Kooste vuodesta 2020!

Voisin nyt kuitenkin yrittää saada aikaiseksi sen koosteen viime vuodesta. Musta tuntuu, että mulla on edeltäviä vuosia vähemmän asioita ylhäällä, joten ehkäpä tää on suhteellisen helppo tehdä. Luulenpa, että tää menee siihen, että vaan jollain tavalla referoin tärkeimpiä merkintöjä blogista. No, sitähän se kuitenkin on se vuoden läpikäyminen. Eikö?

Mulla on toki tässä apuna myös pöytäkalenteri, mutta mä en jotenkin usko, että siellä on pahemmin asioita, jotka kuuluu tänne. Ne on ehkä enemmänkin semmosia henkilökohtaisia menoja ja sen sellaisia. Mutta katsellaan sitä nyt kuitenkin tässä sivussa, ja jos sieltä tulee poimintoja niin tulkoon, parempihan se vaan on. Nää koosteet on yleensä olleet aika pitkiä ja oon tehnyt näitä monia tunteja, joten enemmän tekstiä on aina enemmän tekstiä. Ja se on joko hyvä tai huono asia. Tuleepa nyt tämmösiä latteuksia, joten mennään vaan suoraan asiaan.

● Vuoden ensimmäisessä blogimerkinnässä kerroin, että mun ei ole tarkoitus muuttaa elämässäni mitään vain sen takia, että vuosi ja vuosikymmen on nyt vaihtunut. Kaikki muutokset pitää tulla itsestään, eikä pakotettuna vain sen takia, että "uusi vuosi, uusi minä" olisi jotenkin hieno juttu. Kerroin siellä myös miten vietettiin vuodenvaihdetta.

● 26. päivä halusin paketin takaisin kasaan. Tammikuu oli alkanut ilmeisesti jokseenkin löysin rantein, mutta nyt oli ilmeisesti aika tulla muutos. Paketin kasaan laittaminen tarkoitti ilmeisesti sitä, että tartun aktiivisemmin kotiaskareisiin ja alan tekemään jotain muutakin kun makaan sohvalla ja katson YouTubea tai televisiota. (Huomaan yhtäläisyyksiä tähän vuoteen 2021) Päätin niihin aikoihin, että nyt alkaa riittämään pullukkana olo ja suunnittelinkin siinä aloittavani Nutrilett-kuurin helmikuussa, ja Nutrilett-kuurin jälkeen jatkaisin pätkäpaastolla.

● Vielä ennen kuun vaihtumista kirjoitin merkinnän, jonka kuvassa lukee "Vanhan elämän viimeinen päivä?", joka siis viittasi juuri tähän alkavaan laihdutusrupeamaan. Tai no, en mä sitä oikeesti missään vaiheessa ajatellut suoranaisesti laihdutusprojektina, vaan elämäntapojen muuttamisena, mutta käytetään tässä nyt sellaista termistöä kun sattuu tulemaan. Silloin tilattiin jotain kunnon roskaruokaa ilmeisesti, koska olin päättänyt haluta kunnollisen viimeisen aterian ennen Nutrilett-kuuria. En muista mitä tilattiin, mutta kai se on ollut nautinto.
– Tähän tämmönen pieni huomio, että toi roskaruokakerta taitaa olla viimeisimpiä. Vuoden 2020 aikana ei tullut oikeestaan pizzaa tai kebabia tilattua. Jos jotain noutoruokaa on tullut syötyä, niin se on ollut kiinalaista tai thaimaalaista. Tai sitten makkaraperunat, mutta nekin kerrat on olleet harvassa. Mulla ei oo ees yhtään ikävä mitään jatkuvaa rasvaruokien syöntiä, joten kai tässä on jotain opittu.

● Helmikuu taas alkoi sanoin "Tästä se sitten lähtee", joka aloitti myös MON (Minulla on nälkä)-sarjan. Se on ollut jopa rasittavan toistuva aihe tuolla alkupäässä, joten toivottavasti ette ole täysin kyllästyneet siihen jo. Se oli nimittäin joka viikkoista, koska halusin tehdä viikkoraportteja.. Ensimmäisessä merkinnässä kerroin vaan oikeestaan, että miten aion Nutrilett-kuurin hoitaa, eli ei mitään kovin tärkeää.

● Ensimmäisen viikon jälkeen multa oli pudonnut hurjat 3,7 kiloa. Sitä käsittelevässä merkinnässä uhkasin kovasti lyöväni lisää pökköä pesään ja lisääväni mm. urheilua. Sitähän mä aina uhkailen, mutta se jää jostain syystä kausittaiseksi – niin kuin mulla kaikki muutenkin.

● Mun uhkaamani kahden viikon Nutrilett-kuuri koki kolauksen, koska se alkoi haittaamaan mun mielenterveyttä. Mua ei huvittanut nousta sängystä, koska tiesin, että päivän ruoat on pussikeittoa pussikeiton jälkeen. Viikon kuurin jälkeen tehtiin hampurilaisia parilalla ja muistan kyllä, että ne oli ehkä elämäni parhaat hampurilaiset. Seuraavaksi jatkettiin pätkäpaaston parissa.

● Oon asennellut puhelimeeni kaikenlaisia urheilusovelluksia muka aktivoimaan itseäni. Ne on myös olleet kausihommia, mutta kai ne sovellukset vieläkin mulla on, jos joskus vaikka innostuisin taas.

● Helmikuussa oon myös vähän haukkunut televisioviihteen tasoa, joka on ollut silloin kaiketi pohjalla. Tai ainakaan ne "kaikki katsoo"-viihdeohjelmat oli tasoltaan tosi alhaalla ja vain harva asia viihdytti mua oikeesti. 

● Sitten törmäsin uutiseen, joka satutti mun aivoja. Ja satuttaa vieläkin vähän jos ajattelen sitä. Tämä merkintä on nyt pakko linkata tähän, koska se kannattaa ehkä käydä lukemassa. Tästä siihen. Se käsittelee siis sitä semmosta, että jos oot ajatellut joskus ajattelevasi samallailla kun muut, niin saatatkin olla väärässä. Kaikki ei ilmeisesti ajattele sanoin, lausein tai mitenkään kirjaimin. Jotkut näkee kaavioita ja numeroita, tai jotain. Mielenvikaista.

● Mulla oli 6 kappaletta MON-merkintöjä Helmikuussa. Toivon kovasti, että en ole ihan noin hyvää tahtia pitänyt tulevina kuukausina, koska toi on aika rasittavaa ehkä. Kuun viimeisessä MON-merkinnässä kuitenkin kerroin kuukauden viimeiset suunnitelmat ja paljonko paino oli siihen mennessä pudonnut pätkäpaastolla. Kuukausi oli vienyt mennessään 6,7 kiloa meikäläisestä. Paastoaminen oli alkanut pääosin hyvin, mutta nälkä aina silloin tällöin vieläkin kiusasi paastoaikana. Se oli vain tottumuskysymys.

● Maaliskuu alkoi, yllätys yllätys.. No ei alkanut kyllä MON-merkinnällä, onneksi. Siellä oli semmonen merkintä, missä oli monta pienempää aihetta nivottuna samaan kasaan. Ne ei olleet yhteydessä toisiinsa, mutta ne piti ilmeisesti saada kaikki samaan aikaan pois päästä. Käsittääkseni silloin vihdoin sain hampaidenpesusta itselleni rutiinin, vihdoin. Linkki tekstiin tässä. Se on niin sekava selitettäväksi, että ehkä se on helpompi jokaisen itse lukea.

● Kuun ensimmäisessä MON-merkinnässä palasin muistelemaan vuoden 2016 painonpudotusyritystäni. Sitä, joka oli siihen mennessä onnistunut parhaiten. Kerroin siellä, että vaatteet on olleet mulle iso motivaattori painonpudotuksen saralla. Halu siis pukeutua silleen, että näyttää fiksulta oli kova. 

● Tässä kuussa vaihdoin myös 0,5 litran sheikkeristä 1,5 litran limupulloon vedenjuonnin saralla. Ajattelin, että on helpompi juoda 2 x 1,5 litraa kun 6 x 0,5 litraa. Ja se on ollut ihan pätevä vaihto, koska limupullo on vieläkin käytössä ja pyrin edelleen siihen kahteen pullolliseen vettä päivässä. Vesi on tärkeää muistaa, muistakaa se.

● Seitsemännellä viikolla oltiin kuitenkin taas jo tilatun pizzan kimpussa. Luultavasti tämä on se virallinen viimeinen kerta? No, ainakaan ei olla tilattu pizzaa sen jälkeen kun opin tekemään parempaa pizzaa kotona ja siitä tuli semmonen tapa, että kerran viikossa tehdään itse ja herkutellaan.

● Sitten tuli joku merkintä liittyen keittiöön ja varmaan aikapaljolti myös ruoanlaittoon. Se on niin pitkä, etten nyt jaksanut alkaa sitä lukemaan ja muutenkaan referoimaan. Se on taas sitä "käy lukemassa itse"-materiaalia. Linkki tässä.

● Kuukauden viimeinen MON-merkintä taas kertoo, että painoa on tähän mennessä pudonnut yhteensä 10,6 kiloa. Puhuin silloin, että mun henkilökohtainen tavoite on vielä 15 kilon päässä, mutta kyllä nyt on pakko korjata, että se on ollut vain yksi etappi jonka on halunnut saavuttaa. Tarkotus ei mun mielestä oo koskaan ollut jäädä siihen.

● Vielä olin kirjoittanut yhden merkinnän, joka käsitteli taas kerran hampaiden pesua, mutta uutena pienenä lisänä sivusin hieman korona-virustakin. Jos mun mietteitä siitä haluaa käydä lukemassa, niin linkki siihen taas tässä.

● Huhtikuupa taas alkoi perinteisesti MON-merkinnällä, koska viikkoraportit oli hirveen tärkeitä tossa vaiheessa. Ne ylläpiti omaa motivaatiota projektia kohtaan, joten ei niistä kai voi vihainenkaan olla. Ehkä ymmärrän paremmin nyt, että minkä takia blogini vähäisistä lukijoista hävisi noihin aikoihin iso osa. Eikai nämä merkinnät mun lisäksi voi hirveän montaa ihmistä kiinnostaa. Tossa merkinnässä kerron, että oltiin tehty itse pizzaa, joten uskon tilattujen pizzojen olevan tässä kohtaa jo historiaa. Kai.

● Vuonna 2018 tein persoonallisuustestin jollain nettisivulla ja nyt oli aika tehdä se uudestaan, koska halusin tietää olenko muuttunut johonkin suuntaan. Se on kanssa sen verran pitkä ja vaikeasti referoitava homma, että jos joku tästä innostui, niin lukemaan se tästä.

● Ja sitten vielä toinen linkki heti perään, koska tämäkin oli aika mielenkiintoinen pätkä. Aloitin vain kirjottamaan ja katsoin mitä tulee aiheesta blogaaminen. Oon pohtinut siellä siis irrottavani tästä blogista kaikki omiin erillisiin blogeihinsa, koska se selkeyttäisi päiväkirjameininkiä ja mm. erilaisten reseptien löytymistä. Siihen ei kuitenkaan ole toistaiseksi menty, enkä tiedä mennäänkö edes koskaan.

● Sit tuli yks tosi mielenkiintoinen projekti. Lueskelin vanhoja blogimerkintöjäni ja löysin jonkun vanhan ruokablogimerkinnän, jota katselin aivan huuli pyöreänä: "olenko mä joskus kokkaillut noin taidottomasti?" Päätin silloin tehdä oman merkinnän sille, että korjaan tekemiäni virheitä. Tätä haluaisin tehdä joskus lisää, mutta ei mulla oikein ole huonoja reseptejä kirjoitettuna tänne, joten se kai siitä sitten. Se on vaan jännä miten ihmisen tavat ja tottumukset jopa ruoanlaitossa saattaa muuttua vanhetessaan. Ennen sitä arvosti kaikkea rasvamättöä, nopeeta ja helppoa. Nykyään haluaisi panostaa ruoanlaittoon ja tehdä ajan kanssa hieman terveellisempää.

● Tälle kuukaudelle mulla ei ollut semmosta koko kuukauden niputtavaa MON-merkintää, joten jouduin kaivamaan kokonaistuloksen pöytäkalenteristani. Kyllä, mulla on sinne merkattuna lähes päivittäin mun paino. Kokonaistulos painonpudotuksessa tässä kohtaa siis -13,7 kiloa.

● Kuukauden viimeiseksi merkinnäksi on jäänyt "pätkäpaasto", jossa siis käyn läpi sitä, miltä tämä homma on minusta tuntunut. Silloin mulla oli aika tarkka, että sain syödä 13-21, koska jostain syystä halusin voida syödä vielä ennen nukkumaanmenoa. Olin myös löytänyt sille kahdeksalle "saa syödä"-tunnille fiksun rytmin, jottei se koko aika mene turhaksi mässyttelyksi. Silti se tuntui aikapaljolti siltä, että pitää olla syömässä kokoaika, koska ihminen tarvitsee ravintoa polttoaineekseen ja ei painokaan putoa fiksusti, jos vaan näännyttää itseään. Tärkein pointti itelle on ollut, että mitä vaan saa syödä paaston aikana jos tekee sen vaan fiksusti. Ja vielä fiksumpaa olis, jos kuluttaiskin jotain pois. Kolmannen kuukauden kohdalla sen sanoin ilmeisesti ensimmäistä kertaa, että projektista oli tullut enemmänkin elämäntapa. Halu palata vanhaan oli poistunut täysin.

● Toukokuukin alkoi MON-merkinnällä, koska multa oli ilmeisesti jäänyt pari viikkoa kirjottamatta välissä. Siinä tosiaan kerroin ton edellisen kuukauden kokonaistuloksen, koska, no, se oli jäänyt kirjoittamatta syystä tai toisesta. Siinä kohtaa totesin myös, että painon putoaminen on selkeästi jo hidastumaan päin.

● Rullaluistelu oli astunut takaisin elämään, koska säät salli. Odotankin taas lämpimiä säitä sen takia, että pääsisin taas rullailemaan!

● Toukokuussa 13. päivä paljastettiin (Eira teki sen kyllä 12. päivä Facebookissa) kaikelle kansalle se suuri ilouutinen, jota olin odottanut ihan aika pienestä pojasta pitäen. Eli siis sen, että me odotetaan Maxia. Ei sen nimi silloin vielä Max ollut, vaan se oli jossain vaiheessa ehkä jopa sammakko. Se näytti jossain ultrakuvassa niin sammakolta, että mä saatoin ehkä sitä hetken aikaa siksi kutsua. Mä oon huono muistamaan päivämääriä, mutta muistan kyllä ikuisesti sen hetken kun herään itkuisen Eiran ääneen ja se kertoo, että me odotetaan vauvaa. Mä en edes alkuun tajunnut mitä se höpöttää, mutta kun vihdoin heräsin tarpeeksi niin olin kyllä onneni kukkuloilla. Se oli parasta!

● Tämä ilouutinen kai ajoi meidät sitten siihen, että alettiin remontoimaan meidän makuuhuonetta. Siitä itse remontista ei muistaakseni ole omaa aihettaan, mutta jotain mä olen siitä kuitenkin kirjoittanut. Tai oikeestaan siitä, että Eira on aivan mahdoton remppakaveri. Se vaatii kyllä paljon henkilökohtaisia taukoja jos meinaa jaksaa sen kanssa jotain tehdä, koska se jos joku on noissa asioissa täysin kärsimätön. Kaikki pitäisi saada heti, ja jos kaikki ei tapahdu heti, niin sitten alkaa show. Ja jos show alkaa, niin yleensä minäkin, melkein Buddhan rauhallisuuden omaava ihminen, menetän hermoni. Ja kun minä menetän hermoni, niin silloin en tykkää itsestäni yhtään.

● Toukokuun viimeisessä merkinnässä, yllättäen aiheena MON, mä kerroin aloittavani kesäkuussa kesäkuuputken. Eli kirjoitan joka päivä, vähintään juhannukseen asti. Siinä merkinnässä kävi myös ilmi, että kokonaistulos painonpudotuksen suhteen oli tässä kohtaa -17,1 kiloa. Yllättävän hyvä kuukausi siis siihen nähden, että olin edellisenä kuuna todennut painon putoamisen hidastuneen.

Tässä kuussa on sitten taas niin paljon merkintöjä (=29 kpl), että käydään tää nyt vaan mahdollisimman vikkelästi läpi. Katson sieltä kiinnostavimmat otsikot ja referoin minkä kerkeän. No, käydään kimppuun.

● Kuun alussa ikävöin jo kovasti työelämään. No, oikeestaan koko viime vuosi meni ikävöidessä työelämään, mutta minkäs teet. Tää korona-aika ei ole ollut kaikkein otollisinta työnhakuaikaa. Mua on silloin ärsyttänyt suuresti Eiran puolesta se, että kun se lähtee töihin niin toinen jää vaan kotiin makaamaan. Nyt ollaan molemmat kotona, mutta mua ärsyttää silti se, että oon täällä yhä vaan makaamassa.

● 2. päivä varasin ajan tatuoitavaksi. Mulla alkoi olla selvät sävelet mitä haluan, mutta toteutus jäi aikalailla tatuointiartistin varaan. Lähetin sille referenssikuvia, mutta lopputulos ei ollut se mitä olisin todella halunnut. Ja koska olen liian kiltti ihminen, enkä halunnut olla vaivaksi ja sanoa, että "teeppä uudestaan" niin otin sen mitä tatuoitsija oli piirrellyt. Lopputulos kuitenkin miellytti mua, niin eipä siitä jäänyt mitään hampaankoloon. Näköjään hypin vähän jo ajassa eteenpäin, koska 2. päivä vasta varasin ajan, mutta nyt jo kerroin tatuointitarinan..

● Kesäkuussa päätin kokeilla VHH:ta, eli vähähiilihydraattista ruokavaliota. Alkuunhan se olikin helppoa ja kivaa, mutta koska tein sen vaan vähän sinnepäin, niin multa jäi kokonaan kuidut pois. Mulle tuli siitä niin kamalia vatsakipukohtauksia, että VHH:sta oli pakko luopua.

● Kesäkuussa sain tiedon Googlelta, joka siis hallitsee Bloggeria, että mä en voi saada mainoksia blogiini, koska tämä sisältää seksuaalista sisältöä. En ole tähän päivään mennessä löytänyt sitä kohtaa, missä tämä tapahtuisi. En kuitenkaan sillä ole mieltäni vaivannut, koska en mä tällä blogilla nyt muutenkaan rahaa tekisi. Pidettäköön tämä siis mainosvapaana ja ihan pelkkänä harrastuksena.

● Pohdimpa tuolla myös sitä, että olinko minä elitisti. Se on ihan hyvä pätkä, joten tässä linkki siihen.

● 13. päivä päätin, että MON-viikkoraportit loppuu. Siinä kohtaa ilmeisesti tajusin niiden ärsyttävyyden ja päätinkin siirtyä kuukausiraportteihin. Mielummin yksi isompi merkintä aiheesta kun noin neljä pienempää. 

● Juhannuksena taas eksyttiin mökille. Se on kyllä ollut aina yksi vuoden kohokohdista. Sen pitäisi vaan kestää vähän pidempään, koska pari päivää menee aina ihan liian nopeasti. Pari päivää kavereita ja mökkiharrasteita, ai että. Kelpaisi nytkin. Mökillä kokeilin taas uintia ja se tuntui paljon helpommalta kun vuosi sitten ja noin 20 kiloa painavampana. Melkein jopa olisin halunnut alkaa käymään uimalassa, mutta toistaiseksi ajatusmaailmassa on vielä pieni häiriö, enkä kehtaa näyttäytyä tämän näköisenä julkisesti ilman vaatteita – tai edes uimahousuissa.

● Paljon olisi vielä ollut läpikäytävää, mutta haluan hyppiä myös joidenkin kiinnostavien juttujen yli, koska nyt ei pysty keskittymään tarpeeksi hyvin. Poimitaan sieltä nyt kuitenkin vielä mun syntymäpäivämerkintä, eli 30. päivä. Sekin tulee tähän nyt linkkinä, siis tähän, koska siellä on kuvia. Kuvapostauksia multa aina välillä toivotaan, mutta harvoin niihin olen kykeneväinen. Jos niitä kuitenkin tulee, niin kyllähän ne on omanlaisellaan alustalla ja haluan kaikkien niitä katsovan.

● Kokonaistulos painon suhteen oli tässä kuussa sitten -19,5 kiloa.

● Olin koko kesäkuun käyttänyt vihreää väriä merkintöjen ns. kansikuvissa, josta keksinkin antaa jokaiselle kuukaudelle oman värin. Tutkin Googlesta, että minkä värisinä ihmiset yleensä kuukaudet näkee ja loin niiden perusteella semmosen värikartan. Annoin jokaiselle kuukaudelle kaksi sävyä ja olen käyttänyt niitä nyt siitä lähtien. Se oli semmonen "piilomerkintä", koska en sitä julkaissut koskaan Facebookin puolella, koska ajattelin sen olevan ns. turhaa tietoa muille. No, jos et ole koskaan sitä käynyt lukemassa, niin se olisi tässä.

● Heinäkuussa tehtiin myös meidän vuosittainen reissumme Porvooseen. Istuttiin suhteellisen aikaisessa ajankohdassa siellä vanhan torin reunalla kahvilassa, ja mä ihastuin siihen paikkaan enemmän kun koskaan ennen. Mä olisin vaan voinut jäädä siihen, koska se hetki oli ihan mahtava. Siitä asti oon haaveillut pääseväni istumaan sinne takaisin, ja puhunut siitä, että haluan yöpyä joskus siinä vanhan torin yömajassa, vai mikälie olikaan. Siitä olisi niin kiva aamulla herätä ja tulla kahville ihastelemaan Porvoon vanhan kaupungin menoja.

● Sen jälkeen mä kirjoitin merkinnän, jossa epäilin matkakärpäsen puraisseen minua. Mua rupes hirveesti kiinnostamaan kaikki Suomen vanhat kaupungit ja varsinkin vanhat kaupunginosat. Mun mielestä semmonen "aikamatkailu" on paljon mukavampaa kun esim. ulkomaanmatkailu. Mä sainkin siihen merkintään yhden kommentin, jossa kerrottiin mahtavia paikkoja, jotka on nyt sit mun "pakko päästä joskus käymään"-listalla.

● Heinäkuussa myös aloitin pienimuotoisen projektin ja aloin kirjottamaan semmosta semikeksittyä tekstiä. Se on tyyliltään hieman kuin Juha Vuorisen juoppohullut, mutta ei nyt mitenkään kopio. Fiktiota ja vähän omaa elämää sekaisin pienellä liioittelulla.
– Tää projekti on vaan ollut aikalailla jäässä, koska en oo muka löytänyt aikaa jatkaa sitä. Mä tarvitsisin siihen täydellisen rauhan aina ja pitkän tovin yksinoloa, mutta semmosia ei hirveesti ole tässä siunaantunut. En kuitenkaan ole haudannut sitä projektia, vaan aion jatkaa sitä vielä joskus. Kaikenlaisia ajatuksia olen välillä kirjannut ylös, joten kyllä mä uskon, että se johonkin joskus kehittyy.

● Heinäkuu taisi olla ensimmäinen miinuskuukausi MON-projektin saralla. Kokonaistulos oli siis tullut ihan pikkusen alaspäin, ja oli enää vain -19,4 kiloa.

● Kuu alkoi hienosti merkinnällä "arvosta sitä elämää", joka siis käsitteli hieman sitä, että mä olin vähän flunssassa tai jotain. Mä jotenkin yliajattelin sitten sitä ja päädyin kirjottamaan tekstin, jossa halusin kaikkien arvostavan elämää terveenä kun siihen on mahdollisuus. Onhan se pohjimmiltaan hieno merkintä, mutta ehkä hieman yliampuva tilanteeseen nähden. Käy vaikka lukemassa se tästä.

● Ja taas hieman sitä työelämän pariin haikailemista. Hakemuksia oli laitettu vaikka ja kuinka, mutta mistään ei oikein tullut koskaan mitään takaisin. Ne jotka vastasi, vastasi yleensä, että "jatketaan työnhakua, koska korona". Alkoi hieman myös turhauttamaan, koska tuntui että tekee täysin turhaa työtä kun kukaan ei edes koskaan vastaa. Silloin mun mielestä mulla kävi vakavasti mielessä se, että mä haluan kokiksi ja lähden sitä unelmaa kohti sitten seuraavaksi, koska omat alat ei työllistä, enkä niitä enää oikeastaan työkseni haluaisi tehdäkään.

● Elokuussa tein myös AVO-testin, jonka tarkoitus olis siis selkeyttää ihmiselle sitä, että mihin suuntaan hän haluaa työelämässä lähteä. Se testi ei muistaakseni suoranaisesti patistanut mua kokkiopintoihin, mutta en mä anna minkään testin määrittää sitä mitä mä itse haluan tehdä.

● Alettiin tässä kohtaa myös laittaa meidän pihaa kuntoon. Meidän pihatie on aina kasvanut kaikenlaista kasvustoa ja muutenkin piha on ollut jollain tavalla epätyydyttävä kokonaisuus. Meillä molemmilla oli aikaa ja kiinnostusta sen parissa työskennellä, joten sen parissa sitten työskenneltiin. En sanoisi, että se on vieläkään täysin valmis, mutta toivon mukaan meille tästä lähtö tulee mahdollisimman nopeasti.

● Vauvajuttu oli mulle vielä tässäkin kohtaa kovin absurdi. En voinut uskoa, että se on tapahtumassa. Meille on tulossa vauva, mutta pää ei ole yhtään mukana siinä, vaikka on koko elämän sitä toivonut. Käsittelin sitä jatkuvasti, mutta en silti saanut itseäni uskomaan sitä.

● Elokuussa yritin taas lanseerata jonkinlaista uutta sarjaa tänne blogin puolelle. Ensimmäinen osa kantoi nimeä "Elokuun osumat", joka siis käsitteli asioita, jotka oli jollain tavalla kolahtanut mulle. Elokuvia, ruokajuttuja tai mitä vaan. Idealtaanhan toi oli mun mielestä tosi kiva, mutta jotenkin se suli heti alkuunsa.

● Elokuussa asensin sitten puhelimeeni sovelluksen Start running, jonka siis nimensä mukaan oli tarkoitus opastaa mua juoksemisen aloittamisessa. Se olikin tosi hyvä apu ja mä huomasin kehittyväni todella paljon sen kanssa. Harmittaa vaan kovasti, että taas mun kausiluontoisuus tuli vastaan ja tämäkin sovellus on hieman telakalla. Ehkäpä taas jossain toisessa ajankohdassa, kun pakka on taas täysin kasassa ja mielenkiintoa asioita kohtaan löytyy taas enemmän.

● Kokonaistulos painon pudotuksessa oli -21,9 kiloa. Eli suunta oli taas oikea.

● Ensimmäinen merkintä käsitteli hampaita. Ja mun hammaslääkäripelkoa kaiketi kanssa, en jaksanut sitä alkaa tässä kohtaa sen enempää lukemaan. Tässä merkinnässä kuitenkin kai päätin, että nyt laitetaan suukin kuntoon, koska koko vuosi 2020 oli perustunut itsensä kuntoon laittamiselle.
– No.. Poistettiinhan multa se yksi hammas, mutta sen jälkeen en kyllä hakeutunut uusiin hoitoihin, koska se hampaanopoisto oli taas yksi hemmetin työmaa ja ei se ainakaan pelkoa poistanut, vaikka aluksi niin luulin.

● Mun piti aloittaa syyskuussa taas uusi sarja, mutta sekin jäi, koska Putous ei ollutkaan semmonen kun toivoin. Meinasin, että vanhojen aikojen muistoksi olisin alkanut taas perkamaan sketsihahmoja, koska ne on mun blogin kaikkien aikojen luetuimpia tekstejä olleet. No, se pätkä mitä sitä Putousta siinä kohtaa tuli, olikin joku Allstars, ja se oli vaan mainosta jollekin lahjoituskampanjalle. Toki hyvään tarkoitukseen, mutta liian kamala pakotus.
– Nythän telkkarista on taas alkanut uusi kausi Putousta, mutta mun mielestä ne hahmot oli nii luokattoman huonoja, että en lähde niihinkään kyllä paneutumaan..

● Lenkkisovellus teki tehtäväänsä kokoajan siellä taustalla ja kävinkin aika aktiivisesti lenkeillä. Halusin parantua ja parantaa suoritustani kokoaika. Se oli kivaa, ja siihen todellakin palataan jossain kohtaa kun aika on parempi.

● Tässä kuussa myös otin ensimmäisen kerran esille kunnolla haluni muuttaa takaisin Hyvinkäälle. Riihimäki on aina tuntunut hieman vankilalta, koska ei ajokorttia ole ja asemallekin on yli 2 kilometrin matka. Vaikka paljon hyvääkin tässä paikassa on ehtinyt tapahtuakin ja tämä koti on kotina tuntunut kodilta enemmän kun mikään aikaisempi ns. oma kämppä, niin silti kaipuu Hyvinkäälle on suunnaton.
– Luojan kiitos homma on jo nyt ottanut tuulta alleen ja ilmeisesti äsken varattiin ensimmäinen näyttökin.

● Paino oli kokonaisuudessaan tullut alas 22,8 kiloa.

● Ensimmäinen merkintä käsitteli pizzaa ja perjantaita, eli pizzaperjantaita. Kerroin siellä, että olen löytänyt uuden täydellisen pizzapohjan, jota tulen käyttämään jatkossa aina. Enemmän työtähän se vaatii kun aikaisempi, mutta mitä väliä kun maku ja koostumus on niin paljon parempi. Se on tärkeä merkintä, joten linkki siihen tässä.

● Lokakuussa olin jo vissiin hiljalleen oivaltamassa, että meille tosissaan on tulossa vauva. Mulle iski erilaisia pelkoja tulevasta; miten me pärjätään vanhempina ja miten meidän lemmikit pärjää uuden tulokkaan kanssa? Ne on osottautunut lopulta aika turhiksi peloiksi, koska musta tuntuu, että me ollaan aika hyvät vanhemmat ja eläimet on sopeutuneet uuteen tilanteeseen suhteellisen hyvillä mielin.

● Lenkkiä, The Sims 4-kausi ja mitähän kaikkea tohon yhteen merkintään nyt mahtuikaan. Sitä kuitenkin oli lokakuu sitten 28. päivään asti.

● 28. päivä, kello 9:40 meille sitten syntyikin se suuri ihme; Max. Se oli jotenkin tosi mahtavaa aikaa, vaikka edelleen pelottikin moni asia mm. kotiinpaluun suhteen. Sairaalassa oli kiva olla, koska ihmiset ympärillä osas työnsä ja me saatiin mahdollisimman paljon tukea ja neuvoa uuden elämän kanssa. Sinne olis tavallaan voinut jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta olihan se silti myös todella mahtavaa palata kotiin, koska kyllä se uuden arjenkin opiskelu kiinnosti.

● Kuun lopulla mitattu paino osoitti kokonaistulokseksi -25,2 kiloa.

● Kuun alussa totesin jostain syystä, että blogi tuntuu täyttyvän vauva-merkinnöistä, mutta en kyllä nyt ymmärrä mihin olen viitannut? Enhän mä ollut kirjottanut tässä välissä ainuttakaan merkintää edes. No, kai toinen suhteellisen putkeen kirjoitettu on blogin täyttymistä, joten mennään sillä. Tässä merkinnässä totesin, että olen ollut onnellinen koko menneen kuukauden ja oikeastaan koko menneen vuoden. Vaikka korona maailmalla jyllääkin, niin ei se onneksi omaan elämään ollut osunut oikein millään lailla. Kannattaa ehkä lukea tämä merkintä, koska se on aika kattava. Siellä muuten jo mainitsin, että vuosi 2020 tulee olemaan viimeinen vuosi Terveisin Tekko-blogia, ja niinhän se taisi ollakin.

● Mun sarjani "kuukauden osumat" ei ollut tosissaan ottanut hirveesti tuulta alleen. Kuitenkin marraskuussa tehtiin paluu sen pariin, ja tehtiinkin merkintä "Marraskuun osumat". Siellä kerroin, että oon innostunut siitä uudesta pizzapohjasta mitä kokeiltiin ja juustokakut nousi suureen suosioon. Se oli hetken aikaa joka viikonloppu pizzaa ja juustokakkua.

● Marraskuun viimeinen merkintä käsittelee turkinpippurijuustokakkua, joka on siis oma variaationi eräästä ohjeesta. Mä tykkäsin siitä kakusta oikeesti tosi paljon, ja varmaan pitää joku päivä taas tehdä sitä. Nam!

● Marraskuu oli mennessään taas vienyt painoa, ja kokonaistulos olikin nyt -26,9 kiloa.

● Kuukausi alkoi kivasti perinteisellä joulukalenterilla. Mä olin suunnitellut joulukalenterin ulkoasua jo pitkään ja sainkin siitä oikein kivan näköisen. Vaihdoin teeman ja kaikki jouluiseksi, ja olin ihan valmis joulufiilikseen. Sitä ei kuitenkaan koskaan kunnolla tullut.

● Kerkesin siellä kuitenkin pohtimaan semmoistakin asiaa, että pitäisi tehdä jonkinlainen muutos elämään ja alkaa pitämään yhteyttä ihmisiin joista todella välittää. Totesin sen semmoiseksi kasvunpaikaksi, joka täytyisi nyt käydä läpi. 

● 6. päivä meidän poika sai nimekseen Max Venni Antero. Ja silloin sain myös kuulla, että isyydentunnustus oli mennyt ajoissa perille ja läpi, ja Max saikin sukunimensä meidän suvusta. En tiedä miksi se oli mulle niin tärkeää, mutta se vaan oli, ja onneksi se ehti ajallaan.

● Joulukuussa muistin taas vedenjuonnin tärkeyden. En tiedä miksi se oli taas jäänyt jotenkin pois elämästä, mutta sitten kun sen taas muistin, niin moni asia on taas palannut raiteilleen. Tai no, kannattaa käydä lukemassa tämä merkintä, koska se selittää asiaa jotenkin.

● 10. päivä alkoi synkkä sumu pääkopassa. Isoveli oli kiidätetty ambulanssilla sairaalaan ja siitä eteenpäin Meilahteen asti, sydänosastolle käsittääkseni. Asiat eteni kokoaika vaan huonompaan ja huonompaan suuntaan ja sitten sieltä tulikin se tieto veljen kuolemasta. Alkoi käsittely muiden ihmisten kautta, että miten muut tämän tiedon ottaa, ja jotenkin tuntui, että itse pitää olla vahva ja kestää. Vaan jossain kohtaa omakin suojamuuri murtui ja suru ja ikävä pääsi valloilleen. Edelleenkään ei ole päivääkään kun en isoveljeä miettisi, se palaa edelleen mieleen ihan arkisistakin asioista. Tuskimpa tämä tästä ihan heti on helpottamassa, vaikka yrittää kuinka ajatella, että kyllä se broidi haluaisi meidän kaikkien jatkavan elämäämme. Sitä se olisi ainakin sanonut eläessään.

● Joulu meni aika synkästi, mutta onneksi siellä oli silti pilkahduksia myös hyvistä hetkistä. Ei mennyt täysin itkemiseksi. Sieltä vaan puuttui iso pala, jonka todellakin olisi toivonut siellä olevan.

● 29. päivä kirjottelin vielä oman merkintänsä isoveljelle. Siihen aikaan kirjottelin aika paljon broidille muutenkin, vaikka eihän se niitä enää ollut lukemassa. Se oli kumminkin mun tapani käsitellä asioita, joten kai se oli vaan tehtävä. Merkintä löytyy täältä, mutta ns. pöytälaatikkoon kirjoitetut tekstit säilynee vain mun koneella.

● Joulukuusta mulla ei oikein ole noita painonseurailuja olemassa, koska se tosiaan meni semmosessa sumussa ja aloitekyvyn puutteesta kärsiessä. Viimeisin tulos vuodelta 2020 oli 11.12. ja silloin painoa oli kokonaisuudessaan lähtenyt 27,9 kiloa.


Elämän arvaamattomuus näytti kyllä päänsä hyvin loppuvuodesta 2020. Asia, jota ei koskaan olisi ajatellut, saatika halunnut tapahtuvan tapahtui silti. Siihen ei kukaan olisi voinut käytöksellään vaikuttaa, vaikka monet itseään siitä syyllistääkin. 

Terveisin Tekko-bloginkin viimeinen vuosi, vuosi 2020 olisi kuitenkin siinä, olkaatten hyvät. Vaikka ajattelin, että pidetään tämä kevyenä, niin silti mulla upposi tähän yli kolmisen tuntia. Joten toivottavasti edes joku lukee tämän! Joten jos olet tänne asti päässyt, niin kiitos! Ei mennyt meikäläisen aika täysin hukkaan.

Terveisin,
Vesa-Matti