Laitan mukaan myös lyriikat, koska ne näissä kappaleissa on se tärkein osuus. Se, miten kappale on tuotettu, on sitten ihan eri asia. Ne on pääsääntöisesti vain minun kuratoimaani, mutta muutoin minulla ei ole sen kanssa mitään tekemistä, koska en musiikillisesti lahjakas ole.
Albumi kantaa nimeä AI:na vaan V. Se on nyt siis viides 13 kappaleen kokoelma-albumini. Tästä voi jo nopeasti laskea, että pelkästään näillä albumeilla on se 65 itsesanoittamaani kappaletta. Mennään suoraan asiaan, eiköstä vain? Linkitän tähän vain YouTube Music- ja Spotify-palvelut, koska ne mä löydän tähän hätään nopeiten. Kappaleet löytyy muualtakin, tietääkseni. Kappaleet on albumilla siinä järjestyksessä kun olen ne YouTubessa julkaissut, joten mitään järkevämpää selitystä järjestykselle ei ole.
AI:na vaan V | Youtube Music | Spotify
– Kokoelma kappaleita elämästä.
Se opittu elämä | YouTube Music | Spotify
Sanat:
Kun menetys vasten kasvoja isketäänSe voi saada ison miehenkin itkemäänMulle se ei tehnyt niin – ei ollenkaanSe sai mut vaan sisältä kovettumaanMä opin sen jo poikana nuorenaEi me miehet tunteita vuodetaOsaan olla ulospäin lämminVaik oon sisältä syväjäässäMä eteenpäin rämminMut rämmin paikallaan mun päässäMä oon kuullutEt ei miehet saa itkeeMiehen on oltava kova, miehen on oltava sitkeeMä oon kuullutEt ei miehet saa tunteeMies ei päästä ulos, mies kaiken sisälleen sulkeeVaikka maailma kaatuuOn pysyttävä pystyssäHinnalla millä hyvänsäSe on sellaista – se opittu elämäOon oppinut olemaan hiljaa tunteistaEi niistä puhuta – ei puhuta murheistaOon oppinut kantamaan valtavan taakanOon löytänyt sille aivoistani piilopaikanMä löysin sen jo poikana nuorenaEi me miehet tunteita vuodetaOsaan olla ulospäin lämminVaik oon sisältä syväjäässäMä eteenpäin rämminMut rämmin paikallaan mun päässäMä oon kuullutEt ei miehet saa itkeeMiehen on oltava kova, miehen on oltava sitkeeMä oon kuullutEt ei miehet saa tunteeMies ei päästä ulos, mies kaiken sisälleen sulkeeVaikka maailma kaatuuOn pysyttävä pystyssäHinnalla millä hyvänsäSe on sellaista – se opittu elämäSe on sellaista – se opittu elämäEi sitä opetettu, se opittiin elämästäJa vaikka maailma ympäriltä kaatuisiKärsimällä, saat kirkkaamman kruunusiJa hinnalla millä hyvänsäOn pysyttävä pystyssäOn pysyttävä pystyssäOn pysyttävä pystyssäMä oon kuullutEt ei miehet saa itkeeMiehen on oltava kova, miehen on oltava sitkeeMä oon kuullutEt ei miehet saa tunteeMies ei päästä ulos, mies kaiken sisälleen sulkeeVaikka maailma kaatuuOn pysyttävä pystyssäHinnalla millä hyvänsäSe on sellaista – se opittu elämä
– Tää kappale kertoo semmosesta itseopitusta miesmallista. Kun on aina nähnyt ympärillään miehiä, jotka toimii tietyllä tavalla, niin sen on omaksunut myös itse. Kirjoitin tän kappaleen ehkä lähinnä sen takia, että haluaisin kyetä tekemään tässä poikkeuksen. Mä yritän itse oppia ja samalla opettaa mun lapsia tuntemaan erilaisia asioita. Ja se, että niiden näyttäminen on täysin sallittua. Suomalainen mies on liian vakava hahmo, ja sitä käsitystä haluaisin pyrkiä muuttamaan. Yleensä on vaan se perusmeininki, jonka päälle ainoastaan se kaiken alleen peittävä huumori. Hassuttelu on hauskaa, mutta sillä ei pitäisi kuitata ihan kaikkia tunteita. Vaikka tää kappale on kirjoitettu tällaiseen muotoon, niin muistakaa, että mun tapani kirjoittaa on sisällyttää sinne se piikki jollain tavalla.
Kapteenin lakki | YouTube Music | Spotify
Sanat:
Kapteenin lakki | YouTube Music | Spotify
Sanat:
– Valehtelisin jos väittäisin, että mulla ei ollut tätä kirjoittaessani mielessä vierestä nähty alkoholiongelma. Kapteenin lakki on metafora sille, kuka päättää sun elämästä. Alkoholiongelma on vähän semmoinen asia, että se vie sen lakin nopeasti päästä ja sitten uskotellaan kuitenkin, että ollaan itse ohjaksissa. Niinhän se ei oikeasti ole. Sitä apua ei oteta vastaan, koska ei koeta, että tarvittaisiin apua ja silloin ollaan jo liian pitkällä siellä merellä, josta ei ole takaisinpaluuta. Halusin kirjottaa tän tarkoituksella noin rujoksi, että se ehkä otettaisiin vakavammin. Tää ei ole missään nimessä huumorilaulu, vaan toivon enemmänkin, että tästä voisi olla jollekin apua. Tää on ehkä oma suosikkini kyseiseltä albumilta.Kerran kuussa aina samaan pöytäänMuutama kalja baariin hörppäämäänKuukauden paras päivä – tukipäiväTarjoaa kaljan kaverillekin vähistänsäVaikka loppukuu tiukille meneekinKerran kuussa tuntuu kuin ois lakki kapteeninVaik olisit jo käynyt koskemassa pohjaaSe ei lähdeSe sua edelleen ohjaaVaik olisit jo tehnyt päätöksen lopettaaEikä se toimiEt voi paeta ongelmaaKapteenin lakki on päästäsi otettuIlman apua – olet kuolemaantuomittuJoka ikinen aamu vaatii ponnistelujaMuutama tölkki valmiiksi ostettunaIlman sitä ei kykene olemaan ihminenIlman sitä ei onnistu kotoa lähteminenTarvitset vain yhden – ja sitten toisenLasinen elämä, se vaatii senVaik olisit jo käynyt koskemassa pohjaaSe ei lähdeSe sua edelleen ohjaaVaik olisit jo tehnyt päätöksen lopettaaEikä se toimiEt voi paeta ongelmaaKapteenin lakki on päästäsi otettuIlman apua – olet kuolemaantuomittuEnnen se oli vain hauskanpitoaVaan joku päätti sen kiinni sitoaMikä oli ennen lähinnä vain hauskaaSe nykyään tätä laivaa ohjaaSe on sellaista tänään, huomennakinJos on kadoksissa lakki kapteeninVaik olisit jo käynyt koskemassa pohjaaSe ei lähdeSe sua edelleen ohjaaVaik olisit jo tehnyt päätöksen lopettaaEikä se toimiEt voi paeta ongelmaaVaik olisit jo käynyt koskemassa pohjaaSe ei lähdeSe sua edelleen ohjaaVaik olisit jo tehnyt päätöksen lopettaaEikä se toimiEt voi paeta ongelmaaKapteenin lakki on päästäsi otettuIlman apua – olet kuolemaantuomittu
Maanantai | YouTube Music | Spotify
Sanat:
Keittiön pöydällä leipäpussiVieressä avoin maitopurkkiMolemmissa parasta ennen päivä mennyt jo onLeena meni ja sähköt katkaisiSähkölaskussa sillä voittaisiVaan pieni mökkimme on pimeä ja lohdutonIkkunasta naapurin mä näänKantaa kaljaa molemmissa käsissäänSen vaimo mulle hymyilee ja moikkaaNe sanoo elämän olevan peliäJa pitää omilla korteilla selvitäMut mullahan ei ole edes koko korttipakkaaUlkona taas sataa, märkää ja kylmääLätäkkö heijastaa tän harmaan päänEi mulla ole sellaista siementä kylvääJoka suostuisi edes täällä itämäänOllaan kuin rannalla lojuva ruuhi tääJoka ei enää aaltoja pääse näkemäänLohduttomuus se vain tänne jääJa se pakottaa meidät hirteen löysäänJa taas on maanantaiLeena jalkoihinsa veti tossujaSanoi tarvitsevansa happeaKurja elämämme sitä ahdistaa jo niinEteisessä lenteli mun kroksitKysyin, miksi niitä potkitLeenan katse oli jämähtänyt tapettiinMä katsoin tapetin nurkkaaSe kukkii nyt homeista kukkaaMut se on ainut puutarha mikä saatiinLeena sanoi elämän karanneen käsistäTarttui kiinni mun pilsneristäHeitti senkin taas vihaisena tapettiinUlkona taas sataa, märkää ja kylmääLätäkkö heijastaa tän harmaan päänEi mulla ole sellaista siementä kylvääJoka suostuisi edes täällä itämäänOllaan kuin rannalla lojuva ruuhi tääJoka ei enää aaltoja pääse näkemäänLohduttomuus se vain tänne jääJa se pakottaa meidät hirteen löysäänJa taas on maanantaiTuijotetaan Sohvalla teeveetäVaikka ei meillä ole edes sähköjäSe ruutu heijastaa kasvot nää kaksiLeena suoristi ryhtinsäJa aloitti kädet nyrkissäMeneekö asiat vielä hankalammaksiMietin järkevää vastaustaMut nousin ylös sohvaltaJa kaivoin esiin vanhat valokuva-albumitKyynel Leenan silmäkulmassaTaisin selvitä puhumattaJa sitten kysyin, että keitetäänkö vaan kahvitUlkona taas sataa, märkää ja kylmääLätäkkö heijastaa tän harmaan päänEi mulla ole sellaista siementä kylvääJoka suostuisi edes täällä itämäänOllaan kuin rannalla lojuva ruuhi tääJoka ei enää aaltoja pääse näkemäänLohduttomuus se vain tänne jääJa se pakottaa meidät hirteen löysäänJa taas on maanantaiSentään kuun viimeinen maanantai
– Tämähän ei ole mun tekstiä, mutta mä sain oikeudet käyttää sitä ja fiksata sen "biisimäisemmäksi". Joitain asioita ehkä sinne itsekin lisäilin, mutta pääkirjoittajana tässä on pikkuveljeni. Tässä oli niin semmonen Leevi and the Leavings -fiilis, että mua olisi harmittanut jos tää olisi jäänyt kuulematta isommalta yleisöltä. Erityisesti tykkään kohdasta, kun tapettiin kasvanut home on ainut puutarha mikä saatiin. Miten mä itse tulkitsen lyriikat? Semmoisena köyhyytenä, missä tärkeintä on kuitenkin se, että on toinen ihminen vierellä. Rämmitään yhdessä siinä suossa, koska yksin se olisi varmasti kaksinkerroin vaikeampaa. Kahvinkeittäminen ilman sähköjä ei ole mahdoton asia, muistakaa se; Nokipannukahvit on aina mahdollinen vaihtoehto.
Kolme aivan samanlaista | YouTube Music | Spotify
Sanat:
Tässä kappaleessa olen toiminut itse myös säveltäjänä. Uskallan sanoa niin, koska siis syötin tekoälylle keksimäni sävelen.
Kai kuvittelen | YouTube Music | Spotify
Sanat:
Sanat:
– Mulla pyöri tätä kirjoittaessa mielessä Mr. Bean, koska tämä on kohellus. Täysi kohellus. Olin ehkä poissa mun omalta mukavuusalueelta, koska en yleensä tykkää kirjoittaa tämmöstä tragikomediaa. Mutta tavallaan tää on silti ihan kiva kappale. Hassuttelumielessä. Ei mitään vakavaa tarttumapintaa, mutta ehkä se on hyvä välillä kirjoittaa sellaistakin? Ei omasta mielestäni parasta tekstiä, mutta ihan hyvä harjoitus. Enkä näköjään osaa sanoa tästä mitään, kierrän vain kehää ja yritän miettiä mitä tästä nyt sanoisin? Se on kappale. Niin, se on kappale muiden joukossa. Okei, no siis tykkään siitä miten keksin käyttää tota halpaa makkaraa kolmessa eri kerroksessa, se on ehkä se kappaleen paras osuus.Sain vääränlaista huomiotaAstuessani tilaan hämäräänKolme naista aivan alastontaKyseli mitä täällä hääräänOvesta merkintä kai kulunutEi ole miestenpuoli tämäEi kirkuminen loppunutSeisoin vain jäykkänäSiinä kolme aivan samanlaistaTäysin karvatonta naistaKatselivat kuin halpaa makkaraaTätä viatonta vaatteiden vaihtajaaTuo on se kurkkijaSe saamarin sarjakurkkijaSe tulee tänne ja meitä kurkkiiSaamarin kurkkijaSe on se sarjakurkkijaJa taas se karkuun luikkiiPäädystä päätyyn uimaradallaKellui vastaan kumma pötkyläKaikki katsoi mua taas pahallaEi ole taas ollenkaan hyväTuli vastaan toinen, kolmaskinJoku näitä tänne työstääNe huomasi uimavalvojakinNyt se mua pois hätistääSiinä kolme aivan samanlaistaRuskeaa pitkulaistaKellui mun ohi kuin halpa makkaraJa uimahallissa kuului kuorossaTuo on se kakkijaSe saamarin sarjakakkijaTulee tänne ja altaaseen kakkiiSaamarin kakkijaSe on se sarjakakkijaJa taas se karkuun luikkiiUimalan suihkutilassaLiukastuin palasaippuaanSaippua lensi ilmassaJa osui toista miestä otsaanMies kaatui ja lattialle jäiSaippua jatkoi menoaanLensi taas toista ja kolmatta päinTehden lisää tuhojaanSiinä kolme aivan samanlaistaTäysin elotonta urostaHarmaina kuin halpa makkaraJa poliisit asteli ovestaTuo on se tappajaSe saamarin sarjatappajaTulee tänne ja tappaa kaikkiSaamarin tappajaSe on se sarjatappajaMut nyt se ei karkuun luikiTuo on se kurkkijaSe saamarin sarjakurkkijaTuo on se kakkijaSe saamarin sarjakakkijaTuo on se tappajaSe saamarin sarjatappaja
Tässä kappaleessa olen toiminut itse myös säveltäjänä. Uskallan sanoa niin, koska siis syötin tekoälylle keksimäni sävelen.
Kai kuvittelen | YouTube Music | Spotify
Sanat:
Syyssateen kasteleminaYhä lähemmäs ajauduttiinJännityksestä vapisevinaToisiimme kiinni tartuttiinJa jokainen liike vei lähemmäs hetkeäJolloin kaikki muu hiljeni ympäriltäMaailma kutistui siihen hetkeenHuules mun huulilla tuntui lämpimiltäJoskus kuuntelen hiljaa hiljaisuuttaJa kuulen sun naurus — kuulen sun sanasSuljen silmät, en tajuu todellisuuttaJa mä nään sut — sä oot yhä siinä rakasKai kuvittelen — että tuut vielä takasEttä tuut vielä takasTuut vielä takasKai kuvittelen — että tuut vielä takasEttä tuut vielä takasTuut vielä takasKai kuvittelen — että tuut vielä takasEikä tää elämä ois menny näinKai kuvittelen — että tuut vielä takasEnkä vieläkään osaa mennä eteenpäinEteenpäinEteenpäinEtäisyys kasvoi vuoreksiYhä kauemmas ajauduttiinYksi muuttui takas kahdeksiKuvat seiniltä revittiinJa jokainen teko vei lähemmäs hetkeäJolloin toisemme vain unohdettaisiinMaailma kutistui siihen hetkeenKun toisillemme sanottiin näkemiinJoskus kuuntelen hiljaa hiljaisuuttaJa kuulen sun naurus — kuulen sun sanasSuljen silmät, en tajuu todellisuuttaJa mä nään sut — sä oot yhä siinä rakasKai kuvittelen — että tuut vielä takasEttä tuut vielä takasTuut vielä takasKai kuvittelen — että tuut vielä takasEttä tuut vielä takasTuut vielä takasKai kuvittelen — että tuut vielä takasEikä tää elämä ois menny näinKai kuvittelen — että tuut vielä takasEnkä vieläkään osaa mennä eteenpäinEteenpäinEteenpäinKaikki sanoo: aika kyllä auttaaMut aika ei auta muaMä en susta saa mielenrauhaaMun sydämeni kaipaa suaJa jokainen hetki tuntuu samaltaVaik päivät vaihtuu ympäriltäSun ajattelu tuntuu raskaaltaSilti ajatukset pyörii sun ympärilläJoskus kuuntelen hiljaa hiljaisuuttaJa kuulen sun naurus — kuulen sun sanasSuljen silmät, en tajuu todellisuuttaJa mä nään sut — sä oot yhä siinä rakasKai kuvittelen — että tuut vielä takasEttä tuut vielä takasTuut vielä takasKai kuvittelen — että tuut vielä takasEttä tuut vielä takasTuut vielä takasKai kuvittelen — että tuut vielä takasEikä tää elämä ois menny näinKai kuvittelen — että tuut vielä takasEnkä vieläkään osaa mennä eteenpäinEteenpäinEteenpäin
– Tää on taas toinen ääripää tekstistä, joka ei ole omalla mukavuusalueellani. Tänhän ei alunperin ees kuulunut olla tämmöinen katkera erolaulu, vaan tän piti käsitellä sitä fiilistä kun läheisen kuoleman jälkeen mulle jäi semmonen olo, että se on vaan käymässä jossain ja tulee kohta takaisin. En kuitenkaan saanut sitä toimimaan, tai en osannut vaan kirjottaa siinä hetkessä sitä tarpeeksi hyvin, joten yritin sitten kirjoittaa kappaleen loppuun muutaman kaljan jälkeen. No, siitähän sitten seurasi se, että koko kuvio muuttui. Tämä teksti oli vaikea kirjoittaa lähinnä siksi, että tämähän ei ole mitenkään kytköksissä omaan elämään. Kaikki rakentui vain ja ainoastaan lauseen "Kai kuvittelen, että tuut vielä takas" ympärille. Oli yllättävän vaikea keksiä tämmöinen kaari tähän. On helppoa keksiä hahmoja, niille tarinaa, mutta kun pitää alkaa kirjoittaa jostain tunteesta, niin sitten menee vaikeaksi.
Viraston Virpi | YouTube Music | Spotify
Sanat:
Ei voi mieltänsä käskeä | YouTube Music | Spotify
Viraston Virpi | YouTube Music | Spotify
Sanat:
– Tää on taas esimerkki siitä, että hahmoja on kiva ja suhteellisen helppo keksiä. Mä olen yliajattelija ja aina ennen mitään tapaamisia mä ajattelen läpi sen moneen kertaan, että minkälainen se toinen ihminen mahdollisesti on. Ja sen, että miten se keskustelu etenee. Mitä mieltä se toinen ihminen musta mahdollisesti on? Tiedättekö? Okei, jos yliajattelet, niin tiedät. Jos et, niin et ehkä pysty ymmärtämään. Mutta tässä tapauksessa yliajattelusta oli apua, koska loin tän hahmon virastoihmisestä, joka on päivisin reipas ja muita auttava, mutta iltaisin purkaa pahan olonsa netissä haukkumalla kaikkia. Ja siinä on sitten sekin puoli, että ette te koskaan tiedä kuka siellä nimimerkin takana on. Se voi olla vaikka Virpi virastosta, joka ei normaalisti toimi niin. Tässä on tasoja.Vaalea neule ja hiirenharmaat hiuksetViraston kahvihuoneessa hiljaiset huokauksetLeimaa paperit sanoin: "Katsotaan ensi kuussa"Vaikka hän tietää, että muutosta ei ole luvassaHän katsoo lasiensa takaa miestä omituistaJoka haisee lasolilta ja puhuu jostain kruunustaVirpi hymyilee vienosti, on ammattilainen vakaaMutta kukaan ei nää mitä löytyy sen hymyn takaaEi virkailija enäävaan jotain aivan muutaHallinnan menettääJa kaikille soittaa suutaViraston Virpi, päivisin säälii ja auttaaMutta iltaisin vihansa netissä pulauttaaKun näyttö loistaa pimeässä yksiössäAntaa Virpi tulla sielunsa kyllyydestäViraston VirpiVoi minkä menit tekemäänOi Virpi, VirpiEi noin sanota kellekäänKotiin hän kulkee ohi puiston sen pimeänMiettien; ei kukaan muista hänen nimeäänHän keittää teen ja avaa vanhan läppärinKirjoittaa nettiin samaan aikaan kännykälläkinHetken pohtii, mutta tarttuu tuttuun sanailuun"Suihkuun, nukkumaan ja huomenna työnhakuun"Koko maailmaa vastaan sanoillaan hyökkääHän lyttää ne kaikki, joille päivällä iloisesti nyökkääEi virkailija enäävaan jotain aivan muutaHallinnan menettääJa kaikille soittaa suutaViraston Virpi, päivisin säälii ja auttaaMutta iltaisin vihansa netissä pulauttaaKun näyttö loistaa pimeässä yksiössäAntaa Virpi tulla sielunsa kyllyydestäViraston VirpiVoi minkä menit tekemäänOi Virpi, VirpiEi noin sanota kellekäänAamulla töihin – iltapäivällä kotiinEi jämähdä Virpi paperisotiinNähnyt jo kaiken mahdollisenJa kuullut kaikki haukut ihmistenElinkeinona virasto on oikein hyväMut ei jaksa enää ihmisten selittelyjäSäälimätön, muita ihmisiä vihaavaOn aamulla taas sama harmaa virkailijaViraston Virpi, päivisin säälii ja auttaaMutta iltaisin vihansa netissä pulauttaaKun näyttö loistaa pimeässä yksiössäAntaa Virpi tulla sielunsa kyllyydestäViraston VirpiVoi minkä menit tekemään.Viraston Virpi, päivisin säälii ja auttaaMutta iltaisin vihansa netissä pulauttaaKun näyttö loistaa pimeässä yksiössäAntaa Virpi tulla sielunsa kyllyydestäViraston VirpiVoi minkä menit tekemäänOi Virpi, VirpiEi noin sanota kellekäänEi noin sanota kellekään
Ei voi mieltänsä käskeä | YouTube Music | Spotify
Sanat:
Sanaton sopimus | YouTube Music | Spotify
Sanat:
– Mä kirjoitin tän kappaleen ystävälle, jonka elämä ei nyt ole kovin helppoa. En ehkä osaa sanoa suoraan sitä mitä haluaisin sanoa, mutta osaan kirjoittaa ne sanat. Mä alotin kappaleen kertomalla omasta viimeisestä kohtaamisestani oman isäni kanssa, mutta laajennan sen kappaleen edetessä universaalimmaksi, mutta kuitenkin niin, että sanon siinä sen mitä haluaisin osata sanoa. Mä luulin, että aikaa on vielä. Älä sinä tee samaa virhettä. Mä en osannut iskällekään sanoa siinä sängyn vieressä kaikkea sitä mitä olisin halunnut sanoa, niin älä sinä tee sitä samaa virhettä. Halusin kai ehkä olla varoittava ja herättävä esimerkki. Me kannetaan kyllä paljon, mutta kuka kantaa meitä kun sitä tarvitaan? Mä haluaisin kyetä olemaan tukena, mutta mä olen vaan niin huono puhumaan. Kirjoittaminen on siitä hyvä väline.Sanoin, että en oikein löydä mitään sanojaKäännyit ja vastasit, että sanopa muutaSiinä sängyn vierellä katselin sun kipujaVahvin ihminen – enää vaan nahkaa ja luutaLähtiessäni huikkasin vaan nähdään huomennaEn voinut tietää, että sinulle ei ole uutta huomentaEi voi mieltänsä käskeäJa odottamalla oikeaa hetkeäKäyttää ajan vain siihen odotukseenOdottamalla sitä hetkeäAika valuu sun sormien välistäJa menneisyys ottaa sinut vangikseenLuulin voiman olevan siinä, että vaan jaksaaHarteillaan kantaa arjen ja muiden huoletMut kadotettua aikaa, sitä ei enää takas saaLiian myöhään usein aukeaa elämän varjopuoletHelposti jää odottamaan lupaa ja vahvistustaSinä huolehdit muista, kuka huolehtii sinustaEi voi mieltänsä käskeäJa odottamalla oikeaa hetkeäKäyttää ajan vain siihen odotukseenOdottamalla sitä hetkeäAika valuu sun sormien välistäJa menneisyys ottaa sinut vangikseenMeidän aika on täällä arvaamatonSeuraavaa hetkeä ei voi tietää tai kumotaOlet korvaamaton, mutta et korvaamatonMaailma odottaa – elämä ei odotaEi voi mieltänsä käskeäJa odottamalla oikeaa hetkeäKäyttää ajan vain siihen odotukseenOdottamalla sitä hetkeäAika valuu sun sormien välistäJa menneisyys ottaa sinut vangikseen
Sanaton sopimus | YouTube Music | Spotify
Sanat:
– Mä myönnän heti alkuun, että käytän aika löyhin perustein tässä kappaleessa narsisti-sanaa. Mutta se oli mun mielestä vahvin kuvaus mitä keksin ja halusin luottaa intuitioon. Tää kappale kertoo toksisesta kaverisuhteesta, jollaisessa minäkin olen ollut. Tämähän on tavallaan siis hieman kärjistetysti kirjoitettu mun yksi kaveruus läpi, joten.. No, sellaista. Mä oon täällä blogissakin monesti puhunut mun kiusaustaustasta ja tässä kappaleessa palasin siihenkin hieman, koska mä oon joutunut opettelemaan ihmisiin luottamisen monta kertaa uudestaan. Ja ehkä sen takia tää purkautu ulos tämmösenä. Tämä oli taas uusi roso mun luottamukseen ja nyt uusimmat suhteet on ollut vieläkin vaikeampia luoda. "Mitä jos taas käy niin?" on yksi kysymys, mikä pyörii tahtomattani päässä.Oltiin kavereita pitkään, mut ystäviks kasvettiinVaan tuli se päivä kun kaikki paskaks pistettiinSulle tärkeintä olit sinä – sinä ja sun juttusiKaikki oli hyvin, kuhan vaan sä sait periksiKun sä tarvitsit jotain – mä juoksin sun luokseMut sulle olin vaan joku, joka perässäsi juokseeOli vaan sun etu (sun etu), sun etu (sun etu)Et mut oli jo kertaalleen palasiks laitettuMä luulin pitkään, et me oltiin ystäviiMut tuli se päivä ku naamarit riisuttiinSanaton sopimus – pidetään siitä kiiMut ku tarvitsin sua eniten – törmäsin narsistiinYritin korjata mun kuplan – mun oman suojanSiirryin elämässäni rooliin sivustakatsojanMä tahdon vaan, et mun läheiset voi hyvinOman etuni jo lähes kokonaan unohdinKun sä tarvitsit jotain – mä juoksin sun luokseMut sulle olin vaan joku, joka perässäsi juokseeEi oo mun etu (mun etu), mun etu (mun etu)Et mun luottamus on loppuun kulutettuMä luulin pitkään, et me oltiin ystäviiMut tuli se päivä ku naamarit riisuttiinSanaton sopimus – pidetään siitä kiiMut ku tarvitsin sua eniten – törmäsin narsistiinMut rikottiin jo lapsenaKoulun käytävillä palasinaPäätin, ettei kukaan tee enää mulle niinMut rikottiin jo nuorenaHoukutti hetken tuonelaPäätin, että jaksan vielä perheeni takiiYks tyyppi vaikutti et se hyvää tahtooLaskin suojausta, lensin lähelle aurinkooKaikki oli hyvin monen monta vuottaMut kuuntele nää sanat uusiks alustaMä luulin pitkään, et me oltiin ystäviiMut tuli se päivä ku naamarit riisuttiinSanaton sopimus – pidetään siitä kiiMut ku tarvitsin sua enitenMä luulin pitkään, et me oltiin ystäviiMut tuli se päivä ku naamarit riisuttiinSanaton sopimus – pidetään siitä kiiMut ku tarvitsin sua eniten – törmäsin narsistiin
Sinulla on muistoja tältä päivältä |YouTube Music | Spotify
Sanat:
– Tää oli vähän tämmönen täytebiisi, tavallaan. Tää perustuu ihan puhtaasti siihen mitä kaikkea ihmiset ovat jakaneet internetiin. Siellä on elämän ylä- ja alamäet. Ei kaikilla toki näin ole, mutta esim. minä itse olen aikoinani päivitellyt vähän turhankin tiiviisti ja liikaa asioita kaikkien silmille. Pahimmat on juuri sieltä Facebook-aikani alkuajoilta kun jokainen humala piti siellä erikseen ilmoittaa. Miksi? En tiedä vastausta. Ehkä se oli silloin jotenkin siistiä? No, enää en ajattele niitä siisteinä, mutta ne on muistoja tältä päivältä. Tää kappale on taas keksittyä osittain, mutta osittain myös totuutta tai muuteltua totuutta. En halua ehkä kuitenkaan aina olla liiankaan avoin. Pää täynnä -lause esiintyy paljon ja se perustuu puhtaasti siihen mun humalatilojen jakamiseen, mutta sekin muuttaa sanomaansa kappaleen edetessä, joten tasoja löytyy taas. Me olemme vain läjä status-päivityksiä, jos sallitte minun sanoa niin.Sinulla on muistoja tältä päivältäOlit viisitoista vuotta sitten kännissäNeljätoista vuotta sitten ryyppäämässäJa kymmenen vuotta sitten – pää täynnäSinulla on muistoja tältä päivältäOlit yhdeksän vuotta sitten lääkärissäkahdeksan vuotta sitten elämää miettimässäja seitsemän vuotta sittenPää täynnäPää täynnäPää täynnäPää täynnä[hook]Sinulla on muistoja tältä päivältäOlit kuusi vuotta sitten vikaa kertaa äidilläViisi vuotta sitten suruja läpi käymässäJa neljä vuotta sitten – Pää täynnäSinulla on muistoja tältä päivältäOlit kolme vuotta sitten synnärilläkaksi vuotta sitten yksvuotissynttäreilläja tasan vuosi sittenPää täynnäPää täynnäPää täynnäPää täynnäPääTäynnä
Ehkä jo juhannuksena | YouTube Music | Spotify
Sanat:
Otan arskat lipastostaLähen nauttii auringostaDalsin kauppaan hakee evästäLunta sataa vasten naamaaMä kiroon Pekka PoutaaPiti olla vuoden eka lämmin päiväMut mähän meen – ja mähän meenLuvattiin hyvää säätä – joten mä meenKuu simasta kesään – pussikaljoista ei päivääkäänPuistossa istutaan, vaikka ei ole lämmintäkäänSuomen kesä – taitaa tänä vuonna olla keskiviikkonaJa pitkät kalsarit voi riisua ehkä jo juhannuksenaEhkä jo juhannuksenaOtan kaljan pussistaEtsin paikan puistostaIsken viltin ikiroutaiseen maahanTänään mikään ei estäNauttimasta kesästäVaikka kuulen lähestyvän lumiauranMut mähän oon – ja mähän oonLuvattiin hyvää säätä – joten mä oonKuu simasta kesään – pussikaljoista ei päivääkäänPuistossa istutaan, vaikka ei ole lämmintäkäänSuomen kesä – taitaa tänä vuonna olla keskiviikkonaJa pitkät kalsarit voi riisua ehkä jo juhannuksenaEhkä jo juhannuksenaOottelen frendejä tunninSamalla kun kesää juhlinViestillä ilmoitus: "ei kyl olla tulossa"Kuka alkaa perumaanVaikka lumi peittäis koko maanMä nään taas vilahduksen auringostaMut mähän jään – ja mähän jäänLuvattiin hyvää säätä – joten mä jäänKuu simasta kesään – pussikaljoista ei päivääkäänPuistossa istutaan, vaikka ei ole lämmintäkäänSuomen kesä – taitaa tänä vuonna olla keskiviikkonaJa pitkät kalsarit voi riisua ehkä jo juhannuksenaEhkä jo juhannuksenaKuu simasta kesään – pussikaljoista ei päivääkäänPuistossa istutaan, vaikka ei ole lämmintäkäänSuomen kesä – taitaa tänä vuonna olla keskiviikkonaJa pitkät kalsarit voi riisua ehkä jo juhannuksenaEhkä jo juhannuksena
– En tiedä olenko vielä kovinkaan montaa kertaa täällä mainostanut sitä, että tykkään pussikaljakulttuurista. Tein edellisenäkin vuonna pussikaljalle anthemin, joten luonnollisesti piti tehdä tällekin vuodelle. Tämä on se. Kertosäe lähti rakentumaan hauskasti "Kuu kiurusta kesään"-lorun päälle, johon lisäsin näitä isävitsejä läjän. Tässä kappaleessa halusin sanoa sen, että sinne pussikaljalle mennään jos pussikaljat on sovittu. Puistoalue, tölkeittäin kaljaa ja matkakajari, mikä olisi muka parempaa? Lumi ei ole este, se on hidaste.
Tuomarin virhe | YouTube Music | Spotify
Sanat:
– Tää oli oma sarkastinen MM-kisakappaleeni. Ja tämä perustuu omaan elämääni vahvasti, koska aikoinaan, juurikin Facebook-muistoista käy tutuksi, että mä oon ollut tämmöinen tuomareita kaikesta syyttävä penkkiurheilija Suomesta. Kaikki suomalaisten saamat jäähyt oli tuomaripeliä. Ja tämä kappale tuli ajankohtaiseksi taas MM-finaalissa, koska siellä vihellettiin suomalaisjäähyjä aika hepposin perustein ja selviä sveitsiläisjäähyjä jätettiin jakamatta. Onneksi kuitenkin siitäkin huolimatta voitettiin! Tää on hyvä kappale, sanotte mitä sanotte. Itse ainakin tykkään.SuomiSuomiSuomiTaas se aika vuodestaOon penkkiurheilija suomestaJoka tietää jääkiekosta enemmän kuin kukaanRiisuudun mun kuorestaPuhun vaan Suomen puolestaOon niin hyvä, et ne vois ottaa mut mukaanTaas tuomari teki selkeän virheenVaadin sille eroa – tai haen kohta kirveenOon jääkiekkotietäjä vailla vertaaTuomarin virhe taas tälläkin kertaaKampituksesta suomalaisen boksiin laittaaTuomarin toiminta mua syvästi masentaaJa tottakai
TottakaiVastustaja teki ylivoimalla maalinTaas se aika vuodestaNoi seeprat on sokeitaJa noita jäähyjä vaan vääryydellä jaetaanHerätkää horroksestaTää on kiinni tuomareistaJa suomalaista jälleen boksiin haetaanTaas tuomari teki selkeän virheenVaadin sille eroa – tai vedän sen hirteenOon jääkiekkotietäjä vailla vertaaTuomarin virhe taas tälläkin kertaaKampituksesta suomalaisen boksiin laittaaTuomarin toiminta mua syvästi masentaaJa tottakai
TottakaiVastustaja teki ylivoimalla maalinTaas se aika vuodestaKun jääkiekko on suolestaOttelu päättyy vastustajalle kuusi nollaKuuluu liikaa hurraustaVastustajan puoleltaSeuraavaa matsia on parempi katsomatta ollaMä yritin kyllä ensin laskea viiteenMutta taas telkkari kohtasi kirveenOon jääkiekkotietäjä vailla vertaaTuomarin virhe taas tälläkin kertaaKampituksesta suomalaisen boksiin laittaaTuomarin toiminta mua syvästi masentaaOon jääkiekkotietäjä vailla vertaaTuomarin virhe taas tälläkin kertaaTappelemisesta suomalaisen boksiin laittaaTuomarin toiminta mua syvästi ahdistaa
Ehkä tänne jäin | YouTube Music | Spotify
Sanat:
– Tää on mun "Nummela"-kappaleeni. Mä halusin kirjoittaa semmosen nostalgiatripin, mutta mä halusin kirjottaa sen tietyllä tavalla liioitellusti. Tässä kappaleessa esiintyy asioita, jotka on tapahunut, joita ei ole tapahtunut, on tapahtunut jollekin toiselle ja sitten on vielä paikka, joka on vieläkin olemassa ihan kunnossa, mutta mä kuvittelin sen tarkoituksella menneeksi. Taaskin näitä tasoja. Kirjoitusvaiheessa mä astelin mielessäni lapsuuteni maisemissa, jokainen iso kivi tai puu on olemassa, mutta mitä niillä on oikeasti tapahtunut niin on jollain tavalla mahdollisesti värikynää. Halusin pistää kaikki tuohon loppupuolella tulevaan "silloin olin onnellinen" -lauseeseen. Tää tavallaan kertoo siis myös siitä, miten lapsuus loppuu joillain ihmisillä vähän pakotetusti paineen alla.Kuljen lapsuuteni katujaMieleen palaa muistojaTäällä mä kasvoin, täältä oon kotoisinTäällä sain kolhujaLeikin näissä ojissaMietteissäni palaan aikoihin noihinNäen taas metsän senJohon kanssa kavereidenrakennettiin maja, jossa aina leikittiinVieressä jalkapallokentänNäen vanhan kotini seinänJonka luona tulevaisuudesta haaveiltiinPinnat graffiteja jo saaneetPelikentän kasvit peittäneetMä kuljen eteenpäinMieleen palaa vanhat ystäväinJa kuljen eteenpäinMonia tuttuja paikkoja taas näinMä jatkan eteenpäinVaikka mielessäni – ehkä tänne jäinOnnellisia muistoja – läjäpäinTuolla näen sen puunJohon aikaan kesäkuunRakkautemme nimikirjaimin raavittiinLuona suuren kivenEnsihumala hysteerinenHuipentui vahvaan pahoinvointiinTuon liukumäen korkeanAlla nukuin pois laskuhumalanPienet lapset aamulla kepeillä mua tökkiKävelin keinun luoLuvaten "En enää koskaan juo"Mutta siihen loppui lapsuuteni leikkiLeikkipaikan keinut jo ruostuneetRikkakasvit vallan ottaneetMä kuljen eteenpäinMieleen palaa vanhat ystäväinJa kuljen eteenpäinMonia tuttuja paikkoja taas näinMä jatkan eteenpäinVaikka mielessäni – ehkä tänne jäinOnnellisia muistoja – läjäpäinTänne kulkeutuvanihuomaan aina uudelleenJa aina uudelleenKatsomaan vanhaa ikkunaaniJosta jäljellä karmit ja sirpaleetKarmit ja sirpaleet.Silloin olin onnellinenSilloin olin onnellinenMä kuljen eteenpäinMieleen palaa vanhat ystäväinJa kuljen eteenpäinMonia tuttuja paikkoja taas näinMä jatkan eteenpäinVaikka mielessäni – ehkä tänne jäinEhkä tänne jäinSilloin olin onnellinen
Kun kalja on loppu | YouTube Music | Spotify
Sanat:
– Albumin päättää tämmöinen hassuttelu. Tää kertsi on ollut olemassa pitkään, eikä siitä koskaan pitänyt tulla muuta kuin lyhytvideo, mutta pikkuveljen toiveesta mä aina välillä sitä pohdin: pitäisikö siitä tehdä kokopitkä kappale? No, nyt se on tehty. Tää on hyvä, omasta mielestäni. Hassua tavallaan, että samalla albumilla käsitellään kaljanjuontia niin monella tasolla. Kalja on vissiin hyvä aihe kirjoittaa tai jotain? Tää oli jollain tavalla vallan runollinen kappale, joka ei myöskään ole sitä ominta aluetta, mutta kaikkea on kiva kokeilla. Tässä on monia semmoisia kivoja juttuja, joita oli kiva kirjoittaa, vaikka aihe taas aika rankka onkin, tavallaan.Taas sunnuntaiaamuOlen valkea kuin haamuJääkaapista onneni löytäisinköHarhailevat askeleetOtsallani hikibileetEn ole varma, nauranko vai itkenköViimeisillä voimilla tartun jääkaapin oveenAvaan sen – pahin pelkoni käy toteenKun kalja on loppuNiin miksi ei kaikki muukinKun kalja on loppuOn ihan turha mun suunikinKun kalja on loppuNiin miksi edes yrittäisinKun kalja on loppuHerään huutoihini aamuöisinAuki on mun peppuMutta onneksi on reppuSieltä aina löytyy yksi jos toinenkinHarhailevat askeleetHuuleni kuivuneetNyt ehkä vähän jo itkenkinViimeisillä voimilla tartun repun vetoketjuunAvaan sen – vilkaisen tyhjään reppuunKun kalja on loppuNiin miksi ei kaikki muukinKun kalja on loppuOn ihan turha mun suunikinKun kalja on loppuNiin miksi edes yrittäisinKun kalja on loppuHerään huutoihini aamuöisinEi auta nyt rukousYlläni janoisen kirousSohvan alle vielä varuiksi kurkistanHarhailevat askeleetToiveeni menneetSilmäkulmasta vuodatan viimeisen pisaranViimeisillä voimilla tartun sohvanreunaanNostan sen – törmään vain villakoiraanKun kalja on loppuNiin miksi ei kaikki muukinKun kalja on loppuOn ihan turha mun suunikinKun kalja on loppuNiin miksi edes yrittäisinKun kalja on loppuHerään huutoihini aamuöisinTaas sunnuntai-iltaLöydän itseni sikiöasennosta suihkun lattialtaKun kalja on loppuKun kalja on loppu
Kiitos jos luit tänne asti. Kappaleiden selittely ei kuulu tavallaan tapoihini, mutta toisaalta niiden taakse kurkistaminen auttaa myös itseä jatkossa. Mistä tai missä ne kappaleet oikein syntyy? Joskus ei tosiaan vaadita kuin lause, toisinaan ehkä hahmo ja milloin sitten mitäkin, mutta lopputulos on usein omasta mielestäni hyvää lyriikkaa. Kyllä, uskallan sanoa omaa tekstiäni hyväksi, koska tää lauluntekeminen on muodostunut vallan rakkaaksi harrastukseksi ja mielestäni paranen siinä kokoaika.
Seuraavalla kerralla sitten taas jotain muuta, mahdollisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)