Lohtua, Maxin yö ja pizzaa

Musta tuntuu tyhmältä puhua tästä, koska.. No, ihmisiä leimataan hyvin helposti hulluiksi. En kuitenkaan koe olevani hullu (niin jokainen hullu sanoisi), eikä mulle ole tämmöstä ennen tapahtunut. Uskon yliluonnolliseen jollain tasolla kyllä, joten kai se voi ruokkia mun mielikuvitusta.

Mutta siis eilen, mulla soi koko päivän päässä kappale nimeltään "Mä elän vieläkin". Se on hyvä biisi, ei siinä mitään. Mä vaan usein lähden hoitamaan näitä päässä soivia kappaleita sillä, että mä kuuntelen sen biisin kerran oikeasti. Usein tää auttaa ja korvamato on tiessään.

Eilen kuitenkin olin tekemässä itselleni iltapalaa ja laitoin Spotifysta soimaan kyseisen kappaleen. Kuuntelin sitä tovin ja lauleskelin mukana. Toinen säkeistö kun lähti soimaan, niin musta tuntui kun jokin asia olisi mennyt mun sisään, se nosti mun kaikki karvat ja ihohuokosetkin pystyyn ja aiheutti mulle selittämätöntä hyvää oloa. Samaan aikaan kuulin päässäni äänen sanovan: "mulla on kaikki hyvin".

Mä seisoin paikallani keittiössä ja olin hitusen ihmeissäni. Sit kun mä pääsin siitä liikkeelle taas, niin mulle tuli outo tärinä ja hetken aikaa tuntui jopa siltä, että paniikkikohtaus saattaisi olla tulemassa. Sitä ei kumminkaan tullut ja tilanne meni ohi. Mä olen silti edelleen ihmeissäni, että mikähän juttu..

Pistin viestiä meidän perheryhmään, koska halusin jollekin kertoa tästä, vaikka tämmösillä tosiaan helposti hullun leiman saakin. Kummallisemmaksi menee siinä kohtaa kun isoveli sanoo siellä ryhmässä, että silläkin oli soinut kyseinen kappale päässä..

Mä tiedän, että ihmiset hakee lohtua kaikenlaisista asioista ja siksi voin kuvitella, että mun alitajunta tai joku oli vaan järjestänyt mulle tämmösen yllätyksen. Mutta koska se silti tuntuu niin selittämättömältä, niin mä jotenkin koen sen viestinä Artolta. Älkää tuomitko, jos kuvittelin, niin sitten kuvittelin, mutta se antaa mulle lohtua. Mun mielestä ei koskaan pidä tuomita asioita, joista joku saa lohtua.

Mutta siis, kuten sanottu, tää on mustakin erittäin outoa, koska mä en tosiaan ole kokenut mitään tämmöstä ikinä. Enkä mä ymmärrä sitä. Se oli vaan kaikinpuolin outoa, koska se tuli täysin puskista. Mun ajatukset ei ollut sillä hetkellä missään, että "nytpä mä voisin kokea tämmösen asian", vaan mä fiilistelin kappaletta ja tein iltapalaa. Miksi yhtäkkiä tapahtui noin? En tiedä. Mä koen sen kuitenkin lohdullisena asiana näin jälkikäteen ajateltuna.

Tästä on vaikea siirtyä minkään aasinsillan kautta seuraavaan aiheeseen, mutta haluan muutamalla sanalla vielä kertoa viime yöstä. Me nimittäin otettiin Maxin sängystä se laita pois, koska parempi aikaisemmin kuin myöhemmin. 

Maxia piti kantaa alkuillasta sänkyyn useaan otteeseen. Eira kävi kantamassa, minä kävin kantamassa ja lopulta Eira jäi sängyn viereen silittelemään Maxia ja siinä se uni sitten vihdoin tuli. Melkein tunnin taistelun jälkeen. Vaan olisipa se ollut siinä.

Valvontakamera kuvasi koko yön Maxin toimia ja se poikanen on aika kova liikkumaan unissaan. Siinä noin 23 aikaan Max tippui sängystä ensimmäisen kerran. Onneksi Eira oli ehdottanut, että laitetaan vieraspatja siihen sängyn viereen, ihan varmuuden vuoksi.. Patja pelasti pahoilta kolhuilta. Mä menin huoneeseen tämän tipahtamisen jälkeen, mutta poikanen oli omatoimisesti kiivennyt takaisin sänkyyn jatkamaan uniaan. Sitten se putosi uudestaan tuntia myöhemmin ja siitä sitten seuraavan kerran vissiin puolituntia eteenpäin. Silloin se itse kyllästyi kiipeämään takaisin sänkyyn, joten jäi lattialla olleelle patjalle nukkumaan. Kävin peittelemässä pojan siihen ja uskaltauduin itsekin jo nukkumaan siinä kello 1 maissa.

Nyt mietitään, että mistä me väsätään tohon sänkyyn uusi laita? Semmonen matala tietenkin. Ton sängyn mukana ei tullut ja noita sänkyjä ei saa Suomesta mistään, että turha kai haaveilla hakevansa täältä mistään lisäosiakaan. Eiköhän me siihen jostain joku kapistus eteen saada, jotta poikanen voisi nukkua yönsä sängyssä, eikä tarvitsisi lattialla patjalla makoilla. Tilanne kehittyy.


Sitten vielä päivän kuva. Tänäänhän on perjantai ja meillä oli jossain vaiheessa tapana aina väsätä pizzaa perjantaisin. Se tapa jossain vaiheessa vähän jäi, mutta nyt kun on uusia välineitä, niin innostus on taas palannut.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Vesa-Matti Nikander (@tekkomus) jakama julkaisu

On tosiaan pizzakivi ja -lapio. Kiitos Heidille, että lahjoitti nämä meille! Kerran ennen tätä ollaan näitä kokeiltu ja pizzapohja oli taas vaan parempi kun koskaan ennen. Musta tuntuu, että mä oon kerta toisensa jälkeen tehnyt vaan parempaa pizzaa ja sit sanon aina Eiralle, että "tää on taas paras pohja ikinä!" 

Pizzat on kyllä herkkua. Vaikka pizza olis pahaa, niin on se silti ihan hyvää. Eikö se vähän näin ole? No, nyt ei mulla muuta. Jatketaan huomenissa!

Terveisin,

Vesa-Matti