18012017 | Stressaanko?

Mun tekee taas mieli kirjottaa. Ilman mitään järkevää aihetta taaskaan. Eli mennään taas tyylillä: jos mulla tulee mieleen tässä jotain niin kirjotan ylös. Huvikseni.

Mä oon kai sen aikasemminkin teille kertonut, että mun vaan joskus tekee mieli kirjottaa. Tiedättehän, samalla tavalla kun joskus tekee mieli vaikka sipsiä ja sitä on saatava heti. Mun tekee mieli kirjottaa ja mun on saatava kirjottaa heti. Ja sillon ei aihetta oo ehtinyt ennalta miettimään.

Ja kun on kirjottanut näin kauan blogia (vuodesta 2009 tänne), niin sitä tulee väkisinkin kerrottua samoja asioita uudestaan ja uudestaan. En mä esimerkiksi muista mitä mä oon vuonna 2011 kirjottanut.

Ja nyt kun mainitsin vuoden 2011.. Ihan huvikseni voisin kaivaa sieltä jonkun pienen tekstinpätkän tähän. Muistellaan ikäänkuin vanhoja.


18.7.2011:

Olihan taasen suhteellisen mukava viikonloppu. Ja saattaapi olla, että mä taasen toivon, että olispa jo seuraava viikonloppu. Kummallinen kierre. Viikonloppuna on hauskaa, sunnuntaina ei yleensä, ja sit alkaa heti jo odottamaan seuraavaa viikonloppua. Arjet on tylsiä ja tylsiä, mitä nyt välillä myös vähän tylsiä.

Mietteet on kyl aika paljolti muuttunut tosta. Sitä kun elää työttömänä niin päivän on melkein toistensa kopioita – Oli sitten maanantai tai lauantai. Mä kyllä vahvasti toivon, että alkais pikkuhiljaa löytymään jotain työtä. Oon ruvennu nyt paljon aktiivisemmin tutkimaankin, mutta vastaan ei oo tullu kyllä yhtään paikkaa mikä houkuttais.

Toisaalta kai sitä pitäis vaan napata joku työ. Mutta te tiedätte mut, jos se paikka ei miellytä: en mä siellä viihtyis, joten se vaan aiheuttais lisää stressiä ja ahdistusta. Kai mä vaan oon sit liian vaikea ihminen.

11.10.2011:

Parin tunnin mököttämisen jälkeen mä sitten innostuin maalaamaan puunkantotelineille uutta väriä ja se oli ihan lepposaa hommaa. Jopa niin lepposaa hommaa, että voisin kouluttautua pintakäsittelijäksi. Voisin ruveta entisöimään tuotteita, hmm.

Syntyiköhän se idea oikeesti tuolloin? No, pintakäsittelykoulut on käyty, mutta ei siitäkään ilmeisesti koskaan oikeaa ammattia tule. Edelleenkin maalaaminen on hauskaa ja lepposaa, mutta työpaikkakokemukset (muutama) on ollut epämiellyttäviä.

Hmm, niin, hommia olis mitä tykkäisin tehdä, mutta oon liian huono tulemaan ihmisten kanssa toimeen. Mun pitäs päästä jonkun kaverin kanssa samaan työpaikkaan aluks, että mä löytäisin sen viihtyvyyden sieltä. Kai.


23.12.2011:

Mitäs kaikkee tähän vuoteen on sitten mahtunut? Valmistuminen, täytin parillisia lukuja, pajaelämää.. Vuoden ehdoton kohokohta lähti varsinaisesti liikkeelle tuolta 29.8. ja on jatkunut tähän päivään asti ja kun sanotaan, että toivossa on hyvä elää, niin jatkuu vielä vaikka vanhainkotiin - mun puolesta!

Onneksi se asia ei ole muuttunut mihinkään näiden kuluneiden vuosien aikana, vaikka onhan niihin mahtunut ylä- ja alamäkeä. Ehkä mä silti vieläkin uskallan elätellä toiveita siitä, että se jatkuu vaikka vanhainkotiin – mun puolesta!

Mä kyllä tiedostan, että mä en oo ainut joka stressaa mun työtilannetta, mutta toivon kyllä vahvasti, että se ei ole kamelin selälle liikaa. Joo, tää näköjään menee kokoajan tohon mun työtilanteeseen. Mä stressaan sitä taas erittäin paljon.

Huomaatteko miten se stressaa mua? Mä yritän tutkia tässä mun vanhoja blogimerkintöjä ja mainita niistä jotain hauskaa, mutta se vaan kokoajan menee siihen, että "mulla ei ole töitä".

Ehkä on vaan helpompi lopettaa tää merkintä tähän ja kirjottaa seuraavan kerran sit kun mielessä pyörii muutakin kun oma turhanpanttina pyöriminen.

Terveisin,

Tekko