4. syyskuuta 2022

Syyskuulumisia

Kuinkas usein valmistatte lasagnen alusta loppuun itse? Meillä se on semmosta niin sanottua harvinaista herkkua, koska viimeksi ollaan taidettu tehdä sitä silloin kun vielä Riihimäellä asuttiin. Väittäisin, että viime kerrasta on ainakin 2-3 vuotta. Äsken väkersin, koska mun on pitkään tehnyt mieli itsetehtyä lasagnea. Tai ylipäätään lasagnea. Mähän en syö kaupan valmisruokia, joten lasagnen syömisestä varmaan on se sama 2-3 vuotta. 

Valmistin siis viimesen päälle tomaattikastikkeen ja juustokastikkeen, jotta lopputulos olisi täydellinen lasagne. Hetken aikaa keittiössä tuoksui ihan siltä miltä tuoksui lapsena lähes aina silloin kun käytiin mammalla ja papalla. Siellä oli usein lasagne valmiina odottamassa ja se oli herkkua se. Jos onnistuisi pääsemään joskus lähelle sitä makuelämystä, niin voisi väittää osaavansa tehdä lasagnea.


Mutta mä tulin kertomaan teille myös siitä, että mulle jäi viimeisimmän luentopäivän jälkeen tyhjä olo. Semmonen tiedättekö kun esimerkiksi joku hyvä tv-sarja loppuu? Semmonen tyhjä olo. Onnistuin tekemään kaiken vaaditun luennon aikana, enkä voi oikein edetä eteenpäin. Vaikka intoa olisi! Mä siis haluaisin jatkaa ja oppia enemmän tosta verkkosivujen luomisesta, mutta mun täytyy nyt vaan kiltisti odotella perjantaita.

Toki siellä olisi seuraavat tehtävät jo saatavilla, mutta en mä uskalla edetä itsekseni, koska sitten luennot alkavat varmasti tuntumaan toistolta. Se on vaan hirveen "ikävä" asia, että ryhmässä on tyyppejä monesta eri lähtökohdasta. Tunneilla joudutaan kertaamaan tosi paljon samoja asioita ja se aika on aina pois uuden oppimisesta. Vaikka toisaalta onhan se kertaus opintojen äiti, joten ei kai pitäisi valittaa.

Mä oon enenevissä määrin alkanut tajuamaan sen, että oon hyvin visuaalinen ihminen. Tai siis sillein, että mun pitää hinkata ja hinkata asioita, jotta ne alkavat olemaan omaan silmään just eikä melkein. 

Katsokaapa vaikka tämä seuraava kuva:


Meille annettiin tehtäväksi tehdä ns. ensimmäinen verkkosivumme, josta tulemme jatkossa etenemään tietenkin eteenpäin. Ohjeiden mukaan meillä olisi siis ollut sivulla valkoinen pohja ja vaan kaksi pätkää tekstiä. Tehtäväportfolio ja oma etunimi sukunimi. Fonttien kanssa pyydettiin ihan leikkimään, hurraa.. Sen jälkeen kun luento loppui, mun oli pakko palata vielä muokkaamaan sivua. Etsin sinne kivat värit, väsäsin mun logosta uuden värivariaation, etsin kivan taustakuvan, jota muokkasin kyllä vielä paremmaksi ja vasta sitten mä olin melkein valmis. Tokihan mä siis laitoin tohon logoon vielä animaatiota ja muuta, mutta sitä ei voi pelkästä kuvasta nähdä.

Eli tylsän valkoisen sivun sijaan, mulla on ihan täydellisesti mun omia silmiä miellyttävä etusivu. Ja mä en malta odottaa sitä, että pääsen jatkamaan tota! Tohon siis vielä seuraavalla luennolla lisätään jotain ja sitten ruvetaan tekemään vissiin ihan kunnon harjoituksia.

Jos mulla on siis mahdollisuus tehdä tylsästä jotain oikeesti silmää miellyttävää, niin yleensä mä teen. Ja mielelläni mä teen.

Mä huomasin tulevissa tehtävissä, että tullaan vissiin ainakin tekemään yhdet ns. kunnon harjoitussivut. Enkä mä malta odottaa! Euran eläinlääkärille.. No, ainakin on aihe, josta en välttämättä osaisi sivuja tehdä ilman hyvää harjoitusta.

Mutta olisipa jo perjantai! Joskus ennen kouluhommat oli sitä luokkaa, että toivoin aina viikonloppuja. Nyt haluaisin enemmän oppitunteja ja haluaisin, että luento olisi nyt eikä vasta myöhemmin!


Ja sit mun piti vielä kirjottaa siitä kuinka mä olen aina vaan rasittava sairastaja. Mä en siis sairasta mitään niin, että siitä ei koko kotiväki saisi kuulla. Tällä hetkellä kitisen jatkuvasti vasenta korvaani. En tiedä mikä siihen on tullut, mutta se on kipeä.

Oletin ensin, että olen onnistunut loukkaamaan sen nukkuessani nappikuuloke korvassani. Ei sitä vaihtoehtoa voi vieläkään täysin poissulkea, mutta oireet on vaan pahentunut senkin jälkeen kun taas lopetin öisin kuulokkeiden käytön. Viime yönä jopa heräsin jossain vaiheessa siihen kun mun korvaan vaan sattui. Kävin ottamassa särkylääkettä ja pyörin tuskissani hetken, mutta onnistuin nukahtamaan uudestaan.

Aamulla korvaan ei enää sattunut, mutta se johtui varmasti särkylääkkeestä. Hetken hereillä oltuani huomasin kuinka korva alkoi taas kipeytyä ja nappasin uuden annoksen lääkettä.

Mä en tiedä mikä juttu tämä on, mutta en mä vielä mihinkään lääkäriin lähde. Jos saan tän pidettyä särkylääkkeillä kurissa ja se poistuu noin viikossa, niin olkoon niin. Jos kuitenkin kivut käy niin pahoiksi, että särkylääke ei enää auta tai kipua kestää yli viikon, niin sitten olen ihan valmis poikkeamaan sairaalassa.

Tää on siis outo.. Tää on kipua korvassa, korvan ympärillä ja sattuu jos liikutan leukaa. Eilen huomasin, että kun leuka on jossain tietyssä asennossa niin alkaa korva suhisemaan. Tai siis alkaa kuulostamaan siltä kun joku puhaltaisi sinne. Kaikenlisäksi korvakäytävä on kokoaika suhteellisen märkä. Jos joku tietää aiheesta lisää ja suosittelee ehdottomasti lääkäriä, niin voin tehdä poikkeuksen ja suostua.


Hmm, ei kai mulla tähän hätään sitten muuta. Ajattelin, että muidenkin on hyvä tietää mun korvaviasta, koska enhän mä muuten olisi tosi hyvä sairastaja. Mitä useampi tietää niin sitä parempi. Älkää kysykö.

Kello alkaa olemaan sen verran, että käyn ottamassa lasagnen pois uunista ja annan sen hetken vetäytyä ennen kun ahmaisen koko vuoallisen naamaani. Eli nyt ei mulla tosiaan muuta!

Terveisin,
Vesa-Matti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)