Mä huomaan, että jos otan iteltäni raamit pois syömisen suhteen, niin se lähtee täysin lapasesta. Paaston aikana mä söin kun mulla oli nälkä tai kun oli fiksua syödä, mutta nyt mä syön kun mua huvittaa. Se on hyvin ikävää. Onneksi mä oon syönyt tässä lähinnä vaan leipää, enkä mitään herkkuja kokoaika, että sikäli ei pitäisi ihan mahdoton huoli olla.
Tää on ollut hyvin ristiriitaista aikaa sikäli, että mä olen samaan aikaan tosi onnellinen, että saan syödä koska mua huvittaa ja niin paljon kun mua vaan huvittaa, mutta sitten mulla on kokoaika se hirveä stressi siitä, että mun tulokset mitätöityy täysin ja joudun aloittamaan pätkäpaaston taas ikäänkuin ihan alusta. Toivottavasti en kuitenkaan sieltä melkein 130 kilosta, mutta kyllä tässä varmasti jokunen kilo lisää kertyy kun ei edes tee mitään kuluttaakseen niitä ylimääräisiä kaloreita.
Ja tää kesäloma-ajatus lähti siis ihan puhtaasti siitä kun toi mun selkä meni siellä Hesburgerissa. Mä en ole varma, että miksi se aiheutti mulle näläntunnetta kokoaika, mutta sitä se siis aiheutti. Voiko selkäkivut olla jotenkin yhteydessä vatsalaukkuun? Kuulostaa oudolta. Mä siis söin, mutta se ei poistanut nälkää. Mä join paljon vettä, jotta jos se näläntunne olisikin ollut vain janontunnetta, olisi se mennyt sillä ohi.. Mutta ei. Mulla oli selkä kipeänä ja jatkuvasti vaan nälkä. Lopulta päätin, että en taistele vastaan ja kokeillaan, että miten käy jos annan itselleni vähän enempi siimaa.
Nyt selkä alkaa olemaan jo parempi, mutta jatketaan tätä kesälomaa nyt kuitenkin vielä. Lähinnä ehkä siksi, että vaakakin on jo pakattu, enkä saa tuloksia ylös.. Näettekö miten hyvä olen keksimään tekosyitä?
Mä haluaisin, nyt kun selkä taas on paljonkin parempi, alkaa taas tekemään jotain. Rullaluistelemaan tai pyöräilemään. Mutta mä en saa aikaiseksi, koska mulla on nyt tämä "odotan Hyvinkäälle muuttoa"-kausi päällä, enkä osaa keskittyä muuhun kun siihen odottamiseen. Kaikki mun pyöräily- tai rullaluistelulenkit mä ajattelen päässäni kokoaika niin, että "sitten kun ollaan Hyvinkäällä.." Vähän kehnoa, mutta minkäs teet? Toki voisin pakottaa itseni lähtemään.. Ja niin aion varmasti jossain vaiheessa tehdäkin, koska onhan tämä nyt turhauttavaa.
Eilen kävin moikkaamassa yhtä kaveria niin, että laitoin Maxin rattaisiin ja käveltiin. Noin 5 kilometriä tallusteltiin lopulta ja se oli ihan mukavaa. Vaan kun Max ei nukahtanut sen lenkin jälkeen, ei niin millään, niin jouduin kävelemään vielä noin kilometrin matkan, josta taas huomasin, että pitäisi kyllä ehdottomasti tehdä enemmän kuntonsa eteen. Se pääsee niin nopeasti huonoon jamaan, että ei pitäisi antaa selkäkipujen pysäyttää ja jäädä vaan makaamaan.
Noin 6 kilometriä kävellen, vauvaa rattaissa työntäen, oli meikäläiselle tosi suuri urheilusuoritus, vaikka sen pitäisi olla enemmänkin normi kuin suuri suoritus. Eli ehkä pitäisi nyt vaan alkaa väkisinkin tekemään jotain.
Tässä ei siis tavallaan olla kadonneen motivaation perässä, koska siis mulla on paljon ajatuksia ja haluja alkaa taas harrastaa, mutta kun asetan ne tosiaan kalenterissa ihan väärään paikkaan. Kaiken pitäisi tapahtua tässä ja nyt, eikä vasta sitten kun.
Eli tässä on siis hyvät lähtökohdat itsensä lihottamiselle taas. Olen antanut itselleni luvan syödä nyt, mutta liikunnan olen asettanut muutaman viikon päähän. On se kyllä mielenkiintoinen se ihmisen mieli, kun voi tehdä tämmösiä temppuja.
Ja jotta ei jaariteltaisiin enempiä mun syömisestä, liikkumisesta ja lihomisesta, niin haluaisinkin kysyä teiltä tässä kohtaa, että kiinnostaako jotakuta teistä kesäkuuputki? Että alotetaan kesäkuun 1. päivä ryyppäämään ja lopetetaan 30. päivä? No ei tietenkään, hyi. Todellisuudessa tarkotan siis sitä, mitä tein viime kesänäkin, ja mitä teen yleensä joulukuinakin (onpas muuten mielenkiintoinen taivutus), mutta nimellä joulukalenteri. Eli siis kirjoittaisin mahdollisimman monena päivänä putkeen jotain mitä ikinä keksinkään.. Kuulumisia ja muuta mukavaa. Niin, se semmonen, kiinnostaako se ketään?
Mä en ole itse ihan varma mun omasta motivaatiosta, koska mun kaikki motivaatio on nyt tosiaan siinä Hyvinkäälle muutossa, mutta ainahan sitä voi itsensä pakottaa – jos lukijat niin haluaa. Mutta se haluaminen pitää nyt oikeesti sitten näyttää jotenkin. Kommenttia täällä, Facebookissa, tai ehkä jopa tykkäyskin riittää, niin tiedän, että haluatte. Jos mitään ei ilmene, niin ei ilmene myöskään blogiputkea kesäkuuksi. Nyt se on siis teidän vastuulla.
Ja nyt ei mulla enää muuta. 11 yötä.. 11 yötä.. 11 yötä..
Terveisin,
Vesa-Matti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)