Ajatuspankki on tyhjä.

Aattelin nyt tulla tässä kohtaa päivää kirjottelemaan jotain, koska en ole yhtään varma, että tapahtuuko tänään jotain. Vieläkin siis haaveilen siitä mökkireissusta, mutta hyvin epävakaalla pohjalla se on, koska kaikille kaikki muu tuntuu olevan ensisijaisempaa. Elättelen kuitenkin toiveita siitä, että tämä viimeinen vaihtoehto, eli tässä tapauksessa tämä mökkireissu, tapahtuisi.

Mä oon vähän semmonen ihminen, että kun on mökinmakuun päästy, niin sitten sinne pitäisi päästä kokoaika, tai mikä olisi parasta, niin sieltä ei tarvitsisi hetkeen edes palata. Tai oikeestaan en oo ees varma, että onko se itsessään se mökki, vai olisko se kulttuuri. Tai siis tiedättekös kun oon puhunut siitä, että haalitaan aina kaveriporukka ja lähetään sillä viettämään aikaa.. Niin se, se on sen jutun suola. Se mökkikommuunielämä on se mistä salaa ehkä aina haaveilen. Se on niin erilaista kun mitä elämä kotona on. Vaikka ei siis kodissakaan mitään vikaa ole, kyllä täällä viihtyy hyvin ne loput päivät vuodesta kun ei mökkiä ole tarjolla.

Mutta mökille, kiitos, nam.


Oliskohan mulla tälle päivälle jotain asiaa, hmm.. Tuntuu jotenkin, että kaikki asia mitä mulla oli, tuli jo. Jos mä oon sitä ajatuspankin kuivuutta tässä kesän mittaan valitellut, tai ainakin sillon alkuun valittelin, niin siis nyt se on tyhjä. Tyhjä kuin.. Jokin todella tyhjä asia.. Yritän aina kovasti keksiä vertauksia, mutta sitten loppuu aina luovuus kesken.

Periaatteessa mä oon aika yllättynyt siitä, että miten kivuton tää kesäkuuputki on ollut. Oon meinaan aika hyvin lopulta keksinyt kirjotettavaa (lähes) joka päivälle. Hirveesti mitään aiheellisia merkintöjä ei ole tullut, mutta ei niitä ole kukaan sanonut kaipaavansakaan, joten ihan hyvin voidaan mennä näin. Ja mitä sitä suotta liikoja ponnistelemaan, merkintöjä jostain aiheesta tulee kun on tullakseen.


Hmm, mitähän te vielä haluaisitte kuulla.. Öö.. Kaiken muun hyvän lisäksi keskityin äsken hetken ihan muihin hommiin ja oon vaan entistä tyhjempi.

No siis kaikkihan tietää; mulla on synttärit 30.6. elikkäs ihan nurkilla jo ollaan. Mä en oo oikein tänä vuonna osannut tehdä asian eteen mitään. Mähän olen siis hyvin vahvasti synttäri-ihminen ja haluaisin sitä aina jotenkin viettää ja juhlistaa, mutta tänä vuonna en oo edes oikeestaan ajatellut asiaa.. Väännetäänkö ihmisen päässä 30. ikävuoden jälkeen jotain kytkintä, joka päättää, että "nyt sun ei tarvii juhlia enää sun ikääntymistäsi!" Mua vähän ehkä harmittaa.

Mutta jos jotain kiinnostaa, niin kai mä voin luvata kahvit keittää jos kylään pistäytyy. Ja mä ainakin itse kovasti toivoisin jotain voileipäkakkua siihen kyytipojaksi, että semmonen se on kai leipastava tässä jossain vaiheessa. En ookkaan aikoihin saanut voileipäkakkua.. Tuli ihan vesi kielelle kun edes ajatteli asiaa. Ja sillon on kyllä pidettävä semmonen huijauspäivä, koska sitä kakkua pitää voida syödä niin paljon kun haluaa ja tekee mieli. Niin paljon, että ei enää tee mieli aikoihin mitään.

Ja hei, mä tiedän jo vähän mitä mä saan Eiralta lahjaksi, mutta se ei voinut silti antaa sitä ennakkoon.. Ensin yhdessä keksitään ja sitten se pitää väkisin pitää salaisuutena. Höh! No okei, se sano, että siihen liittyy vielä jotain muutakin, joten ei sen takia anna, niin ehkä mä maltan mieleni ja odotan vielä muutaman päivän.

Tää ei toki silti tarkottanut sitä, etteikö mahdollisille kakkukahveille saisi tulla ilman lahjusta. Lahjat ei oo tärkeetä, mutta ihmisten näkeminen edes kerran vuodessa on.


Ja tältä päivältä merkintä alkaakin olemaan paketissa. Turha sitä on väkisin enää venyttää kun ei vaan keksi mitään. Tämä olkoon hyvä..

Jestas! Mä meinasin tän tässä ihan julkasemalla julkasta, mutta erehdyin vielä tutkimaan yhtä asiaa. Ja tätä asiaa tutkimalla selvisikin, että tämä on mun blogihistorian 700. blogimerkintä! Tää olis pitänyt kyllä selvittää ennen tätä tekstiä, koska olis voinut sit sen perusteella kehitellä jotain ideaa tähän, mutta no.. Tehty mikä tehty. Tää juhlamerkintä nyt oli vaan tämmönen tylsä arkimerkintä.

Terveisin,
Tekko