Toukokuun viimeiset kuulumiset

Kesäkuuputki ei saanut kovin suurta kannatusta – Facebookissa yksi tykkäys. Mä voisin kyllä alottaa kesäkuuputken jo vain sen tykkäyksen takia, mutta ehkä mä en alota sitä niin vakavana. Mä lupaan yrittää kirjottaa mahdollisimman monena päivänä jotain, mutta jos se katkeaa niin se katkeaa. Varmasti ehkä katkeaakin, koska kohta on se muuttokin, eikä silloin varmaan kerkeä paljoa miettiä kirjottelua. Tai ei sitä tiedä, Eira on kuitenkin niin tehokas muuttaja, että se on melkein muuttanut meidän sinne uuteen asuntoon jo, vaikka meillä ei ole edes avaimia. Tyyliin kaikki on pakattu, ja ne mitkä ei pakkausta vaadi, on tyhjennetty ja lähtövalmiina. Eli kun 5.6. koittaa, niin se on muutama lenkki edestakaisin ja ollaan hyvinkääläisiä.

Eira käy huomenna hakemassa avaimet ja sillä on siis peräkärryyn pakattu jo ensimmäinen lasti tavaraa, joten en tiedä keretäänkö me sinne ns. viralliseen muuttopäiväänkään edes, ennen kun tämä kämppä on tyhjä. Luultavasti kyllä noi painavimmat pitää jättää pakettiautoon, mutta muutenhan Eira varmaan heivaa ohimennen kaiken uudelle kämpälle jo..

Semmonen se on aina ollu. Meiän kaikki muutot on mennyt tosi mutkattomasti, koska Eira on ollut tehokas. Yleensä tosiaan meiän asunnot on ollut pakattuna muuttolaatikoihin jo paria kuukautta ennen muuttoa, että on siinä vähän huonoakin – pari viimeistä kuukautta saa yleensä hermostua jatkuvasti kun jokin asia on hukassa, eli muuttolaatikossa jo. Mutta ei ne oo niin vakavia asioita ehkä kuitenkaan.

Saapas muuten nähdä, että puretaanko me noita tavaroita tossa välissä ollenkaan. Se on kumminkin vain noin pari kuukautta vuokra-asuntoelämää ja sitten ollaan taas muuttamassa – toivottavasti ainakin. Ja jos tavarat on aina ollut pakattuna paria kuukautta ennen, niin eihän meiän käytännössä tarvitse mitään purkaa, eikä pakkailla sitten välietapin takia. Vaikka toisaalta, hmm.. Olisihan se kiva jos tavarat löytäisi oikeista paikoista ja muuta, mutta viitsiikö sitä nyt muutaman kuukauden takia..


Mä muuten sanoin Eiralle semmosen jutun, että kun päästään aikanaan siihen uuteen omaan asuntoon, niin minä päätän keittiössä tavaroiden sijoittelusta. Ja otan täyden vallan vaihtaa sijoittelua mieleni mukaan, koska keittiö on mun valtakunta. Mä haluaisin, että keittiössä olisi mahdollisimman mutkatonta tehdä ruokaa ja se vaatii sen, että mä itse saan päättää mistä mikäkin asia löytyy. Eikä niitä mun päätöksiä voi kumota mikään.

Aikasemmin ollaan menty niin, että tavarat on löytäneet keittiöstä jonkun paikan ja sinne ne on jäänytkin. Tässä jokunen aika sitten muutettiin keittiön järjestystä hieman enemmän siihen suuntaan kun minä halusin, mutta ei se kerennyt olemaan niin kuin pienen hetken, ja sitten tuli se päivä kun Eira paketoi keittiön muuttolaatikoihin. Nyt siellä ei ole ollut käytännössä kun välttämättömät välineet, joten hifistelyyn ei ole oikein ollut mahdollisuuksia. Jos puhtaana on ollut puulasta, eikä muovinen, niin sitten on käytetty puista. Muoviset on yleensä hyviä asioiden kääntelyihin yms. kun taas puulasta on mun mielestä paras jauhelihan paistamisessa. Nyt on jouduttu paistamaan jauhelihaa muovisellakin, ja se se on ollut kamalaa.

Mielenkiintoisille urille lähti tämä teksti, mutta ei jatketa siitä enää enempää.


Hmm, mä heräsin viime yönä kello yhden maissa, enkä ole sen jälkeen nukkunut. Mua väsyttää tällä hetkellä aika valtavasti, mutta en viitsi pilata itseltäni myös seuraavia yöunia, joten pysyttelen hereillä ja kärsin.

Lauantaina oli nimittäin Ronin synttärikemut ja mulla on nyt ollut pää kipeänä siitä lähtien. En ymmärrä. Krapulat on kyllä muuttaneet muotoaan kovin huonompaan suuntaan. On suuri onni, että se on tehnyt sen tässä kohtaa kun alkoholin kulutus ei ole enää mitenkään kovin korkealla sijoituksella mielenkiinnon kohteissa.

Toisaalta, hmm, aikasemmin krapulat oli hyvin lamauttavia. Seuraava päivä meni maatessa ja syödessä kaikkea, mutta mitään fiksua ei saanut aikaiseksi. Tän päänsäryn kanssa sentään pystyy toimimaan, ja tulee yleensä toimittuakin. Että onko se sitten kuitenkaan vain huonompi suunta? Ehkä mä kestän pari päivää päänsärkyä mielummin kun yhden päivän kykenemättä tekemään mitään. En tiedä. Ei kahdesta pahasta voi oikein valita parempaa pahaa.


Ja jotta saadaan vieläkin sekavampi merkintä, niin kerrottakoon nyt vielä, että kävin tänään koululla juomassa "valmistujaiskahvit". Siitä jäi vähän, hmm, kehno maku suuhun. Mä olisin halunnut, että mun kanssa oltaisiin keskusteltu enemmänkin, mutta kun en osaa roolia ottaa ja muut puhuu kokoaika, niin jäi omalta osaltani vain kahvin juomiseen ja kakun popsimiseen.

Olisin siis halunnut sille opettajalle sanoa tässä kohtaa, että nyt kun me muutetaan Hyvinkäälle, niin mä haluan ensin ihan rauhassa katsella miten se elämä lähtee siellä taas kulkemaan ja sitten mahdollisesti hakeutua jatkamaan tota kokkikoulua. En edes tiedä miksi se olisi pitänyt siellä kertoa, mutta kun ei kerrottu niin ei kerrottu.

Ja siis oikeesti mä haluan odottaa sitä, että tää korona häviää tästä välistä pois. Se teki tosta koulunkäynnistä oikeesti mulle tosi vaikeeta. Mulla oli niin eri suunta kun muilla samaan aikaan alottaneilla, että mä tosiaan jouduin opiskelemaan paljon asioita aivan ihan itsekseni. Ja kun tosiaan tää meidän vielä tämänhetkinen kämppä on yksi iso donitsi, jossa ei pääse meteliä tai muutakaan karkuun, niin ei mulla oikein ollut keskittymiskykyäkään opiskeluun. Sain mä tehtävät yleensä tehtyä ja se tuntui toisinaan jopa riittävän, mutta mä haluaisin itse pystyä panostamaan nyt kerrankin siihen koulunkäyntiin kunnolla. Tai siis silleen ainakin, että oppisin mahdollisimman paljon alasta, joka mua nyt oikeestioikeesti kiinnostaa.

Ihan unelma olisi saada joskus se oppisopimuspaikka jostain ja valmistua sitten sitä kautta kokiksi. Ja sitten olla taitava kokki. Sen jälkeen televisiosarja: "Kuppilat kuntoon, Vesa-Matti". Sitten tuomariksi MasterChefiin. Ja nyt sitten loppuu tämä laukalle lähtö.

Mutta saa nyt nähdä. Tavallaan kokinhommat olis mulla nyt se suunta, mutta oon tässä välissä avoin kaikelle muullekin. Aloin taas nimittäin vähän kehittämään graafista osaamistanikin, jotta ei sekään taito täysin unohtuisi tässä. Jos joskus mahdollistuu paikka lähteä vääntämään grafiikkaa jonnekin, niin kyllä se saattaa ajaa kokkihaaveiden ohi. Kokkailusta voi jäädä siinä kohtaa vain todella mielenkiintoinen harrastus.

Ja jos tässä löytyy jotain muuta työtä välissä, niin katsotaan se kortti toki sitten siinä kohtaa läpi ja mietitään muita suunnitelmia myöhemmässä jaksossa.

Mutta niin.. Tässä kohtaa ei mulla muuta.

Terveisin,
Vesa-Matti