Minulla on nälkä #10

Näillä viime viikkojen tuloksilla on vaikeeta pitää tietoa itellään kuukauden ajan.

Eli 15.4.-29.4. välisellä ajalla paino on pudonnut 2,1 kg. Rasvaprosentti tehnyt 0,5 % muutoksen alaspäin ja lihasprosentti noussut harmillisesti vaan 0,1 %. Vesi kehossa on pysynyt täysin samana.

Täytyy sanoa, että on oikein mukavia muutoksia. 15.4.-22.4. viikko oli semmonen rääkkiviikko, että ei mitään rajaa. Pistin itteni aika äärirajoille liikunnallisesti (huomioi se, että mä olen aika laiska ihminen ollut jo vaikka kuinka pitkään, että mun äärirajat ei oo mitään kovin kummosta muiden korvaan). Ja päinvastasesti viime viikko oli taas vähän nihkeempi liikunnan osalta, mutta silti paino putosi enemmän juuri tällä viime viikolla. En tiedä miksi näin, mutta ei se silti liikuntaa poista. Motivoi ehkä vaan enemmän, koska jos ilman liikuntaa saa noin hyviä tuloksia, ni miten se sitten menee taas liikunnan kanssa.


Oon myös tässä ajautunut semmoseen tilanteeseen, että taidan alottaa jonkinasteisen tipattoman kauden nyt. Mahdollisesti tonne kesäkuun alkuun vähintään jos olisin juomatta, niin olisin hyvinkin tyytyväinen. Riippuen sitten siitä, että meinaako toi pikkuveli juhlia synttäreitään jotenkin, niin sen perusteella jatketaan sitten vielä juhannukseen asti ainakin.

Ja jos alkoholin vielä tiputtaa onnistuneesti pois tosta häiritsemästä tätä projektia, niin todennäkösesti kesään mennessä ollaan aika lähellä sitä tavotetta jonka asetin itselleni.


Mutta ei kai siitä sen enempää taas. Ajattelin vaan vähän kirjottaa, koska hyvät tulokset ja en oo aikoihin tänne mitään sisältöä saanut aikaan.


Itseasiassa tosta tuli mieleen sen verran, että mä oon tässä toisinaan pohtinut sitä, että mitä tänne voisin kirjottaa? Siinä tulee vaan näin pitkän "blogiuran" aikana semmonen ongelma, että mä oon kirjottanu tänne aikoinaan jo melkein kaiken. Periaatteessahan mua ei haittais kirjottaa asioista uudestaan, koska voihan jotkin asiat olla muuttuneet - ja tuskin kukaan edes muistaa mitä kaikkea tänne olen kirjottanut. Ideoita otetaan silti aina vastaan.


Mut se siitä tosiaan.

Terveisin,
Tekko

Minulla on nälkä #9

Nyt on taas kuukausi kulunut siitä, kun viimeksi tein taulukon projektin edistymisestä. Ja mä kelasin sen niin, että kuukauden välein tää on hyvä tänne kirjottaa. Ihan vaan, että voi sitten täältä helposti seurata omaa edistymistään ja kertoa samalla muille, että kuinka tää edistyy - vai edistyykö ollenkaan.

18.3.-1.4. välinen aika jätetään heti kättelyssä pois, koska olen merkintöihini heittänyt ruksit päivien päälle. Ne oli ne päivät kun vaaka näytti uskomattoman hyviä tuloksia. Vaaka oli huonosti ja näytti tulokset aivan päin prinkkalaa. Aloitetaan siis seuraavasti:

1.4. oli siis ensimmäinen päivämäärä kun löysin asunnostamme paikan, jossa saan mitattua vaa'alla 3 kertaa saman tuloksen. Eli mahdollisesti hyvin paikkaansa pitävän tuloksen. Ja sitä ennen paino oli pudonnut papereihini merkatusta alkupainosta 3,9 kg (olin sen merkannut viimeksi 4,3 kg, mutta uudelleen laskettuani huomasin sen olevan pienesti virheellinen).

Nimesin 1.4.-8.4. välisen ajan "huijausviikoksi". Se meni syömisen osalta hieman överiksi ja paino nousi silloin 0,8 kg. Rasvaprosentti oli tehnyt 1,5 % muutoksen ylöspäin. Vesi kehossa oli pudonnut 0,9 % ja lihasmassa surkastunut 0,5 %.

Ja nyt sitten tämä 8.4.-15.4. välinen aika, kun huijausviikosta on selvitty. Paino on nyt pudonnut 1,2 kg ja rasvaprosentti pudonnut 1,7 %. Vesiprosentti on noussut 1,1 % ja lihasmassa noussut 0,6 %.

Tää nyt ei loppujen lopuksi ollut mikään unelma kuukausi, koska oli toi yks viikko mikä meinas sotkea kaiken. Se meinasi nimittäin riistää multa motivaationkin täysin. Onneksi sain selvitettyä itselleni syyn huonoihin tuloksiin ja löysin motivaation takaisin.

Mutta sitten on se hetki kun lasketaan merkatun alkupainon ja tän päiväsen tuloksen ero.

27.2.-15.4. välinen aika on ollut ylä- ja alamäkeä, mutta pääosin paino on (onneksi) laskenut alaspäin. Paino on pudonnut 4,3 kg. Rasvaprosentti on tehnyt 4,2 % pudotuksen. Veden juomisen lisääminen elämään on tehnyt vesiprosentille 2,5 % muutoksen ylöspäin. Ja viimeisenä se, mikä mua itteeni kiinnostaa ehkä eniten; lihasprosentti on koko ajalla noussut 1,3 %.

Ihan hyviä tuloksia. Ehkä nyt eniten ärsyttää se, kuinka sekavaks tää on näin heti alkuun mennyt. On tullut laskuvirheitä, vaaka on valehdellut ja alkupaino on merkattu väärin. Nämä viimeisimmät tiedot on nyt kuitenkin ne mihin itse tulen jatkossa luottamaan.

Mutta tiedättekös mitä? Eihän tästä pääse kun ylöspäin! Tai no, painon olisi hyvä tulla alaspäin, mutta toivottavasti kaikki virheelliset tiedot on nyt korjattu ja jatkossa saadaan nauttia tiedosta, joka ei ole virheellistä.

Terveisin,

Tekko

Minulla on nälkä #8

Sanotaan nyt silleen leikkisästi vaikka näin, että mennyt viikko oli huijausviikko. Pidettiin semmonen kunnon herkkupäivä ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen ja sit oltiin vielä sen verran laiskoja, että tuli syötyä vähän liikaa roskaruokaa - kahtena päivänä kebabia.


Se tässä viikottain vaa'alla käymisessä on etuna, että osaa seuraavan viikon ruokailut laittaa vähän fiksumpaan järjestykseen. Vaa'an jälkeen pettyneenä jo rupesin pohtimaan, että mitähän muutoksia sitä ensviikkoa varten tekisi.

Kokeilin nimittäin menneellä viikolla semmostakin, että tein ruokaa valmiiksi jääkaappiin muutamaksi päiväksi. Kun sitä ruokaa on valmiina siellä, sitä tulee helpommin sorruttua korvaamaan lähes kaikki päivän ateriat sillä - ja jätettyä Nutrilett-juomat lähes kokonaan pois.

Eli mun tilanteessa on helpompaa se, että ruokaa ei ole valmiina, vaan aina pitää nähdä se vaiva valmistaa se. Sitten käy helposti niin, että ei jaksa tehdä kunnon ruokaa ja tyytyy tosissaan vaan siihen Nutrilettiin.


Mutta hei, huomatkaa mun katumus. Se on mun mielestä aika hieno juttu, että pystyn nykyään tulemaan surulliseksi jos syön liikaa. Ei tule sorruttua niin usein liiallisuuksiin.

Terveisin,
Tekko

Minulla on nälkä #7

Tähän väliin tämmönen pikanen päivitys taas. Noi aikaisemmat "Minulla on nälkä"-päivitykset on itseasiassa jossain määrin ollut valheellisia. Ei mun paino mitä ilmeisemmin olekaan vielä pudonnut 10 kiloa.

Mä huomasin sen tossa noin viikko takaperin, että ei ne aiemmat tulokset voikkaan pitää paikkaansa, vaan että vaaka on hieman huijannut. Meillä on sen verta heikkokuntoinen lattia täällä kämpässä, että vaakaa ei voikaan pitää ihan missä tahansa.

Nyt oon kumminkin löytänyt tasaisimman kohdan ja sain mitattua saman tuloksen kolme kertaa peräkkäin, joten siihen täytyy uskoa. Paino on pudonnut tähän päivään mennessä noin 9 kiloa - ja se kuulostaakin paljon todennäköisemmältä kun ne aikaisemmat tulokset.


Vaaka jotenkin onnistu tosi hyvin tossa huijauksessa, koska joka viikko se meni hyvin alaspäin ja mä uskoin kaiken. Todellisuudessa vino lattia teki temppujaan ja jotenkin onnistu narraamaan sen summan. Todellisuudessa siis 27.2.-1.4. välisellä ajalla paino on pudonnut vaan 4,3 kiloa, eikä 6,6 kiloa. Noin lyhyellä aikavälillä tulos on mun mielestä silti ihan miellyttävä.


Ja jos aivan totta puhutaan, niin mä olen jokseenkin onnistunut sotkemaan nää mun tulokset silleen, että ihan alkujaan olin vielä tosiaan sen 5 kiloa painavampi kun mitä olen lappuun ensimmäiseksi tulokseksi merkannut. Ja sit keksin sen, että ainakin vielä viime kesä-heinäkuussa paino oli sen 5 kiloa enemmän, joten väitin, että se on tippunut viime kesä-heinäkuusta ensin sen 5 kiloa ja nyt sitten vielä ton 4,3 kiloa.

En nyt oikein osaa selittää sitä, mutta tosiasiassa toi paino on pudonnut paljon lyhyemmässä ajassa kun mitä olen sen kertonut. En vaan jotenkin uskonut sitä itse alkuun. Kaikki noi kilot on oikeestaan lähtenyt sen jälkeen kun alotin ton mun "dieetin". Sekoilin vaan numeroiden kanssa ja aloin uskomaan sitten tota "alkupainoa" itsekin.

Tai no sanotaan se nyt näin: Sillon kun toi vaaka meille tuli, niin paino oli vielä 4 kiloa enemmän kun alkupaino on lappuun merkattu. Ja vaaka tuli samoihin aikoihin kun tää mun projekti lähti käyntiin.


Nyt meni niin selittelyks, että en itekään enään ymmärrä. Mutta halusin nyt kuitenkin oikasta sen väärinkäsityksen, minkä olen itse itselleni syöttänyt ja sitä kautta myös syöttänyt sen teille. Jos tosta nyt mitään oivalsitte.

Terveisin,
Tekko

Aihe vie mukanaan.

Mun viime yö oli taas niin tuskaa. En meinannu ensin saada edes unta. Ja sit kun vihdoin jossain vaiheessa nukahdin niin heräilin jatkuvasti. Koiran takia, kissan takia, koiran takia, kissan takia, kissan takia taas ja sit taas kissan takia. Nukuin jotenkin niin koiran unta, että ei noitten eläinten tarvinnu ku pitää vähän ääntä niin heräsin.

Mulla oli kumminkin siinä ennen nukahtamista hyvää aikaa miettiä aiheita mun blogiini. Kyllä, mä tosissani pohdin niitä sängyssä silmät kiinni. Sain yhden idean, mutta en tiedä osaanko mä kirjottaa sen niin kun mä sen eilen suunnittelin. Kokeilen silti.


Mulla tuli mieleen mun lapsuus. Tai no, lapsuudesta lähinnä kaikki leikit.

Kun olin ajatuksissani muistellut hetken aikaa kaikkia leikkejä mitä lapsena tuli leikittyä, niin mulle tuli taas mieleen se ikävä tosiasia, että leikin oli joskus loputtava. Tai siis silleen, että mulle leluista ja leikkimisestä luopuminen oli shokki.

Ei sitä multa kukaan kieltänyt, mutta kun ikää tuli lisää niin oli alettava käyttäytymään niinkuin kuuluu. Vaikka mä mielelläni olisin jatkanut vielä leikkien parissa.

Muistan niin hyvin sen, että sain helposti aikani kulumaan pelkästään sillä, että mulla oli pari ihmistä muistuttavaa elotonta muovikappaletta. Rajana oli vaan mielikuvitus. Rakennettiin niille pahvilaatikoista taloja ja sinitarraa pysty käyttämään vaikka mihin - jopa hahmojen pukemiseen. Ja itseasiassa sinitarra oli erittäin kova juttu vaikka kuinka pitkään.


Mä en oo itseasiassa varmaan vielä tähänkään päivään mennessä päässyt täysin yli siitä, että eteen tuli aika kun lapsesta tuli nuori - ja nuoresta aikuinen. Mä nimittäin muistan muutamia unia missä oon palannut leikkimään sinitarralla ja muovisilla ihmisillä.

Ja muistan vielä semmosiakin ajatuksia muutamien vuosien takaa, että oon miettiny yksin kotona, että voisin ruveta leikkimään jotain. Eihän se olis keneltäkään pois, mutta se lapsen mielikuvitus on hävinnyt ja leikit ei vaan enää tuu luonnostaan.

Eikä niiden kai kuulukaan ja mun pitäs vaan osata jättää se täysin sinne historiaan. Lapsi on lapsi ja aikuinen on aikuinen. Lapsi leikkii ja aikuinen tekee aikuisten juttuja. Niin se elämä vaan menee.


Mä en tosiaankaan tiedä miks tää meni näin syvälliseksi, mutta ehkä ihan hyvä päästää näitäkin ajatuksia välillä päästä ulos. Ehkä ne on muhinut siellä jo tarpeeksi.

Ei tää merkintä nyt tullut ihan niinkun olin sen kuvitellut, koska aihe vei ja minä vaan kirjotin. Mutta nyt tiedätte taas vähän enemmän siitä, että miksi mä olen toisinaan aika lapsellinen ihminen.

Terveisin,
Tekko

Mun päivä.

Hmm, mä en tiedä. Mun on nykyään hyvin vaikea keksiä mitään mistä kirjottaisin. Kokeilen siis vaihteeksi taas tämmöstä tekniikkaa, että alan vaan kirjottamaan ja katotaan mihin se johtaa.

Tää vuosi on menny lähinnä vaa noitten "Minulla on nälkä"-merkintöjen parissa. Mitään muuta en ole saanut päästäni oikeastaan ulos. Vielä viime vuonna mulla oli edes kerran viikossa semmonen fiilis, että nyt on pakko kirjottaa jotain. Tänä vuonna niitä ei vaan ole tullut.

Kumminkin kun osa teistä seuraa mun blogia jopa Facebookissa, niin koen tarpeelliseksi kirjottaa välillä jotain muutakin kun vaan yhtä ja samaa. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta pakko edes yrittää.


No, tää päivä alko mun osalta kello kahdeksan aamulla. Heräsin herätyskelloon (tätä harvoin tapahtuu). Laitoin illalla kolme herätystä, kello 7:00, 7:30 ja 8:00. Luulin kellon olevan vasta seitsemän, kunnes vilkasin uudestaan kelloa ja tajusin, että se oli se viimeinen herätys - enää tunti aikaa työkkärivisiittiin.

Ylös sängystä ja kahvin kanssa tupakalle. Vaatteet niskaan ja menoksi. Todellisuus ei kuitenkaan oikeesti ollut ihan noin nopeatemposta, mutta aamurutiinit ehdin kyllä suorittaa - paitsi yhden, aamupala unohtui.

Eira tiputti mut siihen työkkärin eteen ja sit mulla rupes juoksee ajatukset: "Mitähän se työkkäritäti tänään sanoo? Aikookohan se sanoa näin tai noin? Mitähän mä vastaan sille, jos se kysyy näin? Entä jos se ei kysykkään?" Uskokaa tai älkää, mun aivot edelleenkin toimii noin. Mun on mahdoton mennä mihinkään ilman, että olisin käynyt mahdolliset variaatiot keskustelun kulusta mielessäni läpi. Vaikka se ei koskaan edes mene niin mitä on mielessään pohtinut.

Siellä ei sitten mitään uutta. Taas yritettiin tyrkyttää työpajoja, mutta niistä mä osaan nykyään jo kieltäytyä.

Pääsin pois työkkäristä ja kävelin pienen matkan ja hyppäsin uudestaan Eiran kyytiin. Siitä alkoi sitten päivän seikkailu. Ajettiin ensin Valintataloon, koska unohtunut aamiainen oli pakko saada syötyä jotenkin. Aamupala naamaan ja kohti Lahden Kärkkäistä.

Kyllä oli mukava sää vähän ajella.

En tiedä oliko huonosti nukutulla yöllä vaikutusta, mutta meinasin jo menomatkalla nukahtaa autoon kokoaika. Sain kumminkin pidettyä itteni suht hereillä ja päästiin sit jossain vaiheessa jopa perille.

Kuva Kärkkäisten pihalta. Ajettiin niin lähelle, etten saanu koko tekstiä mukaan (vaikka oisin oikeesti saanu jos oisin käyttäny päätäni).

Kierrettiin paikka läpi. Tai no, eihän sitä koskaan osaa kunnolla läpi käydä, koska tavaroilla ei siellä ole mitään kovin mahtavaa logiikkaa. Kaikkea vaan siellä täällä, vaikka kaikki on kumminkin ihan omissa hyllyissään. Tiedätte mitä tarkotan, jos ootte joskus käyny jossain isossa tavaratalossa.

Löydettiin sieltä jotain mukaankin, mutta silti aika tyhjin käsin sieltä lähdettiin. Ei ollut oikein tarvetta millekkään, mutta päätettiin kuitenkin käydä vähän kiertelemässä, koska oli niin paljon ylimääräistä aikaa.

Saatiin kulutettua kolme tuntia ja sitten koitti ruoka-aika. Ei muuta kun metsästämään ruokapaikkaa. No, metsästäminen oikeestaan päättyi hyvin nopeesti kun Eira keksi melkein vastapäätä olevan ABC:n. Sinne siis ja lounasta naaman eteen.

Kuva santsauksesta. Ei esteettisesti kovin kaunis, mutta ei se aina ole tärkeetä.

Siellä törmäsin pahimpaan viholliseeni tämän "Minulla on nälkä"-projektin kanssa. Maksettu ruoka, jota saa syödä niin paljon kun jaksaa. Ja kun sen maksaa, niin on pakko änkeä itseensä enemmän kun sillä rahalla oikeesti sais mistään. Kaikki ilo irti vaan.

En muista koska olisin viimeks ollut yhtä ähkynä, mutta sen verran osaan sanoa, että loppupäivä mennään Nutrilett-juomilla. Mitään raskaampaa ei tänään enää tippaakaan.

Kotimatkalla mä sitten nukahdin autoon. Tosin, nukahdin ja heräsin todella monta kertaa. Ei se ollut kovin pitkiä pätkiä kovin yhtenäistä se uni, joten en tiedä lasketaanko sitä nukahtamalla nukahtamiseksi.

Hyvinkäälle saavuttuamme käytiin vielä kiertämässä yks kirpputori ja sitten kotiin.


Semmonen oli mun päivä tähän saakka. Ei tästä tullut ihan semmonen mitä ensin ajattelin. Olihan tässä kuitenkin jonkinlainen ajatus, vaikka ilman sen suurempaa ajatusta tätä lähin kirjottamaan. Niin se vaan joskus kumpuaa itsestään jostain se mitä haluaa kirjoittaa.

Ettehän te näillä tiedoilla tee mitään, mutta ette voi ainakaan väittää, ettenkö kirjottaisi välillä jostain muustakin kun projektistani.

Terveisin,
Tekko

Minulla on nälkä #6

Hei ihmiset. Mä nyt luovun tosta tyylistäni joka viikko ilmottaa muutosprosentit. Mä huomasin, että meiän vaaka ei todellakaan ole sieltä luotettavimmasta päästä.

Äsken otin aamupainon ja sen mukaan olin ensin laihtunut 2 kiloa. En uskonut sitä ja nousin vaa'alle uudestaan, nyt se näytti, että olisinkin laihtunut vain kilon. Otin kuvan siitä ja tulin kirjaamaan tuloksia ylös. Salama oli piilottanut yhden kohdan numeroista ja päätin, että otetaan nyt selvempi kuva vielä, ja tällä kirjausreissulla mun paino olikin noussut viime viikosta 2 kiloa. Keskiarvon mukaan olisin siis viime viikon painossa.

Ei sekään silleen huono ole, koska lihasprosentti oli kuitenkin noussut.

Sen sijaan, että nyt rupeisin sen tarkemmin puimaan noita numeroita, niin kerron teille vähän mun viikon kuntoilusta.

Mä en tosiaan oo vielä ottanu sitä ihan niin tarkaksi, mutta mä oon pyrkinyt siihen, että joka toinen päivä polkisin kuntopyörää 15 minuuttia. Siinä saa hyvän hien pintaan, jonka jälkeen on hyvä treenata vähän kahvakuulilla. Mä en tiedä kuinka tehokkaita noi mun "omakeksimät" liikkeet on, mutta oon kuitenkin onnistunut vakiinnuttamaan 4 liikettä, joita toistan 10-20 kertaa (20+10+10+10 ja joskus toinen sarja).

Ei se liikunta siis vielä kovin suurta ole, mutta on se sentään jotain verrattuna aikasempaan. Ainut liikunta mitä ennen tein, oli se kun kävelin yhet rappuset alas tupakalle muutamia kertoja päivässä.

Ja sitten on yksi asia mitä olen pyrkinyt lisäämään "hyöty"-muodossa. Jos joku pyytää jonnekkin, niin kyllä se ennen oli vähän niin, että "ei, en jaksa". Nyt jos joku pyytää johonkin niin pyrin lähtemään, koska siinä tulee sitten käveltyä. Muutenkin musta tuntuu, että paikallaan pysyminen ei ole enää niin läsnä kun "edellisessä elämässä".

Jaksamista on siis tullut jossain määrin lisää. On se tosin vieläkin aika alhaalla, mutta ainakin suunta on sentään oikea.


Mutta tosiaan, mä huomasin semmosen jutun, että tää mun elämäntaparemontti on jostain syystä mun päässä yhtäkkiä kääntynyt laihdutusprojektiksi. Ja mä en nyt oikein tiedä onko se hyvä. Kuitenkin alkuun mietin, että on se hyvä plussa jos paino putoaa siinä sivussa, mutta nyt se tuntuu olevan se päätavote.

No, tällä nyt kuitenkin mennään ja katellaan noin kolmen viikon päästä niitä muutoksia sitten tarkemmin - ellei teillä ole mielenkiintoa kuulla niistä useammin.

Terveisin,
Tekko

Minulla on nälkä #5

Mä olen hyvin ihmeissäni siitä, että kuinka mun motivaatio tätä elämäntaparemonttia kohtaan on pysynyt. Tänään tuli tasan kuukausi täyteen siitä kun tosissani aloin tähän hommaan. Tänään oli punnituspäivä ja mun motivaatio on ehkä korkeimmillaan ikinä.

Mua nyt huvittais lisätä tähän se sama lista kun viime viikolla, mutta en mä viitti. Joten jos teitä kiinnostaa, niin kattokaa viime blogimerkintä tästä. Nimittäin se antaa hyvän pohjustuksen seuraaviin numeroihin.

11.3.-18.3. välisellä ajalla vaa'an näyttämät tulokset on muuttunut näin: Paino on pudonnut 4 kiloa. Rasva on tipahtanut 0,8 % ja lihasprosentti ei ole tehnyt muutosta mihinkään suuntaan. Vesi mun kehossa on aikalailla jämähtänyt nyt paikoilleen, mutta on tehnyt 0,4 % muutoksen alaspäin.

Ja mun on pakko tehdä vielä tämä seuraavakin taulukko, koska kuukausi on ehkä vähän parempi mittapuu tässä hommassa. Eli nyt samanlainen taulukko viimeisen kuukauden ajalta:

27.2.-18.3. välinen aika ja muutokset. Kiloja on lähtenyt tasan 5 kg. Rasva on pudonnut 3 % ja lihaksien osuus on noussut 0,8 %. Vesi on kuukaudessa noussut 1,3 %.

Mulle nää kuukaudessa muuttuneet numerot on todella hienoja. Ehkä olisin toivonut lihasprosentin kasvaneen enemmän, mutta pääasia on kuitenkin, että se ei tule alaspäin.

Eilen Eira toi kotiin 2 kappaletta 5 kilon kahvakuulia. Tänään mietin, että viime kesä-heinäkuulta olen pudottanut sen verran kiloja kun nuo kaksi painaa yhdessä. Se ei kuitenkaan ollut se pääasia, vaan pääasia oli se, että niillä on tosi helppo tehdä kaikkea. Tänäänkin, vaikka kello on vasta vähän yli yhdeksän ja heräsin hieman ennen yhdeksää, niin olen kerennyt tekemään jo muutamia pieniä liikkeitä niiden kanssa.

Menneellä viikolla mä oon ehkä kaikista eniten ruvennut pohtimaan tota liikunnan lisäämistä elämään. Ja päädyinkin semmoseen tulokseen, että joka toinen päivä vähintään olisi hyvä polkaista edes se 15 minuuttia kuntopyörää, jonka jälkeen rääkätä itsensä loppuun muilla liikkeillä (mm. vatsalihasliikkeet ja punnerrukset). Yllättävän nopeesti siinäkin huomaa tuloksia.

Nyt oon tässä kerennyt haaveilemaan jo kesästä ja rullaluistelusta. Jos mä vihdoinkin jaksaisin tehdä sen matkan Hyvinkää-Riihimäki. Tosin se vaatii sen, että saisin jostain käyttööni toimivat rullaluistimet. 

Viime vuonna me ostettiin mulle uudet käytetyt. Tai no, ne oli ollut hetken kokeilussa edellisellä ja sitten olivat pistäneet eteenpäin, koska ei ollut ilmeisesti jalat tottuneet niihin. Ja kun ne meille saapui, huomasin heti, että ei niissä kaikki ollut ihan kunnossa. En tiedä mihin harrastukseen ne oli tarkoitettu, mutta ne ei todellakaan pysynyt jalassa niinkuin rullaluistimien kuuluisi pysyä. Niissä on ilmeisesti joku valmistusvirhe.

Periaatteessa mulla on siis tavote ensi kesälle jo. Olla siinä kunnossa, että jaksaisin rullaluistimilla kulkeutua Hyvinkäältä Riihimäelle. Oon sitä ehkä pari kertaa koittanut aikaisempina vuosina, mutta ei ole kunto yksinkertaisesti riittänyt. Muutenkin, kesä on niin hyvää rullaluistelu aikaa, että jos pyörät jalkojeni alle onnistun jotenkin hommaamaan, niin tulen ehdottomasti rullaluistelemaan enemmän kun pyöräilemään kotona.

Täähän meni jännään suuntaan, mutta ei sillä ole väliä. Välillä on hyvä antaa ajatuksen viedä ja katsoa sitten lopuksi, että mitä kaikkea sitä on saanut aikaiseksi. Tämä oli nyt tämmönen merkintä.

Terveisin,

Tekko

Minulla on nälkä #4

Osaapas sitä tulla onnelliseksi pienistä asioista. Tai no, ei nää niin pieniä asioita tän kokoselle ole, mutta silti! Nyt tulee vähän tuloksia kolmen viikon muutoksesta.

27.2.-4.3. välisellä ajalla, mun paino oli noussut 0,4 kg. Rasvaprosentti oli pudonnut silti 1,2 %, lihasmassa oli noussut 0,5 %. Veden määrä kehossa oli noussut 1,1 %.

4.3.-11.3. välisellä ajalla muutos oli sit taas jo paljon huomattavampi. Paino oli pudonnut 1,4 kg. Rasvaprosentti oli tipahtanut 1 % ja lihasmassa noussut 0,3 %. Vesi taas oli noussut 0,6 %.

Mun mielestä ihan hyviä muutoksia sillä, että on vaan parantanut syömätottumuksiaan ja lisännyt liikunnan ylipäätään mukaan elämäänsä, vaikka se toisinaan hyvin pientä onkin.

Sitten tulee aika vastata yhteen kysymykseen, minkä kuulin tässä noin viikko takaperin.

Mistä yhtäkkiä innostus moiseen elämäntaparemonttiin? 

- Mä oon tätä tässä pohtinyt, että onko mulla siihen mitään sen kummallisempia syitä. Ihan alkuun sanoin, että haluisin vielä joskus näyttää ihmiseltä (mutta sit mietin, että se kuulostaa kyllä niin väärältä. Ihminen näyttää ihmiseltä, vaikka se olis minkä kokoinen.). Sitä kun on teini-ikäisestä asti ollut enemmän tai vähemmän pyöreä, niin mulla vaan heräs ajatus siitä, että miltähän mä näyttäisin jos mä olisin vaikka normipainoinen.

Siitä sitten päädyin miettimään toista seikkaa, joka mulla oli mielessä jo kauan aikaa sitten: laiskuus. Mä olen uskomattoman laiska. Mua huvittais tehdä kaikkea muutakin kun vaan istua kotona ja jumittaa. Mä en vaan silti jaksa tehdä mitään. Mä huomaan usein, että mun mielessä mä matkustan jo pois kotoota, mutta silti mä vaan istun koko päivän kotona. Laiskuudesta eroon pääseminen on yksi etappi tässä.

Ylipaino vaikuttaa mulla niin paljon kaikkeen. Ensinnäkin mua toisinaan jopa hävettää kulkea tuolla. Että jos jotain ei voi laittaa laiskuuden piikkiin, niin sitten sen. Paniikkihäiriön kanssa tämä ylipaino ei todellakaan ole hyväksi. Tuntuu, että ihmiset kattoo ja naureskelee (ajatusvääristymä). Se lisää sitä kotiinjäämisenriskiä huomattavasti.

Jos mä saisin painoa alas, veikkaan sen vaikuttavan myös mun paniikkihäiriöön. En enää miettis niin paljon, mitä muut musta ajattelee. Periaatteessa oon ollu sinut itteni kanssa jo pitkään, mutta muutamat kerrat, kun mua on yöelämässä läskiksi haukuttu, niin se on taas syönyt vähän itsetuntoa. Johtopäätös, enhän mä sillon ole sinut itseni kanssa. Tiedän, että noi pitäs jättää omaan arvoonsa, mutta periaatteessa ne on antanut vaan alkusysäyksen tähän projektiin. Eli voisin periaatteessa kiittää niitä mestareita, joille toisen ylipaino on ongelma.

Sitten tullaan kohtaan työelämä, johon taas vaikuttaa niin moni asia tästä edeltävästä tekstistä. Mua pelottaa työelämä laiskuuteni takia - mä en kumminkaan jaksa ja saan potkut. Mua häiritsee muiden työntekijöiden ajatukset musta. Ja nää kaikki taas vaikuttaa mun oma-alotteisuuteen. Mä olen niin epävarma kaikesta, että en osaa sitten tehdä mitään ilman että käsketään. Ja käskyttämisestä en tykkää ollenkaan. Eli tässä ollaan niin ristiriitasissa tunnelmissa, että pakkohan mun on nyt jotain tehdä tän eteen.


Vau, tulipas paljon tekstiä. Tuo varmaan selventää edes vähän sitä, että minkä takia mä tahdon tehdä itselleni jotain. Tai toivottavasti selventää. Onhan siitä iso osa vain ajatusvääristymää, mutta luultavasti pääsen niistä eroon pudottamalla painoa. Joten tämähän on vain voittoa koko matka laihemmaksi ihmiseksi.

Terveisin,
Tekko

Minulla on nälkä #3

Ihan aluksi; kiitos kommenteista. Niitä tuli viime merkintään ennätyksellinen määrä. Joo, mun blogissani ei koskaan ole ollut noin paljon kommentteja yhessä merkinnässä. Ja kaikenlisäksi ne oli vielä tsemppaavia.

Viime punnituksesta on nyt kulunut viikko. Kävin katsomassa aamupainon, mutta en sitä tänne julkaise. Se on liian paljon julkaistavaksi, mutta sen verran sanon, että pientä muutosta on tapahtunut. Paino ei ole sen suuremmin pudonnut, mutta rasvaprosentti oli pudonnut ja lihasprosentti noussut.

En mä täysillä luota tohon meiän vaakaan, mutta kyl mä veikkaan, että se on edes oikeilla jäljillä - ja se riittää näin alkuun.

Niin ja mitä siihen painon putoamiseen tulee, niin ei se vielä ole kovinkaan oleellista. Puhun siitä tietenkin kokoajan, että "nyt se putoo, nyt se putoo", mutta todellisuudessa tää on edelleenkin elämäntaparemontti - ei niinkään laihdutusurakka. Ja siksi voin olla hyvinkin tyytyväinen siihen, että muutosta on tapahtunut edes vähän.

Edelleen päivittäin tähtään siihen, että tulee syötyä noin 1000 kcal, eikä haittaa jos vähän menee yli. Ja edelleenkin tähtään siihen, että ruokailen 3 tunnin välein, eli noin 5 kertaa päivässä.

Liikuntaa olen lisännyt, en nyt sen kuntopyörän muodossa, mutta kävelemällä. Mennyt viikko oli aika tuskaa kun lähdin liian innoissani tekemään kyykkyjä - loppuviikon oli reidet niin kipeät, että rappusten kulkeminen jo teki kipeetä. Virheistä oppii.

Yks juttu minkä oon nyt tässä huomannut, niin oon ruvennu seuraamaan ruokien ravintoarvoja. Tai siis silleen, että kun eilen kävin kaupassa yksinäni, niin tutkailin tuotteiden sisältämiä asioita ja valitsin aikapaljolti niiden mukaan mitä ostan. Tiedä sitten voiko niihin sokeesti luottaa, mutta ainakin se antaa oikean suunnan.

Ja sit oon huomannu semmosen jutun, että kun eilen väsäsin kananpojan jauhelihasta pihvejä, niin se aikaisempi minä olisi syönyt yhdeltä istumalta kaiken minkä olisi saanut itseensä mahtumaan. Nyt mä otin kiltisti vaan yhden pihvin ja vierelle kurkkua ja punajuurta. Nälkä meni, ja pihvejä jäi vielä seuraavaan evästyskertaan. Onhan se selvää säästöä! Sillä määrällä minkä ennen olisin vetänyt yheltä istumalta, voin nyt syödä useamman päivän.

Ei mulla ole minkäänlaista mielihalua palata vanhaan. Tää toimii paljon paremmin!

Terveisin,
Tekko

Minulla on nälkä #2

En mä pystyny elää sillä alle 600 kcal / päivä -dieetillä. Mahdollisesti nyt pyöritään lähempänä 1000 kcal / päivä ja tällä tuntuu jo pärjäävän.

Ostettiin blenderi, jolla tehdään jatkuvasti smoothieita. Maitorahkaa, maitoa ja hedelmiä. Korvaan sillä yleensä aamu- ja iltapalan. Eli siis se menee tyyliin näin:

• Herättyäni nautin lasillisen smoothiee.
• 3 tuntia siitä eteenpäin hörppään Nutrilett-jauheen.
• 3 tuntia sen jälkeen olis tarkotus syödä jotain ruokaa - nyt aikasempina päivinä se on ollut tyyliin hernekeitto / salaatti.
• 3 tuntia taas ollaan syömättä ja sit hörpätään taas yks Nutrilett-jauhe.
• Ja ennen nukkumaan menoa olis tarkotus nauttia taas smoothie tai vaihtoehtoisesti Nutrilett-jauhe. Riippuen fiiliksestä.

Tässä kun on tähän opetellut, niin on kyllä välillä ollu niin kauhee nälkä, että ei mitään rotia. Nyt kun on löytänyt sen mahdollisesti hyvän kaavan tohon syömiseen, niin näläntunne on vähentynyt huomattavasti.

Ja tänään, 26. päivä helmikuuta meille tuli kuntopyörä. Ennen tätä blogia vetäsin 15 minuutin lenkin sillä ja kyllä puski hiki. Niin sitä ihminen vaan menee huonoon kuntoon kun ei tee mitään. Nyt vaan olis tavotteena sisällyttää toi liikunta elämään silleen, että se ei tunnu pakotukselta. 

Mä en tosiaan tykkää tehdä asioita mitkä ei tunnu itsestä hyvältä. Siks mä haluun tehä tän elämäntaparemontin tälleen pikkuhiljaa - vaihe vaiheelta. Ei kerralla liikaa, koska muuten se menee just siihen, että ei tunnu hyvältä. Enkä mä nää tässä mitään vikaa.

Toiset vaatii kaiken heti nyt, mutta mun tavote on, että ennen kesäkuun alkua olisin pudottanut 1 kg / viikko. Ei mun mielestä ainakaan mikään kovin paha. Kaikenkaikkiaan se tekis noin -18 kiloa. Jos siihen pääsen, niin olen enemmän kun onnellinen. Ja sen jälkeen olis ehkä erittäin mukavaa jatkaa näitä uusia tottumuksia.

Mut on tässä niitä huonojakin puolia. Mulla on niin ikävä "kunnon ruokaa". Pasta ja jauhelihakastike tekis nyt niin hyvää - ainakin mielelle. Mut ei tässä auta lipsua. Sit ku ruokailutottumukset on tarttunu niin hyvin, että ei tee ees mieli syödä liikaa, ni sit voi palkita ittensä annoksella pastaa ja jauhelihakastiketta. Ja saahan siitäkin tehtyä terveellisempää kun lisää kastikkeeseen vaikka porkkanaa. Tai sit tekee vaan kunnon salaatin kyytipojaksi, jolla täyttää isomman osan lautasesta.

No, en tiedä. Alku on nyt ainakin lupaava. Motivaatiota riittää.

Terveisin,

Tekko

Minulla on nälkä.

Nyt täytynee pahoitella sitä, että mulla ei oo oikein löytynyt nyt motivaatiota kirjottaa yhtään mitään. Tai no, okei, ei se motivaatio ole ollut ainoa tekijä. Toisinaan kun olisi motivaatiota, niin ei vaan tiedä mistä kirjottaa. Nyt mulla on sekä motivaatio, että aihe kunnossa, joten eiköhän nyt ole erittäin hyvä hetki pistää vähän tekstiä ilmoille.

Niin huvittavalta kun se kuulostaakin, niin mä aloitin dieetin. Oikeestaan tässä olis nyt tarkoitus vaan oppia syömään oikein ja mahdollisesti sen avulla hieman laihtua. Olisihan se mukavaa.

Rupesin siis syömään "pelkästään" semmosia Nutrilett Very Low Calorie Diet -pusseja. Tässä vaan tuli semmonen juttu vastaan, että noilla mä saan ainoostaan alle 600 kcal/päivä. Tuntuu erittäin pieneltä. Joten jotain pitäs vielä ottaa lisää silleen sopivissa rajoissa. Mutta kuitenkin, noi on nyt ainakin kolmen viikon ajan mun semmonen, hmm, "pääruoka".

Laskeskelin, että jos syön kolmen tunnin välein, ni saan sen 5 pussia mahtumaan päivään. Tänään kerennyt syömään jo kaksi kertaa. Ja jos otan nyt ihan omaksi oikeudekseni sen, että saan yhden pussin päivässä korvata jollain muulla ruualla. Tänään meinaan väsätään tonnikalasalaattia ja se on sitten se päivän kolmas pussi. Siitä kolme tuntia eteenpäin niin taas uusi pussi naamaan ja sitten taas kolmen tunnin päästä pussi naamaan. Sit vois ehkä harkita appelsiinia ennen nukkumaanmenoa.

Tämmösen alottaminen yhtäkkiä on kyllä erittäin vaikeeta - ainakin mulle. Tottunu kumminkin syömään sillon kun huvittaa ja yhtäkkiä pitääkin vähän katella omaa syömistään ja ajottaa ruokailut oikeisiin paikkoihin. Kuitenkin hyvin mielenkiintoista ja toivon, että onnistun nyt tässä ainakin ton 3 viikon ajan, mikä noissa pusseissa oli se hyvä takaraja. Sen jälkeen ideaaleinta olis se, että osaisin tosissani pitää ton ruokailun säännöllisenä ja muutenkin vähän kattoa mitä suuhuni laitan.

Tää on nyt ehkä mun isoin askel ruokarintamalla, mitä oon koskaan ottanut. Sillon onnistuin tiputtamaan limut ja hampurilaiset kokonaan pois ja niitä en kaipaa yhtään. Mutta nyt kun oikeesti yrittää rytmittää ja säännöllistää asioita, niin kyllä se on paljon vaikeempaa kun luopua jostain.

Mä lupaan pitää mun blogia nyt vähän aktiivisemmin mukana tässä mun dieetissä, koska tosiaan kuten jo monta kertaa oon sanonut: Kun tänne jotain kirjotan, niin yleensä asioista on helpompi pitää kiinni.

Eli nyt kolmen viikon aikana saattaa tulla enemmän tai vähemmän tämmösiä blogimerkintöjä. Ja hei ihmiset, vinkkejä saa antaa asian tiimoilta. Ja kertoa omia kokemuksiaan noista Nutrilettin tuotteista. Onko niistä mihinkään?

Terveisin,
Tekko

Ideoita?

Vaikka mä vuoden aloitinkin sanoen, että en tänä vuonna jaksa nähdä vaivaa sen eteen, että suunnittelisin jotain. Oon tullut siihen tulokseen, että kyllä mä tahdon ehkä pitää tätä mun blogia kumminkin jollain tapaa aktiivisena.

Oon miettinyt, että mitä se voisi olla? Ehkä kaikista eniten mua kiinnostais kirjottaa mun omia mielipiteitä asioista. Mahdollisesti jopa vlogaaminen (videoblogi) voisi taas olla mahdollista aloittaa. Kaikenlaisia asioita on pyörinyt mielessä.

Pääosinhan mä tätä blogia teen itseäni varten. Puran mun päätä, ettei siellä olisi yhtäaikaa niin valtavasti ajatuksia. Mutta nyt kun tiedän, että teitä aktiivisia lukijoita kuitenkin muutama siellä on, niin tottakai mun pitää ajatella myös teitä. Kaikkiahan mä en voi - eikä mun pidäkkään - miellyttää, mutta tottakai pitää välillä kirjottaa semmostakin, että osa teistä palaisi vielä seuraavallakin kerralla lukemaan mitä oon kirjottanut.

Mutta, että tietäisin miten teidät saa takaisin seuraavallakin kerralla, niin mun pitäs saada teiltä vähän palautetta. Kertokaa mulle kommenttiosioon joko täällä tai Facebookissa, että mitä te lukisitte kaikista mieluiten. Oisko ne mun mielipiteet asioista mielenkiintosia? Pitäskö mun kirjotella vaan toisinaan kuulumisia? Vai olisiko se mieluisempi vaihtoehto videoblogaaminen? Haastevideot?

Mua itteeni - kuten jo mainitsin - kiinnostais alkaa kirjottelemaan mun mielipiteitä asioista maan ja taivaan väliltä. Samaan aikaan mua kiinnostais videoida jotain tyhmiä haasteita (esim. se sipulihaaste). Ei se videoblogaaminenkaan itsessään huono ole, mutta ei se välttämättä ollu se mun juttu.

Mutta tosissaan, tahdon tuottaa jonkinlaista sisältöä ihmisille, jotka mun blogia lukee. Ja nyt ois teidän hyvä sauma vaikuttaa siihen, että mitä tää vuosi 2016 tuo tullessaan. Mihinkään en tule sitoutumaan täydellisesti, että ei tää tule menemään siihen, että vaikka te tahtoisitte mun kirjottavan koirista, niin kirjottaisin vain koirista.

Ensisijaisesti tää tulee kuitenkin olemaan aina mulle paikka purkaa mun ajatuksia. Se mitä siellä välissä sitten on, niin tulee olemaan sitten enemmän sitä mitä tuotan blogini lukijoiden iloksi.

Ehkä snadisti sekavaa, mutta eiköhän me jotain keksitä.

Terveisin,
Tekko