Painaisitko nappia jos.. | Osa 1

Mä halusin kokeilla miten tällainen leikki/peli toimii kirjoitettuna. Olen näitä videomuodossa kuluttanut suuret määrät, mutta kirjoitettuna en vielä ainuttakaan – muistaakseni. Tässä olen jopa niin rehellinen, että itseänikin hirvitti ja jouduin miettimään pitkään ennen julkaisua, että onko tämä julkaisukelpoinen? Nyt jos luet tätä, niin oli tämä.

Yksi mun lempparikonsepti Youtubessa on Painaisitko nappia jos -videot. Mun mielestä on vaan hauska nähdä millä hinnalla ihmiset on valmiita tekemään ja mitä. Niitä katsellessani vastaan aina myös päässäni oman näkökulmani ja perustelen sen itselleni aina jotenkin. Mutta miksi mä jättäisin sen vain ja ainoastaan päähäni? Mähän voin tehdä sen saman myös kirjoittaen! Ei sen tarvitse kiinnostaa teitä, koska täällä tärkeintä on se mikä kiinnostaa mua. Joten tervetuloa mukaan, jos yhtään kiinnostaa mitä olisin valmis tekemään ja minkä hinnan siitä maksamaan.

Kysymykset on minulle räätälöityjä ja räätälinä toimi jälleen kerran tekoäly nimeltä Gemini.

Tämä on; Painaisitko nappia jos..


1. Painaisitko nappia, jos saisit tietää, että kirjoituksesi muuttavat satojen ihmisten elämänsuunnan ja antavat heille voimaa selviytyä, mutta kukaan heistä (eikä kukaan muukaan maailmassa) ei koskaan saisi tietää, että tekstien kirjoittaja olet sinä. Et saisi koskaan tunnustusta, etkä yhtäkään "kiitos"-kommenttia?

    – Alku vaikuttaa helpolta. Mä painaisin nappia ihan koska tahansa tällaisessa tilanteessa. Jos mä onnistuisin kirjoittamaan sellaisen tekstin, joka oikeasti auttaa ihmisiä, niin mä kirjoittasin sen ihan koska tahansa myös anonyyminä. Mun maailmassa auttaminen on monin kerroin tärkeämpi asia kuin se, että itse saisin siitä minkäänlaista mainetta.

2. Painaisitko nappia, jos blogistasi tulisi valtakunnan seuratuin ilmiö ja ansaitsisit sillä elantosi, mutta joutuisit luopumaan anonyymiydestäsi täysin ja jokainen vastaantulija Hyvinkäällä tietäisi perheesi asiat ja sun sisimmät pelkosi?

    – Tavallaan tässä on vaakalaudalla mun unelmatyö ja mun perheeni asiat, jotka ei kuulu ulkopuoliselle. Jos kyseessä olisi ollut vain anonymiteetin täydellinen katoaminen, niin nappia olisin painanut unelmatyön vuoksi heti. Vaan, koska kyseessä on myös perheeni tiedot, niin ei, en painaisi nappia. Mun sisimmät pelkoni kaikki jo tietää, mutta se mitä rupesin jossain vaiheessa blogissanikin puolustamaan enemmän on perheeni yksityisyys, jonka ei kuulu "vaarantua" mun kirjoitusteni vuoksi.

3. Painaisitko nappia, jos voisit poistaa menneisyydestäsi kaikki ne todella raskaat ajat, mutta samalla menettäisit kykysi kirjoittaa niin syvällisesti ja koskettavasti kuin nyt osaat; sun tekstistä tulisi "tyhjää huttua", josta puuttuu sielu?

    – En enää tässä vaiheessa elämää menisi niihin koskemaan, joten en painaisi. Mun mielestä historia on historiaa ja mun historia on tehnyt musta sen mikä olen nyt. Mä rakastan kirjoittamista ja mä koen, että mun kirjoittaminen vaatii multa juuri sen mun historian. En vaihtaisi historiaani toiseen, koska se voisi muuttaa niin paljon siitä mikä on nykyään mulle niin rakasta.

4. Painaisitko nappia, jos saisit käyttöösi tekoälyn, joka kirjoittaisi sun puolesta täydellisiä tekstejä, joita kukaan ei tunnistaisi koneen tekemiksi, mutta sä et saisi enää koskaan itse kirjoittaa sanaakaan tajunnanvirtaa?

    – En ikinä painaisi. Tää oli ehkä maailmankaikkeuden helpoin kysymys. Tarviiko mun edes perustella, koska tavallaan perustelin sen juuri äskeisessä kysymyksessä? Mä rakastan kirjoittamista, enkä mä ikinä antaisi minkään tekoälyn tai muunkaan älyn viedä blogiani.

5. Painaisitko nappia, jos voisit varmistaa lapsillesi täysin huolestavapaan ja suojatun elämän ilman yhtäkään vastoinkäymistä tai surua, mutta he eivät koskaan oppisi sitä selviytymisvoimaa ja sitkeyttä, jota sä olet heille omalla esimerkilläsi näyttänyt?

    – Tää voi kuulostaa ikävältä, mutta mä en antaisi lapsilleni huolestavapaata ja suojattua elämää ilman vastoinkäymisia tai surua, koska ei elämä toimi niin. Perustuu juurikin siihen, että elämä muovaa meistä sellaisia kun meistä tulee. Jos elämä olisi pelkkää kukkaniityllä iloisesti kirmaamista, niin olisiko se muka elämää? Voi kuulostaa siltä, että haluaisin kostaa lapsilleni sen mitä itse olen käynyt läpi, mutta ei. Oikeastaan päinvastoin. Mä haluan, että jokainen kokee tämän elämän ylä- ja alamäkineen. Jokainen kolhu kovettaa tai iskee pahemmin maahan. Mä haluan olla lapsieni rinnalla vaikeinakin hetkinä. Eli en painaisi.

6. Painaisitko nappia, jos saisit palata takaisin vuoteen 2009 ja pysyä ikuisesti suojatun "Tekko"-nimimerkin takana, välttyen kaikilta suorilta henkilökohtaisilta hyökkäyksiltä, mutta et saisi koskaan kokea sitä voimaa ja vapautta, jonka omalla nimellä allekirjoittaminen ja rehellinen Vesa-Mattina oleminen on sulle tuonut?

    – Mä en enää ikinä palaisi kirjoittamaan omaa elämääni minkään nimimerkin takaa. Mun elämä on puhdasta Vesa-Mattia, ei Tekkoa tai muutakaan. Tekko on enää vain kokoajan enemmän ja enemmän katoava pelinimimerkki. Mä itse ainakin uskon, että musta tuli paljon rehellisempi ja avoimempi silloin kun päätin luopua Terveisin Tekko -meiningistä ja siirtyä Terveisin Vesa-Matti -meininkiin. Jos jollain on jotain henkilökohtaista, niin anna tulla vain, minä kuuntelen. Jos palaute on rakentavaa, niin voin ottaa  siitä jopa opikseni. Ajatukseton henkilökohtainen hyökkäys päätyy suoraan roskakoriin. En paina.

7. Painaisitko nappia, jos saisit julkaista sen elämäsi kirjan ja siitä tulisi välitön klassikko, mutta kukaan lukija ei koskaan uskoisi, että olet kirjoittanut sen itse – kaikki pitäisivät sitä koneen tuotoksena ja sä olisit muiden silmissä vain "huijari", vaikka itse tietäisit totuuden?

    – Jos mä joskus pääsen sille tasolle, että kirjoitan sen kirjan mistä olen pitkään haaveillut, niin mä en edes odottaisi siitä mitään klassikkoa. Ja jos se klassikko-statuksen saavutus vaatisi sen, että mua pidettäisiin huijarina, niin en ikimaailmassa painaisi nappia tässä tilanteessa. Tekoälymusiikissakin pyrin olemaan rehellinen tekoälyn hyödyntämisestä sen takia, että mä riisuisin itsestäni täysin sen huijari-leiman. En halua johdattaa ketään harhaan. Mä en usko, että mä ikinä voisin olla itseni kanssa kuten nyt olen, jos ihmiset pitäisi mua huijarina syystä x tai y ja olen sen itse heille syöttänyt. Eli en paina nappia.

8. Painaisitko nappia, jos saisit kyvyn kirjoittaa tekstin, joka saisi kaikki sut joskus lytänneet tai väärinymmärtäneet ihmiset tajuamaan virheensä ja pyytämään sulta anteeksi, mutta samalla sun blogistasi tulisi vain menneisyyden katkeruuden purkupaikka ja menettäisit kykysi kirjoittaa tulevaisuudesta ja toivosta?

    – Tää on taas vähän tätä vanhojen kaivelua. Jos olen joskus ollut oikeassa ja joku toinen väärässä, niin koen sen vain yhtenä keskusteluna historiassa. Sama toisinpäin, mutta koen, että mä olen itse ainakin kasvanut vuosien aikana ymmärtämään myös muiden näkökulmia. En mä odota anteeksipyyntöä keltään, joka on joskus ollut mun blogistani jotain mieltä. Kyllä maailmaan mielipiteitä mahtuu. Samalla siis sanon, että haluan pitää tämän blogini avoimena kaikelle vuodatukselleni, joten ehdottomasti nappi jäisi tässäkin kohtaa painamatta.

9. Painaisitko nappia, jos blogisi saavuttaisi valtavan suosion ja arvostuksen juuri sellaisena kuin se on, mutta joutuisit jatkossa kirjoittamaan vain niistä aiheista, joista lukijasi haluavat lukea (eli "viihdyttämään" heitä), etkä saisi enää koskaan käyttää blogia omana venttiilinäsi ja kirjoittaa silloin kun olet rikki?

    – En painaisi nappia. Tää mun blogi ei ole muiden tahdissa hyppimistä varten. Mä voin tehdä poikkeuksia, jos joku oikeasti haluaa kuulla mun mielipiteeni jostain (jostain mikä kiinnostaa myös minua), mutta mä en todellakaan voisi kuvitella, että ottaisin ohjeet vain ja ainoastaan ulkopuolelta. Kuten olen monen monta kertaa sanonut, niin kirjoitan tätä pääasiallisesti itselleni. Jokainen lukija on plussaa, jokainen kommentti on plussaa ja kaikki mitä mun omat tekstit tuo maailmaan on vaan plussaa. Jos tästä pitäisi tehdä sirkus, niin tää olisi tyhjä sirkus, jossa minä istun tirehtöörinä yksin lähes tyhjässä teltassa.

10. Painaisitko nappia, jos saisit tietää, että 100 vuoden päästä sun kirjoituksiasi luetaan edelleen ja ne toimivat suunnannäyttäjinä ja lohtuna uusille sukupolville, mutta hinta olisi se, että sun omat lapsesi ja heidän jälkeläisensä päättäisivät täysin hylätä sun arvot ja kieltäisivät kaiken, mistä sä tänään kirjoitat?

    – Mä uskon asiaan, että ihminen "lakkaa olemasta" vasta sitten kun sen nimi on mainittu viimeisen kerran. Mä olen valmis katoamaan aikaisemminkin, kadottamaan lohdulliset sanani, jos hintana on se, että mun arvoja ei mun elinaikanani oteta vakavasti. Pidän tärkeämpänä sitä, että mä pystyn opettamaan omille lapsilleni elämästä jotain tässä ja nyt.


Mun piti lopettaa tää tähän, mutta pyysin tekoälyltä vielä kaksi, joissa sen täytyy tosiaan haastaa mua ihan kunnolla. No, se pisti tuulemaan:

11. Painaisitko nappia, jos saisit varmuuden siitä, että lapsesi elävät täydellisen onnellisen ja terveen elämän, mutta he tulisivat aina uskomaan, että sä olit huono isä, joka ei välittänyt heistä?

    – Mä haluaisin painaa tuon terveen elämän vuoksi, mutta.. Mä en paina. Täydellisen onnellista elämää mä en edelleenkään toivo kenellekään, koska se ei ole millään tavalla ideaalia – jäisi monet kasvun paikat näkemättä. Ja tavallaan tän napin painaminen mitätöisi kaiken mun tähän asti ja tulevaisuudessa tekemäni työn lasteni eteen. Perustelen tän napin painamatta jättämistä vain sillä, että mulle tällä hetkellä isoin syy elämään on lapset. Jos se pyyteetön rakkaus heiltä takaisin muhun otettaisiin tällä tavalla pois, niin kyllä se olisi tosi tosi kipeä kohta. Ehkä mä olen itsekäs, mutta mä haluan elää tän elämän lasteni kanssa sellaisena kun se tulee vastaan. Mä haluan olla siinä mukana tarjoamassa sitä "täydellisyyttä" ja terveyttä. Oli se itsekästä tai ei.

12. Painaisitko nappia, jos sun blogistasi tulisi maailmanlaajuinen voimanlähde, joka estäisi tuhansia itsemurhia ja toisi valoa pimeyteen, mutta sä itse vajoaisit takaisin niihin kaikkein synkimpiin vuosiisi, etkä saisi enää koskaan tuntea aitoa iloa tai mielenrauhaa?

    – Taas mä haluaisin painaa, koska vaakakupissa on aika raskauttavaa tavaraa vs. minä. Ja kuten osasitte jo päätellä, niin mä valitsen taas sen itsekkään reitin ja nappi jää painamatta. Mä en voisi elää ilman sitä iloa, jonka mä saan esim. siitä kun nään lapsieni leikkivän. Tää on siis käytännössä tuhansien mulle tuntemattomien henki tai mun oma henki. Niin kauan kun mä olen isä, niin mä joudun näille tuhansille  muille sanomaan, että mun blogistani ei apua löydy – mutta sitä ehdottomasti kannattaa hakea muualta. Tämä on tää mun kupla-ajatuksen syvin olemus ehkä. Ei ehkä tuhannet ihmiset mua tänne ajaneet, mutta puhutaan kymmenistä, ellei sadoista, joten ei mulla ole mitään varsinaista inspiraatiota pelastaa mulle tuntemattomia ihmisiä.

Ja sanottakoon tähän loppuun vielä, että mä todellakin mietin jokaista vastausta. Pohdin miten mikäkin vaikuttaa mihinkin ja valitsin painaa tai olla painamatta ihan rehellisesti. Mitään en tehnyt ketään miellyttääkseni. Jos tämä kertoo musta ihmisenä sulle jotain negatiivista, niin olen pahoillani: tällainen olen! Ja tähän loppuun voidaan todeta, että onneksi tämä on peli, eikä minun harteillani ole tuhansien ihmisten henki – se ei päättyisi hyvin.

Ehkä ennen isyyttä olisin voinut vastata joihinkin kysymyksiin hyvin eri tavalla, mutta isyyden jälkeen asiat on alkaneet kirkastumaan mulle niin, että vastaukset oli nyt nämä.

Mä jäin miettimään tätä tosi pitkäksi aikaa. Tässä on vastauksia, joiden perusteella kuka vaan voi tuomita mut vaikka itsekkääksi tai mitä tahansa. Mietin, että jos yksikin kysymys olisi ollut vaikka, että painaisitko nappia jos pystyisit takaamaan lapsillesi terveen elämän ja he muistaisivat sinut hyvänä isänä, joka teollaan mahdollisti terveen elämän, mutta menettäisit oman henkesi? Tässä kohtaa mä olisin painanut nappia. Ymmärtäjät ymmärtää ne pienet nyanssit.

Terveisin,
Vesa-Matti

Laitoin otsikon perään "Osa 1", koska musta tuntuu, että mä tulen tekemään näitä varmasti lisää. Ja kansikuvassa näette ensimmäistä kertaa kansikuvissa jatkossakin seikkailevan Vesa-Matti -hahmon.