Toi alustus taas ei liittynyt mihinkään. Ajattelin vaan mainita ton kevät-jutun, koska mä voin. Ja sitten tavallaan se kyllä vähän vie meitä siihen mistä nyt on kyse, koska ajattelin tänään kirjottaa semmosista pienistä aiheista, joista ei välttämättä omaa merkintäänsä saisi tehtyä. Eli mihinkään liittymätön alustus vie meidät asioihin, jotka ei ole sidoksissa toisiinsa. Kätevää? No, sekavaa nyt ainakin.
Ihan ensimmäinen asia, jonka keksin oikeestaan vasta äsken herätessäni, on semmonen, että mä yritän taas opetella pesemään mun hampaita. Mä en edelleenkään ymmärrä, että miten jokin noin pieni ja vähän aikaa vievä operaatio voi olla niin vaikea muistaa?
Mä oon ihan pienestä pojasta asti ollut semmonen ihminen, joka pesee hampaat vaan silloin tällöin. Joo, se ällöttää, tiedän. Mä oon sitä monesti yrittänyt aikuisiällä korjata, mutta saan siitä tehtyä vaan semmosen kauden yleensä, ja pesenkin hampaat iltaisin noin viikon tai jopa kuukauden ajan.
Nyt mä taas ajattelin siis kokeilla tätä ja toivottavasti saada siitä aamuin illoin tapahtuvan rutiinin. Aattelin, että aamusin on ainakin helppoa, koska en saa syödäkään ennen kun kello on 13, siinä on paljon aikaa pestä hampaat, joten miksi ei? Ja illalla kun viimeinen ruoka syödään siinä ennen kello 21, on sen jälkeen hyvä pestä hampaat ja mennä nukkumaan. Aattelen, että nyt kun syömiset on rajattu tiettyyn aikaväliin, niin on helppo hallita sitä muuta aikaa.. Tiedä sitten, että miten se toimii käytännössä.
Pakko heti kättelyssä sanoa, että kun tossa oli toi risteily, niin silloin en kyllä pessyt hampaita. Olin 22 tuntia poissa kotoa, ja semmosta reissua varten en ala hammasharjaa mukanani kantamaan. Ehkä virhe tottumisen kannalta, mutta no.. Näin se nyt vaan meni.
Ja vaikka ajattelin, että en saa sidottua tätä mitenkään yhteen, niin saanpas. Mainitsin nimittäin äsken ton risteilyn, joka vie meidät seuraavaan aiheeseen.
Ennen risteilyä mä siis tuttuun totuuttun tapaani kävin läpi mun vaatekaappia, koska halusin löytää jotain kivaa päälleni. Eikö kaikki kuitenkin tee niin? Jos on joku normaalista poikkeava asia, niin sinne pitää jotenkin pukeutua, eikö? No, kuitenkin..
Testailin noita mun vaatteita viimeksi ennen edellisen työpaikan pikkujouluja, yrittäen löytää jotain rentoa ja silti ns. näyttävää päälleni, mutta huonoin tuloksin. Kaikki mun vaatteet, joita itse pidän ns. näyttävämpinä, oli mulle tiukkoja ja hyvin epämukavia päälle. Jos ne ei seistessä vaikuttanut siltä, että kohta joku nappi singahtaa johonkin, niin teki ne sen viimeistään sitten istuma-asentoon mentäessä.
Mä päädyin silloin pikkujouluihin pukeutumaan löysimpiin ja mahdollisimman rentoihin vaatteisiin – lökärifarkut ja tosi iso huppari siis.
Laivalle toikin kombo olisi ollut ihan ok valinta, mutta arvatkaas mitä? Varmaan tajusittekin, mutta siis kyllä; ne vaatteet, jotka näytti kireiltä ja pinkeiltä vielä joulukuussa, oli nyt rennon tuntuisia päällä. Multa on siis lähtenyt pyöristetysti se noin 7 kiloa, mutta mä en ollut vielä kertaakaan kokenut sen kanssa mitään niin ihmeellistä kun vaatteita sovitellessani. Mä olin oikeesti yhtä hymyä peilin edessä kun muistin, että miten ahistavia ne vaatteet oli viimeksi, ja nyt niihin jäi jopa hieman ylimäärästä tilaa!
Lähdinkin laivalle sitten mustissa farkuissa (, jotka on siis melkeinpä mun vaatekaapin ahtaimmat housut) ja mustassa kauluspaidassa (, josta meinasi joulukuussa lentää nappi jos erehdyin sitä kokeilemaan). Ja musta tuntui, että olin pukeutunut kivasti, mutta silti suhteellisen rennosti. Olin hämilläni ja hyvin onnellinen.
Ja tästä jatketaan suoraan sinne risteilyyn, jota en nyt sen kummallisemmin ala täällä puimaan. Sanotaan näin, että kivaa oli. Laivalta kun aina löytää samanhenkistä porukkaa, niin saatiin me sieltä myös laivakavereita, joita tuskin enää koskaan nähdään. Ne oli semmosia, jotka lyöttäytyi meidän kanssa samaan porukkaan, mutta kukaan tuskin muistaa toistensa nimiä, jos niitä edes ylipäätään kerrottiin.
Mutta mä halusin nyt vähän kirjottaa siitä, että mua vähän ahdisti siinä yksi juttu. Mua ahdisti se, että minkälaisessa kunnossa ihmiset tulee laivalta yleensä pois.
Muistan kun saavuttiin satamaan ja lähdettiin etsimään paikkaa, josta me startataan. Mä en siis hirveen usein tommosilla reissuilla käy, niin en tiennyt yhtään mitä olen tekemässä. Kuitenkin, meitä vastaan tuli perjantai-illan risteilijöitä, jotka oli toinen toistaan huonommassa kunnossa. Mä sanoin heti siinä kohtaa, että "mä en sit todellakaan halua näyttää tolta kun tullaan takasin Suomeen."
Ja mä en näyttänyt, luojan kiitos. Vaikka edellinen ilta itselläni venähtikin aamuun, niin olin mä lopettanut juomisen suhteellisen hyvissä ajoin. Lähinnä ehkä siksi, että ei enää maistunut, mutta luultavasti halusin olla myös hieman edustavammassa kunnossa kun päästään takaisin rantaan. Ja meiän porukka olikin yllättävän fresh, jos näin voidaan sanoa. Ja mä olen erittäin ylpeä siitä.
Jotenkin se laivakulttuuri on vaan jotain kammottavaa. Siellä pitää ilmeisesti juoda itsensä ihan täysin känniin ja jotenkin räjähtää, tai muuten on ilmeisesti jotenkin epäonnistunut. Siltä se ainakin näytti. Onneksi mun reissu onnistui ilman sen suurempaa känniä ja ilman minkäänlaista moraalista tai muutakaan krapulaa. Se oli kivaa ja se siitä.
Mitenköhän sidon tän seuraavan jutun tähän sekalaisten asioiden kirjoon? No, jatketaan tosta, että kun meikäläisellä venähtikin siellä laivalla aamuun, niin ei mun tehnyt mieli silloin kahvia.
Mä olen nimittäin epähuomiossa lopettanut kahvinjuonnin. Okei, ei se nyt ihan niin epähuomiossa tapahtunut, mutta tapahtui silti. Ja en mä sitä siis ole täysin lopettanut, mutta olen onnistunut pääsemään eroon siitä tavasta.
Aina ennen oli pakko saada kuppi kahvia heti herättyä, mutta nyt mun ei tee mieli sitä ja heräänkin jo ihan hyvin ilmankin kahvia. Aamusin riittää helposti vesi ja välillä jos on oikein hurja, niin voin lisätä veden sekaan vitamiiniporetabletin.
Kahvinjuonnissa on kuitenkin se, että se liittyy moniin sosiaalisiin tapahtumiin, ja siltä osin mä en luultavasti ole lopettanut. Tulen siis jatkossa kyllä esim. synttäreillä tms. juomaan kahvia ihan normaaliin tapaan. En siis ole luopumassa siitä täysin. Se kun ei onneksi ole semmosta myrkkyä, että siitä tarvitsisi täysin eroon päästä. Aamukahvit nyt vaan on jäänyt, enkä niitä enää kaipaa.
Mä en sitten tiedä, että liittyykö tämä seuraava juuri kahvinjuonnin lopettamiseen jotenkin, mutta mä olen alkanut nähdä enemmän unia. Lähes joka yö jotain, joka ei ole ollut mahdollista varmaan kymmeniin kymmeniin vuosiin.
Tavallaan mä olen kaivannut unia, koska niitä niin harvoin näen, mutta unissa on aina se toinenkin puoli, painajaiset. Niitä mulla ei ole ollut yhtään ikävä, mutta tottakai niitäkin on nyt tullut katsottua. Ja vaikka näitä painajaisia näkyykin, niin mä toivon silti, että tää unien näkeminen on tullut jollain tavalla jäädäkseen. Hyvät unet kun on oikeesti kivoja ja niiden jälkeen on yleensä paljon mukavampi herätä.
Hyvät unet on ollut vieläpä usein sellasia, että muistan ne monta tuntia heräämisen jälkeenkin. Tosin, tänään kun heräsin painajaisesta, niin muistan siitä vieläkin sen ahdistavuusasteen, eikä se ole niin kovin kivaa.. Toivotaan nyt kuitenkin, että unet olisi pääsääntöisesti hyviä ja päivät alkaisivat sen kautta hyvällä mielellä.
Ja tässä taisi olla mun tämänkertainen pakettini. Ajattelin, että asiat olisi enemmään irrallaan toisistaan ja tästä tulisi hyvin sekava paketti, mutta olenkin yllättävän tyytyväinen lopputulemaan. Siellä oli jonkinlainen lanka kokoaika, joka johdatti tätä tekstiä ja sitoi kaiken kivasti nippuun.
No, sen enempiä selittelemättä, seuraavaan kertaan arvon lukijat!
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)