Suosituimpiin oli pongahtanut vuoden 2017 joulukalenterin luukku 16, jonka minä heti lukemaan. Virhe. Sisällöltään se ei ollut semmonen, että "nyt joulu heti!", vaan siitä tuli mulle semmonen kiva fiilis; tunsin jotenkin sen kaiken jouluun liittyvän sisälläni.
Mä olen hyvin paljolti jouluihminen, sanon vaan vielä kerran, koska eihän se varmasti ole vielä selvää kaikille. Mutta mä en kuitenkaan ole se jouluihminen, joka alkaa ihan liian aikaisin soittamaan joululauluja ja koristelemaan taloa, ei. Mä tykkään jopa enemmän siitä, että venytetään niiden kaikkien tavottamista mahdollisimman pitkälle, jotta se kaikki ei kerkeä kulumaan heti.
Mä kylläkin siis taas tykkään siitä, että kaikki muut on pistänyt paikkansa joulukuntoon. On hienoa kulkea pimeellä jossain ja nähdä ihmisten joulu..
Ensimmäistä kertaa ikinä mä jätän blogin kirjottamisen nyt kesken, mutta sillä ajatuksella, että tulen tätä vielä joskus jatkamaan. Mä oon jotenkin ihan liian väsynyt ja "kiireinen" nyt. Huomaan vaan sen siitä, että kirjaimet hyppii silmissä. Tää edeltävä pätkä on kirjotettu 28.10.2019, ja jatkan tätä sitten joskus kun kirjaimet ei enää hypi ja saan tästä tekstistä taas kiinni.
31.10.2019:
Onnistuiskohan tää tänään? Nyt ainakaan toistaiseksi ei kirjaimet hypi silmille ja muutenkin ehkä vähän parempi keskittymiskyky.
Halusin jatkaa tätä vielä siis siten, että mulle tulee semmonen joulufiilis ihan ihmeellisistä asioista. Yks aamu olin yksin kotona ja keittelin kahvia. Keittiössä oli semmonen pakkasaamun viileys (joo, siis ei sisällä ihan jääkylmä ollut, mutta viileä). Otin kupin kahvia ja istuin keittiönpöydän ääreen ja jäin tuijottamaan kahvikuppia; yhtäkkiä mut valtas joulumieli. Se viileys, meiän keittiön vaalea sisustus, aamu, aamuväsymys, ulkoa tulviva kirkkaus ja kaikki se, se oli yhtäkkiä joulua. Mä koin isoa onnellisuutta ja hymyilin yksikseni keittiönpöydän ääressä.
Yks päivä satoi lunta – okei, se saattoi olla räntääkin – ja mä tuijottelin sitä eteisen ikkunasta. Osa siitä lumesta jopa jäi maahan ja sekin oli mahtavaa. Maa oli jossain vaiheessa saanut pienen valkoisen peitteen ja mä olin ihan jouluissa. Se lumipeite tosissaan kylläkin vielä hävisi, mutta kerkesin mä siitä hetken nauttimaan.
Mä tiedän, että tässä on vielä pitkä marraskuu ennen kun on edes joulukuu.. Mutta mä odotan jo innolla! Nyt saan onneksi sivusta seurata kun ihmiset laittaa pihoilleen joulukoristeita ja valoja. Pääsen nauttimaan niistä salaa.
Joululaulujen kanssa kun maltettaisiin odotella sinne joulukuuhun asti niin olisin kovinkin tyytyväinen. Ne oikeesti kuluu ja sit niistä ei saa sitä semmosta fiilistä enää niin vahvasti. Toisaalta mua pelottaa tän mun oman joulufiiliksen kanssa aika paljon jo nyt, koska se on nyt vahvana, niin riittääkö siitä joulukuulle?
Kyllä mä ehkä uskon, että sitä riittää sinnekin, mutta varma ei voi koskaan olla.
Mun tekis hirveesti mieli jatkaa tätä vielä siten, että "mitä odotan tältä joululta" ja vaikka mitä. Mä en kuitenkaan lähe viemään tätä enää sinne, koska pitäähän nyt vähän malttaa näiden ajatusten kanssa.
Mutta musta tosiaan tuntuu, että mä odotan tätä tän vuoden joulua enemmän kun oon aikasemmin jouluja odottanut. Mun tekis mieli avata teille mun tän hetkistä päänsisäistä maailmaa taas vähän enemmän, mutta mä luulen, että mun täytyy järjestää mun pää ensin kuntoon. Sanotaanko näin, että mulla on aika iso stressi päällä tällä hetkellä, enkä oikeestaan ole ihan varma miksi. Kun saan ajatukset kirkkaiksi niin kerron sitten teillekin. Onhan meillä tässä sopimus?
Jatketaan tästä tosiaan sitten paremmalla ajalla.
Tai no joo, jos tahdotte, voitte jättää mielipiteenne (tänne, tai Facebookiin) tästä uudesta ulkoasusta. Mä oon koko blogin historian ajan pitänyt noi tiedot vaan yhdellä puolella, oikealla. Nyt ajattelin olla hurja ja vähän jakaa niitä; nyt niitä on sekä oikealla, että vasemmalla. Omaan silmään se ehkä vähän selkeytti sivua, tai siis ainakin teki jotenkin informatiivisemman. Yhdellä silmäsyllä näkee enemmän ja on ehkä vähän kivemman näkönenkin.
Tää on se oikee lopetus.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)