21. joulukuuta 2022

21/24 (2022) | Absoluuttisia totuuksia


Tässäpä luukussa on näitä ainaisia kysymyksiä, mutta siinä on sellainen twisti, että en vastaa vain omasta puolestani vaan sen puolesta, mikä on täydellisen oikein. Kaikki vastaväitteet voitte osoittaa suoraan roskakoriin, koska niillä ei ole painoarvoa täällä. 

Mä en vaan pääse yli siitä, että mä olen tän joulukalenterin aikana tehnyt niin monta kirjoitusvirhettä ja sen lisäksi vielä toi Instagram kettuilee mulle noiden kuvien kanssa. Tiedättekö miten tommonen kutittelee perfektionismin hermosoluja? Aina kun löydän jostain jonkinlaisen virheen, jonka olen siis itse ihan omin pikkukätösin jotenkin tehnyt, niin mua rupeaa ärsyttämään se. Mä mietin, että kuinka moni sen on kerennyt näkemään ja ajattelemaan esim. "eikös tuo osaa kirjoittaa vaikka on niin kauan tuotakin harrastanut?" Mun ei ehkä pitäisi ottaa niin vakavasti, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa. Tai siis mahtaisinhan minä, jos vaan ottaisin enemmän aikaa pois muista aktiviteeteista ja lukisin moneen kertaan läpi mitä olen juuri raapustanut. Ja kuvat voisi ladata uudestaan ja uudestaan niin kauan, että mitään virheitä ei enää esiintyisi. Kuvien virheistä en kuitenkaan syytä täysin itseäni, koska mä en tiedä mitä mä teen väärin. Se on kuitenkin mun virhe, että en heti poista sitä julkaisua ja yritä uudestaan. Heti kun kuvaan tulee yksikin tykkäys, niin sen jälkeen sen poistaminen on täysin mahdotonta. Kai tässä on vaan kuitenkin ajateltava, että ei kukaan muu ehkä ole niin kriittinen noista virheistä kun mitä minä itse olen. En mä tätä kuitenkaan työkseni tee, eikä niitä virheitä nyt ihan niin usein esiinny, että pitäisi olla oikeasti huolissaan.

No, se siitä. Sanonko vielä, että ja loput kirjeessä? Se on tuntunut olevan aika toistuva lausahdus tässä joulukalenterissa. Tai ainakin musta tuntuu, että mä olen kirjottanut sen suhteellisen usein. Ei ehkä jäädä sitä kuitenkaan tässä kohtaa pohtimaan, vaan mennään ihan surutta eteenpäin.

Tässä kohtaa täytyy taas muistuttaa, että tämä merkintä on aloitettu ja mahdollisesti saatettu myös loppuun 20.12. koska huomenna, eli tänään 21.12. en ole kerkeäväinen.. Onko tuo sana? En halunnut sanoa kykeneväinen, mutta en myöskään tylsästi, että en kerkeä. Eli en ole kerkeäväinen huomenna, eli tänään, kirjoittamaan Maxin operaation aiheuttamien jännityksien ja kiireinen vuoksi. Ilmoitan tämän vain ja ainoastaan siitä syystä, että nyt tehdään taas mahdollisimman helpon kaavan kautta tämä luukku, koska tämä on toinen kirjoitussessio yhdelle päivälle, enkä oikein jaksaisi ja olisi vielä paljon muutakin tehtävää.

Mikä siis on helppoa ja kivaa? No, olisikohan kysymykset? No nepä ne. Te sen tosin kyllä varmasti olette joko ingressistä tai otsikosta voineet jo huomata, joten miksi edes kysyin? Ja taas tätä perinteistä lasiseinän rikkomista, koska sitä ei vielä ollut tarpeeksi, koska siis mä käyn nyt äkkiä tekemässä jauhelihakastikkeen hautumispisteeseen. Sen jälkeen jatketaan kysymyksillä ja vastauksilla.


Elikkäs, etsin netistä ikuisuuskysymyksiä ja vastaan niihin absoluuttisella totuudella tänään, jotta teidän ei tarvitse enää vaivata päätänne.

1. Voiteletko näkkileivän sileältä vai kuoppaiselta puolelta?
– Tähänhän siis oikea vastaus on sileä puoli. Yksinkertaisesti siitä syystä, että margariinin ei todellakaan kuulu maistua, koska se ei ole hyvää, joten sitä ei tarvitse millekään leivälle levittää ihan mielettömiä määriä. Se mikä menee sileälle puolelle tekee näkkäristä juuri sopivan syötäväksi.

2. Kuuluuko ananas pizzaan?
– Kaikessa yksinkertaisuudessaan kuuluu. Ananas sopii todella hyvin pizzaan varsinkin kun siellä on jotain niin suolaista kun esimerkiksi aurajuusto. Aurajuusto ja ananas on täydellinen pizzakombo.

3. Voileivän tekeminen: Kinkku alle, juusto päälle vai juusto alle, kinkku päälle?
– Kinkku tulee alle, juusto siihen päälle. Nähkääs kun joskus sitten teette lämpimiä voileipiä niin ei tarvitse ruveta järjestystä vaihtamaan yhtään. Mikroleivätkin on parempia kun juusto sulaa kinkun päälle. Tällä tavalla sulla on sama järjestys aina, eikä tarvitse mieltään vaivata sillä enää.

4. Vessapaperi tulee seinän puolelta vai lähempänä olevalta puolelta?
– Siis aivan varmaahan on se, että se ei seinän puolelta tule. Mä henkilökohtaisesti käännän aina rullan oikein päin jos joku erehtyy laittamaan sen tulemaan seinän puolelta. Vaikka se olisi sen toisen ihmisen kotona niin tämmöinen vääryys täytyy ehdottomasti korjata. Vessapaperin kuuluu tulla tavallaan sieltä itsensä yli silleen kivasti.

5. Suklaalevystä suklaata pala kerrallaan vai haukkaamalla?
– Kysyn vaan: kuka on niin sydämetön ihminen, että haukkaa suklaalevystä? Ja samalla mietin, että kuka on niin taitava, että osaa ottaa levystä yhden palan ilman, että ottaa yhden rivin? Kyllä siis absoluuttinen totuus on se, että otetaan yksi rivi kerralla. Ja se syödään mukisematta!

6. Ketsuppi tulee ranskalaisten päälle vai viereen?
– Jos sä saat oikeesti jotkut rapsakat, mutta silti sisältä pehmeät ranskalaiset, niin et sä ala vesittämään tilannetta sillä, että sä kaadat niiden päälle mitään nestemäistä. Ketsuppi tulee liki poikkeuksetta ranskalaisten viereen. Jos ranskalaisten seassa on vaikka lihapullia ja makkaranpaloja niin tilanne on eri, koska kyseessä on makkaraperunat ja niiden päälle kuuluu laittaa kaikki soosi mitä talosta löytyy. Yksittäiset ranskalaiset kuitenkin syödään dippailemalla.

7. Kasteletko hammasharjan ennen kun siinä on tahnaa vai sen jälkeen?
– Se kastellaan ennen hammastahnaa, koska sitten se harjas ei jää kuivaksi. Mutta täydellisen lopputuloksen saa kun sen kastelee vielä hammastahnan jälkeenkin varmuudeksi. Että sikälimikäli tähän ei ole vain yhtä oikeaa vastausta, joten tämä ei ole ikuisuuskysymys vaan itsestäänselvyys.

8. Nukutko sängyssä aina samoin päin vai vaihteletko asentoa?
– Tähän mä en ole koskaan ennen törmännyt. Kuka kykenee nukkumaan samassa asennossa koko yön kun sun ruumiin valtaa joku toinen henki, joka sitä liikuttelee läpi koko yön? Nukahtamisasento on yleensä kyllä hyvin sama, mutta ikinä ei tiedä minkälaisesta kippurasta itsensä herätessään löytää. Mutta jos tällä viitataan siihen kummalla puolen sänkyä nukkuu niin siihen vastaan, että aina nukutaan omalla puolella. Mulle se on sängyn jalkopäädystä katsottuna vasen puoli. Ei hypitä sinne toisen puolelle yhtään!

9. Kirjoitetaanko pizza vai pitsa?
– Pizza. Suomalaiset yrittää kovasti käyttää muotoa pitsa, mutta se on joku eri tuote. Olen saattanut itsekin joskus kutsua sitä tuolla nimellä, mutta kyllä se silti on ehdottomasti pizza. Kaikkea ei tarvitse suomentaa niin viimeisen päälle ja pizza ymmärretään ympäri maailman.

10. Syötkö koko pizzan vai jääkö reunat syömättä?
– Kyllä mä pääosin jätän reunat syömättä. Kotikutoiseen pizzaan mä en yleensä jätä reunoja vaan yritän saada täytteet mahdollisimman pitkälle, että ei tarvitsisi jättää kuivaa taikinaa syömättä. Oli pizzapohja kuinka hyvä tahansa, niin ei vatsaa kannata täyttää pelkällä pohjalla. Mun pizzalaatikosta löytyy aina syömättömät reunat.

11. Oletko kissa- vai koiraihminen?
– Tää ei mun mielestä kuulu tähän, koska tää on ihan puhtaasti mielipidekysymys. Kuten oli toi numero kymmenenkin, mutta jos tämä tämmöinen kysymys tähän laitetaan niin siihenhän vastataan. Minä olen enemmän kissaihminen, koska kissat on paljon helpompia – lopulta. Chihuahua, joka meilläkin on, on sikäli hyvä koirarotu, että se saa tajuamaan kuinka paljon kissoista tykkääkään.

12. Pistätkö vaatteesi siististi kaappiin vai lattialle myttyyn?
– Lattialle myttyyn on absoluuttinen totuus. Siitä ne sitten ajautuu ajan kanssa joko pesukoneeseen tai kaappiin kun taas viitsii vähän vaivaa nähdä. Okei, tästä tavasta pitäisi opetella pois, koska makuuhuoneen lattia on toisinaan aika kammottava näky. Ei siellä tarvitse lojua kun yksi tai kaksi mun paitaa ja se on tosi epäsiisti. Laittakaa siis ihmiset oikeesti ne vaatteet sinne kaappiin!

Noin. Toivottavasti opitte tästä jotain, ettekä ala tekemään mitään vastoin sitä mikä on oikein. Tässä oli oikea rivi, vaikka siellä tosiaan muutama kysymys olikin vähän höpöhöpöä. Tai siis tähän kuulumattomia. Jos mulla olisi ollut aikaa niin olisin etsinyt niiden tilalle uusia ja parempia, mutta kun ei vaan ollut.


No, päivän kuva ja sen jälkeen mulla ei olekaan muuta enää.


Tänään tosiaan käytiin sitten tuolla Helsingin päädyssä, Itäkeskuksen Pikkujätissä. Puhuin aikaisemmin, että Maxilta tullaan operoimaan kaikenlaisia risoja, mutta se olikin väärää informaatiota. Eira oli ymmärtänyt jotain väärin ja sitä kautta sitten minäkin. Kitarisa ja korvien putkitus oli homman nimi, eikä mitään muuta.

Kiitos, hei ja näkemiin! Huomenna uusi luukku!

Terveisin,
Vesa-Matti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)