21 lokakuuta 2026

Rappiostriimaus?

Viime päivinä on tullut uutisia niin kutsutuista rappiostriimaajista. Ainakin kaksi on nyt lyhyen ajan sisällä satuttanut itseään; toinen ilmeisesti jopa kuolettavasti. Miksi ihmiset tykkää katsoa kun toisella menee huonommin? Ei mulla mitään vastauksia oikeastaan mihinkään ole, mutta mulla heräsi kaikenlaisia ajatuksia, jotka oli hyvä kirjoittaa ylös. Kaivoin jopa hieman omaa blogihistoriaani, jotta saisitte selkeämmän kuvan siitä, että mä ymmärrän, vaikka samalla en ymmärrä mitään.

En tiedä kuinka monelle teistä on tuttu tuo rappiostriimaus? Mä itse en ole seurannut ainuttakaan striimiä kokonaisuudessaan, mutta mä olen jostain syystä hyvin tietoinen niin kutsutuista rappiostriimaajista. En varmastikaan tiedä kaikkia, mutta on paljon nimiä, jotka jostain syystä pyörii paljon esillä kaikkialla.

Rappiostriimaushan on lyhykäisyydessään sitä, että ihminen käynnistää livelähetyksen kännykästään tms. ja ryyppää tämän livelähetyksen aikana. Juttelee katsojien kanssa ja vetää siis kännit, joka tavallaan kuulostaa harmittomalta hauskalta. Rappio vaan ei pidä sisällään pelkästään alkoholia, vaan aika monella mukaan astuu myös huumeet.

Ns. ihanteellisessa tilanteessa se on varmasti vain sitä, että juodaan ja jutellaan katsojien kanssa. Pahimmassa tilanteessa se on sitä, että ollaan aivan kännissä ja/tai huumeissa ja kuunnellaan, kuinka katsojat pyytää sua tappamaan itsesi.

Jengi yllyttää striimaajaa tekemään mitä tyhmempiä juttuja, ja mitä pahemmassa kännissä/aineissa striimaaja on, niin sitä todennäköisemmin syntyy niin kutsuttua kontenttia = striimaaja tavalla tai toisella pilaa oman tai jonkun toisen elämän. Kyllä, sitä kutsutaan siksi varsinaiseksi sisällöksi, että saadaan ihminen tekemään itselleen tai toiselle jotain ikävää.

Ja iso osa katsojista on varmasti sitä mieltä, että he eivät ole osallisia mihinkään mitä liveissä tapahtuu. Mä oon taas sitä mieltä, että jokainen, joka katsoo, mutta ei puutu, on osa ongelmaa. Tulee mieleen vaan taas oma ala-asteaikainen kiusaaminen; yhtä kiusataan ja muut katsoo sivusta ja hiljaisesti hyväksyy, koska ei puutu siihen mitenkään. Sitä se käytännössä on tämäkin, ja koskee ihan joka ikistä yksittäistä katsojaa. Te annatte hyväksyntänne sille, jos olette siellä katsomassa, ettekä varsinaisesti yritä tehdä mitään mikä auttaisi striimaajaa.

Ne muutamat livet, joita olen vahingossa eksynyt seuraamaan ehkä 5 tai 10 minuutiksi, oikeastaan vaan kommentteja lukeakseni, niin kyllä; mä olen ollut sen 5-10 minuuttia osa sitä ongelmaa. Mä kävin katsomassa, että mitä siellä puhutaan, jotta ymmärtäisin mitä tämä homma on, mutta samalla en tehnyt mitään auttaakseni rappiolla olevaa. Olin hetken osa sitä ongelmaa.


Mutta pääsyy sille, että miksi olen nyt kirjoittamassa tästä aiheesta on se, että tää ilmiö on alkanut vaatimaan jo ihmishenkiä. Se olikin oikeastaan vain ajan kysymys. Nuoria ihmisiä, jotka syystä tai toisesta ovat päätyneet juomaan tai käyttämään huumeita. Onhan nuoria alkoholisoituneita tai muuten addiktoituneita kuollut ennenkin, mutta harvoin niitä on ollut katsomassa sata- tai tuhatpäistä yleisöä, joka vielä yllyttää tekemään jotain hölmöä. Jos vedettäisiin mutkat oikein suoriksi, niin tällaisissä rappiostriimauskuolemissa kyse ei ole itsemurhasta, vaan jonkinlaisesta avustetusta itsemurhasta, jossa osasyyllisiä ovat katsojat. Myös he, jotka ei siellä varsinaisesti mitään puhu, vaan tyytyy katsomaan sivusta.

Mä en jaksa uskoa, että niitä edes katsotaan minkään muun takia, kun vain siksi, että nähtäisiin toinen pilaamassa elämänsä lopullisesti. Onko muita syitä, ihan oikeasti? Mun on vaikea nähdä, että kukaan täysjärkinen aikuinen käyttää omaa vapaa-aikaansa katsoakseen tuollaista ilman, että siellä taustalla on joku halu nähdä tämän ihmisen mokaavan tavalla tai toisella. Mä en oikeasti pysty näkemään, että olisi ihmisiä, jotka pitkän työpäivän päätteeksi rentoutuakseen nappaa lasillisen punaviiniä ja rupeaa katsomaan ilman mitään ajatuksia sitä, kuinka joku nuori taas tekee suorana hidasta kuolemaansa. Oikeesti? "Tämän parissa minä rentoudun. En siksi, että nuori voi huonosti, enkä siksi, että se tulee kuolemaan tuohon. Vaan vain siksi, että tätä on kiva katsoa." Ei sitä pitäisi olla kiva katsoa? Miten sitä on kiva katsoa? Miten sitä voi katsoa vaan sivusta? Mä en löydä vastauksia, en ainakaan omasta päästäni.

Ainut selitys mitä omilla aivoillani pystyn keksimään on se, että näitä katsoo vain ihmiset, jotka tahtoo oikeasti nähdä, kuinka jollain menee huonommin kuin itsellä. Enkä mä pidä sitä lähtökohtaisesti mitenkään viisauden merkkinä.


Mä muistan, kuinka peruskouluaikainen kiusaaminen teki musta hieman elitistisen. Koska mä selviydyin aika paljosta, niin mulle tuli semmonen olo, että olen parempi kuin muut. Olen viisaampi kuin muut. Se oli joku vika mun päässä sen hetken, kunnes tajusin, että ei se mee niin ollenkaan. En mä ole viisaampi kuin muut. En mä ole parempi kuin muut. Mutta mä voin hyvin kuvitella, että jos koskaan olisin pystynyt rappiostriimaamista seuraamaan, niin tuo ajanjakso elämästäni olisi voinut olla otollinen siihen. Mikähän mun pointti tässä oli? No, ehkä se, että se ainut syy tuommoisen toiminnan seuraamiselle ja hyväksynnälle on se, että katsoja kokee olevansa parempi kuin se, jota hän ruudun takaa yrittää ohjailla (tai vain katsoa).

Mä ehdottaisinkin, että mitä jos jokainen lähtisikin miettimään sitä omaa elämäänsä ensin? Mä pääsin siitä mun elitismistäni eroon vain kohtaamalla sen. Tajuamalla sen, että en mä varsinaisesti ole ketään parempi. Tottakai on aihealueita, jotka voin osata jotain toista paremmin, mutta ei se tee musta ihmisenä mitenkään parempaa. Ei tämän blogimerkinnän kirjoittaminenkaan tee musta parempaa kuin he, jotka esim. tuijottavat näitä rappiostriimaajia. Mä vaan kirjotan, en puutu itse ilmiöön mitenkään. Ainut syy kirjoittaa tätä on se, että nää ajatukset pyörii mun päässä ja mä yritän vain ymmärtää. Yritän ymmärtää, että miksi taas yksi nuori, parikymppinen nainen, on striimannut oman kuolemansa? Oliko hänellä asiat hyvin striimien ulkopuolella? En tiedä, mutta ei ne varmasti paremmaksi muuttuneet siitä, että hänestä oli tullut tavalla tai toisella tavallaan katsojien sirkuspelle. Käytän sanaa sirkuspelle vain siksi, että sitähän tuo tavallaan on: sun elämäsi on vain joidenkin, mieleltään sairaiden, viihdettä.

Ja kyllä, nyt lipsautin sen. Olen antanut itseni ymmärtää, että tällaisten striimien seuraajat ovat mieleltään jollain tavalla sairaita. Kuten olin varmasti minäkin silloin, kun kuvittelin olevani muita jotenkin parempi. En käytä sanaa mielisairas, vaan mieleltään sairas, jotka ovat kaksi erilaisen klangin omaavaa asiaa. Kaikki ei vaan sitä mielensä sairautta ehkä itsessään vielä tunnista. Kaikki ei tutkiskele itseään niin paljon, kuin esimerkiksi minä. Mä en käytökseltäni osaa joka päivä olla parempi versio itsestäni, mutta mä yritän aika usein ymmärtää omaa mieltäni enemmän ja paremmin. Ja mä suosittelen sitä ihan jokaiselle teistäkin; en näe tilannetta, että siitä voisi olla koskaan kenellekään haittaa, että ymmärtää itseään taas hieman paremmin.


En tiedä onko tässä blogimerkinnässä taas varsinaisesti mitään järkeä tai punaista lankaa, koska tämä on kirjoitettu taas tajunnanvirtana. Ja tämäkin jokaisen tekstin päättävä fraasi voisi joskus jäädä kirjoittamatta, koska tätähän tää mun blogini lähes aina on muutenkin; vain omaa ajatusta, joka saa tulla ulos sellaisena kuin se on. Silti, en tiedä miksi, mun täytyy tää joka kerta erikseen vielä selittää kirjoituksen loppuun. Tulee tavallaan semmoinen tarve pyytää anteeksi sitä, että en osaa kirjoittaa niin, että säilyttäisin sen ajatuksen kristallin kirkkaana koko ajan. Koskahan osaisin luopua tästä? Niin, enpä tiedä.


Mun mielestä, kyllä, vain minun mielestäni, anonymiteetin poistaminen tuollaisilta alustoilta olisi oikein hyvä lähtökohta kohti parempaa huomista. Mä uskon, että harvempi lähtisi mukaan tuollaisiin 'sirkushuveihin' omalla nimellään. Jos noilla alustoilla vaadittaisiin joku vahva tunnistautuminen tms. niin uskoisin, että semmonen suoranainen "tapa ittes" -meininki kutistuisi aika minimiin.

Mä muistan tän mun blogini alkuajoilta sen, että mä kirjottelin aika paljon juomisesta, koska se oli se, mistä mun elämä silloin pääosin koostui: viikonloppuisin kaljaa ja baariin, arkena valittelin sitä kuinka köyhä olen. Tässä oli paljon tarttumapintaa kaiken maailman huutelijoille, ja kommenttikentät olikin silloin tavallaan aika vilkkaat. Olinko mä tavallaan siis rappiobloggaaja? Ei mua kukaan koskaan pyytänyt tappamaan itseäni, mutta muistan vallan värikkäitä keskusteluja juurikin siitä, että "mistähän se sun köyhyytesi johtuu?"

Ei se ollut sitä, että mua oltaisiin yritetty auttaa. En ainakaan pysty näkemään sitä vieläkään niin. Se oli jotain sellaista, että lukija pääsi tuntemaan olevansa parempi kuin minä. Anonymiteetti, helppo kohde ja pam.

Se miksi kaivoin tän, niin siksi, että ymmärtäisitte miten pienestä se voi joskus olla kiinni. Vaikka menisit tuollaiseen striimiin harmittomasti kyseenalaistamaan toisen tilaa ja valintoja, niin sä samalla menet ja heität bensaa liekkeihin. Ei tommonen, ehkä itsestä harmittoman kuuloinen ohjaava kommentti, ole mitenkään paha, mutta se voi tulla sille sen kommentin lukijalle aivan väärään saumaan. Saatteko kiinni, vai höpötänkö aivan puuta heinää? Mulle toi esiintyy ihan puhtaasti vain oman itsensä pönkittämisenä, sellaisena, että "mulla on varaa sanoa näin, koska ei mulla ainakaan noin huonosti mene" ja sitten se pitää hieroa jonkun toisen naamaan.

Jos sinä, vuoden 2012 aktiivisin kommentoija, satut tätä jostain syystä vielä lukemaan, niin miten sulla menee nykyään? Toivottavasti paremmin, koska niin menee mullakin. Nykyään tiedän syyt sille, että miksi mulla meni silloin niin kuin meni. Mä elin nuoruuttani ja tein omia valintojani. Ei ne fiksuja aina todellakaan olleet, mutta ilman niitä mä varmaan tänä päivänä suhtautuisin moneen asiaan hyvin eri tavalla. Tavallaan mun kohdalla kommentit on toimineet myöhemmässä vaiheessa peilinä, mutta ei se näin aina mene ja sen takia en voi suositella tuollaisia ohjaavia kommentteja laittamaan. Jos yksi kymmenestä osuu, niin yhdeksän vahinkoa on jo tapahtunut.

Nyt tämä vasta eksyikin raiteilta, joten tähän on hyvä päättää tämä.

Terveisin,
Vesa-Matti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)