Mä taisin jopa sanoa palaavani takaisin pätkäpaastoon, eikö ollutkin näin? Ainakin mä siis pätkäpaastosin jonkun aikaa alkuvuonna, mutta tiedättekö mitä? No, arvasittekin jo varmaan, mutta se ei ole tosiaankaan pitänyt. Siinä kävi juuri niin kuin pelkäsinkin, eli tulin kipeäksi ja pidin pätkäpaastosta tauon, koska en osannut syödä kipeänä normaalin ruokarytmin mukaan. Tämähän sitten jäi päälle ja on päällä edelleen. Mutta tiedättekö mitä? Mä en aio tehdä sitä enää – ikinä! Pätkäpaasto toimi mulla silloin 2020, mutta sen jälkeen se on tullut vain pätkissä, enkä osaa sitoutua siihen samalla tavalla kuin silloin.
Sanotaan näin, että jokainen, joka siihen pystyy, niin antaa mennä vain. Mun tämänhetkiseen elämääni se ei yksinkertaisesti sovi. Pienten lasten kanssa se ei minun kohdallani enää vain onnistu, joten tämä on lopullinen päätökseni: Minä en enää jatkossa tule teille, enkä itselleni, lupailemaan pätkäpaastoa.
Mutta mitä nämä pätkäpaastot ovat mulle opettaneet? Paljon, todella paljon. Aina kun olen kokeillut pätkäpaastoa uudelleen, niin olen ottanut siinä sivussa jotain uutta elämääni. En syö nykyään enää vaaleita pastoja tai leipiäkään oikeastaan, mä käytän mahdollisimman vähän rasvaa ruoanlaitossa (kaadan jopa jauhelihasta paiston jälkeen rasvan pois) ja mä syön aamuisin proteiinirahkaa. Kahvinikin olen juonut jo varmaan viimeiset 7 vuotta mustana, sekin on pätkäpaaston ansiota. Sen lisäksi olen oppinut vähentämään kovia rasvoja ja siirtymään vähän pehmeämpiin rasvoihin. Eli puhutaan mun mielestä tosi hyvistä opeista, vaikka se pätkäpaasto ei itseäni enää nykyisin palvelekaan. Tärkeintä ei ehkä olekaan se matka, vaan se matkan opetus – tai jotain vastaavaa.
Mä juttelin aiheesta tekoälyn kanssa, joka ei tule teille enää tässä kohtaa yllätyksenä. Mietittiin, että mulla on perusasiat aika hyvin kunnossa, jonka siis tavallaan olin jo itsekin hoksannut. Mä syön aika fiksusti nykyään, joten mun painoni ei ehkä olekaan riippuvainen enää siitä. Mutta sitten pamahti uusi oivallus ruudulle: sokeri.
Mä en ole koskaan miettinyt.. Okei, huijasin. Olen mä joskus miettinyt sokeria, mutta silloin mietin, että jätän kokonaan pois sellaisen sokerin, joka mun itse pitäisi johonkin ruokaan laittaa. Tajuamatta sitä, että en mä edes arjessa käytä paljoa mitään itse lisättyä sokeria. Toisin sanoen, mikään ei silloin muuttunut, vaikka olinkin jonkin aikaa mielessäni sokerivastainen.
Nyt pohdittiinkin piilosokereita. Mainitsin nimittäin tekoälylle, että tykkään nykyisin laittaa aamupalaani granolaa, koska siitä saa semmosta kivaa suutuntumaa siihen muuten tylsään rahkaan. Tekoälyn mielestä granola on huono vaihtoehto, vaikka proteiinirahka on mitä toimivin aamupala. Miksi? No, koska tutkittuani granolapaketteja kaapeistamme, niin huomasin niiden pitävän sisällään 19-24 g sokeria / 100 g granolaa. Mittasin, että paljonko totutusti kaadan laatikosta rahkan päälle, sain tuloksen 50-60 g – joka sekin voi olla joillekin jo kammoksuttava määrä jotain ylimääräistä aamuun. Ja jotain ylimääräistä se tosiaan onkin: 60 grammasta granolaa voi olla jopa 14,4 g sokeria. Teelusikallinen sokeria on kuulemma noin 4 grammaa, joten olen käytännössä syönyt joka aamu, joskus jopa iltaisinkin, yli 3 teelusikallista sokeria tajuamattani.
Siis mitä? Miettikää tuo sokerimäärä esimerkiksi kahvikupillisen sekaan ja miettikää miten imelää se olisi? Siis aivan käsittämätöntä, että en ole tajunnut koskaan miettiä tätä näin.
Mä teinkin sitten siltä seisomalta sellaisen päätöksen, että kun nuo granolat tuolta kaapista aikanaan loppuu, niin minun takiani niitä ei lisää osteta. En rupea enää rouskuttamaan kolmea teelusikallista sokeria aamupalanani.
Me keksittiinkin oikein toimiva jatkosuunnitelma, jota mä rupean mitä pikimmiten kokeilemaan. Mä aion ostaa kaurahiutaleita, saksanpähkinöitä, mantelilastuja ja joitain siemeniä, ja teen siis näistä oman sellaisen sekoituksen, jolla saan joka aamuiseen proteiinirahkaani koostumusta. Kun teen sen kerralla lasipurkkiin valmiiksi, niin mun ei tarvitse tehdä siitä vaikeampaa kuin granolan ottaminen paketista. Kuulostaa siis kaikin puolin järkevältä. Tämä muuttaa siis aamupalaa jo aivan radikaalisti, koska mä tulen saamaan siinä paljon enemmän kaikkea hyvää ja paljon vähemmän kaikkea pahaa.
En mä siis tiedä, että miten paha toi sokeri loppujen lopuksi on. Mitä mä nyt ymmärsin, niin sokeri ei ole mm. maksan ystävä ollenkaan. Ja maksa on kaiketi sellainen veijari, että sen kanssa kannattaa itse olla ystävä, jos haluaa jonkinlaisia aineenvaihdunnallisia hyötyjä. Korjatkaa toki, jos olen väärässä. Ymmärsinkö nyt siis oikein, että maksa muuttaa sokerin sisäelinrasvaksi, joka on siis ehkä se ei-toivotuin lopputulos missään tapauksessa.
Käytännössä siis mun oman käsitykseni mukaan mun sokerinsaanti on pitkään ollut hyvin matalalla tasolla, koska olen jättänyt kaiken vaalean hötön hyvin minimiin. Sen lisäksi mun karkkihammastani kolottaa oikeastaan vain kerran tai kaksi kuukaudessa (vaikka saatan silloin tällöin ottaa yhden tai kaksi namia, jos jossain on). Henkilökohtaisesti pidän pahimpana seikkana tämän granolaselkkauksen jälkeen ketsuppia, joka täytynee varmaan jatkossa myös vaihtaa johonkin ei lisättyä sokeria -pakkaukseen. Ketsuppipurkissakin kun tuppaa olemaan se joku 17 grammaa 100 grammassa.
Tekoäly piti hyvänä ohjenuorana sellaista, että kaupassa katsoisi vain tuotteita, joissa on alle 10 g sokeria / 100 g tavaraa. Jos halutaan ihanteelliselle linjalle lähteä, niin jopa vain 5 g sokeria / 100 g tavaraa. Ja mä aion pyrkiä johonkin tuolle ihanteelliselle kannalle, mutta joissain asioissa kaiketi voi olla enemmänkin, koska en sitä sokeria muutenkaan mielestäni kovin tankkaa.
Tämän lisäksi mä haluaisin uskaltaa kokeilla soijarouhetta. Ajattelin siis kokeilla niin, että jos tehdään jauheliharuokaa, niin korvaan 50 % jauhelihasta soijarouheella. Tai mikä ikinä lopulta tulee olemaan se ihanteellinen makuhermoille, mutta siitä saataisiin se hyöty, että saadaan kuituja enemmän ja vähemmän rasvaa – maun pitäisi kuitenkin pysyä siedettävänä. Tämän mä haluan tehdä siksi, että meille ostetaan aika usein jauhelihaa, josta 100 g jauhelihaa pitää sisällään 23 g rasvaa. Eli 77 g on jotain muuta kuin rasvaa. Ja toi rasvan määrä kuulostaa nyt aivan jumalattoman törkeältä. 400 gramman jauhelihapaketistako on siis 92 g vain ja ainoastaan rasvaa? Itse lihaa ja jotain muuta sitten 308 g, joka kuulostaa kyllä aika harhaanjohtavalta, kun puhutaan 400 gramman JAUHELIHApaketista.
Ottakaapa desimitta käteenne. Ottakaa nyt öljypullo kaapista ja kaatakaa sitä öljyä siihen desimittaan niin, että se tulee täyteen. Katsokaa sitä, koska siinä teillä on vähän alle se määrä rasvaa, joka on tuossa 400 gramman jauhelihapaketissa.
Tää tämmönen, kun miettii noita määriä tälleen ihan konkreettisesti, niin saa aikaan aikamoisia tajuamisia. Ei musta vegaania saa näilläkään puheilla, mutta musta saa esille semmosen kuvotuksen, jonka tuollainen määrä rasvaa aiheuttaa. Söisittekö sen rasvan siitä desimitasta? Tuskin. Mutta jos syötte usein jauhelihaa, niin syötte sen määrän huomaamattanne monta kertaa kuukaudessa pahimmillaan. Ja hyi hitto se saa mulle kamalan kuvotuksen aikaan.
Mä oon aina ajatellut, että jos jotain on 100 grammassa jonkin verran, että ei sillä voi olla mitenkään suurta painoarvoa. Puhutaan grammoista tota tai tätä. Mutta nyt kun mä olen kuvittanut ne teille ja itselleni mielikuviksi, niin voi olla, että jatkossa katsahdan vähän tarkemmin noita ravintosisältöjä, varsinkin parin lähinnä haitallisen ainesosan takia. Pyrin vaihtamaan kovat rasvat enenevissä määrin pehmeämpiin vaihtoehtoihin, jonka takia olen siis siirtynyt useammin käyttämään rypsi-/rapsiöljynkin sijasta oliiviöljyä.
Nää kuulostaa niin pieniltä, mutta samalla niin isoilta muutoksilta. Tätä on tuputettu aina, jollain tavalla jossain, mutta en mä oo saanut siihen mitään konkretiaa. Tai siis mä en ole ehkä ollut vaan vastaanottavassa tilassa, kuten nyt olen. Tai ehkä nämä pitääkin oivaltaa itse, eikä kenenkään painostamana? Mene ja tiedä. Ei tästäkään teidän tarvitse mitään omaan elämäänne ottaa, ellette halua itse miettiä ja tehdä asioita toisella tapaa, koska en mä tätä ala teille tuputtamaan. Jos mä jatkossa saan tämmösiä ahaa-elämyksiä, niin totta kai mä tulen ne kirjoittamaan, mutta se ei velvoita teitä mihinkään. Te teette teiän juttuja, mä teen mun juttuja, ja näin se maailma makaa.
Ja vaikka pyysin teitä korjaamaan mua, jos olen aivan väärässä, niin älkää tehkö sitä niin, että murratte täysin tämän uuden näkemykseni näistä. Mä tiedän, että mä menin monessa kohtaa ns. liikenneympyrästä läpi, mutta kun mä ajattelen itse asiat näin, niin mulle itselleni tää toimii paremmin näin. Ihmiskeho tarvitsee kaikenlaista, joten älkää missään nimessä esim. luopuko kaikesta rasvasta kokonaan. Eikä missään nimessä kaikki sokeri tarkoita sisäelinrasvaa, ei todellakaan. Mä en ole lähelläkään mikään ravitsemusasiantuntija, mutta mä haluan pyrkiä tekemään omassa elämässäni jonkinlaisen suunnanmuutoksen siihen, miten oon vaan tottunut ruokailemaan. Saatte siis korjata mua totta kai, mutta enemmän mä arvostaisin, jos tulisi ihan oikeita toimivia vinkkejä, joista saisin itse oivaltaa jotain. Tuputuksena, tiedätte kyllä, se ei mulle toimi.
Ja kyllä, on olemassa tyydyttyneitä ja vaikka mitä erilaisia rasvoja, joita täytyisi varmaan itsekin opiskella, mutta toistaiseksi mä yritän nyt tässä hetkessä keskittyä sokerin vähentämiseen entisestään ja puolittamaan tuota mm. jauhelihan mukana tulevaa rasvamäärää, oli se sitten hyvää tai huonoa. Isoin oivalluksin, mutta pienin askelin.
Terveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)