27 lokakuuta 2026

Tapaus Pyhimys #2

Mun oli pakko palata tämän aiheen pariin, koska mä jatkoin sen läpikäymistä vielä hieman tekoälyn avulla. Ei mun blogini kerää kommentteja edelleenkään, joten mun oli pakko valita se nopeampi väylä. Tämän prosessin myötä mä oivalsin groomingin niin, että tuomitsen Pyhimyksen teot jyrkemmin kun edellisessä merkinnässäni. Näitä ei siksi ehkä kannata lukea kahtena irrallisena merkintänä, vaan jatkumona.

Siinä missä se ensimmäinen osa tätä oli aika puhtaasti vain omaa tajunnanvirtaani aiheen ympäriltä, fanilasit silmillä, niin tämä tulee olemaan erilainen. Mä syötin sen koko tekstin tekoälylle taas kerran ja sanoin sille, että kaivaa mulle esille siitä kaikki ne epäkohdat, joita en ehkä pysty itse ymmärtämään fanilasit silmillä. Sovitaanko, että tämä on nyt viimeinen kerta kun käytän sanaa fanilasit? Jes, hyvä.

Disclaimer: En voi varmasti tarpeeksi korostaa sitä, että tarkoitukseni ei ole syyllistää tyttöä, eli uhria, ollenkaan. Vastuu on aina aikuisella ja sen haluan teidän pitävän mielessä kun tätä luette, koska mun tajunnanvirta on toisinaan vähän sellaista, että se on helppo käsittää väärin. Mä yritän tässä ja edellisessä osassa vain ymmärtää asioita laajemmin ja paremmin, jotta voin muodostaa jonkinlaisen järkevän mielipiteen päässäni.

Ja siitä mitä mä julkaisen on vastuu täysin mulla. Mutta jos tämän disclaimerin jälkeen et kykene näkemään kokonaisuutta, niin silloin olkoon niin.

1. Fiksuus ei poista epäsymmetriaa
Vaikka 12-vuotias olisi kuinka älykäs tai taitava kirjoittamaan, hänen aivonsa, tunne-elämänsä ja elämänkokemuksensa ovat silti lapsen tasolla. Lapsen kypsyys ei tee suhteesta tasavertaista, eikä se siirrä vastuuta aikuiselta pois.
Mä en ole missään vaiheessa ollut sitä mieltä, että vastuu siirtyisi koskaan aikuiselta lapselle. Mun mielestä painotin kyllä sitä aika paljon, että tiedän vastuun olevan aina aikuisella, ei koskaan lapsella. Ei tietenkään suhde ole tasavertainen, jos sitä lähdetään miettimään siltä kantilta, että toisen päälle voitaisiin kaataa omia huolia. Keskustelukumppani voi olla fiksu, sen kanssa voi olla tosi mukavaa keskustella ilman, että siihen muodostaa mitään romanttista suhdetta. Valtasuhde? Niin, ehkä se on tässä se ongelmallisempi puoli, mutta en usko, että silloin varsinkaan voidaan käyttää nimitystä pedofiili.

Mietin sitäkin, että jos olisit vuosia keskustellut jonkun kanssa ilman, että tiedät hänen ikäänsä ja saisit yhtäkkiä tietää hänen olevan nyt 15-vuotias, niin tekeekö se kaikesta menneestä keskustelusta automaattisesti jotenkin epäreilun? Okei, paljon riippuu siitäkin, että mitä on puhuttu, mutta kuitenkin. Mä vaan pohdin.

Mä oon ollut aina itse sellainen, että mä viihdyn itseäni nuorempien kanssa. Ei tietenkään puhuta mistään 12-vuotias ja 30-vuotias -tason eroista, vaan silleen, että kun oon esim. ollut itse jotain 14-vuotias, niin olen saattanut hyvinkin kuluttaa aikaani 12-13-vuotiaiden kanssa. Joskus jopa nuorempien. Ehkä se kertoo jostain, että oon itse jäänyt tasoltani jotenkin alemmaksi, joka siis taas toisaalta taas tukee omia autismiepäilyjäni. Jos tässä iässä voidaan käyttää ilmaisua "paras kaveri", niin mun paras kaverini on mua 7 vuotta nuorempi. Mihinköhän mä olin menossa tän jutun kanssa? Unohdin. Mä tiedän, että tämä ei liity millään tavalla tähän, mutta se vaan lähti tulemaan. Mutta, öö... Joo ei, se ei vaan liittynyt mitenkään, sori.

Mutta siis ei se ole aina kiinni iästä. Okei, hälytyskellot soi, jos sielunkumppani on täysi-ikäisellä 12-vuotias. Mä vaan siis nään sen, että miten joku keskustelu voi viedä mukanaan ja ihmisestä voi tulla tärkeä, ilman romanttisia ajatuksiakin. Tätä mun puolta ajatuksesta on siis hyvin vaikea kirjoittaa niin, että en kohta itsekin kanna jotain pedofiili-leimaa. Tämä tapaus Pyhimys, niin joo, järkeä siinä ei ole ollut. Täysi vastuu on ollut aikuisen. Tunne-elämä ja elämänkokemus varmasti hyvin eri molemmilla. Mä nään silti, että yhteisiä keskustelunaiheita voi löytyä, jos löytyy joku mielenkiinnonkohde. Kuten tapaus Pyhimyksessä oli kirjoittaminen.

Yksi asia mitä mä myös mietin tässä kohtaa on se, että mitä jos tuo tyttö olisi ollut sukulainen? Tässä tapauksessa se ei ollut sitä, tiedän, mutta kaivan vaan tämmösen hypoteesin. Silloin tuo olisi ollut täysin hyväksyttävää, koska se olisi ollut sukulaissuhde. Mutta miksi mä kaivan tän esille on se, että miksi se ei olisi voinut tuntua keskustelijoista siltä, että kyseessä on jonkinlainen siskon-/veljentyttö ja setä/eno-tyylinen ratkaisu? Mä tiedän, että mä olen aika huteralla pohjalla tämän kanssa, mutta kun tämä on vaan tää mun tahtotilani ymmärtää tätä asiaa. Mutta ajan takaa sitä, että jos suhde olisikin ollut semmoinen turvallinen, opastava ja tavallaan kai isoveljellinen? Ei se sitä ehkä ollut, eikä viimeisimpien otsikoiden perusteella ainakaan voida sille polulle lähteä, mutta se oli puhdas hypoteesi, sellainen ihan mahdollinen mahdollisuus.

Mulla on siskonlapsi, jonka kanssa meillä on aina sanottu olevan joku erityinen yhteys. Ollaan tykätty samoista asioista ja aina meillä on lähtenyt keskustelut käyntiin silleen tosi hyvin, oli hän ollut 13 tai 20. Tässä on sukulaissuhde pohjalla, kyllä. Mutta tämän kautta mä jotenkin pystyn näkemään ton, vaikka edelleenkin ne sosiaaliset normit heittääkin sitä punaista lippua ja ehkä se on ihan hyvä vaan.

2. Grooming ei vaadi fyysisiä tekoja
Grooming eli houkuttelu on prosessi, jossa aikuinen sitoo lapsen emotionaalisesti itseensä. Puheet "sitten kun olet täysi-ikäinen" -odotteista ovat vaarallisia riippumatta siitä, oliko aikuisella mielessään "tavoitteita" vai ei. Lapsen mielen lukitseminen odottamaan tulevaa on itsessään vallan väärinkäyttöä.
Mä nostan tässä kohtaa käden ylös virheen merkiksi. Mä olen itse puhunut siitä, miten kaikki asiat ei liity siihen, että niiden pitäisi olla mitenkään romanttisia, mutta en ole pysähtynyt kertaakaan ajattelemaan, että myös groomingia voidaan toteuttaa epäromanttisesti. Mä luulin, kyllä, luulin, että grooming on alaikäisen valmistelua seksuaaliseen tekoon. Tässä tapauksessa varmastikin kyseessä on ollut jonkinlainen toinen vallankäytön muoto, tai jotain.

Ymmärrän, se tekee tosi paljon vahinkoa lapselle. "Sitten kun..." varmasti lukitsee nuoren mielen aivan vääränlaiseen tilaan. Nuoren, jonka aivot kehittyy nyt jatkossa tämän ajatuksen kanssa kulkien. Tämä oli ehkä se kaikista pysäyttävin ymmärryksen hetki itselle, jonka jälkeen pystyn tuomitsemaan teon vieläkin paremmin. Tässä on tehty lapselle häkki ja pidetty lasta siellä häkissä aivan liian pitkään. Jos tämä olisi selitetty mulle alussa selvästi, tai jos olisin ottanut itse asiasta paremmin selvää, niin ehkä mä en olisi selitellyt kaikenlaisia selityksiäni tänne.

Mutta edelleen mua harmittaa se, että tässä tapauksessa käytetään niin estoitta nimityksiä seksuaalirikollinen ja pedofiili. Käytän taas lausetta, joka nostaa ilmeisen monella niskakarvat pystyyn: puolustelematta tekoa yhtään, niin grooming ei ole rikos, vaan moraalisesti aivan väärä tapa toimia. Tuon oman häkki-ajatusmallini tajuttuani mietin kyllä sitäkin, että groomingin pitäisi ehdottomasti olla rikos. Ei ehkä varsinaisesti seksuaalirikos, mutta jonkinlainen henkinen väkivaltarikos ehdottomasti.

Tää on juurikin se syy, miksi mä kirjoitan tästä tajunnanvirtaa. Ilman tätä mä varmaan edelleenkin miettisin, että ihmiset on ihan liian nipoja ja tuomitsee toisen aika hepposesti. Onneksi kirjoitan, onneksi alan ymmärtämään. En kuitenkaan silti lähde siihen soihdut ja talikot -joukkoon, koska musta tuntuu, että siellä syyllistytään oikeisiin rikosnimikkeisiin koko ajan enemmän ja enemmän. Kunnianloukkauksia on tullut varmasti jo sadoilta ihmisiltä, ellei jopa tuhansilta. Aivot ei saisi sumentua, vaikka kuinka kiukuttaa.

3. Taiteen erottaminen tekijästä ja puolustelun vaara
Nuoruuden tärkeän artistin musiikin kuunteleminen ja tekojen tuomitseminen joutuvat ristiriitaan. Vaarana on, että fanituksen säilyttämiseksi tulee huomaamattaan vähätelleeksi tai pehmitelleeksi tekoja, joita ei pitäisi puolustella millään tavalla.
Mä lähdin eilen iltalenkille Olafin kanssa ja jo kotiovella laitoin Youtube Musicista Pyhimyksen Salainen maailma -albumin soimaan. Kuuntelin sitä, räppäilin mielessäni mukana ja tykkäsin. Se on osa mun nuoruuteni soittolistaa, enkä mä ole siitä luopumassa tämänkään jälkeen kun tajusin, että kyseinen ihminen on pitänyt lasta henkisessä häkissä läpi tämän nuoruuden. Tuomitsen teon jyrkemmin nyt, mutta ei se multa tätä musiikkia pilaa.

Mä huomaan, että edellisessä merkinnässä mä pehmentelin kulmia hyvin paljon. Se oli puhtaasti sitä, että mä yritin ymmärtää, mutta en pystynyt ymmärtämään koko kokonaisuutta. Edelleenkin mä yritän ymmärtää, ymmärrän, mutta en edelleenkään täydellisesti koko kokonaisuutta. En usko, että mikään lopullinenkaan ahaa-elämys saisi pilattua multa Pyhimyksen musiikkia, enkä sitä aio tässä keneltäkään anteeksi pyydellä.

Voitte pohtia sitä sitten miksi en, kun kuulette Roope Salmista tai Jari Sillanpäätä taas radiosta.

4. Mustasukkaisuus aikuisen ja lapsen välillä
Aikuisen ja lapsen välisessä suhteessa minkäänlainen mustasukkaisuus nuoren muista ihmissuhteista tai kavereista ei kuulu asiaan. Jos aikuinen kokee mustasukkaisuutta lapsen menoista, suhde on ylittänyt selvästi turvalliset rajat ja muistuttaa erehdyttävästi parisuhdetta.
Joo, tämänkin ymmärrän nyt paremmin sen henkinen häkki-teorian tajuamisen myötä. Tuo on helppo sana heittää, että ihminen (lapsi) ei poistu siitä häkistä omatoimisesti enää. Mä vaan itse ymmärrän sanan "mustasukkainen" paljon laajempana ja sen takia lähdin sitä siinä edellisessä merkinnässä selittelemään. En siltikään osta tuota "muistuttaa erehdyttävästi parisuhdetta"-lausetta tuolla lopussa. Sitä se ei mielestäni tässä tapauksessa muistuta.

Mun mielestä se muistuttaa ihan vaan sitä, että pelätään sen jonkun tärkeän ihmisen menettämistä. Tässä tapauksessa siis tärkeän valtasuhteen menettämistä. Mä pystyin näkemään sen hetken myös siltä kantilta, että Pyhimys ei olisi varsinaisesti ollut mustasukkainen tästä tytöstä, vaan tästä kenen kanssa tämä tyttö oli tehnyt asioita, koska se henkilö oli kuitenkin myös mitä ilmeisemmin ollut Pyhimyksen tuttu. En ole nähnyt missään, että tämä mustasukkaisuus olisi kohdistettu suoraan tähän tyttöön. Voi olla, että jossain tähänkin todisteita on, mutta on jäänyt multa vaan näkemättä. Mutta tässä oli vain se pointti, että se mustasukkaisuus on loppujen lopuksi niin laaja käsite ja sitä edelleenkin voidaan pitää epäromanttisena myös.

Enkä edelleenkään puolustele Pyhimyksen tekoa, mä vaan yritän pitää mahdollisimman laajan ymmärryksen asian ympärillä ja välttää sitä, että kaivaisin oman soihtuni ja talikkoni naftaliinista – ja samalla yritän vähän rauhoitella niitä, joilla talikko on jo terotettunakin. Media kaivaa sanan sieltä, sanan tuolta ja käyttää niitä otsikoissa, koska ne tuo klikkejä. Ne on yleensä niitä sanoja, jotka kaikki ymmärtää hyvin yksinkertaisesti ja saa jengin nousemaan varpailleen.

5. Miksi ihmiset reagoivat niin jyrkästi?
Internetin jyrkkyys ja "soihdut ja talikot" turhauttavat, mutta syy tiukkaan linjaan on historian kantapää: lasten hyväksikäyttöä ja rajanvetojen hämärtämistä on vähätelty vuosikymmeniä. Siksi harmaan alueen etsiminen tai selittely koetaan helposti vanhana kaavana, jolla väärinkäytökset lakaistaan maton alle.
Mä ymmärrän ja mä olen asiassa myös sitä mieltä, että lapsia täytyy pystyä suojelemaan. On pakko suojella. Mutta sitä mä en ymmärrä, että mitä se muka palvelee, että lapsia ruvetaan suojelemaan sillä, että nimettömänä heitellään tappouhkauksia netissä? Syyllistytään itse rikoksiin samalla, kun yritetään estää rikoksia? Mä ymmärrän täysin sen, että tällainen aihe menee tunteisiin. Sen pitääkin mennä. Mutta maltti täytyisi pystyä säilyttämään.

Tässä ei kuitenkaan ole edelleenkään tapahtunut rikosta. Ja mä sanon sen varmaan aika monetta kertaa jo, että netissä on tämän uutisoinnin jälkeen tapahtunut vaikka kuinka monta rikosta. Kunnianloukkauksia, tappouhkauksia ja mitä vielä? Jos tällaisia tapauksia halutaan välttää jatkossa, niin näihin pitää määritellä tuomiot. Missä on kansalaisaloitteet? Miksi on vain soihdut ja talikot, vaikka ne eivät auta ketään tässä kohtaa? Missä on järki? Minä kysyn vain, että missä on se järki, jonka käyttöä myös Pyhimykseltä vaaditaan?

Mä en ole koskaan tykännyt internetin jyrkkyydestä. Mua inhottaa se. Kaikille internetiin käyttöön omat nimet ja omat naamat, jotta saataisiin myös nämä rikolliset kiinni, koska rikollisiahan me tässä kiinni halutaan. Mua siis... Argh! Mä huomaan, että mun ajatus kiertää tässä vain kehää.

Tulee huolta herättävä uutinen ja sen myötä tulee aina uusia kunnianloukkauksia ja laittomia uhkauksia. Ketä se palvelee? Ihan tavallisen näköiset ihmiset Facebookissakin toivovat toiselle kuolemaa ja tästä jengi tykkää? Tämän jengi sallii? Välillä ihmettelen sitä, että miten voidaan vaatia toiselta moraalia jos samaan aikaan oma moraali on tuota luokkaa. Kaksinaismoralismia vai mitä se nyt sitten ikinä onkaan. Tämä nyt ei suoranaisesti liittynyt tähän tämä paasaus, mutta se nyt vaan tuli ulos tällaisena.

Tottakai ymmärrän erittäin hyvin, että lapsia halutaan suojella, mutta mä ymmärrän myös sen, että se ei tapahdu tällä tavalla kun sitä nyt yritetään. Se ei tapahdu toivomalla netissä jonkun kuolemaa. Se ei tapahdu syyttämällä ihmisiä väärillä nimikkeillä. Ehkä sitä voisi ruveta tekemään jotain oikeaa ja käyttää sen saman energian siihen oikeasti lapsien hyvinvointia tukevaan toimintaan? Ihan vaan ehkä?


Se mitä olen nyt itse lukenut keskusteluja, niin mun kohdallakin varmasti käytetään nyt nimitystä "hyi, sairas!" kirosanojen saattelemana. Se on jokaisessa keskustelussa, jossa joku uskaltaa esittää minkään eriävän mielipiteen tai näkökulman tästä Pyhimyksen tapauksesta. Ihmiset ei kuuntele, ihmiset ei ota vastaan, koska ihmiset haluaa vain päätä vadille. Ja minä olen sairas, koska yritän nähdä asian vain laajemmin? Jep, jep.

Ehkä tämä tapaus on nyt käsitelty loppuun. Mä ymmärrän nyt paremmin ja siihen tämä blogaaminen oli todella hyvä apuväline taas kerran. Kirjoittakaa niitä asioita jonnekin muualle kuin keskustelupalstoille raivopäissänne. Ehkä tekin joskus ymmärrätte asioita vähän laajemmin. Paino sanalla ehkä. Öyhöttäjät on öyhöttäjiä, vaikka voissa paistaisi.

Enkä mä niputa tähän niitä, jotka perustelee omaa näkökantaansa hyvin. Voi olla täysin Pyhimystä vastaan, vaikka ei olisikaan tuolla öyhöttämässä. Olen nähnyt todella hyviä tekstejä uhrin puolesta ja se on mun mielestä vain hyvä asia. Vaan aika usein, paino sanalla todella usein, näidenkin kirjoitusten kommenttikentät täyttyvät "Pyhimys on pedari"-tyyppisistä kommenteista. joka juurikin saa mun aivoni hieman enemmän sykkyrälle.

Terveisin,
Vesa-Matti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)