Inspiraatio.

Kun inspiraatio iskee, se ei katso aikaa eikä paikkaa. Tai no, kyllä se itseasiassa paikan katsoo, koska mä kirjotan näitä pääsääntösesti tietokoneella. Kello on nyt 3:47 aamuyöllä ja mä olen jostain kumman syystä vielä hereillä. Mä rupesin tossa miettimään tämän mun projektin vaikutusta mun elämään.


Kuten oon maininnut aiemmin sen, että olin ennen tätä muutosta hyvinkin laiska ihminen. Mua ei huvittanut mikään, ei kiinnostanut mikään ja en myöskään jaksanut mitään. Miten se on nyt sitten muuttunut?

Sanotaan näin, että ainakin toi rullaluistimien hommaaminen hoiti ton "mua ei huvittanut mikään"-kohdan pois. Suhteellisen hyvin pohditut ruokailutottumukset poisti aika hyvin "en myöskään jaksanut mitään"-kohdan pois. Ja nyt kun mua huvittaa ja jaksan tehdä asioita, niin arvatkaapa onko toi "ei kiinnostanut mikään"-kohtakin aikalailla karsiutunut pois.

Eli aika vahvasti voin sanoa, että ihan omasta päästä lähtenyt idea parantaa elämänlaatua on tosissaankin toiminut. Mulla ei todellakaan ole enää niin usein tylsää kun "edellisessä elämässä". Mä jaksan touhuta ja kaikki on jotenkin parempaa.


Näitä asioita pohdittuani tovin rupesin miettimään lisää. Mulla on tosiaan toi paniikkihäiriö. Se on vaivannut mua jo pitkään. Se todennäkösesti on iskenyt muhun aikoinaan sen takia, että mun itseluottamus oli täysin kadonnut.

Nyt kun on huomannut pystyvänsä elämässään asioihin, niin mä väittäisin, että mun itseluottamuskin on kasvanut. Se ei tosin ole vielä täysin poistanut paniikkihäiriön tunnusmerkkejä, mutta ainakin pystyn kulkemaan paljon paremmin mielin ulkona.

Vielä viime kesänä mulla oli ongelma; mulla oli aina pakko olla huppari päällä, koska "se peitti sen miltä näytän oikeasti". Lihava, epämääräisen näköinen heppu. Luojan kiitos sitä ei ole enää. Mä olen jopa oppinut pitämään ulkonäöstäni, vaikka se vieläkin pulleanpuoleinen on.

Toisaalta mä en ole varma olenko mä koskaan oikeasti häpeillyt ylipainoani - ei se mulle ole koskaan ollut ongelma. Mua on vaan häirinnyt se, miten muut ihmiset mut mieltää. Lihava on jotenkin muiden silmissä jotenkin huono (en siis itse ole tätä mieltä, mutta jotenkin joku on sen iskenyt mun päähän).

Oikeastaan tää projekti on avannut mun silmiä silläkin saralla, että ei pitäisi ottaa stressiä siitä mitä muut ajattelee. Se vaan on helpompi sanoa kun ottaa käytäntöön. Tottakai mä sitä vieläkin pohdin, mutta ehkä kun kirjottaa asiat taas ylös, niin niihin jotenkin osaa helpommin ottaa täysillä kontaktin.


Muistan myös ne ajat kun olin ite se, joka katto muita pahasti ja oli sitä mieltä, että "toi on ruma". Toisaalta se saatto olla vaan kostoa koko maailmaa kohtaan, koska se oli kohdellut mua huonosti - ja toisaalta se olin vaan minä, joka olin kohdellut itseäni huonosti. Itsehän mä olen kuoreen vetäytynyt kun olen ajatellut ihmisten olevan musta jotain mieltä, mitä ne ei ehkä ole. Syvällistä, mutta täyttä totta.

Vaikka mä näitä tavotteita olen tähän itselleni jo aika paljon kerryttänyt, niin täytyy sanoa, että tossa vois olla kyllä jo aikamoinen etappi. Saavuttaa se tila, että ei yritä lukea muiden ajatuksia, koska mitä olen itseäni oppinut tuntemaan, niin luen sieltä vain ne huonot kohdat, jotka haukkuu mua.

Mä olen ollut tyytyväinen itseeni oikeestaan aika pitkään semmosena kun olen (no, nyt se on sanottu), mutta en siitä ole osannut nauttia, koska ihmismassa on asettanut normit joiden mukaan muka pitäisi mennä.


Vaikka sanoin, että olin miettinyt nää asiat etukäteen, niin nyt täytyy myöntää, että lähti se vähän lapasesta. Iso osa tästä edeltävästä tekstistä tuli hetkessä. Ja tiedättekö mitä? Mulla on sitä valmiiksi mietittyä tekstiä vielä jäljellä. No, toivottavasti jaksatte lukea. Pitäkää vaikka paussi.


Yksi asia mitä pohdin oli se, että kun ihminen omistautuu jollekin asialle, niin jotenkin sitä alkaa tuputtamaan muille. Joo, mä olen itsekin tällä saralla vielä amatööri, mutta silti mulla on hirmuinen hinku kertoa kaikille siitä, että miten hienoa elämä voi olla kun tekee pieniä muutoksia. Muuttaa ruokatottumuksiaan ja katsoo vähän mitä syö.

Mä tiedän, se voi olla ärsyttävää. Mua ei sen takia kannata vihata - mä olen vain innoissani.

Mä itsekin joskus luin miten joku oli muuttanut elämäänsä vähän ja sen jälkeen kaikki on ollut hienoa. Musta se oli sillon liibalaabaa. Mutta tiedättekö mitä? Ei se oikeesti ole liibalaabaa. Ne artikkelit vaan ei koskaan antanut sitä kosketuspintaa niin paljon, että siitä olisi saanut kiinni. Toivon, että edes mietitte: Jos olette lukenut mun blogia jo pitkään, tiedätte mimmonen mä olen ollut ja mimmonen mä olen nyt. Te tiedätte myös mitä asioita olen muuttanut.

Okei, okei. En mäkään koskaan tarttunut mihinkään syöttiin vaan kaikki on nyt lähtösin omasta itsestä. Se on itseasiassa paras tapa toimia. Asioista ei todellakaan kannata ottaa stressiä, vaan tehä asiat niinkuin itsestä hyvältä tuntuu.


Eikä siinä vielä kaikki! Tahtoisin vielä tähän loppuun kertoa vähän siitä, että en mäkään olis varmaan koskaan pystynyt tähän kaikkeen ilman tätä blogia - ja teiltä saamiani palautteita. Kun kirjoittaa asioita muistiin niin on helpompi pitää asiat mielessä - fakta. Vaikkei näitä joka viikko lukisikaan, niin silti ne on paljon paremmin mielessä kirjotuksen jälkeen.

Ei se tietenkään ole kaikille samanlaista, mutta tämä on toinen asia jolle olen omistautunut ja jota tykkään tuputtaa muille. Blogin kirjottamisessa ei ole mitään rajoja ja se on ilmaista tilaa omille ajatuksille.


Hetkinen, nyt mä meinasin täysin unohtaa ton yhen aiheen. Huijasin! Ehkä tässä oli jo tarpeeksi tekstiä yhteen merkintään. Toivottavasti et kyllästynyt ja jaksoit lukea ajatuksella läpi - vaikka tämä väsymyksen takia vähän ehkä "laidasta laitaan"-tekstiä olikin. Se vaan kun ajatuksen antaa viedä, niin se vie milloin minnekin.

Ja omistautumisen voi huomata siitä, että kello on nyt 4:44 ja luulin kirjoittavani lyhyesti. Ja jos tuntuu siltä, että siellä on jotain katkonaisia asioita; kysymällä saa lisätietoja.

Terveisin,
Tekko

Pakko.. Päästä.. Rullailemaan..

Täytyy sanoa, että toi rullaluistelu on oikeesti vieny mut mukanaan. Jaa, että miten niin vai? No, minäpä kerron:

Ekana päivänä tosiaan vedin sen 12,66 km. Ajattelin, että tästä on vaan hyvä parantaa. Seuraava aamu kuitenkin iski hieman keppejä renkaisiin - mä olin aivan rikki. Joka paikkaan sattui ja sen tunsi kyllä hyvin selvästi, että jotain on tullut tehtyä.

Siitäkin huolimatta hyppäsin uudestaan rullaluistimien vietäväksi ja vedin 14,96 km lenkin. Joillekin se on varmasti lyhyt matka, mutta jos ootte yhtään tietoisia mun elämästä, niin tiedätte sen, että mä olin vielä joku aika sitten hyvin laiska tekemään oikeastaan mitään. Joten toi melkein 15 kilometriä paikat kipeenä on mulle erittäin iso suoritus.

Tänä aamuna kivut oli sitten vieläkin pahemmat kun edellisenä aamuna - vaikka olen mä yrittänyt vähän venytelläkin. Ilmeisesti sillä ei vaan pysty poistamaan kaikkia seuraavan aamun kipuja. Ajattelin, että "tänään välipäivä". Arvatkaapa jäikö välipäivä välipäiväksi? Niinpä, ei jäänyt.

Uudestaan vaan rullien vietäväksi ja pienelle ajelulle. Ajatuksena oli kiertää vaan pieni lenkki (joku 5 kilometriä), mutta toisin kävi. Broidi tahtoi rullailuseuraa ja pitihän sitä sitten vähän yrittää jaksaa. Lenkin pituudeksi kertyi tänään 12,40 km.

Yhteensä siis kolmen päivän aikana 40,02 km. Mahdollisesti liikunnallisessa mielessä korvaa kyllä monin kerroin sen "pari kertaa viikossa kuntopyörää 20 min"-menetelmän.


Ja tiedättekö mitä? Mä en ees jaksa enään ajatella sitä, että "mä en kyllä huomenna luistele/tee mitään", koska jos vaan sää sallii niin varmasti lähden taas reissaamaan. Levätään sitten sateisina ja huonoina päivinä. Kaikki nää lämpimät aurinkoiset kelit pitää käyttää kyllä täysillä hyödyksi.

Niin, ja huomenna on "tuomiopäivä", tai siis toisinsanottuna punnituspäivä. Periaatteessa se on ihan sama nyt, että mihin suuntaan se paino menee (, mutta toivottavasti ei järkyttäviä määriä ylöspäin), kuhan vaan rasvaprosentti hupenee. Tiedän meinaan sen, että tää rullaluistelu saattaa joitakin lihaksia kehittää.

Terveisin,
Tekko

Hei, kato ku mä rullaan!

Tänään se tapahtui. Eira oli pongannut tossa joku aika sitten rullaluistimet netin syövereistä. Mentiin sitten katsomaan ja sovittamaan niitä. Ensimmäinen luistin jalkaan ja olin täysin vakuuttunut siitä, että tahdon juuri nämä.

Ja nehän sitten lähtikin mukaan. Noin parinsadan euron, pari kertaa käytetyt rullaluistimet lähti mukaan vaivaisella 40 eurolla. Toisaalta olisin voinut maksaa enemmänkin, koska ne on lähes täydelliset jalassa, mutta halvempi on tietenkin aina taloudellisesti parempi sijoitus.

Ja kun kyseessä on K2-merkkiset rullaluistimet, niin ei tarvitse montaa sanaa sanoa - ehdotonta kärkiluokkaa.


Lähdin siitä sitten oitis kokeilemaan niitä. No, siinä kävi niin, että eksyin kokoajan vaan pidemmälle ja pidemmälle. Pienen tovin rullailtuani muistin, että on olemassa sovellus joka mittaa matkoja. Pienen tiedonkalastelun jälkeen asensin sen puhelimeeni Prisman pihalla ja siitä lähti ns. "ensimmäinen virallinen lenkki".

Prismalta Hakalaan ja sieltä löytyi pieni pyöräliike, josta lähti mukaan käsisuojat. 10 euroa ja todella jämäkän tuntuset - pitää toivoa, että kaadun vaan kädet edellä. Siitä piipahdettiin sitten kaverin kanssa kahvilla Teboililla.

Ensikertalaisena sammutin koko seurantasovelluksen ja reissu ikäänkuin pysähtyy siihen. Tosin, uusi reissu alkaa heti siitä samaisesta paikasta ja kulkee Vehkojan Pyrhösen ohi, Uudenmaankadun läpi ja Hämeenkatua pitkin kotiin.

Matkat 3,34 km ja 5,22 km = 8,56 km.


Siinä sitten kaverin kanssa seuraamaan lätkämatsia, jonka jälkeen mulla kävi mielessä, että voitais lähteä pyörähtää vielä Prismassa. No, se ei jaksanut enää lähteä mukaan, mutta ehkä parempi niin - pääsin yksinäni sitten tekemään vähän pidemmän lenkin.

Tästä Prismalle metsästämään alennustuotteita - ei löytynyt - ja siitä sitten pienen mutkan kautta kotia takaisin. Lenkin pituus 4,10 km.


Täytyy sanoa, että nyt kun on toimivat ja hyvät rullat alla niin niillä on mukava mennä. Olisin oikeestaan vieläkin tahtonut viipottaa, mutta päätin nyt kuitenkin, että tämän päivän reissu oli tässä. Yhteensä matkaa kertyi 12,66 km.

Ihan tyytyväinen olen jo siihen, koska kuntopyörällä tuli poljettua kerran päivässä 20 minuuttia ja kaloreita paloi 70-80 kcal. Nyt tällä lenkillä niitä meni sovelluksen mukaan 429 kcal (tosin ohjelma ei kaiketi osaa laskea "vapaaliukuja", joten ei se ehkä ihan täysin realistinen ole). Huomattava parannus, eikö?


Mä olen taas myyty rullaluistelulle!

Terveisin,
Tekko

Minulla on nälkä #10

Näillä viime viikkojen tuloksilla on vaikeeta pitää tietoa itellään kuukauden ajan.

Eli 15.4.-29.4. välisellä ajalla paino on pudonnut 2,1 kg. Rasvaprosentti tehnyt 0,5 % muutoksen alaspäin ja lihasprosentti noussut harmillisesti vaan 0,1 %. Vesi kehossa on pysynyt täysin samana.

Täytyy sanoa, että on oikein mukavia muutoksia. 15.4.-22.4. viikko oli semmonen rääkkiviikko, että ei mitään rajaa. Pistin itteni aika äärirajoille liikunnallisesti (huomioi se, että mä olen aika laiska ihminen ollut jo vaikka kuinka pitkään, että mun äärirajat ei oo mitään kovin kummosta muiden korvaan). Ja päinvastasesti viime viikko oli taas vähän nihkeempi liikunnan osalta, mutta silti paino putosi enemmän juuri tällä viime viikolla. En tiedä miksi näin, mutta ei se silti liikuntaa poista. Motivoi ehkä vaan enemmän, koska jos ilman liikuntaa saa noin hyviä tuloksia, ni miten se sitten menee taas liikunnan kanssa.


Oon myös tässä ajautunut semmoseen tilanteeseen, että taidan alottaa jonkinasteisen tipattoman kauden nyt. Mahdollisesti tonne kesäkuun alkuun vähintään jos olisin juomatta, niin olisin hyvinkin tyytyväinen. Riippuen sitten siitä, että meinaako toi pikkuveli juhlia synttäreitään jotenkin, niin sen perusteella jatketaan sitten vielä juhannukseen asti ainakin.

Ja jos alkoholin vielä tiputtaa onnistuneesti pois tosta häiritsemästä tätä projektia, niin todennäkösesti kesään mennessä ollaan aika lähellä sitä tavotetta jonka asetin itselleni.


Mutta ei kai siitä sen enempää taas. Ajattelin vaan vähän kirjottaa, koska hyvät tulokset ja en oo aikoihin tänne mitään sisältöä saanut aikaan.


Itseasiassa tosta tuli mieleen sen verran, että mä oon tässä toisinaan pohtinut sitä, että mitä tänne voisin kirjottaa? Siinä tulee vaan näin pitkän "blogiuran" aikana semmonen ongelma, että mä oon kirjottanu tänne aikoinaan jo melkein kaiken. Periaatteessahan mua ei haittais kirjottaa asioista uudestaan, koska voihan jotkin asiat olla muuttuneet - ja tuskin kukaan edes muistaa mitä kaikkea tänne olen kirjottanut. Ideoita otetaan silti aina vastaan.


Mut se siitä tosiaan.

Terveisin,
Tekko

Minulla on nälkä #9

Nyt on taas kuukausi kulunut siitä, kun viimeksi tein taulukon projektin edistymisestä. Ja mä kelasin sen niin, että kuukauden välein tää on hyvä tänne kirjottaa. Ihan vaan, että voi sitten täältä helposti seurata omaa edistymistään ja kertoa samalla muille, että kuinka tää edistyy - vai edistyykö ollenkaan.

18.3.-1.4. välinen aika jätetään heti kättelyssä pois, koska olen merkintöihini heittänyt ruksit päivien päälle. Ne oli ne päivät kun vaaka näytti uskomattoman hyviä tuloksia. Vaaka oli huonosti ja näytti tulokset aivan päin prinkkalaa. Aloitetaan siis seuraavasti:

1.4. oli siis ensimmäinen päivämäärä kun löysin asunnostamme paikan, jossa saan mitattua vaa'alla 3 kertaa saman tuloksen. Eli mahdollisesti hyvin paikkaansa pitävän tuloksen. Ja sitä ennen paino oli pudonnut papereihini merkatusta alkupainosta 3,9 kg (olin sen merkannut viimeksi 4,3 kg, mutta uudelleen laskettuani huomasin sen olevan pienesti virheellinen).

Nimesin 1.4.-8.4. välisen ajan "huijausviikoksi". Se meni syömisen osalta hieman överiksi ja paino nousi silloin 0,8 kg. Rasvaprosentti oli tehnyt 1,5 % muutoksen ylöspäin. Vesi kehossa oli pudonnut 0,9 % ja lihasmassa surkastunut 0,5 %.

Ja nyt sitten tämä 8.4.-15.4. välinen aika, kun huijausviikosta on selvitty. Paino on nyt pudonnut 1,2 kg ja rasvaprosentti pudonnut 1,7 %. Vesiprosentti on noussut 1,1 % ja lihasmassa noussut 0,6 %.

Tää nyt ei loppujen lopuksi ollut mikään unelma kuukausi, koska oli toi yks viikko mikä meinas sotkea kaiken. Se meinasi nimittäin riistää multa motivaationkin täysin. Onneksi sain selvitettyä itselleni syyn huonoihin tuloksiin ja löysin motivaation takaisin.

Mutta sitten on se hetki kun lasketaan merkatun alkupainon ja tän päiväsen tuloksen ero.

27.2.-15.4. välinen aika on ollut ylä- ja alamäkeä, mutta pääosin paino on (onneksi) laskenut alaspäin. Paino on pudonnut 4,3 kg. Rasvaprosentti on tehnyt 4,2 % pudotuksen. Veden juomisen lisääminen elämään on tehnyt vesiprosentille 2,5 % muutoksen ylöspäin. Ja viimeisenä se, mikä mua itteeni kiinnostaa ehkä eniten; lihasprosentti on koko ajalla noussut 1,3 %.

Ihan hyviä tuloksia. Ehkä nyt eniten ärsyttää se, kuinka sekavaks tää on näin heti alkuun mennyt. On tullut laskuvirheitä, vaaka on valehdellut ja alkupaino on merkattu väärin. Nämä viimeisimmät tiedot on nyt kuitenkin ne mihin itse tulen jatkossa luottamaan.

Mutta tiedättekös mitä? Eihän tästä pääse kun ylöspäin! Tai no, painon olisi hyvä tulla alaspäin, mutta toivottavasti kaikki virheelliset tiedot on nyt korjattu ja jatkossa saadaan nauttia tiedosta, joka ei ole virheellistä.

Terveisin,

Tekko

Minulla on nälkä #8

Sanotaan nyt silleen leikkisästi vaikka näin, että mennyt viikko oli huijausviikko. Pidettiin semmonen kunnon herkkupäivä ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen ja sit oltiin vielä sen verran laiskoja, että tuli syötyä vähän liikaa roskaruokaa - kahtena päivänä kebabia.


Se tässä viikottain vaa'alla käymisessä on etuna, että osaa seuraavan viikon ruokailut laittaa vähän fiksumpaan järjestykseen. Vaa'an jälkeen pettyneenä jo rupesin pohtimaan, että mitähän muutoksia sitä ensviikkoa varten tekisi.

Kokeilin nimittäin menneellä viikolla semmostakin, että tein ruokaa valmiiksi jääkaappiin muutamaksi päiväksi. Kun sitä ruokaa on valmiina siellä, sitä tulee helpommin sorruttua korvaamaan lähes kaikki päivän ateriat sillä - ja jätettyä Nutrilett-juomat lähes kokonaan pois.

Eli mun tilanteessa on helpompaa se, että ruokaa ei ole valmiina, vaan aina pitää nähdä se vaiva valmistaa se. Sitten käy helposti niin, että ei jaksa tehdä kunnon ruokaa ja tyytyy tosissaan vaan siihen Nutrilettiin.


Mutta hei, huomatkaa mun katumus. Se on mun mielestä aika hieno juttu, että pystyn nykyään tulemaan surulliseksi jos syön liikaa. Ei tule sorruttua niin usein liiallisuuksiin.

Terveisin,
Tekko

Minulla on nälkä #7

Tähän väliin tämmönen pikanen päivitys taas. Noi aikaisemmat "Minulla on nälkä"-päivitykset on itseasiassa jossain määrin ollut valheellisia. Ei mun paino mitä ilmeisemmin olekaan vielä pudonnut 10 kiloa.

Mä huomasin sen tossa noin viikko takaperin, että ei ne aiemmat tulokset voikkaan pitää paikkaansa, vaan että vaaka on hieman huijannut. Meillä on sen verta heikkokuntoinen lattia täällä kämpässä, että vaakaa ei voikaan pitää ihan missä tahansa.

Nyt oon kumminkin löytänyt tasaisimman kohdan ja sain mitattua saman tuloksen kolme kertaa peräkkäin, joten siihen täytyy uskoa. Paino on pudonnut tähän päivään mennessä noin 9 kiloa - ja se kuulostaakin paljon todennäköisemmältä kun ne aikaisemmat tulokset.


Vaaka jotenkin onnistu tosi hyvin tossa huijauksessa, koska joka viikko se meni hyvin alaspäin ja mä uskoin kaiken. Todellisuudessa vino lattia teki temppujaan ja jotenkin onnistu narraamaan sen summan. Todellisuudessa siis 27.2.-1.4. välisellä ajalla paino on pudonnut vaan 4,3 kiloa, eikä 6,6 kiloa. Noin lyhyellä aikavälillä tulos on mun mielestä silti ihan miellyttävä.


Ja jos aivan totta puhutaan, niin mä olen jokseenkin onnistunut sotkemaan nää mun tulokset silleen, että ihan alkujaan olin vielä tosiaan sen 5 kiloa painavampi kun mitä olen lappuun ensimmäiseksi tulokseksi merkannut. Ja sit keksin sen, että ainakin vielä viime kesä-heinäkuussa paino oli sen 5 kiloa enemmän, joten väitin, että se on tippunut viime kesä-heinäkuusta ensin sen 5 kiloa ja nyt sitten vielä ton 4,3 kiloa.

En nyt oikein osaa selittää sitä, mutta tosiasiassa toi paino on pudonnut paljon lyhyemmässä ajassa kun mitä olen sen kertonut. En vaan jotenkin uskonut sitä itse alkuun. Kaikki noi kilot on oikeestaan lähtenyt sen jälkeen kun alotin ton mun "dieetin". Sekoilin vaan numeroiden kanssa ja aloin uskomaan sitten tota "alkupainoa" itsekin.

Tai no sanotaan se nyt näin: Sillon kun toi vaaka meille tuli, niin paino oli vielä 4 kiloa enemmän kun alkupaino on lappuun merkattu. Ja vaaka tuli samoihin aikoihin kun tää mun projekti lähti käyntiin.


Nyt meni niin selittelyks, että en itekään enään ymmärrä. Mutta halusin nyt kuitenkin oikasta sen väärinkäsityksen, minkä olen itse itselleni syöttänyt ja sitä kautta myös syöttänyt sen teille. Jos tosta nyt mitään oivalsitte.

Terveisin,
Tekko

Aihe vie mukanaan.

Mun viime yö oli taas niin tuskaa. En meinannu ensin saada edes unta. Ja sit kun vihdoin jossain vaiheessa nukahdin niin heräilin jatkuvasti. Koiran takia, kissan takia, koiran takia, kissan takia, kissan takia taas ja sit taas kissan takia. Nukuin jotenkin niin koiran unta, että ei noitten eläinten tarvinnu ku pitää vähän ääntä niin heräsin.

Mulla oli kumminkin siinä ennen nukahtamista hyvää aikaa miettiä aiheita mun blogiini. Kyllä, mä tosissani pohdin niitä sängyssä silmät kiinni. Sain yhden idean, mutta en tiedä osaanko mä kirjottaa sen niin kun mä sen eilen suunnittelin. Kokeilen silti.


Mulla tuli mieleen mun lapsuus. Tai no, lapsuudesta lähinnä kaikki leikit.

Kun olin ajatuksissani muistellut hetken aikaa kaikkia leikkejä mitä lapsena tuli leikittyä, niin mulle tuli taas mieleen se ikävä tosiasia, että leikin oli joskus loputtava. Tai siis silleen, että mulle leluista ja leikkimisestä luopuminen oli shokki.

Ei sitä multa kukaan kieltänyt, mutta kun ikää tuli lisää niin oli alettava käyttäytymään niinkuin kuuluu. Vaikka mä mielelläni olisin jatkanut vielä leikkien parissa.

Muistan niin hyvin sen, että sain helposti aikani kulumaan pelkästään sillä, että mulla oli pari ihmistä muistuttavaa elotonta muovikappaletta. Rajana oli vaan mielikuvitus. Rakennettiin niille pahvilaatikoista taloja ja sinitarraa pysty käyttämään vaikka mihin - jopa hahmojen pukemiseen. Ja itseasiassa sinitarra oli erittäin kova juttu vaikka kuinka pitkään.


Mä en oo itseasiassa varmaan vielä tähänkään päivään mennessä päässyt täysin yli siitä, että eteen tuli aika kun lapsesta tuli nuori - ja nuoresta aikuinen. Mä nimittäin muistan muutamia unia missä oon palannut leikkimään sinitarralla ja muovisilla ihmisillä.

Ja muistan vielä semmosiakin ajatuksia muutamien vuosien takaa, että oon miettiny yksin kotona, että voisin ruveta leikkimään jotain. Eihän se olis keneltäkään pois, mutta se lapsen mielikuvitus on hävinnyt ja leikit ei vaan enää tuu luonnostaan.

Eikä niiden kai kuulukaan ja mun pitäs vaan osata jättää se täysin sinne historiaan. Lapsi on lapsi ja aikuinen on aikuinen. Lapsi leikkii ja aikuinen tekee aikuisten juttuja. Niin se elämä vaan menee.


Mä en tosiaankaan tiedä miks tää meni näin syvälliseksi, mutta ehkä ihan hyvä päästää näitäkin ajatuksia välillä päästä ulos. Ehkä ne on muhinut siellä jo tarpeeksi.

Ei tää merkintä nyt tullut ihan niinkun olin sen kuvitellut, koska aihe vei ja minä vaan kirjotin. Mutta nyt tiedätte taas vähän enemmän siitä, että miksi mä olen toisinaan aika lapsellinen ihminen.

Terveisin,
Tekko

Mun päivä.

Hmm, mä en tiedä. Mun on nykyään hyvin vaikea keksiä mitään mistä kirjottaisin. Kokeilen siis vaihteeksi taas tämmöstä tekniikkaa, että alan vaan kirjottamaan ja katotaan mihin se johtaa.

Tää vuosi on menny lähinnä vaa noitten "Minulla on nälkä"-merkintöjen parissa. Mitään muuta en ole saanut päästäni oikeastaan ulos. Vielä viime vuonna mulla oli edes kerran viikossa semmonen fiilis, että nyt on pakko kirjottaa jotain. Tänä vuonna niitä ei vaan ole tullut.

Kumminkin kun osa teistä seuraa mun blogia jopa Facebookissa, niin koen tarpeelliseksi kirjottaa välillä jotain muutakin kun vaan yhtä ja samaa. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta pakko edes yrittää.


No, tää päivä alko mun osalta kello kahdeksan aamulla. Heräsin herätyskelloon (tätä harvoin tapahtuu). Laitoin illalla kolme herätystä, kello 7:00, 7:30 ja 8:00. Luulin kellon olevan vasta seitsemän, kunnes vilkasin uudestaan kelloa ja tajusin, että se oli se viimeinen herätys - enää tunti aikaa työkkärivisiittiin.

Ylös sängystä ja kahvin kanssa tupakalle. Vaatteet niskaan ja menoksi. Todellisuus ei kuitenkaan oikeesti ollut ihan noin nopeatemposta, mutta aamurutiinit ehdin kyllä suorittaa - paitsi yhden, aamupala unohtui.

Eira tiputti mut siihen työkkärin eteen ja sit mulla rupes juoksee ajatukset: "Mitähän se työkkäritäti tänään sanoo? Aikookohan se sanoa näin tai noin? Mitähän mä vastaan sille, jos se kysyy näin? Entä jos se ei kysykkään?" Uskokaa tai älkää, mun aivot edelleenkin toimii noin. Mun on mahdoton mennä mihinkään ilman, että olisin käynyt mahdolliset variaatiot keskustelun kulusta mielessäni läpi. Vaikka se ei koskaan edes mene niin mitä on mielessään pohtinut.

Siellä ei sitten mitään uutta. Taas yritettiin tyrkyttää työpajoja, mutta niistä mä osaan nykyään jo kieltäytyä.

Pääsin pois työkkäristä ja kävelin pienen matkan ja hyppäsin uudestaan Eiran kyytiin. Siitä alkoi sitten päivän seikkailu. Ajettiin ensin Valintataloon, koska unohtunut aamiainen oli pakko saada syötyä jotenkin. Aamupala naamaan ja kohti Lahden Kärkkäistä.

Kyllä oli mukava sää vähän ajella.

En tiedä oliko huonosti nukutulla yöllä vaikutusta, mutta meinasin jo menomatkalla nukahtaa autoon kokoaika. Sain kumminkin pidettyä itteni suht hereillä ja päästiin sit jossain vaiheessa jopa perille.

Kuva Kärkkäisten pihalta. Ajettiin niin lähelle, etten saanu koko tekstiä mukaan (vaikka oisin oikeesti saanu jos oisin käyttäny päätäni).

Kierrettiin paikka läpi. Tai no, eihän sitä koskaan osaa kunnolla läpi käydä, koska tavaroilla ei siellä ole mitään kovin mahtavaa logiikkaa. Kaikkea vaan siellä täällä, vaikka kaikki on kumminkin ihan omissa hyllyissään. Tiedätte mitä tarkotan, jos ootte joskus käyny jossain isossa tavaratalossa.

Löydettiin sieltä jotain mukaankin, mutta silti aika tyhjin käsin sieltä lähdettiin. Ei ollut oikein tarvetta millekkään, mutta päätettiin kuitenkin käydä vähän kiertelemässä, koska oli niin paljon ylimääräistä aikaa.

Saatiin kulutettua kolme tuntia ja sitten koitti ruoka-aika. Ei muuta kun metsästämään ruokapaikkaa. No, metsästäminen oikeestaan päättyi hyvin nopeesti kun Eira keksi melkein vastapäätä olevan ABC:n. Sinne siis ja lounasta naaman eteen.

Kuva santsauksesta. Ei esteettisesti kovin kaunis, mutta ei se aina ole tärkeetä.

Siellä törmäsin pahimpaan viholliseeni tämän "Minulla on nälkä"-projektin kanssa. Maksettu ruoka, jota saa syödä niin paljon kun jaksaa. Ja kun sen maksaa, niin on pakko änkeä itseensä enemmän kun sillä rahalla oikeesti sais mistään. Kaikki ilo irti vaan.

En muista koska olisin viimeks ollut yhtä ähkynä, mutta sen verran osaan sanoa, että loppupäivä mennään Nutrilett-juomilla. Mitään raskaampaa ei tänään enää tippaakaan.

Kotimatkalla mä sitten nukahdin autoon. Tosin, nukahdin ja heräsin todella monta kertaa. Ei se ollut kovin pitkiä pätkiä kovin yhtenäistä se uni, joten en tiedä lasketaanko sitä nukahtamalla nukahtamiseksi.

Hyvinkäälle saavuttuamme käytiin vielä kiertämässä yks kirpputori ja sitten kotiin.


Semmonen oli mun päivä tähän saakka. Ei tästä tullut ihan semmonen mitä ensin ajattelin. Olihan tässä kuitenkin jonkinlainen ajatus, vaikka ilman sen suurempaa ajatusta tätä lähin kirjottamaan. Niin se vaan joskus kumpuaa itsestään jostain se mitä haluaa kirjoittaa.

Ettehän te näillä tiedoilla tee mitään, mutta ette voi ainakaan väittää, ettenkö kirjottaisi välillä jostain muustakin kun projektistani.

Terveisin,
Tekko

Minulla on nälkä #6

Hei ihmiset. Mä nyt luovun tosta tyylistäni joka viikko ilmottaa muutosprosentit. Mä huomasin, että meiän vaaka ei todellakaan ole sieltä luotettavimmasta päästä.

Äsken otin aamupainon ja sen mukaan olin ensin laihtunut 2 kiloa. En uskonut sitä ja nousin vaa'alle uudestaan, nyt se näytti, että olisinkin laihtunut vain kilon. Otin kuvan siitä ja tulin kirjaamaan tuloksia ylös. Salama oli piilottanut yhden kohdan numeroista ja päätin, että otetaan nyt selvempi kuva vielä, ja tällä kirjausreissulla mun paino olikin noussut viime viikosta 2 kiloa. Keskiarvon mukaan olisin siis viime viikon painossa.

Ei sekään silleen huono ole, koska lihasprosentti oli kuitenkin noussut.

Sen sijaan, että nyt rupeisin sen tarkemmin puimaan noita numeroita, niin kerron teille vähän mun viikon kuntoilusta.

Mä en tosiaan oo vielä ottanu sitä ihan niin tarkaksi, mutta mä oon pyrkinyt siihen, että joka toinen päivä polkisin kuntopyörää 15 minuuttia. Siinä saa hyvän hien pintaan, jonka jälkeen on hyvä treenata vähän kahvakuulilla. Mä en tiedä kuinka tehokkaita noi mun "omakeksimät" liikkeet on, mutta oon kuitenkin onnistunut vakiinnuttamaan 4 liikettä, joita toistan 10-20 kertaa (20+10+10+10 ja joskus toinen sarja).

Ei se liikunta siis vielä kovin suurta ole, mutta on se sentään jotain verrattuna aikasempaan. Ainut liikunta mitä ennen tein, oli se kun kävelin yhet rappuset alas tupakalle muutamia kertoja päivässä.

Ja sitten on yksi asia mitä olen pyrkinyt lisäämään "hyöty"-muodossa. Jos joku pyytää jonnekkin, niin kyllä se ennen oli vähän niin, että "ei, en jaksa". Nyt jos joku pyytää johonkin niin pyrin lähtemään, koska siinä tulee sitten käveltyä. Muutenkin musta tuntuu, että paikallaan pysyminen ei ole enää niin läsnä kun "edellisessä elämässä".

Jaksamista on siis tullut jossain määrin lisää. On se tosin vieläkin aika alhaalla, mutta ainakin suunta on sentään oikea.


Mutta tosiaan, mä huomasin semmosen jutun, että tää mun elämäntaparemontti on jostain syystä mun päässä yhtäkkiä kääntynyt laihdutusprojektiksi. Ja mä en nyt oikein tiedä onko se hyvä. Kuitenkin alkuun mietin, että on se hyvä plussa jos paino putoaa siinä sivussa, mutta nyt se tuntuu olevan se päätavote.

No, tällä nyt kuitenkin mennään ja katellaan noin kolmen viikon päästä niitä muutoksia sitten tarkemmin - ellei teillä ole mielenkiintoa kuulla niistä useammin.

Terveisin,
Tekko

Minulla on nälkä #5

Mä olen hyvin ihmeissäni siitä, että kuinka mun motivaatio tätä elämäntaparemonttia kohtaan on pysynyt. Tänään tuli tasan kuukausi täyteen siitä kun tosissani aloin tähän hommaan. Tänään oli punnituspäivä ja mun motivaatio on ehkä korkeimmillaan ikinä.

Mua nyt huvittais lisätä tähän se sama lista kun viime viikolla, mutta en mä viitti. Joten jos teitä kiinnostaa, niin kattokaa viime blogimerkintä tästä. Nimittäin se antaa hyvän pohjustuksen seuraaviin numeroihin.

11.3.-18.3. välisellä ajalla vaa'an näyttämät tulokset on muuttunut näin: Paino on pudonnut 4 kiloa. Rasva on tipahtanut 0,8 % ja lihasprosentti ei ole tehnyt muutosta mihinkään suuntaan. Vesi mun kehossa on aikalailla jämähtänyt nyt paikoilleen, mutta on tehnyt 0,4 % muutoksen alaspäin.

Ja mun on pakko tehdä vielä tämä seuraavakin taulukko, koska kuukausi on ehkä vähän parempi mittapuu tässä hommassa. Eli nyt samanlainen taulukko viimeisen kuukauden ajalta:

27.2.-18.3. välinen aika ja muutokset. Kiloja on lähtenyt tasan 5 kg. Rasva on pudonnut 3 % ja lihaksien osuus on noussut 0,8 %. Vesi on kuukaudessa noussut 1,3 %.

Mulle nää kuukaudessa muuttuneet numerot on todella hienoja. Ehkä olisin toivonut lihasprosentin kasvaneen enemmän, mutta pääasia on kuitenkin, että se ei tule alaspäin.

Eilen Eira toi kotiin 2 kappaletta 5 kilon kahvakuulia. Tänään mietin, että viime kesä-heinäkuulta olen pudottanut sen verran kiloja kun nuo kaksi painaa yhdessä. Se ei kuitenkaan ollut se pääasia, vaan pääasia oli se, että niillä on tosi helppo tehdä kaikkea. Tänäänkin, vaikka kello on vasta vähän yli yhdeksän ja heräsin hieman ennen yhdeksää, niin olen kerennyt tekemään jo muutamia pieniä liikkeitä niiden kanssa.

Menneellä viikolla mä oon ehkä kaikista eniten ruvennut pohtimaan tota liikunnan lisäämistä elämään. Ja päädyinkin semmoseen tulokseen, että joka toinen päivä vähintään olisi hyvä polkaista edes se 15 minuuttia kuntopyörää, jonka jälkeen rääkätä itsensä loppuun muilla liikkeillä (mm. vatsalihasliikkeet ja punnerrukset). Yllättävän nopeesti siinäkin huomaa tuloksia.

Nyt oon tässä kerennyt haaveilemaan jo kesästä ja rullaluistelusta. Jos mä vihdoinkin jaksaisin tehdä sen matkan Hyvinkää-Riihimäki. Tosin se vaatii sen, että saisin jostain käyttööni toimivat rullaluistimet. 

Viime vuonna me ostettiin mulle uudet käytetyt. Tai no, ne oli ollut hetken kokeilussa edellisellä ja sitten olivat pistäneet eteenpäin, koska ei ollut ilmeisesti jalat tottuneet niihin. Ja kun ne meille saapui, huomasin heti, että ei niissä kaikki ollut ihan kunnossa. En tiedä mihin harrastukseen ne oli tarkoitettu, mutta ne ei todellakaan pysynyt jalassa niinkuin rullaluistimien kuuluisi pysyä. Niissä on ilmeisesti joku valmistusvirhe.

Periaatteessa mulla on siis tavote ensi kesälle jo. Olla siinä kunnossa, että jaksaisin rullaluistimilla kulkeutua Hyvinkäältä Riihimäelle. Oon sitä ehkä pari kertaa koittanut aikaisempina vuosina, mutta ei ole kunto yksinkertaisesti riittänyt. Muutenkin, kesä on niin hyvää rullaluistelu aikaa, että jos pyörät jalkojeni alle onnistun jotenkin hommaamaan, niin tulen ehdottomasti rullaluistelemaan enemmän kun pyöräilemään kotona.

Täähän meni jännään suuntaan, mutta ei sillä ole väliä. Välillä on hyvä antaa ajatuksen viedä ja katsoa sitten lopuksi, että mitä kaikkea sitä on saanut aikaiseksi. Tämä oli nyt tämmönen merkintä.

Terveisin,

Tekko

Minulla on nälkä #4

Osaapas sitä tulla onnelliseksi pienistä asioista. Tai no, ei nää niin pieniä asioita tän kokoselle ole, mutta silti! Nyt tulee vähän tuloksia kolmen viikon muutoksesta.

27.2.-4.3. välisellä ajalla, mun paino oli noussut 0,4 kg. Rasvaprosentti oli pudonnut silti 1,2 %, lihasmassa oli noussut 0,5 %. Veden määrä kehossa oli noussut 1,1 %.

4.3.-11.3. välisellä ajalla muutos oli sit taas jo paljon huomattavampi. Paino oli pudonnut 1,4 kg. Rasvaprosentti oli tipahtanut 1 % ja lihasmassa noussut 0,3 %. Vesi taas oli noussut 0,6 %.

Mun mielestä ihan hyviä muutoksia sillä, että on vaan parantanut syömätottumuksiaan ja lisännyt liikunnan ylipäätään mukaan elämäänsä, vaikka se toisinaan hyvin pientä onkin.

Sitten tulee aika vastata yhteen kysymykseen, minkä kuulin tässä noin viikko takaperin.

Mistä yhtäkkiä innostus moiseen elämäntaparemonttiin? 

- Mä oon tätä tässä pohtinyt, että onko mulla siihen mitään sen kummallisempia syitä. Ihan alkuun sanoin, että haluisin vielä joskus näyttää ihmiseltä (mutta sit mietin, että se kuulostaa kyllä niin väärältä. Ihminen näyttää ihmiseltä, vaikka se olis minkä kokoinen.). Sitä kun on teini-ikäisestä asti ollut enemmän tai vähemmän pyöreä, niin mulla vaan heräs ajatus siitä, että miltähän mä näyttäisin jos mä olisin vaikka normipainoinen.

Siitä sitten päädyin miettimään toista seikkaa, joka mulla oli mielessä jo kauan aikaa sitten: laiskuus. Mä olen uskomattoman laiska. Mua huvittais tehdä kaikkea muutakin kun vaan istua kotona ja jumittaa. Mä en vaan silti jaksa tehdä mitään. Mä huomaan usein, että mun mielessä mä matkustan jo pois kotoota, mutta silti mä vaan istun koko päivän kotona. Laiskuudesta eroon pääseminen on yksi etappi tässä.

Ylipaino vaikuttaa mulla niin paljon kaikkeen. Ensinnäkin mua toisinaan jopa hävettää kulkea tuolla. Että jos jotain ei voi laittaa laiskuuden piikkiin, niin sitten sen. Paniikkihäiriön kanssa tämä ylipaino ei todellakaan ole hyväksi. Tuntuu, että ihmiset kattoo ja naureskelee (ajatusvääristymä). Se lisää sitä kotiinjäämisenriskiä huomattavasti.

Jos mä saisin painoa alas, veikkaan sen vaikuttavan myös mun paniikkihäiriöön. En enää miettis niin paljon, mitä muut musta ajattelee. Periaatteessa oon ollu sinut itteni kanssa jo pitkään, mutta muutamat kerrat, kun mua on yöelämässä läskiksi haukuttu, niin se on taas syönyt vähän itsetuntoa. Johtopäätös, enhän mä sillon ole sinut itseni kanssa. Tiedän, että noi pitäs jättää omaan arvoonsa, mutta periaatteessa ne on antanut vaan alkusysäyksen tähän projektiin. Eli voisin periaatteessa kiittää niitä mestareita, joille toisen ylipaino on ongelma.

Sitten tullaan kohtaan työelämä, johon taas vaikuttaa niin moni asia tästä edeltävästä tekstistä. Mua pelottaa työelämä laiskuuteni takia - mä en kumminkaan jaksa ja saan potkut. Mua häiritsee muiden työntekijöiden ajatukset musta. Ja nää kaikki taas vaikuttaa mun oma-alotteisuuteen. Mä olen niin epävarma kaikesta, että en osaa sitten tehdä mitään ilman että käsketään. Ja käskyttämisestä en tykkää ollenkaan. Eli tässä ollaan niin ristiriitasissa tunnelmissa, että pakkohan mun on nyt jotain tehdä tän eteen.


Vau, tulipas paljon tekstiä. Tuo varmaan selventää edes vähän sitä, että minkä takia mä tahdon tehdä itselleni jotain. Tai toivottavasti selventää. Onhan siitä iso osa vain ajatusvääristymää, mutta luultavasti pääsen niistä eroon pudottamalla painoa. Joten tämähän on vain voittoa koko matka laihemmaksi ihmiseksi.

Terveisin,
Tekko

Minulla on nälkä #3

Ihan aluksi; kiitos kommenteista. Niitä tuli viime merkintään ennätyksellinen määrä. Joo, mun blogissani ei koskaan ole ollut noin paljon kommentteja yhessä merkinnässä. Ja kaikenlisäksi ne oli vielä tsemppaavia.

Viime punnituksesta on nyt kulunut viikko. Kävin katsomassa aamupainon, mutta en sitä tänne julkaise. Se on liian paljon julkaistavaksi, mutta sen verran sanon, että pientä muutosta on tapahtunut. Paino ei ole sen suuremmin pudonnut, mutta rasvaprosentti oli pudonnut ja lihasprosentti noussut.

En mä täysillä luota tohon meiän vaakaan, mutta kyl mä veikkaan, että se on edes oikeilla jäljillä - ja se riittää näin alkuun.

Niin ja mitä siihen painon putoamiseen tulee, niin ei se vielä ole kovinkaan oleellista. Puhun siitä tietenkin kokoajan, että "nyt se putoo, nyt se putoo", mutta todellisuudessa tää on edelleenkin elämäntaparemontti - ei niinkään laihdutusurakka. Ja siksi voin olla hyvinkin tyytyväinen siihen, että muutosta on tapahtunut edes vähän.

Edelleen päivittäin tähtään siihen, että tulee syötyä noin 1000 kcal, eikä haittaa jos vähän menee yli. Ja edelleenkin tähtään siihen, että ruokailen 3 tunnin välein, eli noin 5 kertaa päivässä.

Liikuntaa olen lisännyt, en nyt sen kuntopyörän muodossa, mutta kävelemällä. Mennyt viikko oli aika tuskaa kun lähdin liian innoissani tekemään kyykkyjä - loppuviikon oli reidet niin kipeät, että rappusten kulkeminen jo teki kipeetä. Virheistä oppii.

Yks juttu minkä oon nyt tässä huomannut, niin oon ruvennu seuraamaan ruokien ravintoarvoja. Tai siis silleen, että kun eilen kävin kaupassa yksinäni, niin tutkailin tuotteiden sisältämiä asioita ja valitsin aikapaljolti niiden mukaan mitä ostan. Tiedä sitten voiko niihin sokeesti luottaa, mutta ainakin se antaa oikean suunnan.

Ja sit oon huomannu semmosen jutun, että kun eilen väsäsin kananpojan jauhelihasta pihvejä, niin se aikaisempi minä olisi syönyt yhdeltä istumalta kaiken minkä olisi saanut itseensä mahtumaan. Nyt mä otin kiltisti vaan yhden pihvin ja vierelle kurkkua ja punajuurta. Nälkä meni, ja pihvejä jäi vielä seuraavaan evästyskertaan. Onhan se selvää säästöä! Sillä määrällä minkä ennen olisin vetänyt yheltä istumalta, voin nyt syödä useamman päivän.

Ei mulla ole minkäänlaista mielihalua palata vanhaan. Tää toimii paljon paremmin!

Terveisin,
Tekko