Kooste vuodesta 2019!

Nyt tehdään tosissaan tämä mikä olisi pitänyt jo viime vuoden puolella saada pakettiin.. Jotenkin ei vaan aika riittänyt. Nyt löysin itselleni tarpeeksi motivaatiota, jotta saan tämän tehtyä.

Tää vuoden läpikäyminen on tämmönen suhteellisen uusi tapa mulla, koska siis viime vuonna tein tämän ensimmäisen kerran. Se oli sen verran mukava projekti, että päätin oikeesti jo silloin, että tästä tulee jokavuotinen tapa. En tiedä kuinka jokavuotinen tästä oikeesti tulee, mutta mä haluaisin tehdä tän joka vuosi, ja siihen siispä pyrin. Tää on nyt toinen vuosi ja toistaiseksi tämä on edelleen ihan kivaa, vaikka vaatii aika paljon aikaa. Tosin, mitäpä sitä työttömällä muutakaan on kun aikaa..

Alottelin tän projektin tosissaan taas samalla tavalla kun viime vuonna; otin paperia ja kynän eteeni, ja aloin selaamaan viime vuoden kalenteria ja viime vuoden blogimerkintöjä samalla tehden merkintöjä jokaiselta kuukaudelta.

Yhtäkkiä, eli noin puolitoista tuntia myöhemmin, mulla oli 4 kappaletta A4-kokoisia papereita naamani edessäni täynnä tekstiä. Noistakin ehkä jotain karsiutuu pois ja joitakin asioita toki kerron pidemmin, joten en tiedä kuinka pitkä tästä merkinnästä siispä tulee.. Varautukaa nyt kuitenkin hyvällä asennolla, koska ei tää ihan tyngäksi tule jäämään.

Eiköhän nää alkujaarittelut ole tässä ja voidaan alkajaisiksi siirtyä takaisin tammikuuhun 2019!

● Tammikuun 7. päivä alkoi mun työkokeilu Riihimäen Nuorisoteatterilla. Olin tosiaan ennen sitä ollut RNT:llä Mun Maailma -teatterityöpajalla, josta sitten edellisen talonmiehen jäätyä sivuun vapautui minulle paikka. Kiitos ohjaajalle, että osasi ehdottaa minua kyseiseen työtehtävään.

● Sitten tutustuttiinkin talon tapoihin ja mun työtehtäviin. Jossain kohtaa työtehtävät tuli sen verta tutuiksi, että aloin kutsumaan mun omia hommiani "perushommiksi" ja niitä onkin sitten sen jälkeen tullut tehtyä.

● Blogin puolella ensimmäinen merkintä oli meiän kissasta Sarpasta, joka oli vuoden 2018 puolella joutunut leikkaukseen. Kirjotin siinä merkinnässä miten eläimet opettaa elämää ja miten hitaalta aika voi tuntua kun on epävarma toisen tilanteesta. Ja sitten siitäkin, että miten mahtavaa se sitten on kun toinen toipuu omaksi itsekseen ja kaikki tuntuu olevan taas paremmin.

● Olin blogin puolella kirjottanut myös siitä, että Mun Maailman jälkeen kun olin jäänyt lomalle odottamaan tätä työkokeilua, niin tämä loma tässä välissä ei ollut tuntunut lomalta. Se oli vain pitkien päivien rypäs, koska olin jokseenkin innoissani työpaikasta.

● Tärkeä pointti jonka löysin blogista oli myös se, että löysin tammikuussa kirpputorilta kasan Stabilo-merkkisiä kyniä, jotka on mun lemppareita. Niitä on mulla tällä hetkellä aika monta, mun penaalikaan ei meinaa pysyä kasassa kun se on niin täynnä niitä. Ne on vaan niin kivoja!

● Sitten olin alottanut blogin puolella kirjottamaan mun työviikot ylös. Niistä ei sinällään löytynyt mitään mielenkiintoista, mutta onpahan tullut kirjoitettua.

● Kävin katsomassa RNT:n version näytelmästä Reviisori. Se oli hyvä, mutta ei kyllä tehnyt mitään hirveen suurta säväytystä, koska en muista siitä tällä hetkellä oikein mitään.

● Ja töissä vaan perushommia, koska mitään sen kummallisempaa ei ollut vielä ilmennyt. Tein omia hommiani ja autoin muita kykyjeni mukaan.

● Tietääkseni elämäni ensimmäinen noro-virus vei työkyvyn noin viikoksi. Se oli kyllä hirveetä aikaa, mutta ei mennä siihen sen syvemmin. Kokemus, jota en välttämättä uudestaan halua kokea.

● Blogin puolella jatkoin töistä kirjottamista ja nyt olikin jo kuukausi työkokeilua takana. Siitä en ollut poiminut sen kummemmin mitään talteen, joten mennyt varmaan aikalailla omalla painollaan.

● Yritin tänne blogiin luoda jotain jatkuvaa ns. sarjaa, ja potkaisinkin käyntiin sellaisen kun "kuukauden silmäilyt". Siihen oli tarkoitus kirjoittaa joka kuukausi kaikki katsomani asiat; elokuvat, tv-sarjat yms. Rupesin oikein kirjottamaan ylös kaikki elokuvat, jotta muistaisin ne vielä seuraavan kuukauden alussa.

● Helmikuussa tuli myös saavutettua etappi 5 kuukautta ilman tupakkaa, mutta se ei ollut sujunut ihan ongelmitta. Olin alkanut nähdä unia siitä, että ihan arkisesti istuin meiän terassilla tupakalla. Muutenkin oli tullut takaisin semmoset tilanteet, että olis tehnyt mieli mennä tupakalle semmosten asioiden jälkeen kun olin 5 kuukautta sitten mennyt. Kummallinen takapakki, mutta siitäkin päästiin yli.

● Olin tutkinut jotain mun vanhoja blogimerkintöjä, ja kirjoittanut uuden blogimerkinnän siitä miten joskus aikanaan olen saattanut suuttua joistain kommenteista. Sillon kun en ollut vielä ihan näin hyvä kirjoittaja kun olen nykyään, niin monet mun asiat oltiin ilmeisesti ymmärretty väärin ja sitten kommentoitu sen mukaan, sitten mä olin suuttunut niistä kommenteista ja kierre oli valmis.

● Kirjotin myös mun hajuaistiyliherkkyydestä ja oltiin myös käyty kokeilemassa Burgerking. Ja sitten siellä oli ihan mielenkiintoinen pätkä mun "rikoshistoriasta".

● Työpaikalla oli ollut suunnitelma, että mun työkokeilu muuttuu palkkatueksi tässä kohtaa. Niin vaan ei käynyt, koska oli ilmeisesti jotain ongelmia.

● Kävin auttamassa kaveria muutossa. Hmm, miksiköhän mä otin näinkin arkisen asian ylös? No, siinä se nyt kuitenkin on.

● Maaliskuussa päädyinkin sitten elämäni ensimmäiseen ns. isompaan leikkaukseen. Tai no, varmaan periaatteessa aika samassa mittakaavassa kitarisaleikkauksen kanssa, mutta ehkä hieman isompi mulle itelle. Jouduin ihan yksin kulkemaan hoitajien ja muun sairaalahenkilökunnan perässä leikkaustakissa. Se oli tosi jännittävä ja pelottava tapahtuma. Siitä tulikin sitten saikkua ja olin noin viikon sivussa.

● Seuraava viikkokin meni siten, että ei saanut oikein rehkiä. Piti ottaa kevyesti, että leikkaushaava pääsee rauhassa paranemaan. Tein siis töissä lähinnä perushommiani hieman kevennettynä (eli hitaammin).

● Blogin puolelta mä luin vähän fiiliksiä leikkauksen jälkeisistä päivistä. Osa tekstistä oli mulle ihan kuin uutta.. Olin jotenkin täysin unohtanut niitä asioita, vaikka mulle ne oli tapahtunut. Kirjoitinkin silloin siitä, että olin leikkauksen jälkeen monta päivää ikäänkuin usvassa.

● Maaliskuussa mun päältä meinattiin myös ajaa. Ja siis jalkakäytävällä. Sillä autolla ei ollut mitään asiaa koukata siinä kohtaa jalkakäytävällä, mutta siitä se vaan kiihdytti. Aika varmasti oli tarkoitus vaan ajaa jonkun random-ihmisen päälle, mutta epäonnistui, koska ei olisi muuten ehtinyt takaisin omalle ajoradalleen vaan olisi kolaroinut.

● Kirjotin myös blogiin pätkän siitä, että miten minä lopetin tupakoinnin.

● Maaliskuussa saatiin myös suru-uutisia. 

● Töissä lähinnä vaan perushommia, mutta sitten oli yksi viikko kun mun pää meinasi ensimmäistä kertaa todella hajota. Osa siitä oli kyllä mun syytä, mutta kyllä tavallaan syytän myös yhtä toista henkilöä. Mun syy siinä oli se, että en osaa sanoa ei, ja toisen syy oli se, että mulle annettiin kokoaika uusia työtehtäviä, jotka olisi pitänyt priorisoida kiireisimmäksi. Yhtäkkiä mulla oli lista työtehtäviä, jotka kaikki piti tehdä ensin. En saanut siihen mitään tolkkua omassa päässäni ja kaikki vaan paisui. En tarkalleen muista miten se päättyi, mutta iso osa niistä töistä jäi tekemättä ja kävin asiaa läpi pomon kanssa. Saatiin selvyys asioihin ja alkoi taas uuden asian opettelu.

● Tässä kohtaa taas mun työkokeilun piti muuttua palkkatueksi, mutta asiat ei olleet vieläkään edenneet niin pitkälle. Työkokeilu jatkui siispä vielä.

● Blogissa mulla ei ollut tälle kuulle oikein mitään kummempaa, koska olin kirjottanut vaan lähinnä työkuulumisia.

● Yksi ainut asia mikä käsitteli jotain muuta kun työtä, käsitteli mun elämäntyyliä elää hetkessä. Vertailin sitä siinä Eiran tapaan suunnitella kaikki jo vuotta etukäteen. Miten me tässä tapauksessa ollaan kuin yö ja päivä, mutta ehkä tässä tapauksessa vaan täydennetään toisiamme. Vaikka siis mun hetkessä elämisestä tuli paljon ongelmia Hyvinkäällä asuessamme, koska saatoin vaan lähteä juhlimaan ilman sen kummempia suunnitelmia ja Eira ei pitänyt siitä. Onneksi se on aikalailla loppunut täällä Riihimäellä.

● Ainiin, täyttihan mun blogi Huhtikuussa 10 vuotta! Siitä oli oma merkintänsä kyllä vielä.

● Toukokuussapa meillä oli RNT:n kevätfestarit. Siellä mun olisi pitänyt seisoa koko päivä trampoliinin luona ja vahtia, että ohjeita noudatetaan. En tosin pysynyt siinä, koska mun panostani kaivattiin myös kioskissa – hyppäsin sinne grillimestariksi. Paistelin koko loppu päivän siispä makkaraa.

● Sit meillä oli työporukan kevätpäivä, joka siis tarkoitti sitä, että meille oltiin järjestetty vähän tapahtumaa ja sen jälkeen oli tarkoitus siirtyä viihteelle. Ikäänkuin pikkujoulut, mutta keväällä.

● Töissä muuten aikalailla vaan perushommia.

● Blogin puolella oli taas suhteellisen hiljainen kuukausi. Olin kirjottanut lähinnä vaan uudestaan ajatusvääristymistä, joka oli siis päivitys vuoden 2012 ajatusvääristymät-merkintään.

● Ja jossain työhon liittyvässä merkinnässä olin pohtinut sitä, että miten paljon lapset pölyttää. En mä ihan joka päivä silloin vielä imuroinut teatterin tiloja, mutta vähintään parin päivän välein, ja aina kaikki tilat oli ihan pölyn peitossa. Sitä minä vaan suuresti ihmettelin.

● Kesäkuussa mun palkkatukisopimus varmistui! Kuukausi vielä työkokeilua ja sitten siirryttäisiin tienaamaan enemmän.

● Kesäteatterista pidettiin palaveria. Muistaakseni lähinnä vaan, että mitä kukin tekee siellä. Kesäteatteri alkoi sitten 29.6. kun potkaistiin käyntiin Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset -esitys.

● Sitten oli Juhannus ja melkein heti sen perään mä täytinkin jo 30 vuotta.

● Blogin puolella oli ollut taukoa kirjottamisesta, koska työt ja muutenkin mulla oli iskenyt pelikausi päälle. Olin innostunut pelaamaan pitkästä aikaa Minecraftia kavereiden kanssa ja se vei lähes kaiken ajan.

● Sitten oli ollut joku yö kun olin miettinyt, että jotain pitäisi tehdä itselleni. Päädyinkin silloin jonkinlaiseen päätökseen siitä, että rupean tarkkailemaan omaa syömistäni. Tästä potkaisiin käyntiin tänne blogin puolelle Alle 2000 kcal -"sarja". Aloin pitämään ruokapäiväkirjaa ja vähän jakamaan ruokailuja pitkin päivää.

● Olin myös kirjottanut siitä, että miten yhtäkkiä kaikki onkin niin helppoa. Olin muka muutamassa viikossa saanut ruoka-asiani paremmalle tolalle. Nyt kun ajattelen, niin olen varmaan kirjotellut vain lämpimäkseni, koska ei se tosiaankaan ollut niin helppoa. Sen eteen piti tehdä vielä pitkälti töitä.

● Heti kun olin aloittanut Alle 2000 kcal -"sarjan", niin laiskistuin blogin kanssa muuten. Aloitin siispä heti perään uuden "sarjan", joka kantoi nimeä "jokaiselle jotakin". Tän oli tarkoitus olla semmonen merkintäsarja, missä kerron kaiken mitä edellisen kuukauden aikana on tapahtunut.. Ja näin mun ei tarvitsisi muka kirjottaa muuta. Onneksi se ei kuitenkaan mennyt ihan näin.

● Jossain olin pohtinut myös sitä, että kesä ei ollut tuntunut kesältä ja olin päässyt ihan liian vähän mökkeilemään. Käytiin kesällä tasan kerran mökillä ja se oli meiän perinteinen juhannusreissu.

● Kirjotin blogin puolelle vielä mun araknofobiastani, minkä sain kun aloitin aikanaan paniikkihäiriölääkityksen. Kukaan ei meinaa koskaan uskoa, että iso mies voi pelätä hämähäkkejä, mutta näin se vain on. Se on munkin mielestä ihan järjenvastaista, mutta minkäs minä sille voin..

● Kesäteatteri oli lähtenyt kunnolla käyntiin. Mun tehtävät siellä oli; kasata kioskit muun työryhmän kanssa ennen kun lipunmyynti aukeaa. Sitten toimia apumiehenä kaikille ja väliajalla siirtyä paistamaan makkaraa. Makkaraa tulikin paistettua koko kesänä ehkä helposti oma ennätysmäärä. Jossain kohtaa mun työnkuvaa laajennettiin vielä siihen, että olin portilla tarkastamassa ennakkoon ostettuja lippuja. Alkuun se pelotti, mutta lopulta mä salaa jopa pidin niistä ihmiskontakteista.

● Onnistuin jotenkin sotkemaan mun kalenterin siten, että mulla oli yhtäkkiä 10 päivää töitä ilman minkäänlaista taukoa. Muutenkin toi heinäkuu meni aikalailla siten, että jouduin pitämään vapaapäivät erillään toisistaan, koska kesäteatteri vaati myös useita viikonloppuja. Se oli aika uuvuttavaa, mutta kyllä mä silti nautin siitä tekemisestä.

● Heinäkuussa mä sain tosiaan mun ensimmäisen palkan! Eli oltiin tosissaan siirrytty työkokeilusta palkkatuelle.

● Blogin puolelle olin kirjottanut synttärikortista, jonka sain mun vanhemmilta. Äiti oli siis ilmeisesti itse sen askarrellut ja se oli ehkä parasta mitä oon ikinä saanut. Mä en oo aikoihin katsellut mun omia vauvakuvia ja siinä kortissa olin siis minä vauvana.. Katoin sitä kuvaa monta päivää hieman kyyneleet silmissäni. Ikävä, haikeus, mutta useimmiten myös samalla hymyillen.

● Sitten heinäkuussa vaihettiin meiän jättiläismäinen blenderi pienempään ja käytännöllisempään.

● Töiden ja kaiken muun kiireen takia mä en kerennyt oikein nauttia kesästä siten kun olen yleensä siitä tykännyt nauttia. Kesäfiilistä ei siispä oikein ollut ja harmaa kaupunkikin kiukutti. Olisin tahtonut vaan hetkeksi irti kaikesta, johonkin mökille vaan olemaan.

● Sitten kirjoitin pätkän sipseistä, koska sipsit on aina ollut mun isoin kiusaus. On sitä vielä nykypäivänäkin, mutta olen onneksi onnistunut pitämään ne suhteellisen vähäisenä.

● Tänne olin kirjoittanut myös pari humoristista pätkää siitä, että mua ärsyttää Facebookissa tietyt asiat; kirjoittavat eläimet ja annetaan-ryhmät.

● Kesäteatterilla meni tässäkin kuussa mukavasti aikaa. Ei se haittaa, koska se oli oikeesti tosi kivaa. Enemmän haittasi se, että se sitten loppuikin elokuussa ja piti siirtyä takaisin normaaliin arkeen ja sisähommiin.

● Elokuussa tuli täyteen myös vuosi ilman tupakkaa! Ja sinä samaisena päivänä, 23.8., lähdettiin viikkonlopuksi Viroon. Tää viikonloppu olikin ensimmäinen pitkään aikaan kun mulla oli vapaata.

● Blogin puolelle olin kirjottanut siitä, että tilasin itselleni uuden tietokoneen. Se oli tavallaan vahinko, mutta suunniteltu sellainen. Siellä nettisivulla oli joku epämääräinen teksti, jota klikkasin ja sen jälkeen se vaan ilmoitti tilauksen lähteneen. Ei se mitään, kone oli nyt tilattu.

● Kivasti alkanut ruokapäiväkirja oli jäänyt jo tässä kohtaa taka-alalle. Siitä oltiin kuitenkin opittu jonkinlainen ruokarytmi, joka jäi kyllä elämään.

● Ja koska eihän tietokoneen saapuminen kauaa kestä, niin olin elokuussa jo päässyt kokeilemaankin sitä. Kaikki pelitti paremmin kun hyvin! Olin kovasti tyytyväinen.

● Jossain kohtaa elokuuta musta alkoi tuntua, että arki on liian kaavamaista. Pystyin kirjottamaan mun jokaisen päivän melkein ylös kirjottamalla yhen päivän. En tiedä teinkö asialle jotain, vai onko elämä yhä yhtä kaavamaista, mutta nyt se ei ainakaan tunnu niin raskaalta kun se tuntui silloin.

– Ja koska elokuussa tuli täyteen vuosi ilman tupakkaa, niin päätän nyt kirjottaa tähän tämänhetkiset tilastot tupakan osalta: Tällä hetkellä olen siis ollut polttamatta 1 vuoden, 4 kuukautta ja 11 päivää. Rahaa olen säästänyt 3241 euroa (missä ne on?). Olen jättänyt polttamatta 9972 tupakkaa ja pidentänyt elämääni täten 125 päivää. Ja olen tehnyt 831 tuntia jotain muuta kun tupakoinut!

● Syyskuun osalta mulla ei ole töistä sanottavaa kuin se, että tein siellä vain perushommia. Mua jossain vaiheessa rupes oikein ärsyttämään "perushommat". Ei siis silleen, että ne ois työnä ollut jotenkin vaikeita ja ylitsepääsemättömiä, mutta kun jouduin jokaisessa työpalaverissa sanomaan vain "no, oon oikeestaan tehny vaan näitä mun perushommia.." kun muut selosti hirveän litanian kaikkea. Tuntui jotenkin, että ei ite tee mitään ja muut tekee hirveesti. No, loppuun asti menin silti sillä "perushommia"-lauseella.

● Eira lähti lomalle Espanjaan ja mä jäin huolehtimaan kodista ja eläimistä taas viikoksi yksin. Tän viikon aikana Nella kävi mun mukana pari kertaa töissä, mutta ei siitä oikein työkoiraksi ollut; se lähinnä murisi ja ärhenteli kaikille.

● Sit olin taas kerran kirjottanut jotain alkoholin arvottamista uudelleen tänne mun blogiin. No, sanottakoon nyt, että se alkoholi on pysynyt arvoasteikossa siellä "ei niin tärkeät"-asiat lokerossa. Ja se on ollut ehkä oikein mainio päätös.

● Syyskuussa alotin semmosen "minisarjan" täällä mun blogissa, koska siis aloin käymään läpi vuoden 2009 blogimerkintöjä. Lueskelin ne läpi ja kerroin niistä aina vähän jotain. Se oli omasta mielestä tosi kiva juttu, mutta lukijat se onnistui karkoittamaan. Harmi.

● Syyskuussa mä innostuin taas lenkkeilystä. Kävin tekemässä kävelylenkkejä, joissa mä pyrin jonkinlaiseen lisäsuoritukseen siten, että hölkkäisin myös edes pieniä matkoja. Se oli kyllä silloin tosi jees.

●Syyskuussa onnistuttiin myös yllättämään isoveli. Sille oltiin sen selän takana järjestetty synttäripippalot ja se ei osannut arvata mitään! Vaikka pari kertaa kävikin kuulema lähellä, että se olisi saanut tietää niistä etukäteen.. Aina joku onnistui selittämään tilanteen siten, että salaisuus säilyi. Itellä oli semmonen tehtävä kyseisenä juhlapäivänä, että mun piti harhauttaa veli pois kotoota, jotta siellä saadaan asiat kuntoon. Onnistuin!

● Töissä perushommia, mutta nyt mulla oli ilmeisesti jotenkin päässyt taas homma niin pahasti arkeutumaan, että tuli ihan sanomista työnlaadusta. Silloin mä päätin, että kaikki muu töissä on toissijaista, kunhan hoidan vaan omat hommani. Siitä lähtien mä menin aina ensimmäisenä tekemään mun omat hommat, ennen kun autoin yhtään ketään muuta. Sen jälkeen työnlaadusta ei tullut sanomista vaan tuntui, että kaikki oli ihan tyytyväisiä.

● Lokakuussa oli siskonlapsen tuparit, jossa tuli käytyä. Siellä oli kaikenlaisia kivoja öttiäisiä. Ei siis ihan perinteisiä lemmikkejä, vaan siis torakoita yms. terraarioissaan.

● Tuli käytyä katsastamassa Pomo-esitys. Siinä näytteli mm. Ilkka Heiskanen, Juha-Pekka Mikkola ja sit siinä oli myös meiän oma poika Otto Haaparanta. Mahtavinta ehkä oli nähdä oma kaveri isojen tähtien kanssa lavalla, mutta oikeesti mahtavinta oli se, että tyyppi on päässyt mukaan tommoseen projektiin! Se jos kuka sen oikeesti ansaitsi, koska tyyppi pistää aina sydämensä mukaan kaikkeen mihin ryhtyy.

● "Jokaiselle jotakin"-"sarja" alkoi tulla jonkinlaiseen päätökseensä, koska musta tuntui, ettei mun ole järkeä kirjottaa enää mistään niistä asioista, joita siinä yleensä käsittelin. Se ikäänkuin kuivui pois.

● Lokakuussa katsoin elokuvan "Teit meistä kauniin" ja siis se oli kyllä ihan mahtava. Pidin kyllä vahvasti! Eikai se muuten olisi saanut omaa merkintäänsäkään.

● Sitten täällä blogin puolella mainostin sitä, että ostettiin meille uusi televisio. Sitten paljon sitä, että miten kivaa lenkeillä käyminen olikaan. Ja ehkä parasta oli ns. uudet viikonloput. Hitaat aamut aamutakki päällä kahvia hörppien ja tehden asioita joista itse pitää, ai että.

● Yhtenä tämmöisenä hitaana aamuna mä havahduin siihen, että mulla on joulufiilis. Kaikki sinä aamuna muistutti mua joulusta jotenkin ja mulla oli harvinaisen hyvä fiilis.

● Vaan sitten saapui marraskuu, joka jotenkin vaan mursi mut täysin. Töiden puolesta mulle tuli lisää painolastia, koska tiedostin sen pian loppuvan ja uusia töitä pitäisi saada. Sitten jäin sitä pyörittelemään päässäni ja yhtäkkiä kaikki padotut asiat alkoi tippua mun niskaan. Mä menin jotenkin ennennäkemättömällä tavalla hajalle. Se oli semmosta usva aikaa taas. Menin aika usvassa töihin, suoriuduin usvassa töistä ja tulin kotiin vaan olemaan. Pyöräilymatkat töihin ja töistä kotiin mulla oli vaan kyyneleet silmissä, mutta aina perille päästyä mun piti taas ryhdistäytyä. Ei voinut näyttää sitä töissä eikä kotona. Olin jotenkin tosi syvällä masentuneisuudessa ja musta tuntui, etten saa tukea mistään – kun en sitä hakenutkaan. Se oli vaan jotain niin kamalaa, enkä tahdo ihan heti uudestaan, josko enää ikinä.

● Blogin puolella tosiaan kävin läpi sitä kuinka mun patterit on ihan lopussa. En jaksanut mitään muuta kun vaan käyttää kotonaoloaikani siten, että tein asioita, jotka vain kulutti aikaa. Mitään intohimoa mitään kohtaan ei ollut, kunhan vain selviytyisin päivästä toiseen. Jossain vaiheessa se olo alkoi helpottaa, mutta ei pitkäksi aikaa.

● Kirjotin siitä, että nukuin tosi huonosti. Ja siis niin, mä nukuin tosi huonosti koko kuukauden. Muutamia tunteja yössä ja nekin aikalailla väärään aikaan. Saatoin nukahtaa vasta 00 aikaan yöllä ja heräsin uuteen päivään jo 02.

● Jossain kohtaa Eirakin ehkä alkoi uskoa, että ei mulla ole kaikki hyvin ja yritti alkaa ymmärtämään mua. Silloin mulla itsellänikin helpotti olo, vaikka en tavallaan mitään ymmärrystä ja apua ollutkaan kaivannut.. Aloin nousta sieltä usvasta, ja tuleva joulukuu edesauttoi sitä kivasti. Onneksi olen jouluihminen ja saan joulukuusta voimaa.

● Joulukuu alkoikin sitten aikalailla uudella energialla, huh.

● Töissä tein, yllätys yllätys, lähinnä vaan perushommia. Viimeisinä viikkoina tein mun henkilökohtaista loppusiivousta siellä, koska siis joulukuun loppuun mulle oltiin vaan kirjoitettu palkkatukisopimus.

● Joulukuussa oli myös firman pikkujoulut. Käytiin syömässä ihan ok ruokaa ja käytiin katsomassa mainio teatteriesitys; Klassikko jo syntyessään. Se oli erilaista ja uutta itselle, ja siksi pidin siitä. Toki tämän virallisen ohjelman jälkeen jatkettiin vapaampaan ohjelmaan, eli laulamaan karaokea kuppilaan.

● Joulukuun haastavin osuus on se, että joululahjojen lisäksi mun täytyy aina hankkia Eiralle syntymäpäivälahjakin. Yhden lahjan keksiminen on nykyään jo itsessään haastavaa, mutta että pitäisi hankkia vielä kaksi samassa kuussa.. No, mä ehkäpä onnistuin siinä kuitenkin! Eira väitti pitävänsä kaikista lahjoista mitä se multa sai.

● Mun joulukalenteri, eli blogiputki, onnistui täydellisesti. Ehkä jopa ylitäydellisesti, koska putki jatkui ihan koko kuukauden! Sitä ei ole koskaan aikaisemmin tapahtunut.

● Joulukuun blogitapahtumia on ymmärrettävästä syystä hyvin vaikea lähteä kirjaamaan ylös, koska siis.. Pitäisi kirjata melkein kaikki.. Pääkohdat itselle ehkä kysymykset ja vastaukset -merkinnät, koska mä tykkään vastailla kysymyksiin. Kaikki maalaukseen liittyvä ja toki siis kaikki muukin positiivinen! Sitten siellä oli toki toi joku flunssa, joka ajoi hetkeksi työkyvyttömäksi ja toi mukanaan ihan uudenlaisia taudinkuvia; kuten nyt sylkirauhasen turpoaminen/kalkkeutuminen (mitä se nyt ikinä olikaan).

Ja tässä oli tämä! Antakaas kun kerroin teille, että kauanko mulla kesti tässä yhteensä.. No, nyt mä sen kerron teille; alotin tän nimittäin siinä aikalailla tasan kello 7 aamulla ja kello on nyt 11:19. 4 tuntia ja 19 minuuttia.. Välissä pidin vain yhden pienen tauon kun hain lisää kahvia..

Joten jos te ette nyt lue tätä tekstiä niin mä syyllistän teitä! Syyllistän teitä.. No, syyllistän jostain! Mä käytin tähän paljon mun aikaani ja jos te ette ole lukeneet tänne asti niin mulla on oikeus siihen.

Nyt en jaksa enää venyttää yhtään, koska haluan tehdä jo jotain muuta! Kiitos, hei!

Terveisin,

Tekko