Ensimmäiseen ehkä varttiin mä en voinut tehdä mun oikeella kädellä mitään, koska sitä käyttäessä se vihlasi aina vaan uudestaan ja uudestaan selkään. Sitten se alkoi hieman helpottamaan, mutta muistutti kokoaika olemassaolostaan.
Tässä kohtaa mä olen valmis vastaanottamaan mitalin, koska entinen Vesku olis sanonut, että nyt lähdetään kotiin ja oikein liukkaasti. Nyt mä jäin töihin ja suoritinkin työpäivän suhteellisen mallikkaasti loppuun. Tahti ei tietenkään ollut ihan sama mitä se oli ollut parina aikaisempana päivänä, mutta suoriuduin kuitenkin. En vaan tiedä, että oliko se töihin jääminen kuitenkin virhe?
Kotiin kun lopulta pääsin, niin eipä se selkä ainakaan terveemmäältä vaikuttanut. Jokainen liike sai jonkinlaisen vihlasun aikaiseksi.
Mä oon varmaan kertonut täällä aikasemminkin, että jos mua sattuu johonkin, niin mä teen sen yleensä hyvin selväksi täällä kotona. Eira varmasti nyt tietää, että mulla on selkä kipeä, koska sitä niin monesti sille eilen valittelin. Mutta on tää kipu nyt kyllä semmonen, että vaikka en valittelisi sitä ääneen, niin saa tää mut välillä änähtämään täällä ihan yksinänikin. Äsken meinaan heräsin, avasin silmät ja yritin kääntyä kyljelleni.. Kipu pakotti mut huudahtamaan kivulle ominaisia ääniä, kuten "AAA!"
Mun on oikein hyvä, jos pysyn mahdollisimman liikkumattomana. Sain itseni juuri ja juuri kammettua sängystä ylös ja keitin itselleni vähän kahvia, jotta voin kaikesta huolimatta aloittaa tämän päivän jotenkin. Ehkäpä toi selkäkin tosta jokseenkin jossain vaiheessa vetreytyy? Nyt istun tietokonetuolissani kuin jonkinasteisesti halvaantunut; pää jostain syystä hieman kallellaan ja vain kädet liikkuu.
Hmm, jos yritän hieman valaista, että missä se kipu on.. No, pituussuunnassa ehkä noin keskellä selkää, mutta leveyssuunnassa ehkä melkein enemmän oikean kyljen puolella. Jos joku tietää, että mitä siellä on ja/tai mikä siellä voi helposti tulla noin kipeäksi, niin olisin kiitollinen kaikesta tiedosta. Eiralta kysyin eilen, että pitääköhän sitä ihan päivystykseen lähteä, niin se tokaisi vaan "ei ne siellä sille mitään tee". Ehkä ei, mutta olisipa ainakin ollut diagnoosi..
Ajattelin sinne päivystykseen menoa lähinnä siksi, että tää vaikuttaa hieman mun hengittämiseenkin. Jos yrittää syvään hengittää, niin vihlasu tapahtuu myös silloinkin. Toisaalta, eikai sitä ihmisen tarvitse kokoaika syvään hengittääkään. Hmm, ehkäpä tää menee ajan kanssa.. Jos ei viikonlopun aikana, niin sitten kai voidaan miettiä sitä päivystykseen menoa ehkä uudestaan?
Ja taas on pakko puhua Hesburgerista muutama sananen. Sanoin kai jossain, että kirjottelen paremmin mietteitäni kun harjottelu tulee päätökseensä.. No, nyt se luultavasti tuli päätökseensä tämän selkän takia. Tämän ja huomisen päivän kun olisi vielä selkä pysynyt kasassa, niin olisin saanut täyden kokemuksen, mutta nyt se jää luultavasti kahta päivää vajaaksi.
Täytyy sanoa, että mun ajatukset on mennyt aikalailla vuoristorataa ton paikan kanssa. Kun pääsen siihen paistomoodiin, niin silloin mua ei pidättele mikään ja mä tykkään siitä hommasta todella. Vaan kun siihen tulee joitain muuttujia, kuten työkaveri sähläämään omiaan tai jokin eriskummallinen tarkennelappu, menee moodi pois päältä. Myös vegaaniset tilaukset, tortillat ja välillä myös jotkut kanatuotteet sekoittaa pakan, mutta niiden kanssa on jo pikkusen oppinut tulemaan toimeen. Paisto siis pääosin onnistuu mutkitta ja se on oikeesti ihan kivaa ja aikaavievää hommaa lopulta.
Alkuun kun en osannut mitään niitä reseptejä ulkoa, niin mulla oli kiire kokoaika. Se loi ihan kamalan paineen, ja paine taas johti jonkinlaiseen ahdistumiseen. Pari kertaa ahdistuinkin niin pahasti, että jouduin oikeesti vaan lähtemään pois sieltä paistopisteeltä ilman mitään sanoja. Palasin hetken päästä kerättyä itseäni hieman jossain, mutta siitä sainkin kerran kuulla "Mihin sä Vesku kokoaika katoat?" Kokoaika oli ehkä liiottelua, kun on kadonnut ehkä kaksi kertaa kahden päivän aikana.. No, katoilut kuitenkin loppui siihen, koska seuraavana päivänä mulle oli ilmeisesti jo mennyt reseptit päähän ja mun vauhti oli kasvanut huimasti.
Ei ne reseptit mitenkään monimutkaisia ole, mutta on niissä oma hommansa silti. Jos joutuu lunttimaan kokoaika lapuista, että mitä tulee mihinkin, niin onhan vauhti nyt tietenkin hitaampaa. Ajattelin aika monesta asiasta alkuun, että "mä en opi tätä ikinä", mutta toisin kävi. Onneksi opin, huh. Toissapäivänä tai sitä edeltävänä päivänä oli ehkä mun omasta mielestäni mun paras päivä. Mä olin aikapitkälti yksin paistopisteellä aamuvuoron ja paistoin täydellisessä paistomoodissa burgereita tiskiin kuin ammattilainen. Kaksi ihmistä olisi halunnut palkata mut siltä seisomalta. Toinen itseasiassa kesäapulaiseksi ja toinen henkilökohtaiseksi paistajakseen.
Niin, kesäapulaisen paikkaa mietin pitkään ja hartaasti. Toisaalta mua kiinnostaisi, mutta toisaalta tässä tulee kyllä taas sen verran suuri elämänmuutos eteen, että haluaisi ehkä ensin tottua siihenkin. Tarkoitan siis muuttoa Hyvinkäälle. Ja muutenkin mietin noita raha-asioita, jotka ei nyt oikein muuttuisi suuntaan taikka toiseen – tai no, saattaisin ehkä pitkässä juoksussa jäädä jopa tappiolle. Työkokemuksen kannaltahan se kesäapulaisuus olisi tosi hyvä juttu, varmasti edesauttaisi alalla eteenpäin, mutta sitten taas.. Onko sitä kuitenkaan valmis tekemään käytännössä ilmaiseksi töitä, vaikka se kokemusta kerryttäisikin? Mulle tarjottiin vaan kahta ja puolta työpäivää viikossa, että ei sitä työtä nyt ihan mahdottomasti olisi edes tehtäväksi.. Hyvinkäälle muuton jälkeen työmatkaa pitäisi vaan taittaa ensin n. 3,3 km kävellen, pyörällä tai rullaluistimilla, sitten hypätä junaan, joka maksaa rahaa, ja sitten kävellä tms. Riihimäen asemalta Riihimäen Prismalle..
Mä oon aika varma, että en 20h/viikko -sopimuksella kyllä lähde tähän mukaan. Varsinkaan nyt kun Eira on vielä äityislomalla, ja sen saamat sosiaalietuudet vaikuttaa mun saamiin etuuksiin. Tappiollehan siinä jäätäisiin, eikä se oikein ole vaihtoehto siinä kohtaa kun palaa taas vuoka-asuntoelämään.
No, minäpä jään tänne potemaan mun selkääni ja kärsimään huonosta omastatunnossa sen takia, että en pystynyt saattamaan tota työharjottelua täydellisesti maaliin. Toivottavasti eivät siellä töissä ajattele, että kun eilen oli näytön arviointi, että nyt vaan pyllyilen ja jätän sen takia menemättä.. Että ei muka tarvitsisi enää hoitaa.. Mä olisin halunnut hoitaa, mutta mä en rehellisesti uskalla tän selän kanssa tänään lähteä mihinkään.
Tein muuten siis kaksi näyttöä ja molemmista arvosanaksi 4. Olen oikein tyytyväinen siihen.
No, nyt ei mulla muuta.
Terveisin,
Vesa-Matti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)