Mä päätin silloin, että jos musta ikinä tulee isä, niin mä puen lapseni hienommin. Ei typeriä kuoseja, ei typeriä animaatiohahmoja, eikä lapsista tule mitään käveleviä mainoksia. Itsehän en siis käytä lähes ollenkaan vaatteita, joissa olisi näkyvä logo tai kuva. Mun yhdessä takissa on Karl Kanin logo siellä täällä, mutta se taitaa olla ainut käytössä oleva vaatekappale, jossa on mitään logoa tai kuvaa esillä. Okei, hups, päivittäin käytän myös New Eran New York Yankeesin lippiksiä. Mulle itselleni hienoimmat vaatteet on nimenomaan mahdollisimman yksiväriset, eikä muhun tehdä mitään vaikutusta millään merkkivaatteilla tai vaatteiden hinnoilla ylipäätään.
Ensimmäinen lapsi syntyi ja sille oli katsottuna vain vaatteita, joista me vanhempina pidettiin. Oli kuosia, koska Eira tykkäsi niistä, mutta oli myös hyvin simppeliä, josta minä tykkäsin. Vauvan pukeminen oli kompromissi, koska tietynlaiset kuosit sai tosi hyvin yhdistettyä toiseen simppelimpään osaan.
Jossain vaiheessa homma alkoi karkaamaan käsistä. Ehkä piti alkaa keskittymään oikeisiin ongelmiin ja vaatteiksi kelpasi vaate kuin vaate, kunhan se vain oli. Pääasiallisesti kuitenkin puettiin Maxia semmosiin vaatteisiin, jotka Eira oli löytänyt jostain, mutta "hyväksyttänyt" mulla.
Jossain vaiheessa alkoi käytännöllisyys lisääntymään ja vaatteita otettiin enemmän ja enemmän vastaan Eiran sukulaisilta. Ei ne olleet huonoja vaatteita, ei lainkaan epäsiistejä, mutta siellä ei oltu niin tarkkoja logohommista tai kuvista kuin mitä itse olen. Eli mun ajatukset siitä, että millään logoilla ei aleta näyttämään mitään, meni sitten siinä.
Miiolle puettiin joitain Maxilta säilyneitä niitä hyviä hyväksyttyjä vaatteita, mutta tässä kohtaa mun näkökulmalla ei ollut enää oikein mitään merkitystä. Olin itsekin jo vähän luopunut siitä. Eira hommaili semmosia vaatteita kun oli helppo hommailla ja se oli mulle ihan okei. Simppelien vaatteiden, logottomien, löytäminen nykymaailmassa on vaikeampaa kuin löytää joku tietty logo. Itsellekin on välillä ollut vaikea löytää hyviä vaatteita, mutta sen takia mä suosin aika usein juuri samoja vaatteita vuodesta toiseen. Oon semmonen käytännön ihminen; vaatteet on simppelit ja omasta mielestäni usein ihan tyylikkäätkin. Toki nykyään mitään vaatteita ei saa pidettyä kamalan ehjänä tai siistinä, koska lasten kanssa sattuu ja tapahtuu.
Mä tykkään valita poikien kanssa vaatteita nykyäänkin. Mietitään mikä sopii minkäkin kanssa. Mä väittäisin, että mulla on ihan hyvä silmä vaatteiden valinnassakin, mutta tämä on tarttunut tässä kohtaa jo Maxiinkin. Se osaa valita itselleen hyvin tyylikkäitä settejä olemassa olevista vaatekappaleista. Se yhdistää värejä kivasti ja toisinaan tuntuu, että se on Maxillekin kiva hetki kun se saa ne vaatteensa valita ja yhdistellä.
Mikä on muuttunut niin se, että laatikot on aivan täynnä Ryhmä Hau-, Pokémon- ja Spiderman-vaatteita. Max osaa yleensä valita yläosaan kuvan ja alaosan pitää simppelinä, jolloin kompromissi on oikein toimiva, jos värit vaan osuu yhteen. Miiolla taas on toistaiseksi sellainen tapa ja taipumus, että se yhdistää hahmoja, kuoseja ja värejä aika rankalla kädellä. Paidassa Spiderman, housuissa Ryhmä Hau ja sukissa Batman.
Tämä on se missä kohtaa palataan siihen nuoruuteni "en ikinä pukisi lastani noin" -fiilikseen. Niin, en pukisikaan. Enkä puekaan. Lapsi tekee sen ihan itse. Sitä en silloin lapsettomana, nuorena, (omasta mielestäni) tyylitietoisena jäpikkänä tajunnut.
Se on ollut vaan pakko ymmärtää ja hyväksyä, että lapsi kasvaa ja haluaa alkaa tekemään itsekin päätöksiä. En mä halua rajoittaa sen mielikuvitusta vaatteiden kanssa tai pukea sitä semmoisiin vaatteisiin mistä se ei itse tykkää, koska sehän olisi vallan väärin. Mä voin olla mukana siinä ja yrittää vähän vihjailla, että ehkä joskus voisi laittaa vaikka yksiväriset housut ja korostaa siten sitten mahdollisesti vaikka sitä yhtä hahmoa siinä paidassa, tai jotain? Niin Maxikin on "oppinut". Mutta kun nämä pojat on niin erilaisia, vaikka ovatkin tosi samanlaisia.
Pukeutuminen on kuitenkin itsensä ilmaisua, enkä mä voi olla siinä mitenkään päällepäsmärinä. En mäkään halua, että kukaan puuttuisi mun pukeutumiseeni, koska mun tyylini on mun tyylini. Mutta mä vaan mietin sitä, että teenkö mä väärin kun yritän vähän opastaa simppeliyttä? Yritän opettaa päästämään irti siitä kaaoksesta, jonka monet eri hahmot paidassa, housuissa ja sukissa aiheuttavat. Mutta toisaalta; siinä on vain hahmoja, joista lapsi tykkää. Lapsi haluaa näyttää sen mistä tykkää.
Ehkä mä voin pysyä taustapiruna. Yrittää välillä ehdottaa jotain pientä, mutta antaa lapsen kuitenkin pääsääntöisesti päättää itse.
Käytännöllisyyden takia mun on ollut pakko luopua roolistani tyylipoliisina. Mä itse pukeudun simppelisti yksivärisiin kollareihin, yksivärisiin paitoihin ja lähinnä vain helppoihin vaatteisiin. Se on mun tyyli. Se ei ole mun lasteni tyyli. Se on ollut vaikea asia sisäistää, vaikka voisi kuvitella sen olevan aika helppo juttu.
Jos siellä on joku uuden sukupolven Vesa-Matti, joka kipuilee nähdessään pienten lasten pukeutumista, niin tässä olisi pieni vinkki: Lapsi usein itse päättää mitä päälleen haluaa laittaa. Se on lapselle, kuten kaikille muillekin, tapa ilmaista itseään. Lapsen maailmaan ei onneksi vielä kuulu muoti, trendien seuraaminen tai kalliit merkkivaatteet. Tämän kun sisäistää, niin on taas helpompi kohdata pienten lasten pukeutumista.
Keskitytään kaikki vaan siihen miten itse pukeudutaan, eiköstä vain? Olisipa joku joskus sanonut minulle niin. Olisi ehkä ollut toisinaan helpompi hengittää.
Älkää ymmärtäkö otsikkoa niin, että mä olisin varsinaisesti koskaan ollut mitenkään tyylikäs tai tyylitietoinen siinä mielessä, miten se yleensä mielletään. Mä oon aina ollut tyylikäs omasta mielestäni, koska mä olen seurannut pukeutumisessa aika pitkään omaa intuitiotani. En todellakaan pue päälleni sitä, mitä jengi suosii – oikeastaan päinvastoin. Mitä vähemmän menen valtavirran mukana, niin sitä parempi. Ja koska olen aina mennyt vähän valtavirtaa vastaan, niin tiedättekö mikä homma on ollut arvostella muiden pukeutumista? Jep, järkyttävää.
Terveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)