Kellonajallisesti mä olen hieman myöhässä tän blogimerkinnän suhteen, koska ihan ensimmäinen blogimerkintä on julkaistu tänne tarkalleen 24.4.2009, kello 18:45.
Mä oon ollut 19-vuotias, kun oon löytänyt tän Bloggerin, ja mä muistan kyllä hyvin miten se tapahtui. Oon siis tosiaan kirjottanut jo ennen Bloggerin löytämistä, paljonkin, mutta eri sivuille. Kirjottelin mun kuulumisiani varmaan kolmelle eri sivustolle samaan aikaan ja mietin, että pitäis saada tehtyä tää jotenkin fiksummin.
Hetken googlettelun (mun tekis kovasti mieli kirjottaa toi isolla G-kirjaimella, mutta musta tuntuu, että se on enemmän oikein pienenä?) jälkeen löysin tänne. Myönnettäköön, että tää oli ihan ensimmäinen sivu minkä klikkasin auki, eli "hetken googlettelu" oli hieman liioiteltu. Rekisteröidyin ja huomasin heti, että täällä voi tekstiä editoida paljon vapaammin kun muualla, joten mitä sitä sitten suotta muita enää tutkimaan.
Hyvä sivu oli löytynyt ja jatkossa kaikki olisi yhdessä ja samassa paikassa. Täytyy ikäväkseni kyllä todeta, että lukijat ja kommentit hävis kyllä sillä sekunnilla, mutta mulla oli silti uusi hieno blogi.. Ja jatkoin kyllä ehkä hetken vielä toisessa paikassa, koska en viitsinyt vain kadota yhtäkkiä, mutta pääsääntöisesti aloin tuottamaan kaiken sisältöni tänne.
Mä olen tän kymmenen vuoden aikana kirjottanut tänne aika paljon kaikkea. Pääosin omaa elämää, mutta on täällä joitakin "mielipide"-kirjoituksiakin ja jotain muuta mukavaa. Semmosia testejä lähinnä, joilla siis etsitty sitä miten haluan tätä tehdä.
Eniten kommentteja sain kyllä sillon kun esitin kärkkäästi omia mielipiteitäni täällä. Sitten kun taas vaihdoin pelkästään oman elämän kertomiseen, niin paikalle löytäneet kommentoijatkin katosivat.. Ei ihmisiä kiinnosta jonkun random ihmisen elämä. Miksi kiinnostaisi?
Mun suosituimpia merkintöjä on semmoset, mitä mä itse ehkä vähän "häpeilen". Kirjottelin aikoinaan Putouksesta. Kävin läpi sketsihahmoja ja pistin niitä jonkinlaiseen suosikkijärjestykseen. Tavallaan mun tekis mieli tehdä niitä vieläkin välillä, mutta jotenkin ne ei vaan enää sovi tänne. Olen siis vieläkin jollain asteella Putous-fani, mutta tyydyn arvostelemaan sketsihahmoja vain päässäni. Internetissä ei kyllä taida olla paikkaa, jossa niitä arvosteltaisiin, joten siinä olisi kyllä "markkinarako".. (Ja siis alaspäinhän se Putouksen taso on tullut roimasti, mutta kai mä olen jotenkin kasvanut siihen kiinni.)
Jossain vaiheessa jaksoin aina itkeä kommenttien perään, koska mun olisi ollut helpompi viedä tätä kaikkea eteenpäin, jos joku olisi kommentoinut jotain. Sitten totuin siihen, että kaikki on oikeesti ihan vaan mun omissa käsissä, joten jatkoin kirjottelemista ihan vaan itselleni.
Lukijoita mun merkinnät saa nykyään 10-25 / merkintä. Se ei oo internetin mittakaavassa hirveesti, mutta en mä niitä oikeestaan enempää mihinkään tarvitsekaan. Tää blogihan on mulle ja niille, joita mun elämä kiinnostaa (edes hiukan). Jos mun merkintä saa edes 10 lukijaa, niin mun elämä on kiinnostanut edes kymmentä ihmistä sillä hetkellä, ja olen onnellinen jokaisesta!
Tää on ollu mulle oikein mukava harrastus jo siis pitkään, ja uskoisin, ettei tää tuu mun elämästä mihinkään häviämäänkään. Mä tykkään tästä. Eikä ainoastaan se, että mä tykkään tästä, vaan tää myös avaa mun omaa päätä todella hyvin, eli tämä on myös mun oma terapeutti.
Jokainen lukija ja kommentti on silti aina tervetullut mukaan, vaikka tää on vaan mun elämää. Saa toki toivoa, että tekisin jotain muutakin, koska erilaiset asiat on omalla tavallaan kiehtovia. Kaikki erilainen ehkä vaan parantaisi mun omaa tapaani kirjoittaa.. Hmm, pitäisköhän sitä alkaa oikeesti kokeilemaan kaikkea erilaista? Esimerkiksi oon joskus yrittänyt alottaa blogimerkintää hieman dekkarimaisesti, ja se oli ihan kiva kokeilu..
Jos liian kaavamaisesti aina kirjottaa vaan lähes samallailla kun edellisellä kerralla, niin sitä ei kehity mihinkään suuntaan. Ja mä haluan kehittyä kirjottamisessa. Mä haaveilen edelleenkin työstä kirjottamisen parissa ja omasta kirjastakin, joten jo näidenkin takia olisi vielä hyvä kehittyä. Joskus vielä, joskus!
Nyt ei kuitenkaan tämän enempää. Pitäisköhän mun lopettaa tää merkintä siten miten tein lopetukset alkuaikoina? Se ei ollut pelkkä terveisin Tekko, vaan se oli aina jotain tyyliin "Terveisin tätä tervehdystä kirjoittava Tekko" tai "Terveisin hyvää ruokaa syönyt Tekko". Jaksoin sitä aikani, mutta lyhensin sen lopulta, koska se ei tuntunut enää omalta. Lyhyt ja ytimekäs, mitään selittelemätön "Terveisin Tekko" sen olla pitää.
Teen kuitenkin nyt poikkeuksen.
Terveisin,
Tänä päivänä 10 vuotta tätä blogia kirjoittanut Tekko, joka ei enää jatkossa tule tekemään tälläistä lopputervehdystä, koska tämä on kauhea ja kauhean pitkä, enkä osaa lopettaa tätä enää, apua apua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)