Annetaan ilmaiseksi!

Viime kerralla raivosin Facebookin kirjoittavista lemmikeistä ja tänään mulla on jatkoa tälle Facebook-raivolle. Nimittäin mua on pitkään nakertanut semmoinen asia kuin "Annetaan"-ryhmät.

Okei, ei niinkään pitkään, mutta se on tuntunut hyvin pitkältä. Liityin tässä joku aika sitten Riihimäen annetaan ilmaiseksi-ryhmään, koska ajattelin, että sieltä voisi joskus löytää jotain kivaa.. No, en ole löytänyt mitään kivaa materiaa, mutta päänvaivaa kylläkin.

Ja vielä muistutuksena, älkää ottako niin vakavasti. En mäkään ota, vaikka se siltä saattaa vaikuttaa.

Tosiaan, ryhmän nimi johon liityin oli "Riihimäen annetaan ilmaiseksi". Mun mielestä ihan hyvin ymmärrettävä nimi ryhmälle, jossa on tarkoitus antaa eteenpäin tavaraa, jota ei enää itse tarvitse. Kaikkihan nyt ymmärtää sanan "annetaan". Ja kyllä, siellä annettiin tavaraa eteenpäin ihan kiitettävästi, mitä olen nyt itse seurannut.

Sitten on ihmisiä, joille sanan "annetaan" ymmärtäminen on vaikeaa. Okei, okei! Hyväksyn jos sä oikeesti tarvitset jotain ja laitat "annetaan"-ryhmään viestin, että "ottaisin vastaan vain tämän kerran tämän esineen, jos jollain on ylimääräisenä". Siitä ei voi pahoittaa mieltään, en edes minä. Vaan sitten on myös ihmiset, jotka on ryhmässä vain ja ainoastaan sen takia, että voi kinuta ihmisiltä asioita.

Tuolla ryhmässä on ainakin pari ihmistä, jotka tekee sitä ihan jatkuvasti. "Ottaisin vastaan sitä ja tätä", "omilleen muuttavalle lapselle sitä ja tätä" ja "ottaisin vastaan puruluita, koska äippä ei osta t. koira". Tää on liikaa, ja se mua nyt hermostuttaa. Mä annoin sen verran siimaa, että saat kerran/pari vuodessa pyytää jotain, vaikka kuitenkin kyseessä on "ANNETAAN"-ryhmä. Asia olisi toinen, jos ryhmän nimi olisi jotain tyyliin "Riihimäen annetaan, vaihdetaan, kerjätään".

Kun ryhmän nimessä on sana "ilmaiseksi", niin se saa ihmiset käyttäytymään hassusti. Kaikkea viitsitään pyytää ja kerjätä.

Ja eikä siinäkään vielä kaikki! Nyt kun tätä kerjäämistä on annettu tapahtua tuolla, niin ihmiset on muuttunut vielä vaativiksikin. "Otetaan vastaan Sotkan sinivihreä divaanisohva, ei koirataloudesta ja divaanin pitää olla priimakunnossa. Plussaa olisi jos divaanin sisältä löytyy sinne unohdettuja arvoesineitä." Ja okei, ei se ole tyhmä joka pyytää.. Tai itseasiassa tässä tapauksessa on! 

Joo, eihän kenenkään ole pakko sille mitään antaa, mutta mua häiritseekin se, että mä näen näitä nyt mun Facebook-feedissä kokoaika. Mä liityin "annetaan"-ryhmään, mutta kohta mä eroon "kerjätään"-ryhmästä, jota se käytännössä oikeasti on.

Ja palatakseni siihen "annetaan"-osioon vielä, niin minä itse en ole tuolta vielä kertaakaan mitään kerennyt saamaan. Katkerako? Hmm, ehkä en kuitenkaan.. Mutta kun kyseessä on ilmainen tavara, niin ihmiset on hulluja. Otetaan, otetaan ja varmasti kaikki otetaan. "En tiedä mitä teen jalkapallopumpulla, kun ei minulla edes ole palloa, saati jalkoja, mutta ilmainen on ilmainen!"

Ei tuolla silleen ajatella, että joku muu voisi oikeasti jotain tarvita. Otetaan kaikki, koska ei se mitään maksa. Mietitään sittemmin, että onko sen loppusijoituspaikka roskakori vai pitäisikö se vaikka ihan myydä jollekin..

Ryhmän ajatus oli alkuun hyvä ja toimiva. Sieltä lähti ymmärtääkseni tavaraa paljon liikkeelle. Sitten koitti se hetki kun ihmiset oli saanut nurkat tyhjiksi, ja jäljellä ei ollut enää kuin kinuaminen: "Miksei kukaan enää anna mitään? Pitää varmaan pyytää!"

Mä katson tuota menoa vielä hetken ja jos meno jatkuu samana, niin en aio olla osallisena siinä enää.

Mieleni rauhoittui heti kun sain tämän kirjoitettua ylös. Asioita ei saa padota, muistakaa se. Tän lukeminen oli ilmaista, joten toivottavasti teillä oli kivaa!

Terveisin,

Tekko

Kirjoittavat eläimet!

Nyt kun on taas hyvä vauhti päällä, niin heitetään uusi "turhanpäiväinen" blogimerkintä ilmoille. En tiedä miksi kutsun näitä "turhanpäiväisiksi", koska onhan nää nyt jokatapauksessa sisältöä ja usein vielä semmosta, mikä mua itteeni kiinnostaa kirjottaa..

Tää on semmonen asia, joka mua tavallaan ärsyttää. Ja jottei tää olis vaan tylsä valitusmerkintä, niin mä kärjistän tätä tekstiä aika paljon. Yritän löytää myös sen ärsyyntymisen tähän hetkeen ja kirjoittaa liioitellusti, koska se on kiva tapa kirjoittaa. Kirjotin joskus kauppareissuista sillä tyylillä, ja se oli muistaakseni hauskaa.

Älkää loukkaantuko. Tai jos loukkaannutte, niin loukkaantukaa. Mikä minä olen sitä kieltämäänkään?

Ja asia mikä tällä hetkellä mua suuresti ärsyttää on se, kuinka ihmiset laittaa sanoja lemmikkieläimiensä suuhun. Eli siis:

1. Ota kuva eläimestä tekemässä jotain.

2. Lataa se Facebookiin.

3. Laita kuvatekstiin eläimen "sanomana" jotain hauskaa. Tärkeää lisätä sana "äippä" tai "isi" ja perään "toivoo eläin".

4. Ole ylpeä luomuksestasi ja odota tykkäyksiä.

Ensinnäkin on hyvin selvää, että kukaan ei voi oikeasti tietää mitä eläin milläkin hetkellä ajattelee (oikea vastaus on ruoka, aina). Mun omaan silmään, ja painotan vielä, minun omaan silmääni tämä on hirveetä katsottavaa.

Ja siis alkuun pitää sanoa, että mä annan anteeksi jos teet sen sun omaan henkilökohtaiseen profiiliisi! Mutta sitten on niitä hetkiä, kun näitä päivityksiä näkee myös Facebook-ryhmissä.. Ja ne jos jotkut on aina ihan yhtä tyhmiä. Se koira ei 100% varmuudella ole sitä "otetaan vastaan"-tekstiä siihen itse naputellut, eikö? Se ei ole sitä teille sanonut, eikö? Se on teidän päästänne! Voisiko sen kuvatekstin silloin muodostaa siten, että se on sun lainaus sulta, eikä muka siltä koiralta? Voin auttaa alkuun: "Koira tarvitsisi..."

Pahinta kaikesta on se, että jotkut on luonut näille ihan omia yhteisöjäänkin. Luojan kiitos niitä ei ole pakko seurata.. Niitä näkee välillä kuitenkin jaettavan, ja silloin se on piilotettava mahdollisimman nopeasti. Perustetaan lemmikkieläimelle oma Facebook-sivu, jossa se eläin muka kirjottelee kaikkea hauskaa.. Ja siis painotan tässä, että ymmärrän lemmikkien "henkilökohtaiset" sivut, jos siellä ei heitetä muka-hauskaa läppää ja väitetä lemmikin sanoneen näin..

Mä ajattelin tänään, että voisin ruveta tekemään näin kaikesta. Siis ihan vaan siksi, koska ärsyttää. Lisään kuvan vaikka mun päivällisestä ja lisään kuvatekstin: "Isi meidät tässä kohta pistää poskeen, apua! t. ranskanperunat ja nakit". Ja siis tässä on hauskinta se, että se olisi jopa hauskaa! Tai siis se olisi mun mielestä hauskaa, koska se olisi ivalliseen sävyyn kirjoitettua..

Ja jos sanotte, että tottakai näillä on paljonkin eroa, niin ei, ei niillä hirveesti ole. Se, että sä tulkitset jotenkin sitä eläintä ja teet olettamuksia.. Niin miksi mä en voisi tehdä niin ruoalle? Koska ruoka ei ole elossa vai? Mä luulen, että mä ymmärrän ranskanperunaa ihan yhtä paljon kun sinä radio-ohjattavassa autossa jumissa olevaa saukkoasi.

Ja siis en väitä, etteikö eläinten eleistä voisi päätellä asioita. Tottakai esimerkiksi ruoka-ajat ja ulkoilutuksentarve on semmosia, mitkä itekin koirasta huomaan. Harvoin vaan kuitenkaan kukaan lisää Facebookiin kuvaa nääntymäisillään olevasta koirastaan ja laita kuvatekstiä: "Äippä, mie kuolen kohta nälkään! t. Jarmondeerus-koira" Se olisi taas sillein enemmän ymmärrettävämpi, koska voisin itsekin kuvitella, että koira oikeasti ajattelee niin.. Ilman "äippä"-sanaa, tietenkin. Ja siis vaikka se olisi järkeenkäyvämpää, niin olisi se silti myös vieläkin tyhmempää..

Ja jottei tää olisi vaan valivali, niin kaiken tämän keskellä on kuitenkin myös poikkeus; mä pidän hauskana videoita, johon koiralle on laitettu puhekuplia ja niihin väärinkirjoitettua (,mutta ymmärrettävää) tekstiä. Yleensä niissä ne puhekuplat on vielä semmosia, että siinä tulee se oma oivaltamisen ilo mukaan. Ne on hauskoja, koska ne on hauskoja ja ovelia. Ne ei ole muka-hauskoja, niinkuin yleensä kaikki kuvatekstit, joissa väitetään eläimien puhuvan.

Ja koska kukaan ei voi kaikkia miellyttää, niin jatkakaa vain. Ei tää oikeesti niin vakavaa ole, vaikka mun huumorintaju ei siihen riitäkään. Onneksi niille on oma katsojakuntansa, johon mun ei ole pakko kuulua.

Halusin vaan avautua, koska se on kivaa välillä.

Terveisin,

Tekko

Alle 2000 kcal – Unohtaisimpa sipsit!

Pakko oli tulla taas kertomaan teille miten mulla menee projektini kanssa, koska, hmm.. No siis, mä jätin ruokapäiväkirjan pois.

Kävi taas niin, että unohdin asian, unohdin unohtaneeni asian ja lopulta se oli täysin unohtunut. Sit se on aina välillä palannut mun mieleen, mutta en oo jotenkin viitsinyt tarttua siihen uudestaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin antanut periksi, ei! Mä olen silti jatkanut ruokarytmin pitämistä ja pieniä/sopivia annoksia.

Oikeestaan siis mikään muu ei muuttunut kuin se, että en tosiaan enää pidä kirjaa ruokailuistani ja näin ollen en ole niin tarkka siitä kolmesta tunnista, joka siis ruokailujen väliin on aiemmin jäänyt. Tänään oon esimerkiksi syönyt noin klo 8, klo 12, klo 16, klo 19 ja klo 21:30. Kaloreista en osaa enää mitään sanoa, mutta en usko, että ne on hirveen korkeella. Söin kuitenkin tänään pääosin kalkkunaa, jonka olin itse marinoinut. Se oli muuten hyvää.

Mä luulen, että mä jatkoin sitä ruokapäiväkirjaa tarpeeksi kauan, jotta tää rytmi jäi jotenkin päälle. Ja nyt kun mä kirjotan tästä, niin mä toivon, että tää on ikäänkuin lupaus itelleni, että jatkan tätä näin! Ilman ruokapäiväkirjaa, mutta säilytän ruokarytmin ja pienemmät ateriat. Ihan hyvä tästä vieläkin tulee!

Ja siis jos jossain vaiheessa alkaa näyttää siltä, että oltaisiin menossa takaisin vanhaan, niin silloin kaivetaan taas Samsung Health-sovellus esiin ja aletaan täyttämään ruokapäiväkirjaa. Sovittu?


Oikeestaan mua inspiroi nyt kirjoittamaan se, että mä haluaisin sipsiä. Sipsiä, nyt! Mä luulen, että nyt kun mun keskittyminen ei ole ruokapäiväkirjan täyttämisessä, niin pää alkoi haluamaan vaan sipsiä. Käytiin tänään Lidlissä ja mua houkutti ne sipsit ihan valtavasti.. Hillitsin kyllä mieleni.

Kotona hetken pyörittyäni sipsittömänä orpona, löysin mun yllätyssynttäreiltä jääneitä Taffelin Hearts-sipsejä.. Söin niitä ehkä noin kymmenen, mutta ne oli onneksi jo nahistuneita, eikä enää siis niin hyviä. Jatkoin pyörimistä ja muistin, että meillä on vielä kermaviiliä ja valkosipuli-dipmixiä.. Tein niistä dippiä ja nyt ne on jääkaapissa vetäytymässä. Ja koska en sipsejä löytänyt, niin päädyin korvaamaan sipsit tuorekurkulla.

Onneksi kurkusta on tullut semmonen uusi herkku, jonka avulla voin jatkossa aina poistaa sipsihimot.. Toivottavasti voin.. Tai siis tottakai voin! Kurkku on hyvin vähäkalorinen herkku, koska se on lähinnä vaan vettä. Silti se on hyvää dipattuna. Se ei toki ole niin rapeaa ja rasvaista.. Ei! Sinne ei ole paluuta.


Sipsit on aina ollut mun suurin henkilökohtainen heikkouteni. Niihin mulla aina kaatuu kaikki. Niistä kun onnistun pysyttelemään kaukana niin kaikki on hyvin.

Mä oon joskus ajatellut, että jos voisin syödä vaan yhtä herkkukomboa koko elämäni loppuun asti, niin valinta olisi ollut sipsit ja salsa. Salsa ei onneksi itsessään ole hirveen kaloripitoista ja sen käyttöä voin jatkaa, mutta mitä muuta oikeesti voi dipata salsaan? Kurkkua? Eeh, en usko sen toimivan.

Ehkä mä jossain kohtaa voin antaa sen verran periksi, että söisin sipsi/salsa-komboa vaikka kerran kuussa? No.. Nyt se ei ole ajankohtaista, koska tässä vaiheessa ei kannata antaa yhtään siimaa sinne päin. Nyt on luovuttu jo ruokapäiväkirjasta, ja olisi ihan varma, että sipsien mukana tää menis kyllä lyttyyn koko homma.

Tää menee toistaiseksi vielä ihan mainiosti! Sit kun mä voin ajatella tästä projektistä niin, että tää ei mee enää mitenkään, niin sitten ollaan voitettu kaikki. Tietenkin siinä tapauksessa, jos tää ei mee enää mitenkään ja ruokarytmit ja muut on pysynyt näin hyvinä. Jos palataan vanhaan ja en tunne tän menevän enää mitenkään, niin sitten ollaan kyllä taas siellä pohjalla..

Sinne ei kuitenkaan nyt olla menossa, vaan pelkästään ylös! Joten ei edes kirjoitella tollasia! Parempaa kohti, muuta suuntaa ei ole.


Mun piti kirjottaa lyhyesti, mutta no.. Ehkä tää on vielä lyhyesti.

Terveisin,
Tekko

Mun Matkamusaa-soittolista

Mun tekee mieli kirjoittaa tähän väliin tämmönen, hmm, "turhanpäiväinen" blogipostaus. Tuntuu, että tää blogi on menny lähinnä vaan ihan pelkäksi elämänkerraksi.. Enkä tietenkään halua, että se on vain ja ainoastaan niin.

Ajattelin siispä, että käyn läpi mun "Matkamusaa"-soittolistan Spotifystä. En tietenkään kappale kappaleelta, vaan ehkä artistikohtasesti enemmänkin. Tottakai siinä sivussa tulee mainittua biisien nimiä ja näin.. No, meneepä nyt selittelyksi.

Tää on semmonen asia, minkä oon halunnu jo hyvän tovin tehdä, mutta aina kun oon istunut koneelle niin oon unohtanut, että mitä mä halusinkaan tehdä.. Nyt mä muistan! Ja nyt mulla on hyvä tilaisuus tähän, joten tartutaan kiinni!

Ja vielä jatkaakseni tätä alkulässytystä, niin sanottakoon, että vaikka Leevi And the Leavings onkin mun ykkössuosikki kautta aikojen (kerroin siitä täällä), niin ei niiden yhtään biisiä ole päässyt mun Matkamusaa-listalle. Leevit on enemmänkin semmonen, että jos haluun kuunnella niitä, niin kuuntelen yleensä koko levyllisen kerrallaan, ehkä koko tuotannon.. Matkamusa taas on musaa, jota kuunnellaan siirtyessä paikasta a paikkaan b, ilman sen suurempaa ajatusta.. Kauhee kun en nyt osaa ehkä kirjottaa asioita niin selkeästi, kun mitä ne mun päässäni on.. Alotetaan siispä.


A niinkuin Apulanta. Mun listalla on vaan yksi Apulannan kappale, ja se on Toinen Jumala. Se sinne eksyi joskus jostain syystä, mutta tää ei kuuluis tänne.. Apulannan suhteen on samanlainen tilanne kun Leevien, että niitä kuunnellaan erikseen ja niille etsitään se oikea aika ja paikka. Tämä kyseinen biisi nyt vaan on jäänyt tonne, koska mä en tykkää poistaa sieltä mitään.

Aste - Poissa ikkunoista, hmm.. Asteeltakin vain yksi biisi listalla, ja sekin lähinnä siitä syystä, että siinä on hyvät feattaajat; Mängi ja Markiisi. Eli Mängimies ja Skandaali. Mun lapsuuden suosikit. Biisi on Asteesta huolimatta hyvä, joten suosittelen.

Ja lapsuuden suosikeista päästään itse kuninkaaseen! Avain! Nykyinen Asa, Asamasa, Masakasa, mikälie. Asa ei mulle oikein koskaan kolahtanut silleen kun Avain kolahti. Mutta siis Avain, huh! Pakko repiä omia arpia taas kun tuli Avaimesta mieleen se, että nykynuoriso, jotka pitää itseään kovimpina suomiräp-faneina, ei tiennyt kuka on Avain.. Pitäähän nyt historiakin tietää, herranjestas! Tässä genressä tää olis vähän sama, kun joku rokki-ihminen ei tietäis kuka on Lemmy Kilmister.. Joo, mutta Avainta löytyy listalta kolmen biisin verran, ja todellakin nykypäivänäkin kovassa soitossa.

Päästään B-kirjaimeen, eli Brädiin. Täytyy sanoa, että en aikanaan pitänyt Brädiä oikein minään, koska se tuntu olevan vaan siipimies. Aina vaan feattaamassa jossain. Sit jossain kohtaa aloin tutustuu sen omaan tuotantoon ja tykkäsinkö.. No siitä kertoo se, että soittolistalla on 7 Brädin biisiä. Tässä kohtaa on pakko sanoa, että Brädin Kombo-kappaleessa sanotaan popparin ja limpparin olevan klassikko-kombo.. Ja siis ei, limua ja popcornia ei voi käyttää samaan aikaan.. Se on hirveetä mössöä. Brädiltä ehkä tän hetken lemppari on Nelostie.

D:stäkin löytyy yksi ihan mainittava, Dj Polarsoul. Yksi biisi, Kultainen leikkaus, joka siis on päätynyt listalle lähinnä Stepan takia..

E eli Elastinen. Viime vuonna muhun kolahti jotenkin tosi suuresti Supervoimii niminen kappale. Elastisen soolotuotanto ei oo pahemmin ollut mun makuun, mutta toi teki lähtemättömän vaikutuksen ja päätyi listalle.

Elastisesta päästään kivasti F-kirjaimeen, eli Fintelligens. Ja taas vain yksi biisi, joten sen voi mainita kivasti; Kivijalka. Tää on siis uutta Fintelligensiä, mutta siitä sai edelleen samallaiset fiilikset kun mitä aikanaan sai Fintelligensin musasta. Se oli paluu juurille ja se oli hienoa! Elastinen ei tuonu sooloura-Elastista mukaan tähän kaksikkoon, vaan otti taas kiinni siitä mitä Fintelligens oli. Ja voinko vielä mainita sanan Fintelligens muutaman kerran? No en Fintelligens sentään jaksa!

H-kirjaimesta löytyy semmonen henkilö kuin Heikki Kuula. Ammattikouluaikana tuli kuunneltua hyvin paljon Heikki Kuulan tuotantoa, mutta ei sieltä oikein silleen erottunut edukseen kun muutama veisu; Pilvellä ja Ystävii. Ne soi vieläkin, mutta lähes kaikki muu Kuulan tuotanto on jäänyt unholaan.

Löytyy täältä toinenkin H, nimittäin Hätä-Miikka. Ihmiset tuntee sen ehkä paremmin kokoonpanosta Gasellit. Gasellit on taas silleen jännä, että se ei oo koskaan iskeny mulle. En tiedä mihin ajanjaksoon tää Hätä-Miikan sooloilu osuu, mutta osuu se mihin tahansa, niin tää on mun mielestä parasta Hätä-Miikkaa. Biisin nimi on muuten Meidän Rappu ja tämä on siis hyvä.

Sit tulee semmonen kirjain ku I ja sieltä semmoset kaverit ku Ideaali & Jay Who?. Tää on yks mun uusimmista tuttavista. Lahti United-kokoonpano tais olla eka kerta kun tosissaan kuuntelin näitä veljeksiä ja sit tuli mielenkiinto tutustuu niiden omaan tuotantoon. Ja sieltäkään ei oo ollut paluuta, koska näitä löytyy soittolistalta 9 biisin verran. Pakko mainita, että näillä on myös ihan kivoja musavideoita, jotka (ainakin jotkut) nitoutuu yhteen tarinallisesti. Kiva yksityiskohta.

J-kirjaimeen tulee myös yksi suhteellisen uusi tuttavuus, Jones. Jones hallitsee aika kivasti räpin ja reggaen, yhdistelee niitä kivasti ja on vaan tosi hyvä. Ekaa kertaa Jones tuli vastaan kun kuuntelin Trilluminatia, yks verse kuulosti sen verran kivalta, että oli pakko kaivaa esille henkilö versen takaa. Sittemmin on Jonesta kuunneltu enemmän tai enemmän.

Jones, Trilluminati ja toinen J-kirjain; Juju. Jos Juju ei olis ollu mulle aikasemmin tuttu, niin tuskin olisin koskaan tutustunut Trilluminatiin ja sitä kautta Jonesiin.. Mutta tosiaan, Juju on kova. Jujullakin hallussa räpit ja reggaet, joten hyvin samanhenkinen ihminen ku Jones. Ja koska muhun osuu räppi ja reggae, niin mä vaan tykkään tästäkin heebosta. Jujusta on pakko nyt mainita sen verran, että suhteellisen uusi kappale, Et sinä yksin, ei meinannut aluksi muhun upota.. Ensikuuntelulla siis. Luultavasti tällä hetkellä toi on henkilökohtaisten kuuntelukertojen ykkösenä. Paranee melkein joka kuuntelukerralla, huh.

Ja jottei tää lista veny ihan äärimmäisyyksiin, niin pari mainintaa J-kirjaimesta vielä: Jukka Poika - Rakastaa ja tulla rakastetuksi, Julma-Henri - 8, Juno - Katumuksen sakramentti. Noillakin artisteilla on muutamia ihan kiinnostavia kappaleita, mutta vain noi on päässyt listalle. Jukka Poika on usein vielä semmonen, että skippaan sen.. Se on välillä kiva. Julma-Henriä voi listalla olla enemmäkin, mutta se ei oo semmosta matkamusaa.. Junon muuta tuotantoa mä tuun kyllä vielä listalle lisää lisäämään.

K-kirjain eikä enempää tai vähempää kuin Kapasiteettiyksikkö. Vanha KY on aikalailla jo historiaa, jota on välillä kiva käydä muistelemassa, mutta niiltä tuli viime vuonna (?) todella kauan odotettu biisi; Bella Zau. En sanois, et se on ihan sitä perinteistä, mutta iski se silti. Tahtoisin vaan lisää uutta musaa tältä triolta. Vaikka levyllinen näin aluksi?

Kasmir pääsi listalle vaan yhdellä kappaleella, koska se jossain vaiheessa oli tosi kivan kuulonen. Nyt ehkä vähän kaduttaa, että se siellä on, mutta kuten sanottu; en poista mitään. Amen, no, välillä ihan kiva. Kasmirin uus tuotanto mitä oon kuullut, niin ei mitään mahdollisuutta millekään mun listalle.

Ja yksi legenda lisää! Konala Cartelli! Oli todella kovassa kuuntelussa sillon pikkupoikana. Tässä yks päivä tutkiskelin Spotifystä, että mitäs biisejä niillä siellä on ja siis uskomatonta, mä löysin ainakin kolme semmosta biisiä mitä en ollu vielä edes kuullut! Huudit, Mahottomat jutut ja N.O.P.P., pääsi suoraan Matkamusaa-listalle.

Siirrytään kirjaimeen L ja aikaisemmin mainittu Lahti United. Yksi biisi, Kioski. Ihmettelen kyllä, että minkä takia vaan tää on täällä..? Joku virhe omassa päässä, koska siis kolme biisiä sinne kuuluis.

M-kirjaimeen mahtuu Mäkki, mutta sekin vain sen takia, että olen joskus tästä biisistä pitänyt. Apuva-kappale oli ensimmäinen ja ainoa kappale, jossa Mäkkiä siedän. Mäkki ei kuuluis mun millekään listalle, ei mitenkään päin. Kuulumattomista räppäreistä itseasiassa pari muutakin esimerkkiä: en siis myöskään siedä Mikael Gabrielia, mutta löysin yhden sen kappaleen mun ikivanhalta MP3-soittimelta. Ja oli siellä myös yksi biisi Mc Manelta, joka on kolmas hyvin oksettava kaveri. Onkohan M-alkuisissa "räppäreissä" joku vakiovika?

Seuraava kirjain on N ja sieltä löytyy Nikke Ankara ja sen 10 biisiä. Ehh.. Sanoisin, että siellä on vähän liikaa Nikkeä. Jossain vaiheessa Nikke iski muhun ihan täysillä ja tungin sen biisejä hiki hatussa mun soittolistalle.. Ja nyt vähän kaduttaa. Muutama biisi olis ihan ok, mutta että kymmenen? No, siellä ne nyt on.. Jos viitsisin poistaa ja jättää vaan jotain, niin sinne jäisi Mona Lisa, Pisamat ja Rikkinäinen prinsessa.

Nopsajalka - Nosta mua.. Sekin on lisätty listalle joskus kauan aikaa sitten ja nykyään kuuluu niihin kappaleisiin, jotka useimmiten vaan skippaan suoraan. Pala Matkamusaa-soittolistan historiaa se on silti.

Kirjain numero O. Siis o. Eikä se ole numero, mutta alkaa vaan vähän olemaan jo väsynyt meininki. Oon kirjottanut tätä noin puoltoistatuntia. O:sta löytyy tosiaan Oskari Olematon. Hyvin uusi tuttavuus ja sen takia listalla on vasta yksi biisi; Enkelit. Meinaan jossain vaiheessa tutustua kaverin muuhunkin tuotantoon, koska toi biisi iski randomisti suoraan soittolistalle, ja uskon sieltä löytyvän lisää helmiä.

P-kirjain ja Paleface. Palefaceakin pitäisi listalta löytyä paljon enemmän, mutta oon toistaiseksi saanut sinne vain yhden biisin. Toisaalta tää yksi biisi osui kyllä niin kovaa, että kyllä se viihtyy siellä yksinäänkin. Laulu sisällissodasta on ihan mahtava kappale. Kuuluu ehkä enemmän johonkin mietiskelymusaa-listalle, mutta on nyt toistaiseksi matkamusaa-osastolla.

P:stä löytyy toinen hyvin hieno ihminen, nimittäin Paperi T. Paperi T:n jokainen biisi on kolahtanut jollain tapaa. Ne saa ajattelemaan ja miettimään tosi paljon kaikkea. Ehkä jopa epäilemään asioita. Hyvin hämmentävää, mutta silti ihan hemmetin hienoa. Paperi T on henkilö, jolta vaan toivoisi kokoaika lisää musaa, koska sitä ei voi saada liikaa..

Itseasiassa näyttää nyt siltä, että P-kirjain on täynnä hienoja ihmisiä. Seuraavaksi luvassa Pikku G. Ja ei, mun listalla ei ole vanhaa Pikku G:tä yhtään. Tää on tätä uutta. Ja siis ei, vanhassakaan Pikku G:ssä ei ole mitään vikaa, mutta se on nostalgiamusiikkia, ei matkamusiikkia. Uusi Pikku G toimii hyvin matkamusana.

Vielä yksi hieno mies P-kerhoon, nimittäin Pyhimys. Mä oon ollut Pyhimys-fani niin kauan kun voi muistaa. Ja siksi minua pelottaa nykyhetki; meneekö Pyhimys pilalle? Toistaiseksi ei näin ole onneksi käynyt, mutta semmonen riski aina on kun ihminen alkaa menestyä liiaksi. Unohdetaan ne, jotka on ollut mukana alussa ja tehdään musiikkia vain tälle uudelle paremmin maksavalle fanikunnalle. Prinsessa-kappale taitaa olla semmonen, mikä ei ehkä ole niin tuttu uusille? Mutta se on hyvä ja siitä oon tykännyt aina. Samoin kun Nyt.

P-kerhoon pääsee vielä yksi, mutta ei todellakaan niin suurella fanituksella kun edelliset.. Uskokaa mua, mutta tää bändi ja biisi on päätynyt tälle listalle vain hetken mielijohteesta ja sitä minä kadun. Pää-äijät biisillään Jallutyttö. En tiedä missä tähän biisiin edes tutustuin, mutta en halua. Tää on yks riesa nykyään! Aina kun mä laitan mun Matkamusaa-listan päälle, niin tää haluaa puskea ensimmäisenä tai ainakin ensimmäisten joukossa ilmoille. Ja jos stoppaan listan jossain vaiheessa, niin se haluaa taas puskea ensimmäisenä tai ensimmäisten joukossa pihalle.. Oon alkanut jo hyvin paljon vihaamaan kyseistä kappaletta, mutta kun en mitään poista..

Vihdoinkin vaihdetaan kirjainta, kirjaimeen R ja otetaan sieltä ensimmäisenä Raappana. Tämä on yksi kaikkien aikojen kovimmista. Okei, nykyään se ei ole niin hyvää kun mitä se oli pari ensimmäistä levyä, mutta onneksi ne pari ensimmäistä levyä vielä on. Raappana oli oikeestaan ensimmäinen semmonen kunnon reggae-ääni Suomessa. Joojoo, oli siinä joku Jukka Poika ja muitakin ennen, mutta Raappana oli se mikä oikeestaan sytytti koko homman palamaan! Siis hyvällä tietenkin..

En haluaisi, että tämä seuraava R-alkuinen olisi tällä listalla, mutta se on sinne jotenkin eksynyt. Ja siis, öö, luulen, että vain ja ainoastaan Pyhimyksen takia. Tää biisi on ärsyttävä renkutus ja siis poistaisin heti jos viitsisin. Roope Salminen & Koirat - Nannanaa. Ei jatkoon, ei vaikka olisi kuinka monta Pyhimystä mukana.

Vielä yksi R, elikkäs Ruger Hauer. No, siinä nyt sattuu olemaan Pyhimys ja Paperi T, joten tarvitseeko sitä nyt sen enempää avata? Harmittaa, että kokoonpano on nykyään kuopattu, mutta onneksi on vielä vanhat kappaleet olemassa, hmm, tai siis ei kaikki ollut hyviä, mutta silti. Sekasin-biisi oli samannimisessä sarjassa joskus mukana, ja siis se sarjakin oli/on hyvä.

S-kirjain ja ei kukaan muukaan kuin Skandaali. Tosiaan, tykkäsin pienenä ja tykkään vieläkin. Pienenä tarkotan siis semmosta yläasteikäistä meikäläistä, joka oli kova räppipää. Skandaaliltakaan ei listalla ole vanhoja klassikoita, vaan pari uudempaa kappaletta, jotka on kolahtanut. Mainittakoon yksi tosi maittava kappale, eli Samoil silmil. Kuunnelkaapa pois! On hyvä.

S niinkuin SuperStefu, mulle toistaiseksi yhden hitin ihme. Biisi nimeltä Seksikkäin on vaan siis ihan loistava. Pitää ajan kanssa tutustua herran muuhunkin tuotantoon, mutta toistaiseksi oon jämähtänyt vaan tähän.

Siirrytään seuraavaan kirjaimeen, joka sattuu olemaan tällä kertaa T. Tai siis sehän on aina S:n jälkeen, mutta se ei ole nyt se juttu. T niinkuin Teflon Brothers. Nii, no tää nyt on.. Nygård-ilmiö melkein, ei ehkä niin iso, mutta siis nii.. Bilemusiikkia, toiset tykkää toiset ei. Ite seurannut lähinnä Pyhimyksen takia, ja siis kyllähän niiltä välillä tulee ihan omaan korvaan sopiviakin kappaleita. Mun soittolistalle on mahtunut biisit Isänpäivälaulu ja Minttu & Ville. Ei niin vahvaa bilemusiikkia ehkä kun yleensä..

T-kirjaimesta löytyy semmonen henkilö kuin Tippa, tai Tippa T. T nimen perässä oli jossain vaiheessa joku ilmiö, ja ilmiön haihduttua Tippa tiputti T:n pois. Tipalta pari hyvää kappaletta; Roska silmäs ja Satutat mua. Sopii sille angstiselle puolelle musta. Sopivissa määrin nautittuna siis sopii hyvin matkamusaksi, tasapainottamaan kaikkea muuta.

Trilluminati on mainittu tässä jo, mutta nyt olisi siis sen vuoro. Juju, Jones ja Tomi Randomi muodostaa tämmösen trion, ja siis.. No, vähän semmosta synkempää ja ehkä kantaaottavampaa settiä kun mitä yleensä kuuntelen, mutta siis ehkä just siks niin hyvä. Tasapainoa, niinkuin toi edellinenkin. Suosittelen kuuntelemaan, koska tää on vähä erilaisempaa kun mihin itekään olen tottunut. Ja hyvää siispä niin. Toistanko nyt itseäni?

V-kirjaimen ei pitäisi olla täällä. Mene pois V! Vain koska siellä on taas yksi kummitusbiisi. Siis semmonen, joka tuntuu soivan aina, vaikka en tahtoisi. Se ilmestyy aina vaan jostain! VG+ - Bandida. Tää oli joskus jonkun hetken hyvä kappale, mutta se meni yhtä nopeesti kun tulikin. Nyt siitä on jäänyt tämmönen henki leijumaan mun listalle ja se tosiaan haluaa puskea joka väliin. En suosittele. Paitsi siis kiertämään kaukaa tietenkin.


Lista on käyty läpi. Uskomatonta, mutta tää saattaa olla ehkä oma ennätykseni! Kaksi ja puolituntia tiukkaa tykitystä! Ihan muutamalla pienellä tauolla, koska piti tehdä asioita.

Jos osaan nyt tehdä tämän oikein, niin tässä pitäisi nyt olla linkki soittolistaani. Joo, mä en itekään tykkää netistä avata Spotifyllä asioita, mutta jos sua kiinnostelee ni eikai siinä. Spotify ei ole siis mun mikään ykkössovellus, ei lähelläkään. Siirtymissä sitä lähinnä vaan käytän. Ja nyt toistaiseksi myös vähän kotona, koska sain 3 kk premiumia tosi halvalla.. Mutta sen jälkeen siirryn takaisin free-käyttäjäksi ja sillä sipuli.

Joo, ei jatketa enempää, tää on jo tosi liian pitkä.

Terveisin,
Tekko

Ei enää ikinä!

Mulla on aina ollut se ongelma, että keksin hyviä blogiaiheita aina jossain muualla.. Tilanteissa, joissa mulla ei ole kovin helppoa kirjata niitä ylös. Yritän pitää aiheen mielessä siihen asti, kunnes pääsisin jonkun vihkon äärelle tai jotain, mutta se ajatus on jo siihen mennessä kadonnut. Aina. Harmittaa suuresti, että paljon käyttökelpoisia aiheita on mennyt täysin hukkaan.

Ja nyt tämä blogimerkintä käsittelee siis sitä, kuinka aina hävitän hyviä aiheita. Ei vaan, oli mulla jotain ehkä fiksumpaakin.

Työjuttuja, koska niistähän te tykkäätte. Eli tosiaan, 29. kesäkuuta oli RNT:n kesäteatterin, Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset, ensi-ilta. Oli ensi-iltabileet ja kaikki. Mulle jäi sitten sunnuntai ikäänkuin ainoaksi vapaapäiväksi.. Tai olisi jäänyt, jos en olisi saanut mitä mainiointa ideaa: Kerta tulevan lauantain ja sunnuntain olen töissä, niin voin pitää maanantain ja tiistain vapaana! Käyttää viikonloppuvapaat siis etukäteen, vau!

Virhe. Okei, mulla oli kiva kolmen päivän vapaaputki sunnuntaista tiistaihin, ai että.. Vaan mitä se sitten teki parille seuraavalle viikolle? No, pahoja asioita. 

Keskiviikkona 3.7. töihin uudella sopimuksella, se oli oikein mukavaa, loppu viikko meni helposti ja kivasti, viikonloppuna tosiaan näytökset ja niissä oli oikein kivaa. Sunnuntaina mulla oli siis jo kivasti viikko täynnä, huh. Vaan vielä mitä! Maanantaina töihin, tiistaina töihin, keskiviikkona näytökseen, tänään töihin ja huomenna töihin..

Joo, mulla on vaan 5 tuntisia päiviä, mutta jotenkin tää putki on silti ollut todella, todella uuvuttava. Varsinkin kun en oo koskaan tehnyt mitään vastaavaa. Eilen mulla kävi jo luovutus hyvin lähellä mielessä, koska mulle iski joku kauhea päänsärky ja muutenkin oli mahdollisesti auringon aiheuttamia huonon olon merkkejä. Kärvistelin tunnin-pari, kunnes särkylääke auttoi ja sitten sainkin päivän suhteellisen mukavasti purkkiin.

Mutta niinkuin elämässä yleensä kaikki, tämäkin opettaa. Mä oon ihminen, joka suunnittelee työvuoronsa hyvin lyhyesti eteenpäin. Oikeestaan välillä musta on ollut kiva ihan vasta vaan aamulla päättää, että menen johonkin tiettyyn aikaan töihin.. Nyt kuitenkin mun täytyy vähän ruveta niitä katsomaan paremmin etukäteen. En enää ikinä halua järjestellä itelleni kymmenen työpäivän työputkea! Hrr.. Oli ennen sitä kuinka pitkät vapaat tahansa.

Vapaapäivät on tärkeitä ja ne auttaa jaksamaan. Oon arvostanut niitä aina tosi korkealle, mutta jotenkin tää pätkä auttaa arvostamaan niitä vielä enemmän.

Nyt mulla on tämä tuleva viikonloppu vapaata, huh, mutta sen jälkeen en näe vapaata viikonloppua kun vasta 24. päivä elokuuta. Kaikki muut viikonloput olen kiinni näytöksissä. Nyt pitäisi vaan keksiä joku toinen väli noille viikon kahdelle vapaapäivälle, ja kyllä, halaun ne peräkkäin.. Mä voisin, nyt kun kerta tiedän jokaisen viikonlopun sisältävän kaksi työpäivää, pitää vapaapäivät maanantaina ja tiistaina. Hmm, saisin kivasti skipattua ton rasittavan maanantainkin..

Paitsi en voi niin tehdä. Mun pitää suunnitella noi vapaapäivät oikeestaan viikko kerrallaan, koska kalenteri kertoo mulle, että mulla on toisinaan maanantaina ja/tai tiistaina jotain mitä en voi skipata. Hmm.. Tää työvuorojen suunnittelu on kyllä ihan oma työnsä..

Joo, mutta eiköhän tämä alkaisi olla tässä. Pitää vielä ennen töitä pohtia tän päivän pukeutumista, koska sää ei näytä hirveen vakaalta. Mulla on nyt shortsit jalassa, mutta voinko näillä lähteä töihin, on eri asia..

Kaksi päivää vielä, jaksaa jaksaa, sitten saa levähtää viikonlopun!

Terveisin,

Tekko

Jokaiselle jotakin (Kesä-Heinäkuu)

Alotetaan vahvasti taas siten, että tokaisen: minun tekisi taas mieli kirjoittaa. En tiedä mistä, mutta ei se ole ennenkään minua pysäyttänyt. Jos tästä tulis nyt edellisen kuukauden "jokaiselle jotakin"-päivitys?

Asioita tapahtuu jotenkin niin vähän, että en saa niistä koskaan omaa merkintäänsä aikaan, joten joudun tekemään kollaasin. Yksi merkintä ja mahdollisimman monta asiaa käsittelyyn.


Töistä: 1.7.2019 oli siis ensimmäinen työpäivä palkkatuella. Tai siis olisi ollut, jos olisin sinä päivänä mennyt töihin.. Meillä tosiaan alkoi pyörimään kesäteatteri, Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset, joten työpäivät katsotaan sitten pitkälti esityspäivien mukaan. Mulla oli maanantai ja tiistai vapaata, koska olen nyt koko viikonlopun töissä.

Esitykset on mennyt oikein kivasti. Oon siellä tosiaan lähinnä vaan kasaamassa asioita, väliajalla paistamassa makkaraa ja lopuksi purkamassa asioita. Nää päivät ei sinäänsä tunnu duunilta, mikä on siis ihan kiva, koska viikonloppu kerkee tuntumaan edes vähän viikonlopulta siinä sivussa. Vain se, että on velvoitettu laittamaan herätyskello päälle, hieman rikkoo illuusiota siitä viikonlopusta.. Öö..

Menneellä työviikolla tutustuttiin ikkunanpesun saloihin. Meillä on tuolla työpaikalla ihan mukavasti ikkunoita, joita tossa nyt sitten työkaverin kanssa pestiin. En tiedä onko oikein, että nekin päivät tuntui kivoilta? Ehkä ainut huono asia siinä oli se, että me ei ehkä ihan niin tehokkaita oltu kun oltaisiin voitu olla.. Työt kuitenkin eteni ja töissä oli kivaa, joten onko se oikeesti sit niin paha? Mihinkään kun ei tälleen kesällä ole oikeestaan kiire – vielä. Mulla on kesän työtehtävät ylhäälle kirjoitettuna, ja tiedän suunnilleen kauanko ne vie aikaa, joten osaan suurinpiirtein asettaa ne johonkin väliin. Hätää ei siis ole. Luottakaa muhun.

Tän päivän kun selviän niin olen ollut jo 5 päivää töissä, sitten pitäisi olla vielä toiset mokomat ennen kunnon viikonloppua. Oli ehkä pienoinen virhe siirtää ne edelliset vapaapäivät maanantaille ja tiistaille.. Nyt tehdään 10 päivän putki! Tuleepahan koettua tämäkin.


Alle 2000 kcal: Viimesin päivitys tän asian tiimoilta oli se, kun koin jonkinlaista halua luovuttaa ja palata takaisin vanhaan. Semmoset asiat on onneks jo päästä tyystin kadonnut ja tää alkaa olemaan taas ihan kivaa. Ei tunnu mitenkään liian pakottavalta ja raskaalta. Ehkä tää tästä joskus vielä vakiintuu.

Ostettiin muuten blenderi! Tai siis olihan meillä jo aiemmin blenderi, mutta se oli tosi iso ja se oli sen takia kovin kömpelö. Siinä piti aina tehdä kaikkea tosi paljon kerralla, koska sen peseminen oli yksi todella uuvuttava työmaa. Se kuitenkin siis myytiin pois ja ostettiin tilalle jotain pienempää ja kätevämpää. Se on siis tosiaan paljon pienempi ja siinä oli mukana kolme eri astiaa, johon esimerkiksi smoothien voi tehdä.

Ja se, millä tavalla tämä blenderi kuuluu tähän osioon on se, että nyt on hauskempaa syödä hedelmiä. Mä en oo koskaan oppinut semmoseks "otanpa hedelmän välipalaksi"-ihmiseksi, mutta nyt mä voin ottaa hedelmistä tehdyn smoothien välipalaksi ja se on kivaa! Tää silleen niinku laajentaa tota omaa ruokaympyrää, ja se on mainio juttu.

Hmm, no joo, synttäreillä tosiaan mulla ei ollut Samsung Health päällä, mutta muuten oon kyllä käyttänyt ja pitänyt kalorit alle 2000. Eli tavotteeseen on päästy! Nyt vaan pidetään tästä kiinni.


Kesäkuun silmäilyt: Ajatelkaa, mä olen kesäkuun ollut niin "kiireinen", että mä en ole kertaakaan kerennyt istahtamaan ja katsomaan jotain elokuvaa tarkoituksella. Uuno Turhapuro-elokuvia me saatettiin vielä kesäkuun alussa katsella, mutta nekin loppui aika nopeesti. Meinattiin sitten, että alotetaan Metsolat-sarja taas yökatseluna, mutta toi Playstation 2, joka meillä ajaa dvd-soittimen virkaa, alkaa ilmeisesti olemaan jo liian vanha.. Se ei tahdo oikein jaksaa lukea levyjä enää. No, katottiin yksi levyllinen Metsoloita, ja sitten kyllästyttiin siihen "levyä ei voi lukea"-tekstiin, joka aina välillä ruudulle pomppasi. Oli pakko siirtyä katsomaan ohjelmia puhelimelta..

.. Ja sitten alkoikin yksi urakka. Löydettiin Syke-sarjan 5. kausi Ruudusta, kaikki jaksot katsottavissa.. Yökatseluohjelmat on yleensä meillä siis semmosia, mitä voi vaikka vaan kuunnella jos ei jaksa pitää silmiään auki, ollaan siis vaan totuttu nukahtamaan ohjelmiin.. Sykettä ei todellakaan voinut vaan kuunnella, vaan sitä piti ehdottomasti myös katsoa. Ja katsoa. Ja katsoa. Monta iltaa venähti aika pitkälle yöhön ja oltiin sitten harvinaisen väsyneitä seuraavat päivät. Saatiin kuitenkin Syke pakettiin.

Sykkeen jälkeen ollaan katseltu taas kaikkea randomia. Ei oo löytynyt mitään semmosta yhtä ja kivaa. Kovassa tutkinnassa ollut Yle ja Youtube, mutta ei oikein löydy semmosta jotain kivaa.. Ehkä tää tästä.

Muuten, Stranger Things 3 on Netflixissä! Tää menee kyllä jo heinäkuun silmäilyihin, mutta sitä on nyt tullut katsottua ehkä noin 3 jaksoa ja tykkään! Ei siitä sen enempää.

Ja vielä muuten sen verran, että mä olen alkanut silmäillä kirjallisuuttakin. Alotin kesäkuussa lukemaan Juha Vuorisen kirjoittamaa kirjaa Kristianin teinivuodet. On kyllä ihan erilainen rentoutumisen muoto sekin, kannattaa kokeilla!


Muuta mukavaa: Viime "jokaiselle jotakin"-päivityksessä kirjottelin siitä, että mun kesä ei oo vielä alkanut.. No, nyt musta taas tuntuu, että kesä on jo loppunut. Käytiin juhannuksena mökillä ja siellä oli tosi hyvä kesäfiilis! Tultiin takaisin harmaaseen kaupunkiin ja se fiilis oli poissa.

Jotenkin en ilmeisesti siis osaa olla kesäfiiliksissä samaan aikaan kun on töitä. Ehkä se vaatisi jonkinlaista lomaa.. Jota mulla ei siis vielä ole. Viikonloput on liian lyhyitä kesäksi, mutta niistä sitä olisi pakko jotenkin ammentaa.. No, ehkä tää on tämmönen kesä ja joskus toiste erilainen sitten taas. Eihän aina voi voittaa.

Ja hei muuten, otin yhden kaverin haasteen vastaan ja aloin käyttämään semmosta sovellusta, jolla seuraan mun mielialaa. Oon pyytänyt tätä sovellusta muistuttamaan mua joka päivä kello 15 ja 20, että muistaisin laittaa siihen jotain. Olenkin muistanut, päivittäin ja kaksi kertaa, mutta jotenkin musta tuntuu, että tää sovellus mitä käytän on jotenkin vajavainen. Tai sitten vaaditaan vaan lisää aikaa.

Kuitenkin, alotin ton käytön joskus kesäkuussa ja oon käyttänyt päivittäin tähän asti. Tän mukaan maanantai ja tiistai on "no jaa"-mielialalla ja mieliala vaihtuu keskiviikkona "hyvä"-mielialaan, jonka jälkeen ihan pieni nousu "hyvä"-mielialan alla, jatkuen tasaisena sunnuntaihin. Sitten tulee taas maanantain tiputus. Ei periaatteessa mitään mitä en olisi jo tietänyt, mutta nyt siitä on sentään todistus!


Kääk! Pitääkin lähteä jo töihin! Tää meinasi ihan venähtämällä venähtää!

Terveisin,
Tekko

Onneksi olkoon minä!

Ensimmäinen blogimerkintä 30-vuotiaana, huh, jotenkin tosi kauhistuttava ajatus.. Vastahan mä jokunen hetki sitten täytin 20? Ei se oikeesti ollu ihan hetki sitten, on siitä ilmeisesti jo 10 vuotta..

Mulla oli oikein mukava syntymäpäivä! Aamulla ku sain silmät auki ni keittiön pöydällä odotti iso lahjapaketti ja sain melkein ensitöikseni avata sen. Siellä oli kaikkea kivaa ja päivä lähtikin siis oikein mainiosti käyntiin.

Sit tuli se hetki kun piti odottamalla odottaa vieraita. Istua ja odottaa. Tuleeko kukaan? Jos tulee, niin koska? Miksei kukaan tule? Missä kaikki on? Ja sit yhtäkkiä paukahti kaikki paikalle melkein samaan aikaan! Kakkua, kahvia, tuulihattuja ja kaikkea naamioon vaan. Joo, eilen Samsung Health oli taas kiinni.


Mä olen hyvin paljolti joulu- ja synttäri-ihminen; mä olen onneni kukkuloilla juuri näinä ajankohtina, jos vaan siis on ihmisiä ympärillä. Lahjoja mä en halua nyt mitenkään korostaa, koska ei ne ole nykyään enää se juhlan juttu. Yhden asian kuitenkin haluan nostaa korokkeelle! Sain äitiltä ja iskältä onnittelukortin, joka meinas aiheuttaa mulle kyyneleet jo sillä samalla sekunnilla kun sain sen käteeni.

Äsken kävin hakemassa kortin tähän koneen luokse, jotta voin taas katsoa sitä, ja nyt mulle tulikin muutama kyynel silmäkulmiin. Kortissa on siis minä itse, vauvana. Mä en oo aikoihin, siis todella pitkään aikaan, katsonut kuvia itsestäni vauvana/lapsena. Mut valtaa vaan joku tosi suuri ikävä ja onnellisuus samaan aikaan, aina kun vilkasen tota kuvaa.

Ja nyt ei riitä enää puhe muutamasta kyyneleestä.. Joku pato ilmeisesti aukes tosissaan.


Huh huh.. Mun piti kyllä vielä kirjottaa paljon muutakin.. Nyt tais vaan mennä kirjottaja rikki. Ei ois pitäny hakee tota kuvaa tähän kun samaan aikaan pitäisi pystyä kirjottamaan..


No, ehkä mä nyt sain itseni taas kasaan. Nää reaktiohommat ei välttämättä toimi kirjotettuna samalla tavalla, kun miten tää vois toimia jos tää olis vaikka video. Ette te tiedä kauanko mä olin tossa välissä kirjottamatta, mutta tovi siinä vierähti. Kokeillaas nyt jatkaa!


Eli eilisestä vielä, että mä olen siis hyvin onnellinen jokaisesta joka kävi. Ja kiitos vielä kaikille, jotka muisti jollain tapaa; oli se sitten julkaisu mun Facebook-seinällä tai jokin muu yhteydenotto. Tän paremmin mä en nyt saa mun pakkaa kasaan, joten en kyllä pysty tätä yhtään enempää enää venyttämään.

No, aina ei voi voittaa. Tai ehkä tää on voitto juuri näin. Ei voi tietää.

Terveisin,
Tekko

Araknofobia

Joskus aikanaan kun sain diagnoosin paniikkihäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta, sain samalla myös lääkkeen jolla hoidan niitä, tai pidän niitä ainakin kurissa. Lääkkeen sivuoireissa oli maininta siitä, että saattaa vahvistaa jotain muuta pelkoa.. Mun mielestä se oli kovin hauska juttu, koska onko ihmisen pelot muka jotenkin vakio? Otat vähän toisesta pylväästä pois ja toinen pylväs kasvaa?

Aikani jaksoin sille hihitellä, mutta sitten koitti se päivä: säikähdin ihan mielipuolisesti hämähäkkiä; hyppäsin oman sänkyni päälle ja kipitin mahdollisimman syvälle huoneen nurkkaan samalla hieman huudellen/kirkuen jotain.

Mä muistan hyvin, vaikka siitä aika ajoin muistutellaan muutenkin, kuinka lapsena kerättiin kaikenmaailman ötököitä purkkeihin. Minä, pikkuveli ja serkku oltiin aina kääntelemässä kiviä ja keräilemässä niiden alta löytyviä öttiäisiä. Koppakuoriaiset, muurahaiset ja hämähäkit, kaikki samaan purkkiin vaan, paljain käsin.

Vaikka niiden keräilyt aikanaan loppuikin, niin mulle jäi kaikkiin ötököihin hyvin neutraali suhtautuminen. Suomessa kun ei pahemmin mitään myrkyllisiä ötököitä ole, niin miksi niitä pitäisi jotenkin muka pelätä?

Järjenvastainen pelko on oikeesti hyvin jännä asia. Mä ajattelen ja tiedän edelleen, että hämähäkitkään ei Suomessa myrkyllisiä ole, joten miksi niitä tarvitsisi pelätä? En pelkää, en pelkää! Vaan kun näen hämähäkin, tuon itse pirun, kipittelemässä esimerkiksi meidän kotona lattialla, multa meinaa pahimmillaan lentää oksennus.

Kyllä, oksennus. Mulla pyörähtää todella pahasti mahassa ja hetken aikaa tuntuu siltä, niinku oksennus olis pyrkimässä ulos. Hämähäkin takia! Pieni otus, joka ei ole mitenkään vaarallinen ihmiselle! Käsittääkseni hämähäkki vielä implikoi sitä, että talossa ei ole hometta, joten hämähäkki on hyödyllinen heppu.

Miksi minun pitää järjenvastaisesti pelätä hyödyllistä heppua? Miksi sen mahan muljahtamisen jälkeen musta tuntuu, että mun iholla kävelee joka puolella hämähäkkejä? Miksi en uskalla ottaa askelia, jos hämähäkki on kävellyt juuri lattialla?

Olin äsken aamusuihkussa ja huomasin kuinka seinällä kiipeili, kukas muukaan muka, kuin herra hähähäkki (kyllä, hähähäkki, koska se ihan varmasti hähätteli mulle). Tein sille pienen vesipuiston suoraan viemäriin ja jähmetyin sen jälkeen paikalleni. Tutkailin kaikki seinät ja halusin vaan pois suihkutilasta. Kun olin vakuuttunut siitä, että seinillä ei ollut ainuttakaan hämähäkkiä, eikä herra hähähäkki ollut tullut ylös viemäristä, hypähdin äkkiä pyyhkeelleni ja pakenin suihkutilasta.

Nyt istun tässä tietokoneella ja tarkkailen vähän väliä, että mua ei ole seurattu..

Vaikka siis olen hyvin onnellinen siitä, että aikanaan sain paniikkihäiriön jotenkin kuriin, niin on tämä araknofobia jotenkin aika raskas myös. Ei onneksi ihan niin raskas ja siis mun mielestä vaihto oli ihan ok. Mutta mä en vaan jotenkin jaksaisi pelätä asiaa, jota mä en järjelläkään pelkää.. Raskainta on ehkä siis "jälkioireet", jotka hämähäkin näkemisestä tulee. Vainoharhaisuutta ja kutinaa.

Mä haluaisin vaan, että ihmiset ymmärtäis sen, että mä en leiki. Mulle ihan tahallaan näytellään hämähäkkien kuvia ja katotaan mun reaktiota. Onneksi kuvat ei vaikuta niin pahasti, mutta mun mielestä on silti hyvin ikävää, että sitä pitää testailla. Varsinkin, kun se tosiaan on järjenvastainen pelko, jolle en oikeestaan voi mitään..

Ei lisättävää.

Terveisin,

Tekko

Alle 2000 kcal – Vaikeuksia?

Tää mun projekti on vähän niinku aikanaan oli tupakoinnin lopettaminen. Mä luulin jo tovin, että mullahan menee jo hyvin ja kaikki vaikeudet on jo takana päin. Luulin, että olen tottunut jo tähän.

Väärin. Tänään on ollut ehkä pahin päivä tän suhteen. Jotenkin ehkä toi huijausviikonloppu toi tätä takasinpäin tai jotain. Hassua ajatella tästä tälleen, ku tää olis ku jonkin asian lopettamista.. Vaikka onhan tää; lopetin napostelun.

Huomaan kokoaika eksyväni jääkaapille ja jotenkin tuntuu, että kokoaika olisi taas nälkä. Mulla on 3 ateriahetkeä tänään jo takana, kohta saan syödä taas, mutta oon viimesen safkaamisen jälkeen käyny ainakin 2 kertaa jääkaapilla kattomassa jotain mutustettavaa.. Toistaiseksi olen kylläkin voitolla vielä siinä, että olen tosiaan käynyt siellä jääkaapilla, mutta en ole ottanut sieltä mitään.


Se oli 1.6. kun alotin seuraamaan omaa syömistäni. Ensimmäiset viikot meni hyvin, ilman mitään ongelmia. Nälkä tietenkin oli tosi usein, mutta sen kanssa kyllä pärjäsi. Nyt kun päiviä on takana 25 niin jotenkin tuntuu, että alkaa tulemaan seinä vastaan; haluais vaan palata siihen vanhaan mistään piittaamattomaan ruokailutyyliin. Todellisuudessa en siis oikeasti halua palata vanhaan, ja siksi piti tulla kirjottamaan blogia (ja vahvistamaan omaa uskoa pystymiseen).

Tää muistuttaa onneks tosi paljon sitä tupakoinnin lopetusta, joten tiedän tän olevan vaan vaihe. Vaikea vaihe.. Elänhän kuitenkin nykyään tupakatta, enkä oikeestaan edes ajattele sitä enää, joten vaikeat vaiheetkin on mahdollista ylittää. Miksei se sama vaiheen ylitys voisi muka siis tapahtua tässäkin? Jossain vaiheessa tää tuntuu ihan luontevalta ja oudolta tuntuu se, miten on ennen vaan napostellut kokoaika jotain ja syönyt kunnolla vaan kerran päivässä.

Tää on siis tämmönen "jaksaa, jaksaa"-päivitys. Ei ehkä kiinnosta teitä, mutta itselleni oikein hyvä muistutus. Vaikkakin jos joku tosissaan seuraa tätä mun projektia täällä, niin tietenkin tämmösistä kiusaushetkistäkin on varmasti kiva lukea. Ettei ole ihan vaan ruusuilla tanssimista tämäkään.

Uskoisin, että pari kuukautta kun jaksaa tätä rytmiä ylläpitää, vaikka sitten itseään pakottaen, niin sitten alkaisi olemaan pahimmat vaikeudet jo takana. Mikään kun ei tapahdu itsestään.. Ainakaan jos puhutaan oman elämänlaadun parantamisesta.


Jotenkin mua silti huvittaa tää koko skenaario; ihminen tekee hirveän numeron siitä, että haluaa oppia syömään "normaalisti". Mutta tää on melkein mun ainut toimiva tapa; kirjoittaa muistiin kaikki tärkeät hetket. Edelleenkin painotan sitä itselleni, että se toimi tupakan kanssa, joten se toimii myös tän kanssa!

Vaikkakaan tää ei oo tosiaan mun eka kerta kun yritän tämmöstä täydellistä kelkan kääntöä. Oon siitä aikasemmin kirjotellutkin, joten sitä tuskin tarvii kertailla. Tällä toisella kerralla vaan tiedän paljon enemmän kiusauksista ja muista kuopista, ja voi olla, että olen ehkä jotenkin vahvempi ihminen nykyään.


Tämmöset paasaukset täältä tällä kertaa. Wish me luck, tai jotain.

Terveisin,
Tekko

Juhannus 2019

Se olis nyt tän vuoden juhannus hoidettu pois alta.. Huh! Hauska reissu oli, täytyy kyllä sanoa. Saatiin kasaan hyvä porukka ja löydettiin (Eira löysi siis) tähän mennessä ehkä paras vuokramökki, missä ollaan ikinä oltu. Oli puusaunat ja paljut!

Meitä oli siellä yhdeksän henkeä. Kaikkien kanssa vietetty joskus aikasemminkin jonkinlaista juhannusta jossain, joten porukan osalta ei löytynyt kyllä mitään valittamista. Mökistä itsestään mä löysin yhden ikävän puolen: saunan pitäisi melkein olla erillinen rakennus, jos nukkumatilat on parvella. Siellä tuli jossain vaiheessa tosi kuuma ja jouduin mennä etsimään uutta uinumispaikkaa; se löytyi nyt jo viilenneestä saunasta.


Paljuhan ei ollut mulle kokemuksena vielä tuttu. Oon nähnyt ja kuullut puhuttavan paljuista, mutta en ollut vielä ikinä ollut moisessa. Nyt tuli siihenkin asiaan muutos, ja voisin melkein väittää, että mä olin siellä paljussa enemmän kun muut. Haaveilen jo omasta paljusta.. Se oli yllättävän kiva kokemus. Tokana iltana meillä oli 40 asteista vettä, joka oli ehkä vähän liikaa, mutta hyvin siellä silti viihtyi kun kävi välillä lätäkössä pulahtamassa kylmään veteen.

Ensimmäisen illan hieman humalaiset ihmiset (minä siellä ehkä pääkehittäjänä siis) keksi paljuleikin; viemäri. Kaikki pyörii vaan ympäri paljua (sisäpuolella siis) ja vesi lähtee sen myötä pyörimään siellä myös aika villisti, joten kun itse lopettaa pyörimisen niin se paljun vesi jatkaa ihmisten heittelyä siellä ja se oli ilmeisesti tosi kivaa. Mutta jostain kumman syystä seuraavana päivänä sitä ei saanut enää harrastaa.. Pöh, tylsää. Tehtiin sitä silti pari kertaa salaa.


Meillä oli harvinaisen hyvä ruokatilanne tänä vuonna. Me ollaan Eiran kanssa haalittu tässä aina noilta ilta-aleilta vähän lihaa meiän pakastimeen. Otettiin niitä sitten sieltä nyt reissulle mukaan ja siis pikasella matematiikalla jo pelkästään meillä oli ainakin 11 kiloa lihaa mukana. Ne ei onneks jäänyt meiän kahden syötäväksi, vaan siitä tuli semmonen oma hetkensä siellä kun keskityttiin meiän lihojen tuhoomiseen. Pöytä oli täynnä lihoja laidasta laitaan ja kaikki asettui pöydän ääreen niitä pureksimaan. Kaikki meidän tuoma liha vaan hävisi.

Tosiaan, viime aikoina kirjotellut tosta mun alle 2000 kcal -projektista, ja tolle mökkireissulle se ei lähtenyt mukaan. Tää oli semmonen huijausviikonloppu. Samsung Health sai olla kiinni ton reissun. Huomenna palataan taas takaisin arkeen ja jatketaan sitä fiksummin syömistä.


Siellä oli myös soutuvenemahdollisuus. Ja voin nyt fiksumpana sanoa, että sitä ei kannata lähteä kokeilemaan kun tuulee mahdottomasti. Lähettiin Tomin (yksi kavereista siis) kanssa meinaan sitä koittamaan ja kyllä molemmilta meinasi usko loppua. Tuuli puhalsi ja aallot kuljetti meitä kokoajan vaan kauemmas meidän laiturista ja minkäänlainen soutaminen ei tuottanut haluttua tulosta päästä takaisin rantaan. Jossain vaiheessa iski melkein paniikki päälle ja aloitin apinan raivolla soutamisen, joka jossain vaiheessa auttoi meidän takaisin omaan rantaan, onneksi.. Pelastuttiin. Mun puhelimen latausaukko hörppäsi jossain vaiheessa vettä ja puhelin valitteli oman tovinsa, että pitäisi tarkistaa.. Ei se ilmeisesti kuitenkaan rikki ole.

Veneily ei kuulunut kyllä ton reissun kohokohtiin mitenkään, mutta siitä kerrotut tarinat grillikodassa oli yllättävän hauskoja muiden mielestä. Miksi pitää aina muiden ahdingolle nauraa? Voi kyllä olla, että ihmiset nauroi lähinnä sen takia, että Tomi on niin hyvä tarinankertoja..


Hmm, mitäs vielä.. Eikai mitään? Tässähän tätä tarinaa oli jos jonkinlaista. Kerron vielä pari lyhennettä, jotka kaikkien tulisi tietää: PPM ja KKM. Nää oli tän juhannuksen hitti. Lyhenteethän tarkottaa siis paina paina muurahainen ja kärsi kärsi muurahainen. Jos näistä joskus tulee viraaleja, niin muistakaa, että ne on lähtöisin Tomilta. Näitä viljeltiin kokoaika ja hymyiltiin. "Ja hymyilee"-juttu oli toinen hyvin paljon käytetty juttu, joka jaksaa naurattaa kerta toisensa jälkeen. Nää ei ehkä aukee lukijoilleni silleen kun nää aukes meille tuolla mökillä, mutta tää voi olla ihan kiva muisto kuitenkin kirjottaa ylös.

Nyt tää lopettaa ja hymyilee. Oli mahti reissu ja haluaisin vaan takasin!

Terveisin,
Tekko

Jokaiselle jotakin (Touko-Kesäkuu)

Mä nykyään niin harvoin jaksan käynnistää tätä mun blogisivua, koska siis mitä ilmeisemmin mun koneen muisti alkaa olemaan tiensä päässä. Kone on ollut jo kauan hidas, mutta näin hidas se ei vielä ole koskaan ollut.

Selaimen käynnistäminen vie itsessään jo puolesta minuutista minuuttiin, vaikka sen pitäisi tapahtua heti!

Olisipa jossain päin maailmaa suomenkieltä ymmärtävä miljonääri, joka haluaisi tukea kirjoitusharrastustani ja ostaa minulle uuden nopeamman koneen. Vink vink. Ei se sen pussissa olisi iso lovi, mutta minulle se olisi suuri apu.


Nyt kuitenkin kun olen tämän blogisivun saanut auki ja päättänyt alkaa kirjoittamaan, niin kirjoitan kaiken nyt tähän. Putkeen. Yhtäsoittoa. Kaikki mitä on tapahtunut viime merkinnän jälkeen.


Töistä: Allekirjoitin menneellä viikolla palkkatukisopimuksen. Olen siis heinäkuun alusta vähän oikeammin töissä, kun mitä nyt olen ollut. Mä olen aika innoissani tästä! Se tuo mulle kokonaisen työviikon ja mahdollistaa nyt sen, että jopa torstaina voi alottaa jotain isompaa, eikä se jää viikonlopuksi kesken (välttämättä).

Oon perushommien lisäksi ollut lähinnä muiden apuna. Tehnyt asian tuolla ja toisen jossain muualla. Kesän töiden isoin osa tulee olemaan toi kesäteatteri, olen siellä paistelemassa makkaraa. Kaikissa esityksissä tietääkseni. Nyt ollaan oltu aika vahvasti kesäteatterin tarpeiston kimpussa, oon auttanut sen minkä olen kerennyt/osannut. Vähän vaihtelua siis talonmiehen arkeen. On ollut semmosta hauskaa näpertämistä ja oon päässyt jopa leikkimään taidemaalaria!

Sanonkin siis vielä tähän kohtaan, että kaikkien kannattaa tulla kesällä katsomaan Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset Riihimäen Allinnan montulle. Kyseessähän on siis Riihimäen Nuorisoteatterin tämänvuotinen kesäteatteriesitys. Mä olen nähnyt yhden läpärin nyt ja voin sanoa sen olevan hyvä! Ensi-ilta 29.6.2019, eli päivää ennen kun minä täytän 30v..


Seuraavaksi otetaan käsittelyvuoroon "Alle 2000 kcal"-nimeä kantava projektini. Olen aika kekseliäs nimien kanssa, eikö?

Eli tosiaan, hommat on mennyt mahtavasti eteenpäin. Oon oppinut tulemaan toimeen paljon vähemmällä ruoalla, kun mitä siis aikaisemmin. Aikaahan se otti, että vatsa tottui, mutta nyt aletaan olemaan jo voiton puolella.

Kuten nimestä voi päätellä, niin olen pyrkinyt pitämään päivän kalorit alle 2000 kcal, jotta saisin vatsalaukkuani vähän pienemmäksi, että tulisin helpommin täyteen ja ei tarvitsisi syödä liikaa. Mitä mä olen nyt siis oppinut tässä, niin moni ruoka mun "edellisestä elämästä" sisälsi aivan jäätäviä määriä kaloreita, joten olen poistanut ne elämästäni.

Samsung Health kertoo mulle myös päivässä saadut vitamiinit, kalsiumit, rasvat ja suolat yms. Oon siis yrittänyt syödä niin, että saisin päivittäin kaikki pykälät näyttämään vihreää.. Se on vaikeeta, enkä ole onnistunut vielä kertaakaan. Vaatii tuotteiden opettelua. Se päivä kuitenkin tulee, uskokaa pois. Pääasia on toistaiseksi ollut se, että punaselle ei asioita päästetä, tai jos pääsee, niin sitten opitaan siitä.

Ajatelkaa tätä; aikasemmin mä olen paistanut 400g tai yleisemmin jopa 800g (valmiiksi marinoitua) kanaa, syönyt ne yhdeltä istumalta ja ollut just ja just täynnä. Tyytyväinen elämään. Nyt mä paistan ton 400g (naturel) kanaa (on lautasella seurana sitten myös riisiä, tomaattia, kurkkua ja raejuustoa yms.) ja syön siitä 4 kertaa, ellei Eira syö myös, mutta muutoin siis 4 kertaa siten, että nälkä on poissa sen noin 3 tuntia ja sitten on hyvä syödä taas. Aineenvaihdunnan kannalta siis fiksummin. "Edellisessä elämässä" toi kerralla naamaan hotkaistu määrä oli päivän lähes ainoa ruoka ja muun ajan vaan napostelin kaikkea. Nyt syön 5-6 kertaa päivässä ja napostelulle ei ole oikein tarvetta, vaikka jääkaapin oven saranoita edelleen kulutan jatkuvasti kun on tottunut sen oven availuun.

Enemmän aikaahan tää tosiaan päivästä vie kun joutuu pohtimaan syömisiään, mutta oon todennut sen ihan hyväksi myös päivän rytmin kannalta. Päivä jakaantuu nykyään selvemmin osioihin, eikä ole vaan yksi pötkö.


Toukokuun silmäilyt: Tämäkään ei nyt omaa merkintäänsä saa, koska kerkesin jotenkin katsomaan tosi tosi vähän leffoja viime kuussa. Tää on helppo laittaa tähän perään siis.

Ensimmäinen, ja oikeestaan "viimeinenkin" leffa kantaa nimeä The World's End. Tykkäsin, tykkäsin todella. Tää meni taas kastiin "Ronin kanssa katsotut random elokuvat", mutta ehdottomasti kannatti. Leffa oli hauska ja välillä vähän jopa yllättävä. Snadisti semmonen, öö, fantasia/scifi(?), kun oli yliluonnollisia asioita mukana, mutta silti jotenkin "arkinen": Kiva semmonen sekotus, ja siis oli tosissaan omaan makuun joo.

Ja sitten meidän yökatselut. Meiltä loppui toi Ihmeidentekijät ja siirryttiin katsomaan Uuno Turhapuro-leffoja, kyllä. Ne on tosiaan leffoja joo, mutta en jaksa eritellä niitä tähän. Kaikki Uunot on hyviä, on ollut aina. Lapsena jo heitin ilmoille lentävän lauseen "Uunoa on kiva katsoa karkki suussa". Muistakaa se!


Muuta mukavaa: Mun kesä ei oo oikeestaan vieläkään alkanut. Mä oon ollut vaan kotona ja töissä. Mun kesä vaatii mökkiä, jotta voi alkaa kunnolla! Tai jotain arjesta poistumista.. Harmaa kaupunki pitäisi jättää kerran taakse, jotta saa sen kesäfiiliksen kunnolla. Ensimmäinen mökkireissu tapahtuu ilmeisesti vasta juhannuksena, joka siis on keskikesän juhla, ja mun kesä alkaa vasta siiitä..

En mä muista toista kesää kun olisi ollut näin vähän kesäfiilistä.. Ehkä tää kaikki muu tapahtuma tässä ympärillä on jotenkin ollut tänä kesänä niin paljon tärkeämpää, että ei ole kerennyt ollenkaan tajuamaan edes, että on kesä. On kuitenkin jo kesäkuun puoliväli.. Pää ei vaan tajua, että siinä lukee KESÄkuu..

Kevättä eletään ja odotetaan kyllä todella tota tulevaa mökkireissua. Kaverit kasaan ja taas jollekin random mökille, koska se on se mistä juhannus on tehty. Enkä mä usko, että vaikka kesä alkaisikin vasta Juhannuksen jälkeen, että se olisi muka jotenkin myöhäistä.. Lämpimiä kelejä toivottavasti riittää vielä sittenkin!


No, nyt tää on aika venähtänyt teksti, joten on aika pistää se purkkiin. En tiedä koska jaksan seuraavan kerran taas avata selainta, joten en yhtään tiedä koska tulee lisää tekstiä. Nauttikaa tästä sitten useampaan otteeseen tai jotain. Olipas törkeästi sanottu.. Kuitenkin, nyt loppu!

Terveisin,
Tekko

Alle 2000 kcal

Tää mun projekti on lähtenyt ihan kivasti käyntiin! Otin sen viime kirjotuksen jälkeen käyttöön ruokapäiväkirjan. Se on toi Samsungin oma Samsung Health-sovellus, joka siis on palvellut mua aikaisemminkin; kertoo esim. mun päivittäiset askeleet yms.

Mä oon sinne todella tunnollisesti kirjottanut kaiken mitä oon syönyt, kaiken. Kaiken sen takia, että mä nään oikeesti mikä on "terveellistä" ja mikä ei. Oon pyrkinyt välttämään lähinnä hirveen kaloripitoisia asioita ja niitä on siis paljastunut "vanhasta elämästä" nyt muutamia. Esimerkiksi Rainbowin Tonnikala currykastikkeessa, yksi pieni purkillinen 334 kcal! Mä oon pyrkinyt pitämään päivän kalorit alle 2000, joten tommonen määrä vie ison osan siitä, eikä se täytä edes niin pitkäksi aikaa kun haluaisin. Aikasemmin pidin noita hirveen terveellisinä ja ne oli kevyt välipala, pah!

Toinen yllättäjä, niinikään tonnikalaa, Pirkan Chili tonnikala.. Olin ihan varma, että tää on ees parempi vaihtoehto kun currykastike, mutta ei.. Yksi pieni purkillinen pitää sisällään 357 kcal! Okei, yksinään noi varmasti täyttäis hyvin jonkun välipalan tunnusmerkit, mutta mä haluan tonnikalan kanssa aina raejuustoa, jolloin aterian kalorit nousee ~506 kcal. Se on neljäsosa päivän kaloreista!

Oon koittanut jakaa syömistä silleen, että syön noin 3 tunnin välein. Se on tuntunut ihan hyvältä ratkasulta. Päivään mahtuu siis semmonen 5-6 ruokailua, riippuen mihin aikaan herää. Kalorimäärät oon koittanut jakaa tasan, mutta yleensä mulla jossain tulee kevyempiä ja joissain tuhdimpia, mutta se on vielä tää opettelu. Yks ateria olis ok jos se olis joku 333-400 kcal. Näin oon siis itse pähkäillyt, ei mulla tässä mitään valmentajaa ole.. Mutta aika usein tosiaan jotkut lounaat jää paljon pienemmiksi kun taas itse päiväruoka ja tämmöset kasvaa isommiks. Mä uskon, että ei sekään vakavaa ole.


Mä voin olla aika rasittava sillon kun mä "sekoon" tämmösistä asioista, koska mä huomaan jatkuvasti sanovani jotain kaloreihin liittyvää. Jäätelöä ei voi syödä, koska se vie yhen aterian kokonaan.. Herkkuja ei voi syödä muutenkaan, koska ne sotkee päivän meiningit täysin. Mut onneks osaan olla myös pidättäytyväinen, koska muuten tää vois olla aika haastavaa.

Sillon kun mä jostain tosissani innostun niin se on silloin menoa. Noin viikko tätä rumbaa takana ja mä oon ihan koukussa siihen, että kalorit pitää pitää alle 2000 joka päivä (alkuun ainakin näin, koska haluan kutistaa mun vatsalaukkua). Ja oon rakastunut tosi tummaan Reissumieheen.. Siis siihen leipään! Mikään ei voita sitä kun saa aamupalaksi kaksi puolikasta tosi tummaa Reissumiestä (~172 kcal) sulatejuustolla päälystettyinä (tätä en oo itseasiassa laskenut), siihen päälle Balkan-makkaraa (~73 kcal) ja päälle vielä kurkkua (3 kcal) ja 1 tomaatti (22 kcal). Leipä ei oo oikeestaan ehkä ikinä ollut niin hyvää!

Mä sanoin Eiralle tossa eilenköhän se oli, että "mä en varmaan oo koko elämäni aikana syönyt niin paljon tomaattia kun olen syönyt tällä viikolla." Ja mä luulen, että se on vielä kaikenlisäksi totta. Mä luulin, että mä en tykkää tomaatista, mutta tykkäänhän minä! Jopa niin paljon, että joskus saatan syödä semmosen ihan sellaisenaan, huh!


Mut mä haluun myös oppia semmosen asian, että kaikesta ei oo oikeesti kieltäydyttävä. Että välillä on ok syödä vaikka jäätelö, koska muuten siitä tulee jonkinlainen kummitus, joka estää etenemisen. Jos jotain tekee mieli, niin sitä saa syödä, mutta kohtuudella, eikö?

Kohtuus, mitä aikaisemmin ei ole siis oikeestaan ollut, pitää löytää. Ja sitä tässä ehkä harjotellaankin. On niin monta kertaa käynyt mielessä tommosen aamupalaleivän jälkeen, että "olipa hyvää, voisin tehdä toisen!" aikasemmin olisin tehnyt, koska se oli niin hyvää.. Nyt oon osannut välttää, koska se olisi pois jostain toisesta ruokailusta ja rikkoisi kaavan.


Ja täs muistaa taas sen kuinka paljon tää oikeesti vaatii aikaa. Aamupalakaan ei ole sitä, että jääkaapista leivän päälle vaan kaikkea, vaan mä joudun valmistamaan sen herkkuleivän vähän pidemmällä kaavalla. Ja tälleen jää ehkä vähemmän semmosia tyhjiä kohtia taas päivään, jolloin mä yleensä kävin vaan hakemassa jääkaapista jotain nakkia tms. ja popsin huvikseni. Alkaa siis hahmottamaan myös sen nälkään syömisen ja huvikseen syömisen eron, joka aikasemmin oli kyllä ihan hukassa.


Anteeksi kovasti jos tää teksti on ollut ajoittain epäselvää, mutta mun keskittyminen on ollut osittain jossain muualla. Oon selaillut tota Samsung Health-sovellusta samalla ja käyttänyt laskinta ja muuta tämmöstä, ja sen takia välillä kadottanut sen langan jota piti seurata. Ehkä tästä kuitenkin jotain saa irti.

TL;DR: Projekti etenee hienosti, tosi tumma Reissumies on hyvää ja huvikseen syöminen alkaa olemaan historiaa. Ja tää kaikki tuntuu ihan kivalta. Kiitos.

Terveisin,
Tekko

Kaksi viikkoa blogitta, nyt vaihtuu suunta?

Jotkut on siellä varmaan jo miettinyt, että missä Tekko luuraa? No, ei se enää luuraa missään, koska tässähän minä.

Mun kirjotusmotivaatio on vaan taas ollut jokseenkin hävyksissä. Pari viikkoa jäänyt blogista pois, mutta eikai se niin suuri menetys ole? Ja siis työn suhteen mä voin kirjottaa teille pari viimestä viikkoa aika helposti, ja teen sen nyt:

Mä olen mennyt töihin, tehnyt omat perusasiani ja sen jälkeen auttanut apua tarvitsevia.

Näin viimeset pari viikkoa. Meiltä loppui tuolta toi, hmm, kevätkausiko se nyt on, sillon pari viikkoa sitten ja mun työnkuva muuttui paljon ykstoikkosemmaksi.


Mitäs mä olen sitten tehnyt nää pari viikkoa sitten noin muuten? No, viimesimpänä täytyy ainakin mainita Minecraft. Siihen on uponnut nyt jostain syystä ihan liian paljon aikaa. Kuten oon aina sanonut, niin mun asiat menee kausiluonteisesti ja nyt on ollut Minecraft-kausi. Silloin ei paljon muuta mahdu mukaan.

Mut jos tää on taas jotain opettanut, niin sen, että pitkät pelailukaudet ei vaan sovi mulle. Mun fiilikset vaan jotenkin laskee tosi alas ja oon sitten jotenkin tosi allapäin. Jatkuvastihan mä siis pelaan puhelimella yms. mutta jos mun päivät menee siihen, että vaan istun koneen ääressä pelaamassa jotain, niin se alkaa vaikuttamaan epätoivotulla tavalla.


Eilen yöllä, kyllä, paha aika miettiä asioita, rupesin miettimään taas vakavissani sitä, että pitäis varmaan tehdä itelleen taas jotain. Ottaa itteään niskasta kiinni ja keskittyä mm. siihen mitä syön ja siihen miten paljon liikun.

Mua harmittaa hyvin paljon se, että sillon viime vuoden lopussa innostuin lenkeistä, jopa juoksinkin hieman, että sitten se vaan taas läsähti. Ne oli kivoja reissuja kuitenkin ja ne piti mielen virkeänä. Miksi sitä oli niin vaikea jatkaa? Tai siis eihän se nytkään olisi myöhäistä, joten miksi sitä on niin vaikea jatkaa?

Mä alan aina illalla miettimään sitä, ja muutenkin koko olemassaoloa. Aamulla oon taas sama vanha minä, vaikka olisin illalla päätynyt päätökseen, jossa päätän alkaa tekemään jotain. Ainut asia oikeestaan mitä voin tehdä ja mikä on ennenkin auttanut; luvata blogilleni.

Jos mä tänne lupaan jotain, niin yleensä mun pää tahtoo pitää sen päätöksen huomattavasti pidempään.


Pitäisikö mun siis nyt vaan luvata tänne, teille ja itselleni, että nyt alkaa tapahtumaan? Jokin ruokapäiväkirja ja jotain liikuntaa? Huomaatteko kuinka vieläkin jahkailen, vaikka päätin luvata. Olenkohan laiskistunut? Vai onkohan se vaan tää pelikauden jättämä aikaansaamattomuuden tunne? Tekis mieli vaan kirjottaa, että lupaan sen kyllä huomenna..

Ryhdistäydy mies! Pfffhhh.. Noin! Lupaan ruveta tarkkailemaan syömistäni! Noin, nyt se on tehty, ei muuta kun makkaraa ja pekonia hakemaan jääkaapista. Ja vaikka aattelitte ton olevan vitsi, niin ei se ole. Ostin juuri alakulopäissäni makkaraa ja pekonia, koska ne on helppoa ruokaa. Mutta niiden jälkeen loppuu, tai siis alkaa ruoka-asioiden parantaminen! Se on nyt luvattu. Ja siis kaikki vaan alkaa siitä, että laitan ruoka-asiat kuntoon, sitten lisätään muuta mukavaa.

Pidän blogin taas kartalla siitä, että miten tää lähtee etenemään. Olis hienoa saavuttaa se tilanne ja fiilis mikä mulla oli vuonna 2016. Mä nautin urheilusta ja ruoka-asioiden tarkkailusta. Siitä tuli hetkessä kuin jonkinlainen huume. Ja se onnistui silloin blogin kautta, joten miksei se onnistuisi nyt? Silloin kaiken sotki talvi ja alamäki oli valmis, mutta nyt mä tiedän sen kuopan, joten osaan kai varautua siihenkin?

No, kokeilemallahan siitä selviää. Haluan painottaa vielä itselleni tähän loppuun, että tämä ei ole mikään laihdutustempaus, tämä ei ole mikään laihdutustempaus.. Tän on tarkoitus olla hetki, jolloin käännän kelkan parempaan suuntaan!

Toivottakaa mulle onnea!

Terveisin,
Tekko