Vapaaseurakuntanuoret kokoontuu

Tässä tänään sain hyvän päähänpiston. Lähin kiertelemään vanhan postirakennuksen käytäville ja pääsin samalla tutustumaan vapaaseurakuntanuorten tapaan pitää hauskaa. Tai siis en nähnyt, että miten ne pitää hauskaa vaan näin, että miten ne on pitänyt hauskaa.

Vanhan postirakennuksen sisällä oli vain pari ehjää ovea. Päätin siinä sit samalla ottaa muutaman kuvan, että saisin teille vähän kuvamateriaalia kerrankin tänne.

Tässä on hyvä esimerkki siitä, että miten hienolta siellä nykyään näyttää. Siis tuhotaanhan se jokatapauksessa kohta pois siitä, mutta ei sitä kumminkaan näin ois kuulunut alottaa.

Todella heikkoja tageja on heitetty sinne tänne. Mutta eihän se olisi autiorakennus ilman rumaa tussin tuhrimaa jälkeä. Hienoa, todella hienoa.




Yhessä kerroksessa kaikki oli oikeesti niin kappaleina, että ei mitään rajaa. Oviin oli potkittu reikiä ja joitain ovia oli heitelty pitkin poikin sitä käytävää. Sitten yks seinä oli niin kappaleina, että ei oikeesti mitään rajaa. Toisella puolella rikkinäistä seinää oli tuhottu kopiokone tai joku.

Muutenkin sieltä on kaikki sinne jäänyt irtaimisto rikottu ja jotkut jopa heitetty pitkin pihaa. Monia ikkunoita oltiin rikottu ja muuta tällaista. Mahtavaa jälkeä vapaaseurakuntanuorilta. Ehkä ei kannatakkaan tuhota sitä kalliilla työvoimalla vaan antaa sen olla hetki paikoillaan niin kyllä sieltä kohta tulee jalkoja betoniseinästäkin ulos. Ei se siinä kauaa pystyssä pysyis.

Ja miksi mä välitän? No, meidän paja toimii vielä tässä samaisessa rakennuksessa. Onneksi sitä ei olla vielä pistetty palasiksi, ihme että on ikkunat pysynyt vielä ehjinä. Lähes kaikki muu on kun hurrikaanin jäljiltä.

Terveisin,
Tekko

Ohjaajat ei osaa olla tyytyväisiä mihinkään

Tänään mun pajapäivä alko siten, että mä vaan joko löhösin sohvalla tai istuin tietokoneella. Sitten jossain vaiheessa muhun iski semmonen työntekotahti, että siinä ois kuule kunnostettu kokonainen työpaja uuteen uskoon.

Mulla oli vaihtoehtoina odottaa ohjaajaa tyhjänpanttina tai mennä tekemään töitä ja kysästä sitten ohjaajalta yhestä petsipurkista. Mä valitsin sitten työnteon ja menin hiomaan mun tuolia työpuolelle. Siinä sain hiottua pirunmoista vauhtia sitä tuolia ja sitten Mauno tulee mun selän taakse, kattoo siinä hetken ja kysyy: "Tuliko ne laatikot jo petsattua?" vastasin rehellisesti, että ei tullu ei, koska en tienny mitä petsiä niihin piti käyttää. Sitten se vaan sano, että "kysyminenhän on tietysti kiellettyä.." (sarkastisella äänensävyllä tietenkin)

Kysyminen on hyvin vaikeeta jos ohjaaja on ensin teillä tietämättömillä ja sitten kun se on paikalla niin mä olen tiedottomana siitä painamassa hommia toisella puolella rakennusta.

No mä en jaksanu hirveesti kiinnittää huomioo siihen ja jatkoin työntekoa kovaa tahtiani siinä ja sitten vielä päivän lopuks kun kokoonnuttiin yhteiseen tilaan ni nää sano, että on muutama juttu ennen kotiinpääsyä. "Ensin se, että älkää olko myöhässä! Ja toisena, jos teillä on pajan puolella omia töitä ja talon omia töitä, niin talon omat työt tehdään ennen omia!"

Joo, siis kyllähän mä ymmärrän mitä mulle sanotaan, ja osaan toteuttaa sitten sen mukaan mitä kykenen, mutta ilman petsiä on vaikea petsata.

Terveisin,
Työhönsä pikkuhiljaa kyllästyvä Tekko

Maanantaiyö - aikaa miettiä elämää suurempia asioita

Tiedättekös, mun unirytmi otti sitten kesäajat huomioon. Oon taas vissiin viime, öö, torstaista asti menny vasta jälkeen puolen yön nukkumaan ja sitten heränny hirveellä vaivalla joskus vähää vaille 9 ja lähteny pajalle.

Sitten taas tuun kotiin, puuhailen kaikkea ja yritän saada itteni väsymään, mutta nukahtaminen venyy silti aina tosi myöhään. Kattelen tässä sitten aina öisin elokuvia ja ihmettelen maailman menoa. Mietin ihmisiä, tulevaisuutta, kesää ja sitä, että jos en kesällä saa nukkua kertaakaan missään mökillä, teltassa tai muuten vaan jossain jännässä paikassa niin mie kyllä masentelen koko talven.

Talvihan on muutenkin masentelun aikaa, eiköstä?

Niin ja tuli semmonen juttu mieleen, että mä tulen aina vaan varmemmaks siitä, että mä olen helvetin kömpelö ihminen. Joo, siis yleensähän lihavuus ja kömpelyys kulkee käsi kädessä, mutta en mä ennen ollu näin kömpelö. Ensin siellä bileissä pistin sen sängyn palasiksi ja nyt sitten yritin hypätä tasajalkaa semmoselle tasanteelle ja korkeus ei riittänyt sillä seuraamuksella, että polvet kolahti aikasmoista vauhtia tasanteen reunaan. Polvet on nyt pienesti turvoksissa ja näin päin pois.

Tekis mieli hakee vähän sairaslomaa ja yrittää saada unirytmi kuntoon ja parannella vähän polviakin, mutta kun ei sitten taas tiedä. En tiedä onko toi pätevä syy sairaslomalle, että polvet on turvoksissa? Jossain määrin se kyllä vaikeuttaa työn tekoa kun pitää jalkoja kumminkin jonkunverran käyttää, mutta taas toisaalta.. Ei murtumia tai mitään - ainakaan tietääkseni - niin eihän kellään ole mitään syytä pistää mua sairaslomalle..

Toisaalta taas mietin sitä, että haluisin jo päästä ammattikouluun takasin. Haluisin "toteuttaa itseäni", niinkun on tapana sanoa. Olis niin paljon kaikkia juttuja mielessä, että olis kiva päästä johonkin rakentelemaan niitä pois pääkopan uumenista. Toi pajahan on tommonen puutyöpainotteinen, mutta ei ne koneet - tai siis kone - oikein ole tarkotettu mitenkään isompien töiden tekemiseen. Eihän siellä saa aikaan kun linnunpönttöjä ja määrämittaan sahattuja kappaleita. Monesti kokeillu jotain muuta, mutta yleensä päätynyt heittämään koko roskan seinään, koska siitä ei ole tullut mitään.

Mutta joo, mä koitan mennä nukkumaan, että saa edes vähän yöunta. Aamulla kuitenkin melko aikanen herätys ja pölyntäyteinen työpäivä edessä.

Terveisin,
Tekko

Naapurisopua

Ärsyttää kun en voi tehdä eräälle asialle mitään, mutta se silti häiritsee minua lähes joka ilta. Minulla on sellainen ongelma kuin naapuri. Naapuri joka käy tupakilla melkein meidän ikkunan alla. Täällä huoneessa on kuuma vaikka pitäisin ikkunaa auki, miettikää mitä käy kun kaveri käy tupakalla tossa ja joudun sulkemaan ikkunan? Tännehän läkähtyy.

Kyseisellä henkilöllä ei ole asunnossaan parveketta ja siksi se joutuu käymään tossa alhaalla tupakalla. En siis voi tehdä asialle mitään, koska missään ei vissiin kielletä polttamasta tossa etupihalla.

Oon kuitenkin yrittäny paukauttaa ikkunan siihen malliin kiinni, että heppu tajuis ottaa vaikka muutaman pitkän askeleen kauemmaks tosta ikkunalta, mutta ei mitään ole tapahtunut. Musta vaan tuntuu, että sillä on päivä päivältä vaan isompi porukka tupakoimassa tossa, koska esimerkiksi äsken mua ei tupakansavu ärsyttänyt vaan se kauhea meteli.

Todella uusi naapuri, mutta tässä vaiheessa musta tuntuu, että sais muuttaa niin kauas pois kun mahdollista. Ehkä se kumminkin jossain vaiheessa tajuaa, että se tupakansavu tulee meille tosta hemmetin helposti ja ampuu ittensä vaikka maata kiertävälle radalle.

Terveisin,
Tupakansavusta päänsärkyä saava Tekko

No huh huh!

Mietin tässä sellasta jännää asiaa mikä mua aina mietityttää kun käyn kaupassa. Siellä kun kattoo leivänpäälisiä, niin nykysin löytyy ohuen ohuita leivänpäällismakkaroita, mutta miksi? Ei se auta mitään. Ainut mitä se aiheuttaa niin on hermojen menettämistä kun yrittää ottaa yhtä niin se repeilee ja sitten leivän päällä on vaan kasa epämääräsen näkösiä suikaleita. Ja miten voi tyytyä vain yhteen? Eihän se ees maistu missään. Paperikin menis paremmin leivän päällä, koska siinä nyt on sentään joku pieni maku, vaikka onkin niin ohutta.

Tässä pitäis säästää, mutta ei. Rahaa menee entistä enemmän kun pitää käyttää entistä enemmän. Ohuesta tulee hyvä vasta kun siinä on muutama kappale antamassa vähän sitä makuakin.

Toinen asia on tää jäätelöjuttu. Jäätelöiden koot pienenee, mutta hinnat pysyy lähes samoina. Saattaa niistä joku 20-40 senttiä hintaa lähteä, mutta koosta on lähtenyt paljon enemmän. Ja vielä miten sitä mainostetaan.. Ihankun se pienentyminen olisi joku "wau, mahtavaa!"-kokemus. "NYT ENTISTÄ PIENEMPÄNÄ!", huoh.

Kohta syön leivän kuivana ja jäätelöt jätän suosiolla altaaseen. Tällästä tänään.

Terveisin,
Ohuen ohuisiin leikkeisiin kyllästynyt Tekko

Työnteko - Pelkkää koheltamista

Mun pitää vissiin lopettaa työnteko. Siihen on hyvinkin pätevä syy. Mulla on aina sormet täynnä kipeitä haavoja, koska kaikki tavarat viiltää aina vaan mua - ja välillä muitakin, mutta se on hyvin harvinaista.

Mulla on sormet taas kaikkia paperi- ja pahviviiltoja täynnä. Ei oo kivaa kun niistä tulee aina sitten illemmalla hieman kipeähköt. Muutenkin mun sormet alkaa oleen jo siinä kunnossa, että jos sama tahti jatkuu niin kohta mulla ei ole sormia ollenkaan.

Työt ei kannata jos haluaa säilyttää terveytensä.

Terveisin,
Viilletty Tekko

Sunnuntaipäivitys

Terve ja heipä hei!

Tiedättekös ihmiset miten turha olo mulla taas on? Viikonloppu on melkein ohi ja mitään järkevää en ole aikaan saanut. Istunut, juonut alkoholia, istunut taas vähän lisää, katellut muutaman jakson Pasilan toisesta tuotantokaudesta, tekstiviestitellyt, taas vähän istunut ja lopuksi vielä pelannut monta tuntia netissä näitä ihme tower defence-pelejä.

Sitten mun mp3-soittimelle on käynyt jotain ikävää ja puhelinkin helisee jotenkin kummallisesti ja syytä näihin asioihin en tiedä. Miten yhtäkkiä mp3-soittimesta voi tulla turha toimimaton kapistus ja puhelimesta vauvan helistin? En vain ymmärrä.

Raha-asianikin olen taas onnistunut sotkemaan vaikka ensin ajattelin, että nyt tämä alkaa taas toimia. Raha vaan sokaisee aina niin pahasti, että muka omat huvit velkojen edelle, mutta plaah.. Alkaahan se jossain vaiheessa sitten vähän nakertamaankin.

No sen verran kyllä voin sanoa saaneeni aikaan, että tutustuin muutamaan ihmiseen aikaisempaa paremmin kun eilen kävin vähän bilettämässä. Mutta tapani mukaan onnistuin senkin sitten sotkemaan sillä, että menin illan isännän vanhempien sängystä läpi, ihan vaan kivasti hyppäämällä siihen. Toivottavasti joku silti kutsuu mut vielä joskus johonkin, vaikka vähän kömpelö joskus olenkin. Tai no kömpelö ja kömpelö, mutta jotain ei niin mukavaa kumminkin.

Viikonlopusta on oikeestaan vaan melko karvas maku suussa. Soitin rikki, puhelimessa helisee jokin, rahat on loppu ja ehkä jokunen ihminen inhoaa mua entistä enemmän. Voisi jättää alkoholin tai jotain.

Eikai mulla tässä sitten muuta.

Terveisin,
Tekko

Pasila!

Kävin poistamassa Anttilasta Pasilan 2. tuotantokauden. Vihdoinkin, tätä on jo odotettu.

Nyt vaan innokkaasti odottelemaan 3. tuotantokautta, jos sellasta koskaan tulee. Toivotaan, toivotaan.

Ja pitää toivoa vielä sellastakin, että mun 1. tuotantokausi tulee ehjänä takasin, koska se on edelleen lainassa jossain.



Terveisin,
Tekko

Pojoing

Mie totesin tuossa äsken, että footbag on hauska, mutta vaarallinen laji - ainakin mun jaloille. Temppuilen liikaa ja sit kaadun ja keräilen itteeni maasta.

Sit mie totesin, että huomenna on nollauspäivä. Eihän se oo ku vasta vaikka kuinka mones kerta tän kuukauden aikana. Jos 20 eurolla kävis hakemassa ainakin 10 kpl gold-lonkeroita Lidlistä. Sit taas mietin, et riittääkö se mihinkään?

Sit mie mietin, että kun juon huomenna niin missä seurassa? Yksin kotona Virtual Fighteria pelaten? Se kuulostaa kyllä hyvin, hyvin houkuttelevalta. Oikeestaan tykkäsin viime lauantaina alotella yksin. Istuin koneella ja vedin alkoholipitoista juomaa, välillä vähän näpytin siinä välissä Virtual Fighteria.

Mut sit oli kiva saada seuraa loppuillaksi. Se oli oikein mukavaa. Jospa ottaisin ilmasen uusinnan? Tai no jaa, ei se niin ilmanen oo. Mut tää meni nyt tähän tämmöseen pohdintaan, joten mä lopettelen.

Terveisin,
Tekko

Äitienpäivä-merkintä jälkikäteen

Tuli tässä mieleen, että en ole pitkään aikaan päivitellyt kuulumisiani tai kertonut tekemisistäni. Tässä tätä nyt sitten taas alkaa tulemaan.



Äitienpäivänä käytiin isukin ja veljenpojan, Aleksin, kanssa mammaa ja pappaa katsomassa Sälinkäällä. Automatka meni ihmetellessä maisemia, koska en ollut pitkään aikaan mennyt sitä reittiä, koska en ollut pitkään aikaan käynyt siellä.

Siellä oli vähän muuttunut paikat. Paikkaa ei vissiin nykysin enään hoideta niin hyvin kun ennen, mutta ymmärtäähän sen. Hienoja muistoja kylläkin oli. Kiertelin siellä kattelemassa kaikkia vanhoja paikkoja, missä on tullu joskus pienenä pelleiltyä tai jotain vastaavaa. Yritin jopa ettiä ilmakivääriä, että olisin taas päässyt ammuskelemaan, mutta se oli viety jo pois sieltä.

Syötiin siellä sit vähän kakkua ja juotiin muutamat kupit kahvia. Kateltiin hetki kun Aleksi touhus siinä ja tällein. Jossain vaiheessa sitten lähettiin kotia kohti. Harmittaa jossain määrin, että en ollu tajunnu tarpeeks aikasin ostaa/askarrella äitienpäiväkortteja ja jäi sit antamatta sellaset kenellekkään.

Terveisin,
Tekko

Äänestyksen tuloksia

Mulla oli täällä pieni kysely käynnissä siitä, että lukeeko tätä kukaan. Äänestys päätty vissiin eilen, mutta mulla ei ollut aikaa päivitellä tänne mitään, joten teen sen tässä nyt tänään sitten.

Kaikenkaikkiaan ääniä annettiin huikeat 11 kappaletta ja ne jakautuivat seuraavasti:

• Käyn päivittäin tarkastamassa onko tullut uusia merkintöjä, 5 ääntä (45% kaikista äänistä).
• Jos muistan niin sillon tulee luettua, 5 ääntä (45% kaikista äänistä).
• Ensimmäinen ja viimenen kerta kun täällä käyn, 1 ääni (10% kaikista äänistä)

Täytyy sit kattoa, että tekeekö jatkossa minkäänlaisia äänestyksiä, kun vastaajia on kuitenkin noin runsaasti. Mutta joo, en jaksa kirjottaa nyt enempiä.

Terveisin,
Tekko

Tällänen bongaus

Vihainen vanhus

Saksan poliisi sai tutkittavakseen mystisen tapauksen, kun Goslarissa asuva eläkeläinen hälytti virkavallan kotiinsa. 82-vuotiaan vireän vanhuksen mukaan naapurit härnäsivät häntä tahallaan soittamalla jatkuvasti ärsyttävää musiikkia. Asiaa ryhdyttiin selvittämään, mutta musiikin lähdettä ei löydetty ikäihmisen naapureista. Lopulta selvisi, että miehen kuulema musiikki oli lähtöisin soivasta onnittelukortista, joka oli hänen ikkunalaudallaan ja jonka tuuli aina silloin tällöin avasi soida rimputtamaan. Ikämies oli tyytyväinen siitä, etteivät naapurit yrittäneetkään ajaa häntä hulluksi.

Iltalehti

Taas piti lisätä tämmönen pätkä tänne, koska alko taas vähän naurattamaan. On ne ikäihmiset joskus vaan sen verran hajamielisiä, että näin voi käydä.

Toivottavasti musta ei tuu yhtä hajamielistä kun tästä vähän vanhenen. En haluu mennä hakkaa naapureita sen takia, että mulla on stereot täysillä.

Terveisin,
Ei-niin-hajamielinen Tekko

Hyvää yötä!

Kattelin tässä rauhallisesti äsken elokuvaa, elokuvaa jonka lainasin eilen Villeltä. Olin näkevinäni pitkin iltaa kokoajan, että katossa ois menny sinisiä valoja, että jossain lähellä olis ollu poliisiauto tai joku vastaava hätäajoneuvo.

Yhtäkkiä tää koko huone vilkku sinisenä ja katoin ikkunasta niin poliisit oli ajamassa meiän takapihalle. Menin tietenkin heti sitten keittiön ikkunaan kattomaan, että mitä täällä oikein tapahtuu. Näin kun poliisi nousi ajoneuvostaan ja huomasin sit, et siel pihalla oli toinenkin vieras ajoneuvo. Poliisi käveli sen ajoneuvon luokse ja kävi hakemassa kuskilta avaimet pois. Sen jälkeen autosta nousi miespuolinen henkilö jonkinlaisessa humalassa, koska suoraan kävelemisestä ei meinannut tulla mitään.

Tässä vaiheessa mä juoksin takasin omaan huoneeseen ja herätin vasta nukahtaneen Jounin ja sanoin, että tules kattomaan, että takapihalla tapahtuu kummia. Jouni ihan unenpöpperössä käveli siitä sitten keittiöön ja huomas, että siellä vilkku valot. Kerroin sille tilanteen ja sit se valitti, et oli just nukahtamassa ja sit tullaan herättämään.

Kerrankin meiän pihalla tapahtuu jänniä ja tää vaan vinkuu takasin sänkyyn. Mutta joo, nyt meidän takapihalla on auto tyhjillään tai sitten poliisit vei sen pois. En tiiä kun en jaksanut jäädä kattomaan.

Nyt jatkamaan elokuvaa. Öitä.

Terveisin,
Tekko