Mä oon tykännyt kirjottamisesta aina. En paljoa muista ala- tai yläasteesta, mutta äiti on kertonut, että mulla oli vihkot aika usein täynnä tuottamaani tarinaa. Muistan sen, että tykkäsin kirjottaa fiktiota, mutta en muista kyllä yhtään, että mitä se on ollut.
Voi olla, että olen joskus aiemminkin käynyt läpi kirjoitushistoriaani, mutta haluan muistella sitä taas. Ja kirjoittaa siitä joko nyt ensimmäistä kertaa tai sitten uudestaan. Tämä on justiinsa se isoin ongelma tässä, että on aloittanut blogin vuonna 2009.. Ei tosiaankaan osaa muistaa, että mistä on puhunut ja mistä ei.
Mä itse väittäisin, että ensimmäinen palo kirjoittamiseen on syttynyt yläasteella. Sieltä kun mä yritän muistella asioita, niin hämärästi muistan jonkun sinikantisen pienen vihon (ehkä äidinkielen vihko?) mihin tykkäsin tarinoitani rustailla. Ja muistan, että sain aika usein kehuja yhdeltä koulun apuopettajalta tarinoistani. Se saattoi jopa olla motivaationi jatkaa tarinointiani, joten kiitos hänelle siitä. Mutta siinä ehkä kaikki mitä muistan kouluajalta.
Yläasteen aikaan alkoi lisääntymään internetin käyttö, löysin nimittäin keskustelufoorumit. En todellakaan muista, että minkä nimisillä foorumeilla siihen aikaan pyörin, mutta aika laajasti niitä skannailin ja niihin kirjoittelin. Puhutaan siis varmaan ajallisesti ajasta 2002-2003. Alkuun kirjottelin varmasti sitä sun tätä, mutta muistan, että aika nopeasti mä opin käyttämään välimerkkejä ja päättövälimerkkejä, joten musta tuli omaan silmääni "ammattimainen foorumien käyttäjä".
Näihin aikoihin aloin pyörimään myös Habbo Hotellissa. Ja sielläkin mä sitten kirjottelin tosi paljon, koska mä roikuin siellä aamusta iltaan melkein. Samaan aikaan taustalla oli päällä mese (MSM Messenger) Eli samaan aikaan kirjottelin Habboon, meseen ja pyörin kaikenlaisilla foorumeilla tarinoimassa. Opin kirjottamaan mielestäni aika hyvin, vaikka se ei ollut sellaista tarinamuotoista todellakaan siinä kohtaa. Tai siis sellaista, että asialla olisi ollut alku, keskikohta ja loppu. Niissä kirjoitettiin sitä mitä teki mieli kirjoittaa ilman sen suurempaa ajatusta. Näin ainakin muistelisin.
Jossain vaiheessa kuvioihin tuli myös ii2 -niminen sosiaalisen median alusta. Hassua puhua siitä somena, koska silloin koko käsitettä ei ollut edes olemassa. Mutta se oli siis sivusto, johon ihmiset lisäilivät itsestään kuvia ja näin. Sinne tuli mahdollisuus alkaa kirjoittamaan päiväkirjaa ja siihen mä tartuin. Se oli mun ensimmäinen kosketus semmoseen oman elämän taltioimiseen. Voisin kuvitella, että tämä tapahtui jossain 2005-2007 vuosien paikkeilla. Kyseistä sivua ei nykyään enää ole olemassa, eikä niitä sen ajan kirjoituksiakaan siispä. Se on toisinaan harmittanut kovasti.
Tässä kohtaa kirjottelin jo siis niin paljon; Habbo Hotel, Habbo Hotellin omat foorumit, muut foorumit, mese ja sitten se oma päiväkirja siellä ii2-palvelussa. Siinä tuli yhden päivän aikana aika paljon tekstiä. Tutkin juuri, että olin vuonna 2005 rekisteröitynyt myös IRC-Galleriaan, mutta se ei noussut mulla heti sellaiseksi paikaksi, että olisin käynyt siellä päivittäin. Rupesin käyttämään sitä ehkä aktiivisemmin vasta vuonna 2006, mutta kyllähän se mahtuu tuohon samaan ajanjaksoon, joten myös sinne tuli niihin aikaan kirjoiteltua kaikenlaista.
2008 vaihdoin ii2:sta IRC-galleriaan päiväkirjani osalta. Voi olla, että olen kirjoittanut päällekkäin molempiin paikkoihin, mutta muistaakseni pääpaino siirtyi IRC-Galleriaan. IRC-Gallerian tekstit on nykyäänkin vielä olemassa, vaikka toisinaan toivoisin, että ei ole. No, en oikeasti toivo. Siellä on vaan niin paljon sen ajan kuvaa, että toisinaan niitä on vaikea lukea tänä päivänä. Kaikki teksti mikä on olemassa on tärkeää tekstiä, koska ne kertoo tarinaansa minusta, ja mä kai tykkään tarinasta, joka käsittelee minua. En tiedä, oudosti sanottu.
Kirjottelin sinne aktiivisesti pari vuotta. Jopa hyperaktiivisesti vuonna 2009, koska olen kirjoittanut 271 merkintää sinä vuonna sinne. Hups. 2009 on ollut myös vuosi kun olen lähtenyt luomaan tätä blogia, eli vaikka olen kirjoittanut hyperaktiivisesti IRC-Galleriaan niin olen kaivannut silti vielä uutta alustaa siihen.. Tai no joo, mä muistan miksi loin tämän. Mä rupesin kaipaamaan kaikenlaista tekstinmuotoilua kirjoittamiseen ja IRC-Galleria ei sitä tarjonnut muistaakseni ainakaan noihin aikoihin. Muutin kuitenkin päiväkirjani kanssa tänne ja sain tännekin 38 merkintää kyseisenä vuonna. Vuonna 2009 mä olen ollut 20-vuotias, mutta mä olen silti ollut aktiivinen kirjoittelija Habbo Hotellissa, IRC-Galleriassa, muutamilla foorumeilla ja ainakin mesessä.
Tän blogin osalta te voitte katsoa tuolta sivusta, että miten paljon olen milloinkin kirjoitellut. Siellä näkyy selvä noususuhdanne ja sitten myös pudotus tähän nykyhetkeen. Matkalla on jäänyt pois Habbo, IRC-Galleria, mese ja foorumit. Enää on vain tämä blogi ja sitäkin tulee enää kovin harvoin päivitettyä. Mutta eipäs ollutkaan niin! Juksasin teitä vahingossa. Mähän olen kirjoittanut lauluja vuodesta 2024 eteenpäin. Se on vienyt aika paljon aikaa ja mielenkiintoa blogilta, mutta se on avannut ihan uudenlaisen tavan kirjoittaa. En ehkä kirjoita niin paljon enää omasta elämästäni, mutta mä olen löytänyt jonkinlaisen tarinankertojan itsestäni nyt uudelleen. Sen saman tyypin, joka kirjoitti silloin yläasteella siihen siniseen pieneen vihkoon.
Tästä tuhannennesta blogimerkinnästäni mun täytynee luultavasti eniten kiittää sitä yhtä apuopettajaa yläasteelta. Tuskin hän tätä lukee, mutta ehkä tää voi olla merkki teille muille. Pieni teko – pieni sana jollekin – se voi johtaa johonkin suureen. En sano, että tää mun blogini olisi mitenkään suuri asia muille, mutta tää on suuri asia mulle. Tätä tuskin olisi, jos mun tekstit olisi yläasteella jo lytätty kaikkien toimesta. Ilman sitä kannustusta, jonka yläasteella siltä apuopettajalta sain, ei olisi luultavasti koskaan syntynyt mun kynästä ainuttakaan lauluakaan. Että kyllä, pienillä teoilla voi joskus olla iso merkitys. Lumipallo-efekti on tässä valtava jos niin halutaan ajatella.
Mä kiitän teitä lukijoita siitä, että olette lukeneet. Te, anteeksi vain, ette ole kuitenkaan olleet mun suurin motivaationi. Tämä on taas tätä töksähtävää rehellisyyttäni, anteeksi siitä. Siis tottakai, mä olen onnellinen ja kiitollinen siitä jos olette lukemassa tätä tai olette joskus lukenut jotain mun blogimerkintää. Mutta mitä mä yritän sanoa on se, että motivaatio kirjoittamiseen tulee ihan puhtaasti oman elämä taltioimisen innosta ja siis pääosin vain itsestäni.
Kiitos myös minä. En mä uskonut koskaan, että kirjottamalla elämääni ylös voisin palata muistelemaan elämäni eri hetkiä ja tunteita. Koska kyllä, mä aika usein muistan millä tunteella mä olen minkäkin merkinnän kirjoittanut ylös. Mä pääsen takaisin siihen tunteeseen ja se on ihan uskomaton juttu. Kaikki tunteet ei tunnu kivalta, jonka takia joitain tekstejä on vaikeampi lukea, mutta niidenkin täytyy olla olemassa.
Mutta nyt tämä taitanee olla tässä. Joo, en keksi enempää.
Tässä kohtaa kirjottelin jo siis niin paljon; Habbo Hotel, Habbo Hotellin omat foorumit, muut foorumit, mese ja sitten se oma päiväkirja siellä ii2-palvelussa. Siinä tuli yhden päivän aikana aika paljon tekstiä. Tutkin juuri, että olin vuonna 2005 rekisteröitynyt myös IRC-Galleriaan, mutta se ei noussut mulla heti sellaiseksi paikaksi, että olisin käynyt siellä päivittäin. Rupesin käyttämään sitä ehkä aktiivisemmin vasta vuonna 2006, mutta kyllähän se mahtuu tuohon samaan ajanjaksoon, joten myös sinne tuli niihin aikaan kirjoiteltua kaikenlaista.
2008 vaihdoin ii2:sta IRC-galleriaan päiväkirjani osalta. Voi olla, että olen kirjoittanut päällekkäin molempiin paikkoihin, mutta muistaakseni pääpaino siirtyi IRC-Galleriaan. IRC-Gallerian tekstit on nykyäänkin vielä olemassa, vaikka toisinaan toivoisin, että ei ole. No, en oikeasti toivo. Siellä on vaan niin paljon sen ajan kuvaa, että toisinaan niitä on vaikea lukea tänä päivänä. Kaikki teksti mikä on olemassa on tärkeää tekstiä, koska ne kertoo tarinaansa minusta, ja mä kai tykkään tarinasta, joka käsittelee minua. En tiedä, oudosti sanottu.
Kirjottelin sinne aktiivisesti pari vuotta. Jopa hyperaktiivisesti vuonna 2009, koska olen kirjoittanut 271 merkintää sinä vuonna sinne. Hups. 2009 on ollut myös vuosi kun olen lähtenyt luomaan tätä blogia, eli vaikka olen kirjoittanut hyperaktiivisesti IRC-Galleriaan niin olen kaivannut silti vielä uutta alustaa siihen.. Tai no joo, mä muistan miksi loin tämän. Mä rupesin kaipaamaan kaikenlaista tekstinmuotoilua kirjoittamiseen ja IRC-Galleria ei sitä tarjonnut muistaakseni ainakaan noihin aikoihin. Muutin kuitenkin päiväkirjani kanssa tänne ja sain tännekin 38 merkintää kyseisenä vuonna. Vuonna 2009 mä olen ollut 20-vuotias, mutta mä olen silti ollut aktiivinen kirjoittelija Habbo Hotellissa, IRC-Galleriassa, muutamilla foorumeilla ja ainakin mesessä.
Tän blogin osalta te voitte katsoa tuolta sivusta, että miten paljon olen milloinkin kirjoitellut. Siellä näkyy selvä noususuhdanne ja sitten myös pudotus tähän nykyhetkeen. Matkalla on jäänyt pois Habbo, IRC-Galleria, mese ja foorumit. Enää on vain tämä blogi ja sitäkin tulee enää kovin harvoin päivitettyä. Mutta eipäs ollutkaan niin! Juksasin teitä vahingossa. Mähän olen kirjoittanut lauluja vuodesta 2024 eteenpäin. Se on vienyt aika paljon aikaa ja mielenkiintoa blogilta, mutta se on avannut ihan uudenlaisen tavan kirjoittaa. En ehkä kirjoita niin paljon enää omasta elämästäni, mutta mä olen löytänyt jonkinlaisen tarinankertojan itsestäni nyt uudelleen. Sen saman tyypin, joka kirjoitti silloin yläasteella siihen siniseen pieneen vihkoon.
Tästä tuhannennesta blogimerkinnästäni mun täytynee luultavasti eniten kiittää sitä yhtä apuopettajaa yläasteelta. Tuskin hän tätä lukee, mutta ehkä tää voi olla merkki teille muille. Pieni teko – pieni sana jollekin – se voi johtaa johonkin suureen. En sano, että tää mun blogini olisi mitenkään suuri asia muille, mutta tää on suuri asia mulle. Tätä tuskin olisi, jos mun tekstit olisi yläasteella jo lytätty kaikkien toimesta. Ilman sitä kannustusta, jonka yläasteella siltä apuopettajalta sain, ei olisi luultavasti koskaan syntynyt mun kynästä ainuttakaan lauluakaan. Että kyllä, pienillä teoilla voi joskus olla iso merkitys. Lumipallo-efekti on tässä valtava jos niin halutaan ajatella.
Mä kiitän teitä lukijoita siitä, että olette lukeneet. Te, anteeksi vain, ette ole kuitenkaan olleet mun suurin motivaationi. Tämä on taas tätä töksähtävää rehellisyyttäni, anteeksi siitä. Siis tottakai, mä olen onnellinen ja kiitollinen siitä jos olette lukemassa tätä tai olette joskus lukenut jotain mun blogimerkintää. Mutta mitä mä yritän sanoa on se, että motivaatio kirjoittamiseen tulee ihan puhtaasti oman elämä taltioimisen innosta ja siis pääosin vain itsestäni.
Kiitos myös minä. En mä uskonut koskaan, että kirjottamalla elämääni ylös voisin palata muistelemaan elämäni eri hetkiä ja tunteita. Koska kyllä, mä aika usein muistan millä tunteella mä olen minkäkin merkinnän kirjoittanut ylös. Mä pääsen takaisin siihen tunteeseen ja se on ihan uskomaton juttu. Kaikki tunteet ei tunnu kivalta, jonka takia joitain tekstejä on vaikeampi lukea, mutta niidenkin täytyy olla olemassa.
Mutta nyt tämä taitanee olla tässä. Joo, en keksi enempää.
Terveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)