Terveiset sinne missä oletkaan

Syyskuun 11. päivä, se tuo nykyään mukanaan aina haikeuden ja isomman ikävän. Olisit tänään täyttänyt 39 vuotta. Sun toinen syntymäpäivä ilman sua. Mulla on ikävä sun aitoutta, naurua, huumoria ja sitä, että sulle oli helppo puhua kaikesta. Mulla on ikävä sua.

Mä en alkuun miettinyt, että olisinko voinut tehdä jotain toisin. Mä tiesin, etten olisi. Nyt välillä mietin sitä, että olisiko mun pitänyt tulla sairaalaan silloin kun meille sanottiin, että nyt voisi tulla vielä katsomaan ennen kun oot pois? Kaikki tapahtui niin nopeesti. Mä pelkäsin ja mä halusin säilyttää susta sen kuvan kun olit vielä tolpillasi. Nyt oon viime aikoina paljon miettinyt, että koitko jääneesi yksin viimeisillä hetkilläsi? Se ahdistaa. Toisaalta, meille sanottiin, että oikein mitään inhimillistä ei enää ole.. Ja sitten sä olit poissa. Mä en tiedä toiminko oikein vai väärin, eikä siihen voi koskaan vastausta saada.

Mä turvaudun aika paljon siihen, että oltiin niin samallaisia. Mä koen, että mä tiedän miten sä olisit toiminut vastaavanlaisessa tilanteessa. Mä tiedän, että sä olisit halunnut meidän kaikkien jatkavan elämää, koska niin mäkin olisin halunnut. Ja haluan, sitten joskus. Sä olisit halunnut, että sut muistetaan, mutta sua ei murehdita niin paljoa, että oma eläminen unohtuu.

Kirjotin joskus blogiin siitä hetkestä mikä tapahtui mulle kun kuuntelin "Mä elän vieläkin"-biisiä. Hörhöltähän se tuntuu, mutta silloin multa putosi jonkinlainen paino harteilta. Mä kuulin päässäni äänen sanovan "mulla on kaikki hyvin" ja oletin sen olevan viesti sulta. Mä sain siitä lohtua ja voimaa. Se tuntui niin oudolta, että vaikea kuvitella sen olevan pelkkää omaa mielikuvitusta. Jos se oikeesti oli viesti sulta ja tuonpuoleisesta, niin kiitos siitä. Hörhö pyyntö vielä sitten tähän perään; voitko käydä ilmoittamassa saman muillekin? Mä tiedän, että ihmiset tarvitsee sitä.

Olitkohan se sinä muuten silloinkin kun Sälinkäällä tapahtui outoja? Istuttiin äitin kanssa huvimajassa yömyöhään ja yhtäkkiä liiketunnistinvalot meni vuoronperään kaksi kertaa päälle ja kaksi kertaa pois. Silleen ku joku olisi tullut sieltä kaivolta meidän luokse. Se oli outoa ja äitikin näki sen. Eli en silloin hörhöillyt ainakaan yksin. No, niin tai näin. Mä hörhöydyn täällä vaan enemmän ja enemmän, mutta eikai se ole keltään muulta pois.

Illemmalla ajattelin polttaa vielä kynttilää ja omistaa hiljaisen hetken sulle. Hitto.. Sä olisit pitänyt mua oikeesti ihan hörhönä jos sä olisit nähnyt, että kirjotan viestiä edesmenneelle ihmiselle tämmösessä muodossa. Jotenkin vaan toivon.. No, mä en tiedä kuinka monta kertaa aion käyttää vielä sanaa "hörhö", mutta mä olen skeptinen ihminen ja pidän itseäni kaiken kokemani perusteella hieman hörhönä. Jotenkin siis vaan toivon, että sä pystyt jotenkin tämän lukemaan ja että jossain on joku parempi paikka, jossa sitten ollaan kaikki lopulta onnellisesti yhdessä.

Mut hei, näätkö! Mulla menee hyvin, broidi! Mä olen yrittänyt parhaani mukaan keskittyä perheeseen ja uusiin tulokkaisiin. Ilman tätä kaikkea hässäkkää mä varmaan olisin aivan liian rikki jatkamaan maallista vaellusta. Pysyn pois sieltä synkkyydestä ja vien tän kunnialla maaliin, toivottavasti.

Kiitos, että olit ja opetit mua. Arvostan kaikkea sitä mitä sain sun kanssa kokea, ylä- ja alamäkiä. Olit varmasti isoin tuki ja turva silloin kun sitä eniten tarvitsin. Sä et todellakaan koskaan unohdu. Rakastan sua, isoveli, aina. 💙

Terveisin,
Vesa-Matti