Munkkivuori ja Häräntappoase

Tänään vähän kevyempi merkintä. Käydään nimittäin läpi sarjat Munkkivuori ja Häräntappoase. Hyviä sarjoja molemmat, mutta tässä merkinnässä halusin vähän jakaa omia ajatuksiani niistä, koska niitä ajatuksia tosiaan heräsi.

Mun on ehkä pakko tulla kirjottamaan tässä kohtaa parista tv-sarjasta, koska voi olla, että myöhemmässä ajankohdassa en enää muista mitä niissä tapahtui ja miksi ne minua hitusen harmittaa. Siis suomalaiset tv-sarjat, no, ne oli parhaimmillaan 90-luvulla. Kyllä isä osaa, Blondi tuli taloon, Ihmeidentekijät ja mitä näitä nyt on. Sitäkin ennen tietenkin Reinikainen ja Tankki täyteen. Tämmösiä sarjoja on erittäin kiva katsoa, koska ne ei koskaan petä, ne ei jätä mitään kertomatta ja sarjan loppumisen jälkeen ei tule semmonen olo, että mitäpä justiinsa tapahtui? Mä olen kuitenkin ollut hitusen hämilläni nyt kun me tilattiin meille Viaplay-suoratoistopalvelu kuukaudeksi ja katseltiin sieltä vähän ohjelmia.


Mua kiinnosti hirveesti sarja nimeltä Munkkivuori. Mitä mä siitä kerkesin ennen katsomista lukea niin mulle jäi hyvä fiilis. Mä siis jostain syystä rakastan sarjoja ja elokuvia, jotka sijoittuu jonnekin 80-90-luvulle, tai jopa ennen sitä. Se miten nykyaikana saadaan luotua puitteet sille, että asiat näyttää autenttisesti juuri siltä miltä asiat on silloin näyttänyt. Lavasteissa on vanhoja autoja ja esim. vanhoja sarjakuvia yms. Puheenaiheet on sitä mitä ne on mahdollisesti siihen aikaan ollut, eikä ole tätä tämmöistä nykyaikaista puhekieltä. Mä siis tavallaan nostalgiatrippailen, vaikka en kasaria kerennyt kovin kauaa elääkään. Meno oli kuitenkin hyvin samallaista vielä ysärillä, jolla mä lapsuuteni pitkälti elin. Palaan siispä muistoissani niihin aikoihin ja vertailen tavallaan siihen, että miten hyvin se meininki on saatu toteutettua.

Sarja oli hyvä, mutta se teki mulle just sen efektin mitä vihaan. Mulle jäi aivan liikaa kysymysmerkkejä ja asiat eivät tulleet täydellisesti päätökseen. Mä inhoan sitä, että mä en tiedä mitä asialle x tai asialle y tapahtui, koska sitä ei kerrota. Suomalaiset sarjat ja elokuvat särähtää aina samasta syystä. Avataan erinäisiä ympyröitä, mutta ei koskaan tuoda niitä loppuun.

Toikin sarja oltaisiin saatu varmasti neljään tai viiteen osaan, mutta ei, se on epäolennaisilla asioilla venytetty 10 jakson mittaiseksi hitaaksi pläjäykseksi. Mutta silti en kiistä sitä, etteikö se olisi ollut hyvä. Se vaan eteni tosi hitaasti, avasi liikaa päättymättömiä ympyröitä ja päättyi töksähtäen. Mä pidin siitä miten ne lapsinäyttelijät suoriutui rooleistaan, kaikki hahmot oli tavallaan tuttuja omasta lapsuudesta. Ja voinkin olla varma, että jos tämä sama sarja oltaisiin tehty ilman lapsinäyttelijöitä ja sijoittuen vaikka 2020-lukuun, niin mä en ehkä olisi koskaan sitä katsonut. Sikäli siis hyvä veto ohjaaja Jani Volaselta.

Juoni on siis tokikin hyvä ja tossa tuli usein se semmonen olo, että on itse myös ratkaisemassa mysteeriä. Mietti, että kuka on voinut tehdä ja mitä? Ja sitten yhtäkkiä jostain tulee semmoinen juonenkäänne, että ei ollut kyllä itsellä mitään hajua semmoisesta. On hieman järkyttynyt, että ei noin voi tehdä! Sanotaan siis, että tätä sarjaa pystyy hyvin myötäelämään (jos se on oikea tapa ilmaista asia).

Mä henkilökohtaisesti vaan leikkaisin ton uudelleen. Jättäisin loppuratkaisun kannalta epäoleellisia asioita kokonaan pois ja tiivistäisin koko sarjan noin puoleen jaksomäärään. Ja sitä jännitysmusiikin käyttöäkin voisin ehkä harkita joissain tilanteissa pariin kertaan.

Mutta voin siltikin suositella sarjan katsomaan jos joku Viaplayn omistaa tai on hankkimassa, ja jos suomalaiset tv-sarjat kiinnostaa jollain asteella. Tämä merkintä vaan varoituksen sanana, että siitä saattaa jäädä semmoinen hieman pöllämystynyt olo. Huomaat sarjan loputtua miettiväsi, että "mutta mitä tolle henkilölle kävi?"


Toinen sarja mikä tuolta katsottiin olikin sitten Häräntappoase. Mä olen nähnyt sen alkuperäisenkin tv-sarjan, mutta en ole lukenut kyseistä kirjaa. Sen alkuperäisen sarjan näkemisestä on jo sen verran pitkä aika, että en muistanut siitä paljon mitään. Tokikin muistin, että Santeri Kinnunen, joka tässäkin sarjassa oli mukana, oli silloin pääroolissa. Se ei tokikaan ole juonen kannalta mitenkään oleellinen asia.

Sarjassahan on tehty yksi semmonen pikkuinen muutos; sarjan päähenkilön sukupuoli on tavallaan vaihdettu. Tässä nykyaikaistetussa versiossa päähenkilö on transnuori, Alexandra "Allu" Korva. Sitä transsukupuolisuutta ei kuitenkaan hierota katsojien naamaan, vaikka niin voisi alkuun luulla. Päähenkilö vaan oikeastaan pariin kertaan oikoo nimensä muille ja sillä selvä. No, on siinä pari muutakin kohtaa, mutta pääasia on se, että tästä ei tehty semmoista "tämä on trans, tämä on trans, tämmöinen on trans"-juttua. Se on siellä olemassa, mutta siitä ei tehdä sarjan pääteemaa. Mitä siis yritän sanoa niin sitä, että se sukupuoliasia on hyvin normalisoitu tossa, koska niin sen kuuluisi olla oikeassa elämässäkin. Se ei sitä vielä tänäkään päivänä täysin ole, mutta sen pitäisi olla. Mutta mun mielestä todella rohkea ja hyvä veto toi, että uskallettiin klassikkoteokseen tehdä noin iso muutos, joka samalla myös opettaa meitä vanhoja jermuja elämästä.

Mutta mitä mun tästä sarjasta piti tulla kertomaan niin sitä, että tämäkin töksähtelee. Mä olin pariin kertaan hieman pihalla, että mitähän nyt sitten oikein tapahtui ja miksi esim. joku hahmo suuttui? En tiedä pitäisikö se alkuperäinen sarja uudelleenkatsoa ja todeta, että ihan yhtä ulapalla sitä on siinäkin, vai onko tästä uudesta vaan tehty jotenkin vaikeasti ymmärrettävä toisinaan? Tai sitten asiat on selitettävissä ihan puhtaasti sillä, että päähenkilöt on nuoria ja nuoret on toisinaan hieman oikukkaita, eikä niitä voi osatakaan ymmärtää. En tiedä. Monet kohdat vaan etenee suuntaan, jota ei osannut kyllä yhtään ennalta nähdä. Yleensä tommonen ennalta-arvaamattomuus on hyvä asia, mutta en tiedä silloin kun asiat jättää kysymysmerkin jälkeensä. Vai olenko minä vaan ollut ihan kuistilla tota sarjaa katsoessamme? Niin, sekin on vaihtoehto tokikin.

Tämäkin sarja on kaikesta huolimatta kaiketi ihan hyvä. Se loppuu kylläkin niin, että siihen odottaa tavallaan jatkoa. En muista oliko alkuperäisessä sama ongelma, mutta se on asia mistä mä en todellakaan pidä. Ympyrät pitää sulkea! Vaikka eihän kukaan ole koskaan väittänyt, että elokuvat ja sarjat olisi ympyröitä, mutta mulle ne on! Mä haluan, että asia alkaa jostain ja päättyy johonkin. Tai siis enemmänkin, että jos on joku teema, joka sarjaa tai elokuvaa kantaa, että se saa toimivan päätöksen eikä sitä jätetä auki. Tämmösistä yllättävistä lopuista, joille ei ehkä ole luvassa jatkoa, mä en todella pidä. Mielummin siis ympyrä kuin jana.


Mutta joo, semmoiset tv-sarjat sitä on tullut tässä katsottua. Molempia voin suositella, mutta edelleen sillä pienellä varoituksen sanalla siitä, että kysymysmerkkejä voi jäädä. Ainakin itselle jäi. Toki jos olet henkilö, joka ei ajattele elokuvia ja sarjoja ympyröinä, niin sitten sulla ei ole mitään hätää.

Jos olisin joku kriitikko ja mun tehtäväni olisi antaa näille sarjoille tähtiä omien kokemuksien perusteella, niin molemmat saisi multa 3 tähteä. Ehkä jopa puolikas tähti siihen päälle. Kertaalleen ne ainakin katsoo hyvillä mielin.

Terveisin,
Vesa-Matti