13022017 | Muuttoko?

Facebookissa ilmoitin viime merkinnän yhteydessä, että seuraava merkintä ei tule liittymään Putoukseen millään tavalla. Ja sen lupauksen aion myös pitää.

Ja ihan tähän alkuun haluan sanoa, että jekutin itseäni. Makoilin koko päivän sohvalla katsellen Youtubesta kaikkia mahdollisia videoita ja nukahdin. Luulin nukkuneeni hetken päikkärit, mutta nyt kun tarkemmin mietin niin saattoihan siinä mennä useampi tuntikin. Tästä syystä nyt ei hirveästi väsytä. Ja sitten päivän aiheeseen.

Otan tämän päivän aiheeksi lähestyvän muuton. Joo, ihmiset muuttaa, mutta tää nyt on mun näkökulmasta vähän isompi muutos. Kyseessä kuitenkin on kaupungin vaihtaminen.


Jotkut lukijoistani saattaa tietää, että olen asunut lähes koko elämäni Hyvinkäällä, mutta sinne väliin mahtuu myös jonkinlainen jakso Riihimäkeä. Olin silloin vain pieni poikanen, ja voinkin siksi väittää, että se oli elämäni parasta aikaa – huoletonta, helppoa ja kivaa.

Kasvoin kuitenkin nuoreksi ja nuoresta aikuiseksi täällä Hyvinkäällä. Tänne liittyy niin paljon muistoja, joidenka "taakse jättäminen" tuntui vaan aluksi todella riipaisevalta. Nyt kun mulla kuitenkin on ollut aikaa ajatella asioita, niin eihän ne mihinkään katoa – muistot tulee mun mukana ja Hyvinkäälle pääsee aina takaisin.

Onhan tuleva kaupunki mulle siis kuitenkin entuudestaan tuttu Riihimäki. Hyvinkään naapurikaupunki, joten "kotiin" on aina helppo palata.


Oon miettinyt paljon myös asiaa siltä kantilta, että ehkä pieni maiseman vaihtaminen tekee hyvää – ainakin kaikki aina väittää niin. Ehkä paluu kaupunkiin, jossa vietin parhaat vuodet lapsuudestani, on hyvä tapa koittaa päästä yli siitä aikaisemmasta kaupungin vaihtamisesta. Mulle siis jo silloin aikanaan Riihimäeltä Hyvinkäälle muutto oli aika raju, koska kaverit jäi taakse ja Hyvinkäältä ei uusia löytynyt. Tämän väitänkin aika vahvasti olevan taustana mun sosiaalisten tilanteiden pelkoon.

Toisaalta tiedän kyllä senkin, että ei kaupungilla ole mun sairauteeni mitään merkitystä enää tässä vaiheessa, koska nämä pelkoon liittyvät ajatukset on vaan mun pääni sisälläni – mutta saahan sitä koittaa uskoa.


Kun tajusin asian olevan pian todellista, noin 80% musta oli ehdottomasti sitä mieltä, että en varmasti lähde. Sitten tuli omaa aikaa, sain ajatella enemmän ja juteltuani joidenkin ihmisten kanssa, niin enää vaan ehkä noin 10% musta on sitä mieltä, että en lähde. Mutta koska vähemmistö häviää, niin mä lähden oikeestaan aika avosylein uutta kohti.


Meitä kuitenkin odottaa siellä omakotitalo, omaa pihaa ja käsittääkseni aika rauhallinen seutu. Rautatieasemalle ei ole kuin 10 minuuttia pidempi matka kun tästä nykyisestä kämpästä tämän paikkakunnan rautatieasemalle. Pidentäähän se siis matkoja, mutta toisaalta voi olla, että mä jopa vähän tykkään siitä.


Kaikinpuolin kuitenkin mä olen siis nyt pikkuhiljaa jo aika innoissani asiasta, vaikka en olisi koskaan uskonut sanovani noin. Mä olen ollut ehkä hieman liian kiinni Hyvinkäässä.


Muutto ei vielä ole kovin ajankohtainen, mutta ajattelin purkaa ajatukseni tässä vaiheessa jo. Pari kuukautta mahdollisesti vielä täällä ja sitten tutkimaan melkein uutta kaupunkia. Ei mulla tähän enää lisättävää.

Terveisin,
Tekko