29012018 | Häiriköintiäkö?

Vaihoin tänne Riihimäelle muutettuamme mun puhelinliittymän DNA:lta Telialle. Tällä alueella ei meinaan toiminu toi DNA:n nettiyhteys lähes ollenkaan.

Telia tuli vastaan Hyvinkään Willassa ja teki semmosen tarjouksen juuri oikeaan aikaan, että en voinut kieltäytyä. Siinä se kysyi seuraavan kysymyksen: "Haluatko pitää numeron salattuna?"

Vastasin myöntävästi, koska vihaan vieraista numeroista tulevia soittoja. DNA:n kanssa ei tätä ongelmaa ollut, ne piti mun numeron tarpeeks salaisena. Vaan nyt Telian aikaan mulle on soiteltu jatkuvasti.


Aina kun Googletan puhelinnumeron, josta yllättävä puhelu on tullut, niin kyseessä on useimmiten aina eri firma. Välillä ne pitää noin viikon taukoja ja sitten alkaa taas saapua puheluita. Ne ärsyttää mua suuresti.

Mutta teinkö mä jonkinlaisen virheen? Miksi ne on alkanut soittelemaan liittymänvaihdon jälkeen? Eikö pelkkä salainen numero toimi? Vai eikö mun salaista numeroa pidettykään salaisena? Paljon kysymyksiä.


Ja kun puhutaan häiriköinnistä, voidaan siirtyä toiseen vastaavanlaiseen ongelmaan. Mulle on nyt viikon aikana tullut Facebookissa varmaan joku 6-8 kaveripyyntöä. En tiedä kuinka monelle on tuttua se tunne kun saatte kaveripyynnön odottamattanne? "Kukahan se on? Onkohan se joku vanha kaveri lapsuudesta tai jotain?" Herää kysymyksiä ja pieni innostuminen.

Vaan mitä näenkään kun avaan kaveripyyntölistan? Useimmiten henkilön profiilikuva on jokin silikonilehmä. Anteeksi nimittely, mutta mua ärsyttää. Useimmiten se on siis mahdollisimman paljon leikatun näköinen naisihminen. Nimi poikkeuksetta ulkomaalainen ja joskus siihen on saatettu lisätä lisänimi "Hot" tai jotain vastaavaa.

Mä en vaan jaksais. Mä tykkään kaveripyynnöistä, mutta kohta mä alan karttamaan niitäkin.


Mietin vaan, että miten ihmisillä on aikaa? Tai no siis, olis mullakin, mutta mulla ei ole mielenkiintoa häiritä muita ihmisiä joutavuuksilla. Mä haluun vaan elää rauhassa, nyyh. Lakatkaa soittelemasta ja laittamasta tyhmiä kaveripyyntöjänne typerät ihmisolennot. No okei, joillekin toi soittelu on työtä, mutta silti. Tämä ei todennäköisesti koske kovin montaa tämän tekstin lukijoista, mutta kirjoitin sen nyt kumminkin tänne.


Tämmönen vuodatus nyt kun en keksinyt muutakaan tekemistä.

Terveisin,
Tekko

23012018 | Talteenko?

Mun seuraavan hankinnan täytynee olla ulkoinen kovalevy. Mä nimittäin tahtoisin tätä mun konetta hieman tyhjemmäksi, koska tää on alkanut.. Ketä mä huijaan? Tää on aina hidastellut, mutta musta tuntuu, että ei tää näin hidas ole koskaan ollut.


Ulkoselle kovalevylle olisi kova tarve, koska jo mun työpöydällä sijaitsevassa "Kuvia" -kansiossa on kuvia noin 26,8 Gt:n edestä. No okei, siellä on lähinnä kuvia mun puhelimilta (monikko, koska siellä on kuvia myös vanhasta luurista), mutta on nekin aika tärkeitä. Jokainen kuva sisältää jonkinlaisen muiston. Ehkä.

Sitten mulla on toi kansio, mihin joskus ajattelin, että tallennan kaikki mahdolliset kuvat. Tämä tietokoneen itsensä luoma "Kuvat" -kansio. No, en vissiin sit koskaan alkanut tallentamaan sinne mitään, koska siellä ei ole kuin 590 Mt. Tosin siellä on vuodesta 2016 lähtien blogin ns. kansikuvat. Eikä siinäkään vielä kaikki.

Kolmas kansio, mihin mä pääsääntöisesti tallentelen kuvia on tuo tietokoneen itsensä luoma "Tiedostot" -kansio. Siellä on yli 5000 tiedostoa, mutta on kooltaan vain 1,40 Gt. Tää taitaa silti olla mun tärkein kansio, jota en todellakaan haluais menettää. Siellä on lähes kaikki mitä oon tietokoneella piirrelly/muokkaillu tän koneen ostamisen jälkeen.

Sitten ois vielä toi "Ladatut tiedostot" -kansio. Ne ei ole niin mahdottoman tärkeitä, mutta siellä on kaikki kuvat mitä oon ladannu koneelleni juurikin tämän kyseisen koneen ostamisen jälkeen. On niitäkin kertynyt, koska on kooltaan 4,08 Gt.


Täällä noi on vaan numeroita, mutta mulle tossa on aikapitkälti kaikki mitä oon tän koneen omistajana haalinut kasaan / saanut aikaiseksi. Paljon muistoja, jotka olisi ikävä menettää. Joku pilvipalveluhan olis varmasti nykypäivänä se juttu, mutta mä haluan kaiken ton siten, että voin pidellä sitä käsissäni. Olen hieman vanhanaikainen.

Vaikka mulla on erittäin huonoja kokemuksia ulkoisista kovalevyistä, niin silti jokin tällainen olisi nyt varmaan tarpeen. Yhden ulkosen kovalevyn mukana meni kaikki kuvat/kaikki muu väliltä Tekko15v - Tekko20v. Olisi kovin harmillista, jos niin kävisi jostain syystä tälle uudemmalle materiaalille.


Tämä nyt oli tämmönen omien ajatuksien vuodatus. En jaksa tätä edes Facebookissa mainostaa, joten tän löytää vaan ne jotka tän löytää. Jonkinlainen muistilappu itselleni.


Ja nyt itseasiassa muistin juuri, että mistä tämä kaikki tuli mieleen. No, löysin koneen syövereistä suhteellisen tutun näköisen kuvan, jonka olemassaoloa en edes muistanut. Nyt kun muistan, en halua kadottaa sitä enää.

Mistähän mahtaa olla tuttu tämä kasvokuva minusta?

Terveisin,
Tekko

22012018 | Lopettamisiako?

Hmm, mä oon tässä nyt ainakin viikon miettinyt kaikkia asioita, mitä olen tän blogin aikana tänne lupaillut. Mä oon lupaillut aika paljon. Jotkut asiat on pysynyt ja jotkut asiat on vaatinut useamman merkinnän, eikä silti ole muuttunut mihinkään suuntaan.

Päälimmäisenä oon kuitenkin miettinyt lähinnä noita roskaruokaravintoloita. Yritin etsiä tarkkaa päivää kun lopetin niissä käymisen. En löytänyt tarkkaa päivämäärää, mutta 2.4.2015 olin kirjoittanut näin:

Hampurilaisketjujen roskaruoka loppu kokonaan noin vuosi ja kaksi kuukautta sitten.

Eli se on ollut joskus helmikuussa 2014? Mä en vaan ole kirjottanut sitä tänne blogiin? Ei mulla nimittäin ole helmikuulta 2014 ainuttakaan blogimerkintää.

No kuitenkin. Tämä asia on pitänyt lähes täysin. Eira sai mut vissiin viime vuonna ylipuhuttua kokeilemaan Hesburgerin jotain tortillaa. Se on ollut ainut kosketukseni hampurilaisketjujen roskaan n. neljään vuoteen. Eikä se edes sytyttänyt niin paljoa, että olisi heti pitänyt hakea lisää.

Sitten löysin tällaisen tekstinpätkän tuolta kun selailin vanhoja merkintöjäni:

Kun päätin sillon 12.1.2015 jättää sipsit pois ja vähentää limuja, niin olen onnistunut siinä.

Sipsit on mun pahin vastukseni. Olin tuolloin onnitunut ne jättämään, mutta arvatkaa onko ne kerennyt tulla jo vaikka kuinka monta kertaa takaisin? Kyllä, ne on tullut, mennyt ja tullut taas. Onneks niiden kanssa osaa nykyään kumminkin pitää taukojakin. Ne on semmonen, hmm, kausituote. Joskus rupee tekee mieli sipsiä ja saatan syödä parina päivänä, mutta sitten ne taas jää taka-alalle.

Limujen suhteen mulla on käynyt aika hitsin hyvin. Tuolloin lupasin vasta vähentää niitä, mutta en mä niitä tänäkään päivänä enää juo. No, sillon tosiaan kun Eira kävi hakemassa sen tortilla-aterian sieltä Hesburgerista niin maistoin kokista pitkästä aikaa. Maku oli yllättävän hyvä pitkästä aikaa, mutta ei todellakaan jäänyt tekemään mieli lisää.

Ainoastaan on yksi limu jota juon silloin tällöin, ehkä noin 1-2 kertaa parissa kuukaudessa. Semmonen tuote kuin A&W Cream Soda, tai jos olen väärässä kaupassa niin Sun'n Cream Soda.

Toisaalta tästä voidaan päätellä se, että en vaan osaa lopettaa jotain kokonaan. Okei, no, "loppuelämä" on aika pelottavan kuuloinen termi. Ehkä se on ihan fiksua, että saa asiat edes jollain tavalla tasapainoon ja mä koen onnistuneeni siinä usean asian kohdalla.

Uusimmat kaksi blogille luvattua asiaa on pitänyt mielestäni ihan kiitettävästi. Hampaiden peseminen ei vieläkään täysin automaattisesti tule, mutta hyvin sen silti muistaa kun näkee oman sähköhammasharjan vessan peilikaapin päällä. Ja mitä tulee veden juomiseen, niin mä aina nykyään kokeilen ensin vedellä, että onko mulla nälkä vai vaan jano. Ei niin usein sit tarvii yrittää väkisin tunkea naamaan jotain jos se olo menee vesituopillisella ohi.

Ainii, olen mä varmaan tuhannet kerrat luvannut lopettaa tupakoinnin ja alkoholin nauttimisenkin, mutta kuinkas niiden kanssa onkaan käynyt? Mulle nyt vaan on pääasia se, että osaan pitää ton alkoholin viihdekäytössä, eikä se hallitse elämää. On se sitäkin joskus meinannut tehdä, mutta ehkä ne lupailut tänne on auttanut sittenkin jotain.

Ja jos tänne asti olet jaksanut lukea, niin jaksat myös kommentoida seuraavaa asiaa: haluatteko tälle vuodelle Putous-aiheisia merkintöjä? Sketsihahmojen perkaamista tai jotain? Mä en itseni takia sitä viitsi tehdä, vaikka mulla sanottavaa olisikin. Jos se ei ketään kiinnosta, niin miksi mä sitä tänne väkisin tuuppaan?

Terveisin,

Tekko

08012018 | Hukkako?

Siitä on nyt vasta 5 päivää kun kirjotin siitä, että tuun ottamaan elämääni hampaiden pesun ja veden juomisen. Tiedättekö mitä? Mä olen nyt jo huomannut asioita.

Tosiaan, ennen mä saatoin juoda päivän aikana vaan aamukahvin ja satunnaisesti maitoa ruoan kanssa. Välillä mehua tai jotain, mutta ei mitään rutiinia. Nyt kun mä olen alkanut juomaan säännöllisemmin vettä, niin mä olen päivät yleensä paljon virkeempi.

Aikasemmin mä olin ihan väsynyt jo herättyäni, eikä päivän eteneminen helpottanut yhtään. Siis vaikka kuinka monta vuotta. Väsynyt, väsynyt ja väsynyt. Päivät pitkät.

Eira sano, että mä oon varmaan kärsinyt nestehukasta. En tiedä onko se ihan oikea sana sille, mutta luultavasti jotain sinne päin. Tai, tutkitaan vähän nestehukan oireita ihan vaan huvikseen:

jano,

virtsan väri/määrä,

kuiva, tahmea suu

väsymys ja voimattomuus

huimaus, pyörrytys

lihasheikkous

päänsärky

Nää oireet on siis vissiin semmoset yleiset oireet nestehukassa. Ja täytyy kyllä myöntää, että aika paljon osumia.

Jano mulla on varmaan aina ollut, mutta oon kuvitellut sen näläksi. Miten mä en ole koskaan oppinut sitä? No, nyt se on toivottavasti korjattu. Virtsasta en sen enempää ala täällä kirjottelemaan. Kuiva ja tahmea suu, ainakin aina aamuisin. Ja kyllä itseasiassa usein päivän aikanakin.

Väsymys ja voimattomuus on se isoin juttu, minkä olen tosiaan nyt huomannut. Mä en oo yhtään niin väsynyt enää. Huimaus ja pyörrytyskin on vaivannut usein, mutta oon keksinyt niille aina toisenlaisia tekosyitä. Lihasheikkouksesta en tiedä, mutta varmaan joo, koska voimattomuus. Päänsärkyä on ollut kanssa jonkin verran, mutta oon senkin aina pistänyt jonkin toisen asian syyksi.

Uskomatonta miten hölmö ihminen voi olla. Mä en oo vaan juonut tarpeeksi! Aika paljon oireita toivottavasti tulee katoomaan nyt kun alan sisäistämään asian. Siis mä en oo vissiin koskaan elämässäni vaan juonu oikein. Huh huh.

Mut hei, tosiaan, parempi myöhään kun ei milloinkaan. Jos tää nyt tulee helpottamaan entisestään, niin täähän on vaan mahtavaa. Omasta mielestään niin pieni asia voi ollakin tajuttoman suuri.

Näillä mennään, eikä vaan meinata.

Terveisin,

Tekko

07012018 | Järjestelyäkö?

Mä muistan vielä hyvin elävästi noin kahden vuoden taakse, kun mä yritin organisoida elämääni fiksummin. Mulla oli silloin se mun "elämäntaparemontti" suurimmillaan.

Tossa yks päivä siivoilin tätä mun tietokonehuonetta ja rupesin vaan miettimään, että mitähän mä tarvitsen tänne vielä.. Sillon se pamahti mun mieleen: mä tarvitsen tänne vihkon. Siitä tuo alustus. Sillon pari vuotta sitten mä pidin vihkossa kaikkia asioitani. Tai no en kaikkia, mutta semmosia tärkeimpiä. Sillon kirjotin sinne viikoittain jopa oman painoni ja siihen liittyvät miinus- tai pluslaskut.

Mitä mä vihkolla nyt teen? Mä ajattelin, että tää vuosi voisi olla semmonen kun mä pistän kaikki asiat tohon vihkoon. Laskut, tärkeet menemiset ja tämmöset. Kalenterihan ajais asiansa varmaan, mutta mulle vihko on helpompi.

Kun mulla on toi vihko tässä pöydällä ja kun tuun täällä ylhäällä käymään, mä muistan sen nähdessäni aina tarkistaa jutut. Ja kun kirjotan sinne tosiaan laskut ja niiden päivämäärät, niin mulla on kaikki yksien kansien välissä.


Todennäkösesti tuun hyödyntämään tota myös monessa muussa. Esimerkiksi: mulle välillä tulee mieleen aiheita, joita voisin tänne blogiin kirjottaa. Ne mun kannattaa ehdottomasti kirjottaa ylös, koska muuten en niitä enää muista. Kun mulla on fiksusti ne tuolla vihkosessa, niin mä muistan ne. Kätevää? Totta.


En tiedä miks teen yhdestä vihkosta näin ison numeron, mutta mulle tää on aika iso juttu. Niinku tänä vuonna ilmeisesti kaikki. Kai mä sit kumminkin oon ihminen, joka uskoo parempaan uuteen vuoteen. Mutta hei, jostain se on kaikki aina aloitettava.

Ei mulla muuta. Eikä tääkään teille kovin tärkeetä tietoa ollut, kerroin kuitenkin. Mun blogi, mun säännöt.

Terveisin,
Tekko

03012018 | Vuoden ensimmäinenkö?

"Uusi vuosi, uudet kujeet", hmm, kuinkahan usein mäkin olen ton sanonut? Ajatuksena tietenkin ihan hyvä, mutta ei koskaan toteudu.

Enkä mä ala mitään lupauksia tekemäänkään. Mä olen vain ajatellut. Tää on hyvä sauma ajatella huonoja asioita ja miettiä miten niistä saisi parempia. Tai siis ylipäätään, miten tulevasta vuodesta saisi edellistä paremman.


Mun tulevasta vuodesta tulisi parempi, jos oppisin pesemään hampaani edes kerran päivässä. Tähän asti se on ollut satunnaista. "Nyt tuntuu tosi likasilta hampaat, taidanpa pestä ne"-tyyppistä. Jos tänä vuonna pääsen siihen pisteeseen, että hampaiden peseminen tuntuu täysin mutkattomalta ja teen sen edes kuutena päivänä viikossa, niin olen voittanut itseni. Oppia ikä kaikki.

Toinen pieni asia on veden juominen janoon. Mä en tiedä olenko mä vieläkään oppinut erottamaan nälkää janosta, mutta tänä vuonna aion juoda enemmän vettä. Mä en välttämättä juo päivän aikana mitään muuta kun aamukahvin ja maitoa ruoan kanssa. Se veden lisääminen elämään voisi opettaa taas sen oikeanlaisen ruokarytminkin.

Ja joululahjaksi saatua piirustuspöytää (vai mikä noiden oikea nimi nyt onkaan?) aion oppia käyttämään. Oon sitä pari kertaa jo testannut, mutta ei se ihan niin helppoa ollutkaan. Täytyy opetella tietokoneella piirtäminen vähän niinkuin uusiksi.


Sitten on se, että haluisin löytää sen oikean duunipaikan. Oon miettinyt kouluakin, mutta musta tuntuu, että se menee ihan liian monimutkaiseksi. Todennäkösesti sinne on kuitenkin se hakemus laitettava, koska haluun joskus oppia tästä harrastuksestani kaiken ja työllistyä alalle. Mutta ehkä kumminkin tänä vuonna jotain duunia, koska se ei irrottais mua niin vahvasti henkilökohtaisista menoista, kun toiselle paikkakunnalle opiskelemaan lähteminen.


Ei mulla tässä silleen muuta. Pienillä askelilla ihmiset, silleen se hyvä tulee. Ja tosiaan, parempaa vuotta 2018!

Terveisin,
Tekko

24. | Kahdeskymmenesneljäskö?

Joulu, se on nyt! Tulin just hetki sitten joulusaunasta ja vetäsin jouluruokaa mahan täydeltä. Seuraavaksi olisikin vuorossa kaiketi joululahjojen avaaminen.

Mutta koska mä en halua nyt olla tietokoneella kovin kauaa, niin pidän tämän hyvin lyhyenä.


Hmm, onkohan tämä tarpeeksi lyhyenä, koska en keksi mitään kirjoitettavaa?

No, viettäkää oikein rauhalliset ja hyvät joulut! Mä palaan tonne omien sukulaisteni pariin viettämään tätä odotettua juhlaa. Jossain vaiheessa pitää käydä kyllä vielä uusintakierros jouluruoan kimpussa, oli se sen verran hyvää!

Nauttikaa!

Hyvää joulua,
Tekko

23. | Kahdeskymmeneskolmasko?

Huomenna on joulu, huomenna on joulu! Eikä mun unirytmi antanut mulle rauhaa viime yönäkään. Mä heräsin, mutta en uskaltanut avata silmiäni, koska olin ihan varma, että kello on yksi. Pidin silmiäni väkisin kiinni vaikka kuinka kauan, kunnes luovutin unensaannin suhteen. Otin puhelimen yöpöydältä ja oli se jo kolme.

Siitä sitten vaan reippaana ylös. Kattelin hieman Youtubea ja pelailin puhelimella kunnes Eira heräs. Sit alettiinkin aikamoisella haipakalla pakkaamaan autoa, koska matka kohti Hyvinkäätä ja joulun viettoa piti alottaa heti aamusta.

Ja koska mä olen nyt täällä, niin mulla ei ole blogiin sen kummallisempaa sisältöä. Koitan nyt kuitenkin tälle ja huomiselle päivälle jotain keksiä.


Kysymyksiä ja vastauksia? Kaikki tykkää niistä? No, minä ainakin tykkään vastailla, joten sillä mennään tänään.

1. Oletko surullinen, jos joulusta puuttuu lumi?
– En nyt suoranaisesti surullinen, mutta onhan se hieman ikävää. Lumi kumminkin on aika oleellinen asia joulufiiliksen luomisessa. Jos lunta ei ole, niin on paljon synkempi mielikin.

2. Postikortit vai sähköiset tervehdykset?
– Postikortit on kyllä ehdottomasti se juttu. Niitä on kiva saada. Koskahan opettelen itse niitä lähettämään? Jos tiedän, että niiden saaminen on kivaa, niin miksi sitten ei lähettäis muillekin joulumieltä? No, ehkä vielä joskus.

3. Leivotko/teetkö jouluruoat itse vai ostatko valmiina?
– Mä tuun tänne porukoille nauttimaan jouluruoat, joten mun ei oo tarvinnu miettiä niitä. Tänä vuonna kumminkin kannoin korteni kekoon ja tosiaan päätin hieman jouluruokaa tehdä. Saapas nähdä tekeekö ne täällä kauppansa vai meneekö roskiin.

4. Viihdytkö kauppojen jouluvilinässä vai kartatko jouluvilinää?
– Mielelläni välttäisin, mutta en kykene siihen. Mä oon niin huono ostamaan lahjoja, että seikkailen vielä tosi myöhään kaupoissa ja siellä kyllä huomaa, etten ole ainoa. Jos sais ihan yksikseen olla tekemässä viimehetken hankintoja, niin olisin onnellinen.

5. Käytkö joulusaunassa?
– Mielellään kiitos. Vaikka mä en saunaihminen olekaan, niin kyllähän nyt joulusauna kuuluu perinteisiin ja sinne on päästävä.

6. Ovatko joulunviettotapasi peräisin lapsuudesta? Oletko muokannut joulunviettotapojasi aikuisella
iällä?
– Aika samoilla mennään. Jouluruoka, joulusauna, joululahjat ja yhdessäolo. Miksi muuttamaan toimivaa? On sitä joskus kokeiltu, mutta ei se toimi.

7. Mitä haluat joululahjaksi?
– Piirtopöytä oli ainut semmonen minkä osasin nimetä, mutta ei sekään ihan välttämätön ole.

8. Mitä annat joululahjaksi?
– Kuten sanottu, olen huono lahjojen hankinnassa. Mä pyrin kumminkin siihen, että se on jotain hyödyllistä. Jotain mitä ihminen tarvitsee. En haluu joutua ostamaan mitään pakotettua. Jos se tulee silleen, että "toi tolle!" niin se on paras.

9. Minkälaisia perinteitä joulun aikaan kuuluu?
– Jouluruoka, joulusauna, joululahjat ja yhdessäolo. Hautausmaallakin ollaan välillä vierailtu ja se on ihan uskomattoman kaunis paikka joulunaikaan. Ei vaan oo koskaan kyytiä, joten sinne harvemmin pääsee, ja se harmittaa.

10. Mikä oli parasta lapsuuden jouluissa?
– Lahjat. Lapset tykkää lahjoista. Tottakai minäkin tykkäsin lahjoista ja tykkään vieläkin salaa. Ei sitä sillon ymmärtänyt joulusta mitään muuta kun nimenomaan ne lahjat.

11. Mikä on parasta joulussa nyt aikuisena?
– Ehdottomasti yhdessäolo. Mitä enemmän sukulaisia läsnä, sitä parempi. Kaikki on vaan alkanut viettämään omia joulujaan, höh.

12. Miten vietät joulua tänä vuonna?
– Siten miten viime vuonnakin. Vanhemmilla. Täällä se joulu on, ei missään muualla.


Siinähän niitä nyt sitten taas oli. Mitähän huomenna? No, eikai se olis muuten joulukalenterin luukku jos joku sen tietäisi.

Iloista joulun odotusta,
Tekko

22. | Kahdeskymmeneskahdesko?

Mun oli pakko. Toteutin uhkaukseni jatkojalostaa niitä piparitorttuja.

Sinihomejuusto lähti meinaan kokeiluun. Mä en ite oo yleensä perustanut homejuustopipareista, mutta tiedän ihmisiä jotka siitä tykkää.

Ja koska en luota siihen, että niistä tulee ihan mahdottoman hyviä, niin mun oli pakko tehdä myös niitä viimekertaisia piparitorttuja lisää.

Aluks meinasin tehdä homejuustollisia vaan kahdesta levystä, mutta päädyin kolmeen. Testailin vähän vahvuuksia. Kaks tulee nyt noita perinteisempiä (olisin halunnut kokeilla Eiran tekemää omenahilloa, mutta se oli kerennyt kasvattaa karvat). Huomatkaa mun uus lähestymistapa. En pilkkonut niitä vielä tässä vaiheessa.

Tein niistä kivoja rullia, joita on helppo lähteä pienentämään. Tai ainakin mä oletin niin. No, sinihomejuustolla täytetyt oli helppo homma, mutta hillon kanssa oli erittäin sotkuista puuhaa. Sehän pursus sieltä välistä leikatessa.

Sinihomejuustopiparitorttuihin jätin tarkotuksella ton torttutaikinan ulkoreunalle, koska eikö se ollut pipari minkä kanssa se homejuusto sopi? niiden piti olla yhteydessä. Kivan näkösiä palasia tuli kyllä mun mielestä.

Nää sinihomejuustopiparitortut tuli uunista niin tokasin vaan, että "olen luonut hirviöitä!" Ei ne mitään ihan mahdottoman kauniita kyllä ole, mutta toivottavasti maistuu edes hyvältä.

Nää on niitä normaaleja. Niistä tuli ihan kauniita etanoita. Mut ei mennä siihen sen syvemmin, koska nää on käsitelty jo. 

Seuraavaksi olisi sinihomejuustopiparitorttujen maistaminen. Vähän jännittää, koska toi sinihomejuusto jota käytin tuoksui todella, todella voimakkaalta. Enkä pahemmin tosiaan ole homejuustojen ystävä.

No, ääntä kohti.. Ihan ensimmäisenä täytyy sanoa, että toi torttu tuntuu paremmalta reunalta kun pipari. Ja maku, hmm, sain nyt ensipuraisulla lähinnä piparin makua, joten uusi.. Itseasiassa, tää on ihan mielettömän hyvää! Tykkään tästä ehkä enemmän kun noista luumuhilloversioista. Olen mä vaan aika etevä!

Ja koska ei olis mitään jos mä en vielä vähän leikkis, niin mä tein vielä vähän hassumman näkösiäkin kappaleita.

Mulla meinas jäädä se yks homejuustorulla ylimääräseks, mutta sit keksin ruveta leikkimään sillä. Kaulin sen rullan levyksi ja rullasin sen uudestaan. Siitä uudesta rullasta sitten leikkasin palat ja laitoin uuniin. Nää on paljon kauniimpia! Ja todella hyviä!

Ehdottomasti kannatti kokeilla. Ja kannattaa kokeilla muidenkin!

Iloista joulun odotusta,

Tekko

p.s. Löysin tänään Eiralle lisää lahjuksia, huh! Nyt se stressi on ohi.

21. | Kahdeskymmenesensimmäinenkö?

Nyt on aika laatikkokilpailun. Tänään siis mun eilen tekemät porkkana- ja lanttulaatikko vs. Atrian porkkana- ja lanttulaatikko.

Ihan ensimmäisenä antaisin kyllä Atrialle pisteet ulkonäöstä. Varsinkin porkkanalaatikko on kauniin värinen. Mun laatikot, no, ne on ruskeita kökköjä. Onneksi kilpailu ei ratkea ulkonäöllisiin seikkoihin.

Tuoksustakin menee pisteet Atrialle. Hemmetti, onko koneen tekemä muka parempaa kun mun? Noissa Atrian laatikoissa on selkeet tuoksut kun taas mun laatikoissa ne on vähän epäselvät. Hiisi. Onneksi sekään ei ole se mikä ratkaisee, koska makuhan se on tärkein.

Maistan aluksi, hmm, omaa porkkanalaatikkoani.. Mulla saattaa olla tässä liikaa korppujauhoja, koska ne mä maistan ihan ensimmäisenä. Mutta kyllä mä erotan tästä sen porkkanankin. Tää on itseasiassa aika hyvää, ainakin parasta mitä mä olen koskaan tehnyt.

Atrian porkkanalaatikkoa naamioon nyt.. Tässä on ainakin parempi ja selkeempi koostumus, ja makukin on selkeempi, mutta hieman ehkä semmonen teollinen. Ei hemmetti, pitääkö mun oikeesti antaa voitto Atrialle? Mä tykkäsin ehkä enemmän tästä, kääk.

Oman lanttulaatikon vuoro, nyt älä petä.. Mm, aivan selvä lanttulaatikko! Tämä on onnistunut tosi hyvin. Pieni kitkeryys, mutta se kai on ihan luonnollista. Mut tää on kyl niin joulusen makunen, että nam. Tosta on kyllä vaikea parantaa, vai onko?

Seuraavaksi Atrian versio lanttulaatikosta, älä nyt ole parempaa.. Tässäkin on kiva koostumus, mutta maku on kyllä tosi vähäinen. Joo, tässä ei toi maku kyllä meinaa tulla mitenkään esille, mutta sitten kun se tulee niin on se ihan hyvä. Ihan jees.


Kyllä mun on todettava, että Atria vei porkkanalaatikon kohdalla ihan helposti. Kun taas Atrian lanttulaatikko jäi vähän kalpeaksi mun lanttulaatikkoon verrattuna.

Atria vei kyllä ulkonäöllisesti ja tuoksuissakin, että kai mun on todettava, että koneen valmistama oli tällä kertaa parempaa? Häpeällistä.


Mä kyllä tiedän miksi toi koostumus oli niin paljon parempi noissa Atrian laatikoissa. Niihin oli jätetty niitä "sattumia". Mun ois pitänyt tehdä noi laatikot ihan juuresvaiheesta asti, että oisin saanu niihin hyvän koostumuksen. Noi mössöpussit jätti kyllä nyt tosi huonon vaikutuksen. Korppujauhot oli ainoo mikä noissa omissa laatikoissa tuntu suussa. Sisältö oli pelkkää mössöä.

Ehkä ens vuonna osaan tehdä parempaa kun Atrian koneet, koska tästähän tie vie vaan ylöspäin. Olihan tämä kuitenkin ensimmäinen kerta kun teen joululaatikoita.


Nyt menen häpeämään, vaikka oikeesti noiden mössöjen valmistajan pitäisi hävetä mun puolesta.

Iloista joulun odotusta,
Tekko

20. | Kahdeskymmeneskö?

Syön tässä vähän tätä ylijäänyttä riisipuuroa. On muuten todella hyvää. Mistä sitä sitten jäi yli? No mitäpä luulette. Meikäläinen tarttui tänään haasteeseen tehdä jotain jouluruokaa. Porkkana- ja lanttulaatikko on nyt testattu!

Tein ne sit mahdollisimman yksinkertaisesti. Tiedättehän, kaupassa myydään niitä mössöpusseja. Jokatapauksessa ne on nyt tehty.

Tosissaan, näillä seteillä lähdettiin eteenpäin. Ihan ensimmäisenä kyllä piti toi riisipuuro tehdä ja se tehtiin ihan pussin ohjeella.

Siihen meni se ensimmäinen +40 minuuttia. En ees oo tainnu ennen riisipuuroa keittää, koska olin ihan hämmentynyt tosta keittämiseen menevästä ajasta. No, kyllä se loppujenlopuksi valmistui ja päästiin eteenpäin.

Tolla reseptillä, eli ehkä kaikista helpoimmalla, mä toteutin ton porkkanalaatikon. Mitään en säveltänyt, koska en uskonut vielä pystyväni siihen.

Plöts. Siinä on mun porkkanalaatikko valmiina. No ei, vitsi vitsi. Toihan oli vasta ensimmäinen vaihe.

Mausteet sekaan ja sekoittamaan. Meinas tässä kohtaa yksi asia unohtua, joten piti vielä yksi kuva ottaa tämän laatikon prosessista.

Kananmuna tuonne. En oo niin perehtynyt asiaan, että osaisin sanoa sen virkaa siellä. Ehkä se jotenkin sitoo? Eiks kananmunalla yleensä oo semmonen tarkotus?

Lanttuloora sitten tolla ohjeella, koska yksinkertainen lähestymistapa on tarpeeksi yksinkertainen.

Tässä laatikossa en jaksanut jäädä erikseen kuvailemaan vaiheita. Kaikki on sekoitettava yhteen, joten kaikki on laitettava kulhoon. Aika hienon näköinen taideteos.

Siinä oli valmiit mössöt. Aika onnistuneen näkösiä, vaikka en tiedä näyttääkö ne onnistuneilta. No, ei muuta kun voita sulattelemaan, että saa voideltua astiat.

Ja voideltuihin astioihin sitten mössöt sisään.

Mulla loppu voi kesken, joten jouduin joidenkin lanttulaatikoiden päälle kaatamaan sitä sulatettua voita. Kai se ajaa asiansa.

Nyt mulla on porkkanalaatikot uunissa, enkä oikein jaksa uskoa, että niistä tulee tänään maistelua. Huomenna ehkä maistellaan sitten. Voisin ehkä jopa harkita semmosta, että käyn ostaa kaupasta valmislaatikoita (porkkana ja lanttu) ja sitten testailen, että kummat on parempia. Vähän jonkinlaista mielenkiintoa vielä loppu kalenteriin.

Iloista joulun odotusta,
Tekko

19. | Yhdeksästoistako?

Mä huomaan aiheuttavani itselleni taas mielettömän kiireen.

Nukahdin eilen illalla ihan ihmisten aikaan, siinä vähän kello 20 jälkeen. Vaan nukuinko koko yön? En. Heräsin vähän jälkeen kello 1, ihan virkeänä. Pyörin täällä yläkerrassa ja mietin, että mitähän sitä nyt sitten tekis. No, pelasin.

Joskus aamukuuden aikaan siirryin alakertaan odottelemaan, että kello tulee 8 ja voin herättää Eiran. Näin kävi.

Jossain kohtaa Eira lähti töitä kohti ja itse jäin taas pohtimaan, että mitenhän sitä pysyy hereillä tän päivän. Oon pysynyt ja nyt kerron miten.


Pyörin tyhjän panttina noin kello kahteen ja laitoin kahvit tippumaan, koska Roni oli tulossa Hyvinkäältä käymään. Kahvin tippuessa mä leikkasin mun hiukset. Sit Roni saapuikin jo, ja hörpittiin siinä sitten kahvit ja lähettiin eteenpäin.

Eiran joululahja, huh, tiedättekö miten vaikea on keksiä kaksi lahjaa joulukuussa? Ensin sillä on synttärit ja sitten on joulu. Pyörittiin kaupoilla ja mä mietin pääni puhki kaikkia vaihtoehtoja. Löysinkin jotain, mutta mun omassa päässäni tää ei yksinään riitä, joten mun on mentävä vielä uudestaan.

Tarjosin Ronille rullakebabin Riihimäen Riihimasterissa – siellä on muuten ihan uskomattoman hyvät ruoat. Sit tultiin takasin tähän meille ja mä alotin taas rankan aivoriihen sen suhteen, että mitä ihmettä mä vielä keksin. En keksinyt vielä. Joten me vaan kuunneltiin musiikkia ja hölistiin niitä näitä, kunnes Roni lähti.


Nyt mä olen täällä yläkerrassa ja odotan, että pääsen nukkumaan. Ja mitä mä tarkotin sillä, kun aluksi sanoin, että aiheutan itselleni mielettömän kiireen? Lähinnä noita laatikkojuttuja. Joo, on mulla vielä 4 päivää aikaa, mutta mä en tiedä riittääkö se? Pitäs vielä kehittää muutakin. Miten? Missä ajassa? Miksi? Apua.

No, ihmetellään sitä seuraavissa luukuissa tai toimitaan.

Iloista joulun odotusta,
Tekko

18. | Kahdeksastoistako?

Mä en ymmärrä, miten mä onnistun kokoaika sotkemaan mun unirytmin. Tai no siis, toisena yönä voin nukkua ihan helposti ja sit taas toisena yönä en nuku ollenkaan. Nyt oli semmonen yö, kun en nukkunut ollenkaan.

Eirakin heräs siinä joskus vähän aamuneljän jälkeen ja ihmetteli, että miksi minä en nuku. Se tosin on vissiin ollut hereillä siitä asti, kun taas minä nukahdin joskus lähempänä kahtatoista. Nukuin noin kolmen tunnin yhdistetyt päikkärit ja yöunet. Ehkä mä nyt, toivottavasti, nukun ens yönä kunnolla.

Huomenna kun olis niin paljon tekemistä.


Aattelin huomenna vihdoin ja viimein löytää Eiralle joululahjan. Niinpä, mä olen tosi huono tässä hommassa. Yleensä mä pyörin kaupat läpi keksimättä mitään. Nyt mä olen alustavasti onneks saanut pieniä vinkkejä, joista voi olla hyötyä kun menen leikkimään joulupukin apulaista.

Sit mun kai pitäis huomenna alkaa väsäämään niitä laatikkojuttujakin. Tänään vähän tutustuin ohjeisiin ja täytyy sanoa, että yllätyin. Ihmeen aikaavaativaa hommaa noiden laatikoiden teko. Niitä pitää uunittaakin toista tuntia. Ihan mielipuolista.


Tänään en tosiaankaan ollut kykeneväinen tekemään mitään järkevää. Päädyttiin siihen, että Eira tekee "ainoan ruoan, jota hän osaa tehdä". Makaronia ja jauhelihaa. Mä en käsitä, miten niin yksinkertanen ruoka voi joskus olla niin älyttömän hyvää.

Mun kokkailuissa kun on aina mukana se, että mun on pakko loihtia jotain mukamas uutta. No, makaroni ja jauhelihakastike menee yleensä samalla vanhalla reseptillä, mutta muuten mä kyllä yleensä vaan sävellän, enkä saa koskaan kahta kertaa samanmakuista ruokaa aikaseksi. Ehkä joskus olis ihan ok kirjottaa jotain ylös, koska välillä ne ruoat yllättää positiivisesti. Vaikka itse sanonkin.


Laatikoiden suhteen mulla ei ole vielä kykyä säveltää mitään uutta, joten ainakin tänä vuonna ne tulee jonkin tietyn reseptin mukaan.

Ainiin, säveltämisestä puheen ollen, mun aivot lähti jatkokäsittelee niitä piparitorttu-ohjeitakin. Mä keksin, että voisin korvata niistä sen luumuhillon sinihomejuustolla. Moni tykkää piparista ja homejuustosta, joten miksi ei myös piparitorttu ja homejuustosta? Voisin kuvitella sen toimivan. En tiedä omiin makunystyröihini, mutta jos veisin porukoille jouluksi, niin uskoisin niiden tekevän kauppansa.


No, tää oli tämmönen luukku tänään. Kohta voikin jo mennä nukkumaan ja toivottavasti nukkua koko yön.

Iloista joulun odotusta,
Tekko