Jotain, jostain, joskus, en tiedä.

Örr. Mä oon taas varustautunu tätä mun blogimerkintää varten aika loistavasti. Kaks päivää mä oon kelannu kaikkia juttuja, mitä haluisin tänne kirjottaa. Viime yö meni valvoessa ja nyt kun iski inspiraatio, niin arvatkaa muistanko ainuttakaan aihetta? Niinpä, en, en tosiaan.

Aattelin et jos mä alotan tän kirjottamisen taas ihan vaan jauhamalla kaikkea tässä aluksi, niin jotain muistuisi mieleeni. Kokeillaan siis semmosta lähestymistapaa tällä kertaa.

No okei, heti kun aloin tarkemmin miettiä, ni tuli vaan yks keskustelu tosta meiän pihalta mieleen. Näistä ihmisistä, jotka tutkii kaikkia hyönteisiä ja muita tommosia öttiäisiä. Oikeesti, mitä järkeä? Miten ihmiselämä muuttuu sillä, että tiedetään kuinka kärpänen näkee? Tekeekö sillä tiedolla oikeesti kukaan mitään? Tai että miten se on tutkittu? Onko kärpäseltä revitty silmä päästä ja sitten on kameralla kuvattu sen läpi. "Ai tältä näyttää maailma kärpäsen silmin, hmm, mielenkiintoista." Ja samako on tehty kaikille ötököille? Ihan älytöntä ja turhaa mun mielestä. Mun maailma ei ole oikeestaan muuttunu mihinkään, missään vaiheessa, kun olen saanut lisäinformaatiota ötököiden olemassaolosta, ja niiden tavasta kommunikoida tai nähdä.

No toi oli aika turha aihe, mutta se on ollu aika paljon mun mielessä nyt. Ai miksikö? En tiedä. Mulla vaan on tapana miettiä liikaa. Liikaa ja aivan turhia asioita.

Sit mulla itseasiassa on ollu mielessä semmonenkin, että uskaltaisinkohan ottaa sähköpostitse yhteyttä mun idoliin? Ai kuka se on vai? Jos kerron, että kyseessä on aika hemmetin hyvä kirjailija ja hauska mies, niin kuinka moni arvaa? Kyllä, kyseessä on Juha Vuorinen. Emmä tiedä miksi mä haluaisin ottaa siihen edes yhteyttä.. Ihan turhaa taas kelaan tommostakin, koska ei mulla ole ensinnäkään minkäänsortin asiaa sille. Mitään perus pellefanipostia en ala laittamaan. "Hei, oot hyvä kirjottaja. Ja hauska. Hihi, terveisin, minä! PS. Vastaa mulle." Emmä oikeesti tajua. Tekisi mieli ottaa ehkä yhteyttä siksi, että voisin linkata tän mun blogin sille ja pyytää silt jonkinlaista vinkkiä jatkoa ajatellen. Mutta miksi? En tiedä.

No tässä nyt ainakin tuli ilmoille se, että kun muut fanittaa jotain fiktiivistä sarjakuva- tai elokuvahahmoa, niin minulle iso juttu on kyseinen herra. En mä ole koskaan osannut mitään superfanittamista, enkä edes näe sitä tarpeelliseksi. Se on asia, josta mä en hirveesti puhu, vaan luen sen kirjoja ja nauran. Kuuntelen sen juttuja, ja nauran. En ees varmasti ole mikään suurin vuorisfani, mutta kyllä aika usein luettuani jotain sen blogimerkintöjä, herää innostus siitä, että vois itekkin joskus tehä semmosta työkseen. Olla niinkuin Vuorinen.

En välttämättä kirjailijaksi jaksaisi ryhtyä, mutta jonkinlaista julkista blogia olisi kiva kirjoitella. Tosin, siinäkin pitäisi todennäköisesti tietää yhtä jos toistakin. Seurata uutisia ja olla mukana kaikessa. Se ei oikein taas ole mun juttu. Kuten olen joskus tännekin kirjottanut, niin musta olis kiva olla joku tyyppi jossain lehdessä. Kirjottaa kaikkea maan ja taivaan väliltä. Semmoseenkin vaan sisältyy varmasti niin monta eri puolta, etten mä osais ehkä olla. "Tee haastattelu tosta" Ota kuva kun teen. "Kirjoita jostain mikä sinua ei kiinnosta" Sulta loppuu kohta kamerasta filmi, koska en.

Kaikki vaatii sosiaalisuutta. Ei mitään voi saavuttaa olemalla hiljaa. Vai? Ei oikeestaan ole mitään, missä olisin parempi kun hiljaa olemisessa.

Sekin johtaa juurensa jostain tuolta esihistoriasta - no ei nyt sentään. Mutta kuitenkin, veikkaan että nää mun kaikki paniikkihäiriöt ja sosiaalisten tilanteiden pelot sai alkunsa sillon, kun me muutettiin Riihimäeltä Hyvinkäälle, minun käydessä vielä ala-astetta. Kaverit jäi ja uusia ei ollut tulossa.

Muistan aika hyvin juttuja ala-asteelta, mikä on sinällään jo ihme. Muistan yhen semmosen tapauksen, kun oltiin meidän uudessa luokassa, pitämässä jonkinlaista oppituntia. Taisi itseasiassa olla musiikintunti, mutta kuitenkin. Mulle tuli kesken tunnin jano, aivan mieletön jano. Mä siellä sitten kurkku kuivana yritin pysyä mukana opetuksessa, mutta kokoajan ajatukset karkasi janoon. Jossain vaiheessa mulla sitten pääsi itku, koska en uskaltanut avata suutani, että olisin päässyt juomaan. Itkin siellä luokassa ja yritin opettajalle sanoa, että mulla on jumalauta jano.

Muistaakseni opettaja vielä kielsi menemästä juomaan, että ei se suun avaaminen ois sillon ees hyödyttänyt mitään. Mutta siis siellä jo, uudessa koulussa, ala-asteella, mulla oli vaikeuksia saada sanaa suustani. Siellä mä sitten kärsin sen jonku 3-4 vuotta. Ei kavereita, ja musta tuntu jo sillon että kaikki nauraa mulle. Kärsimys helpotti yläasteelle päästessä, tosin ei aivan heti. Oli siinä kaikenlaista alkukahinaa. Muutama uus kaveri sitten vähän myöhemmin. Amikseen siirtyminen taas toi takasin kaikki vanhat tunteet siitä, että kaikki nauraa mulle, tein mitä tahansa.

Onneks jo nykyään tonkin ajatusvääristymän on saanut jotakuinkin pois elämästä. Vielä kun oppisi puhumaan. Puhumaan niinkuin muut ihmiset. Vähänkin - oikeesti vähänkin riittää - mulle tuntemattomampi ihminen saa mut hiljenemään jos saapuu paikalle kesken mun hirveen hulabaloon. Monet on varmaan huomannutkin sen. Ensin saatan höpötihöpöti pitkän aikaa, kunnes joku saapuu paikalle. Mun puhe tyssää siihen kuin seinään. Eikä se jatku, ellei multa kysytä jotain. Ja sillonkin yleensä tuijottelen ensin hetken ympärilleni miettien jotain järkevää sanottavaa, ja sanon hieman arastellen vastauksen.

Mä oikeesti haluisin oppia puhumaan ihmisille. Mä haluisin tästä mun yliluonnollisesta ujoudesta eroon. Tai jos se ei ole pelkkää ujoutta, vaan juuri se, mitä lääkäri on mulle diagnosoinut, niin haluaisin siitäkin kokonaan eroon. Eroon koko paniikkihäiriöstä ja siitä pahuksen sosiaalisten tilanteiden pelosta.

Ja näin taas huomaamme, että tekniikka toimi. Ihan hirveesti mitään ajattelematta hyppelin aiheesta toiseen ja sain enemmän tekstiä kun aikoihin. Ihan mielenkiintoista musta, en tiedä teistä (susta). Taas annan isot taputukset, jos jaksoit lukea tämän tänne asti.

Terveisin,
Tekko

PS. VASTAA MULLE.

Mopot.. Ärkele!

No jumankauta mo! Asiaa noista, ah, niin ihanista mopopojista ja -tytöistä.

En tiedä miksi, mutta en oo oikein koskaan välittäny mopoista. En missään muodossa. Kerran olen ajanut skootterilla, ja se oli ihan kivaa, mutta muuten sanon kyllä ison EI-sanan.

Tossa vanhassa kämpässä se ei ollu niin häiritsevää, koska kumminkin ylin kerros ja harvoin sinne ylös asti mitään kovin häiritsevää mekkalaa kuulus. Tässä uudessa kämpässä asia on kuitenkin eri. Alin ja ainoa kerros. Katu tossa vieressä vie varmaan kaikki Hyvinkään mopoilusta kiinnostuneet teinit ABC:lle. Ja kun sanon, että kaikki, niin mä tarkotan sitä.

No okei, ehkä mä vähän juksasin. Saattaa niistä 1% käyttää jotain toista reittiä.

Mutta miten se oikeesti ärsyttää.. Kuvitelkaa. Kuvitelkaa olevanne ihminen, joka ei tykkää mopoista, mopoautoista tai ylipäätään mistään hirveetä mekkalaa aiheuttavasta menopelistä. Ja sen jälkeen asukaa kadun varrella, josta kulkee ainakin 175 miljoonaa (ainakin siltä se musta tuntuu) mopedia päivittäin. Ja sit kuvitelkaa siihen, kun ne keskustelee moposta toiseen toisilleen ja tööttäilee. Kuvitelkaa se ärsytyksen määrä. Kuvitelkaa! Jos ette kykene kuvittelemaan, niin tosiaan, kokeilkaa.

Saatanan laumaeäimet. Ensin mopo, sen perään mopoauto ja sen jälkeen 2-3 mopoa vielä. Sen jälkeen uus samallainen satsi. Sit taas uus, ja uus..

Toisinaan tekis mieli tehä jonkinlainen kyltti, jossa kielletään mopojen ja muiden paskavempeleiden kulku tosta kadulta. Viedä se tohon risteykseen ja nauraa pihalla ku pellet on ihmeissään. "Ei tämä ole mahdollista, ei ABC:lle pääse muuta kautta.." Kyllä pääsee, ne 1 % teistä kyllä osaa toisenkin reitin. Kysykää ja OPETELKAA se uus reitti.

Kiitos kun sain avautua aiheesta. Älkää ottako liian tosissane (VAAN JUMALAUTA PISTÄKÄÄ JUTTUA LIIKKEELLE, että täällä on vihainen ihminen) taaskaan, ja vetäkö herneitä nenään. Ja muuten, oma henkilökohtainen ennätykseni on 10 hernettä yhdessä sieraimessa.

Terveisin,

Tekko

Heinäkuuko

Heipsut kaikille ihanille, niinku. Siis tänään mä aattelin vähän niinku kirjottaa tänne jotain ihan jutskaa. Vaik siis niinku mul ei oo mitää lopullist ideaa aiheen suhteen tai niinku mitään semmost, mut siis kokeillaan silti niinku.

On täs silleen ollu kaikenlaisia aiheita päässä jo monta päivää. Ajatukset on hautunu ja oon keksiny kaikenlaista ihan asialliastakin kirjotettavaa, mutta nyt kun kirjotin blogin osotteen, kirjauduin sisään, ja painoin "uusi teksti"-painiketta, niin ajatukset katos sillä samalla sekunnilla.

No mut siis, uus asunto. Virallinen yhteenmuutto Eiran kanssa. Vanhasta, ensiasunnosta luopuminen. Mökkireissu.. Et onhan tässä tapahtunu kaikenlaista. Mut toisaalta ku miettii, ni kello on 7:20 aamulla, ja mä oon heränny vahingossa tähän aikaan. Nukkunut mahdollisesti maksimissaan 4 tuntia, ja nyt ei enää väsyttäny niin paljoo, et ois jaksanu jäädä sänkyyn.

Tää koko loma on menny multa aikalailla ohi vääränlaisen unirytmin takia. Parhaimmillaan yö on menny niin, et oon alottanu leffojen kattelun siinä 12 aikaan illalla ja lopettanu sen 6 aikaan aamulla - eli siis suhteellisen mukavankaltaisia öitä on ollut. On tullu katottuu ihan mielenkiintosiakin elokuvia. Yrittäny kattoo mahollisimman paljon semmosia elokuvia, mitä ei ole vielä nähnyt. Joka itseasiassa on ollut virhe. Tiedättehän sen tunteen kun ei malta nukkua jonkin asian takia, niin kyllä, ennennäkemättömän elokuvat on vähän semmonen juttu. "Jos mä laitan tän pyörimään ja yritän nukkua" elokuvasta kuuluu jännä ääni: "Mitä siellä tapahtuu?" ja sen jälkeen tuijottaa taas hetken, kunnes ajatus nukahtamisesta elokuvan aikana tulee taas, aloittaen koko jutun taas alusta.

Oon mä itseasiassa tässä yrittäny kattoo semmosia elokuviakin, mitkä on joskus nähty, mutta ei muista niistä mitään. Yksi hyvä esimerkki on Aladdin-elokuvat. Kyllä, ne on lastenohjelmia, mutta siihenkin sisältyy oma tuntemuksensa: "Tää oli muistaakseni hyvä elokuva, mutta en muista tästä mitään" jolloin se on siis ihan pakko nähdä - enkä itseasiassa ole pettynytkään. Vesa-Matti Loirin äänirooli Henkenä vaan on ihan loistava.

Tulihan siinä vähän juttua jo, hmm. Jos mä yrittäisin muutamalla sanalla kertoa tästä uudesta asunnosta jotain. Mitenhän mä saisin jutun kulkemaan yhtä ripeästi kun äskenkin? Jotenkin hankalampi aihe. Ei siis sillä, että en pitäisi tästä asunnosta, päinvastoin, tää on ihan loistava. Mutta en oikein osaa kertoa tästä mitään, ja silti pitää yrittää. Paljon kodikkaampi ja kaikinpuolin parempi kun vanha. Pieniä vajavaisuuksia on löytynyt, mutta kaikki pikkuviatkin alkaa olla korjattuja jo.

Astianpesukone on oikeesti hemmetin kätevä laite. En mä oo oikeestaan koskaan kiinnittänyt siihen niin suurta huomiota, että olisin koskaan ajatellut hankkivani semmosta.. Mutta nyt kun semmonen sisälty tähän asuntoon ja on tullut se muutaman kerran testattua, niin on kyllä tullut todettua sen helppokäyttöisyys. Ja kyllä muuten, täällä asuessani olen ensimmäistä kertaa elämässäni käyttänyt astianpesukonetta. Porukoilla asuessani, saatoin joskus vahingossa sinne jotain laittaa, mutta kyllä se meni "automaattisesti päälle", eli siis joku muu hoiti aineiden laiton ja koneen tyhjentämisen.

Mielenkiintoista, sain enemmän tekstiä astianpesukoneesta kun asunnosta, hmm.

No, tässä asunnossa on niin paljon semmosia puolia, mitkä voittaa ton Vesitorninkatu-asumisen mennen tullen. Toisaalta, muutama miinuskin löytyy. Täältä on paljon pidempi matka kouluun ja kaikille tutuille. Täältä ei siis ehkä tule niinkään usein poistuttua oven ulkopuolelle muuten, kun sytyttämään tupakka kuistille. No ei sillä, mä viihdyn aika hyvin kotonakin. Toisaalta musta tuntuu, että viihdyn liiankin hyvin kotona. Vaikka pitäisikin liikkua enemmän näkemässä ihmisiä, mutta silti aina kotiolot voittaa lähtemisen.

Pitäs varmaan lopetella tältä erää ja laittaa muutama uusi ajatus hautumaan tonne pääkoppaan. Itseasiassa on mulla idea jo mahdollisesti seuraavaan merkintään, mutta musta tuntuu, että en jaksa kirjottaa niin paljoa aiheesta, että siitä tulisi yhtään mielenkiintoinen. Toisaalta sillä ei oo kyllä minkäänsortin merkitystä, että onko nämä mielenkiintoisia.. Pään purkamistahan tämä vain on. Se on sitten aina plussaa, jos joku näitä jaksaa oikeasti lukea.

Nyt sukellan tästä tohon oven ulkopuolelle sytyttämään sen surullisenkuuluisan tupakin. Joten, heipä hei ja hellät tunteet. Tai joku semmonen.

Terveisin,
Tekko

Ticolle.

Eilen meitä odotti kotona ikävä yllätys. Rullaluistelureissun päätteeksi Eira kävi katsomassa Ticon huoneessa, että onko Ticolla kaikki hyvin. Asiasta voidaan olla montaa mieltä, mutta mun mielestä Ticolla on nyt kaikki hyvin. Vaikkei se enään meidän luona olekaan.

Vaikka mä harvoin kyynelehdin, niin kyllä, kyllä multakin pääsi muutama kyynel.

Tico oli paras hamsteri ikinä. Sosiaalinen ja reipas, loppuun asti.

s. 18.01.2012 - k. 29.05.2013 

Ikävöiden,

Tekko

Minulla harrastus on.

Aikoinaan harrastelin kuntopyöräilyä, jotta saisin tota painoani vähän laskusuuntaan. Ehkä noin kuukauden jaksoin polkea kokonaisuudessaan sillä, kunnes tuli seinä vastaan. Mielenkiinto lopahti kun seinään. Ei mulle mikään uus juttu kylläkään.

Jos mennään vielä kauemmaksi, niin jaksoin mä joskus käydä salillakin. Siihenkin innostus lopahti tyystin. En tiedä mistä syystä, koska muistaakseni tykkäsin siellä käydä. Ehkä ne katseet siellä sai mulle sit jonkinlaisen pakenemismielialan päälle, ja saliharrastus jäi siihen.

Kuntopyöräilystä piti vielä sen verran kertoa, että innostus siihen lopahti kaiketi siksi, että siinä pysytään kokoajan paikallaan. Ei näe mitään uusia maisemia ja on se jumalattoman tylsää muutenkin. 30 minuuttia päivässä paikallaan polkemista, ei toimi.

Nyt sitten keksittiin ostaa rullaluistimet, koska kaikilla rullaluistelijoilla tuntu olevan kivaa tuolla liikenteessä. Nyt ollaan muutaman kerran käyty pikkusilla lenkeillä, ja eilen repästiin sitten vähän pidempi lenkki - joka tosin jäi kesken.

Nyt oon istunu himassa jo noin 2 tuntia yksinäni ja kokoajan halunnu lähtee rullaluistelemaan. Yksin se ei toki ole kivaa, niin siksi en ole vielä lähtenyt. Odotan seuraa.

Mielenkiintoista vaan mennä rullaillen tuolla eteenpäin ja joka päivä voi valita vaikka eri reitin, jos edellinen kyllästyttää. Näkee uusia paikkoja ja muutenkin tuntuu, että aika menee huomattavasti nopeammin rullaluistimilla kun kuntopyörällä. Tiedä sen tehokkuudesta sitten, mutta ainakin hauskaa se on ja saa pienen hien pintaan.

Tylsää istua kotona, kun voisi olla liikenteessä.

Terveisin,
Tekko

Työhön liittyvää mörinää tänään.

Voisin kokeilla sitä samaa taktiikkaa kun eilen. Eli koitan kirjoittaa mahdollisimman kiihtyneessä mielentilassa. Lukea sit vasta jälkeenpäin mitä olen saanut aikaiseksi. Se ainakin edellisessä merkinnässä aiheutti jonkinlaisen kommenttitulvan. Kyllä, se oli kommenttitulva, koska ei tänne kukaan koskaan kommentoi.

Elikkäs, mä käväsin äsken tupakilla ja mietin parvekkeella töiden tekoa. Mulla ei siitä hirveesti ole kokemusta, mutta kaikki kokemus mitä mulla siitä on, on ollut negatiivista. En ilmeisesti ole tarpeeksi mies "miesten" ammatteihin. Mullahan siis on puualan paperit ja nyt käyn maalarilinjaa, ja joskus todennäköisesti saan siitäkin paperit. Sit mulla on kaks ammattia, tai ainakin tutkintoa.

Ei se mua ärsytä, mutta mua ärsyttää se, ettei mussa ole tarpeeksi miestä mennä töihin oikeisiin. Oon liian herkkä. En tykkää siitä kun mua komennellaan. En tosiaan. En tykkää, että on yks ihminen joka päättää mitä mun pitää tehdä. Tahon tehä sitä mitä jaksan/haluan. Näissä mun tutkinnoissa vaan on se, että molemmat on semmosia, että niissä mua tullaan komentelemaan.

En osaa olla oma-alotteinenkaan, joten mun on pakko jopa kuunnella sitä komentelua. Ja kun miettii sitä, että miten mä nään yleensä maalarit.. Ne on semmosia keski-ikäsiä äijänroikaleita, jotka kiskoo viinaa työajallakin, ne ei ite tee mitään, ni sit on helppo pistää niinsanotut oppipojat töihin. Saatana, en mä haluu semmoseen työhön, jossa mua komentelee joku vanha juoppo. Must tuntuu, et mun paikka olis jossain naisen alaisuudessa, koska mun käsitys naisista on se, että ne on huomattavasti lepsumpia. Mutta missä on maalarifirma, jota johtaa joku nainen? Epäilen semmosen olemassaoloa.

Epäilen myös sitä, että olisi puusepänliike, jossa nainen antaisi ohjeita ja pyytäisi tekemään jotain. Ne on aina kaljamahaisia ukkoja, jotka käskee tehdä jotain. Mun työkokemuksella siis. Ei anneta tarpeeksi tarkkoja ohjeita, ja jos mokaa, niin saa kauheen huudon. En kestä kun mulle huudetaan! Ette huuda mulle, jumalauta! En tiedä mistä mulle on tullu niin kauhee huutamisenkuulemiskammo.

Yks ainut duunipaikka on oikeesti miellyttäny mua niin, että oisin jaksanu siellä työskennellä pidempäänkin, ellen olisi ollut niin laiska. Liian pitkä työmatka oli ainut este siinä. Hautausmaalla kesätöissä siis olen ollut, ja siellä tykkäsin olla. Siellä on rauhallista ja työtahdin sai aika paljolti itse määritellä. Jos jaksoi painaa duunia niska limassa, niin silloin jaksoi. Jos ei huvittanut, niin teki heittämällä vasemmalla kädellä ja silti palkka juoksi. Kukaan ei vahtinut selän takana, eikä määräillyt. Ohjeet annettiin ja opastettiin laitteiden käytössä kiltisti. Se oli rentoa ja mulle sopivaa työtä.

Minkä takia en mennyt jollekin puutarhurialalle? Toisaalta ei mua mitkään kukkaset kiinnosta, mutta tommoset rennot ruohonleikkuut ja puskientrimmailut kylläkin. Miksen voi tehdä sellasta työtä? Miksen? 

Toisaalta kyllä mua kiinnostaa ulkomaalauksetkin. Ei siinä. Mutta tässä on just se mitä oon vaahdonnu. Vääränlainen työporukka on varmasti jokaisessa maalarifirmassa. Vääränlainen mulle, ei välttämättä alalle. Miksei ole kunnon firmoja? Tai jos on, niin miksi mun käsitys maalareista on tämä?

Tässähän tätä jauhamista taas tuli. Julkasen tän nyt ja luen vasta sen jälkeen. Sekavaa varmaankin, mutta näillä mennään.

Terveisin,

Tekko

Mörinää.

Mä rupesin tässä oikein pohtimalla pohtimaan yhtä asiaa. Pohdin jopa niin paljon, että päätin kirjoittaa blogimerkinnän. Ei tähän ehkä pelkästään tästä yhdestä aiheesta tule - kattoo jos keksin jotain muutakin matkan varrella. Varustauduin oikein tätä blogimerkintää varten, kävin vessassa ja otin tuopillisen Coca Colaa.

Tää asia, mitä mä pohdin.. Se on semmonen mihin mä aika usein syyllistyn itekkin, mutta kun muut tekee sitä, niin huomaa kuinka ärsyttävää se voi olla. Turhanpäiväinen vinkuminen asioista, joista ei välttämättä edes mitään tiedä, tai jotain tämmöstä.

Youtubehan on nykypäivänä niin täynnä kaikkia vloggaajia (videoblog), jotka on toinen toistaan surkeampia vinkujia. Siellä on havaittavissa jopa semmonen ilmiö, että jos yksi vinkuja vinkuu jostain aiheesta, niin toisen on pakko vinkua samasta asiasta, koska halutaan ilmaista oma vinkuva mielipide samasta vinkuvasta asiasta.

Onhan se varmasti hauskaa päästä purkamaan päätään sinne jos joku ärsyttää - niinhän tää mun blogikin aikoinaan sai alkunsa, kai. Mut minkä takia aiheiden pitää olla lähes väistämättä negatiivisia? Yksi viimeaikainen trendi on ollut se, kun vingutaan siitä, kuinka "Facebookissa on liikaa huomiohuugoja". Toi huugo nyt oli mun oma heitto, koska en viitsi kirjoittaa tänne sitä, että mitä nimitystä niistä yleensä käytetään.

Mut hei typerät.. NIITÄ KAVEREITA VOI POISTAA SIELTÄ FACEBOOKISTA! Toisaalta.. Nii.. Siin on se, että jos poistaa kaverin, ni sulla ei sitten ookkaan enään 1387 kaveria, vaan 1386, ja sehän on suurin menetys elämäisen kannalta.

Okei, on mullakin muutama kaveri, jotka mä haluaisin poistaa. Ihan vain siksi, koska ärsyttää. Mutta en tee sitä sen takia, koska siitä syntyis jonkinlaista jatkoselvittelyä - ja kun olen kovin huono jatkoselvittelijä. Voihan se siis olla, että näitä tapauksia löytyy myös niistä 1387 kaverista, noilla Youtuben valopäillä.

Mutta oon huomannu myös semmosen jutun, että jos noitten tommosten ärsyttävien tyyppien tilapäivitykset jättää huomioimatta, niin elämä jatkuu taas valoisana. Ei kaikkea tarvitse lukea - ei, jos ei kiinnosta. Miksi pitää ammentaa kiukkua niistä? Miksi?

Eikö olekin aika itsensä kumoavaa tekstiä? Mietin miksi pitää ärsyyntyä jostain, mutta kirjoitan sitä ärsyyntyneessä mielentilassa. Ei se oikeestaan kai haittaa. Tässä vaan nyt ainakin tietää, että mitä ne Youtube-sankarit ajattelee tehdessään niitä videoitaan - ei mitään. Antaa vaan ärtymyksen viedä, ja lopputulos on sangollinen paskaa. Tämä on sangollinen paskaa.

Itseasiassa tässä huomasin senkin, että unohdin alkuperäisen pointtini kun aloin riehaantumaan. Niin siinä vaan käy. En tiedä minkälaista teksti on luettavaksi, mutta en jaksa sitä enään mitenkään muuttaa. Spontaani mielipiteen ilmaisu.

Vai pitäisikö vielä jatkaa kun alkuun pääsi? Jos ärsyttäis ittensä uudelleen ja kattois sitten, että mitä saan aikaseksi. Mulla vaan ei oo nykyään semmosia juttuja hirveesti, mitkä ärsyttäis mua silleen, etten ite olis joskus tehnyt samoin ja ärsyttänyt muita. Toisaalta sekin ärsyttää, etten tiedä miten ärsyttäisin itteäni jatkamaan tätä blogimerkintää vielä pidemmäksi.

Siis kun ei vaan tule mitään, niin silloin ei tule mitään! Ei multa voi vaatia blogin kirjottamista, koska ei mulla oo koskaan aiheita. Antakaa mulle niitä aiheita, niin mä kirjotan! Eikä kukaan ees oo vaatinu mua kirjottamaan, sekin ärsyttää. Minkä takia kukaan ei vaadi mua kirjottamaan, jos mä väitän, että joku vaatii mua kirjottamaan? Yks henkilö on kysynyt, että miksen kirjota.. Yks! Ja sekin kysy vaan! Ei vaatimalla vaatinu.

Ettekä rupee vaatimaan jatkossakaan, koska se vaatiminen on ärsyttävää. Mä kirjotan ku kirjotan, ja olen kirjottamatta kun ei huvita. Mun on mahdotonta pitää tätä blogia yliaktiivisena, koska olen niin epäaktiivinen ihminen. Ei mun elämässä tapahdu mitään sellasta, minkä mä haluaisin tänne jakaa. Tai no joo, koulu loppuu. Rahat on loppu. Opintolaina sotki taas vuokranmaksun. Kesäloma, ei mitään tekemistä. Ei kesätöitä, koska oon niin saamaton ihminen, etten saanu aikaseks mennä työkkäriin ajoissa. Nyt pitää ilmottautua työttömäks kesäloman ajaksi ja elää kesäloma pylly auki.

Minkä takia ihmiselämästä tehdään rahallisesti niin vaikeeta? Jos sä haluat opiskella, jotta voisit saada hyvää palkkaa, niin minkä takia mun pitää velkaannuttaa itteni ensin? Minkä takia mä en saa rahaa, mut työttömät saa? Tai no saanhan mä rahaa, mutta työttömänä saisin enemmän. Mä sentään yritän! Ihmisen pitäis lakata yrittämästä, koska näköjään vielä aikaansaamattomammilla ihmisillä menee huomattavasti paremmin taloudelliselta kannalta.

Enkä haluu ajatella tätä pitkällä tähtäimellä, koska mä olen ihminen, joka elää hetkessä. En kuukauden päässä. Typerää elää kuukausien tai vuosien tähtäimellä. Päivä kerrallaan, ei oo muuta tapaa. Jos mä nyt kituutan opiskeluajan, niin en mä kuvittele, että mä saisin sen sit töihin päästyäni takasin.. Koska en jumalauta saa! Se on sillon tulevaisuutta, ja se ei liity tähän hetkeen mitenkään. Mulle sitä opintotukea, ja paljon! Ja muutaki rahaa hemmetti.

Kattokaahan, onnistuin. Alotin taas ihan leikkimielellä kirjottamaan muka-vihasia asioita, ja sit johdattelin itteni aasinsiltoja pitkin asioihin, jotka sit taas oikeesti rupes ärsyttää ja sain aika spontaania tekstiä. Tähän on kaiketi hyvä päättää.

Terveisin,
Tekko

Huhtikuullekin kuulumisia.

Termos! Nyt alan pikkuhiljaa olemaan sitä mieltä, että musta ei ole kirjottamaan tänne kovinkaan aktiivisesti enää nykyään. Ja alan myös pikkuhiljaa huomaamaan sen, että mun pitää siitä jokaisessa uudessa merkinnässä mainita.

No mitä mulle nyt sitten kuuluu.. No, aikoinaan kirjottelin tänne siitä, että pitäis jotenkin alkaa rajottamaan tota alkoholin käyttöä. Sillon tuli kyllä suhteellisen hyviä kommenttejakin, mutta jotenkin niistä oli silti vaikea saada kiinni. No, on tässä silleen muuttunut hieman ääni kellossa.

Nykysin ei ole mikään pakottava tarve päästä juomaan joka viikonloppu. Enimmäkseen ehkä siitä syystä, että seuraavan päivän olotila on jotain aivan mahdotonta - poikkeuksetta aina seuraava päivä menee pelkästään koomailuun.

Oon kaikenlisäks huomannu, että viikonloput on jopa paljon mukavampia ilman ainaista alkoholin kanssa lotraamista. Kerkee saamaan jotain aikaiseksikin - jos tahtoo. Ei mene toinen päivä juomiseen ja toinen päivä koomailuun.

Itseasiassa musta tuntuu, että Juha Vuorisen kirjallisuus alkaa myös jotenkin vaikuttaa. Aika monessa kirjassa mitä olen lukenut, on käsitelty alkoholia ja/tai alkoholin lopettamista. Kun kirja on mielenkiintoinen, niin siitä saa kyllä aika paljon irti. Ja musta tuntuu, että mä saan aika paljon hyviä juttuja irti noista kirjoista. Kun lukee toisen kommelluksista, niin ei tosiaan tahdo olla samallainen. Tai kun lukee toisen parannuksesta, niin tottakai tekee mieli ottaa jonkinlaista mallia.

Mut jos nyt en jauha noista alkoholijutuista tähän enempää, koska tossa on jo jos jonkinlaista asiaa siitä. Ja huomasin, että mun on vaikea pysyä asiassa, tai olla toistelematta asioita moneen kertaan, koska yritän samaan aikaan kuunnella toisella korvalla SuomiPOPin Aamulypsyä. Erityisen hankalaa kirjottaa ja kuunnella samaan aikaan eri asioista.

Jos mä tähän loppuun koitan silti kirjottaa vielä yhdestä asiasta, josta en ole tänne ilmeisesti vielä sanallakaan vielä kirjoittanut. Voisin jopa lisätä kuvan tänne siitä:

Nella

Tässä kuvassa on siis meidän talon uusin asukki, Nella. Pienen pieni Chihuahua-pentu. En tässä nyt hirveemmin kerkee enään kirjottelemaan, koska pitää ehtiä kouluunkin. Pitänee kirjotella paremmalla ajalla vähän lisää.

Tai no, kyllä mulla on tässä sen verran aikaa, että jotain kerkeen Nellasta tänne kirjottamaan. En vain tiedä mitä. No, ainakin sen verran, että se oli aika äkkipikanen päätös, että meille tulee koira. Ihan pienessä hetkessä meillä olikin yhtäkkiä koira, ilman mitään isompia keskusteluja aiheesta.

Tää napero on myös hyvin innokas. Se joutuu aina aamupäivät olemaan yksin kotona, koska meillä muita menoja. Tosin, tää neiti nukkuu yleensä koko sen ajan säkkituolissa. Mutta heti kun jompikumpi meistä kotiutuu, tulee Nella korvat luimussa ovelle vastaan tai odottaa säkkituolissa rapsutuksia. Yleensä hirveen innokas meininki käynnissä.

Alkuyöt Nella viettää olohuoneessa, keittiössä tai eteisessä nukkumalla. Jossain vaiheessa yötä se tulee makuuhuoneen ovelle vinkumaan ja uikuttamaan. Siinä vaiheessa yleensä jompikumpi meistä aina herää ja käy avaamassa Nellalle oven ja nostaa sen sänkyyn. Siellä se jaksaa nukkua ihan aamuun asti ja jaksaisi vielä jatkaa nukkumista meiän herättyäkin - ja yleensä kun nostetaan se pois makuuhuoneesta meiän herättyä, niin Nella menee jatkamaan uniaan vielä säkkituoliin. Jossa siis nukkuu siihen asti, kunnes me tullaan koulusta/töistä.

No mut nyt alkaa tulemaan kyllä sen verran kiire tonne koululle, että nyt on ihan pakko lopettaa. Kerrankin oli jonkinlainen innostus kirjottaa. Mutta nyt loppu!

Terveisin,
Tekko

Kukkulurppa

Hei! Moi! Terve! Ja kaikkea siltä väliltä, miten ikinä tahdotte asian ilmaista. Tai olla ilmaisematta.

Ei mulla taaskaan ole oikein mitään asiaa, mutta kai mun täytynee taas jotain pitkästä aikaa kirjotella. Sillon ihan alkuvuodesta pohdiskelin sitä, että jos alkaisin kirjottamaan aktiivisemmin.. No, kuten näette, toisin taisi käydä. Jotenkin tää innostus tätä blogia kohtaan on hiipumassa.

Toisaalta mulla kaikki mun tekeminen on niin kausittaista. Toisinaan jaksan kirjotella, toisinaan jaksan pelata Xboxia ja toisinaan taas en jaksa tehdä mitään. Jos mulle tulee semmonen kausi, että jokin kiinnostaa, ni kiinnostavan asian parissa voi vierähtää viikko tai parikin ihan huomaamatta.

Toisaalt ois niin mukava kirjotella tänne kaikkea, koska oon saanu kuulla, että ainakin tällä on yks suhteellisen aktiivinen lukija. Hei miettikää, ainakin yksi! Voisinhan siis kirjoitella jo pelkästään sen iloksi. Ikäänkuin chattailla oman blogini kautta kyseiselle henkilölle ja odottaa sen vastausta jonkinlaisessa muodossa.

Mä oon monta kertaa täällä itkeny kommenttejen perään, mutta siihen on ihan omat syynsä. Kommentit motivois kirjottaa kaikesta mahdollisimman turhastakin. Jos tietää, että joku lukee mun merkintöjä, niin tottakai niitä tekee silloin mieli kirjottaakin. Tai näin olen ainakin oppinut ymmärtämään aivotoimintaani. Voi tosin olla, että olen väärinymmärtänyt itseäni - vai voiko olla? Ken tietää. Kysykäätten siis Keniltä.

Jos tohon Putoukseen putois vielä sen verran, että kyllä se vuoden sketsihahmo-titteli meni ihan oikeaan osoitteeseen. Karim oli ihan ykkönen! Ja on sitä sitä paitsi vieläkin. Ja mitä tohon Unicef-jaksoon tulee, niin koko jakson kohokohta oli Samppa Linnan äiti! Psykedeelinen ämmänkäppyrä! Siinä olis kyllä ollu potentiaalia voittamaan seuraava kausi.. No ei nyt sentään. Voisin veikata, että kyseinen idea oli jo käytetty jossain aikaisemmassa sketsihahmossa.. Hmm, olisiko ollut nimeltään Samppa Linna kun käytti kuminaamaria.

Mut joo, oma kone taas kerran tuusannuuskana (ei ole sukua Nuuskamuikkuselle) ni ei varmaan tuu taas hetkeen kirjotettua kunnolla.. Mikä vitsi, ei tuu hetkeen kirjotettua kunnolla.. Ihan ku se ois koskaan ollu mun omasta koneesta kiinni.. No, kai sitä saa väittää ihmisille mitä haluaa, koska ei ne koskaan saa tietää kumminkaan koko totuutta, vai miten se meni.

Mut olihan tässä taas vähän piristystä kaikkien muuten niin tylsiin sunnuntai-iltoihin. Jos joku muuta väittää, niin se on sen oma häpeä. Häpeä!

Terveisin,
Tekko

Josko taas yrittäisi.

Hei raikkaat lukijani! Kuten ette ole huomanneet, mä en ole pitänyt minkäänlaista taukoa kirjottamisesta. Tai jos totta puhutaan, niin mun mielenkiinto kaikkea kohtaan on ollut vähän hakoteillä, ja siksi ei ole tullut kirjoitettua tännekään mitään hetkeen.

Nyt voisin näin alustavasti vähän kertoa kuulumisiani ja sen jälkeen tehdä jonkinlaisen pikaisen Putous-katsauksen, koska tän vuoden Putous-aiheiset blogimerkinnät on myös hieman jäänyt. Harmittaa sinällään, koska olisin tahtonut tehdä niitä joka viikolta. Mutta kun inspiraatio on hukassa, niin se on hukassa.

Kuten kaikki muistaa sen, että mulla oli tossa jokunen hetki sitten semmonen innostus kuntopyöräilyä kohtaan ja muutenkin yritin elämäntaparemonttia - se epäonnistui. Nyt olen yrittänyt aloittaa sitä uudestaan, koska huonovointisuus palasi heti kun palattiin vanhaan. Jos nyt onnistuttais tekemään edes jonkinlaista muutosta johonkin asiaan. Jos sais ton verenpaineen vaikka laskemaan huomattavasti ja jos osais pitää sen myös siellä alhaalla.

Se on erittäin epämiellyttävä olo kun verenpaine on jatkuvasti korkealla. Huimaa, silmissä vilkkuu ja olo on kokoajan erittäin epämukava. Jos joskus sais vielä maistaa suhteellisen normaalia elämää.

No en jaksa avautua enää tosta aiheesta, joten jos mentäis pidemmittä puheitta siihen Putous-aiheeseen:

1. Karim Z. Yskowicz
2. Samppa Linna
3. Veli Sikiö
4. Sisko Sikiö (pudonnut)
5. Sanna-Raipe Helminen (pudonnut)
6. Kristoffer Taxfree (pudonnut)
7. Hänman (pudonnut)

Asiahan on omalla tavallaan mielenkiintoinen, koska mun mielestä toi lista ei muutu mihinkään suuntaan. Pudonneet on omassa paremmuusjärjestyksessään ja jäljellä olevat on edelleen samaisessa järjestyksessä kun sillon kun alotin tän koko hommelin.

Jos mä vaikka ens viikolla saisin ton Putous-merkinnän ihan ajallaan ja vähän enemmän kommenttia iteltäni nyhjettyä ton listan lisukkeeksi. Pitää vaan toivoa, että ne repäsee ens viikolla jotain erityisen hienoa.

Terveisin,
Tekko

Putous 2013 - Sketsihahmot part. 2

Moi. Listataan totuttuun tapaan nyt taas tän viikon Putouksen jälkeiset tunnelmat. Eipä mulla oikeestaan hirveesti sanottavaa ole, koska en yksinkertaisesti hirveästi pitänyt hahmojen toilailuista. Kukaan ei mitenkään erityisesti säväyttänyt.

Toisaalta yksi asia kyllä jakso hämmästyttää, ja se oli se, että miten hemmetistä Sanna-Raipe Helmisellä on kaikista eniten ääniä? Toi sen talenttikaan ei ollu mikään kummonen. Ärsyttävää mölinää vaan. Ei lainkaan edes hauska. Ei sillä mitenkään voi olla eniten ääniä? Ihmiset, kerätkää itsenne.

Listataan tähän nyt taas mun suosikkilista:

1. Karim Z. Yskowicz
2. Samppa Linna
3. Veli Sikiö
4. Sisko Sikiö
5. Sanna-Raipe Helminen
6. Kristoffer Taxfree
7. Hänman

Itseasiassa aika mielenkiintoista, etten tällä viikolla muuta listaa suuntaan enkä toiseen. Karim pitää helposti ykkössijaa, koska se vaan on hahmoista paras. Jos sen ensimmäisenä tiputatte, niin ei hyvä heilu. Hänman ja Kristoffer ulos kisasta, eikä ketään ennen niitä. Jos kerranki tiputettais oikeesti huonot ensin ja sit vasta lähetään karsimaan niitä hyviä, niin kauan, kunnes jäljellä on enään Karim! Tai Samppa Linna. Mutta mielummin Karim Z. Yskowicz.

En oikeestaan osaa sanoa niistä niiden talenteista hirveesti mitään, mutta ei ne ainakaan suosikkilistaa mitenkään muuttaneet, joten ei ne ainakaan säväyttäneet.

Terveisin,
Tekko

Putous 2013 - Sketsihahmot part. 1

Hei! Musta tuntuu, että mun kaikkien aikojen suosituimpia tekstejä on ollut noi viime vuoden Putoukseen liittyneet sketsihahmoarvostelut. Joten jos vaikka yrittäisin tänä vuonnakin muistaa kirjotella noista tän vuoden uusista kommeltajista - olisko paha? Kyllä mä sen tiedän, että ei nää välttämättä kaikkia innosta, mutta eihän näitä kukaan pakota lukemaan. Että ihan samoilla mennään kun viime vuonnakin.

Itseasiassa näin alustavasti voisin sanoa, että sketsihahmoista suurin osa tuotti mulle henkilökohtaisesti pettymyksen. Toisaalta, ensi viikollahan hahmoihin aletaan vasta syventyä, mutta ensireaktio ei ollut kaikkien kanssa kovinkaan positiivinen.

Hänman

- Jukka Rasilan hahmosta en oikeastaan edes yllättynyt. Hahmo herätti jo esiinasteluvaiheessa reaktion: "Tämä putoaa ensimmäisenä." En tiedä minkä takia ne pitää Rasilaa tuolla edes, koska ei siltä ole varmaan koskaan tullut hahmoa, jossa olisi edes vähän voittaja-ainesta. Niinkuin viime vuonna, tänäkin vuonna Rasilan sketsihahmo oli minun mielestäni ylipuettu. Ei vaikuta sketsihahmolta vaan joltain lastenohjelmissa seikkailevalta typerältä hahmolta. En pidä.

Sisko Sikiö

- Niin no.. Iina Kuustosen viime vuotinen hahmo herätti kyllä sisäänastelu vaiheessa jo pientä hilpeyttä. Tänä vuonna sitä ei tapahtunut. Lähinnä vaan kummastelin mörköä, joka roikkui mukana. Iinan suhteen toivon vaan sellasta, että se parantaisi hahmoaan sitten jutuillaan, koska ulkonäkö on valju. Hyvä juttu tässä hahmossa oli se, että tämän näköisiä ihmisiä on oikeastikin. Eli hahmo ei, Rasilalle totuttuun tapaan, ole ylipuettu, vaan se on pystytty pitämään yksinkertaisena ja näyttävänä. Ei välttämättä voittaja-ainesta, mutta odotellaan.

Karim Z. Yskowicz

 - Tämän vuoden ensimmäinen hahmo, joka herätti pientä hilpeyttä jo sisäänastelussa. Ja kaiketi myös ensimmäinen, joka ei jättänyt kylmäksi edes haastatteluvaiheessa. Jussi Vatanen on kyllä parantanut huomattavasti edellisvuoteen nähden. Tää hahmo jätti kyllä odottamaan ens viikon jaksoa, jotta pääsee näkemään lisää Vatasen hauskoja heittoja. En usko, että putoaa aivan alkumetreillä, koska mun mielestä tässä hahmossa on enemmän potentiaalia kun kahdessa aikaisemmassa yhteensä. Ei ylipuettu, hauska, ja ihmisen näköinen sketsihahmo. Tämä on hyvä!

Veli Sikiö

- Tää hahmo.. No, Iina Kuustosen takia tää ei aiheuttanut sisäänasteluvaiheessa minkäänlaista reaktiota, koska hahmo oltiin jo nähty. Suhteellisen stereotyyppinen rakennelma, mutta ehkä sen takia juuri toimiva. Hahmo ei ulkonäöllään aiheuttanut hilpeyttä, mutta tähän rajuun ulkonäköön yhdistettynä piipittävä ääni oli jotenkin toimiva idea. Toisaalta, koska Riku Nieminen ei olisi piipittänyt? Ehkä olisi aika kokeilla jo jonkinlaista toista puhetyyliä. En usko, että putoaa alkuvaiheessa.

Mutta toisaalta toivoisin, että toinen Sikiöistä putoaisi suhteellisen ajoissa, jotta nähtäisiin se, miten Riku ja Iina meinaa toimia siinä vaiheessa. Irtoaako Sikiöt toisistaan? Vai jatkaako toinen hahmo toisen hahmon rinnalla mahdolliseen loppuun asti?

Kristoffer Taxfree

- Tää on jo Krista Kososelta toinen hahmo, josta haluan välittömästi eroon. Tää oli jotenkin todella surkea ilmestys. Kristan mieheksi pukeutuminen ollaan jo nähty, ja eihän se toiminut oikeestaan sillonkaan. Toisaalta, ei Kristan viimevuotinen naishahmokaan siis todellakaan ollut hyvä.. Ehkei Kosonen kuulu Putoukseen - muuten kun putoajana. En toivo, että herra Taxfree jatkaa kisassa pidemmälle. Ensimmäinen tai toinen putoaja, näin sen on pakko mennä. Myötähäpeää herättävä, ei hauska, vaikka yrittäisi suhtautua huumorilla.

Sanna-Raipe Helminen 

- Kai se on taas ihan sama mitä minä sanon tässä vaiheessa Armi Toivasen hahmosta, koska viime vuonnakin voitti suhteellisen surkealla hahmolla. Mikä estäisi tätä tapahtumasta uudelleen.. Ei ainakaan mun blogimerkinnät - harmi. Tai no sanotaan, että on tässä hahmossa enemmän potentiaalia kun Kristofferissa tai Hänmanissa, mutta silti. Ehkä tää hahmo antaa jo itestään ensviikolla enemmän irti, ja ehkä siitä tulee silloin jopa hauska. Positiivista on se, että hahmo ei ole ylipuettu. Aika perus tamperelainen lätkäfani.

Samppa Linna

- Itseasiassa mä olin ihan varma, että joku käyttää tänä vuonna jonkinlaista kuminaamaria. Naamio nimittäin vilahti mainoskatkolle siirtyessä, pukuhuoneen pöydällä. En tosin osannut arvata, että naamio kuuluisi Aku Hirviniemelle. Akuhan olisi pärjännyt vaikka ilman naamiota, koska onhan Aku nyt vaan niin hauska. Hirviniemihän on jo melkein itsessään sketsihahmo.

Ensimmäinen reaktio oli huvittava, ja ikäänkuin olisin nähnyt jotain hyvin tuttua kyseisessä hahmossa. Hahmohan on kuin ilmetty BB-Kaki. Joten jos hahmo perustuu yhtään ulkonäöllisesti muistuttamaansa henkilöön, niin luvassa on kyllä Akulta hyvin luonnistuvaa juttua navan alapuolelta. Uskoisin, että Aku turvautuu jälleen kerran irstauksiin, koska se taitaa olla Akun voimavara.

Mutta eipä mulla tässä tälle viikolle enään muuta. Vai pitäisikö mun listata vielä hahmot jonkinlaiseen listaan, kuten viime vuonna? Ehkä mä vielä sen voisin tehdä.

1. Karim Z. Yskowicz
2. Samppa Linna
3. Veli Sikiö
4. Sisko Sikiö
5. Sanna-Raipe Helminen
6. Kristoffer Taxfree
7. Hänman

Terveisin,
Tekko

Uusi vuosi - uudet kujeet?

Heippa. Ja kaikille oikein makoisaa ja hauskaa uutta vuotta.

Vuodenvaihde meni täällä ihan suhteellisen rauhallisissa merkeissä, mitä nyt yks lamppu meni rikki. Humalatila ei ollut kovinkaan korkea, mutta musta se oli vaan ihan positiivinen asia. Toi humalassa oleminen alkaa olemaan jo aika tylsää.

Itseasiassa mun viimesin blogipäivitys siitä mun paniikkihäiriöstä.. Se kyseinen kohtaus ei mitä ilmeisemmin ollutkaan paniikkikohtaus. Kyseessä oli kuulema ns. "viinakirput". Eli on siis hemmetin hyvä aika vähentää alkoholin käyttöä. Ihan vaan oman terveytensä kannalta.

Toisaalt, onhan sitä alkoholia tullu nautittua tässä viime vuosina lähes viikoittain. Nyt kun ajattelee, ni onhan siinä aika paljon liikaa. Joten jos sitä tänä vuonna yrittäis vähän rauhottua jo. Rupeis tosiaan vaikka sit urheileen enemmän ja viettää rauhallisia viikonloppuja ilman, nykyään jo pakonomaista, alkoholin kiskontaa.

Alkoholin vähentäminen tulee varmasti olemaan aika kova isku, mutta musta tuntuu, että nyt on oikeesti jo sen aika. Ikää 23 vuotta, ja viimeset 5 vuotta on ollu suhteellisen humalantäytteisiä. Miksi niin? En tiedä. Mut nyt on ehkä oikeesti aika tehdä asialle jotain. Ei mikään ihmekään jos sisäelimet alkaa tekemään omia temppujaan ja aiheuttaa illuusion kutinasta, jota ei kykene raapimaan. Ainut millä sen ilmeisesti saa pois, on alkoholi. Jos nyt pitäis hetken aikaa pään selvänä ja kattois, että auttaako alkoholittomuus asiaan millään tapaa.

Sit ois toi toinen paha tapa, mikä pitäis ilmeisesti myös pystyä lopettamaan. Tupakka. Siihen menee ihan hemmetisti rahaa, mutta ei siitä mitään saa - paitsi jos terveydelliset haitat lasketaan saamiseksi.

Olishan tässä tälle vuodelle vähän työsarkaa. Alkoholin vähennys ja mahdollisesti tupakan lopetus. Tupakoiminen tuntuu tyhmältä ja jatkuva humalassa oleminen ei aiheuta yleensä mitään positiivista. Ne on vaan tapoja, joista pitäisi pyrkiä eroon.

Mua saa tsempata tän asian kanssa ja kertoa mulle nyt jotain hyviä vinkkejä selvempään ja savuttomampaan elämään. Kuulostaahan tää nyt aika jeesustelulta, mutta kyllä mä nyt ite haluun asioille tehä jotain. Elämä valuu hukkaan tämmösessä toiminnassa. Tää kaikki aiheuttaa mulle semmosia oireita, mistä syntyy sit lievää kuolemanpelkoa melkein jokaiselle päivälle. Vaikka eihän sitä koskaan voi tietää mitä tapahtuu.. Mut mä haluun elää pelotta ja onnellisemmin.

Terveisin,
Tekko

p.s. Voishan tän bloginkin kanssa tehdä pienen parannuksen. Enemmän merkintöjä, enemmän kuvia.. Enemmän kaikkea. Saas nähdä.