Eilen illalla rupesin taas tekemään ruokaa kun en ollut koko päivänä oikein kerennyt. Iso paketti kanaa ja 2 pussia nuudelia. Tein kanaa kermakastikkeessa ja siihen vaan ihan yksinkertasesti nuudelia kyytipojaksi. Sitä tuli iso satsi.
Söin sitä ensin nälkääni aika ison annoksen. Sen jälkeen otin lisää ihan vaan sen takia, että se oli aika hemmetin hyvää. Okei, en syönyt itseäni ähkyyn – vielä.
En saanut taas kunnolla nukuttua ja tulin siihen tulokseen mielessäni, että mulla on muka nälkä. Ei ollut, mutta mun teki mieli syödä. Kävin hakemassa vähän lisää tota ruokaa ja tulin melkein ähkyksi siitä, mutta arvatkaa mitä? No, minä hain lisää. Miksi? Miksi mä olen heikko hyvälle ruoalle?
Tänään kun avasin jääkaapin ja näin sen todellisuuden, että paljonko tosta isosta pannullisesta ruokaa oli enää jäljellä.. Mulle tuli paha mieli. Miksi mä tungen sitä ruokaa suuhuni vaikkei mulla olisi edes nälkä? Nyt se jokatapauksessa tulee taas loppumaan. En halua olla taas tällä samalla polulla, jolla kasvatin itseni joskus niin isoksi.
Onnistuakseni tarvitsen blogiani. Lupaan tänne, pidän sen paljon helpommin. Ja nyt se on luvattu. Tästä päivästä lähtien alkaa meikäläinen taas syömään viisaammin. Aina kun meinaan alkaa ahmimaan, muistan mitä kirjoitin blogiini ja se loppuu siihen. Näin helppoa se on. Vai onko?
Tästä alkaa pienimuotoinen ruokapäiväkirja – kirjottelen tänne välillä, että miten oon tavoitteessani onnistunut. Ikäänkuin viimevuoden "Minulla on nälkä"-merkinnät. Nämä vaan tulee kulkemaan nimellä "Nälkäkö?" uudistuneen teeman takia.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)