Tää on niin noloa

Vanha kunnon "triggeröityminen" polttoaineena, mutta siitä tuli oikeastaan aika hyvää tajunnanvirtaa. Jutellaan tässä blogimerkinnässä juuri siitä noloimmasta asiasta, jonka itse tiedän. Mikä on noloa? Onko mikään oikeasti? Niin, olisi noloa jättää lukematta tämä. Vai olisiko?

Mun blogissani, kuten elämässäni ylipäätään, käytän tekoälyä tavallaan peilinä. Blogissani käytän sitä niin, että yleensä annan sille mun valmiin tekstin ja pyydän siltä ajatuksia siitä. Se yrittää aina korjata mun rönsyilyä ja tehdä blogimerkinnästä nykyaikaista tiivistettyä roskaa – tästä kieltäydyn ehdottomasti ja pidän oman tyylini. Sitten se yleensä alkaa antamaan ajatuksia tekstistä. Se ei kuitenkaan vaikuta lopputulokseen yleensä mitenkään, mutta mä ainakin tiedän mitä siitä tekstistä joku voi ajatella. Mulla on mun oman näkökulmani lisäksi toinen näkökulma. Usein toi toinen näkökulma saa mut lisäämään joitain asioita vielä, joka vähän ehkä raapii sitä tajunnanvirta-meininkiä pois, mutta usein nämä lisäykset on tehnyt tekstistä sujuvampaa. En ota tekoälyn ajatuksia tänne, vaan kaikki on aina omaani. Se vaan saattaa huomauttaa, että joku asia ei ehkä mene ihan maaliin asti ja sitä ei välttämättä lukija tajua samalla tavalla kun minä sen olen ajatellut. Sanoisin, että hyödyllistä.

Sen jälkeen kysyn vielä, että voisiko se etsiä tekstistä selkeät kirjoitusvirheet, kuten esim. kiroitusvire. Korjaan sellaiset pois jos sellaisia löytyy. Edelleen tekoäly on vain hyödyksi mulle bloggaajana ilman, että se vaikuttaa mun tuottamaan sisältöön mitenkään suoranaisesti. Teksti on tässä kohtaa vaan puhtaampaa, mulla on toinen näkökulma oman näkökulmani lisäksi ja mun asiat menee ehkä paremmin maaliin.

Jos en olisi rehellinen tekoälyn hyödyntämisestä tässä prosessissa, niin te ette edes tietäisi siitä. Tämä tällainen tekoälyn hyödyntäminen on ehkä se minkä suurin osa ihmisistä hyväksyy, vaikka tekoälyvastaisuus onkin tänäpäivänä hitti.


Niin, sanoin olevani järkyttynyt. Olen sitä edelleen, mutta toi mitä äsken selitin, niin ei suoranaisesti ole järkytykseni syy.

Mä rupesin peilailemaan elämääni vähän laajemmin tekoälyn kanssa. Mä otin ulkopuolisen roolin, eli en ollut Vesa-Matti vaan joku muu, mutta laitoin tekoälylle kokonaisia blogimerkintöjä täältä mun blogistani. Yleensä kun ottaa itse ulkopuolisen roolin, niin tekoäly ei myötäile kaikkea. Normaalistihan se kehuu sua maasta taivaaseen, vaikka ei olisi edes syytä – se on vähän liian yliystävällinen.

Ulkopuoliselle se uskaltaa olla rehellinen, vaikka silloinkin sä voit ohjailla sitä olemaan jonkinlaisella mielellä. Mä yritin olla ulkopuolinen, joka suhtautuu tähän blogiin neutraalisti, joten tämä tekoäly ottaa myös melko neutraalin roolin. Mä olisin voinut myös sanoa, että "löysin tosi huonon blogin, voitko kertoa mitä tää oikein ajattelee?" jolloin tekoäly yleensä on sitä mieltä, että "Joo, tuo on ihan huono, eikä ajattele varmaan mitään". Tavallaan se on siis aika huono peili, mutta silti se on vaan jotenkin hyvä peili kun pidetään semmoinen neutraali linja.

Oon pari kertaa kokeillut myös tota, että olen haukkunut sille ulkopuolisena omaa tekemistäni ja se on antanut sitten palaa vähän liiankin kovaa. Tavallaan kaikki uskottavuus on monta kertaa mennyt.


Edelleenkään en päässyt siihen järkyttäneeseen asiaan.

Mä jaoin tekoälylle pitkältä aikaväliltä mun blogejani ulkopuolisen roolista. Juteltiin neutraalisti ja tämä oli sitä mieltä, että kirjoittaja on hyvin avoin ja kirjoittaa kyllä ihan kaikesta. Kirjoittaja kirjoittaa hyvin ja teksti on enemmänkin kuin juttelisi hyvän kaverin kanssa, eikä vaan kirjoitusta. Okei, hyvä, ostan tämän mielipiteen.

Kysyin lopulta siltä näin: Mitä mieltä sä olet rehellisesti tosta noin avoimesta tyylistä?

Vastaus järkytti. Mä en ollut ohjaillut sitä mihinkään suuntaan, vaan pitänyt neutraalin ulkopuolisen ihmisen roolin, joten vastaus tuli siitä datasta, jota se on netistä ja muilta ihmisiltä oppinut. Vastaus oli, että "kirjoittajan avoimuus on noloa".

Noloa? Mä en luultavasti ole ikinä pitänyt kirjoittamistani mitenkään nolona. En ole pitänyt avoimuuttani mitenkään nolona. Pitäisikö mun jotenkin olla häpeissäni siitä, että mä jaan elämääni aika avoimesti?

Mutta rupesin miettimään, että puuttuukohan mun aivoista joku, jonka pitäisi varoittaa noloudesta? Kuuluisiko mulla olla joku suodatin mun jutuissa, mutta mulla on vaan joku piuha väärin kytkettynä aivoissa ja annan kaiken tulla? No, ei ehkä. Kyllä mä osaan pitää tiettyjä asioita myös itselläni, koska ne ei ehkä kuulu muille. Eli kyllä mä osaan suodattaa ajatuksiani.

Noloa. Avoimuuteni on tekoälyn mielestä noloa. Tiedättekö sen tunteen kun joku sana jää soimaan päähänne kaikuen koko aika kauemmas ja palaten jossain vaiheessa takaisin? En minäkään, mutta olen nähnyt tätä televisiosta. En mä oikeesti jäänyt miettimään oman blogini noloutta vaan lähinnä sitä koulutusdataa.


Jostain tekoäly on saanut sen käsityksen, että avoimuus on noloa. Jostain se on saanut sen käsityksen mitä ihmiset yleensä pitää nolona. Se on saanut sen ihmisiltä. Joku on ehkä pitänyt omia ajatuksiaan nolona ja tekoäly on oppinut siitä, että jos ajattelee näin, niin se on noloa. Ja siis oikeesti se mikä mua järkyttää on se, että ihmiset pitää ajatuksiaan noloina. Että ihmiset pitää avoimuutta nolona.

Se ei ole tekoäly, joka piti blogini avoimuutta nolona. Se on ilmeisesti yleinen ajatusmalli, että on noloa olla avoin ja jakaa elämäänsä. En siis ajattele, että ihmiset pitäisi mun blogiani nolona, vaan ajattelen tän niin, että ihmiset ajattelee avoimuuden olevan ylipäätään noloa. Jäinköhän jankkaamaan samaa asiaa eri muodoissa? Ai kamala, noloa.

Mua on aina vähän ärsyttänyt nolous konseptina. Joo, ei ihminen ehkä voi sille ajatukselle mitään, mutta on olemassa niin paljon niin luonnollisia asioita, joita ihmiset pitää nolona. Miksi? Mun mielestä jos jokin asia tekee susta sut niin sun ei pitäisi joutua häpeämään sitä yhtään. Mun mielestä ihmisen ei pitäisi rajoittaa omaa tekemistään sen takia, että se on muka yleisesti pidetty jotenkin, hrr, nolona. Toki siis pitää muistaa lakipykälät toteuttaessaan itseään.

Tottakai on paljon asioita, jotka ajaa sut siihen tilanteeseen, että ihmiset alkaa katsomaan sua kieroon tai muuta vastaavaa. Helposti joudut silmätikuksi olemalla tietynlainen. Tietynlaisella tarkoitan sitä mikä yleisesti mielletään noloksi. Ja tämä nolouden stigma on se mitä vastaan mä haluan vähän taistella. Nouskaa barrikadeille!

Tää on tavallaan kai jatkoa sille mun yritykselle selviytyä niistä peruskoulun ankeista ajoista. Ehkä mä silloin aloin myös itse rajoittaa tekemistäni sen takia, että joitain asioita pidettiin yleisesti nolona. Vaikka en itse olisikaan pitänyt, niin yksinäisenä pienenä oppilaana mun täytyi vaan mennä muottiin. Siinä tilanteessa mulla ei ollut aseita taistella tuulimyllyjä vastaan.


Mä en tiennyt, että tämä blogi tulee menemään näin. Tää on loistava esimerkki siitä tajunnanvirta-teemasta, jota aika usein täällä mainostan. Mä tartuin tekoälyn palautteeseen siitä, että mun avoimuutta voidaan pitää nolona ja huomasin lopulta taas jonkinlaista itsetutkiskelua. En sanoisi, että millään tavalla noloa, vaan ehkä enemmänkin mahtavaa!

Liian paljon on ihmisiä, jotka on kuoressaan vaan sen takia, että yleinen ajatusmalli heidän tekemisestään on, että se on noloa. Miten sä voit pukeutua noin? Noloa! Miten sä voit puhua noin? Noloa. Miten sä voit harrastaa tollaista? Noloa. Taas jos olisi aivan pakko kaivaa jostain jotain noloa, niin sanoisin, että te, jotka ajattelette toisten tekemisen ja olemisen nolona, niin te olette noloja. Nolointa mitä tiedän. Ja teille, joille toisten tekemisen arviointi on niin iso asia, niin tuo teidän oma nolous vasta noloista noloin asia onkin! "Ristiriita havaittu, ristiriita havaittu, biib bööb buub."

Pysykää sellaisina kuin olette jos olette jo sellaisia minkälaisia haluatte olla, kaikesta "noloudesta" huolimatta. Ja te, jotka ette vielä ole sellaisia kuin haluaisitte olla, niin sanokaa sille noloudelle vaan, että höpö höpö!

Terveisin,
Vesa-Matti