Joulukuun kolmastoista.

Heräsin just. Otin kupin kahvia ja menin parvekkeelle. Hämmästyin kuinka valkoinen maa oli. Mahtavaa! Nyt jos toi muuttuu vielä loskapaskaksi.. Suutun. Kyllä sitä nyt talvisin mielummin katsoo valkoista luontoa kun ankeaa ruskeeta, harmaata ja plaah.

Kiitän sitä eilistä anonyymiä, joka valaisi minua lyhyellä, mutta ytimekkäällä kommentillaan. Sain tietoni päivitettyä ja tunsin hetken aikaa olevani typerä. Pitäisi ehkä ottaa asioista enemmän selvää, ennen kun lähtee kirjottamaan mitään niin agressiivista.

Ennen kun menen lupaamaani aiheeseen, voisin hieman kertoa eilisestä lisää. Käytiin Eiran kanssa vielä kaupoilla. Ostettiin mulle uudet valkoset kengät, uudet isot housut ja musta kauluspaita. Sit vielä vaalennettiin mun hiukset iltasemmalla, koska juurikasvu. Vaikka värjäysvaiheessa sainkin kuulla kaikkea loukkaavaa kahden oletetun kaverin tasolta, niin olen lopputulokseen tyytyväinen.

Mutta jos menemme siihen päivän aiheeseen:

Eli lupasin eilen kirjottaa mietteitäni rasismista. Omasta näkökulmastani, tietenkin. Mulla on tässä niin ristiriitaset tunteet, että en oikein osaa sanoa, että onko mulla mitään lopullista mielipidettä asiaan.

Jos ensin miettii näitä maahanmuuttotaustaisten rikoksia Suomessa, niin tottakai täytyy sanoa, että en tykkää. Sinällään kyllä suomalaisetkin tekee rikoksia Suomessa, ja vaikka en niistäkään tykkää, niin silti "ymmärrän" niitä paremmin. Mun mielestä on väärin tulla tänne, ja ruveta väsäämään rikoksia. Tämä on meidän maa. Meillä on liikaa rikollisia jo omasta takaa, niin emme tarvitse lisää.

Mutta silti.. Kävin yläasteen koulussa, jossa ei todellakaan ollut pelkkiä suomalaisia. Siitä mä en ole yhtään harmissani. Tiedän monia erivärisiä (kuulostaapa tyhmältä), jotka on oikeesti mukavia. Siispä tiedän, että rasisimi on vaan tyhmää ennakkoluuloa. Ihonvärillä ei ole mitään väliä. Hassua, että mä oon silleen vast jotenkin oivaltanut, että ihmisiä tässä kaikki ollaan.

Vaikka tiedänkin monia tosi hyviä tyyppejä, jotka ei välttämättä ole syntynyt täällä tai ole saman värisiä kuin me, niin silti tykkään rasistisista vitseistä. Ja se on sinällään jännä. Oon niin seuran vietävissä, että jos joku heittää rasistisia vitsejä niin saatan itsekin mennä siihen mukaan. Heittää läppää, josta erittäin huonossa tapauksessa saattaisin saada selkääni heittäessäni sen väärässä seurassa.

Tilannetajua vaatii tää mun rasistinen puoli itsestäni.

Ei mun mielestä Suomeen tarviis enää ottamalla ottaa maahanmuuttajia. Meillä on jo tarpeeksi. Tämäkin kuulostaa rasisitiselta, ja ehkä se sitä myös onkin. Kyllä mä silti, vaikka en armeijaa ole käynytkään, pidän Suomesta Suomena. Jos täällä on tummia, jotka on syntynyt Suomessa, niin ne on suomalaisia - ja voi olla ylpeitä suomalaisuudestaan.

En mä lähtis täältä ketään pois ajamaan ihonvärin takia. Periaatteessa siinä missä suomalainen tekee virheen ja passitetaan vankilaan, voitaisiin tietyissä tapauksissa tehdä maahanmuuttajille niin, että passitetaan ne rajan yli jonnekkin muualle. Ei täällä tarvitse holhota muiden maiden rikollisia, oli kotiolot kotimaassa mimmoisia tahansa. Maassa maan tavalla ja jos ei kelpaa, ni bye bye.

Jos ootte ymmärtäny yhtään, niin huomaatte, että mulla on niin kaksipiippunen mielipide asiaan. En tiedä mistä rasistisen puolen itseeni olen saanut, mutta se on ja pysyy. Ehkä se on jotain kotimaallisuutta. Siltikään en ajaisi moniakaan tummaihoisia pois Suomesta, koska tiedän, että siellä on myös paljon hyviä tyyppejä ja osa vielä ihan suomalaisia.

Olen hyväksyvä aina tiettyyn pisteeseen asti.

Terveisin,
Tekko

// nämä on mun mielipiteitä ja niistä toki saa loukkaantua, mutta onhan se aika turhaa.

Joulukuun kahdestoista.

Koska ollaan puolivälissä mun blogiputkea, niin tänään mä en ajatellut kirjottaa teille päivän kuulumisia. Ei tähän aikaan mun päivään ois paljon kuulunukkaan - aamukahvin juontia ja hetki The Binding of Isaac Rebirth -peliä. No, tulipahan nyt kerrottua. Ajattelin tänään ilmasta muutamia mielipiteitäni asioista.

Ensimmäisenä ajattelin vähän avata omaa näkemystäni tästä homoavioliitosta, koska se on niin suuri puheenaihe ollut tässä jossain vaiheessa.

Mun mielipide oli ensin täysin neutraali. Olin sitä mieltä, että ihan sama. Sitte kuuntelin hetken aikaa Koskisen kertomusta asiasta ja aloin vaikuttua siitä, että ei se munkaan mielestä ihan täysin yksselitteinen asia ole.

Ymmärrän uskovaisia, vaikka en itse oikeastaan mihinkään uskokkaan. Mulle ei ole mitään isoa herraa missään.

Koitan selittää asian siten, miten mä sen itse koen:

Oletetaan, että mulla olisi suuri usko johonkin suurempaan. Suuressa kirjassa sanotaan, että avioliitto on miehen ja naisen välinen sopimus. Kyllä, miehen ja naisen välinen sopimus. Yhtäkkiä tulee eduskunta, joka päättää, että kirjassa olevat tiedot ovat vanhoja, koska kirjakin on niin vanha. Asia ei kuulu enään tälle suurta herraa palvovalle yhteisölle, vaan asiasta päättää eduskunta. Kirja on niin vanha, että tekstiä voidaan muuttaa nykyaikaiseen muotoon: Avioliitto on nyt myös miehen ja miehen ja naisen ja naisen välinenkin sopimus. Ison kirjan teksti on mitätöity.

"Päätettiin, että ei se ison herran poika kuollukkaan ristillä.
Se poltettiin noitana ja kirkon uus logo on tämmönen.
Toivoo, eduskunta"

En ymmärrä mikä hinku yhtäkkiä tuli, että pitää olla tämmönen laki, joka sallii tämmösen ison kirjan sanojen kumoamisen. Olen turhautunut, vihoissani.. Iso paikka ei enään edusta sitä, mitä isoon kirjaan on joskus kirjoitettu.

Ihan hyvin voitaisiin siispä eduskunnassa päättää myös, että vaikka iso kirja on joskus väittänyt niin, että iso herra loi maailman, niin yhtäkkiä niin ei olekaan. Maailman loi homopariskunta. Ja kun se eduskunnassa menee läpi, niin ison talon mukaan maailman on luonut homopariskunta.

Viehän se aika hyvin pohjan pois koko uskontotouhulta. Kirjan asioita voidaan muuttaa eduskunnassa. Onko siis enään kovinkaan uskottavaa lukea jotain isoa kirjaa, jonka tekstiä on päivitetty nykypäivän tasolle?

Ison herran poika ei syntynyt mistään neitsyestä vaan ilotytöstä, joka myi itseään bi-seksuaalille. Noin, se meni eduskunnassa läpi. Ison talon ison kirjan teksti on taas päivitetty. Uskokaa siihen, mitä nyt on päätetty, älkää sitä mitä sinne on joskus kirjotettu.

Joo, ei mulla mitään homoseksuaaleja vastaan ole, mutta en ymmärrä tätä tilannetta nyt alkuunkaan. Miksi se on niin tärkeää saada mennä kirkossa naimisiin? Jos ootte sitä mieltä, että avaimella voi avata avaimen ja lukko sopii lukkoon, niin olkaa sitä mieltä rauhassa kotonanne. Mun mielestä siinä on jonkinlainen suunnittelu- ja toteutusvirhe.

Voi olla, että teksti ei siltikään anna täysin sitä kuvaa mitä mieltä mä olen. Mä kirjotin tän taas siten, että suututin itteeni tossa matkan varrella kaikenlaisilla asioilla, jotta saisin vähän räväkämpää tekstiä.

Ja nyt kun kirjotin tästä aiheesta näin jumalattoman paljon, niin en tiedä jaksanko enää tänää jatkaa tähän sitä toista aihetta, mitä mun piti.. No, säästetään se teille huomiselle! Huomenna voisin kertoa mun näkemyksiä rasismista. Ja samaan tyyliin itseäni ärsyttäen, jotta teksti olisi mahdollisimman räväkkää. Ja koska sekään aihe ei ole mun päässä yksiselitteinen, niin siitä voi tulla mielenkiintoista.

Terveisin,
Tekko

// Mun tietoni ei ollut tietoa, vaan luuloa. Tämä teksti siis siinä tapauksessa jos kirkko ja homoavioliitot sotketaan toisiinsa. Tai jos jossain vaiheessa päätetään, että Raamatun asioihin voi vaikuttaa eduskunnassa. Tämä on siis ikäänkuin pala mahdollista tulevaisuutta. Pahoittelen kun en ottanut asioista selkoa ennen kun aloin keuhkoamaan. Turhia mietteitä tai ei. Mielipidettäni en silti vaihda. :D

Joulukuun yhdestoista.

Torstai.. Tänään alkoi pitkä viikonloppu (pe-su). Todennäkösesti tää viikonloppu painottuu vahvasti nukkumisen puolelle - tai ainakin olis tosi kiva nukkua vähän enempi. Jotenkin tuntuu, että vaikka toi nukkuminen on ollu tosi isossa roolissa tässä joulukuussa, niin silti tekis mieli vieläkin vaan nukkua.

En tiedä mistä tää väsymys johtuu, mutta eiköhän tää viikonloppu jotain entisiä univelkoja kuittaa.

Tänään heräsin ajoissa. Herätyskello soi ja olin melkein samantien pystyssä. Harvinaista multa. Aamukahvi naamaan ja kohti koulua.

Koulussa ensimmäinen tunti meni ihan hukkaan, mutta sit lähettiinkin jo uudelle työmaalle Mäntsälään. En mä siellä saanu hirveesti mitään aikaan, mut ehkä sit ensviikolla kun jatketaan. Sain mä kyllä syvän vekin sormeeni kun siihen osui kirves - omaa typeryyttä, ni piti opettajalle sanoa, että vekki tuli hiomapaperista (sori ku juksasin).

Mäntsälästä kun lähettiin ni sain kyydin tohon dösärille, mistä aamusin lähen. Himaovesta sisään ja suoraan perjantaipäikkäreille (joo, tänään on torstai, mutta kun viimenen koulupäivä tällä viikolla, ni siks ne on perjantaipäikkärit). Nukuin noin puoltoist tuntia. Sit ylös pehkusta ja käynnistin Minecraftin.

Siinä menikin sitte vähä pidempi tovi, ku oon löytäny Youtuben kautta yhen hauskan modin, ja sitä nyt oon vähän innostunu pelaamaan.

No onneks jossain vaiheessa kyllästyin pelaamaan ja muistin käyttää Nellan ulkona. Sit söin muutaman ruisleivän.

Nyt ei enää keksiny mitään tekemistä, ni rupesin kirjottelemaan tätä. Tän kun julkasen, ni käväsen parvekkeella ja sit rupeen jatkaa ton Youtuben parissa. Aattelin katella Spede Show-koostetta.

Mulla on hieman ikävä pankkikorttia. En oo päässy moneen päivään käymään kaupassa.

Terveisin,
Tekko

Joulukuun kymmenes.

Tänää ei menty siitä mistä aita on
matalin. Ei kyllä kovin korkeeltakaan.

Kymmenen päivää joulukuuta takana.. Aikamoista. Päivät menee kyllä suhteellisen nopeesti.

Mikä mielenkiintoisinta, mua väsyttää. On se ihme. Nukkuu sitä liian vähän tai liikaa, niin aina väsyttää niin vietävästi.

Viime yönä nukuin aika reippaasti. Eira sano, että nukahdin varmaan jo ennen 21. Arvatkaapa mihin aikaan heräsin? 11:40. Nousta jaksoin vasta vähän jälkeen 13. Joo, kyllä, koulu skippaantu. Ei sille mitään mahda.

Tää päivä on ollu tämmöstä vähän mitäänsanomatonta.. Oon ollu ihan mielettömän jumissa heti heräämisestä tähän hetkeen. Enkä usko, että tää jumisuus tästä yhtään helpottaa ennen kun pääsen nukkumaan.

Tänää ei irtoo kyl kovin hirveesti tekstiä. Eilen mä huomasin, että vaikka mulla ei pitäny olla paljoo asiaa, niin sitte vaa ku pääsin vauhtiin, niin tekstiä tuli paljon enemmän kun oli tarkotus. Tänään joutuu jokaisen lauseen miettimään kolme kertaa ja ei vieläkään ymmärrä mitä se tarkottaa. Kai teillä sentään leikkaa hieman paremmin.

Jos tässä ei oo yhtään selvää lausetta, niin älkää välittäkö - mä sentään yritin.

Terveisin,
Tekko

Joulukuun yhdeksäs.

Tosi laiska tämmönen pikanen ysi..

Tää oli jo toinen kerta kun kerkesin sammuttaa koneen ja vasta sen jälkeen muistin, että ainii.. Velvollisuudet pitää hoitaa. En oikein edes tiedä miksi, mutta nyt se on muodostunut vain pakonomaiseksi tavaksi. Vaikka sen unohtaa, niin se on silti pakko muistaa.

Ei mulla kyllä taas tälle päivälle ole oikein mitään tapahtumaa. Heräsin todella ajoissa ja olin koululla todella ajoissa. Laiska kun ei jaksa kävellä, ni piti mennä aikasemmalla bussilla, että pääs koko matkan bussilla kouluun asti. Ne on nää kympin aamut vähän tälläsiä. Ysin dösällä kun menee, niin asemalta jatkaa seuraava linja oikeeseen paikkaan. Taas jos menee puol kympin dösään, niin asemalta ei enää lähekkään oikeaa bussia oikeeseen osotteeseen.. Ja joutuisi kävelemään.

Mä en oikeestaan osaa ees nauttia nykyään mistään kympin aamuista. Mä en tykkää sinällään nukkua pitkään jos on koulupäivä kyseessä. Mitä nopeemmin sinne pääsee, sitä nopeemmin se on ohi. Siinä on mun tapa ajatella tätä asiaa.

Koulusta lähettiin taas Riihimäelle työmaalle.. Kylmään ulkoilmaan pesemään jääkylmällä vedellä lattioita, hrr.. Siellä sit iski kauhee päänsärkykin ja ärsytys. Päästiin takasin kouluun jossain vaiheessa. Saattaa olla, että nukahdin hetkeks pukuhuoneeseen.

Sit pestiin pikasesti parit telat ja pensselit ja lähettiin kotiin.

Kotona.. No, oon vaan ollu. Youtube on pyörittäny kovalla vauhilla yhtä Minecraft-sarjaa. Ihan mielenkiintonen, vaikkakin suhteellisen tylsiähän ne on sinällään kaikki.. No, kyllä sen parissa ajan saa kulumaan.

Nyt täs on menny jo toista tuntia ku oon toivonu pääseväni nukkumaan. Siks sammutin koneenkin tässä äsken, ja vaelsin makuuhuoneeseen.. Vaan kun taas muistin sammuttaneeni koneen ja unohtaneeni jotakin.. Voitte arvata mitä tein.

Terveisin,
Tekko

Joulukuun kahdeksas.

Ajattelin tänään kokeilla jotain outoa.
Tässä screenshot osasta päivän tekstiä,
ja varjostus. Kai sieltä erottaa kasin.

Tästä tuli tämmönen kotipäivä meikäläiselle. En kyenny mitenkään heräämään aamulla ajoissa, ja sen takia heräsin myöhässä. Tai no okei, vähän jälkeen kaheksan. Jos oisin noussu ja pyrkiny seuraavaan bussiin, oisin ollu koululla joskus 9 aikaan viimeistään. Ei ois ollu paha myöhästyminen edes.

Mut täytyy sanoa, että edellisyön tapahtumat kyllä anto hyvän syyn olla menemättä kouluun. En tiedä mistä se tuli, mutta yöllä iski ihan jumalaton närästyskohtaus päälle. Tuntui ku joku kääpiö olis istunu mun rinnan päällä. Sit se aina meni hetkeks ohi ja kohta taas uudestaan. Pengoin meiän kaapit, että löytäisin jotain närästyslääkettä. Löysin mä paketillisen jotain, mitkä oli makunsa perusteella menettäny vaikutuksensa jo. Siispä piti kärsiä.

Sit siinä joskus 4-5 aikaan aamuyöstä se meni ohi ja sain vihdoinkin unta palloon. Ja kyllä, tämä on närästystä. Oon kokenu aikasemminkin ton ja sillon se tuli tulisen ruuan jälkeen joskus pikkupoikana ku olin Artolla yökylässä. Ihan hillitön tuska. Nyt se tuli joko lauantain ryyppäämisestä (kaikkea sekaisin) tai sit vaan jostain ruoka-aineesta - en tiedä. Tuska vaan on aika sietämätön ja kyllä vaikeuttaa unensaantia.

Mut mitä tästä päivästä.. No, kattelin tänään kaikki The Joulukalenterin luukut tähän päivään saakka. Ai että miten loistavia ne vaan on. Olin kaiketi jonkinlaisessa horroksessa pitkälti koko päivän, mutta heräsin sit todellisuuteen ku ovikello soi. Hetken päästä soi puhelinkin. Villezka siellä pyrki ovesta sisään hakemaan juomiaan.

Tovi siinä rupateltiin niitä näitä ja sit Ville haasto mut lätkään. Ei voi muuta sanoa, kun että tässä matsissa oli taas sitä jotain. Aattelin olevani varma voittaja, kun olin melkein loppuun asti kolmen maalin johdossa. En muista oliko kyseessä viimeiset puolitoista minuuttia vai mitä, niin Ville alko yhtäkkiä pommittaa aivan huolella, ja tasotti tilanteen - mentiin jatkoajalle.

Jatkoajalla sain yhen erittäin loistavan paikan, jossa onnistuinkin. Voitto oli mun! Vaikka viimesen maalin sainkin, niin en kyl silti osaa jotenkin sanoa, että siin ottelussa oli voittajia tai häviäjiä.. Nyt vaan tsägäpaikka ratkasi. Niin tasaväkistä peliä ottelu oli kyllä lähes alkuminuuteilta loppuun asti.

Nyt tässä vaan istuskelen ja haaveilen nukkumaan pääsystä. Samalla toivoen, että ei tälle yölle mitään närästyksiä. Itseasiassa nyt käyn heittämässä jotain lämmintä päälle ja vien ton nelijalkaisen hännänheiluttajan pihalle.

Terveisin,
Tekko

Joulukuun seitsemäs.

Kyllä tänään hieman heikossa kunnossa ollaan, mutta koska pyrin nyt toteuttamaan tän edes yhtenä vuotena täydellisesti, niin pakko oli vaivautua kirjoittamaan.

Eli tosiaan, eilen vietettiin Eiran synttäreitä. Lähettiin loppuillasta vielä Check Inn-nimiseen kuppilaan. Voi että mikä meininki.. Taisin mä pari lauluakin keretä laulamaan. Ja jotain.

Tänään vaa tuli suhteellisen ärsyttävä tilanne eteen - pankkikortti oli eilen hävinny johonkin. Soitto sulkupalveluun ja nyt korttia ei voi käyttää, jos se vahingossa löytyykin jostain. Niin hyvin kyllä tutkittiin kaikki paikat, että ei pitäs kyllä olla missään täällä. Kyllä se on hävinny.

Tää päivä tosiaan on menny sit suhteellisen hyvässä koomassa.Vois kohta varmaan harkita jo nukkumaan menoa, koska väsymys. Huomenna taas arjen pariin.

Terveisin,
Tekko

Joulukuun kuudes.

Ensinnäkin hyvää itsenäisyyspäivää! Toisena, tänään on bileet, kaikki sileeks - hyi mikä lainaus. Ettäs kehtasin..

No kuitenkin, tämä blogimerkintä tulee tänään tähän aikaan ja mulla ei ole tähän paljon mitään sisältöä. Mutta koska tämä on pakko tehdä, niin teen sen nyt ja.. Ja.. Unohdin. Kuitenkin, koristelin tänään Eiran tekemän voileipäkakun. Eiran ohjeiden mukaan tosin, mutta kai mä siinä jouduin hieman improvisoimaan.

Omasta mielestäni ihan nätti tuli.. Se vaan, että kun Eiralla oli tietty visio kakusta ja mulla vaan ohjeet.. Ei se välttämättä täysin Eiran silmää miellytä, mutta oppiipahan, että ei mua kannata jättää toteuttamaan tommosta tähtitieteellisen tarkkaa koristelutyötä. Tosin, ehkä tästä kakusta olis tullu viel hirveempi, jos mulla ei ois ollu pienintäkään hajua Eiran visiosta, koska en mä itse osaa kyllä kakkujen kanssa taiteilla.

En tiedä miten tätä tämän päivästä blogiani enää sotkisin, joten kai tämä pitänee jättää lyhyeksi ja ytimekkääksi.

Terveisin,
Tekko

p.s. Tosiaan, huomisen blogista en ole 100% varma, en edes 50%. Riippuu mitä ilta tuo tullessaan.. Tai oikeestaan aamu. Tai oikeestaan koko huomispäivä..

Joulukuun viides.

Haha! Te varmaan luulitte jo, että mä olen unohtanut - no, todellisuudessa unohdinkin. Muistin tossa kun oltiin nukkumaan menossa, että "Ainii! Mun piti tehdä blogi!" Katottiin siinä sitten Posse loppuun ja Eira vissiin nukahti jossain välissä. Tilaisuuteni koitti!

Tää päivä meni jotenkin tosi nopeesti. Aamulla kouluun, koulussa jotain hommia ja kotiin. Oon tottunu siihen, että nukun aina perjantain koulupäivän jälkeen päikkärit, mutta tänään en kerenny. Arto ilmotti tulevansa kylään.

Pelattiin änäriä (NHL 14). Täytyy sanoa, että Arto yllätti mut täysin, koska ajattelin ensin nöyryyttäväni sitä siinä.. Ei se sit mennykkään ihan nöyryytykseks, vaan pelattiin tasaväkistä peliä ihan jatkoajalle asti ja vielä siitäkin rankkareihin. Rankkareilla onnistuin onneks yhessä maalissa ja voitin tiukan ottelun. Huh!

Sit käytiinkin pieni autolenkki ja kaupassa ostelemassa viimesiä tarpeita huomisia Eiran synttäribileitä varten.. Tai oikeestaan ei niinkään niitä, vaan Eiran matkaeväät, huomista syötävää yms.

Sit tultiin takasin himaan ja hetki oltiin vaan. Tai ainakin mä vaan olin. Sitte jossain vaiheessa tuli tekstiviesti, jossa pyydettiin ottamaan erä lätkää.. Koskinen ilmesty hetken päästä paikalle ja mun piti ottaa toinen änärimatsi saman päivän aikana - senkin voitin! Haha! Koskinen kruunas oman tappionsa vielä hienolla omalla maalilla. Ai että..

No, ei kai tässä taas tän enempiä. Oli pakko tulla kirjottamaan jotain, ettei hyvin alkanut putki katkea. Huomenna tää saattaa tulla suhteellisen ajoissa, koska illalla on muuta tekemistä - niistä kuulette kaiketi sunnuntaina.

Tosin voi olla, että jos en huomenna muista, niin putki katkeaa siihen. Voi myöskin olla, että jos huomenna muistan, niin sunnuntaina voi olla niin heikko olo, etten kykene. Tosin turha näitä on tässä spekuloida, sen näkee sitten.

Terveisin,
Tekko

Joulukuun neljäs.

Neljä.

Huh huh! Täytyy sanoa, että oon kyl aika väsyny taas tänäänkin. Ei tarvinnu ku muutama tunti tehdä hommia, ja mä oon ihan naatti. Pitäs varmaan kehittää jotain mikä auttais jaksamaan.

Ja ihan näin huvikseni tahdon ilmoittaa tähän, että oon nyt ollu ainaki noin viikon ilman energiajuomia. En tiedä johtuuko juurikin siitä, että oon niin väsyny nyt aina koulun jälkeen. Mielummin oon kumminkin ilman energiajuomia ja väsyny päivät, kun että juon joka aamu energiajuoman ja valvon yömyöhään - kyllä, se vaikuttaa muhun silleen.

Ei sitä energiajuomien vaikutusta välttämättä tajua jos niitä juo oikeesti urakalla. Mut heti kun ne lopettaa nii johan alkaa unirytmikin palaamaan ja huomaa selkeesti, että se energia ei nyt täysillä riitä koko päivään. Ehkä tää tästä ajan kanssa tasaantuu. En oikein ymmärrä välttämättä itekkään tätä edeltävää tekstiä, mutta nyt ei kykene parempaan.

Tosiaan siis, join vielä viikko sitten energiajuomia päivittäin, tai ainakin hyvin usein. Joskus jopa parikin pulloa päivässä.

Mut hemmetin hyvä että sain tähän alkuun vähän energiajuoma-tekstiä, koska mulla ei oikein ole tänäänkään mitään sen ihmeempiä. Heräsin, kouluun, duunia ja kotiin. Loppupäivän aattelin vaan olla tai olla olematta.

Meinasin tossa vaan rojahtaa sohvan pohjalle ja kattella televisiota, mutta en jaksanu. Tai oikeestaan televisiosta ei tullu mitään mielenkiintoista. Päätin sit vaan, että no, tehään tää blogi taas tähän aikaan ja katellaan mitä loppupäivä tuo tullessaan - tuskin mitään mainittavan arvosta. 

Paitsi heti kun pääsin mainitsemasta tosta, että tuskin tulee tapahtumaan mitään, niin imuri piiputti. Eira tuolla huuteli jonkun aikaa, mutta olin niin kirjottamisen lumoissa, etten tajunnu. Sit kävin kattoo mikä ongelma, ni imuri ei lähteny kuulema käyntiin. Eikä se kyl tosissaan niin lähtenykkään. Mahtavuutta.

Mut sen enempiä höpisemättä voin helposti kuitata neljännen päivän kirjoitetuksi.

Terveisin,

Tekko

Joulukuun kolmas.

Tässä kuvassa ripaus Willaa.

Tänään mä en todennäköisesti enää illalla jaksaisi, joten toteutan tän nyt tähän aikaan. Loppupäivästä tuskin tulen tekemään mitään maailmaa mullistavaa.

Suhteellisen rankka päivä takana. Ensin kahdeksaks kouluun, siitä Riihimäelle tekemään yhtä omakotitaloa loppuun - tai siis maalaamaan viimeisiä seiniä valmiiksi. No siellä oli ihan rentouttavaa työskennellä, koska ei ollu mitää hirveetä painetta saada heti valmiiksi, vaikka periaatteessa olis pitäny. Ei me semmosesta jakseta stressata. Huomenna on päivä uus ja päästään sit todennäköisesti jatkamaan sitä ja todennäkösesti saadaan se myös valmiiksi. Mutta huom! Todennäköisesti.

Koulun jälkeen lähettii sit parin luokkalaisen kanssa pyörimään Willaan - se oli virhe. Vaikka mun oli tarkotus nyt keksiä ja ostaa Eiralle synttärilahja, niin en saanut sitä aikaiseksi. Oon päässäni asettanu siihen liian isot kriteerit ja siks en oikein osaa edes kattoa mitään. Tosin, sillä alkaa olemaan jo kiire.

En tosiaan muistanu miten raskasta on kävellä pitkin poikin kauppakeskusta, vaikka viime kerrasta ei ole edes kauaa aikaa. Tosin, sillon lähettiin lyhyemmän koulupäivän jälkeen, eikä ollu noi jäbät mukana. Nyt oli raskasta. Jalat ja selkä huutaa kilpaa. Ehkä pitäs vaan tehä noin useemmin, ni ei tulis aina kaikkee.

Se fiilis kun pääs kierroksen jälkeen bussiin istumaan ja sai laittaa musat korville.. Ai että. Se se vasta rentouttavaa olikin!

Eipä mulla tähän tänään taas muuta. Ideoita tän mun "joulukalenterin" jatkolle saa edelleenkin laittaa. Kiinnostaako teitä lukea mun päivän tapahtumat 24 päivän ajan, vai haluutteko jotain extraa? Kertokaa - nyt jos koskaan on hyvä aika vaikuttaa.

Terveisin,
Tekko

Joulukuun toinen.

Näihin näköjään tulee vaan mun
kuvia taustalle. Mut mitä sitte?

Teidät on siis mahdotonta saada osallistumaan mun blogin tulevaisuuteen. No, jos ei toiveita, niin kai se on pakko jatkaa totuttuun tapaan - meikäläinen kertoo elämästään. Tai siis päivästään.

Tää keskittyminen tähän on nyt mahdottoman vaikeeta ku menin möläyttää Teamspeakin puolella, että kirjotan blogia. Heebot rupes siellä lähettelemään tökkäyksiä (herätteitä tai mitä onkaan). Niitä kun sataa tossa sopivaa tahtia, ni oma kirjotus kärsii. Ei siinä muuten mitään, mutta kun ne pomppaa aina päälimmäiseks tässä ruudulla - blogin eteen ja estää kirjottamisen.

Joten jos teksti on vaikeasti luettavaa tai sisältää paljon kirjoitusvirheitä, niin syy on yksinkertaisimmillaan se, että nää jätkät häiritsee mua ja en osaa kasata keskittymistäni takaisin kirjottamiseen.

Mutta tosiaan: Aamulla oli tosi mahtava fiilis herätä. Ei mitään kauheeta väsymystä, tai mitään muitakaan isoja ongelmia. Päiväunista huolimatta sain illalla tosi helposti unta ja nukuinkin siitä sitten aamuun asti ilman väliheräämisiä. Tosi rentouttavaa.

Herättyäni imin kahvit naamariin ja ryntäsin kohti bussipysäkkiä, koska koulu.

Koulussa ei oikeestaan tapahtunu mitään mainitsemisen arvosta, taaskaan. Ei siellä varmaan koskaan tapahdu. Suunniteltiin sapluunaa, jolla voi maalata jatkuvaa kuviota. Ei siiskään mitään kovin mielenkiintoista.

Okei, ei kotonakaan. Melkein heti alettiin pelata näiden mökääjien kanssa Xbox Liven välityksellä PayDay2:sta. Iski vaan niin kauhee väsymys tossa päälle, että pelit jäi kyllä sit siihen. Ajattelin siirtyä tän rituaalin pariin, mutta kun tästäkään ei nyt tule mitään, niin en varmaan viitsi edes jatkaa tätä enää.

Ei tapahtunut mitään merkittävää.

Terveisin,

Tekko

Joulukuun ensimmäinen.

Näissä kuvissa ei todennäköisesti
tule olemaan mitään järkeä.
Ne on vain koriste.

En tiedä kannattaako mun tänä vuonna edes alottaa, mutta alotan siitäkin huolimatta - ja osittain nimenomaan siitä syystä.

Eli siis jokavuotinen kokeilu, että jaksaako/kykeneekö Tekko kirjoittamaan (tekemään jotain muuta, josta ilmoitus tänne (mm. vlog)) 24 päivää putkeen? Ja mahdollisesti tekemään jotain fiksuakin jokaisena päivänä? Itseasiassa tän päivän fiksut jutskat.. No, ei niitä oikeestaan ole.

Heräsin eilen kello 13 jälkeen. Sen jälkeen en nukkunu ennen ku tänään kello 14 jälkeen. heräsin sit siitä noin kolme tuntia eteenpäin, joten siinä meni iso osa päivää hukkaan. Ja koulussa nyt ei tapahtunu mitään mainittavan arvosta, koska liikaa valvottuja tunteja takana ja liikaa aivotyöskentelyä vaativa tehtävä. Ei ihan napannu.

Jos teillä on jotain ideoita tän vuoden 24 päivän blogiputkeen, niin ehdotuksia tänne tai Facebook-ryhmään. Mitä te tahtoisitte mun tekevän? Videoblogia? Haasteita? Kaikkea saa ehdotella ja toteuttelen niitä sit oman kokeiluhalun rajoissa. Ja tietenkin kaikkia hyvän maun rajoja kunnioittaen.

Tämä nyt oli vain tämmöinen ilmoitusblogi lähinnä, koska tänään ei ole oikein tosiaan tapahtunu mitään blogissa mainittavan arvosta.

Terveisin,
Tekko

p.s. Nyt OIKEESTI niitä kommentteja, tai en lähe tähän leikkiin. :(