Suvivirsi vai suvivitsi?

Tänään pohdin tekstissäni Suvivirren asemaa koulujen päättäjäisissä. Vaikka arvostan perinteitä, koen inklusiivisuuden olevan tärkeämpää kuin yhden virren säilyttäminen. Meidän on muututtava maailman mukana ja huomioitava kaikkien vakaumukset.

Oon aika huono seuraamaan uutisia, vaikka niitä joka päivä selaankin. Mutta mikä nyt taas, näin kesän korvilla, nostaa päätään on Suvivirsi (Virsi 571 – Jo joutui armas aika). Sitä ei siis kuulema nykyään enää saisi esittää koulun päättäjäisissä.

Mä olen sitä koulukuntaa, että mun päättäjäisiin se on kuulunut ja jos vielä joskus peruskouluni päättäisin, niin se kuuluisi sinne edelleen – se on klassikko. Mä en ole uskovainen, vaikka kirkkoon kuulunkin, mutta silti olen Suvivirren kannalla – tavallaan.

Mä en kuitenkaan ole etunenässä tuomitsemassa sen esityskieltoa, koska Suomessa on uskonnonvapaus. Nykyään kun Suomessakin on uskontoja ihan jokaiselle sormelle, niin tottakai koulut on täynnä eri uskontoja, eikä sille vaan voi mitään. Uskonnot repii niin paljon muitakin asioita, että yksi Suvivirsi on tässä kohtaa vain suvivitsi. Siis yhtään pilkkaamatta kyseistä virttä, pois se minusta.

Tottakai jos on kaavoihinsa kangistunut, niin voi ajatella, että "se on aina ollut siellä ja sen kuuluu aina olla siellä!" Mun mielestä, anteeksi vain, sen kappaleen voi kuunnella jokainen vaikka kotonaan päättäjäisten jälkeen, jos näkee ja kokee sen tarpeelliseksi.

Maailma muuttuu ja meidän pitää vain muuttua sen mukana, tai jäädä poikittain tielle jyrän alle. Nyt on lähtenyt Suvivirsi, seuraavaksi lähtee jotain muuta, joka loukkaa jonkun toisen uskontoa. Tilalle ei käsitykseni mukaan oteta toisten uskontoja, vaan neutraaliutta – sitä, että kenenkään ei tarvitsisi tuntea olevansa ulkopuolinen. Ja mun mielestä se, että kenenkään ei tarvitsisi kokea olevansa ulkopuolinen, on paljon tärkeämpi asia kun Suvivirsi.

Lyhyestä virsi kaunis, mutta miettikää miten kaunis se on kun sitä ei ole ollenkaan? Enemmän ihmisiä kokee päättäjäiset omikseen ja onnistuneiksi. Miksi, sanokaa mulle, miksi vain sinun tapasi olisi se ainut tapa?

Jos ainut vastauksesi on, että "se on aina kuulunut päättäjäisiin", niin voisin melkein sanoa, että argumentointisi ei ole kovin tukevalla pohjalla.


Vastaa seuraaviin kysymyksiin:

1. Onko Suvivirsi tärkeämpi asia, kuin mahdollisimman monen ihmisen onnistunut kevätjuhla?
2. Miksi neutraalimpi yhteinen kevätjuhla herättää sinussa vastustusta?
3. Onko uskonnonvapaus sinusta sitten jotenkin huono juttu?

4. Miksi sitä Suvivirttä ei voisi kuunnella kotona päättäjäisten jälkeen?

Joo, mä ymmärrän: ei tässä oikeasti vastusteta uskontoja tai puolusteta omaa, koska kyseessä on puhtaasti vain perinne. Mutta näitä kysymyksiä kun miettii ja asettuu välillä myös toisten saappaisiin, niin saattaa huomata epäkohtia. Jos on siis avoin avartamaan omaa maailmaansa. Ja mä koen, että mä olen, enkä sen takia lähde soihduin ja talikoin puolustamaan Suvivirren esitysoikeutta.


Mä sensuroin itseäni jo vähän, kun pyyhin pois yhden rivin, jossa luki: "uskontojen vuoksi mm. tapetaan", mutta mä otan sen tänne loppuun takaisin vain huomiona. Miksi? Koska haluan tuoda sen retorisen kärjistyksen tähän kuitenkin mukaan. Vaikka kyseessä onkin perinteiden puolustus, niin silti, silti tässä on myös se uskonnollinen puoli. Suvivirsi on uskonnollinen, halusitte te sitä tai ette. Lukekaa vaikka:

Taas niityt vihannoivat

ja laiho laaksossa.

Puut metsän huminoivat

taas lehtiverhossa.

Se meille muistuttaapi

hyvyyttäs, Jumala,

ihmeitäs julistaapi

se vuosi vuodelta.

Se supistaa kuulijakuntaa. Joillekin se voisi olla: hyvyyttänne, jumalat. (Kyllä, mä itse kirjoitan sanan "jumala" pienellä, koska mulle se on sana, ei erisnimi tai mikään suuri voima.) Mutta koska Suomessa pääuskonto on kristinusko ja toi on hyvin vahvasti kytköksissä siihen, niin sen takia ymmärrän esityskiellon.


Toistan itseäni kun sanon, että kuunnelkaa se Suvivirsi kotonanne päättäjäisten jälkeen. Saatte kuulla sen, mutta ette samaan aikaan pakota uskotoanne kenellekään sellaiselle, joka sitä ei ole valmis ottamaan vastaan.

Mua itseäni suututti ammattikoulussa se, että sinne tuli kerran joku gospel-esitys, joka kaikkien piti mennä katsomaan. Se oli turha, koska siellä toitotettiin hyvin vahvasti sitä, että "usko jumalaan, usko jumalaan". Ja mä olen suomalainen, kristinuskoon kastettu ihminen, mutta koen sen silti luotaantyöntäväksi. Uskon jos tahdon, mutta pakottamalla en siihen ryhdy. Enkä siis sano, että Suvivirsi pakottaa kristinuskoa, mutta viittaan siihen kuitenkin. Olenpas hupsu.

Tänne loppupuolelle vielä erittäin asiaan kuulumaton satiirinen esitys:
Pitäisikö Suomeen saada pakollinen rippikoulu? Jos et mene, saat yhdyskuntapalvelusta.


Joo, se oli huono. Mutta ymmärtäkää, että mä kärjistän tätä tahallani ja varmasti ontuvastikin, mutta jos yksikään ymmärtää tästä poukkoilusta pointin, niin blogi on tehnyt tehtävänsä. En tiedä miksi otin sen uskonto-puolen tähän niin vahvasti mukaan, mutta kai siinä purkautui joitain omia patoutumia jostain. Suvivirsi on perinne, sen mä ymmärrän täydellisesti. Monelle siihen ei liity mitään uskonnollista, vaan vain se pelkkä perinnepuoli: se on aina ollut ja sen pitää aina olla.

Mutta pitääkö sen?

Terveisin,
Vesa-Matti