Ja mikä olisi parempi tapa juhlistaa tätä kun kaivella vähän vanhoja! Kyllä, jos se ei vielä otsikosta selvinnyt, eikä tosta äskeisestä lauseesta, niin tänään mennään taas tutkimaan ja muistelemaan vanhoja blogimerkintöjä. Ja mennään sinne suoraan!
20. Toukokuuta 2009 – No huh huh!
Siellä se on alkanut, mun vihani ohuen ohuita leivänpäälisiä kohtaan.. En voi vieläkään sietää niitä. Mun elämä, tai ainakin päivä menee pilalle, jos jääkaappiin on erehdyksissä eksynyt ohuen ohuita keittokinkkuja.. Kuten oon tuolla kirjoittanut, niin ne on ajan- ja rahanhukkaa!
Kirjotin tuolla myös, että paperi menis paremmin leivän päällä, mutta hmm.. Sitä en ole itseasiassa edes kokeillut, mutta olen silti samaa mieltä 2009 vuoden itseni kanssa. Ohuen ohuet leikkeleet pitäisi kieltää lailla ja oon tiennyt sen hyvin jo silloin.
Oon nähtävästi jatkanut hyvin kriittisenä, koska olen samassa aiheessa käsitellyt myös jäätelöiden pakettikokojen kutistumista – ja sitä, että hintaan se ei ole vaikuttanut paljoltikaan. Ihmisiä jekutettiin silloin, ja ihmisiä jekutetaan vieläkin. Ehkä paras jekutus oli joskus joku Felixin ketsuppimainos, jossa mainostettiin sitä, että 1 kg pakkaukseen on nyt lisätty juhlaetuna 0,25 kg lisää, mutta todellisuus oli se, että ne on alunperinkin ollut 1,25 kg pakkauksia.. Se vaan ehkä näytti ihmisistä houkuttelevammalta..
21. Toukokuuta 2009 – Naapurisopua
Voi kuinka minä muistankin tämän tekstinpätkän.. Mua ärsytti silloin suuresti. Mä olin itse ihan täysin tupakanvastainen henkilö silloin, ja mä jouduin silti kärsimään tupakansavusta. Ja mä huomaan miten toi kirjoitustyyli tuolla vaikutti muhun nytkin.. Jotenkin virallisempaa, miksiköhän?
Mä en tosin muista, että miten tossa lopulta kävi.. Kaiketi se tupakointi siinä loppui tai mä tyydyin pitämään ikkunan kiinni? Oli se silti aika raskasta, niin kauan kun se jatkui. Se naapuri kävi siinä alaovella tupakalla ja se mun (ja pikkuveljen) huoneen ikkuna oli ihan siinä vieressä.. Savu nousi suoraan siitä sisään, eikä tilanteelle noihin aikoihin voinut mitään – sai tupakoida melkein missä vaan.
Ja siis ehkä eniten mua ärsytti siinä se, että mä todella sain päänsärkyä tupakansavusta. Oon kirjottanut joskus, että oon jotenkin hajuaistiyliherkkä, ja se oli sillon hyvin vahvasti läsnä.. Sit jossain vaiheessa alotin ite tupakan ja hajuaisti ilmeisesti huononi sen verran, että jäljelle jäi vaan vahvat hajut tuottamaan päänsärkyä.. No, nykyään en enää tupakoi, mutta tupakansavusta ei tule päänsärkyä.. Ei ainakaan niin helposti.
26. Toukokuuta 2009 – Maanantaiyö - aikaa miettiä elämää suurempia asioita
Hirvee otsikko, hirvee, hyi. Mä en käsitä, että miten oon laittanut noin pitkän otsikon, koska mä en oo muistaakseni koskaan tykännyt otsikoida pitkästi! Ehkä toi on vaan ollut pakko laittaa noin? En muista sitä.
Oon tuolla marissut siitä, että mun unirytmi on ollut sitä, että nukahdan vasta puolenyön jälkeen.. Voi minua.. Nykyään se on ihan normaalia. Mä oon samaan aikaan yö-, että aamuihminen, joka on tosi huono kombo kai. Mä tykkään valvoa pitkään ja mä tykkään herätä aikasin. 00-07 on nykyään ihan normi, mutta tuolla on 00-09 ollut noin paha? Voi minua, voi voi..
Siellä oon haaveillut kesästä, mökkeilystä ja ulkona nukkumisesta.. Ulkona nukkuminen on haaveissa vieläkin, miksi se on niin vaikeeta toteuttaa? Telttailemaan vaan, ei voi olla niin vaikeeta..
Ja olen tajunnut olevani iso ja kömpelö. Sen kanssa on oppinut elämään ihan hyvin, vaikkakaan en usko olevani nykyään enää niin iso ja niin kömpelö kun olin silloin. Ehkä, tai sit se on vaan sitä, että oon tosiaan oppinut elämään sen kanssa.. Olipas sekava ajatus, mutta menkööt.
28. Toukokuuta 2009 – Ohjaajat ei osaa olla tyytyväisiä mihinkään
Jatketaan tätä huonoa otsikointia näköjään.. No, ei täällä niitä olla arvostelemassa. Mulla on ollut tuolla oikein työteliäs työpäivä, mutta tosin tein omaa projektiani työpajan työtehtävien sijaan. Muistan hyvin sen suuren ärsyyntymisen mikä mulle tuona päivänä heräsi.. Ohjaajat hävis paikalta ja jätti lähinnä vaan kysymysmerkkejä ilmoille. Vaihtoehdot on joko tehdä mahdollisesti väärin tai tehdä jotain, eli omaa projektia eteenpäin.. No, tein jotain ja se ei tietenkään ollut hyvä asia.
Hyvinkää aikoina noi pajaohjaajat oli tosi raskaita. En kiellä, etteikö siellä ois ollut hyviäkin seassa, mutta suurinosa oli ihan väärissä ammateissa. Kaikki me oltiin niille vain ilmaista työvoimaa, eikä meitä oikein edes kannustettu eteenpäin. Joskus silloin tällöin oli kehityskeskusteluita, joissa muka päästiin eteenpäin jossain, mutta oikeesti vaan jumitettiin paikallaan..
Onneksi Riihimäellä oli sitten paljon parempia ohjaajia ja meininkikin oli hyvin erilaista. Se ei tosin ole tämän blogin aihe, joten ei mennä siihen.
Noihin aikoihin aikalailla vaan alistuin siihen mitä ihmiset puhu, kärsin siinä hetkessä ja kirjoitin lopulta blogiin ajatukseni. Siinä hetkessä ei voinut mitään sanoa, koska kyky kommunikoida fiksusti oli tiessään. Pääasia kai, ettei jäänyt pahemmin patoutumia, kerta sen jotenkin kuitenkin on pystynyt purkamaan.
29. Toukokuuta 2009 – Vapaaseurakuntanuoret kokoontuu
Tän mä muistan hyvin! Oli tosi jännä fiilis mennä rakennukseen, joka on vasta saanut purkutuomion ja on tyhjillään. Vapaaseurakuntanuoret, kuten meidän ohjaaja niitä nuorisolaisia hauskasti nimitti, oli pistänyt paikan etukäteen jo purkuun. Se on kyllä jännä, että paikkoihin pitää murtautua ja tuhota kaikki mikä on tuhottavissa..
Mä pääsin sinne siis ovesta, joka oltiin murrettu auki. En murtautunut itse. Ja mä en tuhonnut sielä mitään, koska kaikki oli jo tuhottu – joten olenhan minä nyt parempi ihminen.
Se oli tosiaan Hyvinkään vanha postirakennus, joka sai lähteä uuden uljaan kauppakeskus Willan tieltä. Meiän työpaja oli samassa rakennuksessa, mutta eri rakennuksessa.. Se oli siis semmonen jännä ratkasu, ikäänkuin kaksi taloa oltaisiin vaan liimattu yhteen. Ehkä ne käytävät saattoi olla siellä jotenkin kytköksissä toisiinsa, mutta se ei koskaan mulle selvinnyt..
Se oli mielenkiintoinen päivä se! Ja jos totta puhutaan, niin mulla on ikävä Hyvinkään vanhaa katukuvaa.. Willa vaan jotenkin teki siitä liian.. Semmosen. Se oli paljon mukavamman näkönen semmosena kun mitä se oli vielä silloin.
Silleen me saatiin päätökseen tämä muisteluretki vuoteen 2009. Ihan mielenkiintoisia tekstejä, mutta otsikointi ei läpäisisi nykyisiä kriteerejäni. Ne pitää olla lyhyitä, mutta informatiivisia.. Tai ainakin lyhyitä.
Ja joo, päätetään tämä 600. merkintä tälleen tosi tylsästi vaan tähän. Eipäs! Ei tylsästi päätetä tätä kyllä nyt, koska en muistanut vielä laittaa edes cliffhangeria! Seuraavassa osassa järisyttävän hienoja tekstejä (en edes vielä tiedä mitä on tulossa..) ja todella mielenkiintoisia otsikoita (toivottavasti..), joista esimerkkinä seuraavat; Vapaaseurakuntanuoret kokoontuu / osa 2, Tuoli_projekti ja paljonkertova Plaah!
Noin, se oli siinä. Jännityksen täyteisiä hetkiä vaan kaikille lukijoilleni!
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)