Vaikeus ottaa yhteyttä

Mä arvostan kuplaani päässeitä ihmisiä, mutta en osaa ottaa yhteyttä. Tässä vähän puran ajatuksiani tästä kummallisesta paradoksista, jossa välitän ihmisistä todella paljon, mutta en osaa pitää heihin mitään yhteyttä. Tokikaan tämä blogimerkintä ei pääty mihinkään vastaukseen, vaan ehkä kysymysmerkkejä on edelleen ilmassa aika monta.

Mä olen todennäköisesti joskus aiemminkin maininnut, että olen saanut uuden ystävän naapurista. Koin sen pitkään tosi vaikeana, koska mun on vaikea ottaa ihmisiä elämääni. Mutta tätä prosessia on helpottanut se, että meidän koko perhe on saanut heidän perheestään ystäväperheen.

On vain yksi asia, joka aiheuttaa säröjä tällaisessa uudessa(kin) suhteesssa. Ja se olen oikeastaan minä ja mun kykyni olla yhteydessä. Sekin on asia, josta olen varmasti ennenkin tänne kirjoittanut: mutta mähän en siis osaa ottaa yhteyttä itse. En tee sitä mitenkään pahuuttani tai mitään, mutta sellainen mä olen vaan aina ollut. Sen takia aika monet vanhat kaverisuhteet on joko täysin poissa luvuista tai hiipumassa kovaa vauhtia kadotukseen.

On siis tilanne, jossa naapuriperheen nuorimmainen on löytänyt itselleen päiväkodista kaverin, jonka kanssa hän tahtoo olla kokoajan. Heitin sitten vitsillä kerran puistossa kun nähtiin, että: "ai, sen takia ei ole enää kutsua tullut puistoilemaan". Siihen ei silloin otettu mitään kantaa, eikä sen pitänyt sellainen asia ollakaan, johon otetaan kantaa. Se oli minun puoleltani huumoria.

Tätä asiaa oltiin kuitenkin ilmeisesti jääty pohtimaan ja seuraavan kerran kun puistossa törmättiin, niin tuli vastaan lause: "Niin, koska sä olet viimeksi pyytänyt meitä jonnekin?"

En osannut siihen vastata muuta kuin sen, että semmonen vika mun luonteessani on. Mitä olisin halunnut sanoa, niin se, että olen arvostanut ylitsevuotavan paljon kaikkia niitä kertoja, kun meidät on kutsuttu mukaan. Arvostan niitä ylitsevuotavan paljon juurikin siksi, että en itse osaa tehdä sitä aloitetta. En, vaikka kuinka yrittäisin.

Ajatellaan vaikka sellainen tilanne, että olemme lasten kanssa menossa puistoon. Mä mietin kotona jo, että laitan viestin ja pyydän heidät mukaan. Se murenee siihen, että mietin, että en tahdo olla vaivaksi. Mietin sitä kuitenkin vielä matkalla uudestaan, mutta pakitan, koska en halua olla vaivaksi. Niin, ja mulle on monta kertaa sanottu, monen eri ihmisen toimesta, että en mä ole vaivaksi jos otan yhteyttä. Se ei vaan tunnu poistuvan mun päästäni, vaikka kuinka yrittäisin laittaa sen viestin. Olen joskus saattanut jopa kirjoittaa viestin valmiiksi, sitten katsonut sitä viestiä hetken ja pyyhkinyt sen pois. "No, ehkä niillä on jotain muuta."

Mä tiedän myös sen, että lause, joka minulle esitettiin on aiheellinen. Varmasti kaikki ajattelee jossain kohtaa minun ystävyyteni aikana, että en ole koskaan se keskustelua aloittava osapuoli. En olekaan, koska en saa sitä aikaiseksi kun yliajattelen asian aina.

Mulle voi sanoa vaikka miljoona kertaa sen, että "et sinä ole vaivaksi", mutta mun aivot ei vaan osta sitä ikinä, vaikka kuinka haluaisin. Voin kirjoittaa sen viestin, katsoa sitä, miettiä päässäni aiemmin sanottua lausetta "et sinä ole vaivaksi" ja silti pyyhkiä sen viestin pois, koska koen olevani vaivaksi. Todennäköisesti se on jotain itsevarmuuden puutetta, mutta en tiedä oikein miten sitä sitten treenataan. Ehkä vain tekemällä, tekemällä ja tekemällä. Mutta tiedättekö miten vaikea on nyt esimerkiksi lähteä sitä kutsua lähettämään, kun siitä on saanut jo ainakin kerran kuulla? Niin, se on entistä vaikeampaa.

Miksi? No, koska nyt siihen sisältyy myös mahdollinen toisen osapuolen ajatus siitä, että "toi laittoi ton viestin vaan, koska sanoin sille asiasta". Ja niinhän se todennäköisesti olisi, että laittaisin sen viestin tavallaan vähän painostettuna, vaikka omasta halustani se lähtisikin. Minun täytyy muuttaa itsessäni jotain, jotta saan sen tehtyä. En sano, että se olisi huono muutos, en todellakaan, mutta ei se tapahdu sormia napsauttamalla.


Mä kuitenkin arvostan kaikkia niitä ihmisiä valtavan paljon, jotka olen päästänyt omaan kuplaani. Jos mä puhun jollekin luontevasti, heitän vitsiä tai muuta, niin sitä paikkaa ei ole vaan saatu. Sitä varten on käyty pitkä prosessi mun pääni sisällä. Mä olen rakentanut luottamuksen, joka on mun tapauksessa hyvin vaikea rakentaa uudessa ihmissuhteessa.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sen ihmisen pitäisi olla mulle mitenkään itsestäänselvä. Eikä olekaan. Mä ajattelen kaikkia kuplani sisään päässeitä ihmisiä ja kyseisiä ihmissuhteita paljon. Vaan kun se jää vain ja ainoastaan mun pääkoppaani, niin ei kukaan voi tietää mitä ajatuksia minulla kenestäkin on.

Aina kun mä puhun tästä aiheesta, niin nostan esiin Ronin. Ihmisen, johon tutustuin ammattikoulussa. Ihmisen, joka pääsi kuplaani ja on siellä edelleen hyvin vahvasti. Uskallan sanoa, että meidän ystävyyssuhde on aika vankka, vaikka mä olen tässäkin tapauksessa se, joka ottaa yhteyttä ehkä kerran siinä ajassa, kun toinen on ottanut yhteyttä kaksikymmentä kertaa. Jos edes noinkaan usein.

Mä olen tosin Ronille sanonut sen monta kertaa, että mä en ehkä voisi elää, jos hän ei pitäisi minuun yhteyttä. Roni on kuitenkin hyvä tasapaino lapsiperhearjen keskellä, kun hän aika usein edes kerran viikkoon käy meillä. Mä saan aivot hetkeksi edes 50 % pois siitä perhe-elämästä, vaikkakin se toinen 50 % on kokoajan päivystysvuorossa. Minulle todella tärkeä ihmissuhde kuitenkin kyseessä.

Enkä mä siis voi olettaa, että kaikki olisi "roneja". Ei tietenkään ole. Kaikki ihmiset on omia yksilöitään ja kaikilla on oikeus pahastua siitä, että heihin ei olla yhteydessä tasapuolisesti. Ja mä luulen, että jos olisinkin ns. normaali, niin kyllä mä itsekin voisin pahastua, jos joutuisin aina olemaan se, joka ottaa aina yhteyttä.


Voi olla, että tämäkin asia on jo joskus kirjoitettu tänne, mutta kertaus on opintojen äiti. Kertoo nimittäin minusta ihmisenä aika paljon tämä seuraava asia, ja jos sen kanssa pystyy "diilaamaan", niin sitten oppii sietämään minua.

Kertoo mun sosiaalisesta osaamattomuudestani hyvin paljon sellainenkin asia, että mä en osannut olla yhteydessä isoveljeenikään sen viimeisinä aikoina. Eihän sitä tiedetty siis etukäteen mihin tilanne tulee pian päättymään, mutta mä en ollut Arton kanssa viimeisinä aikoina niin paljon kun olisin halunnut. En osannut. Sama toistui iskän kanssa. Vaikka meillä oli siinä tapauksessa jo noin päivämääräkin tiedossa, niin en mä osannut. Mä muistan, kuinka mulla oli puhelin monta kertaa kädessä ja yritin soittaa iskälle, mutta ei se onnistunut. Ja mä joudun elämään sen kanssa, että tuhlasin monet viimeiset mahdollisuudet vain sen takia, että en muka osaa. Että olen sosiaalisesti epäpätevä, tai jotain.

Eikä tämäkään ole tietenkään semmoinen asia, että kenenkään pitäisi varsinaisesti alkaa sietämään sellaista yksipuolista ihmissuhdetta. Tämä on vain, hmm, ehkä enemmänkin vain jonkinlainen avunhuuto siitä, että siellä taustalla voi oikeasti olla jotain. Ja hylkäämällä sellaisen ihmisen, joka ei osaa olla teihin yhteydessä, niin saatatte tehdä aikamoisen virheen – vaikka se helpottaisikin teidän omaa painettanne. Kannattaa aina edes yrittää puhua siitä ongelmasta ensin, koska se ei tunnu välttämättä toisesta osapuolesta ongelmalta.


Mä koen, että mut hylättiin kerran just sellaisella hetkellä, kun olisin tarvinnut sitä ihmistä kaikista eniten. Se suhde oli ollut samanlainen yli kymmenen vuotta, joten ajankohta vaan teki minusta katkeramman, ja varmasti vaikeutti entisestään kykyäni ottaa yhteyttä ensin. Mä en ollut nähnyt, että meillä on ongelma, eikä siitä minulle missään vaiheessa kerrottu. Muistan vain, että "jutellaan joku toinen kerta vähän paremmalla ajalla!" jäi viimeiseksi lauseeksi kasvokkain, jonka jälkeen ihminen vain katosi elämästäni.

Toki ollaan sen jälkeen ainakin kerran nähty, mutta se ihminen oli muuttunut mulle vain katkeraksi muistoksi jostain entisestä, enkä osannut sen kanssa enää mitään puhua.


Mutta joo, tällaista tänään. Jos jollain on joku keino välttää se, että ottaisin toiseen yhteyttä ja pystyisin ajattelemaan sen niin, että en tee sitä millään tavalla pakotettuna, niin kaikki vinkit otetaan vastaan. Tämä jääköön tällä kertaa tähän.

Terveisin,
Vesa-Matti

Kysymyksiä & vastauksia

Pitkästä aikaa kaivelin taas vähän kysymyksiä esille, koska niihin on vallan kiva vastailla. Vaikka ajattelin itsekin aluksi, että kysymykset on aika turhanpäiväisiä, niin lopussa taas pyysin tekoälyltä hieman analyysia vastauksieni perusteella ja blogimerkintä kasvoi hieman sen myötä.

Tää on kirjoitettu eilen, mutta ajan loputtua kesken, en kerennyt julkaisemaan tätä heti. Että jos ja kun puhun tässä tästä tai eilisestä päivästä, niin ymmärrätte eron.

Mulla piti tänään olla se alkuhaastattelu sinne vuokratyöfirmalle, mutta kiireellisempien menojen vuoksi se siirrettiin huomiseksi. Sain joustavuudesta kiitosta, joten ei se välttämättä lainkaan huono juttu ole – eikö joustavia työntekijöitä pidetä hyvinä työntekijöinä? 

Mulle jäi sitten tähän tämmöinen turhaan jo etukäteen suunniteltu tyhjä tila. Vaikka ei mulla muuta menoa olisikaan ollut, niin olin aivoissani jo valmistautunut tähän päivään ja haastatteluun. Nyt ei sitten meinaa mikään muu käynnistyä, ei niin millään.

Täytyy täyttää tämä tyhjiö jollain. Siksi päätinkin, että vastataan pitkästä aikaa kysymyksiin, joilla ei ehkä ole oikeastaan mitään pointtia. Hyvää semmoista aivojen nollausta, tiedättekös? Kysymykset löytyi jostain vanhasta Facebook-päivityksestäni, mutta ne ovat aika ajattomia, joten voin vastata niihin nyt uudestaan. Kysymyksiä on 50, joten tämän blogimerkinnän lukemiseenkin saattaa mennä oma aikansa. Sen enempiä selittelemättä, käydään kysymysten kimppuun.

1. Oletko rikkonut luitasi?
– Mä en varsinaisesti ole koskaan rikkonut yhtäkään luutani, mutta mulla on joskus ollut hiusmurtumia molemmat nilkat täynnä. Olin hölmö yläasteikäinen ja mua yllytettiin hyppäämään alas sellaisesta koulun levitettävästä katsomosta. Se oli ehkä joku 2-2,5 m korkea, eikä se tehnyt, yllätys yllätys, jaloille hyvää.

2. Oletko suudellut ystävääsi?
– No kyllähän te tiedätte, kun on alkoholia alla ja kaveripiiri saa idean, niin kyllähän siinä tulee pussailtua kaikkien kanssa. En toki ole tätä enää pitkiin aikoihin harrastanut, mutta nuorempana se oli jonkinlainen pakollinen hetki illanvietoissa. Mutta jos haetaan ihan suutelemalla suutelua, niin en usko, että näin on koskaan tapahtunut.

3. Onko sinut pidätetty?
– Onko se pidätetyksi tulemista, jos on liian humalassa, eikä pääse baariin sisään, joutuu ovimiehen maahan työntämäksi ja päätyy putkaan selviämään? Jos se lasketaan, niin olen. Muussa tapauksessa en.

4. Oletko pussannut ihmistä josta et pidä?
– Jos lasketaan se, että on pussannut jotain ihmistä ja on sen jälkeen myöhemmin todennut, että ei pitänytkään ihmisestä, niin joo. Voi olla, että tämä liittyy johonkin edellisistä vastauksista. Mutta jos mä en valmiiksi jostain ihmisestä pidä, niin en mä siinä kyllä pussailemaan ryhdy.

5. Oletko nukkunut yli klo 17?
– Nuorempana kun unirytmi oli melkein luvan kanssa aivan sekaisin, niin kyllä. Monesti menin vasta aamulla nukkumaan ja heräsin illalla, jonka jälkeen valvoin taas yön ja näin. Jos tarkoitetaan yöunien jatkumista noin pitkään, niin en usko sen olevan toteutunut.

6. Oletko nukahtanut koulussa/töissä?
– Olen, sekä koulussa, että töissä. Tai työssäoppimassa oikeastaan. Mä olen aika taitava nukkumaan vessakopeissa, koska olen sitä silloin aikanaan aika paljon harjoittanut. Okei, se oli tietoista nukkumista, eikä varsinaisesti nukahtamista, mutta lasketaan tämä onnistumiseksi.

7. Oletko koskaan pidellyt käärmettä?
– En. Enkä pidä. Meidän pojat on kyllä molemmat pidelleet käärmettä, tai käärmeitä, mutta minun käteeni mitään käärmettä ei saa edes pakottamalla.

8. Oletko kävellyt punaisia päin?
– Tätä tuli tehtyä oikeastaan vaan ennen lapsia. Nykyään mä olen hyvin lainkuuliainen ihminen, enkä halua riskeerata mitään.

9. Entä ajanut?
– Pyörällä, kyllä, millään muulla en. Enkä sitäkään enää nykyään tee.

10. Onko sinut erotettu koulusta?
– On. Puupuolelta aikanaan sain lähtöpassit, koska mun koulunkäyntini ei ollut kovinkaan aktiivista. Mä en viihtynyt siellä, koska mua ei otettu mukaan porukoihin. Aloin jättäytymään tahallani pois koulusta ja viimeisenä vuonna sitten opettaja kutsui mut keskusteluun sekä hänen, että rehtorin kanssa. Tämän keskustelun jälkeen opettaja totesi mulle: "Sulla on tasan 10 sekuntia aikaa kertoa mulle, että miksi sun pitäisi saada jatkaa?" Se alkoi laskemaan ykkösestä kymppiin. Mä en sanonut mitään, koska tilanne tuntui absurdilta. Sen jälkeen se sanoi: "Selvä, sä voit mennä tyhjentämään kaappisi. Tämä oli sun osalta tässä."

11. Oletko ollut liikenneonnettomuudessa?
– Jos olisin, niin ehkä mä muistaisin sen. Mutta yritin tässä pohtimalla pohtia, enkä saa päähäni hetkeäkään, joka olisi verrattavissa liikenneonnettomuuteen.

12. Oletko koskaan saanut potkuja töistä?
– En mielestäni. Silloin puupuolella kun mä olin muutenkin jo ulkopuolella systeemistä, tai siltä ainakin tuntui, niin kyllä yksi työssäoppimispaikka päättyi siihen, että mun ei tarvinnut mennä sinne enää. Ei sitä kai voi potkuiksi sanoa. Muutoin on vähäiset työkokemukseni on päättynyt vain siihen, että työsopimusta ei ole syystä tai toisesta jatkettu.

13. Oletko laulanut karaokea?
– Mä olin nuorempana kova juoksemaan karaokessa. Melkein voisi sanoa, että vähintään joka viikonloppu tuli käytyä laulamassa jotain. Yleensä Vesa-Matti Loirin Lapin kesää, ja siitä mut kai hetken aikaa tunnettiinkin tietyissä baareissa.

14. Oletko tehnyt jotain jonka aikoinaan olisit luvannut itsellesi ettet tee?
– Olen, mutta se liittyy puhtaasti siihen, että ihminen kasvaa ja tajuaa asioita enemmän. Monia asioita, jotka päätin ennen lapsia, että en omille lapsilleni tee, mutta arjen paineet välillä melkein pakottavat siihe. En koskaan olisi esimerkiksi halunnut korottaa ääntä lapsilleni, mutta voiko siltä oikeesti kukaan välttyä?

15. Oletko nauranut niin, että juoma jota olit juomassa on purskahtanut nenästäsi ulos?
– Mä en kuulkaas usko, että mulle on koskaan käynyt näin. Tai jos on, niin olen sen onnistunut pyyhkimään muististani kokonaan.

16. Oletko yrittänyt saada lumihiutaletta kiinni kielelläsi?
– Tähän olen syyllistynyt. Voi olla, että tänäkin talvena tulen sitä taas kokeilemaan.

17. Oletko pussannut sateessa?
– Olen minä. Se on itseasiassa aika kivaa puuhaa.

18. Entä laulanut suihkussa?
– En silleen laulamalla laulanut ehkä, mutta hyräilen kyllä suihkussa ollessani aika paljon. Hiljaa saatan jopa mutista sanat.

19. Oletko istunut talon katolla?
– Olen kyllä. Olen joskus tehnyt katonpesuja, maalannut kattoa ja korjannut kattoa, joten nämä ovat olleet oikein otollisia paikkoja pienelle istuskelullekin.

20. Onko sinua työnnetty uima-altaaseen vaatteet päällä?
– En varsinaisesti muista, että olisin kuivissa vaatteissa koskaan joutunut työnnetyksi veteen. Joskus harrastettiin kaveriporukalla yöuinteja ja silloin mentiin kyllä vaatteet päälläkin. Olen saattanut käydä ensin itse kastautumassa ja sen jälkeen joku on saattanut minut tönäistä vielä takaisin.

21. Oletko ajellut pääsi kaljuksi?
– Höyläkalju en ole koskaan ollut. Mutta niin lyhyeksi kun hiustenleikkuukone antaa myöten, niin olen monta kertaa.

22. Oletko koskaan sammunut?
– Lukuisia kertoja nuoruudessani. Juominen oli lähes aina humalanhakuista, koska paineet koulumaailmasta yms. vaati täydellistä nollausta. Ei se koskaan varsinaisesti tavoite ollut, mutta kyllä sitä tuli monet kerrat herättyä mitä ihmeellisemmistä paikoista.

23. Oletko tehnyt jekun jollekin kaverillesi?
– Ainahan sitä vähän jekkuja tekee. Kunhan ne on mahdollisimman harmittomia, niin tulen tekemään jatkossakin. Jekkuilu on vallan mainio ajanviettotapa.

24. Oletko koskaan halunnut tappaa jonkun?
– Ei se kai ole rikollista myöntää, että on olemassa ihmisiä, joiden tahtoisi päätyvän arkkuun. Ihmisiä, jotka kohtelee toisia ihmisiä kuin roskaa. Ihmisiä, jotka myy huumeita alaikäisille. Ja varsinkin silloin olisin halunnut tappaa jonkun, kun vanhempieni naapurissa asui ihminen, joka ei antanut vanhempieni elää rauhassa. Ja voin luvata, että vaikka en koskaan tappaisi, niin tulen haluamaan tappaa jatkossakin, jos kukaan ikinä erehtyy tekemään lapsilleni mitään niin väärää, että sitä ei voi sietää.

25. Oletko saanut poika/tyttöystäväsi itkemään?
– Onhan näitäkin tapauksia sattunut, mutta eikö elämä ole sellaista tunteiden vuoristorataa, että kaikkia tunteita esim. parisuhteessa tulee nähtyä? Olen tehnyt lukuisia kertoja vääriä valintoja, jotka on mahdollisesti johtanut itkuun. En ole ylpeä niistä, mutta sanottakoon, että sekin menee vahvasti nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin.

26. Oletko koskaan ollut bändissä?
– En ole ollut bändissä.

27. Oletko koskaan ampunut aseella?
– En ole koskaan ampunut oikealla aseella. Ilmapistoolilla ja -kiväärillä, kuulapyssyillä yms. kyllä. Oikeaan aseeseen en ehkä tahtoisi edes koskea, siihen sisältyy niin suuri vastuu.

28. Oletko koskaan trippaillut sienillä?
– En. Mä päätin jo joskus nuorena, että jos koskaan ikinä mitään huumausainetta kokeilen, niin se on vain ja ainoastaan kannabis. Ja se lupaus on pitänyt ja uskoisin, että pitää jatkossakin.

29. Entä luovuttanut verta?
– En ole luovuttanut verta koskaan, koska mulla on jonkinasteinen neulakammo. Inhoan verikokeita jo aivan liian paljon. Mä olen monen monta kertaa pyörtynyt verenottotilanteissa.

30. Oletko syönyt jäniksen lihaa?
– Nyt täytyy sanoa, että en tietääkseni tai muistaakseni. Kyllä se kuulostaa niin spesifiltä lihalta, että sen muistaisi jos niin olisi käynyt.

31. Oletko syönyt juustokakkua?
– Rakastan juustokakkua, joten pakko on tunnustaa syyllisyyteni. Olen syönyt juustokakkua, ja jos ikinä mun eteeni juustokakkua tuotte, niin lupaan syyllistyä tähän uudelleen.

32. Rakastatko jotakuta ketä sinun ei pitäisi enää rakastaa?
– Mä en jaksa uskoa näin olevan. Yritin kovasti miettiä ihmisiä, jotka ovat jollain tavalla historiaa, mutta en saanut mitään sellaista tunnetta esille, että edes kaipaisin.

33. Mietiskeletkö tulevaisuuttasi?
– Pitääkö taas tuoda pöytään yliajattelija-kortti? Mä mietiskelen tulevaisuutta, menneisyyttä ja jokaista pientäkin asiaa maailmassa. Kyllä, mietin tulevaisuuttani.

34. Uskotko rakkauteen?
– En ymmärrä kysymystä. Mitä muutakaan se olisi? Uskon rakkauteen, koska rakkautena se on minulle mainostettu.

35. Nukutko aina tietyllä puolella sänkyä?
– Kyllä. Ja tavallaan kai ei. Mun paikka eri paikoissa aina määriytyy sen mukaan, että kumpi puoli on kauempana ovesta. Ja sanotaan, että tähän liittyy mahdollisesti trauma, joka sai minut pelkäämään jonkun tulemista ovesta sisään ilman lupaa.

36. Oletko syönyt salaa toisen herkkuja jääkaapista ja syyttänyt siitä jotakuta muuta?
– Mä olen saattanut syödä salaa jonkun herkkuja, mutta mä en ole jäänyt siitä kiinni tai mua ei ole ainakaan syytetty moisesta. Kyllä mä pyrin tässäkin rehellisyyteen, joten jos joku mua joskus syyttäisikin, niin myöntäisin rikokseni.

37. Oletko unohtanut tyystin jonkun hyvän ystäväsi syntymäpäivän?
– Ikävä kyllä tätä saattaa tapahtua mulle useinkin. Mä en ole koskaan oppinut kunnolla kun päivämäärät 4.6. ja 30.6. jotka ovat siis pikkuveljeni ja minun syntymäpäivät. Mulle ei ihan rehellisesti jää päähän päivämäärät. Edelleen joudun jopa ihan kaivamalla kaivamaan lasteni syntymäpäiviä, vaikka ne nyt varsinkin on sellainen asia, jota en halua unohtaa. Mussa on vaan joku valuvika, enkä tarkoita sillä mitään pahaa.

38. Oletko koskaan eksynyt kauppakeskuksessa tai suureen markettiin aikuisena?
– Mä voisin väittää, että en ole. Mulla on aika hyvä tuo avaruudellinen hahmotuskyky, olin peruskoulussa koulun parhain suunnistaja, joten tällaisiin virheisiin ei ole ollut oikein mahdollisuutta. Mä olen jatkuvasti tietoinen kulkemastani reitistä ja opin asuntojen pohjapiirustukset yhden käynnin perusteella.

39. Oletko yrittänyt avata ovea vetämällä, vaikka siinä lukee isolla "TYÖNNÄ"?
– Kyllähän tuohon tulee syyllistyttyä usein, koska kulkee aina ajatuksissaan. Ei kaikkea kerkeä lukemaan, joten kokeilemalla täytyy aika usein edetä.

40. Oletko puhunut puhelimessa itsekseen niin, että joku luuli sun seonneen?
– En, kai? Olen saattanut nostaa puhelimen korvalle välttääkseni jonkun feissarin, mutta ei mua kai kukaan ole koskaan seonneeksi luullut.


41. Oletko koskaan syönyt leivänjämistä tai muusta purkista viimeistä murusta ja jättänyt tyhjän paketin takaisin kaappiin?
– Varmaan vahingossa joo, mutta pääasiallisesti olen kokoaika hyvin tietoinen siitä mitä teen. Ei mun omassa päässäni ole tilaa tuollaisille virheille. Vaan ei sitä aina voi olla niin varpaillaan, joten kyllä näin on saattanut joskus tapahtua.

42. Oletko esittänyt tietäväsi jostain asiasta kaiken, vaikka sulla ei ollu hajuakaan mistä puhutaan?
– Monen monta kertaa. Joskus on ollut tilanteita, kun minulle on joskus aikoinaan syötetty jotain tietoa, niin olen omaksununt sen faktana ja saattanut tällä tiedolla lähteä pätemään johonkin, vaikka se on saattanut lopuksi paljastua höpöhöpöksi. Eli tavallaan ei ole ollut hajuakaan, koska olen vain kertonut jonkun toisen agendaa eteenpäin faktana. Eikö se lasketa? Lasketaanhan se.

43. Oletko nukahtanut elokuvaan kesken leffateatterinäytöksen?
– En elokuvateatterissa ole kyllä koskaan nukkunut silmäystäkään. Mä arvostan kuitenkin aina sitä menetettyä rahaa niin paljon, että siitä otetaan sitten kaikki mahdollinen irti. Melkein ärsyttää jopa räpytellä siellä, koska maksetusta elokuvasta menee hetkiä ohi.

44. Oletko yrittänyt pelastaa hämähäkkiä ulos, mutta päätynytkin vain huutamaan sille?
– No, siis.. Olen joskus yrittänyt ottaa hämähäkin jollekin paperille, mutta kun se on sitten liikkunut liian nopeasti tai jotain, niin kyllähän siinä iskee araknofobian omaavalle pienimuotoinen paniikki. En muista olenko varsinaisesti huutanut, mutta jotain "Hyi!" tai "Hui!" varmasti on tullut.

45. Oletko hukannut silmälasit, jotka ovat olleet koko ajan sun päässä?
– En käytä silmälaseja, enkä muista, että aurinkolasienkaan kanssa olisi käynyt näin. Mutta olen etsinyt joskus puhelintani, joka on ollut kädessäni.

46. Oletko polttanut ruokasi pohjaan niin pahasti, että palovaroitin on herättänyt koko naapuruston?
– En. Jos meillä koskaan ikinä palovaroitin on soinut, niin se on johtunut siitä, että uunin pohjalle on tippunut jotain. Kuten sanottu, mä olen aika tietoinen koko ajan siitä mitä teen; ruoanlaitossa mä olen hyvin tarkka kellonaikojen kanssa.

47. Oletko vastannut tuntemattomaan numeroon vahingossa jollain oudolla tervehdyksellä?
– En. Jos vastaan tuntemattomaan, joka on harvinaista, niin en sano mitään. Odotan, että toinen osapuoli aloittaa keskustelun, jonka perusteella joko lyön luurin korvaan tai päätän sanoa jotain.

48. Oletko lähettänyt vahingossa viestin väärälle tyypille ja yrittänyt keksiä sille mahdottoman selityksen?
– Hmm, en muistaakseni. Tähänkin kai pätee se minun jatkuva tietoisuuteni tilanteesta kun tilanteesta. Jos lähetän jotain, jonka täytyy mennä juurikin oikeaan osoitteeseen, niin mä tarkastan nimet yms. mahdollisimman monta kertaa välttääkseni kaikki mahdolliset virheet.

49. Oletko herännyt kesken unien siihen, että luulit putoavasi tyhjyyteen?
– Mulla on kausia, kun mulla tapahtuu näitä ns. hypnic jerkejä paljon. Se ei aina ole välttämättä putoaminen tyhjyyteen, vaan siitä on paljon erilaisia variaatioita. Räjähdyksen kuuleminen, huutamisen kuuleminen, jonkinlainen rinnanpainallus ja mitähän näitä on ollut. Liittyy usein nykyään siihen, jos on ollut joku viikonloppu kavereiden kanssa mökillä tms. eli alkoholilla on hyvin usein vaikutusta tähän. Vaikkakin, toisinaan myös valtava stressikerroin ajaa asian ilman alkoholiakin.

50. Oletko yrittänyt korjata jotain laitetta teippaamalla, vaikka se olisi vaatinut ammattilaista?
– En usko, koska jos olen jotain joskus teipillä korjannut, niin ne on olleet vaan kuoria. Mitään esim. kaukosäätimen teknologiaa en ole yrittänyt teipillä korjata, mutta kuoret olen monestikin. Pääsääntöisesti kuitenkin tiedän eron siinä, että minkä osaan itse korjata ja mihin mulla ei ole mitään mahdollisuuksia.


Vastattuani näihin kysymyksiin, syötin koko litanian vastauksineen tekoälyille (Chat GPT ja Gemini) ja pyysin heiltä analyysia siitä, että millainen ihminen on vastauksien takana. Annan teille tähän vielä loppuun ne, koska ne oli aika osuvia.

ChatGPT:

Näistä vastauksista välittyy kuva itseironisesta, tunteellisesta ja älyllisesti uteliaasta ihmisestä, joka on nuoruudessaan elänyt impulsiivisemmin, mutta kasvanut harkitsevaksi ja vastuulliseksi. Samalla asioiden jatkuva analysointi ja yliajattelu tuntuvat kulkevan vahvasti mukana.

Gemini:

Näistä vastauksista välittyy koulun ja kovan elämän kautta oppinut tyyppi, jolla on terävä havaintokyky ja vahva tarve pitää kontrolli omissa käsissä. Et ole mikään herkkä tuuliviiri, vaan enemmänkin tarkkailija, joka on nähnyt rosoisemmankin puolen elämästä, kantanut virheensä ilman kitinää ja kasvanut suojelevaksi, jalat maassa -tyypiksi. Se ei ole vain "harkitsevaisuutta", vaan ennen kaikkea tervettä maalaisjärkeä ja sitä, että omat rajat ja arvot ovat sataprosenttisesti hallussa.

Ja mä ostan nämä molemmat arviot itsestäni kyllä täysin. Aika jännä miten tuollaisella tyhjänpäiväisellä kysymyspatteristolla saa näin tarkan kuvauksen itsestään. Eli, oliko se sitten kuitenkaan tyhjänpäiväinen kysymyspatteristo, vai taas vain tätä itsetutkiskelua? Niinpä. Jos joku on koskaan sanonut, että nämä kyselyt on turhaa ajantuhlausta, niin todistan sen tässä vääräksi mielipiteeksi. Niinpä, sinulla on väärä mielipide, senkin kysymys&vastaus-vastainen ihminen.

No, se siitä ja loput kirjeessä. Ehkä seuraavassa blogissa käsitellään taas sitä alkuhaastattelua, jota jo kovin kuumeisesti odottelen.

Terveisin,
Vesa-Matti