Mä muistan kyl kun mulla oli joskus se "KE-Blog"-putki. Pyrin siis sillon kirjottamaan joka keskiviikko jotain. Ja sitä mä rupesin äsken tuolla pihalla miettimään. Sit siirryin ajatuksesta seuraavaan ja rupesin pohtimaan sitä, että kuinka tärkee tää blogi on mulle ollu.
Eli vuodesta 2009 alkaa olemaan jo 8 vuotta ja niin kauan mä olen siis ylläpitänyt tätä. Mulla on ollut kausia kun oon halunnut tuottaa sisältöä aktiivisesti ja kausia kun en oo saanut mitään aikaseksi. Joskus ottanut stressiä tänne kirjottamisesta ja ajanu itteni tän kanssa piippuun. Ajatelkaa, blogin kanssa.
Mulle on tärkeetä saada kirjottaa mun aivojen suoltamaa tavaraa ylös ja siihen tää blogi on ollut erittäin hyvä apukeino. Vakavia sekä omasta mielestä hauskoja juttuja tullut kirjotettua tänne ajan saatossa aika paljon.
Mun on helpompi pitää asiat kontrollissa kun oon kirjottanut niistä tänne. Kuten viime vuonna mun "laihdutusprojekti". Mä onnistuin siinä tosi hyvin ja isoin kiitos kuuluu tälle blogille. Vaan heti kun lakkasin kirjottamasta sitä koskevia asioita tänne, niin kaikki lässähti.
Tahdon kuitenkin uskoa, että kun lumet sulaa ja tulee paremmat kelit, niin meikäläinen on taas rullaluistimien päällä. Ilman, että tarvitsee erikseen tulla tänne kirjottamaan siitä.
Mä oon yrittäny pitää tän blogin mahdollisimman selvänä ja yksinkertasena. Esimerkkinä vaikkapa hymiöt – niitä mä en vaan yksinkertaisesti lisää tänne. Ne sotkee jotenkin omaa kykyäni lukea tätä tekstiä. Ja jos teistä joskus tuntuu siltä, että mä kirjotan tosi vakavanaamasesti jotain, niin ehkä se on vaan sen syytä, että hymiöt on nykypäivää ja kun niitä ei ole, niin ihminen on muka erittäin vakavamielinen kokoajan.
Ja nyt tuli epämiellyttävän pitkä ja varmasti vääräoppinen lause. Noita mä yritän myös välttää. Yritän kirjottaa asiat mahdollisimman lyhyesti ja selvästi, jotta omakaan lukeminen ei siitä kärsisi. Piti kuitenkin tehdä vahingossa tommonen esimerkki tänne.
Oon käyttäny myös aika paljon tässä vuosien saatossa ajatusviivoja. Tarkkasilmäsimmät on varmasti huomanneet, että ne on ollut kyllä ihan normaaleja viivoja. Totta. Tän vuoden isoin uudistus *rumpujen pärinää* on oikeenlaiset ajatusviivat.
Mä en edes oikeestaan tiedä käytänkö mä niitä oikein. Mä oon vaan ite tottunut niihin ja ne on helpottanu edelleenkin mun omaa lukemista. Pääosin siis teen tätä blogia minua itseäni varten, mutta lukijat on aina erittäin suuri plussa – kommentit vielä suurempi plussa.
Ilman palautetta on vaikeeta lähteä kehittämään itseään. Siksi kommentoinnin mahdollistaminen oli mulle tärkeetä. Muistan joskus aikoinaan kun käytin juuri tuota kyseistä ajatusviivaa paljon paljon enemmän kun nykyään. Joku mulle siitä mainitsi: "lopeta nyt toi turhien viivojen käyttäminen". Rupesin pohtimaan sen käyttöä ja vähensin sitä huomattavasti. Olisin kyllä voinut jostain lukea niiden oikeaoppisesta käyttämisestä, mutta en halunnut. En varmaan saisi käyttää niitä koskaan. Siksi käytän niitä siten kun itse haluan.
Sitten päästään noihin kuviin, joita käytän merkinnän alussa. Itse kutsun niitä kansikuviksi. Mä muistan kun tuotin tekstiä ilman niitä. Olihan merkinnät aina tylsän näköisiä. Muistan sieltäkin kommentteja, että "näitä on tylsä lukea, kun ei oo mitään kuvia". No, en tiedä ajettiinko sillä ihan sitä ajatusta, että pitäis saada ees jonkinlainen "kansikuva", mutta sen mä kuitenkin toteutin.
Niiden tekeminen on hauskaa, ja jos ne onnistuu niin ne on myös hienona lisänä merkinnälle. Oon välillä miettiny, että voisin ruveta tekee joitain muitakin kuvia tänne, mutta en mä vaan koskaan keksi mitä. Valokuvien lisääminen olis aina liian raskas työvaihe, joten en siihenkään ole päässyt sisälle. Ne kuuluu semmosiin "supermerkintöihin" – semmosiin, kun jaksaa nähdä enemmän vaivaa.
Nyt tuotan tähän semmosen kansikuvan, jossa lukee jotenkin hienosti "Minä bloggaajana" tai jotain vastaavaa. Tosin, te sen jo tiedättekin millanen kansikuva tällä merkinnällä on. Ja nyt ihan viimeistä kertaa mainitsen: mä teen kansikuvat aina vasta kun oon saanut tekstin kirjoitettua. Siksi se joskus saattaa näyttää siltä, että "Onhan sillä aihe? Mitä se valittaa, että ei muka ole?"
Ei mulla muuta lisättävää tähän merkintään. Tai itseasiassa! Tästä tuli mieleen semmonen juttu, että mä en yleensä tykkää edes jälkikäteen pyyhkiä asioita mitä oon kirjottanut. Kuten nyt esimerkiksi tässäkin: "Ei mulla muuta lisättävää tähän merkintään"-lauseen olisi voinut pyyhkiä pois ja jatkaa merkintää ihan normaalisti. Mä vaan tykkään tuottaa tätä "reaaliaikaisesti". Ettei tää oo mitään niin etukäteen suunnitellun näköistä.
Ja nyt kun pääsin taas vauhtiin, niin mainittakoon vielä tosta miten mä lopetan nää mun merkinnät aina. Mä muistan kun keksin omasta mielestäni hauskan idean tälle blogille: mä kirjotan ikäänkuin kirjeitä. Ja siksi loppuun pitää aina kirjoittaa terveiset itseltään. Nykyään se on ihan vakava juttu jo. Se pitää laittaa sinne ja se pitää kursivoida, jotta mä olen itse tyytyväinen päättämään blogimerkinnän.
Nyt mulla ei ole enää muuta.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)