Tai siis, no, aika paljolti mun aika menee perheen kanssa. Aamut mulla on nykyään taas tätä tämmöstä turhaa aikaa kun lapset on päiväkodissa ja Eira pääosin töissä, mutta nää aamut mä käytän omiin projekteihin. Joista siis isoin edelleen tuo tekoälymusiikki. En tullut siitä nyt jauhamaan, mutta senhän te näitte jo otsikostakin.
Mun päivän aihe tosiaan käsittelee naapureita. Toivottavasti en tule niitä tässä paljolti haukkumaan, mutta haluan osoittaa pari epäkohtaa, jotka häiritsee mua itseäni kun kuitenkin asutaan omakotitaloalueella.
Mä en muista olenko koskaan puhunut siitä, että kun muutettiin tähän missä nyt tällä hetkellä asutaan, niin meidän naapurissa asui yksinäinen vanha mies. Tuo mies oli hyvä naapuri, koska sitä ei koskaan näkynyt ja se ei siis aiheuttanut tässä naapurustossa mitään häiritsevää. Tuo mies kuitenkin oli jo niin vanha, että sen rauhallisuudesta ei elämän rajallisuuden takia saatu nauttia pitkääkään. Tottakai siis talo jäi tyhjilleen ja se myytiin sitten seuraavalle.
Tämä seuraava ostaja ei olekaan sitten ollut niin mukava naapuri. Tai en tiedä, en tunne heitä henkilökohtaisesti, mutta sen tiedän, että ei niistä oikein omakotitaloalueelle ole. Tai ehkä heidän itsensä mielestä he ovat vallan hyviä ihmisiä ja voivathan ne sellaisia ollakin, mutta ne ei tavallaan kai osaa ottaa huomioon, että myös täälläkin pätee jonkinlaiset säännöt.
Haluan aloittaa pienimmästä pahasta. Tiedätte, että mä olen itsekin jonkinlainen valopää – tykkään erilaisista valoista. Tämän valopää-nimityksen olen itse keksinyt, koska chileistä tykkäävät kutsuvat itseään chilipäiksi ja muuta vastaavaa. Valopää ei tässä tapauksessa tarkoita sellaista ivallista nimeä itseään fiksuna pitävälle ihmiselle, vaan kiva lisänimi kaikenlaisista valoista pitävälle. Tykkään älyvaloista, tykkään kausivaloista yms. Mutta minunkin kohdallani on poikkeuksia. En tykkää valosaasteesta.
Mitä pidän valosaasteena? Tietynlaisia liiallisuuksiin meneviä ulkovaloja. Naapureilla on sellaiset valot, jotka menee mun mielestä enemmän valosaasteen, kuin tunnelmallisen kausivalon puolelle. Ne vilkkuu ja räpsyy niiden koko katon reunan mittaisella matkalla, eli näkyy siis ihan mistä suunnasta tahansa pihaa katsookaan. Ne näkyy siis häiritsevästi varmasti kaikille, jotka ton talon tossa näkee. Ehkä eniten käy sääliksi noita tien toisella puolella asuvia kerrostaloasukkeja, koska niiden ikkunasta näkyy käytännössä vain ne vilkkuvat valot pimeän aikaan.
Ja siis ei siinä silleen mitään, mutta ne ei itse niitä koskaan edes ihastele. Ne on pääosin itse kokoaika sisällä ja ne valot on ajastettu vilkkumaan tietystä ajasta tiettyyn aikaan. Vilkkuu, räpsyy ja ärsyttää siis vain muita, ei niitä asukkaita todennäköisesti ollenkaan. Ne ei niitä sisälle näe, muuten kun ehkä jonkinlaisen vilkunnan pihamaallaan.
Mä itse pidän hyvänä tunnelmallisena kausivalona sellaisia, jotka ei valaise esimerkiksi koko tienoota. Meidänkin talossa on kausivalot juuri samalla tavalla laitettuna; pitkin katonrajaa. Mutta ne valot ei mun mielestä valaise edes maahan asti. Ne antaa semmoisen kivan valon sinne katon rajaan, mutta ei toimi kuten esim. katulamput. Naapureiden valot toimii käytännössä kuin katulamput ja siis valaisee tosiaan jopa heidän pihamaansa. Eikä siinäkään vielä kaikki; kesällä ne asensi uusia valoja pitkin pihaa. Paljon hillitympiä, siedettävämpiä, mutta niiden piha on nyt yhdenlainen valoshow.
Valoshow on oikein hyvä nimitys. Ja se on semmoinen asia, mitä esimerkiksi kaupungit välillä järjestävät. Nimenomaan järjestävät; niistä kerrotaan etukäteen ja niitä voi mennä ihailemaan paikan päälle. Tämä naapureiden valoshow on käytännössä kokoaika läsnä. Se oli kivaa päivän, ehkä toisenkin, mutta sen jälkeen se on ollut vain ja ainoastaan huono asia.
Tiedän, menemällä ovelle ja sanomalla asian voisin saada varmasti jonkinlaista muutosta asiaan. Mutta en halua aiheuttaa minkäänlaista pahaa verta, koska ne on meidän lähimmät naapurit käytännössä. En halua, että jouduttaisiin kohtaamaan tossa pihamaalla ja katseet olisivat täynnä pelkkää vihaa. Ei se valo mua niin paljoa häiritse lopulta, mutta halusin päästä siitä naputtamaan.
Siirrytään sitten toiseen "ongelmaan", jonka ei pitäisi kai kuulua meille, mutta tavallaan se on silti vallan häiritsevää. Edellisen asukkaan aikaan piha oli hillitty; siellä oli kasvillisuutta ja ehkä muutama tuoli. Uusien naapureiden myötä siinä on aloitettu kokoaika uusia projekteja, joita ei selvästikään viedä loppuun. Rakennetaan runkoja ja peitetään ne pressuilla. Rumilla pressuilla, jotka näkyy meidän pihalle todella selvästi. Omaan silmään siis piha on ollut jo yli vuoden hyvin keskeneräisen näköinen. Ja se keskeneräisyys lisääntyy kokoaika, koska kokoaika rakennetaan jotain uutta.
Niiden takapiha on tungettu täyteen kaikkea. Katosta, terassia ja kaikenlaisia menopelejä. Niin, menopelejä ja menopelien raatoja, joista ilmeisesti myydään osia eteenpäin. Siellä on ollut venettä, mopoa, moottoripyörää, autoa ja autojen raatoja. Ne näkyy kaikki meidän takapihalta todella hyvin, vaikka yrittäisi olla katsomatta sinne. Sanoisin, että se piha näyttää siltä miltä voisi kuvitella jonkun syrjäseudulla olevan remonttiperheen pihalla näyttävän. Se sopisi semmoiseen paikkaan, jossa ei olisi naapureita, mutta tämmöselle alueelle se ei mun mielestä sovi. Ei sovi, vaikka yrittäisin kuinka sovitella. Se keskeneräisyys, vaikka se ei ole meidän asia, häiritsee silti. Ei niin paljon, että yöuneni menettäisin, mutta silleen, että välillä ihan kismittää olla omalla takapihalla ja nähdä niin epäsiisti ympäristö.
Ja siis ei siinä, saahan omalle pihalleen rakentaa ja varmasti tuoda vaikka autonromuja, mutta mun mielestä olisi jollain tavalla hyvä ottaa huomioon myös muut ihmiset. Mun on vaikea uskoa, että he edes itsekään nauttisivat oman pihansa tämänhetkisestä olomuodosta. Se on vain ja ainoastaan epäsiisti. Vaikka ne on yrittäneet sinne laittaa kasveja ja siistiä paikkoja, niin silti ainut mitä siitä välittyy on epäsiisteys.
Enkä mä siis sano, että meidän piha olisi mikään täydellinen vertauskohde, mutta me yritetään kuitenkin pitää piha sellaisena, että meidän itse olisi siinä kiva olla ja samalla ajatella myös, että se miltä se näyttää ei vaikuttaisi muihin. Pidetään se siis siistinä ja viihtyisänä. Sinne on kiva mennä, siellä on kiva olla, mutta.. Jos katsoo vahingossakaan pois omasta pihasta niin siellä onkin yhtäkkiä paljon vähemmän kiva olla.
Tiedän, tästäkin voisi varmasti päästä ymmärrykseen jos asian ottaisi puheeksi. Mutta edelleenkään en tahdo mitään pahaa verta. Mä vaan odotan, että toi meidän aitakasvillisuus kasvaa todella korkeaksi ja tuuheaksi, jotta meidän ei tarvitsisi niiden pihaa enää nähdä. Sillähän siitä selviäisi. Ei tarvitsisi nähdä ja saisi itsekin pihalleen tietynlaisen rauhan. Harmittaa vaan, että noi aitakasvit kasvaa ilmeisesti kovin hitaasti. Ne ei toistaiseksi peitä vielä mitään, vaikka kuinka haluaisin.
Ja sitten viimeinen, ehkä mielestäni isoin haitta. Uudet naapurit ottivat koiran. Joo, koirat on kiva asia, ihmisen parhaita ystäviä sanotaan. Mutta jos otetaan koira, varsinkin sellainen, joka tarvitsee paljon ulkoilua ja liikuntaa, niin silloin pitäisi varmaan olla myös valmis tarjoamaan koiralle hyvät puitteet siihen. No, piha on nykyään karkaamiselta suojattu, joten koira on päivät pitkät pihalla. On ollut niitäkin päiviä, että talossa ei ole ollut havaittavasti kukaan kotona, mutta koira on ollut pihalla. Luotetaan aika vahvasti siihen, että ne puskien alalaitaan kiinnitetyt verkkoaidat pitää koiran pihalla.
Eikä siis siinäkään ehkä mitään, että se koira on päivät pitkät pihalla ja omistajat istuu sisällä tekemässä mitä tekevätkään, eikä se minulle kuulukaan, mutta kun kyllä kuuluu. Siis korvakuulollisesti kuuluu. Se koira ei nimittäin ole hiljaa. Se haukkuu ohikulkijat ja se haukkuu kaiken mahdollisen mikä liikkuu. Se haukkuu, haukkuu ja haukkuu. Itseasiassa tälläkin hetkellä.
Ja koska nyt ei ole mikään yleinen hiljaisuuden aika, niin kai se saa siellä haukkuakin, eikai sitä mikään kiellä. Ei ne naapurit itse ainakaan. Ja aika hyvin ne on onnistuneet siinä, että koira haukkuu vain 7-22 välisenä aikana, mutta kärjistettynä se haukkuukin koko tuon ajan.
Ja on niitä aikoja kun itse haluaisi, että olisi rauhallista. Varsinkin viikonloppuisin olisi hyvä, että olisi hiljaista 12-14 välisenä aikana, koska meillä lapset nukkuu silloin päiväunia. Jep, tämä on taas asia, jonka voisi sanomalla varmasti muuttaa, mutta en halua arvostella heidän kykyään pitää koiraa, enkä myöskään sitä pahaa verta.
Toki, jos ne joskus tämän blogitekstin jotenkin käsiinsä saavat, niin siinähän sitä pahaa verta onkin sitten oikein roppakaupalla, koska olen heidän seläntakanaan tällaisen märinän kirjoittanut puhumatta heille etukäteen mitään. Mutta haluan tässä kohtaa edelleen painottaa sitä, että tämä ei vaikuta mun elämään mitenkään katastrofaalisesti. Käyttäisin vertauskuvana irronnutta varpaankynttä. Se ärsyttää siinä hetkessä, mutta siihen tottuu. Sitten jos siihen osuu uudestaan joku niin tottakai se ärsyttää taas, mutta pääosin pystyn elämään sen kanssa.
Eli tämmöistä on se kun omaa naapuriaan ei voi valita. En usko, että mäkään olisin jokaiselle ihmiselle se ihannenaapuri, mutta pääasiassa yritän ottaa toimissani huomioon sen, että en ketään häiritse tai ärsytä tahallani. Mä olen aina yrittänyt olla sellainen, hmm, hajuton ja mauton. En halua aiheuttaa mitään ylimääräistä, koska sitten on aina se riski, että joutuu tekemisiin ihmisten kanssa ja ihmisten kanssa en halua olla tekemisissä. Ja ehkä tämä mun hajuttomuus ja mauttomuus on se miksi mua ärsyttää se, että muut elää kuin pellossa. Ehkä mä haluaisin itsekin? No, en oikeastaan. Kateellisuus -korttia ette tässä kohtaa kyllä saa heitettyä pöytään. Mielummin haluaisin, että suurin osa ihmisistä olisi kuten minä; hajuttomia ja mauttomia. Sanotaan yhdessä ei konflikteille.
Ja kuten olen monta kertaa sanonut; nämä ongelmankaltaiset olisi varmasti hoidettavissa ihan vaan hyvällä kommunikaatiolla. Mulla kun sellaista ei ole niin minä märisen asioista täällä ja toivon, että vaikka universumi hoitaisi asian minulle suotuisalla tavalla. En nyt mitään meteoriittia tahdo naapuripihalle tippuvaksi, mutta että vaikka joku muu kokisi asiat samalla tavalla kuin minä ja kävisi asiasta mainitsemassa. Ja mä uskon, että naapurustossa on muitakin, joita monet mainitsemani asiat ärsyttävät myös. Kukaan ei vaan osaa avata suutaan, koska suomalaisiahan tässä ollaan.
Terveisin,
