Vaikka se oli kivaa, niin oli se myös vähän turhaa pakottamista. Musta on ehkä kivempi kirjottaa tänne sillein, ettei mikään velvota.. Ja taas tavallaan mulla on ikävä sitä, että oli se yksi hetki päivästä kun piti tulla kirjottamaan.. Aika ristiriitaiset fiilikset siispä. No, putki on nyt joka tapauksessa katki ja tää blogi palaa taas takaisin vanhaan kaavaansa; säännöllisen epäsäännöllinen.
Ollaan siirrytty vuoteen 2020, eli kakskytluvulle. Tässä kohtaa vuotta yleensä kaikki on tekemässä kaikenlaisia uusia valintoja elämässään, mutta mä en ajatellut kyllä muuttaa mitään. Mä oon sitä joskus yrittänyt, mutta todennut, että ei asiat siten toimi. Päätöksiä voi tehdä, mutta niiden pysyvyys on hataralla pohjalla jos se on vaan joku lupaus tälle vuodelle.
Tottakai siis itekin ajattelee aina alkuvuodesta, että kaikki jotenkin muuttuu. En tiedä miksi, mutta se vaan tapahtuu. Pää yrittää kehittää kaikkia uusia juttuja tälle vuodelle. Tää alkuvuosi on aikalailla samanlainen kun mun alkuyöt on yleensä; tulee tosi paljon hyviä ajatuksia, jotka myöhemmässä ajankohdassa tuntuukin tosi suppeilta, eikä pääse toteutukseen asti.
Siis periaatteessa ja ihan käytännössäkin tämä on edelleen tätä samaa. Vuosiluku on vain vaihtunut. Miksei sitä pyrkis aina siihen, että olis parempi ihminen? Sitä mä olen ainakin itse yrittänyt opetella, mutta selkeästi tästä alkuvuoden huumasta on tosi vaikea päästä karkuun.
Mä en tiedä oikein, että mitä mä nyt jaarittelen.. Mä olen taas nukkunut aika vähän, enkä oikein saa pidettyä ajatuksia ehjinä.
Mä voisin kyllä silti vielä kertoa teille tosta vuoden vaihteesta, että miten se täällä sitten loppujen lopuksi menikään.
Meille tuli kun tulikin ihan mukavasti väkeä, koska siis meitähän taisi parhaimmillaan olla 7 ihmistä täällä. Ei se hirveästi ole, mutta ei se ole liian vähänkää – sopivasti meiän olohuoneen istumapaikoille. Pääasia on, että saatiin kivat illanistujaiset aikaiseksi täällä.
Käytiin siinä kello 20 aikaan katsomassa Riihimäen keskuskentällä, hmm, olikohan se nyt yrittäjien järjestämä ilotulitus. Se oli samaan aikaan sekä mahtava, että jotenkin tosi tylsä. Se tylsyys varmaan johtunee lähinnä omasta päästä, koska ajattelee aina, että "kyllä olisi voinut olla parempikin!"
Sieltä me palattiin takaisin meille, ja alettiin sitten oikeestaan vasta istua iltaa. Istuttiin olohuoneessa ja kuunneltiin musiikkia. Eira laittoi meille keittiössä pöydän koreaksi (표). Käytiin syömässä nakkeja, erilaisia salaatteja, cocktailpiirakkaa ja munavoita, juustoja ja keksejä.. Myöhemmin kuunneltiin musiikkia ja pelattiin erinäisiä pelejä – ja nautittiin lisää juustoja ja keksejä. Mä otin aika rauhakseltaan olutta, koska ei se välttämättä enää ole se juttu. Se, että on mukavaa, on se juttu. Ja mulla oli mukavaa.
Pelailtiin siinä Aliasta ja se oikeestaan jäi kesken, koska kello alkoi lähestyä puolta yötä ja piti mennä pihalle vuoden vaihtumista juhlistamaan. Joka puolella pamahteli, mutta meiän lokaatio oli sikäli huono, että me nähtiin vaan taloja, puita ja niiden yllä poksahduksia ja välkettä. Nähtiin me toki muutamat kaverinkin räjäyttämät raketit, ja ne ihan huippupaikalta, vierestä.
Kun raketit oltiin ihasteltu, niin palattiin takaisin meille. Oli aika siirtyä seuraavaan peliin, joka olisi kyllä ilmeisesti täytynyt pitää ensimmäisenä pelinä.. Pelin nimihän on Poliittisesti epäkorrektia, ja mitä ilmeisemmin se vaatii ihmisiltä liikaa keskittymiskykyä – jota ei tässä kohtaa enää parilla ollut. Jos tätä peliä oltaisiin alkuillasta pelattu, niin oltaisiin ehkä saatu siitä se kaikki potentiaali ulos, mutta tässä kohtaa oli edes turha toivoa. Muutamat hyvät naurut kyllä irtosi, mutta ton pelin parissa niitä on yleensä tarjolla paljon enempi.
Pelin aikana ja sen jälkeen osa porukasta hupeni. Meitä jäi meille enää 4, eikä sekään oikeestaan tuntunut hassummalta. Lojuttiin olohuoneessa ja laiteltiin vuoronperää musiikkia YouTubesta. Mulle iski jossain vaiheessa mun nippelitietohiprakka päälle ja aloin kertomaan faktaa kappaleista ja esittäjistä. Tässä kohtaa mulle ei enää edes olut maistunut, mutta join sivistyneesti irvistellen valkoviiniä.
Jossain vaiheessa mentiin Eiran kanssa vielä käyttämään Nella pihalla ja päätettiin, että eiköhän meiän ilta ollut sitten siinä. Kaadoin noin puolilasia valkoviiniä terassilta maahan ja palattiin sisään. Hetki sen jälkeen kun me mentiin pehkuun, hiljeni myös olohuone. Bileet olivat päättyneet, ja kello oli mahdollisesti jotain 3-4 välillä.
Mulle ei kyllä tullut uni vielä siinäkään vaiheessa, vaan makasin sängyssä ja katselin videoita YouTubesta noin 8-9 asti. Sitten vasta se uni tuli..
Seuraavana päivänä, eli eilen, ei ollut sen kummempia oloja ja oli kuitenkin ollut kiva ilta. Kyllä mä kutsuisin sitä iltaa siispä lähes kaikin puolin onnistuneeksi. Sitten tää on ollut aikalailla vaan paluuta arkeen.
Ja, no.. Eipä mulla tässä enää mitään.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)