Viikonloppu tosiaan oli ja meni. Jokseenkin, hmm.. Aika laimeat bileet oli, pakko myöntää. Käydään sitä vähän vaikka tässä läpi ja lisäillään päivän kuvat sillein jotenkin kivasti tähän mukaan, koska pitäähän ne nyt myös tuoda täällä esille.
Perjantaina laitoin Instagramiin kuvan vesimelonilonkerosta, vaikka mulla oli taas kovin suuret tavotteet ja ajatukset. Mä kelasin, että ottaisin kuvia koko päivän ja lisäisin jonkinlaisen kivan kollaasin meidän juhannuksesta, mutta no.. Toi oli ainut mitä sain aikaan. Ei kannata siis suunnitella suotta mitään isoa, koska aina se jää hirveen pieneksi.
Perjantaille oli aika huonot lähtökohdat muutenkin. Olin herännyt tosi lyhyiltä yöunilta jo aamulla kello 6. Koko päivä oltiin hereillä sitten vain kofeiinin voimalla. Hörpin siinä sitten semmosta sopivaa tahtia myös tuota vesimelonilonkeroa, mutta jokaisen ruokailukerran jälkeen alkoi juominen tökkiä, ei vaan tehnyt enää mieli. Tuli sitä kuitenkin uitua, hypittyä trampalla ja syötyä hyvin. Minä ja Eira oltiin perjantaina ekat jotka meni nukkumaan, mutta kellon aikaa en tähän hätään muista.. Ehkä se oli, hmm.. Tahtoisin ajatella, että kyllähän se varmaan jo 2 oli? Ei ollut.. Ehkä vielä paljon aikaisemmin.
Vaan ei se nukkuminen mitään auttanut. Tai varmasti olisi auttanut, jos olisi voinut nukkua putkeen edes muutaman tunnin. Siellä mökillä missä oltiin ja siinä huoneessa missä nukuttiin.. Huh, siellä oli kuuma. Mä heräsin varmaan puolentunnin välein siihen kuumuuteen.. Pari kertaa itseasiassa heräsin siihen, että mulla oli ihan uskomattoman kylmä.. En ymmärrä, mutta mä tärisin. Voiko ihmiselle tulla niin kuuma, että se alkaa tärisyttämään leukaa? En ole kuullut kyllä moisesta. Kuitenkin, ensimmäinen yö meni tosi surkeasti. Aamulla ei ollut yhtään levännyt olo.
Lauantai alkoi sillä, että lähettiin pienen porukan kanssa heti uimaan. Se kyllä virkisti! Eira jätti mökin lauantaina, koska se halusi palata kaupunkiin Maxin seuraksi. Mullakin oli aika iso ikävä Maxia jo lauantaina, mutta onneksi Eira toi Maxin hetkeksi mökille tuodessaan meille uuden mökkiläisen itsensä tilalle. Kaksi muutakin mökkiläistä oli lähtenyt kotiin, koska selkävaivat.
Päivä meni ihan mukavasti uidessa ja ahmiessa grilliruokaa navan täydeltä. Ja vähän kävin rääkkäämässä kylkiäni trampalla, vaikka tosiaan tiesin, että kylkeni kipeytyi juurikin kyseisen aktiviteetin parissa. Oli se silti ihan kivaa.
Lauantaina yritettiin myös hieman juopotella, mutta ei se oikein ottanut tuulta purjeisiinsa. Iso osa porukasta vaan nukkui tai oli muuten vaan vielä ulapalla eilisestä, niinpä oikein kukaan ei lähtenyt toisen päivän bileisiin mukaan. Ihan viimeisenä meitä oli pystyssä kaksi eniten juonutta, mutta mekin aikalailla selvinpäin. Toiseksiviimeinenkin lähti nukkumaan juuri silloin kun mulla vasta alkoi olla hieman jo kivaa. Meinasin siis jäädä yksin istumaan terassille ja kuuntelemaan musiikkia, mutta yhtäkkiä ovesta astuikin yksi hahmo seurakseni, ja me vietettiinkin oikein mukavat aamuyön tunnit rupatellen niitä näitä.
Vissiin siinä joskus, hmm, olisko ollut lähempänä kello 5 aamulla painuttiin mekin nukkumaan. Mutta eipä siinä unessa taaskaan hirveesti kehumista ollut. Se oli hyvin kehnohkoa suuresta lämpötilasta johtuen.
Heräsin huonosti nukuttujen viiden tunnin jälkeen, enkä jaksanut tehdä yhtään mitään. Tosi ikävä asia siksi, että yksi ihminen käytännössä hoiti koko mökin loppusiivouksen, koska kaikki muut oli laiskoja vätyksiä – minä siis mukaan lukien.
Käytiin siinä sunnuntaina aamupäivällä vielä paistamassa ihmisten viimeisiä grilliherkkuja. Alkoi kyllä jo makkarakuuri tökkiä, mutta silti niitä piti vielä itseensä tunkea.. Hyi. Nyt ei kyllä varmastikaan tee makkaraa hetkeen mieli, tuli sitä sen verran syöpöteltyä.
Ja eikai kotiinpaluu olisi mitään, jos sitä ei tee pizzerian kautta? No, Eiran toiveesta me pizzat haettiin, mutta en mä valita. Toki mulle olisi kelvannut vaikka ihan vaan joku salaattikin, mutta pizza sopii krapulaan ihan hyvin. Vaikka no, ei mulla kovin kummoinen krapulakaan edes ollut. Juominen oli semmosta tissuttelua oikeestaan läpi koko viikonlopun, enkä missään vaiheessa ollut silleen edes kunnolla kännissä. Välillä näinkin.
Mutta kun sain pizzan vedettyä napaani, niin alkoi se jumalaton väsymys. Mä meinasin nukahtaa lattialle kun olin siinä touhuumassa Maxin kanssa jotain. Sitten meinasin nukahtaa sohvalle, vaikka mulla oli Max sylissä. Laskin Maxin turvallisempaan paikkaan ja meinasin kokoaika nukahtaa istualteni. En oo varmaan ikinä, ikinä odottanut sänkyyn pääsemistä niin suuresti kun eilen odotin. Ja aikalailla mä sammahdin heti kun velvollisuudet oli hoidettu ja sain pussilakanan päälleni. Toki untani pariin kertaan häirittiin, mutta onneksi olin niin väsynyt, että nukahdin aina uudestaan.
Tähän päivään heräsinkin sitten kello 4 aamuyöllä. Vau. Eira jotain möykkäsi siinä vieressä ja mä hädissäni siitä sitten ylös, etsin vaatteeni ja olin valmiina päivän askareisiin, koska "olihan kello jo kuitenkin kuusi". Niin mä siis muistan ajatelleeni. Vasta kun aloin kiskomaan housuja jalkaani makuuhuoneen oven ulkopuolella, tulin vilkaisseeksi rannekelloani, joka väitti kello kuuden vaihtuneen kello neljään.
Kävin ruokkimassa Maxin ja mietin, että mitähän sitä sitten tekisi.. Söin hyvin varhaisen aamupalan ja jäin odottamaan, että kello lyö jotain yli kuusi ja Max herää yöuniltaan. Max heräsi 6:10 ja touhuttiin sitten sen kanssa semmosia aamujuttuja, jotka ei häiritse muita talossa nukkuvia.
8 aikaan vein Maxia ekoille päikkäreille. Oon keksinyt semmosen tavan, että levitän peiton Maxin huoneen lattialle ja meen Maxin kanssa makoilemaan ja syöttämään sen siihen. Huone on pimeenä ja pidän Maxin rauhallisena siinä lattialla, niin ei yleensä mene kauaa, että Max nukahtaa. Se tipahtikin ihan hetkessä.
Max jäi lattialle nukkumaan ja mä siirryin nukkumaan makuuhuoneeseen. Onneksi sain vielä lisää unta siinä kohtaa, koska mulla ei ollut yhtään levännyt olo vieläkään. Muutama extratunti teki kyllä tosi hyvää.
Eira oli herännyt Maxin kanssa ja ne touhuilikin täällä omiaan kun mä sitten heräsin omilta päikkäreiltäni. Sittenhän tää on ollut tätä vauva-arjen pyörittämistä. Ja vähän jopa palasin ruoanlaiton ääreen tänään ja teinkin oikein maittavan aterian! Piti kylläkin tehdä semmosta hyvää tonnikala-pasta-salaattia, mutta löysin noita uusia perunoita jääkaapista, niin päädyinkin tänään vielä tekemään jotain muuta. Huomenna on ihan pakko tehdä sitä salaattia, koska se on tosi hyvää! Se oli joskus aikoinaan siskolla semmonen illanistujaisherkku, jota mulla on ollut nyt kyllä kovin iso ikävä. Pyysinkin sitä reseptiä siltä tänään ja sen sainkin, eli nyt voin tehdä sitä myös itse! Nam!
Mä tänään hieman tutkin mun kellon kertomaa statistiikkaa. Mä olen siis elänyt koko viikonlopun korkeassa stressissä. En tiedä mitä noi lukemat tarkalleen ottaen tarkottaa, mutta normaalina päivänä mun stressissä on luku 14-17 väliltä. Perjantaina luku oli 38, lauantaina 77 ja sunnuntaina 51. Tänään palattiin taas tonne 14 seuduille. Toi sovellus väittää, että mä en ollut lauantaina levossa minuuttiakaan, ja mulla oli korkea stressi 10 tuntia ja 3 minuuttia. Ei voi siis sanoa, että olisi ollut mitenkään rentouttava mökkiloma..
Eikä siis ihme, että mua nyt väsyttää edelleen. Mä oon ollut tiedostamattomassa stressissä koko viikonlopun, vaikka luulin, että mulla oli toisinaan ihan kivaakin – ja olihan mulla nyt oikeestikin. Tälläkin hetkellä mä vaan silti odotan sitä, että Max menee yöunille, jotta pääsen itsekin yöunille. Vaikka tänään haluan kyllä katsoa taas pari jaksoa Sykettä, mutta sen jälkeen haluan ehdottomasti nukahtaa ja nukkua oikeesti hyvin. Tai edes niin hyvin kun on mahdollista.
Ja nyt mulla ei muuta! Tässä oli oikein hyvä viikonlopun kattava paketti teille luettavaksi. Blogin puolellahan tää putki katkesi, mutta mä sanoinkin, että mun putki ja mun säännöt, joten lasken noi Instagramin puolella julkaistut kuvat niin, että putki on ollut katkeamaton.
Terveisin,
Vesa-Matti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)