Me kuitenkin eilen Maxin kanssa lähettiin pienelle kävelylle, ei se ollut lopulta kun melkein 6 kilometriä. Siinä alkumatkasta mä mielessäni pyörittelin jotain aihetta ja käsittelin sitä monesta eri näkökulmasta. Se alkoi vaikuttaa hyvältä, mutta kun en saanut edes sitä aihetta mihinkään siinä hetkessä ylös, niin se oli sitten sillä taputeltu. Se oli kuitenkin muistaakseni hyvä ja mielenkiintoinen aihe, mutta kun se on ainut mitä siitä enää muistan niin ei sillä enää mitään tee.
Ajattelin, että jos mä alkaisin kirjottelemaan jotain, niin jossain vaiheessa se lamppu taas syttyisi ja muistaisin sen aiheen. Toistaiseksi sitä ei ole tapahtunut, mutta enhän mä tässä vielä kauaa ole naputellutkaan.
Sitä aihetta odotellessa, vaikka en sen usko nyt enää palaavankaan, niin jutellaan jostain muusta. Jutellaanko ehkä vaikka siitä, että miten hyviä noi mun vuosikoosteet on? Niitä on nyt toistaiseksi vasta kolmelta vuodelta, 2018, 2019 ja 2020. Eilen lueskelin taas tota vuoden 2020 koostetta ja se palautti jotenkin niin hyvin kaikkia asioita siltä vuodelta mieleen.
Rupesin taas ihan vakavissani miettimään paluuta siihen pätkäpaastoon, koska vuonna 2020 se oli tuonut niin paljon onnistumisen tunnetta elämään. Sitä ehkä kaipaisi nytkin. Tässä on vaan jotenkin ollut palapeli niin levällään, että on ollut todella vaikeeta tarttua mihinkään. Stressiä aiheesta jos toisesta. Musta ois jotenkin tosi kivaa saada silleen jotain uutta energiaa tähän tekemiseen, että pystyisi taas tarttumaan asioihin ja lakkaisi vaan vellomasta tässä ajan mukana. Mutta kai te tiedätte sen kun asiat johtaa toisiin ja sitten saavutetaan se tietynlainen saamattomuus?
Eilen mä sen taas jopa tajusin, että kaikkihan se lähtee musta itsestä. Ei mun tarvitsis kun potkaista se pallo liikkeelle ja asioita alkaisi tapahtumaan. Mutta sitten tulee taas se synkkyys, joka on tätä aikaa hyvin vahvasti tässä vaivannut. Haluaisi, että muilla on asiat ensin paremmin kun hyvin ja vasta sitten voisi alkaa keskittymään omiin asioihin. Yliajattelu, se se kai taas vaan on.
Ja muutenkin syksy on täällä, masentava marraskuu alkaa olemaan ovella. Marraskuu on vissiin ihan tutkitusti semmosta aikaa ihmisille, että se saa ne voimaan pahoin. Se vaikuttaa myös muhun. Se on kuitenkin hyvä tiedostaa, koska vain silleen sitä osaa sitten pitää päänsä vähän paremmin pinnalla. Ja vaikka kuinka osaisi pitää päänsä pinnalla, niin synkkiä ajatuksia tulee silti paljon helpommin kun muina ajankohtina. Ei siis silleen synkkiä, että mitä jos vaikka tekis itelleen tässä jotain.. Mutta semmosta kaikenlaista elämän läpikäymistä, semmosia asioita pyörittelee, mistä kukaan ei voi tietää tässä vaiheessa vielä..
Mutta niistä koosteista vielä, että niitä on kyllä tosi mukava tehdä. Harmi, että niitä voi tehdä vain kerran vuodessa.. Vaikka toisaalta ihan hyvä, että niitä voi tehdä vain kerran vuodessa, koska ne on ihan omanlaisensa työmaa. Joutuu käymään paljon asioita läpi, lukemaan omia tekstejään monta tuntia ja vielä kirjaamaan pääkohtia ylös. Se on hauskaa, mutta se vie myös tosi paljon aikaa. Ja se palkitsevin hetki on se kun se on valmis ja saa sen julkaistua; koko vuosi yhdessa paketissa! Ja se on hienoa, että vaikka täällä muuten pyörii lukijoita 7-14, niin koosteet saa ajansaatossa jopa 39, 40 tai jopa 213 silmäparia osakseen (noi luvut on siis revitty koosteiden katselukerroista). Jengi ei jaksa lukea mun yksittäisiä postauksia, mutta kun niputan koko vuoden, niin se onneksi edes jaksetaan lukea. Se on ihan jees!
Mä jopa ihan pikkusen yllätyin tosta vuoden 2019 koosteesta.. Miten siinä on 213 katselukertaa? Jotain mä olen siinä ilmeisesti tehnyt oikein. Joillekin toi 213 on varmasti ihan arkipäivää jokaisessa mahdollisessa postauksessaan, eikä varmaan edes riitä, mutta mulle toi on iso luku. Todella iso luku. Mun eniten katselukertoja saanut postaus, "Usko Eevertti Luttinen voittaa!", on saanut ajansaatossa 589 vilkaisua. Ja huvittavinta siinä on se, että se ei pidä sisällään juurikaan mitään mun omaa. Mä kirjottelin vaan ylös sen yhden Uskon rallattelun sanat ja väänsin sananmuunnokset siihen alle. Tein vain työn toisten puolesta.
Hmm, tämä on hyvin mielenkiintoinen merkintä mikä syntyy tällä hetkellä. Ilman ajatusta kun lähtee tekemään, niin asiat johtaa toiseen ja joku aihe saattaa alkaa kantamaan johonkin suuntaan. Näin syntyy yleensä hyvin vaikeaa tekstiä seurata, mutta ainakin syntyy jotain. Ja vaikka kirjottelin sillä ajatuksella, että kirjotellaan kunnes se aihe tulee mieleen, niin se aihe ei edelleenkään ole palannut mieleen. Miten se olisi voinutkaan, koska mun ajatukset harhailee kokoaika jossain ihan muualla? Kuten sanottu, asia johtaa toiseen ja sitten mä lähden kaivamaan kaikkea turhaa tietoa esille. Kuten nyt nämä katselukerrat..
Palataan vielä kerran noihin koosteisiin ja katotaan mihin suuntaan tämä teksti sitten lähtee. Toki nyt teen tämän tiedostaen, joten voi olla, että tämä ei lähde tästä mihinkään suuntaan enää. Hmm.. Niin, tiedättekö miten mukava mun on itse lukea noita koosteita näin jälkikäteen? On meinaan mukava! Ei tarvitse hypellä merkinnästä toiseen, vaan voi kaikki vuoden ns. kohokohdat katsoa yhdestä merkinnästä. Ja olen joihinkin, ainakin tohon vuoden 2020 koosteeseen lisännyt vielä linkkejä mielenkiintoisimpiin merkintöihin. Että jos tahtoo käydä joitain yksittäisiä mielenkiintoisimpia merkintöjä siltä vuodelta vielä läpi, niin ne merkinnät on sitten merkattu sinne silleen kivasti.
Mä oon yleensä tosi huono muistamaan mitä milloinkin tapahtui. Päivämäärät ei edelleenkään pysy mulla hallussa. Mä yritin jossain vaiheessa hirveesti opiskella niitä ihmisten syntymäpäiviä, koska ne olisi vaan niin kiva muistaa ja osata ulkoa. Mä muistin ne ehkä viikon tai maksimissaan kuukauden kun rallattelin niitä päässäni. Niitä piti itselleen kokoaika ajatuksissaan toistaa, jotta sain ne pysymään muistini sopukoissa. Vaan en tiedä mitä tapahtui sitten kun lakkasin rallattelemasta niitä mielessäni.. Kaikki vaan kaikkosi. No ei kaikki, mutta iso osa. Mä luulen, että ne on nyt vähän paremmin sillein hollilla, että jos joku joskus kysyy jonkun synttäripäivää, niin tiedän edes vähän sinne päin. Paremmin siis kun aiemmin.
On se silti aika törkeen tuntuista varmasti ihmisistä, että en muista niiden syntymäpäiviä. Tai ainakin kun ajattelee omalle kohdalle.. No en tiiä, en osaa ajatella sitä silleen, koska jos mä en itsekkään muista toisten niin en voi olettaa, että muut muistaisi mun. Siksi en voi tuomita ketään. Mutta joku joka muistaa kaikki syntymäpäivät, vanhat puhelinnumeronsa ja muuta, niin kyllä se niille on varmasti pettymys jos joku ei muista yhtä päivämäärää.
Mutta kai se on edes tärkeetä, että mä olen yrittänyt lyödä niitä päivämääriä tonne päähäni? Se, että ne ei jää sinne.. En tiedä, en ymmärrä. Mä siis jos oikein kaivelen, niin mä saan mieleeni semmosia päivämääriä, mitä en heti osaa yhdistää ihmiseen. Mutta jos kaivelen vähän lisää, niin saatan osata yhdistää päivämäärän ja ihmisen. Päivämäärien kanssa mun aivot on kun pelaisi palapeliä, josta palat on piilotettu ympäriinsä. Ne pitää kaivaa esille ja sitten osata yhdistää toisiinsa. Ehkä toi on osuvin kuvaus.
Ehkä pitäisi vaan muistaa aina välillä jumpata noita aivoja noiden päivämäärien suhteen. Mä kun en edelleenkään osaa laittaa kalenteriin edes vappua tai pääsiäistä, vaikka niitä on nuoruudessa tullut aina jollain tavalla juhlittua. "Ai mitä, onko nyt vappu vai? No, juhlitaan sitä sit!"
Mä en tiedä, tästä tuli ihan kivan mittainen blogimerkintä, mutta ei tällä ehkä taas mitään punaista narua ole. Eikö punaisen narun puuttuminen ollut semmonen ilmaus, että asialla ei oikein ole päätä eikä häntää? Vai punainen lanka? Vai muistanko tämänkin nyt jotenkin ihan väärin? Ihan sama. Tässä merkinnässä ei silti ollut punaista narua, lankaa tai luikeroa. Tämä oli ihan puhtaasti yhden aiheen kaivamista muistisopukoista, mutta se kaivelukin unohtui täysin kun tilalle ilmaantui aihe jos toinenkin toisaalta.
Ihan kivaa oli silti taas kirjoitella, kaikesta sekoilusta huolimatta. Rupean nyt miettimään tähän otsikkoa, jonka te jo tässä kohtaa kyllä tiedätte, mutta minä en. Tai kun mä tän oikoluen julkaistuani tämän, niin siinä vaiheessa mäkin tiedän sen otsikon jo ennen tätä kohtaa, missä mietin tähän otsikkoa.. Nyt alkaa menemään niin sekavaksi, että nyt ei mulla muuta!
Terveisin,
Vesa-Matti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)