Isoja asioita?

Viime blogimerkinnästä on taas aikaa. Äsken kaivoin mun näppäimistön kaapista, pyyhin siitä pölyt ja heitin tietokoneeseen kiinni. Läppärin näppäimistö ei anna mulle samaa fiilistä kun tää mun oma näppäimistö. Kutsuttakoon tätä vaikka bloginäppäimistöksi.

Tää merkintä käsittelee taas kerran alkoholia. Ehkä vaan positiivisemmalla tavalla. Oon ymmärtäny asioita.

Rupesin tosissani miettimään mun alkoholin käyttöä.. Mietin miten pitkä historia meillä on. Tajusin, että jo ennen ysiluokan päättäjäisiä olin nauttinut jo alkoholia useita kertoja. Mitä mä olen sillon ollu? 14 vuotias?

Ehkä se alkoholin hienous ja huonous on tässä jo pikkuhiljaa nähty. En mä mikskään raivoraittiiksi aio, enkä usko, että se onnistuukaan ihan hetkessä. Toivottavasti jotenkin vähitellen sitä oppis elämään vähemmällä alkoholilla.

Yhdessä vlogimerkinnässäni kerroin, etten ole koukussa alkoholiin, vaan siihen seuraan ja kaikkeen siihen mitä tapahtuu alkoholin vaikutuksen alaisena. Ehkä se oli jotain itsensä huijaamista - ehkä mä oikeesti olen jollain tavalla koukussa siihen itse alkoholiin.

Oon huomannu, että esimerkiksi parisuhteessa se alkoholi vaikuttaa välillä todella negatiivisesti. Lähes kaikki se roska mitä tässä on tullu vastaan, on liittyny mun alkoholin käyttöön. Ja sitä mä en halua. Mä haluan terveen parisuhteen, missä alkoholi ei jatkuvasti aiheuta riitoja ja epäluottamusta. Anteeksi että kirjotan näin suoraan nyt tänne, mutta tää on mun tapa käsitellä asioita.

Aika usein tänkin kesäloman aikana oon miettiny alkoholia. Tuntuu, että se olis ainoo tapa paeta tylsää arkea. Arkea, jonka oon itselleni aiheuttanu kun en hommannut itselleni kesätöitä. Ehkä jonkinlainen tekeminen pitäis mut paremmin erossa alkoholista ja sen ajattelusta. Kyllä, mä ajattelen alkoholia, ja siksi se tuntuu nyt musta ongelmalta. Ei se sais pyöriä niin paljoo mielessä kun mitä se nyt on oikeesti tässä pyöriny.

Mul oli tossa pari "hyvää päivää" ajatella tosissaan tätä kaikkea. Mitä mä haluan ja mitä mä en halua. Kyllä mä ainakin omasta mielestäni tulin hyvään päätökseen, kun päätin edes yrittää. Jos ei nyt, niin kohta se voi olla myöhästä - en haluu menettää omaa elämääni, enkä parisuhdettani.

Tää ei lähe kenestäkään muusta kun musta ja ehkä se on ihan hyvä asia. Ehkä se on hyvä näin juuri 25 vuotta täyttäneenä (en kellollisesti, mutta päivällisesti) ruveta oikeesti ajattelemaan mitä elämältä oikeesti haluaa. Ja se ei oo jatkuva alkoholin käyttö ja ajattelu.

En tiedä osasinko kirjottaa tätä nyt ihan niin kun sen oon päässäni ajatellut, mutta kyllä tässä on edes osa kaikesta siitä mitä oon pohtinu. Ehkä jotkut voi aatella, että oon kirjottanu asiasta ennenkin, mutta mikään ei ole muuttunut.. Joo, mutta usein se on aikasemmin ollukkin itsensä huijaamista. Nyt mulla on oikeesti halua ja mielenkiintoa muuttaa elämän suuntaa. Ehkä pienin askelin, mutta edes jotenkin.

Toivottavasti saitte tästä nyt jotain irti ja tuette mua. Kaikki. En ehkä tahdo lähelleni niitä ihmisiä, jotka kaipaa mun seuraa vaan kun ryypiskellään.

Olen puhunut.

Terveisin,
Tekko

Pitkästä aikaa..

Hei kaikki vähääkään ihmistä muistuttavat olennot. Kuten olette  varmaan huomanneet, minulla on ollut harvinaisen pitkä tauko - tai en tiedä, ei sitä kai ole kukaan huomannut. Hyvä alottaa pitkästä aikaan taas näin.

Mun mielenkiinto ei oo oikein riittänyt kirjottaa, kun on ollut niin paljon kaikkea muutakin. Meillähän oli tuo muuttokin tossa viimekuun loppupuolella. Ehkä muuttojännitys karsi myös mielenkiintoa kirjoittaa blogia. Mene ja tiedä.

Meiän entinen kämppä oli jotenkin tosi pieni ja kallis - ainakin nyt voi sanoa niin, kun on 20neliötä isompi asunto alla ja halvemmat kustannukset. Sillon kun muutettiin siihen edelliseen kämppään, niin sehän oli jotain tosi hienoa. Rivitaloasunto ja oma sauna.. Mutta kyllä siinä ajan kanssa ajatus muuttui.

Tää uus asunto ei ollut tyhjillään mikään unelma-asunto. Muovilattia, joka oli todella ärsyttävän näköinen ja osittain likainenkin. Listat ja kaikki oli ihan väärän värisiä.. Vaaleaa asuntoa kun suunniteltiin, niin ruskeat kaapinovet ja siniset listat ei ollu se ensimmäinen houkutteleva asia. Onneksi on keksitty maali.

Eihän tää vieläkään ole ihan täydellinen, mutta kunhan saa kaikki noi pintaremontit pois alta, niin kyllä mä uskon, että tämä miellyttää meitä. Muovilattiankin on saanut osittain mattojen alle piiloon, niin se ei pistä enään niin hämäävästi silmään - ja onhan se parempi lemmikkien kannalta, ettei lattia ole hienoa puuta.

En muistanut miten rankkaa tää kirjottaminen on, varsinkaan kun koneelle ei ole löytynyt sellaista paikkaa, missä olisi täydellistä kirjoittaa. Makaan nytkin lattialla ja niska pystyssä tuijotan ruutua ja yritän saada tähän tekstiä aikaiseksi. Ihan niskojenkin takia jätän tämän kirjoituksen tähän - tai näihin seuraaviin kuviin:

Olohuoneen tv-taso Ikeasta. :D

Makuuhuone on iso ja avara. Tosin tässä kuvassa se ei niin näy.

Parvekkeelle tuli hieno säleikkö - ja verkkoa, jotta kissat pysyy tallessa.

Eipä tässä muuta.

Terveisin,
Tekko

Missä vlogit?

Kuten varmaan huomaatte.. Mulla on uusi innostus. Oon tosissani taas innostunu leikkimään tolla GIMP 2-kuvankäsittelyohjelmalla.

Ohjelman käyttöä kun harjoittelee, niin saa aikaiseksi vaikka minkälaista kuvaa. Nyt mun innostus on kohdistunut tämmösiin kuviin, missä taustalla jotain sohellusta ja päällä iso teksti. Tääkin blogimerkintä ois ollu valmis hetkessä, mutta sähelsin ton kuvan kanssa melkein tunnin. Turhaanko? Kyllä, suhteellisen turhaan.

Tottakai ne tuo tähän blogiin uutta sisältöä, mutta arvatkaa tuleeko niitä vielä pitkään? Ei. Mä oon toisinaan niin herkästi innostuva ihminen, että kun saan jotain päähäni, niin sitä sitten tulee - silloin kaikki edellinen saa siirtyä syrjään.

Kokeilin sillon sitä oman rap-biisin tekemistä.. No, se nyt oli mimmonen oli. Sen jälkeen innostuin suhteellisen nopeesti pelivideoiden teosta Youtubeen.. No, niille kävi hassusti, että niitä tuli tietyn aikaa kunnes kadotin kaikki pelisessioiden videot. Jossain vaiheessa pelivideoiden aikana innostuin vlogaamisesta.

Vlogaamista tykkäisin harrastaa, koska se tois kanssa vähän vaihtelua tälle ainaiselle kirjottamiselle.. Mutta tiedättekö mikä ongelma siinä on?

Kun tekee vlogin nyt ja seuraavan vaikka vasta kahden viikon päästä.. Se alkaa taas alusta. Samat alkuongelmat, kuten "mitä mä nyt sanon" ja kaikenmaailman turhat täytesanat.. Ne tulee takaisin, eikä se ole enää hauskaa. Sitä pitäisi jatkaa ja jatkaa, eikä jättää väliin montaa päivää. Eilen yritin, tänään yritin.. Vlogia en vaan saanut aikaiseksi.

Mutta te, jotka piditte mun videoblogista, huomio! Se viimeisin video ei jää viimeiseksi. Yritän nyt koota itteeni tässä ja saada aikaiseksi jonkinlaisen videon, johon olisin itsekin tyytyväinen. Se ei tule ehkä huomenna, ei ensi viikolla.. Se tulee kun tulee. Blogi on kuitenkin tää mun isompi henkireikä. Tänne on ehkä hieman helpompi purkaa.

Joten blogia tulee ainakin nyt, ja tosiaan, kuhan saan taas ajatukseni sanoiksi, niin videota on tulossa ulos.

Malttia ja silleen. Kommenttia ja tälleen.

Terveisin,
Tekko

Putous 2014 - Sketsihahmot Part. 2

Tähän alkuun tämmönen äsken pikaisesti väsäämäni uusi "logo" näille mun Putous-merkinnöille. Yksinkertanen ja hieno, ainakin omasta mielestäni. En tietenkään voi tietää muiden mielipiteistä, koska ei kukaan niitä koskaan minulle kerro.

Hjaskan kanssa-showssa esiintyminen ei oikein ollut edukseen kenellekään sketsihahmolle. Tai en oikein tiedä. Se oli mun mielestä suhteellisen huono kokonaisuutena.

Ehkä isoimman parannuksen teki Ymmi Hinaaja. Tässä jaksossa itseasiassa sen hauskuus tuli esille oikein hyvin - vaikkakaan toi päälle iniseminen ei ole hauskaa. Silti suuri harppaus edelliseen jaksoon nähden.

Antsku-hahmoa en jotenkin vaan ymmärrä. Miksi se on saavuttanut niin suuren suosion? Ei se mun mielestä nyt loppupeleissä niin hyvä hahmo ole. Ehkä mä sen vielä joskus ymmärrän, mutta nyt mie vaan romahan Antskun suosion takia.

Martin Niemi paransi ehkä siinä, että hokemaa ei tullut niin paljoa kun edellisellä kerralla. Ja se jopa lyhenteli niitä hokemiaan tarpeen tullen. Se on aika loistava parannus sketsihahmossa, jos on pystynyt antamaan katsojille sen hokeman, ja osaa nyt jättää sen silleen jännästi pois, mutta katsoja kumminkin ymmärtää.

Slaikka Gustafssonin hahmo ehkä alkaa pikkuhiljaa avautumaan jopa mulle. Ehkä se on hauska. Akulta totuttuun tapaan, hahmo ei jää huonoksi - vaikka ensivaikutelma olisi mitä.

Jäbä Leisson.. Ehkä se oli se ensivaikutelma, uutuudenviehätys. Ei se enää välttämättä olekaan niin hyvä. On siinä vieläkin se oma hauskuutensa, mutta ei se välttämättä enää kauaa siellä mun oman top-listan kärjessä ole. Huikee idis silti.

Olin unohtaa nää pari seuraavaa hahmoo kokonaan. Olin varma, että mun lista oli jo valmis. En kyllä vieläkään muista hahmojen nimiä, mutta ehkä ne tuolta jostain löytyy.. Kristan ja Rikun hahmot.. Toinen oli ainakin Sika Vainola ja toinen.. Hmm?

En muista niistä mitään, enkä löydä Youtubesta pätkää viime jaksosta, missä ne esiintyis.. Mut eiköhän se jotain kerro, että olin unohtanut ne täysin. 

Jouduin kysymään Eiralta tosta Riku Niemisen hahmosta.. Hetken mietittyämme saimme nimen mieleen. Jarmo Heikkinen. En jaksa lähteä erittelemään, koska en tosiaan muistanut, enkä muista vieläkään hahmosta mitään. Joten ei se kovin suurta vaikutusta muhun tehnyt.

Eipä tässä kai muuta sit. En jaksa vielä tehdäkkään sitä listaa. Lukekaa rivien välistä se järjestys, jos se sieltä edes löytyy.

Terveisin,

Tekko

Viisitoista!

Jos taas vähän ruikutetaan tosta tupakasta, eikös niin? No, ei se oikeestaan oo ruikutusta, koska se on tällä hetkellä aika iso juttu mun elämässä. 15 päivää ilman tupakkaa.

Semmonen snadi välietappi. Ja oikeestaan mulla ei oo siitä tällä kertaa ees hirveesti sanottavaa. Lähinnä tämmösiä pieniä havaintoja, kuten rahalliset hyödyt.

Oli taas pakko alottaa kirjottaa, vaikka huomaa heti, ettei tästä tunnu tulevan mitään. Jotenkin tosi vaikee keksiä sanoja mitä kirjottaa. Jotenkin ihan jumissa ku nukku päiväunet huonojen yöunien jälkeen, ja kai toi täyskuukin taas jotenkin johonkin vaikuttaa. Mut jos mä kumminkin yritän, vaikka tää vähän hankalalta tuntuukin. Ei saa jättää kesken, jos kerta on jo alottanut - eiks je?

Sen pidemmittä hölinöittä takaisin aiheeseen. Kelatkaa semmonen juttu, että kun mä saan rahaa alkukuusta, niin puoleen väliin kuuta mennessä kaikki on tuhlattu - ei nyt. Se on iso menoerä se tupakka. Normaalisti tosiaan mulla ois loppunu ns. oma raha jo tossa pari päivää sitten, mutta nyt mulla on vielä n. 150 euroa. Ei se oo se summa mitä oon säästäny tupakassa, vaan se on se summa, mitä oon säästäny ku tupakka ei oo pakottanu mua kauppaan.

Ennen ku lähti hakee vaikka vaan röökiä kaupasta, ni sitä tuli sit ostettua jotan limua, energiajuomaa yms. ja sit joka ainoa kerta sinne pelikoneeseen piti tunkea se 2-3 euroa. Nyt mä en ees käy päivittäin kaupassa, ja sen takii mun ei tarvii tehdä mitään turhakeostoksia. Oonhan mä nytkin tietty toisinaan tehny niitä turhia ostoksia, mutta nekin on jääny huomattavasti vähemmälle.

Nopeesti laskettuna, ni se on semmonen 94,50 euroa, mitä oon säästäny tässä 15 päivän aikana. Ja jos mietitään, et jokaiseen pakolliseen kauppareissuun ois menny viel joku 2,50 energiajuomaan, 3 euroa pelikoneeseen, niin säästö on 177 euroa. Siitä kun lähetään miettimään, et miten paljon se helpottaa taas meiän loppukuun rahatilannetta, niin vastaus on ISOSTI. (Huomautan vielä, että noi on aika paljolti pyöristettyjä lukuja.)

Silleen mitään suuria muutoksia ittessäni en oo viel huomannu. Tai siis silleen, et muka maistaisin/haistaisin jotain paremmin.. Mutta tupakansavu.. Se tuoksuu niin sairaan hyvältä - tietyissä tilanteissa. Ei mikään tunkkanen tupakanhaju ole hyvä, mutta semmonen tuore käryttelevä savuke.. Mm.. Täytyy kyl myöntää, että kun näkee ihmisiä tupakoimassa, niin tekis ihan vaan tavan vuoksi itsekkin mieli, mutta onneks osaa olla vielä edes jollain tapaa vahva.

Tähän päätän raportin tupakkalakostani.

Loppuun kerrottakoon vielä videoblogini ystäville, että ne ei ole vieläkään loppuneet. Olen vain saamaton. Kunhan taas iskee kunnon inspiraatio.. Kunhan taas..

Terveisin,
Tekko

Putous 2014 - Sketsihahmot Part. 1

Nyt on taas aika vuosittaisen sketsihahmotutkailun. Täytyy myöntää, että tulossa on kyllä varmasti mielenkiintoinen kausi Putousta.

Nää, kuten mun joulukalenteritkin, jää aina jostain syystä kesken. Yritän kuitenkin taas. Jos tänä vuonna sais kirjotettua jokaisen jakson jälkimainingeissa jotain ylös. Listataan suosikit, höpistään negatiiviset ja positiiviset asiat.. Niinku parina aikasempanakin vuonna.

Huomasin itseasiassa äsken, että ihmisiä on eksynyt tänne mun blogiin jo edellisvuoden tekstien takia. Ehkä siksi, että on googleteltu Putousta. Joten pakko antaa ihmisille äkkiä jonkinlaista uutta, ettei joudu vanhoja tekstejä lukemaan jos tänne eksyy. Okei, alotetaan:

Sirkka "Sika" Vainola

Krista Kososen tän vuoden hahmo ei ole kyllä ainakaan ensimmäisen jakson perusteella kovin hyvä. Hokee ihan liikaa. Ulkonäkö ei aiheuttanut mulle edes hymyä huulille. Mun ei ees tehny mieli katsoa uudestaan tota ensiesittelyä, mutta tämä merkintä vaatii.

"Pitäskö mun tuntea sut jostain?"-hokema toistettuna liian monta kertaa yhessä kohtauksessa.. Aivan liikaa. Oisin ymmärtäny jos se olis tullu vaan kerran, koska silleen se ois ollu ihan ymmärrettävää ja mahdollisesti hauska. Nyt se ei vaan toiminu. 

Jarmo Heikkinen

Riku Nieminen tuotti kyllä pettymyksen. Odotin ehkä liikaa, jonka takia tämmönen normaalin näköinen hyypiö ei sitten oikein natsannut. EHKÄ siinä saattaa olla Rikun tän vuoden valttikortti. Toisaalta tämmönen normaalin näkönen tyyppi yhdistettynä huonoihin ja liian usein toistettuihin hokemiin.. Ei varmasti tule olemaan kilpailussa kovin pitkään - ei ainakaan ensimmäisen jakson perusteella.

Jotenkin nyt toivon, että Riku parantaa ens jaksoon. Todella toivon, koska Riku on yks Putouksen parhaista kilpailijoista.

Ymmi Hinaaja

Armi Toivasen hahmo.. Eikö tää oo melkein tehty jo aikasemmin?  Mun muistaakseni voittikin yhden Putous-kauden. Tommonen toisen päälle ääntelijä. Minkä takia pitää tehdä kaksi hahmoa, jotka on noin lähellä toisiaan? Armi ei vissiin oikein hallitse tätä.

Täytyy kyllä myöntää, että vähän hymyilytti siinä vaiheessa kun Armi heitti "Kuule Jaska kun, mä en voi sulle nyt tässä työttömäks muuttua"-läpän. Siinä ois ollu kyllä yksinään jo niin hauska hokema, että ei tota päälle hölöttämistä ja muuta turhaa hölinää ois tarvittu. Liikaa kaikkea, siinä heikkous.

Martin Niemi

Nyt täytyy sanoa, että tässä taitaa olla Jukka Rasilan paras hahmo koskaan. Ei edes ylipuettu! Hämmentävää. Jugin hahmot kun on yleensä ollu liian hahmomaisia. Nyt on löytyny se kultainen keskitie. Tämmösiä hahmojen pitäis olla, eikä välttämättä niin ääripäitä kun esim. Rikun tän vuoden hahmo ja Jugin hahmo viime vuonna. Ei liian normaali, eikä liian epänormaali.

Tässä hahmossakin itseasiassa tuli vastaan se hokeman liiallinen käyttö. Ei muuten, mutta kun se "Tilulilulii, nyt se on auki, nyt se on kii"-juttu ois voinu tulla vaan 1-2 kertaan. 

Plussaa tuli siitä, että Martin Niemi ei tykkää Jenni Vartiaisesta.

Jäbä Leisson

Kun Iina Kuustosen hahmo tuli lavalle pyörällä, ja rupes heittämään herjaansa.. Kyl siin tuli ehdottomasti semmonen fiilis, että tässä saattaa olla kauden voittaja. Mä itseasias tykkään kun tehään pilkkaa tommosist hipstereistä.

Yks juttu mikä mua rupes häiritsee heti.. Tää hahmokin on jo olemassa. Ei ehkä Putouksessa, mutta Pasila-sarjassa. Tää on melkein kun suora kopio Jerppe Stoltenstoltenista. No, mut silti, Iinalta tuli kauden paras hahmo. Pitää vaan toivoa, ettei tää vajoa seuraavissa jaksoissa mihinkään.

Antsku

Ei oo aikoihin tullut hahmoa, joka olis hyvä miehen esittämä naisrooli. Jussi Vatasen valttikortti on varmaan siinä, että vaikka ulkonäkö onkin suhteellisen naismainen, niin ääni on silti Vatasen oma. Hemmetin hyvä, ettei se oo lähteny muuttamaan ääntään, koska siinä vaiheessa hahmo ois saattanu kärsiä aikamoisen kolahduksen. Ei tää hahmo ainakaan ensimmäisenä tuu putoomaan, mut en mä silleen tätä nää finaalikolmikossakaan.

Tää on tämmönen hyvä lisä tohon omituisten otusten kerhoon. Ei voittaja-ainesta, kuten jo sanoin, ei ainakaan ensimmäisen jakson perusteella.

Slaikka Gustafsson

Heti tähän alkuun täytyy sanoa, että ensimmäisen jakson perusteella Aku Hirviniemi floppasi. Hahmo ei ollut akumaisen hauska - vaan harvinaisen tylsä. Ehkä tää kolahtaa joillekkin, mutta mun mielestä tässä on Aku Hirviniemen kaikkien aikojen huonoin hahmo. Mikä on tietysti harmi, koska Aku on toinen, jolta mä odotin todella paljon.

Mä nyt vaan rankasti toivon, että Aku parantaisi hahmoaan seuraaviin jaksoihin. Mutta jos ei, niin mun puolesta hahmo saa pudota suhteellisen ajoissa. En kykene tässä vaiheessa jatkamaan aiheesta enää enempää, koska olen pettynyt.

Loppuhölinät

Tässä oli tää ensimmäinen Putous 2014-merkintä. Toivottavasti tästä irtos vähän jotain. En tiedä kyllä ees, että mitä tästä nyt vois irrota.. No, toivottavasti nautitte lukemisesta. Ja jos jotain erimielisyyksiä mun mielipiteiden kanssa tulee, niin pidä se joko itselläsi tai sitten laita kommentti.

Ens viikolla tulee vasta ensimmäinen hahmojen listaus - eli siis listaan hahmot jonkinlaiseen paremmuusjärjestykseen. Tällä viikolla saatte tekstien perusteella arvailla kenestä pidän ja kenestä en.

Terveisin,

Tekko

Tupakka sitä, tupakka tätä.

Kuva on vanha. Ladattu Facebookiin 2010.

Heippa vaan kaikki. Mä veikkaan, että mulla on ainakin tää alkuvuosi nyt tämmöstä "tupakka sitä, tupakka tätä"-päivittelyä. Ihan vaan siitä syystä, että yritän nyt tosiaan lopettaa sitä tapaa.

Poltin viimesen tupakkani varmaan joskus keskiviikkona, 1.1.2014, mahdollisesti ennen yheksää illalla. En tarkalleen muista.

2.1. oli kyllä suhteellisen hankala päivä, koska se tupakanhimo oli kokoajan läsnä. Totuttelu siihen, että esim. ruuan jälkeen ei saa ruokatupakkaa.. Huh huh.. Tuntu mahdottomalta ajatukselta.

3.1. alko olee jo suhteellisen helppoa ku oli päässy yli siitä pahimmasta himosta. Jännän nopeesti kyllä. Kyl silti oli semmosii fiiliksiä, että tekis mieli tupakkaa ihan tavan vuoksi. Koulussakin kun tottunut käymään tupakalla jatkuvasti, niin kyllä se siellä oli nyt ehkä hankalinta.

Ja tänään 4.1. fiilis alkaa olee jo ihan normaali. Tai siis normaali silleen, että tupakka on vaan tupakkaa. Tottakai sitä tapaa vielä kaipaa, mutta muuten siitä on päässy jo yli. Tai siltä ainakin tuntuu. Ei mun tee mieli tupakkaa tälläkään hetkellä.

Nyt ei auta kun vältellä epämukavia tilanteita. Kaikkia ärsyttäviä hetkiä. Tupakan kanssa se oli helppoo jos joku rupes ärsyttämään todenteolla. Tilannetta pysty pakenemaan pihalle sytyttämään tupakka. Sen kun sai kessuteltua siinä kaikessa rauhassa, niin olotila parani hieman.

Oon kans kelannu, et voisin alkaa käymään ihan vaan kävelylenkeillä sillon kun tekee mieli tupakkia liikaa. Musat korville ja pihalle dalsimaan - mikä on sen parempaa? Vaan kun on niin saamaton ihminen, niin ei koskaan saa aikaiseksi lähteä, koska toisaalta ilman päämäärää dalsiminen on aika outoa. En mä tiedä, ristiriitaset fiilikset sen suhteen. Oishan se kaikella tapaa hyvä, mutta se lähteminen on se vaikein este ylittää.

Viime kerralla kun kokeilin tupakoinnin lopettamista tällä taktiikalla (Facebook-tykkäysten avulla), niin vastaan tuli niin kauhea muuri, että mokasin koko operaation ja tupakka vaan jäi osaksi elämää. Nyt mä vaan toivon, että tuli vastaan mitä tahansa, niin pystyn olemaan ilman.

Se ehkä tekee tästä helpompaa kun pidetään Eiran kanssa - ah, niin kuuluisa - tipaton tammikuu. Tupakka maistuu aina kun on vähän kuppia ottanut. Nyt kun ei ota, niin ei tee myöskään mieli tupakkaa. Tai näin mä haluan vahvasti uskoa.

Toivotaan, etten mä mokaa tätä tällä liian innokkaalla "jes, pääsin yli!"-mielialalla. Pitäs varmaan muodostaa toi päässä vielä neutraalimmaksi ajatukseksi. Aika näyttää.

Tää oli nyt tämmönen kunnon jaarittelu, että sain ajan kulumaan edes jotenkin. Tahdon noi kanat tuolta uunista ja niiden odottaminen ilman minkäänlaista tekemistä tuntuu todella karmivalta.

Terveisin,
Tekko

Ensin oli tämä merkintä.

On aika ensimmäisen blogimerkinnän. Vuosi on vaihtunut ja kuten tavallista, tässä vaiheessa on vielä hyvä sanoa, että myös kujeet on uudet. Tottakai, alkuvuodesta kaikilla on aina periaate "uusi vuosi, uudet kujeet", mutta kun mennään muutama viikko eteenpäin, niin huomataan kaiken pysyneen samana.

Ite ajattelin kujeilla nyt ainakin ensimmäisen kuukauden tupakattomana. Tein itelleni haasteen heti alkuvuodelle, koska jostain se on pakko alottaa. Pyysin ihmisiä tykkäämään Facebookissa mun tilapäivityksestä ja lupasin olla niin monta päivää polttamatta kun tykkäyksiä tulee yhteensä.

Oikeaan aikaan tykänneitä oli yhteensä 33+3. Kaiken järjen mukaan siis saisin polttaa tupakkaa seuraavan kerran 6.2.2014. Täytynee vaan toivoa, että tämä kuukausi auttaa pääsemään kokonaan yli tosta mielihalusta.

Hmm, olikohan mulla muuta.. Ei vuoden ensimmäinen merkintä voi olla näin lyhyt, vaikkakin sisällöllään kertookin jo kaiken oleellisen. Hmm, niin. Mitä niihin videoblogeihin tulee.. Ne ei ole loppuneet kokonaan.

Kunhan mulla on taas aikaa ja mielenkiintoa + unirytmi kunnossa niin voisin taas yrittää väkertää jonkinlaista vlogimerkintää. Se kameralle puhuminen on itseasiassa aika terapeuttista, joten miksi jättää hyvä harrastus kesken? Tässä on vaa nyt ollu kaikenlaista, joten ei oo oikein kyenny pysymään tän blogin kanssa tekemisissä. Joulukalenterikin meni taas kerran ihan poskelleen..

Mulla ei nyt jostain syystä ajatus leikkaa ihan täysillä mukana, ja mun mielestä tää mun kirjotus näyttää jo tässä vaiheessa tosi tyhmältä.. En tiedä olisko nää niksat, jotka aiheuttaa sen, mutta kaikki lähinnä ärsyttää.

Onneks sitäkään ei toivottavasti montaa päivää kestä, mutta nyt se on mitä ilmeisemmin pahimmillaan. Kiitos.

Terveisin,
Tekko

18. Luukku

Mahtavaa. Menetin otteeni täysin tätä epäaktiivisuutta vastaan. Näin on tapahtunu joka vuosi mun "joulukalentereissa".

Jossain vaiheessa kun unohtaa sen yhden luukun, niin siitä on lähes mahdoton enään palata takaisin siihen aktiivisuuteen, mitä se ennen sitä unohdusta oli. Taas pahahti tommonen tauko, että luukut 16 ja 17 jäi välistä täysin.

Se ei todellakaan ole ajanpuutetta, vaan ehkä lähinnä mielenkiinnonpuutetta. Siitä tulee semmonen kierre. Kun unohdat yhden, ajattelet, että ei toisellakaan ole väliä.. Ja niin on noidankehä syntynyt.

Mut jos mennään ihan itse aiheeseen. Tänään oli taas tämmönen päivä, ettei vaan millään saanut itseään ylös ajoissa. Huonosti nukuttu yö ja herääminen negatiiviseen ilmapiiriin ei ole hyvä yhdistelmä. Sillon sitä mielummin heittää peittoa takasin korville ja jatkaa koisimista.

Vaikka luulis, että siihenkin voi tottua, niin ei.. Tää sama kaava toistu jo aikoinaan kun vielä vanhemmilla asuin. Sillonkin välillä piti herätä niin negatiiviseen ilmapiiriin, että ei kyllä ois millään tehny mieli. Vaikka se ei todellisuudessa edes ole niin negatiivinen ilmapiiri, kun sitä heti herättyään ajattelee.. Sehän on vaan sitä, että halutaan se toinen hereille ja arjen askareisiin. Mulla on siis joku ongelma sitä kohtaan.

Haluisin herätä hyvin nukutun yön jälkeen siihen, kun mulle tuodaan kahvi sänkyyn ja hempeillään hetki. Hehe, noin kärjistetysti ajatellen siis. Onko "kärjistetty" edes oikea sana? No, kai se on. Mut mikä olisi oikeesti mukavampaa kun herätä positiivisella mielellä? Ehkä se herääminen on tarkotettu vaan jouluaatoiksi.

Mä oon oikeesti aika jouluihminen. Vaikka oon saakelin laiska, enkä yleensä jaksa panostaa joulun laittoon, niin silti se on kivaa. Lahjat on tietenkin ihan kiva lisä, mutta mulle pääasia on olla perheen kanssa. Harmi vaan, että sekään ei oo aikoihin ollu se koko perhe. Joillain kun sattuu olemaan se oma perhe (toinen osapuoli ja lapsia). Onhan mullakin se toinen osapuoli, josta olen hyvinkin onnellinen.. Mutta se omassa asunnossa vietettävä joulu varmasti vaatisi ne pienet veitikat, jotka tekee siitä joulusta sen joulun. En tiedä.

Toisinaan se olis vaan niin hemmetin siistiä palata lapsuuden jouluihin.. Ai että. Sitä mä yleensä haen takaa sillä, kun menen porukoille yökylään ja herään sitten aamulla puurolle, kinkun tuoksuun ja jouluhössötykseen. Se on se joulu. Vielä kun saisi irrotettua kaikki sisarukset samaan taloon, pois omista jouluistaan, niin se olisi unelma joulu.

Siinä mielessä ja itseasiassa aika monessa muussakin mielessä mä olen jäänyt tavallaan lapsen tasolle. Tahdon olla se pieni poika, joka olin silloinkin.. Ja tahdon takaisin ne ajat. Yksi päivä vuodesta riittäisi aivan mainiosti.

Nykyään kun ollaan kaikki aikuisia ja muilla on ne omat perheet, niin joulu on muuttunut aikalailla. Ne muutamat sukulaiset ja riittävästi alkoholia.. Toisaalta, on sekin ihan mukavaa ihan vain yhdessä vietettävän ajan vuoksi, mutta ei se ole sitä mitä mä joululta toivon.

Tää oli nyt tämmönen jaarittelu. Vähän enemmän tekstiä, koska välipäivät.

Terveisin,
Tekko

15. Luukku

Moi. Olen taas erittäinkin pettynyt itseeni. Alku oli niin lupaava ja päivä päivältä sitä kaikkea tuli tänne blogiin. Perjantai.. No, tiedätte kyllä. Perinteinen kaava.

Perjantaina ku otti muutaman oluen tyhjään vatsaan, ni oli blogimerkintä samantien historiaa. Kirjotus ei oikein luistanut. Ei tosiaan. Facebookissa tietäjät tietää.

Perjantai oli kyl ihan siisti silleen.. Alessa käytiin muutamalla, vaikka olin luovuttamassa jo aikasimmin, koska ei tavallaan ois tehny mieli, ku tuli huono olo. Silti, silti lähdin mukaan. Alessa maistelin vaa juomia, mutta en muistaakseni juomalla juonu mitään. Muistaakseni. Alen vessassa joku jätkä tuli selittää, että olin tutun näkönen ja se oli nähny mut jossain.. Sillee, ihan mielenkiintosta.

Tultiin sit jossain vaiheessa pizzerian kautta kotiin nukkumaan. Kävin vessassa ja oli pakko oksentaa. En muista aikoihin oksentaneeni -ja nyt taas. Ihan siistii.. No en tiedä.

Lupailin teille lauantaiks jotain isompaa häppeninkiä, mutta sit huomasin kusevani senkin. Lauantaina ei vaan kyenny tekemään yhtään mitään. Tai vaikka ois kyennykki, ni ei huvittanu. Oli sen verran mielenkiintoset olotilat, että oli pakko vaa vetää kaikkee mättöö ja makaa sohvalla tuijottamassa leffoja.

Itseasias oon tehny sitä samaa tänäänki. Röhnötän tässä ja tuijotan leffoja. Itseasias onneks, koska törmäsin tosi hyvään leffaan. "Dead Snow". En teille siitä kerro sen enempää, mutta suosittelen kattomaan. Mira vois ainakin tykätä. Hoho.

Nyt mulla pyörii tossa joku "Shrooms". En oo jaksanu oikeestaan keskittyy tohon ollenkaan. Eli ei voi olla kovin hyvä. Tai no en tiedä. Jos vaan jaksais tosiaan kiinnittää huomionsa siihen, eikä tehä kaikkee muuta samalla.. Kai siitä vois joku saada jotain irti.

Mut nyt ei voi enää auttaa. Kaks päivää jäi nyt tästäkin kalenterista uupumaan, enkä haluu niitä jälkeenpäin enää ruveta väkertämään. Mokasin.

Enkä viitti ruveta enää lupailee mitään, että teen sillon ja sillon jotain ja jotain. Ehkä mä annan tän mennä taas omalla painollaan loppuun. Tää on nyt tämmönen, ja seuraava joko on tai ei ole.

Näin se sitten menee.

Terveisin,
Tekko

12. Luukku

Mä oon oikeesti jo ihan petikamaa. En meinannu jaksaa ees raahautuu tähän koneelle, mutta oli pakko. Tää blogi pakotti.

En tiedä, minkä takia pakotan itteni tähän, vaikka ei ois mitään järkevää sanottavaa. Nyt ei oo sanottavaa, eikä edes videota. Mutta on saatava se luukku 12.

Anteeks nyt tosiaan. Oon liian tarkka jättääkseni tän väliin, mutta nyt liian väsynyt keksimään tai kykenemään mitään.

Lupaan viimeistään lauantaiksi jotain hienompaa kun tämä. Anteeksi ainainen vähättely ja nihkeys. Ei nää nyt oikein tunnu miltään semmosilta luukuilta, mitä ois kiva käydä avaamassa.. Mutta tää nimenomaan vaan sen takia, että en haluu jättää päivääkään väliin. Liian tarkka sen suhteen.

Terveisin,
Tekko

11. Luukku

Oikeesti oon sitte niin väsyny tänään, etten kykene mihinkään erikoiseen. Siksi multa tuleekin tähän luukkuun vaan yks tosi väsyneenä tehty video. Nyt tää on taas tätä tämmöstä vähättelyä, mutta nyt ei auta muukaan.

Toivottavasti saatte videosta edes jotain irti. :)

Video: KATSO!

Terveisin,
Tekko

10. Luukku

Ollaan jo hienosti kymmenennessä luukussa. Vielä 14 luukkua avaamatta! En tiedä, onko se sitten hyvä vai huono asia..

Mitä ootte pitäny näistä mun merkinnöistä? Se on varmasti ainakin positiivista, että näitä on tullu joka päivä. Ei samaan tahtiin kun yleensä. Yks tuolla, toinen täällä. Jos muutenkin sais taas vähän puhtia tohon kirjottamiseen.. Voihan se olla, että alkuvuodestakin tulee taas hirveesti tarinaa, mut sit se jossain vaiheessa taas lopahtaa ja saattaa tulla kuukaudenkin taukoja. Eiku hei.. En tiedä oliko mulla tänä vuonna ainuttakaan kuukauden taukoa.. Tai siis silleen, etteikö joka kuukausi ois tullu edes yhtä.

Mulla on tuolla Youtubessa tältä päivältä kaksi (2) videoo latautumassa, mutta en tiedä miksi ne menee niin hitaasti? Olin itseasiassa kattovinani, että Iltalehdessä ois ollu jotain juttua jostain nettijutusta.. Odottakaas..

No, en nyt löytäny sitä. Mutta mun mielestä oli jotain tekstiä, että Elisan netti toimii tänään huonosti? No, siltä musta alkaa ainakin pikkuhiljaa tuntumaan. Odotellu tota ekaa videoo sen pari tuntia.. Mitä on tapahtunu? 31% ladattu. Se ois menny jo pariin kertaan, jos se toimis normaalisti.

No täytyy nyt seurailla tota ja toivoa, ettei se ole kokonaan jumissa.. Koska muuten joutuu alottaa koko operaation kokonaan alusta - sad.

Odotellaan nyt kumminkin. Jos ne menee tänään vielä, ni editoin linkit tähän - jos ei, ni en.

Edit: Kesä- ja lokakuulta ei merkintöjä. Eli oli yli kuukauden taukoja. 

Edit 2: Nyt ne videot on Youtubessa.
Video 1: KATSO!
Video 2: KATSO!

Terveisin,
Tekko