Eilen kerroin, että mua kiinnostaisi kertoa teille aiheesta "mitä haluaisin tehdä joulukuussa". Todennäköisesti tämä sama näkyy jotenkin otsikossa ja ingressissä, mutta toisto on opintojen äiti. Ei kuitenkaan jäädä enää siitä paasaamaan pidemmäksi aikaa vaan mennään siihen aiheeseen sen siliän tien.
Nämä liittyy hyvin vahvasti television tuijotteluun, koska vaikka eilen väitin jääväni pohtimaan asiaan muitakin näkökulmia, niin arvatkaapa onko mulla ollut aikaa tai keskittymistä semmoiseen? Eipä ole.
Ihan alkuun semmoinen asia, joka on jo nyt melkein myöhäistä aloittaa. Mä olen siis usean vuoden ajan halunnut aloittaa seuraamaan jotain joulukalenteria televisiosta. Hyvin monena vuonna tässä olen saattanut katsoa jostain joulukalenterista jakson sieltä ja toisen tuolta, ja sitten jouluna katsonut miten se päättyy. Se ärsyttää mua, koska mä haluaisin sen semmosen fiiliksen mikä siitä tulee kun päivittäin odottaa jotain. Vai jäikö se tosiaan vaan lapsuuteen? Saako niistä tv-joulukalentereistakaan enää sitä semmosta fiilistä? "Mitähän jännää huomenna tapahtuu ja mitenköhän tämä kaikki päättyy?"
Mä olin ehkä 3 vuotta sitten hyvin lähellä aloittaa tän tämmösen perinteen uudestaan. Ostin kaupasta dvd:n, joka siis on hyvin vahvasti oman lapsuuteni joulukalenteri, vaikka nykypäivänä sen näyttäminen lapsille olisi varmaan jollain tavalla väärin. Siinä kuitenkin on Näsä, joka tykkää juoda viinaa. Kyllä, kyseinen dvd kantaa nimeä The Joulukalenteri. Sen dvd:n ostaminen sai mulle hyvin vahvasti sen fiiliksen, että nyt mä haluan katsoa joka päivä jakson! Arvatkaapa mitä? Se kyseinen dvd on vielä muoveissa.
Ja minä vain ihmettelen, että miksi en saa aikaiseksi? Mä haluaisin hyvin paljon sitä katsoa, mutta sitten mä mietin vaan, että missä välissä ja plääh. Olisihan mulla se noin 20 minuuttia aikaa päivässä yksi jakso katsoa, mutta minkä ihmeen takia mä en katso? Jos ei muuten niin miksei vaikka sitten silloin illalla kun muutenkin kaivan puhelimen esille ja rupean tuijottelemaan tyhjänpäiväisiä YouTube-videoita? Pari turhaa videota pois sieltä ja The Joulukalenteri siihen tilalle, ei voi olla vaikeaa. Mä en usko, että tämä tunne tästä joulukalenterin aloittamisesta tulee mihinkään itsestään lähtemään, joten mun on varmaan tänä iltana pakko tarttua toimeen. Dvd todennäköisesti jatkaa olemistaan muoveissa, koska tutkittuani asiaa huomasin, että tota pystyy taas katsomaan myös MTV Katsomon kautta. Joten suunnatkaapa ihmiset sinne ja laittakaa paras joulukalenteri pyörimään!
Näin tää ihmiset toimii. Kun mä jotain kirjotan ylös, niin helpommin keksin siihen ihan päivänselvän ratkaisun ja lähden paljon helpommin tekemään asian kun asian. Tätä varten tätä blogia tehdään – ja vähän sen takia, että näitä on sitten itse kiva lukea myöhemmässä jaksossa. Poo poo poo ja silleen.
Lähdetään tässä kohtaa käymään Riihimäellä ruokakaupassa, kirpputorilla ja mahdollisesti vähän tutkimassa Maxin joulukalenterin viimeisiin pusseihin jotain sisältöä. Kääk, se tosiaan on vielä hieman kesken, koska ei ole löytynyt mistään mitään kivaa! Kun tulen takaisin, niin mulla on ainakin yksi elokuva mistä mun pitää vielä teille puhua. Ja ehkä myös jouluaattoaamun ohjelmista, joita en ole pitkiin aikoihin katsonut vaikka mieli on tehnyt. En tiedä olenko jotenkin ajatellut ne liian lapsellisiksi, mutta kai sitä nyt jouluna saakin olla lapsellinen? Kaikki estot vaan omasta päästä pois. Mutta tosiaan, te ette tule huomaamaan mitään, mutta mulle tähän tulee nyt parituntinen tauko.
Olen tullut takaisin, kaipasitteko jo?
Eli tosiaan on olemassa ainakin yksi elokuva, joka mun on tehnyt jo hyvin todella monena joulukuuna katsoa, mutta edelleenkin se on to do-listalla. Se ei ole Joulupukki ja Noitarumpu, joka oli toki myös pitkään samaisella listalla, mutta joka katsottiin Maxin kanssa viime joulukuussa varmaan ainakin sen 24 kertaa. Sen voi toki katsoa tänä vuonna vielä ehkä kertaalleen, mutta sitä ei ehkä tässä kohtaa ole niin ikävä vielä. Se elokuva, josta nyt puhun, kantaa nimeä Yksin kotona (engl. Home alone). Mä en ole kerennyt katsomaan sitä ainakaan.. Hmm, ainakaan 15 vuoteen. Se o hyvä elokuva, jos oikein muistan, mutta en ole vaan koskaan sattunut tv:n eteen silloin kun se sieltä tulee. Myös sen jatko-osa, Yksin kotona 2 on hyvä, mutta siitä eteenpäin kaikki mitä olen nähnyt on tuntunut hyvällä nimellä ratsastamiselta. Tänä vuonna jos saisi katsottua noi kaksi ensimmäistä nin olisin erittäin tyytyväinen tähän joulukuuhun. Mulla olisi vielä Disney+ -palvelua hetken aikaa käytettävissä ja sieltä löytyisi ainakin toi ensimmäinen osa, joten ehkäpä tämäkin ongelmakohta ratkaistaan tässä lähipäivinä? Ken tietää, kysykää häneltä.
Nyt kun mä rupesin oikein miettimään, niin tiedättekö mitä? Mulla tuli ihan puskista ikävä sellaista jouluista elokuvaa kuin Isäni on Turbomies (engl. Jingle all the way). Suomennos mennyt kyllä täysin yksi yhteen, köh.. Joku mun sisaruksista sen taisi joskus joululahjaksi saada ja sitä sitten katsottiin ja katsottiin uudestaan. Tämän kyseisen elokuvan olen nähnyt viimeksi, hmm.. Ehkä joskus 2000-luvun taitteessa? En muista tarkalleen mitä siinä tapahtuu, mutta muistan, että silloin se ainakin oli hyvä. Tämäkin löytyisi tuolta Disney+ -palvelusta, joten.. No, en tiedä, mulla tulee aivan liian kiire jos aion nyt katsoa kaikki elokuvat, joista on jollain tavalla tullut nostalgisia. Kuten nyt heti mieleeni juolahtanut The Grinch (engl. Dr. Seuss' How the Grinch stole Christmas!).
Ja näitähän löytyisi varmasti niin pitkä lista, että jokaiselle joulukuun päivälle yksi saataisiin mahtumaan. Vaan kun ei saada mahtumaan sellaista hetkeä, että olisi elokuvan verran aikaa keskittyä, niin ei mietitä sitä sen enempää. Jos The Joulukalenterin saan aloitettua ja edes Yksin kotona-elokuvasarjan ensimmäisen osan katsottua niin silloin olen jo tyytyväinen suoritukseeni.
Hypätään seuraavaksi vielä katsomaan tämänpäiväinen kuva ja sen jälkeen mun täytyykin jo taas kiitää. En tiedä minne, mutta täytyy silti.
Joulukuusen mansikat -nimitys taisi syntyä viime vuonna kun Max repi joulukoristeita irti joulukuusesta. Kuuseen jäi vaan joulukoristeista semmoset kannat ja siitä sitten tuli jotenkin mansikka mieleen ja loppu on historiaa.
Nyt ei mulla sen enempiä. Huomenna olisi tarkoitus ottaa nokka kohti Sälinkäätä, joten en tiedä miten taas onnistun tämän blogimerkinnän pullauttamaan ulos, mutta eiköhän se jotenkin onnistu? Luultavasti se tulee ainakin alustavasti ilman kansikuvaa, mutta saahan sen lisättyä jälkikäteenkin. Pääasia kuitenkin se, että putki ei katkea, ei ainakaan näin alussa.
Se olisi kuitenkin toivottavasti huomiseen!
Terveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)