Kahdeksas | Kotiruokaa

Ja tänään taas kokattiin vähän vauhdikkaammin. Tai no ei oikeestaan, mutta työvaiheet oli vähä semmosia, että ois pitäny olla parissa paikkaa samaan aikaan. Vaikka kyseessä onkin aika normaali kotiruoka, sai siihen vähän erilaisuutta kun lisäsi uutta.

Tarvitset:

5 perunaa

2 porkkanaa

Täysmaitoa

Suolaa

Jauhelihaa (meillä tänään 700 g paketti)

Pari kananmunaa

Sipulia

Valkosipulia

Mausteita!

Alotin taas ihan puhtaasti siitä, että kaikki puhtaaksi. Tai no, perunat ja porkkanat likoomaan, koska tykkään kuoria ne tässä vaiheessa ja ne on helppo kuoria kun ne on vedessä. Tai ainakin roskat saa mun mielestä paremmin kaavittua.

Sit mä silppusin ne tommoseks suhteellisen pieneks, ettei tarviis antaa niiden olla tuolla montaa vuorokautta. Eli suolaa sekaan ja juurekset mukaan kattilaan. Jätetään ne sinne keittymään.

Sit heitetään jauheliha kulhoon ja ruvetaan siistimään ja pilkkomaan sipuleita. Sipulit kannattaa laittaa aika pieneks, ellei tykkää sattumista. Heitetään ne jauhelihan kanssa samaan kulhoon ja rikotaan päälle kananmuna tai pari.

Tässä kohtaa tartutaan sähkövatkaimeen ja annetaan tolle vähän kyytiä. Ei sitä kannata hirveen pitkään sillä jauhaa, koska joutuu laittaa käden jokatapauksessa sekaan, ei siitä muuten tuu semmonen hieno köntsä.

Ihan ensimmäistä kertaa elämäni aikana rupesin jakamaan tota vaa'an kanssa. Tein semmosii noin 100g pallukoita. Ja jos luulit, että ne on lihapullia, niin luulit väärin. Pallot litsataan tietenkin lyttyyn ennen pannulle menoa, jolloin niistä tulee siispä pihvejä.

Mä tykkään yleensä vasta tässä vaiheessa lisätä suolan ja pippurin. Se on jotenkin mun mielestä vaan parempi tapa. Ja näiden paistamisesta ei voi sanoa kun sen, että paista kunnes haluttu kypsyysaste on saavutettu. En meinaan ottanut aikaa.

Jossain vaiheessa ne juureksetkin on varmasti jo kypsiä siellä, joten ota ne ja kaada niistä vesi pois, vaikka jonkun lävikön avulla. Sit vähä myllätään niitä sähkövatkaimen kanssa. Sit heitetään vähän voita sekaan ja myllätään taas.

Mä oon ite keittiössä semmonen, että mä tykkään maistella. Koska mä en hirveemmin mittaile, niin mä maistelen, että koska on hyvää. Maustaminen alotetaan tietenkin vähästä, paitsi voin kanssa. Sit ruvetaan vähän kaataa sinne täysmaitoa ja vatkataan. Vähän suolaa myös, jos mieli tekee. Sit ku saavutetaan haluttu koostumus niin ruoka on jumankauta valmista.

Täytyy sanoa, että tää luukku oli vähän tämmönen tylsänpuoleinen, koska tää oli vaan ihan normaalia kotiruokaa ihan pienellä twistillä. Tosta muusista tuli erittäin hyvää, mutta pihvit jäi vähän kehnoiksi, niinpä neuvon teitä vielä tähän loppuun tekemään asiat eritavalla kun itse ne tein: maustakaa ne vähän paremmin! Ehkä enemmän sipulia, miksei vaikka paprikaa myös. Nää oli aika tylsiä, mutta toimi ton muusin kanssa todella hyvin yhteen.


Eipä tässä muuta, ehkä huomiseks jotain mielenkiintosempaa? Vähän tekis mieli tehä lisää muffinsseja, koska kun tänään söin ensimmäisen aamukahvin kanssa.. Mä olin ihan haltijoissani. Se oli aika hemmetin hyvä kombo - kahvia ja tuplasuklaamuffinssi.

Vaan enpä tiedä. Huominen on taas huomenna ja asiat selvenee toivottavasti silloin.

Terveisin,
Tekko

Seitsemäs | Haaste: Kookosmaito

Nyt mä olen ihmiset pulassa. Mulla on nyt naaman edessä lautasellinen kanakastiketta, jossa on kookosmaitoa. Mun täytyy myöntää, että mua vähän puistattaa jo toi haju mikä tosta tulee.

Nyt mä kuitenkin teen sen: mä maistan sitä.

Oho! Mun täytyy sanoa, että olen yllättynyt. Mä olin ihan varma, että se maistuu samalta kun se haisee, mutta olin väärässä. Tossahan tuntuu olevan kaikki maut aika hyvässä balanssissa. Toi on jopa hyvää!

Seuraavaksi käydään vasta reseptin kimppuun, koska ruoanlaitto oli taas niin "tee tätä, tee tota"-meininkiä.

Tarvitset:

Kanaa (meillä sattu olemaan pakastimessa tommonen 600 gramman boksi jotain, ni me käytettiin nyt tommosta)

Valkosipulia oman maun mukaan (itse laitoin 3 kynttä)

Sipulia oman maun mukaan (itse laitoin yhen kokonaisen)

Paprikaa om... No, te tiedätte (itse laitoin yhen kokonaisen)

Ananasta (mä ostin purkin, mut en käyttäny sitä, koska Eira ei halunnu)

Kookosmaitoa 400 ml (se on yks tommonen purkki)

Vettä 2,5 dl

Kanaliemikuutio 1 kpl

Riisiä? Tai mistä tykkäät.

Ihan aluks mä alotin sillä, että mä silppusin noi kanat tai mitä lie lintua nyt onkaan. Mä koko silppuumis operaation mietin: "Nyt meillä on tässä iso kasa hyvää lihaa, mutta kohta keko syömäkelvotonta moskaa.." Sanotaanko siis, että olin hieman ennakkoluulonen.

Noita silputessani muistin kyllä laittaa toisen hellanlevyn päälle, että saan riisit keitettyä siinä sivussa. Joten muistakaa tekin. Ja näille otin paistinpannun kaapista, heitin tirauksen öljyä pohjalle ja suikaleet perään. Sen jälkeen kiireenvilkkaasti viipaloimaan valkosipulia. Valkosipulit kanojen seuraks ja heti toisen sipulin kimppuun: pieneksi ja sekaan. Sit vielä paprika: putsaus, pieneksi ja sekaan.

Paistelin niitä siinä sen aikaa, että olin varma kanan kypsyydestä. Edelleenkään ei niitä riskejä sen lintueläimen kanssa. Sitten siihen päälle 2,5 desilitraa vettä ja kanaliemikuutio sekaan. Toi ohje mikä mulla oli lunttilappuna niin käski samantien kaataa kookosmaidon päälle, mutta en uskonut. Sulattelin sen kuution siellä ihan kaikessa rauhassa.

Tässä kohtaa mulla iski taas se kauhu: kohta tää ruoka on pilalla kun kaadan sen kookosmaidon sekaan. No tein sen silti, koska näin oli tehtävä. Uhrauduttava joulukalenterin alttarilla. Kookosmaitopurkki auki ja sit loksahti suu samaan malliin auki: "Tää on jotain kookosrasvaa?"

Tökkäsin lusikan purkkiin - luojan kiitos siinä pannun yläpuolella - nimittäin sieltä tirskahti nestettä pihalle. Sit mä vasta tajusin, että ehkä se kannattaa sekottaa. Ja niin mä tein. Sit siit tuli ihan maidon näköstä. Kookosmaito pannulle ja pieni kiehautus perään.

Sit se alkoi: haju. Kookos haisi niin vahvasti, että mun kaikki kauhukuvat heräs jälleen kerran: "tää tulee menemään ensimmäisen maistamisen jälkeen roskiin tai ehkä pönttöön."

Ruoka oli kiehahtanut ja riisikin oli siinä sopivasti jo odottelemassa syöjäänsä. Ei muuta kun vaaroja kohti: "mitä sitä ei mies tekisi joulukalenterinsa eteen!" Ja loput näettekin tän tekstin alussa - aika hieno juoni tässä reseptissä mulla.

Uskaltakaa kokeilla kaikkea uutta. Joskus ne yllättää täydellisesti ja saatte oikeesti hyviä uusia makuelämyksiä! Ei tuu varmasti jäämään viimeseksi kerraksi kun uskallan kokeilla kookosmaitoa.

Kiitoksia sille kommentoijalle, joka yllytti kokeilemaan kookosta!

Terveisin,
Tekko

Kuudes | Tuplasuklaa-muffinssit

Tänään mentiin kyllä niin epämukavuusalueelle, että melkein hirvitti. Leipomista siis ihan täydessä vauhdissa.

Eli tän päivän luukku sisältää tuplasuklaa-muffinssit Arnoldsin tyyliin. Ohje löytyy netistä ja Eira tän mulle kalasti sieltä. Mutta siis, mennään itse asiaan.

Tarvitset:

200 g voita

50 g taloussuklaata

2 dl sokeria

3 munaa

4,5 dl jauhoja

1 rkl kaakaota

2 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasukeria

2dl maitoa

100 g valkosuklaata paloiteltuna ja 100 g taloussuklaata paloiteltuna

Alotin siis ihan puhtaasti siitä, että heitin hellan päälle. Voiköntsän kattilaan ja annoin sen sulaa siellä kaikessa rauhassa samalla heittäen kuivia aineita sekaisin. Eli siis jauhot, kaakao, leivinjauhe ja vaniljasokeri toiseen kulhoon odottelemaan tuomiota. Kun voi oli sulanut, niin heitin sinne 50 grammaa taloussuklaata sekaan.

Täytyy sanoa, että meininki meni tän kuvan jälkeen sen verran hektiseksi, että en kerennyt ottaa hirveesti kuvia. Mä en tiedä miksi, mutta mulla tuli ihan hirveä hoppu.

Seuraavan kuvan sain vasta kun koko sotku oli yhdessä kulhossa.

Mutta kuitenkin. Vatkasin munat ja sokerin vaahdoksi - kai. Toi munien ja sokerin vatkaaminen vaahdoksi on mulle suhteellisen uusi juttu, joten en tiedä miten onnistuin siinä. Sen jälkeen lisäsin jauhot, tai mitkä kuivat aineet nyt onkaan sinne. Ensin puolet siitä kuiva-ainekulhosta, sitten desi maitoa, sitten loput kuivat aineet ja lopuksi vielä toinen desi maitoa.

Tän jälkeen mä heitin sekaan sen voi-suklaalitkun sieltä hellalta. Mä en tiedä, että poltinko mä sen pohjaan, mutta toivon hartaasti että en. Kuitenkin, se sinne sekaan ja sen jälkeen vielä pilkoin äkkiä 100 g taloussuklaata ja 100 g valkosuklaata sinne sekaan. Sit mä tajusin, että tää ohje tuolla netissä oli antanut väärän kuvan, koska tarvitaan vielä lisää valkosuklaata koristeluun - ja meillä ei ole.

Tän jälkeen mä annoin itelleni hengähdystauon, koska en tiedä miten noi annostellaan noihin kuppeihin. Ohjeen mukaan tosta tulee 12 isoa muffinssia, mutta meillä on suhteellisen pieniä kuppeja - mitä teen? Netti auki ja selaamaan.

Okei, eli noi jutskat täytetään noin puolilleen. No, katsotaan tuleeko tästä muuta kun sanomista. Nyt uuni lämpenemään 225-asteeseen ja muffinsseja tunkemaan muottiinsa. Seuraavaksi vuorossa jonkinlainen kuva.

Tossa on nyt pellillinen mun muffinsseja - raakoina. Totesin, että noin ruokalusikallinen per muotti on hyvä. Toivotaan vaan, ettei tää oo mikään missikisa, koska osa noista on kyllä jotenkin epämiellyttävän näkösiä. Ehkä ne kaunistuu uunissa? Ken tietää. Katsotaan. Vartti uunissa ja sieltä pitäisi tulla ulos kauniita yksilöitä - tai sitten ei.

Mun täytyy kyllä sanoa, että mun ensimmäisiksi muffinsseiksi noi on kyllä aika syötävän hyvän näköisiä. Vai mitä tuumitte? Mä odotan noi seuraavat muffinssit pois uunista - joo niitä tuli melkein kaksi pellillistä - ja lähen kai sit hakemaan lisää valkosuklaata.

Mutta mun pitää jättää pieni kiusaus teille: koristellut muffinssit on vasta huomisessa luukussa (tai jos hyvä tuuri käy niin lisään ne vielä jälkikäteen tähän). Venähtää muuten ihan liian pitkäksi tämä kirjottelu ja odottelu itellekin. Eikai mulla ole koko päivää aikaa kirjotella teille yksistä muffinsseista.

Edit: Mun oli aivan pakko lisätä tää kuva jo tänään, koska mä sain ne nyt valmiiks ja mun mielestä ne on aivan mahdottoman komeita, vaikka ne ei oikeesti olekaan kovin komeita:

Jokatapauksessa teidän tekee nyt mieli noita.

Muuten, mitä eiliseen piirakkaan tulee, niin se parani huomattavasti vielä jäähtyessään. Maut tasottui ja koostumus muuttui paljon kiinteemmäksi. Ei kannata olla yhtä kiireinen kun minä ja ahmia sitä suoraan uunista. Hyvää se oli vielä tänäänkin kylmänä - että ei kaikkea kannata syödä heti.

Terveisin,

Tekko

Viides | Piirakka

Tänään mä elin siinä uskossa, että en tule kokkaamaan mitään. Luojan kiitos Eira kuitenkin keksi mulle tekemistä. Se halusi mun tekevän piirakkaa, jonka se on nyt itse suunnitellut - tai no, päättänyt mitä siihen piirakkaan tulee.

Eira ehdotti että ostetaan valmis piirakkataikina, mutta minä en siihen suostunut - minä teen itse, eihän tää muuten ois itsensä haastamista. Tosin toi taikina ei ees ollut kovin vaativa.

Tarvitset:

3 dl vehnäjauhoja

Ripauksen suolaa

125 g voita

2 rkl kylmää vettä

Täytteeksi tähän tulee:

Kinkkusuikaleita

1 paprika

Puolikas sipuli

Tomaatti&chili tuorejuusto

Juustoraastetta

Fetajuustoa (vai mitä salaattijuustoa onkaan)

Mä ihan ensimmäisenä heitin jauhot kulhoon. Yritin hieman pehmentää voita mikrossa, mutta huomasin sitten, että se voin ympärille kääritty paperi on foliota (oonko vähä hölmö?) ja sieltä iski vähän kipinää - äkkiä voi pois sieltä. Ei se siellä kerenny olla ku jonku 3 sekuntia, mutta pehmeni sopivasti. Sit voi jauhojen sekaan suolan ja veden kanssa. Mulla oli ensin kone siihen vatkaamiseen, mutta totesin sen olevan huono idea ja laitoin käden sekaan.

Tommonen köntsä siitä sitten tuli. Kaunis pieni taikinapallero. Seuraava vaihe olikin sitten läväyttää se (voideltuun) piirakkavuokaan. Sen kanssa tovin painittuani sain kun sainkin sen riittämään joka puolelle ilman, että se kuulsi hirveemmin mistään läpi. Eli kai se on ihan sopivan tasainen pohja?

Mun mielestä toi on aika hieno. Vai mitä sanotte? Taas mä ylitin itseni - tein piirakkapohjan.

Nyt kun toi oli lätsätty tohon ni se piti laittaa jääkaappiin kuulema tunniksi. Joo, nyt noudatan ohjeita, koska en ole koskaan aikasemmin piirakkaa itse tehnyt. Ja seuraavaksi tartutaan niihin muihin aineisiin, koska tässä kohtaa on hyvää luppoaikaa.

Mä putsasin ja pilkoin paprikan pienenpieniksi paloiksi ja viskasin ne uuteen kulhoon. Sinne sekaan kinkkusuikaleet, puolikas pussi juustoraastetta, tuorejuusto ja yksi kananmuna. Näin Eira mua neuvoi ja näin minä tein.

Tossa on sitten se mössö mikä laitetaan esipaistetun piirakan päälle kai. Nyt pitää vaan vielä tovi odottaa, sitten tökkiä tohon piirakkapohjaan vähän reikiä haarukalla ja paistaa se 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia. Sen jälkeen mulla ei ole ohjeita, joten olen vähän omillani jos en äkkiä löydä jotain jatkokertomusta tälle.

O-ou. Löysin kaikenlaisia ohjeita, joten joudun taas säveltämään. Saas nähdä tuleeko tästä muuta kun sanomista. Mahdollisesti 10 minuutin esipaiston jälkeen siis pohjaan lisätään toi mössö, hmm, sitten laitetaan takaisin uuniin, hmm, puoleksi tunniksi.

Nyt on hyvä taikina pistetty täyteen reikiä ja uuniin. En todellista syytä rei'ille ymmärrä, mutta kai se jotenkin paistaa pohjan tasaisemmin? Tämä oli puhdas arvio.

Tässä kohtaa mulle tuli mieleen, että meillä on vaikka kuinka paljon sipulia vielä, että voisi sitäkin täytteeseen laittaa, koska miksikäs ei. Pilkoin sen pieneksi ja lisäsin sen sinne toiseen kulhoon, missä täyte odottaa. Ei sen kummempaa.

Nyt pohja on ollut kymmenen minuuttia uunissa, joten käyn sen nappaamassa pois.

En tiedä näyttääkö toi siltä miltä sen pitäys näyttää, mutta siis siinä on nyt mun ensimmäinen esipaistettu piirakkapohja. Seuraavaksi vaan täytteet sekaan.

Ajattelin, että tota täytettä on aivan liian vähän, mutta ajattelin väärin - onneks. Eli tässä kohtaa lisäsin vaan mössön pohjan päälle ja murskasin vähä fetajuustoa päälle + muutamia kokonaisia, koska laiskistuin. Vielä juusto ja uuniin.

Ensimmäinen piirakkani on nyt uunissa. Nyt vaan odotellaan. Vilkuillaan sitä taas vaikka 10 minuutin välein vähintään, niin tiedetään ettei se ala kärvähtää. Joku ohje tosiaan sano, että puolisen tuntia, mutta saas nyt nähdä.

10 minuuttia uunissa: Melkein voisin sanoa, että ei se puoltuntia ole suuri huijaus. Nyt oli tasan vaan juustot sulanut ja muuten kaikki oli melkein kun alussa.

20 minuuttia uunissa: Kävin sitä tosissaan taas vilkasemassa. Pääsin uunin luokse, vilkaisin sinne ja totesin: "Oi joi joi!" Se näyttää jo erittäin todella hyvältä! Nyt vaan odotetaan vielä se 10 minuuttia, että se ottaa vähän väriä. En malta odottaa!

30 minuuttia uunissa: Puoltuntia on just eikä melkein hyvä. Musta vaan näyttää pahasti siltä, että se yks kananmuna oli liian vähän. Se selviää tosin vasta siinä vaiheessa kun toi on hetken saanu tossa vetäytyä ja jähmettyä. Mutta mun mielestä toi on kyllä aivan mahdottoman hyvän näkönen!

Parhaimman näkönen piirakka mitä oon koskaan tehnyt. Ja uskon myös, että se on samalla myös parhaimman makuinen piirakka mitä oon koskaan tehnyt - koska se on ensimmäinen mitä oon koskaan tehnyt.

Joo, kyllä mä ehkä seuraavalla kerralla laittasin ainakin yhen kananmunan enemmän. Ja ehkä pohjaa vois esipaistaa hieman pidempään - se nimittäin näyttää vähän raa'alta.

Nyt maistetaan. Nam! On muuten oikeesti aika herkullista piirakkaa kaikista vioistaan huolimatta. Kannattaa kokeilla!


Mitä muuten tykkäätte tämmösestä, että mä haastan itseäni tekemään asioita?  Tää on nyt ensimmäinen piirakka mitä oon koskaan tehnyt ja musta tää oli ihan hauska kokeilu.

Huomenna mulla olis haasteena leipoa jotain muffinsseja, mitä Eira haluaa mun tekevän. Joku päivä mä oon päättänyt kokeilla Mifua ja mahdollisesti jossain kohtaa aion ruveta leikkimään pahimman viholliseni kanssa - eli kookoksen (jossain muodossa). Se kiehtoo mua ajatuksena, vaikka joissakin muodoissa se ei kyllä ole ollenkaan hyvää.

Jos teillä on jotain hauskoja ideoita mitä mun pitäis kokeilla, niin otan niitä vieläkin suurella ilolla vastaan. Oon jopa yllättynyt miten mukavasti tää on tähän asti otettu vastaan ja että on ehdotettu asioita. Kiitos!

Vielä sen verran, että Eira on käskenyt mun oikasta sen virheellisen käsityksen, että mä muka joka päivä normaalisti kokkailisin. Okei, normaalisti me ei kovin usein ees kokkailla mitään. Syödään vaan mitä kaapista löytyy - jos löytyy. Onneks te ette ehkä nää lukea tätä tekstiä.

Terveisin,
Tekko

Neljäs | Kana-paprika-sipuli-nuudeli-keitto

Tänään mä en kirjota tätä merkintää hetki hetkeltä, koska nyt oli sen verran kiirettä keittiössä. Me käytiin tossa kaupassa ja mietittiin päät puhki, että: "Mitä tänään syötäisiin?"

Päädyttiin sitten kanakastikkeeseen ja riisiin - joka tosin automatkalla muuttui muotoon kanakastike ja nuudelia.

Mikä tästä sitten tekee kiinnostavan? Kaikki osaa valmistaa kanakastikkeen? No, mä kävin läpi netistä kanakastikeohjeita. Poimin hyviä aineita ja päätin, että tästä tulee nyt "kanakastike, jota en ole koskaan tehnyt". Tosin nyt kun tota miettii, niin jokainen kanakastike mikä pitää vielä tehdä, on kanakastike jota ei ole vielä tehty. Mutta ymmärtäkää kuitenkin se mun tavallani - mulle uusi juttu.

Tarvitset:

Paketin kanaa (Kannattaa valita isompi ku meillä, koska nyt on aika vähän kanaa. +Me ei käytetä suikaleita, koska ne on vähän turhan satunnaisia välillä, että parempaa saa kun ostaa jotain pihvejä ja suikaloi itse)

2 ps Mama-nuudeleita (kananmakuinen)

1 prk ruokakermaa

2 dl vettä

1 sipuli

1 paprika

Loppujenlopuksi 3 kanaliemikuutiota, koska et oo miettinyt asioita etukäteen.

Mä alotin ihan vaan pilkkomalla sipulit pieneksi. Oishan tässä voinut käyttää pakastesipuleitakin, mutta mun mielestä näin joulukalenterin takia saa käyttää kunnon tuotteitakin. Ei mennä sieltä mistä aita on matalin.

Heitin ne voin kanssa pannulle. Kyllä, voin. Voihan on parasta. Annoin niiden paistua siinä sen aikaa kunnes sain pilkottua paprikat pieneksi. Heitin ne sinne sekaan, vaikka jossain kehotettiin heittämään ne myöhemmin vasta. Mutta minähän en tottele.

Mä harvoin itseasiassa käytän mitään värejä ruoanlaitossa. Eli siis normaali kanakastike mitä meillä tehdään on: "Paista kana, heitä ruokakerma sekaan ja syö". Nyt oli pakko kokeilla, että miltä se maistuu vähän kirjavampana - eli paprikan tuoman värin kanssa.

Jotkut kokit siellä voi seuraavaksi sanoa, että tein seuraavan virheeni tässä, kun pilkoin seuraavaksi kanat ja lisäsin ne tonne noiden seuraan vaan.

Ehkä se voi olla väärin ja ehkä sieltä voi helpommin joku raakakanatauti iskeä, mutta mä paistoin noita kyllä pitkän tovin. Niinku mä yleensä kanan kanssa teen. En sen kanssa yleensä ota mitään turhia riskejä, koska onhan se kaikenkukkuraksi paljon parempaakin kypsänä.

Tässä vaiheessa mä heitin vedenkeittimen päälle. Jaa miksi vai? No, noi Mama-nuudelit on mun mielestä parempi valmistaa erikseen. Eli jos sulla on kaksi pussia Mama-nuudeleita, niin et heitä niitä kattilaan vaan annat molemmille oman kulhon - ja sinne kuuman veden. Mausteet menee mun mielestä tasasemmin niihin kun niitten kanssa ei turhia leiki.

Eli ikäänkuin näin. Ja jos et hoksannut, niin maustepussit ja ne öljyt noihin sekaan. Chilin voi tässä kohtaa heittää suoraan sinne kastikkeeseen. Annat "nudskujen" siinä ottaa vähän lämpöä ja pehmetä samalla, kun lisäät ruokakerman ja veden tonne kastikkeen sekaan.

Eikös ala pikkuhiljaa jo näyttämään hyvältä? Niin minustakin. Tonne laitoin yhden kanaliemikuution ja totesin, että se on ihan ok. Ilman seuraavaa virhettä, ette tarvitse niitä yhtään enempää.

Mä oon joissain ruoissa aina tehny niin, että mä lisään noi nuudelit vesineen sinne sekaan - kaikki maku talteen. Nyt vaan en ottanut huomioon sitä, että mulla oli paljon enemmän vettä kun yleensä (mä yleensä pistän nuudelit ihan murskaks, jolloin ne keittyy vähemmässäkin vedessä). Joten tästä johtuen mä sain aikaiseksi kana-paprika-sipuli-nuudeli-keiton.

Mikä sinällään on hemmetin hyvä! Tämähän on pääosin ollut kokeilemista ja siihenhän tämäkin meni mitä enenevissä määrin. Muistakaa lisätä sinne tän virheen (jos siis päädytte sen tekemään) jälkeen vielä vähän kanaliemikuutioita (itse laitoin kaksi lisää), koska toi liika vesi hävittää aika hyvin kaikki maut.

Nyt kun mulla oli tää omalaatuinen keitto tässä paistinpannulla valmiina, niin annoin sen oikeestaan muhinoida siellä kaikessa rauhassa. Heitin kyllä oikeestaan vähän curryä päälle (ja sekotin), koska curry on hyvää kanan kanssa.

Mä en tiedä mitä mä sekoilin tän annoskuvan kanssa, koska tää on ihan miten sattuu. Mutta kuten taas kerran näette: raejuusto sopii ruokaan kun ruokaan. Ja väitättekö, että näyttää pahalta? Voin nimittäin sanoa, että nyt kun sain tota vähän lusikoitua jo naamaanikin, niin muunmuossa toi paprika sopii tonne aivan mahtavasti. Se ikäänkuin maistuukin enemmän keitolta sen kanssa.


Onks teillä jotain hyviä ideoita mitä voisin kokeilla? Tää on nimittäin aika raskasta koittaa keksiä joka päivälle jotain sapuskaa tai muuta semmosta. Ideoita saa laittaa, ja mielellään ois tosissaan ihan hyväkin.

Terveisin,
Tekko

Kolmas | Naanleipä-kinkkujuustokolmiofuusio

Eilen tuli palautetta, että ruokablogi on aina hyvä. Mä sit rupesin pohtimaan, että koska tota eilistä ruokaa vielä on, että mitä mä sitten teen tänään. Tuli mieleen naan-leivät. Mä niitä joskus ekaa kertaa maistoin Virossa ja mä olin samantien myyty.

Mun oli sillon siispä pakko kaivaa resepti netin uumenista. Tein niitä muutaman kerran ja rupesin sit vielä taas säveltämään. Tein naan-leipänakkipiiloja muunmuossa - ne oli myös aivan mahtavia.

Eilen illalla mulla iski idea uuteen sävellykseen. Tein joku vuosi takaperin myös semmosia kinkkujuustokolmioita valmiista taikinasta. Uskomattoman hyviä. Nyt mä ajattelin, että mä yhdistän kinkkujuustokolmiot naan-leipätaikinaan. Tänään pääsette seuraamaan niiden edistymistä.

Tää tulee taas tilanne kerrallaan, koska mulla ei ensinnäkään ole vielä edes kaikkia tarpeellisia komponentteja, vaan mun pitää tästä lähteä vielä kauppaan.

Tarvitset:

4 dl kreikkalaista jogurttia

4 rkl sulaa voita

50 g hiivaa

1 tl suolaa

8 dl vehnäjauhoja

Pari purkkia tuorejuustoa oman maun mukaan. Jonkinlaisia kinkkusuikaleita, ehkä pussi per tuorejuusto. Juustoraastetta mahdollisesti myös. Ja jos sitä sulaa voita jäi ylimäärästä niin sen voi käyttää valmiiden leipien voiteluun kun ne tulee uunista.

Tässä mulla on nää taikina-ainekset. Mä en nyt löytänyt voita, ni mä ajattelin tässä hädässä korvata sen ihan margariinilla vaan. Toivottavasti ajaa asiansa. Näin se säveltäminen heti alkoi.

Ohje käski lisätä hiivan kädenlämpöiseen jogurttiin. No, minäpä laitoin jogurtin mikroon ja hyvä siitä tuli. Hiiva tosiaan sekaan, margariini (mikron kautta) ja suola myös. Mä sekotin ne tässä vaiheessa, vaikka ohje käski lisätä jauhot seuraavaksi. No, sekotuksen jälkeen jauhot sekaan ja oma käsi seuralaiseksi - siis kulhoon.

Pyörittelin ja pyörittelin sitä taikinaa kunnes se oli kimmoisa. No, mikä nyt sit loppupeleissä on kimmoisa, en mä mikään kokki ole, mutta taikina vaikutti valmiilta. Ainakin se näyttää ihan elastiselta.

Ohje ei missään välissä sanonut, että "jätä taikina kohoamaan", mutta eikö hiivan kanssa yleensä niin tehdä? Ihan sama mulle, koska mä joudun tästä seuraavaksi lähteä kauppaan hakemaan loput ainesosat. Tuo kohotkoon ilman lupaa tuolla kulhossa kauppareissun ajan.

Tulin just kaupasta ja rupesin samantien väsäämään niitä valmiimmaksi.

Toisen sisälle tulee tämmönen, missä on tsaziki-tuorejuustoa ja kinkkusuikaleita. Toi mössö riitti just eikä melkein 7 kappaleeseen.

Tommosia pikkusia lättysiä niistä tein ja sen päälle ruokalusikallinen tota tuorejuustomössöä. Sitten kääritään se umpeen ikäänkuin näin:

Ja hän on valmis uuniin. Mulla on omat veikkaukseni noista reunoista, että ne saattaa kärvähtää, mutta en siitäkään voi vielä takuuseen mennä. Ei auta kun odotella.

5 minuuttia uunissa (225 astetta): Tuoksu on ainakin mitä huumaavin. Ja pinnat alkaa olemaan jo tässä vaiheessa hieman naan-leipää muistuttavat. 10 minuuttia oli ohjeessa, että pitäisi antaa olla uunissa, joten eiköhän me odoteta. Toisaalta ohje oli niin epäselvä, että en tiedä pitääkö noi kääntää ja laittaa vielä 10 minuutiksi, vai miten, mutta katsellaan.

Tässä välissä voisin käydä sulattamassa vähän voita. Ostin sitä nimittäin kaupasta. Sillä pääsee sitten voitelemaan noi kun noi pääsee pois uunista.

10 minuuttia uunissa: Kyllä mä annan sille vielä 5 lisäminuuttia, koska ei toi väri oo oikein muuttunut tosta 5 minuutista mihinkään. Teinköhän liian paksuja vai missähän vika on? Ehkä se on vaan tämä säveltäminen, että aikakin pitää katsoa uusiksi.

12 minuuttia uunissa: Oli pakko keskeyttää harjoitukset, koska ne alkoivat näyttämään valmiilta ja suurin pelkoni alkoi käydä toteen: täytteet alkoi valumaan ulos. Syynä todennäköisesti se, että ne ei ollut kunnolla suljettuja.

Nyt laitoin juuri toisen pellillisen uuniin. Tällä kertaa sisällä oli valkosipulituorejuusto ja kinkkusuikaleet. Uudenlainen sulkemissysteemi, koska tämähän on kokeilevakeittiö. Nyt en nypyttänyt niitä sivuilta vaan jätin sen sulkemiskohdan ylöspäin. Toivotaan, ettei noi lähde aukeamaan kun kukat.

Mä tosin maistoin noita mitkä tuli just uunista. Oli vielä aika saakelin kuumia, mutta maku oli silti aika taivaallinen. Huh huh. Olen mä vaan aika etevä.

Nyt odottelen noi seuraavat pois uunista ja sit lähen maistattamaan noita ihmisille.

Eikai tässä enempää tarvita. Hauskat päivän jatkot ja silleen.

Terveisin,

Tekko

Toinen | Tonnikalapastavuoka

Tänään mä ajattelin ihan vaan kirjottaa teille siitä, että mitä mä tein ruoaksi. Eikö olekin kekselijästä? Ehkä mä vaan toteutan tän mun joulukalenterin tyyliin: Kahdenkymmenenneljän päivän blogiputki.

Mulla ei oo oikeestaan koskaan ollut minkäänlaista reseptiä tonnikalapastasta, mutta oon tehnyt sitä silti - omalla tavallani. Tai oikeestaan aina lähes uudella tavalla, koska en kirjota mitään ylös.

Mun mielestä ruoanlaittoa ei pidä ottaa silleen erittäin vakavasti. "Nyt mulla on tämmönen ohje ja mä teen tän näin". Ruoanlaitto on ainakin mulle enemmänkin jonkinlaista säveltämistä - siten siitä saa mielenkiintoista. Ehkä mä sen takia siitä oikeestaan tykkäänkin. Ei tarvitse noudattaa mitään tiettyä kaavaa, vaikka onhan se toisinaan ihan hyvä.

Tässä oli mun lähtökohta. Ajattelin, että teen ihan perus tonnikalapastaa niin kun oon sen tottunut tekemään.

Heitin tonnikalat pannulle paistumaan, jotta voin hetken päästä lisätä sinne 2 dl ruokakermaa ja 2 dl vettä. Vaan sainpa uuden idean. Ainakin itselleni se oli aivan uusi idea. Paistelin siispä tonnikaloja siinä ihan kaikessa rauhassa ja keitin makaronia toisella levyllä. Otin vuoan esille ja rasvasin sen - ajatuksena tehdä tästä sotkusta jonkinlainen vuokaruoka.

Kun makaronit oli keittyneet, heitin niitä ensimmäisen kerroksen vuoan pohjalle. Hieman juustoraastetta päälle ja tonnikalat sekaan. Sen jälkeen taas hieman juustoraastetta ja loput makaronit. Sit mä mietin pitkään: voinko mä tehdä tän makaronilaatikko-tyyliin vai teenkö niinku kinkkukiusauksen?

Päädyin jälkimmäiseen, enkä tiedä yhtään mitä odottaa (kirjotan tätä blogia vähän niinkun tilanne kerrallaan). Eli ruokakermat tasasesti sekaan, hieman mausteita vielä päälle ja uuniin 200 asteeseen. Ideaaleinta tässä olisi se, että toi ruokakerma jotenkin imeytyy tohon ruokaan eikä jää semmoseks hirveen juoksevaksi. Mutta koska en ole kokki, enkä tiedä miten noi aineet reagoi keskenään, niin se on vaan kiinni odottelusta.

Käyn katsomassa tota ruokaa viimeistään puolentunnin jälkeen ja teen sen jälkeen seuraavan siirtoni. Mahdollisesti ton ois hyvä olla tuolla tunti, mutta se perustuu vaan siihen miten yleensä noita vuokaruokia oon tehnyt.

30 minuuttia uunissa: Kävin ruokaa tossa äsken vilkasemassa ja päädyin ehkä siihen lopputulokseen, että 45 minuuttia tuntuu ihan sopivalta ajalta, koska se alko nyt jo olemaan aika herkullisen näköstä. Tosin sisältähän se saattaa olla vielä epämäärästä mössöä, mutta en halua myöskään, että toi päälinen palaa.

45 minuuttia uunissa: Kyllä mä päädyin sen nyt ottamaan pois sieltä. Se on kyllä sen verran kauniin värinen pinnalta, että ei sitä viittinyt siellä enää käryttää.

Mun oli ihan pakko koittaa napata tuolta vielä palanen pois, että näen miltä se näyttää myös sisältä. Se leikkautui tosi hyvin, eikä ruokakermaa valunut mistään. Eli täytyy sanoa, että mun suunnitelmat onnistui. Enään ei ole jäljellä kun koemaistaminen.

Ja niinkuin meillä aina - ruoka nautitaan raejuuston kanssa. Mun mielestä tässä on kyllä semmonen annos, että kaikille tuli varmasti nälkä.

Eira huusi tuolta äsken koemaistajana: "Hyvää!"

Nyt menen itsekin tuota maistamaan ja jätän päivän blogimerkinnän tähän.

Tarvitset:

2 prk tonnikalaa tomaattikastikkeessa

2 prk tonnikalaa vedessä

3 prk ruokakermaa

Sopivasti makaronia (mä en mittaile)

Mausteita oman maun mukaan, itse käytin nyt valkosipulia, mustapippuria ja vähän jotain chiliä.

Uunin ja vuoan. Ehkä sähköt ja hieman aikaa.

Ainainen kommenttienvonkauskommentti tänne loppuun, mutta nyt ihan hyvästä syystä: oliko tämä merkintä kiinnostavampi kun eilinen? Lähen nimittäin kehittämään tätä ihan vaan palautteiden perusteella. Ilman palautetta syötän tänne semmosta tekstiä miltä itestä tuntuu.

Terveisin,

Tekko

Ensimmäinen

Ihan ensimmäiseksi täytyy myöntää, että mulla ei ole pienintäkään aavistusta vieläkään siitä mitä tulen tänä jouluna kirjottamaan teille. Ehkä mä vaan kirjotan päivän kuulumiset? Toisaalta siinäkään ei ole paljon kirjotettavaa, koska oletan, että mun päivän tapahtumat ei tule kiinnostamaan edes minua itseäni. Kokeilen silti.


Sain kun sainkin nukuttua viime yön suhteellisen hyvin. Heräsin kyllä pariin kertaan, mutta nukuin silti ihan melkein aamukuuteen asti. Stressiheräämiset ei ole enään niin "agressiivisia". Edeltävinä öinä jos olisin herännyt kello kolme, olisin myös jäänyt hereille, mutta nyt niin ei tapahtunut. Pyörin hetken ihmetellen "mitä teen hereillä" ja nukahdin uudestaan.

Heräsin tosiaan hieman ennen kello kuutta aamulla ja pistin kahvinkeittimen päälle. Ajoin "movemberit" pois, nappasin kupin kahvia ja säntäsin ulos tupakalle. Tupakan jälkeen istuin koneelle ja mietin: "Mitä ihmettä mä tulen tänne kirjottamaan tänä vuonna?"

Mulla oli pieni idea: etsin netistä aihegeneraattorin ja sen mukaan kirjotan joka päivälle jostain aiheesta jotain. Miten kävi? No, en ensinnäkään löytänyt ainuttakaan hyvää aihegeneraattoria, joka olisi opastanut mut oikeelle tielle, joten luovuin ideasta.

Mietittyäni valehtelematta aamu kuudesta aamu yhdeksään, päätin, että en mieti enempää. Käynnistin vaan The Sims 4 -pelin ja pelasin aikani kuluksi hetken. Pelasin siihen asti, että Eiran herätyskellot pärähti soimaan. Kävin lataamassa kahvinkeittimen uudestaan ja kävin herättelemässä Eiraa.

Pian heräämisen jälkeen Eira lähtikin jo töihin. Itse mietin vaan: mitä teen tänään?


Päätin sit et mä lähden porukoilla käymään. No, käyminen venähtikin jo vähän pidemmäksi vierailuksi. Sain siellä elämäni ensimmäisen kapselikeittimellä keitetyn kahvin, mikä oli aika mitäänsanomaton. En maistanut siinä kapselissa ainakaan hirveesti mitään mikä olisi eronnut normaalista kahvista.

Siinä me sit rupateltiin niitä näitä pitkä tovi ja sit koittikin hetki kun piti lähteä veljen avuksi kantamaan sohvia.


Saatiin niin sanotut muuttopuuhat alta pois ja sit mä jo tulinkin kotiin ja alotin kirjottamaan hätäpäissäni jotain tänne mun blogiini. Blogipuuhat jäi kumminkin kesken ja lähettiin Nellan kanssa Eiraa vastaan.

Matkalla iski idea: "mitä jos haettaiskin iltapalat tosta Pirunsaarelta?" Ja näin tapahtui. Sain just syötyä sen ja käytiin iltatupakilla vielä ja ajattelin kirjottaa tän merkinnän loppuun.


Mä en tiedä tuleeko tää mun "joulukalenteri" jatkumaan tämmösenä "näin mun päivä meni tänään"-aiheisena, vai tulenko oikeesti kehittämään jotain fiksumpaa. Mä en usko, että kukaan teistä oikeesti jaksaa lukea tätä tämmösenä kahtakymmentäneljää päivää. Mulla on itellä ainakin vielä pieni toivonkipinä, että saisin tänne aikaseks jotain, joka saattaisi vielä kiinnostaa ihmisiä.

Toisaalta oisin halunnu jo alottaa tänään sen jonkun fiksun, koska idean muuttaminen keskenkaiken on aika, no, typerän tuntuista, mutta suokaa se minulle anteeksi. En ole voinut mun stressilleni mitään.


Ideoita saa lähettää, koska musta tuntuu, että tämä tulee tänävuonna olemaan mun osalta aika ideaköyhä.

Mutta jatketaan harjoituksia huomenissa.

Terveisin,
Tekko