Jokaiselle jotakin (Syys-lokakuu)

Kyllä, siinä lukee "muuuta", mutta tajusin sen liian myöhään..

Uuden merkinnän aika! Tuntuu kyllä, että pitäis käydä ehkä tässä välissä haukkaamassa vähän happea, koska on jotenkin semmonen olo, et ei oo ihan tällä planeetalla. Mulla on taas peli-kausi meneillään.. Käytän kaiken ns. tyhjän ajan pelaamiseen. Ja tässä kun oon pelannut nyt viimesen noin 4 tuntia, niin kyllä se pistää vähän jumittamaan. En ees näe kunnolla..

Ja jos jotain kiinnostaa, niin pelaan tällä hetkellä semmosta peliä kun Oxygen Not Included. Se on ollu mulla vasta muutaman päivän, mutta oon pelannut sitä jo 20 tuntia.. Ehkä pitäisi löytää joku kohtuus.. Tommoset selviytymispelit vaan kiinnostaa mua liikaa ja keksin kokoaika uusia tapoja tehdä asioita.. Sit on pakko pelata.

No, mennään nyt kuitenkin itse aiheeseen, joka siis otsikostakin on varmasti jo kaikille selvinnyt.


Töistä: Toisaalta musta tuntuu, että mun on turha enää kirjottaa tästä.. Kesäteatteri on loppunut ja mun työnkuva on muuttunut itseään toistavaksi arjeksi. Jos jotain on pakko kirjoittaa ylös, niin oon saanut pidettyä omat homman hallinnassa. Omat hommat tulee hoidettua aina ensimmäisenä ja vasta sitten käyn muiden töiden kimppuun. Kukaan tai mikään ei ole päässyt mun omien hommien eteen, joka on jonkinlainen edistysaskel mulle itelle. Autan kyllä yhä ihmisiä ihan mielelläni, mutta priorisoin ne vasta seuraavaksi.

Jotain kehitystä kai.


Alle 2000 kcal: Hmm, onkohan mulla nyt joku kapina iskemässä päälle kun musta tuntuu, ettei mun oo järkeä kirjottaa tästäkään enää? Mä oon kuitenkin saanut pidettyä mun ruokarytmin lähes täydellisenä lähes aina. Ehkä pientä tarkkuutta vaaditaan vielä, mutta muuten se alkaa olemaan todella selvää ja tapahtuu kuin itsestään.

Okei, ehkä toi ensimmäinen ajatus oli vaan jotain kiirehtimistä.. Tottakai mun täytyy kirjottaa tästä, koska vain siten mä saan tätä ylläpidettyä. Mulla olis vaan kauhee kiire kirjottamaan noista kuukauden silmäilyistä, koska siellä on pari kivaa juttua.

Mutta joo, liittyen tähän projektiin, niin oon taas alottanut epäsäännölliset lenkkeilyt. Kävellen ja hieman hölkäten. Pitkä matka on vielä omiin tavotteisiin, mutta niitä kohti mennään.

Ruoka-asiat on pääpiirteittäin kunnossa ja syksy tuli sopivaan saumaan. Tykkään nimittäin lenkkeillä vaan syksyllä, oon aina tykänny. Illalla siinä joskus 20 maissa on paras aika lähteä, koska on pimeetä ja viileetä – siihen vielä pieni sade, ni ai että.. En oo hirveesti nyt noilla lenkeillä musiikkia kuunnellut, koska oon ollut semmosessa keskustelusovelluksessa kavereiden kanssa ja jutellut niiden kanssa lenkin ajan. Lenkki menee huomaamatta kun on lenkkiseuraa.

Mutta tiivistettynä; vielä vähän tarkkuutta joihinkin annoskokoihin ja vielä vähän enemmän motivaatiota lenkkeilyyn. Silleen siitä hyvä tulee.


Tähän väliin on pakko kertoa, että mä vasta tänään tajusin, että toi edellinen kuukausi oli syyskuu.. Se meni jotenkin ihan täysin vaan ohi. Tai no ei silleen ohi, mutta en vaan tajunnut missään vaiheessa, että mikä kuukausi on meneillään.. Tajuta nyt vasta lokakuussa, että syyskuu oli tossa välissä..


Syyskuun silmäilyt: Nyt päästään itse asiaan! Voi olla, että oon unohtanut merkata kaikki, mutta mulla on tuolla ainakin noi pari tosi isoa juttua itelle..

Tää kuukausi nimittäin alkoi kauan odotetulla Pitkä Kuuma Kesä-elokuvalla! Joka siis aikoinaan oli semmonen elokuva, jonka katsoin vähintään kerran vuodessa, koska se oli vaan niin hyvä. Ehdottomasti yks mun henkilökohtaisista lemppareista. Ei se tietenkään enää voi potkia niin kovaa, mutta hyvä se oli silti, eikä varmasti ollut viimeinen kerta kun kyseisen elokuvan katselen.

Kuukauden toinen elokuva kantoikin sitten nimeä Transke.. Transcente.. Transcendence. Tähän hätään en tosin muista siitä kun sen, että se Ronin kanssa katottiin ja ainakin Roni hypetti sitä elokuvaa sen jälkeen. Hmm.. Kai se oli hyvä? Kyllä se tais olla, joo. Ihan mielenkiintoinen tarinahan siinä ainakin oli.

Kolmas olikin sitten 1922. Sekin on vähän hämärän peitossa tällä hetkellä, mutta tästä muistan sen, että tästä Roni taas ei pitänyt yhtään. Mä saatoin pitää vähän? Joo, ehkä mä pidin siitä vähän. Laitoin leffan pyörimään oikeestaan vaan siksi, että jossain luki Stephen King. Yleensä siltä pohjalta on vaikeeta saada huonoa elokuvaa! Mutta ehkä, iso ehkä, toi leffa saattoi olla hieman laahaava.

Tässä välissä mulla oli taas kirjanpito lopahtanut, mutta oon aika varma, ettei sieltä puutu mitään. Ehkä se sen takia loppuikin, koska ei vaan tullut katottua mitään? No, neljäs elokuva olikin sitten taas suomalainen tekele, Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja. Leffa oli sinällään hyvin jännä taas, että se vei kyllä tunteita mukanaan. Oli hyvin lähellä, ettei jossain kohtaa elokuvan aikana olisi tullut tippa linssiin. Ja kyllä, Heikki Kinnunen sopii paljon paremmin Mielensäpahoittajan saappaisiin! Kyllä, kaikinpuolin leffa toimi kyllä itelle ja voin vaan suositella muille.

Tähän väliin voi kuulua joku elokuva, mutta en ole ihan 100% varma. Ehkä 75% varma vaan.. Mutta koska sitä ei tähän ole merkitty, niin mennään suoraan kuukauden ehdottoman oman suosikkini kimppuun!

Pet Sematary (2019). Herranjestas, huh. Mä olin tosi epäröivä tän kanssa alkuun, koska siis se alkuperäinen Pet Sematary vuodelta 1989 oli yks mun suosikeista lapsena. Kyllä, pidin kauhuleffasta pienenä, ja paljon pidinkin. Ainut mikä siinä silloin oikeestaan pelotti oli Zelda, mutta niissä kohdissa olikin hyvä pitää silmät kiinni. Tää uus Uinu uinu lemmikkini turvautui aika paljon säikäytyksiin, jotka kyllä melkein aina sai mut. Loppua kohden opin jo tunnistamaan tulevat säikäytykset ja varauduin niihin hyvin. Ja siis tää uus versio kyllä trollaa meitä, jotka olemme alkuperäisen nähneet.. Siin oli pari semmosta kohtaa mitkä muistin hyvin, mutta sitten niitä ei tapahtunutkaan.. Tai tapahtui, mutta ei samalla hetkellä/tavalla. Se oli jotenkin tosi huikeeta, koska "tiedän mitä nyt tapahtuu!!" ja sitten se ei tapahtunutkaan.. Ja ykskaks se tapahtuikin toisessa hetkessä! Ihan mahtava, tykkäsin todella.

Ja vaikka leffat päättyikin tähän, niin jatketaan sitten näillä muilla silmäilyillä. Koska siis, mä olin itse jo lopettamassa Big Brotherin katselun, koska se tuntui tosi tylsältä.. Kokeilin sitä 24/7-palvelua ja se piti mulle välillä seuraa, mutta se vaan muodostui tarpeettomaksi ja tylsäksi. Sit jossain vaiheessa edellistä kuuta Eira halusi ruveta niitä koosteita katsomaan ja no, niitä on nyt sitten itsekin tullut katsottua. Niitä jää aina semmonen kasa katsomatta syystä tai toisesta ja sit pidetään maratooni. Se on ihan hyvää ajankulua, jos ei muuta ole.

Ja koska 24/7-palvelu oli sama asia kun Ruutu+, niin tuli katsottua Ruudun kautta vähän muutakin. Mainittakoon nyt Kontio & Parmas. Sen sarjan huumori kyllä osuu itelle, joten oli pakko katsoa se toinenkin kausi, joka siis oli ton palvelun takana vielä toistaiseksi.

Netflixiin oli myös tullut uusi kausi Dicens.. Disencham.. Disenchantmentia.. Meniköhän se vieläkään oikein? No kuitenkin, sitä. Se on ollut semmosta "en jaksa pelata, enkä jaksa tehdä mitään.." katseltavaa, nautitaan pari jaksoa kerrallaan ja sit jaksaa taas tehdä muuta.

Yökatseltavana on mennyt vähän Metsolaa, Kyllä Isä Osaa(ta) ja Pirunpeltoa.


Muuta mukavaa: Onkohan mulla tähän mitään.. Vai lopettelisinko vaan äkkiä ja menisin hetkeksi terassille heilumaan tuulessa..? No voin kertoa sen, että kun jossain vaiheessa kirjottelin siitä mun tavasta aikoinaan mennä ostelemaan vähän dvd-elokuvia.. Niin nyt löysin sen tavan taas!

En tiedä onko se oikeesti huutomerkin arvoinen asia, mutta musta se oli taas kivaa. Mennä kaupan dvd-hyllylle ja tutkia elokuvia.. Se oli sillon kivaa ja se oli nyt kivaa! Nyt tein kaksi semmosta reissua ja molemmilta tarttui mukaan elokuvia. Kotimaisia, muut nähtyja ja yksi uusi tuttavuus. Sibelius, Prinsessa, Kaksipäisen kotkan varjossa (tästä oon muistaakseni joskus kirjottanut tänne blogiin jotain – tässä) ja Teit meistä kauniin (tätä en oo viel nähny).

Ehkäpä siis seuraavassa jokaiselle jotakinkissä(?) Näistä elokuvista jotain.

Sen pidemmittä puheitta lopetellaan tämä tältä osin, tai kokonaisuudessaan tähän tämä merkintä. Kiitos.

Musta tuntuu, että mulla saattaa olla tuolla paljon semmosia virheitä, että on pitänyt kirjottaa kaks samaa kirjainta peräkkäin, mutta oon jättänyt toisen kirjottamatta.. Sitä tapahtuu jostain syystä nyt kokoaika.. Pahoittelen.

Terveisin,
Tekko

Isoveljen bileistä lenkkeilyyn

Lauantaita oltiin järjestetty pitkään ja hartaasti.. Huh. Yllätettiin siis isobroidi yllätyssynttäreillä, ja tais mennä vielä ihan nappiin. Vaikein osuus siinä itselle oli se, kun piti pitää sille seuraa lauantaina 13-15, eikä saanut sanoa mitään juhlista. Piti aina miettiä tovi ennen kun uskalsi päästää suustaan mitään..

Keilattiin, pelattiin Poliittisesti Epäkorrektia, kuunneltiin musiikkia ja keskusteltiin. Ja tietenkin hieman alkoholia lisämausteeksi. Ilta oli kaikenkaikkiaan oikein mukava. Lähettiin vielä baariin pyörähtämään, mutta taisin juoda sielä vaan yhden, koska.. En itseasiassa edes tiedä. Mä join koko illan Koffia ja mä en oikeestaan pidä siitä.. Se ehkä vei halut juoda mitenkään hirveesti, ja toisaalta hyvä niin – sunnuntai ei ollut täysin pilalla.

Bileet oli kuitenkin loistavat! Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Tollanen ajanvietto on kyllä välillä tosi mukavaa ja ehkäpä tarpeellistakin.

Mutta tosiaan, kesän jälkeen mä olen taas arvostanut viikonloppuja tosi paljon. Jotenkin tuntuu, että jos yhden päivän viikonlopusta käyttää juomiseen, niin viikonloppu on hetkessä ohi, ja se ei ole kivaa. Jotenkin haluis ehkä viettää noi viikonloput siten, että olis vaan tekemättä mitään. No, ehkä seuraava viikonloppu on semmonen; vähän herkkuja ja ehkä jotain sarjaa/leffaa.

Mun piti kyllä tulla kirjottamaan taas kerran noista vanhoista blogimerkinnöistä.. Mut ehkä mä siirrän sen..? Tuntuu meinaan siltä, että tätä juttua tulee muutenkin.

Aiheesta toiseen! Mä tosiaan innostuin siitä lenkkeilystä taas. Pari kertaa oon nyt käyny ja aina sen jälkeen on tuntunu, että haluis mennä jo uudestaan. Toisen kerran jälkeen mun lenkkarit oli hiertäny mun jalat auki, joten kengät lähti roskikseen ja uusien metsästys alkoi. Mulla oli semmoset juoksupopot, joita innostuin käyttämään ihan jokapäiväisesti, joten ne ei kauaa kestänyt hyväkuntoisina. Se takaosan kova muovi oli kääntyny sisäänpäin, ja joka askeleella se raapi/hinkkas mun jalkaa.

Mutta tiedättekö miten vaikeeta on löytää juoksu-/lenkkitossut koon 46 jalkaan? On meinaan vaikeeta, ainakin Riihimäellä. Ollaan käyty Prisma, City Market, Löytötex ja Sportli Outlet(?) läpi, mutta ei vaan ole tullut hyviä vastaan. Eira lähti tossa just Hyvinkäälle äitiään moikkaamaan ja sano käyvänsä samalla kattomassa Willan läpi – ainakin siis jonkun urheiluliikkeen.

Toivon kovasti, että sieltä löytyisi edullisesti oikeaa kokoa edustavat kengät. Se voi olla, että lähtisin niitä jo tänään kokeilemaan.. Tai ehkä vasta huomenna, koska noi jalkojen haavat on vielä hieman kipeet.

Yksi typerä asia mun pääkopassa on semmonen, että kun mä olen lenkillä ja otan esim. hölkkäaskelia, niin jos joku ihminen ilmestyy jostain nurkan takaa niin mun hölkkä loppuu siihen. En jotenkin voi tehdä sitä niin, että joku näkee. Mulla on kai joku jännitys siitä, että teen sen väärin tai jotain, tai sitten oon muuten vaan jotenkin tosi epävarma siitä mitä teen..

Oon kuitenkin yrittänyt lyödä päähäni sitä, että sillä ei oo mitään väliä jos joku näkee ja ajattelee mitä ajattelee, koska mä kuitenkin teen parhaani ja edes yritän. Teen sitä kuitenkin lähinnä oman terveyteni ja hyvinvointini vuoksi, niin miksi mä antaisin muiden ihmisten pysäyttää mut? Tää ei vaan meinaa pysyä mun päässä.

Mutta enköhän mä saa sen vielä taottua päähäni ja pysty hölkkäämään katseista huolimatta. Siinä on ainakin tavotetta; ja sitä seuraava tavoite olisi jaksaa hölkätä toi mun perus kävelylenkki kokonaisuudessaan läpi. Pienien mutkien kautta se kuitenkin aina kasvaa siihen 5 kilometriin, ja se olisi kyllä itselle jo suuri saavutus. 

Ihan muutama sana vielä asiaan liittyen. Mä olen nimittäin ihan varma, että tupakan lopettaminen oli ihan hemmetin hyvä ratkaisu. Viime vuonna kun olin juuri lopettanut tupakoinnin ja kävin lenkeillä, niin mun hölkkäaskeleet jäi aina muutamaan sataan metriin. Nyt mun "hölkkäspurtit" on ollut heittämällä pidempiä, eikä ne ole edes tehnyt liian pahaa. Tää oman kehittymisen näkeminen on ehkä just se paras osuus tässä. Aina jaksaa vähän pidempään, eikä se silti tunnu aina vaan pahemmalta. Tää on kivaa.

Tämmönen merkintä tuli siitä kun antoi taas vaan aivojen viedä ja kirjoitti sen vaan ylös. Alkuperäinen tarkoitus vähän sivuutettiin, mutta niitä nyt kerkeää tehdä koska tahansa. Näitä "seuraa ajatusta"-merkintöjä tulee vähän harvemmin.

Terveisin,

Tekko

Vanhat blogimerkinnät | osa 4

Mä kävin eilen taas pitkästä aikaa lenkillä. Oli kyllä taas jotenkin niin hienoa, niin hienoa että. Mä vaan jäin miettimään, että kun siitä kerta tulee niin hyvä fiilis, niin miksi ei voi käydä useammin? Tää on hyvin jännä ongelma mun pään sisällä. Otin tosiaan juoksuaskeliakin ja huomasin, että se meni paljon paremmin kun viime vuonna. Jaksoin tehä semmosia pidempiä juoksupyrähdyksiä ja se lisäs sitä hienoa fiilistä.

En kyllä ehkä ymmärrä, että mikä sitä juoksukykyä on parantanut, kun en ole viime vuoden jälkeen sitä harrastanut.. Ehkä toi kun oon saanut itelleni ton uudenlaisen ruokarytmin? Ehkä multa on sen ansiosta pudonnut muutama kilo, jonka jälkeen on sitten helpompi juosta? En tiedä. Ja koska tää ei vieläkään ole mulle laihdutusprojekti, niin en mene vaa'alle, en. Musta on hienompi huomata, että jos se paino putoo, niin kaiken muun kautta. Jotkut vaatteet mitä käytän harvemmin istuu jo paremmin päälle ja näin.

En tullut kyllä nyt paasaamaan tästä, vaan mun oli tarkotus lähtee taas avaamaan vähän noita vanhoja blogimerkintöjä, niinkuin otsikoinnista näkee. Välillä vaan kun lähtee kirjottaa jostain mieltä askarruttavasta, niin usein sitä tekstiä saattaa tulla enempikin. No, nyt kaivellaan taas vähän vanhoja!

11. Toukokuuta 2009 – Äitienpäivä-merkintä

Tätä mä vähän aristelin.. Mä muistin hyvin, että mitä tää pitää sisällään.. No, nyt sen pariin päästiin ja pakko se on tämäkin läpi käydä.

Ollaan käyty katsomassa mammaa ja pappaa. Mä en oo vissiin vieläkään ihan täysin käsitellyt sitä, että nyt mamma ja pappa on oikeesti poissa.. Kyyneleiksihän tämä nyt sitten taas meni. Oon kylläkin pyrkinyt sellaiseen ajatusmalliin, että kun kuitenkin kaikki täältä joskus lähtee, niin pitäisi pyrkiä onnellisuuteen. Ja mulla on mammasta ja papasta vaan onnellisia muistoja, joten ei pidä olla surullinen. Ikävä saa olla, ja onkin, mutta surullinen ei ole hyvä olla. Näin tää elämä vaan menee eteenpäin.

Kuitenkin.. Huh.. Oon siis tuolloin innostunut tutkimaan siellä paikkoja. Paikkoja, joissa pienempänä tykkäsin itse leikkiä. Nyt en oo uskaltanut siellä käydä, en sen jälkeen kun mamma sieltä poistui. Mua pelottaa se, että mä hajoan jotenkin ihan täysin kun nään sen paikan ilman isovanhempia..

Tää oli nyt jotenkin tosi huono alottaa tällä merkinnällä, koska tästä ei meinaa tulla mitään. Mut kai nää asiatkin on hyvä käsitellä joskus jotenkin kunnolla. Koitetaan jatkaa seuraavaan, ja käydään tätä asiaa ehkä joskus toiste läpi..

14. Toukokuuta 2009 – Pojoing

Alkoholipäivitys taas. Tai oikeestaan pohdintoja, mutta tässä tapauksessa pohdin, että missä ja miten paljon sitä joisi. Oon mä vaan ollut aikamoinen tyypperö. Mutta jotenkin kyllä muistan hyvin ton kirjotushetken fiilikset; mulla oli edellisenä viikonloppuna kivaa, joten halusin toistaa sen, joten olin innoissani.

Monta kertaa noihin aikoihin olisin halunnut viettää jonkun menneen päivän uudelleen. Ja siis oikeestaan vaan sen takia, että oli niin pirun kivaa. Oli uutta ja hienoa, muka. Jotenkin se tuntu joka kerta siltä, että se oli uutta ja hienoa. Vaikka sitä joka viikonloppu harrasti noihin aikoihin. Uusi seura, uusi paikka ja kaikki vaikutti aina siihen, että tuntui niin mahtavalta.

Joskus ajattelinkin, että ei mulla ollut mitään riippuvuutta alkoholiin, vaan siihen fiilikseen minkä se tuo. Nykyään siis tiedän, että nimenomaan oli riippuvuus alkoholiin. Ei paha, koska osasin rajottaa sitä, mutta silti, se oli melkein joka viikonloppuista. Väitin myös, että "kaikki tekee näin, joten miksen minä?"

15. Toukokuuta 2009 – Pasila!

Oi niitä aikoja kun Pasila-sarja oli uusi ja hieno asia. Nykyään se on vaan hieno asia. Mulla on vieläkin noi dvd:t, mutta uskoisin niiden olevan hieman kelvottomassa kunnossa jo. Oli paha tapa jättää ne levyt aina johonkin lojumaan.

Ja tosta merkinnästä mulle nousee vahvasti Hyvinkään Anttila mieleen. Se oli hieno paikka. Mulla oli semmonen tapa, että kun tuet napsahti tilille, niin menin Anttilasta hakemaan 20 eurolla dvd-leffoja ja/tai -sarjoja. Niitä sai yleensä ihan kivan määrän, koska Anttilassa oli yleensä hyvät alennukset niistä. Oli jotain 3,99 € ja 5,99 € ja 9,99 € tarjouslappuja, jotka aina piti haalia.

Sit juoksin äkkiä kotiin katsomaan, että mitä olin haalinut. Voisin kuvitella, että mulla on vieläkin ne kaikki dvd:t tuolla meidän arkkupöydän uumenissa. Pitäis joku kerta vähän vilkuilla niitäkin, eikä aina vaan Netflixiä..

17. Toukokuuta 2009 – Sunnuntaipäivitys

Ja miten yllättävää, Tekko on kirjoittanut siitä, että pitäisi jättää alkoholi! Edeltävä lauantai oli muuten ollut kiva ilta, sen mä muistan jotenkin. Oltiin yhen uuden/vanhan kaverin luona juomassa ja muistaakseni katsottiin Euroviisuja? Jotenkin mulla on semmonen muistikuva, tai sit voi olla, että se oli joku toinen ilta.

Tota sängystä läpi menemistä en pahemmin muista.. Ja nyt kun rupesin miettimään, niin kirjoitankohan nyt jostain ihan muusta kun mitä tuo merkintä käsittelee? Noita ihmeellisiä iltoja kun oli noihin aikoihin paljon. Just se, että vaan lähti kaikkeen mukaan oli se, mikä teki siitä kuitenkin tosi hienoa.

Siellä on ollut kaikki tavarat rikki ja rahat loppu. Hieno ilta ollut siis varmasti.

19. Toukokuuta 2009 – Työnteko - pelkkää koheltamista

Ilmeisesti siis olen vaan pahottanut mieleni siitä, että sormiini on tullut työpaikalta viiltoja. Ja joo, puhun työpaikasta tuolla, koska se oli paljon mukavamman kuulosta silloin. Toinen vaihtoehto kun olisi ollut "työttömien paja".

Mulla on nykyään vieläkin tapa koheltaa, ja mulla on lähes aina jossain joku vekki. En kohella tarkoituksenomaisesti, mutta olen kai vaan jotenkin altis semmoselle. Aina jostain vuotaa verta kun teen jotain. (Ja tässä kohtaa voidaan muistella vähän ajatusvääristymiä; väärät yleistykset.)

Okei, ei se tässä nykyisessä hommassa ole enää ollut niinkään läsnä. Kohellan sitten vapaa-ajalla, kuten tänään. Tai no, sekään ei ollut mun syy.. Tai ei ainakaan ollut tarkoitus. Mulla siis tippui liukuovikaapista se liukuovi pottuvarpaan päälle.. Ja nyt vähän pelottaa, että en ehkä pääsekään taas illalla lenkille..

Semmoset merkinnät sieltä tänään. Oli kyllä jotenkin tosi vaikea jatkaa ton ensimmäisen jälkeen, mutta onneksi pieni tauko siinä välissä auttoi. Ja siis ehkä te ette voi uskoa, mutta mä kirjotan noi "taas itken" jutut ihan vaan sen takia, että mä en joskus voinut itkeä. Mä söin lääkkeitä, jotka jotenkin esti tuntemasta ääripäitä. Nyt musta on jotenkin tosi hieno itkeä ja sen takia se on hieno myös kirjottaa ylös. 

Ja siis en mä täällä niinkun mitään lätäkköä kasvata, vaan lähinnä vuodatan n. 10-20 kyyneltä ja tunnen jotain tosi vahvaa sillä hetkellä. Itkeminen on hieno asia, koska se oikeesti tuntuu auttavan jotenkin. Tulee jotain ulos niiden kyynelten mukana, jotain mikä ei muuten pääsisi pois.

Joo, eikai siitä sen enempää. Laitetaanko taas vähän cliffhangeria tähän? No saa laittaa! Ensi kerralla mm. "Naapurisopua", "Ohjaajat ei osaa olla tyytyväisiä mihinkään" ja niinkin jännittävä otsikko kuin "Hyvää kesäkuuta!" Näitä ja paria muuta, jäämme siis innolla odottamaan!

Terveisin,

Tekko

Vanhat blogimerkinnät | osa 3

Hmm, mä olen nyt koko viikonlopun ajatellut, että mun pitää päästä jatkamaan mun vanhojen blogimerkintöjen purkamista. Viime merkintä ei kerännyt edes hirveästi lukukertoja, eikä ainuttakaan tykkäystä, mutta mä itse tykkään tästä. Pahoittelen, että näitä nyt tulee, vaikka teitä ei ilmeisesti kiinnostele. Onneksi kaikkea ei ole pakko lukea.. Ja kun tämä innostus menee ohi, niin palataan takaisin vanhaan.

Käydään suoraan taas kimppuun ja kaivellaan vähän vanhoja!

4. Toukokuuta 2009 – Iltalehden hullu maailma-osio on hyvää luettavaa

Taas kerran otsikko, josta en voi kyllä pitää; liian pitkä ja nyt kirjoittaisin sanan "hullu" isolla. Onneksi tässä ei ole tarkoitus arvostella näitä mun vanhoja merkintöjä, vaikka sitä välillä enemmän tai vähemmän teenkin. Tai no, ehkä tää nimenomaan on pelkkää arvostelua..

Toi merkintä ei pidä sisällään kun 4 lausetta multa itseltäni, ja loput on lainattu Iltalehden Hullu maailma -osiosta. En tiedä tuotetaanko sitä osastoa vielä, mutta aikanaan se oli mun ehdoton lemppari. Siellä oli yleensä ihan hauskoja juttuja.

Mä en oo tonne edes laittanut mitään linkkiä juttuun, mutta onneksi olen sentään otsikossa maininnut, että mistä se on.. Oon ollut aika hyvä blogaaja. Okei, toi mun ton ajan tyyli oli opittu Irc-Galleriasta; siellä kaikki kopioi asioita jostain muualta, kirjoitti itse muutaman sanan ja julkaisi ne muiden luettavaksi yleensä ominaan. Onneksi sitä ei itse enää näe paljon, eikä varsinkaan enää itse tee ollenkaan.

5. Toukokuuta 2009 – Tällästä tänään

Muistan tästä merkinnästä jotain; ainakin mun fiilikset. Mulla oli aika mahtava fiilis siitä, että pääsin takasin opiskelemaan puualaa. Okei, ei se opiskelu tuottanut mulle semmosta mahtavaa fiilistä vaan se, että pääsin samalle luokalle yhen kaverin ja pikkuveljen kanssa. Olin ihan varma, että tuun saamaan puusepän paperit, koska mun ei tarvitse olla sielä kokoaikaa yksin.

Sit mä muistan fiilikset tosta taideprojektihomman.. Sitä siellä pajalla lähettiin suunnittelemaan hirveellä vauhdilla ja oltiin varmoja, että nyt tulee niin hienoa ja hyvää, niin hienoa ja hyvää että.. Vaan eipä tullut mitään. Kaikki jotka siitä aluksi innostui, menetti mielenkiintonsa sitä kohtaan. Harmikseni on vielä todettava, että en muista siitä projektista sitten oikeestaan muuta. Vaikka kuinka kaivelen, en saa päähäni mitään muuta. Ja ärsyttää, koska haluaisin muistaa..

7. Toukokuuta 2009 – Hyvää yötä!

Otsikosta olin ihan varma, että tuolla on taas semmonen merkintä, joka pitää sisällään vaan jonkun lainauksen jostain ja lopuksi vielä "hyvää yötä". Se ei ollutkaan sellainen, oho..

Ja mä lähin lukemaan tota tekstiä sillä mielentilalla, että olisin asunut jo Vesitorninkadulla yksinäni. Hämmennyin kohdassa, jossa juoksin herättämään pikkuveljeäni.. Oho, asuinkin vielä vanhempieni luona.

Aluks en muistanut koko jutusta mitään ja yhtäkkiä se palasi mun muistiini kuin se olisi video. Tai oikeestaan ehkä video mun tunteista. Miksi mä muistan kaikesta parhaiten vaan sen, mitä oon tuntenut sillä hetkellä? Kuitenkin, ne hetket oli jostain syystä pelonsekaiset. Mä jotenkin pelkäsin silloin, ja oikeestaan pelkään vieläkin, kaikkia yöllisiä tapahtumia mihin kuuluu poliisit. Vaikka se poliisi siinä onkin jo turvana, mutta tietää, että siihen on liittynyt jotain rikollista..

Siellä on parikymppinen Tekko ollut Ulla Taalasmaana, vaikka on pelottanut pirusti.

7. Toukokuuta 2009 – Tällänen bongaus

Toi edellinen on varmasti kirjotettu joskus keskiyöllä, ja tämä on tullut sitten sen jälkeen kun olen nukkunut vähän.. Ja olen luullut, että päivä on vaihtunut tai jotain, koska mä en tykkää tehdä montaa merkintää päivässä.

Ja halusin alustaa ton merkinnän tolla tavalla, koska en tähän muuten saa kirjoitettua oikein mitään. Tää on samaa kastia ton tän päivän ensimmäisen läpikäynnin kanssa; lainattua tekstiä ja muutama lause multa itseltä. Ja tässä kohtaa huomasin, että olenhan mä näköjään noihin merkannut ton "Iltalehti"-tekstin ihan asiallisesti. Se oli vaan hieman piilossa tän ulkoasun takia.. No, äkkiä seuraavaan.

9. Toukokuuta 2009 – Äänestyksen tuloksia

Jaahas.. Olen ilmeisesti pitänyt jonkinlaisen äänestyksen siitä, että lukeeko mun blogia kukaan.. Ilmeisesti 11 ihmistä on "todistetusti" lukenut sitä ainakin tuolloin, koska ääniä oli tullut 11. En muista, mutta voi olla, että olen itsekin kantanut korteni kekoon, jolloin lukijoita olisikin vain 10.

Blogimerkintä oli taas tosi lyhyt ja tylsä. Ei läpäisisi nykyistä vaatimustasoani. Nykyään oon sitä mieltä, että sisältöä pitää olla sen verran, että ihminen ei ole avannut sitä ihan turhaan. Muutaman lauseen blogimerkintä ei siis tulisi nykyaikana kuuloonkaan.

Mut pakko sanoa, että toi äänestys on itsessään ollut ihan mielenkiintoinen. Oon kysellyt, että lukeeko tätä blogia ketään ja antanut siihen aika selvät vastausvaihtoehdot. 50/50 oli henkilöt, jotka käy päivittäin ja ne, jotka käy silloin tällöin. Ja sitten oli annettu 1 ääni sille, että oli tasan viimeinen kerta kun käy koko sivulla.

Pitäis varmaan tehdä toikin uudestaan joskus ja katsoa, että eksyykö ihmiset tänne vahingossa vai tahallaan.. Mielenkiintoista, hyvin mielenkiintoista.

Ja niin kauan kun mä olin tätäkin odottanut, niin mulle osuu tälle kertaa just nää mahdollisimman tylsät merkinnät.. No, aika hyvin sain niistä silti kirjotettua, että ei pitäisi ihan näin agressiivinen nyt olla. Tuntuu vaan vähän, että säästelin tätä turhaan ja nyt olisi mennyt aika ikäänkuin hukkaan, vaikka niin ei tietenkään ole. Kaikki tää muistelu on kuitenkin kivaa, vaikka aiheet ei herättäisikään mussa niitä vahvimpia tunteita.

Tämmönen tosiaan tänään ja ehkä toisenlainen ensi kerralla. Pienenä cliffhangerina pitää kirjottaa muutama otsikko, joita käsittelen ensiosassa: Äitienpäivä-merkintä, Pojoing ja Työnteko - pelkkää koheltamista. Nyt olet koukussa, etkä malta odottaa! Varsinkaan sitä, että mitä pitää sisällään otsikko "Pojoing"!

Terveisin,

Tekko

Vanhat blogimerkinnät | osa 2

Tulin hetki sitten töistä kotiin. Ulkona on huono ilma. Keittokinkku on hyvää. Hmm. Laitoin juuri kahvin tippumaan ja odotan hetkeä, jolloin viimeinenkin pisara on herahtanut suodatinpussin läpi. Kohta sen aika koittaa, ja voin alkaa keskittymään tähän blogimerkintään.

Ilmeisesti päädyin tänään jatkamaan "Vanhat blogimerkinnät"-sarjaani. Se oli yllättävän kivaa ja tuli sille yksi tykkäyskin Facebookissa. Muuten, mun hiiren vasemmanpuoleinen nappi alkaa olemaan elämänsä ehtoopuolella; se ei välillä toimi ollenkaan ja toisinaan se tekee tuplaklikkauksen kun sitä painaa kerran. Taitaa olla aika ostaa uusi..

Nyt mulla on kupillinen kahvia naaman edessä. Jännä, mä en edes hirveesti pidä kahvin mausta. Mä juon sitä lähinnä siksi, että olen tottunut. Ja juon sitä oikeestaan vaan aamuisin, mutta nyt teen poikkeuksen. Joskus on kiva kirjottaa blogia ja juoda kahvia, ja nyt on se joskus.

Tosiaan, vanhat blogimerkinnät käsittelyyn taas. Kaivellaan vähän menneitä!



29. Huhtikuuta 2009 – Paskantärkeä ylläpitäjä

Ihan alkuun; mä en pidä tosta otsikoinnista yhtään. Mutta mä muistan tän tilanteen oikein hyvin, koska silloin oli mennyt tunteisiin. Meillä oli oikein mainio yhteisö Irc-Gallerian Xbox 360-ryhmässä (niinkuin tuolla lukeekin) ja sitten jollekin myönnettiin ylläpito-oikeudet siihen ryhmään. Se oli sitä aikaa kun vanhoille ryhmille annettiin satunnaisesti joku uusi ylläpitäjä. Ehkä alkuperäinen oli lähtenyt ja sitten sinne oli jäänyt tyhjä paikka. Ensimmäinen joka valitti jostain Irc-Gallerian ylläpitoon, sai ylläpito-oikeudet ryhmään jossa rikkeitä tapahtuu tai jotain.

Miks mä kirjotin ton koko blogimerkinnän nyt uudestaan? En tiedä, olen kai jo unohtanut miten mun piti tätä tehdä.

Pointti oli siis siinä, että yksi henkilö tuli ja pilasi kokonaisen yhteisön hauskanpidon. Nousi niinsanotusti "valta" huppuun. Se meni mulla sitten niin pahasti tunteisiin, että siitä piti tehdä blogimerkintä.

Tää merkintä oli aikoinaan Urbaanin Sanakirjan "paskantärkeä"-sanan esimerkkinä. Silloin tuntui kun olisin saavuttanut jotain suurta! Nykyään siellä ei taida olla enää kuvausta koko sanalle.. (Enkä muuten ollut itse sitä sinne laittanut, eikä kukaan ollut kysynyt edes lupaa.)

1. Toukokuuta 2009 – Vappu - kännipuheluiden kulta-aikaa

Mulla tuli jonkinlainen virnistys heti ensimmäisenä kun näin tämän otsikon. Muistan kyllä hyvin ton vapun. Olin Windows Live Messengerissä saanut joidenkin nettituttujen puhelinnumeroita ja kännispäissämme saatiinkiin idea lähteä niihin soittelemaan. En tänäpäivänä voi mitenkään muistaa, että mitä kaikkea puheluissa käytiin läpi, mutta olen aika varma, että oli ainakin hauskaa.

Oikeestaan muistankin siitä vapusta enää vain tuon, koska kun jatkoin ton lukemista niin oli ihan kun uutta informaatiota. Eiku joo, muistan kuinka menin Joonaksen talon rappuset pää edellä alas, koska en jaksanut kävellä. Siinä olis voinut käydä huonomminkin, mutta multa meni rikki vaan korvis. Ne on meinaan pitkät rappuset ne.. Hieno älynväläys.

Joo, kännisekoilua keskustassa ja muuta mukavaa. Eipä siitä sen enempää. Ilmeisesti ollut jollain mittarilla kuitenkin ihan onnistunut vappu.

2. Toukokuuta 2009 – Vähemmän hauska lauantai

Tää on taas ollu tän blogin alkuinnostusta, koska kaikesta on pitänyt kirjottaa. Oon hakenut mässyä ja meinannut viettää lauantain ihan vaan omassa seurassani. Sitten sekään ei oo tuntunut hyvältä vaihtoehdolta ja olin ruvennu miettimään liikaa.

Oon siellä murehtinut jotain mennyttä parisuhtetta, ja kuinka itse olin jäänyt yksin ja toisella osapuolella oli ollut kivaa bileissä. Nää on tämmösii asioita, joista ei ole kiinnostusta puhua, joten en pura sitä sen enempää. Mun mielestä on mielekkäämpää keskittyä ihmisiin, jotka on mukana tässä hetkessä.

Noihin aikoihin mulla oli kyllä tapana poistella vanhoja blogimerkintöjä, joissa mainitsin jonkun ihmisen joka ei enää kuulunut elämään. Toi on näköjään jäänyt ja saa siellä nyt siis ollakin.

3. Toukokuuta 2009 – GTA 4-aiheinen merkintä

Ja tää taas on tämmönen täytemerkintä ilmeisesti. Hyvä tahti mulla on kuitenkin ollut, koska nähtävästi lähes päivittäin puskenut jonkinlaisen merkinnän ulos. Nykyään ehkä laatu on tärkeempi kriteeri kun määrä.

Tuolla tosiaan ei ole mitään mikä kiinnostaisi ketään. Oon listannut GTA 4-pelistä turhat tiedot ylös ja pitänyt sitä jotenkin hyvänä ideana. Pikkuveljeni, joka niihin aikoihin oli kovin kommentoijani, olikin osuvasti kutsunut minua nörtiksi kommenttiosiossa.

Tekisi taas mieleni kirjoittaa tähän, että poistaisin jos olisi tapana poistella vanhoja blogimerkintöjä.. Mutta koska se varmaan alkaa olemaan jo selvää, niin en sitä kirjoita.

4. Toukokuuta 2009 – Aamuharrastukset

Voi ei, sama kaava jatkuu. Tuntuu vähän pakotukselta näin jälkeenpäin ajateltuna. Tohon aikaan kun älypuhelimet ei ollut se juttu, niin kyllä, sitä joutui nousemaan sängystä ennen kun voi harrastaa internettiä. Tuolla on listaus siitä, että mitä tein aina ensimmäisenä kun tietokoneelle pääsin.

Toisaalta toi on kyllä ihan mielenkiintoinen merkintä loppujen lopuksi vieläkin. Silloin se oli hieman erilaista kun näin 10 vuotta myöhemmin. Nykyään mä siis avaan silmät ja räpellän mun "aamuharrastukset" puhelimella. Oikeestaan siis voisin listata nämä harrasteet uudestaan nykyaikaan:

• Walking Dead -peli on ensimmäinen mikä lähtee päälle. Se on semmonen peli, että siinä täytyy aina lähinnä vaan odottaa. Yleensä pelaan sitä vain sen hetken aamulla ja sitten seuraavan kerran koskenkin siihen seuraavana aamuna. Jännä, että noin yksinkertaiseen voi jäädä koukkuun..

• Facebook pitää vaan katsoa joka aamu. Selailla jonkin aikaa alaspäin, kunnes tulee jotain tuttua ja sulkea sovellus. Ei sen kummallisempaa.

• Instagram on myös joka aamu katsottava läpi. Mä en seuraa siellä hirveen montaa ihmistä, joten ei se meininkikään siellä hirveesti koskaan muutu. Kavereiden tarinat vilkasen siinä läpi ja suljen sovelluksen.

• Jodel. Mä välttelin tota sovellusta kauan, koska mun mielestä sen idea on vaan yksinkertaisesti tyhmä. Nimettömästi saa kaikki siellä huudella, joten eihän se voi toimia. Tosin.. Mä saatan olla yks pahin nimettömänä huutelija siellä nykyään. Anteeksi.

Pienenä lisänä tohon listaan; Jos WhatsAppiin tai Facebook Messengeriin on tullut viestejä, niin kyllä mä nekin yleensä siinä kohtaa luen. Ja sitten ylös sängystä, kahvia naamaan ja päivän askareisiin.

Siinä ne nyt sitten olisi taas. Täytyy sanoa, että ehkä hieman tylsempiä merkintöjä osui tälle kerralle. Toisaalta nyt kun katsoin noita tulevia, niin ehkä ensi kerralla ollaan siellä pohjamudassa sitten. Vaikkakaan ei voi vielä varmuudella sanoa, etteikö jostain vaikka löytyisi paljoa kerrottavaa. Sen näkee sitten, jos ihmisiä vielä kiinnostaa.

Ei siitä sen enempää. Monta kertaa mun pitää lopettaa tää merkintä? "Siinä ne nyt sitten olisi taas" oli ensimmäinen lopetus ja "Ei siitä sen enempää" toinen. Miten se lopettaminen voi olla vielä näinkin vanhana blogaajana näin vaikeeta?

Se siitä (kolmas).

Terveisin,

Tekko

Vanhat blogimerkinnät | osa 1

Kirjotin eilen kaikessa hiljaisuudessa uuden blogimerkinnän, jota en mainostanut missään millään tavalla. Koin sen jotenkin tosi turhaksi ja sekavaksi, vaikka siinä sivusinkin nykyistä ajatusmalliani alkoholin suhteen.

Eilisestä blogimerkinnästä jäi mulle täksi päiväksi myös jonkinlainen ajatus, jota olen koko päivän mielessäni pyöritellyt. Mitä jos alkaisin käymään läpi mun joitain tosi vanhoja blogimerkintöjä? Muistelisin niitä fiiliksiä ja miksi mitäkin olen kirjoittanut. Mun omassa päässä se kuulostaa ainakin ihan kivalta ajatukselta, mutta en tiedä kiinnostaako ketään semmosta lukea? Eli eiköhän me laiteta kokeiluun ainakin?

Vanhimmat blogimerkinnät täällä on tosiaan nykypäivänä jo yli 10-vuotta vanhoja, joten ihan kiva testata omaa muistiaankin. Otetaan vaikka 5 vanhinta merkintää ja perataan ne jotenkin jos osaan.

24. Huhtikuuta 2009 – Hei!

Tää merkintä on tosiaan ihan ensimmäinen tässä blogissa ja mä muistan sen synnyn kyllä oikein hyvin. Siellä itseasiassa lukeekin, että oon halunnut kasata mun ajatukset yhdelle ja samalle sivulle, koska haluan jonkinlaisen järjestyksen. Ennen sitä olin kirjottanut merkintöjä joka puolelle internettiä ja nykyään isoa osaa niistä ei enää edes ole olemassa.

Muistan kyllä hyvin miten innoissani olin tästä sivusta. Täällä tekstiä pystyi muokkaamaan vaikka miten, mitä ei siis pystynyt oikein muualla vielä silloin tekemään. Oli hieno edistysaskel kirjoittamisen kannalta.

Ja tottakai silloin toivoin kovasti lukijoita, koska olisihan se ollut kiva jos joku lukisi mun ajatuksia. Ehkä veljet ja jokunen kaveri niitä aina välillä kävi lukemassa, mutta onneksi se jossain kohtaa riitti myös mulle.

27. Huhtikuuta 2009 – Sikainfluenssa?

Muistan kyllä jotenkin tämän pelkotilan, mutta en muista kyllä sitä tilannetta mistä se on lähtenyt (vaikka se tuolla lukee). Toi oli vissiin ensimmäinen semmonen uutinen, joka jollain tavalla säikäytti mut ja halusin pysyä kaukana kaikista uutisista ja ihmisistä.

Sen jälkeen oon usein sulkenut Iltalehden tms. uutispalvelun sivut, jos oon nähnyt vähänkään mustaa pohjaa (siis sitä mikä indikoi uutisen vakavaksi, tai, että joku on kuollut). Sikainfluenssan pelosta selvisin kyllä, eikä se oikeesti edes ollut niin vakava tilanne mitä olin sen itelleni uskotellut.

Huomasin tuolla myös sen, että käytin vielä "kiellettyä" sanaa. Jossain kohtaa tän blogin elämänkaarta mä päätin, että nyt loppuu kirosanojen käyttö. Haluun pitää tän fiksuna luettavana, ja kirosanat ei silloin kuulu siihen. 10 vuotta sitten en osannut niin ajatella ja siksi noi osuu jotenkin aina omaan silmään pahasti.

28. Huhtikuuta 2009 – Väritysprojekti monien kuukausien takaa

Mä muistan kyllä ne työtunnit ton kuvan eteen.. Niitä oli monta. Kärsivällisesti vaan hinkutin GIMP:issä Googlesta löytämääni kuvaa. Muistaakseni ton blogimerkinnän jälkeen se jäi kesken, ja kun seuraavan kerran olisin taas halunnut jatkaa sitä, niin oli se tekniikka hävinnyt ja väritysjälki oli erilaista. Työ jäi siispä kesken ikuisiksi ajoiksi.

(Olisi kannattanut lukea se merkintä itse loppuun nyt, koska kirjoitin jo tuolla, että oli tekniikka hävinnyt ja, että kuva tulee jäämään moiseksi.)

Kommenttiosiossa onkin oikein osuva kommentti, joka menee näin: "Luulekko et joku seuraa tätä blogii :--D". Kiitoksia vaan pikkuveljelleni näistä kannustavista sanoista, mutta kyllä mä nykyään jo vähän luulen. Lukijakunta ei ole iso, mutta sitäkin uskollisempi. Oletan jopa, että ehkä sinä itse luet tätä?

28. Huhtikuuta 2009 – Muutama Xbox 360-peli myynnissä

Mainostin tosiaan mun blogiani silloin lähinnä Windows Live Messengerissä ja oletin sitä kautta löytäväni ostajia muutamalle pelilleni. En muista miten pelien kanssa lopulta kävi, mutta siitä olen varma, että ei niitä minulla enää ole.

Tää merkintä kuuluu vahvasti siihen kastiin, että haluaisin poistaa sen kokonaan. Se on turha, eikä se ole enää mitenkään relevantti. Mutta se on pala tän blogin historiaa ja siksi se on saanut jäädä tänne. Sen enempää mulla ei siitä ole kerrottavaa.

Paitsi, että huomioikaa päivämäärä; olin kirjoittanut kaksi merkintää yhdessä päivässä. Se on nykyään yksi semmonen asia mitä haluan välttää. En tiedä miksi, mutta näin tää blogi on vaan tuntunut enemmän itseltä.. Jännä.

29. Huhtikuuta 2009 – Vanhoja taustakuva kokeiluja

Mä oon ehkä tänä päivänä sitä mieltä, että taustakuvakokeiluja voisi olla yhdyssana. Ainakin esim. värikokeiluja on yhdyssana, niin miksei toi olisi? Se ei kuitenkaan ole nyt se pointti tässä.

Noi kuvat tuolla ei ole kyllä nykypäivän meikäläisen mieleen, vaikka siis tälläkin hetkellä suhteellisen samantyylinen taustakuva mulla onkin. Oon tykännyt kokeilla GIMP:llä kaikenlaisia uusia tekniikoita ja GIMP:n omia ominaisuuksia. Ja siis osa niistä on jäänyt hyvinkin käyttökelpoisiksi, koska kulkevat vielä tänäkin päivänä mukana. Ehkä oma tarkkuus ja silmä on tässä vuosien varrella parantunut ja siksi noi ei enää niin miellytä.

Tässä oli nämä viisi ensimmäistä blogimerkintää tämän blogin historiasta. Heräskö lukijoilla mitään mielenkiintoa sitä kohtaan, että tekisin näitä joskus lisää? Omasta mielestä tää oli oikein hyvää tapaa käyttää aikaa ja oli siis oikein kiva muistella vanhoja merkintöjä.

Ehkä tähän ensimmäiseen "muistelu"-blogiin ei osunut ne mielenkiintoisimman tekstit, mutta sainhan mä niistä silti jotain tekstiä ulos.

Mä tiedän, että mulla on tuolla alkupäässäkin ihan mielenkiintoisia merkintöjä, joista olisi kiva kirjoittaa jotain nykypäivän minuna. Eli ainakin yksi ääni jatkamisen kannalla!

Lopetetaan sit jos joku tahtoo niin, eiks niin?

Terveisin,

Tekko

Suosituimmista alkoholiin

Yks mielenkiintosimmista asioista tän blogin kanssa on se, että joskus joku tosi vanha merkintä pompahtaa tohon mun "Suosituimpiako?"-listalle ilman, että mä olen itse tehnyt mitään. Harvoin täällä mun blogissa mitään tosi mullistavaa liikennettä on ja usein yksikin henkilö saattaa tuoda minkä tahansa merkinnän ns. suosituksi. Ne mä ymmärrän hyvin.

Yleensä kun TV:ssä alkaa esim. Putous, niin mun vanhat Putous-aiheiset merkinnät täyttää ton "Suosituimpiako?"-listan ihan itsekseen. Ne on myös niitä hetkiä kun ymmärrän mistä se johtuu.

Sitten taas välillä tulee semmosia, että joku vanha teematon merkintä on saanut yhtäkkiä kasapäin katsojia. Ne ihmetyttää mua usein enemmän. Se yleensä tarkottaa sitä, että joku on mahdollisesti jakanut sen johonkin. Ei mulla tietenkään siis mitään sitä vastaan ole, mutta se on vaan mielenkiintoista. Sitä jää itse vaan miettimään, että miksi?

Tällä kirjoitushetkellä suosituimpien merkintöjen seassa on (tämä) merkintä vuodelta 2015, ja aiheena on jotakuinkin koulu. Ei siis suoranaisesti koulu, vaan lähinnä jokin asia mitä me käsiteltiin koulussa vuonna 2015. Okei, siihen voi olla syynä se, että ehkä pintakäsittelykouluissa on tällä hetkellä kyseinen teema ja ihmiset googlailee sen takia ja löytää tänne.

Ja sitten siellä listalla on viime vuoden joulukalenterista luukku 10. Käsittelin siellä mun alkoholin käyttöä, joten ehkä ihmiset on vaan nyt kokenut tarpeelliseksi hakea tietoa.. No, vaikka siitä miten muuttaa omaa alkoholin käyttöään?

Mutta tietenkin kun itsellä on taustalla kaikenlaista epävarmuutta kaikesta, niin välillä sitä ajattelee, että ehkä ihmiset linkkaa sen toisilleen vaan pilkatakseen sitä. Ja se on oikeesti ihan ok mulle, koska eihän kaikkia voi, eikä edes pidä miellyttää. Jos se herättää keskustelua, niin kai mä olen jotenkin jossain onnistunut. Oli keskustelu sitten ivallista tai ei. Useimmiten ne on tosiaan vanhoja tekstejä ja aika monelle asialle sitä itsekin nykyään voi jo nauraa.

Ja tän jutun pointti oli nyt siinä, että.. No, ei tässä varmaan ollut mitään pointtia. Musta on vaan välillä kiva miettiä asioita ja yrittää keksiä loogisia ja epäloogisia vastauksia. Miettiä, että mitä muut mahdollisesti miettii.

Tähän loppuun mun on otettava vielä yksi semmonen merkintä, joka nousee aika usein siihen listalle, mutta sille mä en ole osannut keksiä mitään syytä. Vuoden 2013 ensimmäinen blogi, joka kantaa nimeä "Uusi vuosi - uudet kujeen?" Mä ymmärtäisin jos toi nousis listalle vuodenvaihteen läheisyydessä, mutta se saattaa nousta sinne vaikka kesäkuun puolessa välissä.

Se käsittelee myös, kas kummaa, mun alkoholin käyttöä, joka on siis ollut välillä toistuva teema mun blogissa. Aika usein vielä oon nähtävästi miettinyt sitä ihan samalla tavalla, mutta harvemmin mikään on oikeesti muuttunut. Aika usein ne on ollut just semmosen kännireissun jälkeisiä hetkiä, kun tietää mokanneensa jotain. Niitä tapahtuu kaikille, mutta kaikki ei vaan kirjoita niitä ylös. Kaikki on joskus sanonut, että "en juo enää koskaan", tarkoittamatta sitä oikeesti.

Mutta tosiaan, toi merkintä nousee listalle aina välillä, uudestaan ja uudestaan. Välillä sen tuo sinne yksi henkilö, mutta on myös niitä kertoja kun siihen tulee ilman itselleni järkevää syytä 5-10 katsojaa kerralla.

Haluun sulkea ton ympyrän ton merkinnän osalta; alkoholin kanssa en tehnyt sinä vuonna minkäänlaista muutosta ja tupakointiakin jatkoin vielä vuoteen 2018. Elämää on valunut hukkaan monesti vielä vuoden 2013 jälkeenkin, mutta ehkä tänä päivänä voisin väittää eläväni vähän paremmin kuin silloin. Se vaatikin paljon enemmän aikaa kun silloin oletin.

Haluun nähtävästi jatkaa tätä vielä tohon alkoholiasiaan: tuolla viime vuoden joulukalenterin luukussa 10 kirjoitin, että haluun arvottaa alkoholin uudestaan. Tehdä siitä semmosen, joka ei johdata mua viikonlopusta toiseen. Mä väittäisin, että mä olen siinä onnistunut. Mä en nykypäivänä enää odota ryyppäämistä, joka on varmaan se isoin muutos mihin oon pystynyt sillä saralla.

Tää on se linja millä mä haluan jatkaa ja pysyä, koska tää on mulle ihan okei. Ehkä tää on semmonen "terve" suhtautuminen alkoholiin, jota oon nyt yrittänyt liian kauan hakea.

Tämmösiä merkintöjä syntyy kun antaa vaan mennä. Lähtee käsittelemään jotain asiaa ja antaa pään ihan rauhassa eksyä. Nää tekee hyvää itselle, vaikka voi muiden mielestä vaikuttaa sekavilta.

Ei mulla muuta.

Terveisin,

Tekko

Jokaiselle jotakin (Elo-syyskuu)

Mun on taas pitänyt kirjottaa, mutta en oo saanut aikaan. Nähkääs kun en osaa kirjottaa samalla kun kuulen/kuuntelen jotain muuta. Ja nyt mun on kaikkien ikäväksi todettava, että mulla on pyörinyt Big Brother 24/7 lähes tauotta pari päivää.

Mulla on semmonen juttu, että äänet luo mulle turvallisuudentunteen. Mitä arkisempi, sen parempi. Ja nyt kun toi BB alkoi, niin mä menin käynnistämään kokeiluversion Ruutu+-palvelusta ja aloin kuuntelemaan mitä siellä talossa tapahtuu. Korviini kantautuu arkista puheensorinaa. Se on kokoaika päällä – paitsi nyt, koska halusin tosissani kirjottaa.

Yleensä yksin ollessani mulla pauhaa musiikki tai sitten jokin podcast. En mä tiedä miksi mä kaipaan jotain ylimäärästä turvaa yksin ollessani, mutta tähän mä totuin jo sillon kun muutin pois vanhempien nurkista, eikä siitä pääse enää eroon. Helpompi olla, kun kuulee ääniä.


En tiedä mikä alustus toi nyt oli olevinaan, mutta nyt olis kyllä tarkotus lähteä perkamaan toi edellinen kuukausi, kuten varmaan otsikosta/kansikuvasta huomasittekin.


Töistä: Kesäteatteri on saatettu päätökseensä jo hyvä tovi sitten. On ollut iso työ palata takaisin normaaliin talonmiehen arkeen. Mä nähkääs vissiinkin jotenkin totuin liiaksi kesäteatterihommiin. Mulle on tullut sanomista jo pari kertaa siitä, että jossain on ollut jotain epäsiisteyttä, ja tottakai se ottaa koville. Oon kuitenkin pyrkinyt hoitamaan tän duunin kunnialla maaliin.

Mutta kuten oon sanansaattajillekin sanonut, että vaikka se uutinen ei kovin kiva yleensä olekaan, niin on se silti hyvä muistutus näin kesän jälkeen. Ja oikeestaan sen perusteellahan omaa työnlaatuaan voi parantaa. Ja niin mä oon mun mielestä tehnytkin. Priorisoin talonmiehen hommat viimein mun tärkeimmäksi työtehtäväksi, ja ennen kun mitään muuta teen, pitää perushommat olla tehtynä. Joka päivä pitää käydä ensimmäisenä se oma tarkasti suunniteltu reitti ja hoitaa siitä matkalta ne kaikki tehtävät.

Aikasemmin mun hommia sotki se, että jos joku keksi yhtäkkiä, että "hei, toi pitää kyllä tehdä nyt!", keskeytin mä yleensä omat hommat ja ryhdyin tähän "tärkeämpään" tehtävään. Oletin siis, että muiden auttaminen on se mun ensisijainen homma. Nyt kun se ajatus on saatu pois päästä, on ollut helpompi muodostaa itselleen se jonkinlainen arkirytmi työn suhteen.

Oma pää selkeytyi ja paikat pysyy jatkossa paremmassa kunnossa; olen kuitenkin talonmies, enkä "autan kaikkia"-mies.

Eikö olekin hassua, miten vaikeeta olen osannut tehdä ihan perus talonmiehen pestistäkin? Mun on nyt pitänyt kirjottaa itelleni muistiin kaikki mitä mun tulee tehdä ja missäkin ajassa, ja selkeyttää sitä muutenkin tosi paljon lähinnä itselleni. Jos joku pyytää apua ja keskeytän omat hommani sen takia, niin mun hommia ei hoida kukaan, ja se ei ole se mitä halutaan. Ensin omat, sitten muiden.


Alle 2000 kcal: Täytyy kyllä sanoa, että nyt kun Eira on Espanjassa, niin mulla on ollut vaikeuksia pysyä jonkinlaisessa päivärytmissä ruokailujen suhteen. En tiedä miksi mä tarvitsen siihen jonkun "vahtimaan". Eihän Eirakaan mun syömisiä vahdi, mutta jotenkin osaan pitää kaikesta paremmin kiinni kun toinen on läsnä.

Oon pitänyt huolta kyllä siitä, että syön noin 3 tunnin välein, mutta välillä tuntuu, että mun annoskoot on taas lähtenyt kasvuun. Se on tosi huono asia. Tää oli ehkä se tärkein juttu tässä, että aloin nyt kirjottamaan; muistutus itselle. Jotenkin kun vaan antaa asioiden mennä, eikä kirjoita niistä mihinkään, niin sitten ne asiat vaan saa mennä. Nyt kun kirjotan tästä, niin osaan taas ehkä paremmin puuttua siihen. Tiedostan ongelman ja osaan siihen tarttua.

Eilinen esimerkiksi meni ihan päin prinkkalaa. Olin melkein koko päivän ähky sen takia, että tein taas spagettia ja jauhelihakastiketta.. Ja söin sitä siis isoja annoksia kolmen tunnin välein. Huono asia. Annoskoot täytyy muistaa pitää pienempinä, kävi miten kävi.

Tänään oon syönyt 1 kokonaisen tosi tumman reissumiehen, kana-caesar-salaatin ja 2 pientä salamipötköä. 2 pientä salamipötköä söin siksi, että halusin syödä. Mun ei pitänyt, mutta se oli vaan helppoa ahtaa ne naamioon. Ja juuri noi mä olen pyrkinyt jättämään pois! Eli toinen virhe, joka pitää korjata taas.

Ja jos mä osaan tehdä ongelman talonmiehen tehtävistä, niin osaan mä tehdä ongelman myös syömisestä. Tätä tää nyt kuitenkin on, koska haluan hallita asioita paremmin.


Elokuun silmäilyt: Nyt täytyy kyllä sanoa, että oon pitänyt harvinaisen huonosti kirjaa näistä.. Löytäisinköhän jostain jotain.. No Netflixistä onneksi löytyy oma katseluhistoria ja voin sitä kautta kertoa teille asioita. Tää tulee nyt hieman erilailla kun yleensä, koska tosiaan omat muistiinpanot on unohtunut täysin. Toivottavasti ei haittaa.

3.8. olen katsonut hieman Katto Kassista. Luultavasti siis varmaan vaan kuunnellut. Siirtynyt sen jälkeen katsomaan Pokemonia (kyllä, pidän Pokemoneista vielä 30-vuotiaana).
4.8. olen jatkanut Orange is the new black-sarjan (tän kerroinkin jo itseasiassa viime Jokaiselle jotakin-merkinnässä) katsomista. Katsonut sitä suhteellisen pitkään.
7.8. olen taas katsonut hieman Katto Kassista ja jatkanut Orange is the new blackiin ja katsonut sen viimeiseen jaksoon. Mielenkiintoinen kombo kyllä.
17.8. ollaan ilmeisesti katsottu Ronin kanssa elokuvaa, koska siellä näkyy olevan House at the End of the Street, joka siis oli hyvin mielenkiintoinen elokuva. Ehkä olisi voinut olla parempikin, mutta ihan hyvää ajanvietettä.
19.8. olen itsekseni katsellut elokuvan Death Note, joka ei täyttänyt mun odotuksia. Voi johtua siitä, että nukahdin kaksi kertaa leffan aikana. Tai sitten se, ettei se täyttänyt mun odotuksia, johti siihen, että nukahdin kaksi kertaa leffan aikana. Mene ja tiedä.
20.8. aloitin katsomaan yhtä mun nuoruusajan lempparia; Bel-Airin Prinssiä. Tajusin, että aika on kullannut muistot, mutta oli se silti ihan hyvää ajanvietettä.
26.8. oon jatkanut Bel-Airin Prinssin katsomista.
30.8. laitoin yökatsottavaksi pyörimään semmoisen sarjan Netflixistä kuin Kummeli: Lihaksia ja Luoteja. Muistan siitä ne pari ekaa jaksoa ja sitten sen, kun Eira heräsi johonkin Vanajan meteliin siinä sarjassa ja pyysi mua laittamaan jotain muuta. Laitoin, yllätys yllätys, Katto Kassisen.

Mulla on ollut vähän tämmönen "nostalgia"-meininki nyt. Katsonut semmosia sarjoja, mitä oon kattonut lapsena tai nuorena viimeksi. Leffat oli kaikki kylläkin itselle uusia tuttavuuksia.

Ihan hyvä muistutus tähänkin väliin, että ei pidä antaa narujen karata käsistä. Pitää jatkossa merkata taas paremmin näitä asioita, koska onhan tää ihan kivaa.


Muuta mukavaa: Hmm, onkohan tässä mitään muuta mukavaa? Tai no niin, Viron reissuahan mä en ole teille yhtään vielä purkanut. Ömm, enkä pura nytkään. Se oli oikein mukava reissu ja se oli aika paljon lähinnä autossa istumista ja kaupoissa pyörimistä. Se oli ihan hyvää vaihtelua normaaliin arkeen ja tuli ihan tarpeeseen. En mä sieltä mitään itselleni löytänyt, mutta yritys oli hyvä.

Ja hmm, Eira on tosiaan nyt lomalla ja mä pyörittelen tätä kotia täällä yksin. Eilen otin Nellan mukaan töihin, koska se oli jotenkin tosi masentuneen oloinen. Käyttäyty se sen verran hyvin, että voin mä sen joku toinenkin päivä ottaa mukaan. Kaikkihan pääosin tykkäs Nellasta sielä, joten miksikäs ei.


No, eikai sitä kannata lähtee taas väkisin miettimään. Jos ajatukset ei nyt suoriltaan tule, niin ne tulee joskus toiste. Joten, tämä alkaisi olemaan tässä.

Terveisin,
Tekko

Vuosi tupakatta (ihan kohta)!

Nyt pitää äkkiä kirjottaa, koska kohta pitää mennä! Lähdetään tänään viikonlopuksi Viroon. Ammattimaisena reissaajana olen jättänyt kaiken tälle viimeiselle päivälle, ja töiden takia vielä ihan viimeisille tunneille. Hienosti minä!

Mistä mun siis piti tulla äkkiä kirjoittamaan.. No, se näkyy varmaan kansikuvassa ja otsikossa. Tänään on silleen aika historiallinen päivä, että olen ollut vuoden tupakoimatta! Ja lupasin kirjottaa tupakasta seuraavan kerran vasta kun olen ollut vuoden ilman, joten tässä tämä nyt sitten olisi.

Ajallisesti vuosi ei ole vielä ihan tullut täyteen, mutta en ole silloin enää Suomessa, saatika koneen ääressä. Tällä hetkellä mun sovellus näyttää 11 kuukautta, 30 päivää ja 16 tuntia. Voitte onnitella minua joskus tossa 21 aikaan – ellen ole ratkennut jo silloin.

En tiedä mitä tähän lisäisi, koska mitään uusia kuoppia ei ole tullut vastaan. Viimeisen vaikeuden jälkeen kaikki on sujunut ongelmitta.

Ja siis ajatelkaa, kaikki lähti vain päätöksestä. Tai oikeestaan pohdinnasta, joka muuttui päätökseksi. Kopioin tähän nyt vuosi sitten tekemäni Facebook-tilapäivityksen:

Oiskohan toi äskeinen tupakka ollut viimeinen? 🤔 Se kun on kovin muodikasta olla savuton nykyään. No, kokeillaan nyt ainakin.

Kokeilu tuotti hyvää tulosta. Ja siis toi muodikkuus ei todellisuudessa liittynyt siihen oikeesti millään tavalla. Päätös tapahtui lähinnä sen takia, että Eirakin oli just lopettanut ja tahdoin itsekin säästää vähän rahaa. No, rahaa ei nyt suoranaisesti säästynyt, mutta ei se mennyt savuna ilmaankaan. Se vaan, hmm, hävis.

Haluatte kuitenkin vielä kuulla näitä tän sovelluksen tilastoja, eikö niin? Hyvä on, täältä pesee:

– Olen jättänyt polttamatta 7294 tupakkaa.

– Olen pidentänyt elämääni 91 päivää.

– Olen säästänyt aikaa 607 tuntia sillä, että en ole seisoskellut tupakalla.

– Ja jos raha olisi johonkin säilytykseen mennyt, niin sitä olisi siellä tällä hetkellä 2371 €.

Olkaatten hyvät. Toivottavasti toi inspiroi jotain muutakin lopettamaan, vaikka en mikään tupakoinnin lopettamisen puolestapuhuja olekaan. Tupakansavun haistaminen on toisinaan vieläkin ihan kivaa (ei siinä tapauksessa, jos se on pinttyneenä vaatteisiin).

Nyt riennän pakkaamaan! Kiireen takia tuo kansikuva nyt on mitä on..

Terveisin,

Tekko

Arjen kaavamaisuus

Muistan kun pieninä poikina ulkona leikittiin.
Muistan kun ilman huolia hauskaa me pidettiin.
Nyt solmiot kauloissansa kaverit kulkee vaan.
Ne kai kasvoi aikuisiksi,
ei ne enää mua moikkaakaan.

Näillä Klamydian sanoilla on hyvä aloittaa tänään. Oon tässä meinaan nyt viime päivinä viettänyt vähän enemmän aikaa ulkona. Ollaan lähetty parin kaverin kanssa pyörillä johonkin sijaintiin ja jääty sinne hengailemaan ja katsottu, että mitä elämä tuo tullessaan.

Hauskoja hetkiä on ollut. Ja siis nää hetken vaan muistuttaa mua kovasti teini-iästä. Kavereiden kanssa lähettiin iltasella johonkin puistoon pyörimään ja vaan oltiin. Se oli jotenkin ihan täysin unohtunut kokonaan. Nyt oli kiva palata muistamaan semmoset hetket ja toteuttamaan semmosia hetkiä uudestaan. Kaverit ei oo samat, mutta toimii se ihan hyvin näinkin.

Jotenkin miettinyt sitä, että miten kaavamaista elämä tällä hetkellä on. Kaikki tapahtuu vaan viikosta toiseen samalla lailla. Onhan se toki helppoa, mutta jotenkin nyt on huomannut, että siitä puuttuu jotain. Ne pienet arjen irtiotot kun vaan hyppää pois oman koneensa äärestä ja menee tapaamaan kavereita. Siinä on jotain, koska se rikkoo sitä kaavaa.

Sitä ei vaan pidä tehdä liikaa, koska sitten siitä tulee liian kaavamaista. Nyt vaan kun sen ensin antoi tapahtua, niin sitten halusi, että se tapahtuisi heti uudestaan. Tuli ahneeksi.

Mun viimeset pari viikkoa on kerrottavissa näin:

Aamulla avaan silmät, räpellän puhelimella hetken ja menen tekemään itselleni leipää. Keitän siihen sivuun kahvit tietenkin. Syön leivät ja juon kahvit. Istun sohvalla puhelimen ääressä tai tietokonetuolilla tietokoneen ääressä tiettyyn kellonaikaan asti, ja menen laittamaan kengät jalkaan.

Poljen töihin. Aina samaa reittiä, vaikka se on mun mielestä tosi tylsää. Korvanapeissa soi Leevi and the Leavings, joka on siis yleensä se, mikä jotenkin herättää ajattelemaan kuluvaa päivää. Saavun töihin ja tarkastan roskikset. Menen lähes samaa reittiä joka kerta. Poistan täyden roskapussit ja asettelen niihin tyhjät tilalle. Seuraava kierros; tarkastan paperimasiinat. Jos jossain on vajetta, haen uuden paketin ja laitan sen paikalleen. Seuraava kierros; tarkastan vessat, jos on epäsiistiä ja/tai vessapaperia puuttuu, teen voitavani. Sitten tarkistan salit ja siirrän kaiken ylimääräisen salin reunamille. Lakaisen, imuroin, lakaisen, imuroin.

Ei siinä, toi työ on ollut hyvin vahvasti nyt aivot narikkaan hommaa, mitä on aikalailla kaivannutkin. Kunhan vaan tulee siistiä, niin kukaan ei moiti. Vaikka siis kyllä moitittiin menneellä viikolla, vai olikohan sitä edeltävä.. Oli hyvä muistutus kesäteatterin jälkeen siitä, että pitää nyt palata tämän normaaliin työn pariin.

Lakaisun ja imuroinnin jälkeen lähden toiselle pisteelle. Yleensä kaupan kautta. Saavun pisteelle ja syön kaupasta ostamani salaatin. Tarkistan alakerran, tarkistan yläkerran ja teen voitavani; eli yleensä lähinnä vaan siivoan. Palaan takaisin alakertaan, otan esille kalenterin ja alan täyttämään sinne, että mitä olen juuri tehnyt. Sitten tutkin toisesta vihkosesta, että mitä keskeneräisiä muita töitä mulla on ja palaan niiden pariin.

Kello lyö niin paljon, että on aika lähteä kotiin. Poljen kotiin samaa reittiä ja korvanapeissa soi Leevi and the Leavings. Saavun kodin läheisyyteen ja moikkaan naapureille, jotka on taas kerran pihatöissään. Saavutan postilaatikon, hyppään pois pyörän kyydistä ja tarkastan postin. Jos on postia, otan sen mukaan. Jos ei ole.. Jätän sen sinne. Talutan pyörää pihaportille ja avaan portin, joka on hyvin kulunut kapistus jo nykyään.. Sen kanssa on usein jonkinlaista riitaa. Talutan pyörän portista sisään ja yritän sulkea portin takanani. Yleensä sen kanssa on taas jotain riitaa. Talutan pyörän autotalliin ja poistun paikalta.

Saavun kotiportaille ja kiipeän ne muutamat askeleet ylös kotiovelle. Avaan oven, otan kengät pois, avaan toisen oven ja olen sisällä. Laukku ja huppari naulakkoon. Kierrän talon kerran ympäri ja morjestan eläimet – moi Masa, moi Sarppa, moi Nella. Saavutan jääkaapin ja etsin syötävää. Syön syötävää. Menen olohuoneeseen, joko sohvalle tai tietokonetuolille. Sohvalla räpellän puhelinta ja tietokonetuolilla räpellän tietokonetta.

Tunnit kuluu. En ole saanut mitään järkevää aikaan. Lisää tunteja kuluu. En ole vieläkään saanut mitään järkevää aikaan. Käyn etsimässä syötävää. Syön syötävää. Palaan takaisin sohvalle tai tietokonetuolille.

Noin kello 20:00 havahdun siihen tosi asiaan, että haluan tehdä jotain muuta. Yleensä se jotain muuta on ollut kauppaan lähtö. Tosin, lähden kauppaan usein vasta 20:30, joten kulutan aikaani vielä hetken muulla tavoin.

Laitan kengät jalkaan, haen pyörän, taistelen portin kanssa ja lähden matkalle. Poljen kauppaan aina samaa reittiä ja korvanapeissa soi Leevi and the Leavings. Saavutan kaupan, lukitsen pyörän, menen kauppaan ja kierrän sen hyvin, etsien tarjoustuotteita tietenkin. Niitä kun myydään kello 21 jälkeen -60%. Nyt en ole aikoihin löytänyt mitään, joten ostan vain jonkun juoman, koska kaupasta ei voi lähteä ostamatta mitään.

Palaan takaisin pyörälle ja lähden uudelleen matkaan. Poljen kotiin yleensä samaa reittiä ja arvatkaa mitä? Kyllä, korvanapeissa soi Leevi and the Leavings. Saavun kotiin, taistelen portin kanssa, vien pyörän autotalliin, kiipeän rappuset, availen ovet, otan pois kengät ja laitan laukun ja hupparin naulakkoon. Kierrän talon, morjestan eläimet – moi Sarppa, moi Nella, moi Masa – saavutan jääkaapin ja etsin syötävää, syön syötävät ja menen olohuoneeseen, joko sohvalle tai tietokonetuolille.

Mietin seuraavaa siirtoani, joka on joko a) käynnistän jonkun pelin tai b) menen sänkyyn. Harvemmin b. Jossain kohtaa on kuitenkin pakko valita myös se vaihtoehto b ja mennä sänkyyn. Siellä tosin katson lähinnä Youtubea. Jonkin aikaa tuijoteltuani ja väsytettyäni silmiäni tarpeeksi, vaihdan sovellusta, käynnistän nimittäin Yle Areenan; ja sieltä Pasilan (ne toi sen takaisin katsottavaksi! Mahtavaa!). Käännän puhelimelle kylkeä ja jään kuuntelemaan Pasilan ääniraitaa.

Yhtäkkiä on aamu.

Nyt parina iltana kun on kauppareissun jättänyt oikeestaan väliin ja lähtenyt moikkaamaan kavereita, niin jotenkin on ollut hieman parempi mieli. Kaava on rikottu ja tapahtuu jotain muuta, jotain mitä ei ole suunniteltu. Se tuo hyvän fiiliksen ja sitä haluaa heti lisää.

Tätä täytyy tehdä lisää. Vai onko se jotenkin kiveen kirjoitettu, että kolmekymppinen ei saa enää hengailla jossain niinkuin teinit? Me nyt ei ainakaan rikota paikkoja ja syljetä joka paikkaan. Ja silti se on kivaa.

Mä en oikein tiedä mikä tää tämmönen merkintä oikein on, jotenkin vaan teki mieli purkaa mieltä. Nyt se vaan sattui purkautumaan näin.. Tavallaan tossa arjen läpikäymisessä oli jotain runollista ja hienoa.. Vai mitä olette mieltä? Saa kertoa tai saa olla kertomattakin.

Terveisin,

Tekko

Uusi paras kaveri!

Tehdääs taas tämmönen blogimerkintä ilman sen suurempaa ajatusta. Tai onhan mulla muutamia aiheita, joista haluaisin kirjoittaa, joten onhan siinä jonkinlainen ajatus.. On vaan jotenkin mukavampaa ajatella, että ei olis ajatusta.. Öö, outoa.

Eli tosiaan tää mun uus kone on saapunut! Tai siis, onhan tää ollut mulla nyt jo 12.8. lähtien, mutta kuitenkin.. Se olikin mielenkiintoinen projekti hakea paketti omatoimisesti, pyörällä. Lähin tosiaan intopiukeena polkemaan tonne saapumispaikkaan, n, 1,3 km päähän. Otin semmosen vähän isomman kestokassin mukaan ajatuksella, että kuljetan sen siinä. Pääsin perille, sain paketin tiskin takaa ja totesin vaan, että toi on lähes mahdotonta kuljettaa pyörän kanssa kotiin.

Yritin kikkailla sitä sinne kestokassiin, mutta tajusin kyllä tosi nopeesti, että ei se mahdu sinne. Sit rupesin sommittelee sitä pyörän kyytiin jotenkin ja siis sainkin ihan toimivan ratkaisumallin aikaan. Lähin kuljettamaan sitä ja tiesin, että tää vähän päälle kilometrin mittainen matka tulee kestämään kauan.. Kuljettuani jonkun matkaa, kuulin takaani vaimean "Vesku!" huudahduksen. Käännyin katsomaan ja huomasin, että tien viereen on pysäköitynä auto, jossa istui meidän naapuri. "Vesku hei, tarviitko paketille kyytiä?" Tuumailtuani tovin vaihtoehtoja, päädyin vastaukseen, että kyllähän nyt kyyti kelpaa! Paketti autoon ja auto matkaan. Itse hyppäsin pyörän selkään ja lähdin polkemaan vauhdikkaasti kotiin.

Se oli yllättävän kivutonta loppujen lopuksi. Kiitos naapurin.

Kotona sitten kone seinään ja tutustumaan uuden koneen ihmeisiin. Toki se asenteli ensin kaikkea, teki asetukset ja mitä kaikkea muuta. Sitten se käynnistyi! Se oli hieno hetki. Äkkiä asentelemaan kaikkia tarpeellisia ohjelmia ja muuta mukavaa. 

Asensin Originin, joka siis on nykyään jotenkin pakollinen sovellus jos tahtoo pelata The Sims 4. Sen jälkeen pistin The Sims 4:sen ja siihen hommaamani lisäosat asentumaan. "Tänään ei näköjään vielä pelata.." pohdin kun latausajat oli jossain 20 tunnissa. Siirtelin kuitenkin tota meidän mokkulaa eri paikkoihin ja yritin löytää sille parhaimman lokaation, joka löytyikin, ja latausajat tippui ihan inhimillisiin lukemiin.

The Sims 4 käyntiin ja ette usko.. Se käynnistyy silmänräpäyksessä! Latausikkunat kestää muutamia sekunteja ja kaikki pyörii niin hienosti! Aikasemmalla koneella tosiaan pelin käynnistyminen vei oman 1-10 minuuttia, ja siis se ei tarkottanut vielä sitä, että olisi päässyt pelaamaan.. Piti vielä avata "maailmojenhallinta", joka vei 1-10 minuuttia, sitten vielä piti käynnistää pelattava perhe, joka vei noin 1-10 minuuttia.. Pahimmassa tapauksessa pelaamaan pääsi noin 30 minuuttia sen jälkeen kun oli pelin avannut.

Nyt pystyin tekemään ton kaiken alle minuutissa. Mitä?! Voiko pelejä pelata ilman, että pitää vaan odottaa kokoaika? Ja tosiaan, mä pyöritän tota nyt täysillä grafiikoilla ja se pyörii niin sulavasti.. Aikasemman koneen kanssa joutui säätämään asetukset ihan minimiin ja piti yrittää etsiä netistä vielä mahdollisia peliä nopeuttavia modeja.. Huh huh.

Oon ollut ihan super tyytyväinen tähän koneeseen. Vaikkakaan en ole vielä kerennyt kokeilemaan muita pelejä tai ominaisuuksia, mutta toi The Sims 4:n toimivuus olikin mun ensisijainen tarkoitus. Ainakin siis nyt kun on The Sims 4-kausi, joka voi nyt ilmeisesti kestää vielä pitkään kun toi peli tuntuu siltä kun se olisi jotain ihan uutta.. Kaikki toimii vaan niin paljon paremmin ja se tekee pelaamisesta niin erilaista.

Tää on tosiaan nyt ensimmäinen blogimerkintä tällä koneella, mutta tän kohalla ei mitään tuntuvaa muutosta ole tapahtunut. Ei tää uus kone sentään omaan kirjottamiseen ole vaikuttanut. Ehkä semmonen pieni ero on, että tää teksti tulee aina reaaliajassa tohon näytölle. Aikasemmin siihen saattoi kertyä pientä viivettä ja teksti tuli ikäänkuin vähän sormien perässä. Se ei tosin koskaan häirinnyt mua, niin en jotenkin ajattele, että elämä olisi siltä osin parantunut. Sormet kuitenkin tuntee näppäimistön sen verran hyvin, että voi kirjottaa tekstiä, vaikka ei edes näkisi mitään.

Seuraavaksi pitäisi tehdä tähän blogimerkintään kansikuva, tai mikä se kuvitus nyt ikinä onkaan. Tykkään itse kutsua sitä kansikuvaksi, joten olkoon se sitä. Se tarkoittaa siis sitä, että pitäisi käynnistää Gimp 2 – sekin käynnistyi hetkessä, vau! Nyt multa kylläkin puuttuu koneelta kaikki ladattavat fontit, joten voi olla, että tän päivän kansikuvasta tulee normaalia tylsempi.. Ei anneta sen haitata, kai.

Mun piti kirjottaa jostain toisestakin aiheesta, mutta se unohtui, ja ehkä ihan hyvä niin. Kirjottelin jotenkin tosi täpinöissäni tätä, joten tätä tekstiä tulikin jotenkin tosi paljon. Hmm, eikai me tätä enempiä suotta venytellä. Tämä oli tässä.

Terveisin,

Tekko

Jokaiselle jotakin (Heinä-elokuu)

Enpäs ollenkaan tajunnutkaan, että mennäänkin jo reippaasti elokuun puolella. Olis varmaan siispä aika niputtaa toi heinäkuu jotenkin? Tai semmonen tapa mulle on nyt ilmeisesti muodostumassa, koska olen liian laiska kirjottamaan kaikkea erikseen. Viime kerralla sanoin, että ilmeisesti tapahtuu vaan liian vähän, enkä saa niistä omaa merkintäänsä, mutta nyt paljastan kaiken; olen vain laiska.

Tai no siis silleen laiska, että mulla on taas kerran yksi asia mihin tuhlaan mun kaiken energian; työt. Töiden jälkeen on ollut vaikea jaksaa enää muuta kun vaan olla ja levätä. Ja välillä vähän pelata The Sims 4. Mutta mikäs siinä, työ on ollut mieluisaa ja siellä viihtyy.


Töistä: Monikaan asia ei ole muuttunut sen mun Lippuja ja makkaraa-merkinnän jälkeen, joten aika samoilla mennään vieläkin, toistaiseksi. Haluisin vaan ehkä jatkaa tätä kesää ja kesäteatteria vielä muutaman kuukauden..

Vaikka kesäteatterilla kaikki päivät on kaavaltaan samanlaisia, niin on ne silti kaikki täysin uniikkeja. Edelleenkään en osaa arvioida kuinka monta makkaraa kukakin syö, mutta ei mua vieläkään ole siitä tuomiolle viety. Ne on työntekijöille ja näyttelijöille ne ylimääräiset.

Ens viikonloppuna olisi tosiaan viimeiset näytökset ja sen jälkeen pitäisi palata takaisin normaalien työtehtävien pariin. Mitähän ne oli? Hmm, ei vaan, muistan kyllä mitä mun pitää tehdä. Kävinhän sitä taas yksi päivä taas tekemässä. Paikat tuli puhtaaksi ja.. Niin, paikat tuli puhtaaksi.

En muista olenko kirjottanut tänne vielä siitä kun alotettiin uusi lavasteiden rakennusprojekti? Syksyllä on tulossa näytös, johon tarvittiin vähän massiivisemmat lavasteet, joten ollaan tehty sellaisia aina kun ollaan keretty. Vaan kävipä ilmi, että kaikki ne käytetyt työtunnit voi valua kaivoon. Meistä riippumattomista syistä vieläpä. Toivotaan nyt vaan kaikki peukalot ja pottuvarpaat pystyssä, että päättävät tahot saa meidän kannalta fiksuja ratkaisuja aikaan. Olisi ikävä purkaa se kaikki.


Alle 2000 kcal: Mä en ole unohtanut sitä! Ajatelkaa! Mä olin ihan varma, että kun lakkaan pitämästä ruokapäiväkirjaa, niin kaikki vaan lässähtää. En tosin nyt tiedä oonko pysynyt alle sallitun rajan, vai onko mennyt monestikin yli, mutta ainakin mulla on toi ruokailurytmi pysynyt. n. 3 tunnin välein syön, pari kertaa päivässä isommin ja niihin muihin väleihin jotain pientä.

Välipalapatukoista on tullut oikein hyviä ystäviäni. Ne on semmonen kiva pieni, yleensä jopa kovin hyvänmakuinenkin, välipala, joka siirtää nälkää hyvin seuraavaan syöntikertaan. Eikä ne edes maksa paljon. Noin viikoksi semmoiset saa alle 10 eurolla. Kyllä, ostan isoja paketteja kerralla, koska se on ehkä helpompaa ja kai siinä jotain säästääkin. Ja koska niitä patukoita on vaikka minkä makuisena ja värisenä, niin joka viikolle voi melkein ostaa jotain uutta! Ei kerkeä kyllästymään.

Hmm, ainut mikä on saattanut joskus vähän haitata rytmiä on se, että kun tosiaan joskus niitä makkaroita jää yli sieltä kesäteatterilta.. Joskus on tosiaan pakko sitten syödä itsekin, eikä ne ole osunut oikeaan tuntiin.. Ehkä ne ei kuitenkaan ihan koko projektia pilaa.. Eihän?

Ja yks juttu mikä pitää muistaa sanoa; mä olen pysytellyt kaukana sipseistä! Halut on ollut suuret, mutta oon onnistunut välttämään ne! Tai no.. Lasketaanko kana-tacosalaatissa olevat nachot? Miksi sitä muuten kutsutaan kana-tacosalaatiksi, vaikka eikö ne sipsit sielä olekin nachoja? Kuitenkin, niitä on tullut syötyä kyllä, mutta tosiaan vain salaatissa! Eikö se ole kuitenkin ihan hyvä puolustus? Onhan?


Heinäkuun silmäilyt: Nyt on keretty katsomaan muutama elokuvakin, huh! Heinäkuun ensimmäinen elokuva oli Oikeesti aikuiset (Grown ups), joka siis oikeesti yllätti. Ja siis vielä positiivisella tavalla. Tää menee kastiin "Ronin kanssa katsotut", niinkuin itseasiassa jokainen näistä, mutta siis nauratti meitä molempia. Pitkästä aikaa taas semmosta snadisti aivot narikkaan meininkiä. Toimi, toimi tosi hyvin.

Toinen elokuva kantaa nimeä Oikeesti aikuiset 2 (Grown ups 2). Ja siis tiedättekö mitä? Yleensähän jatko-osa on huonompi kun edeltäjänsä, mutta musta tuntuu, että naurettiin tälle elokuvalle vielä enemmän kun edeltäjälleen. Jatkoi samalla kaavalla kun edellinen, mutta vei sitä jotenkin vielä pidemmälle.

Vielä yksi elokuva mikä saatettiin ihan loppuun asti, elikkäs Your Highness. Mä olin ihan varma, että tää leffa vois olla tosi hyvä, mutta ei se sitten ollutkaan. Paljon oli potentiaalia hyväksi elokuvaksi, mutta ei se koskaan oikein käynnistynyt. Muutamat kohdat mua jakso naurattaa, mutta musta tuntuu, että Roni katso koko elokuvan taas sillä "mitä sä oot mennyt valitsemaan?"-ilmeellä.

Yritettiin alottaa vielä yhtä elokuvaa, nimeltään Shaft, mutta se jäi kesken. Piti katsoa toisena päivänä, mutta sitä toista päivää ei ole vielä tullut. Ehkä vielä joskus?

Hmm, mitähän vielä.. Eiku hei, löysin Netflixistä yhden mun lapsuuden suosikkisarjan – Katto Kassinen! Sitä silleen puolihuolimattomasti katselin ja vain todetakseni sen, että se päähenkilö, eli Kassinen itse, on aika omahyväinen piip. Sillä on kaikkea sadoittain enemmän kuin muilla ja hän on paras kaikessa. Kaikkea sitä on lapsena katsonut tajuamatta oikeestaan mitään. Ääninäyttely on kyllä hyvää kyseisessä sarjassa, eikä se siis mitenkään huono ole muutenkaan. Jotenkin vaan ärsyttävä se päähenkilö.

Se Stranger Things S3 tuli katsottua ja.. Ainiin! Orange is the New Black ja viimeinen tuotantokausi! Olin odottanut, mutta niitä odotuksia ei ihan täytetty. Se lässähti kasaan ja jätti ehkä liikaa kysymysmerkkejä. Odotin viimeiseltä kaudelta paljon enemmän ja sain tämän? Ei hyvä juttu lainkaan. Jos tää ei ois ollu viimeinen tuotantokausi niin sitten se olisi toiminut, mutta nyt se vaan.. Ei. Ei, ei ja ei.

Siinäpä kai ne tärkeimmät?


Muuta mukavaa: Ei ole. No siis tosiaan se uusi tietokone saapuu mahdollisesti tulevalla viikolla ja sitä nyt odotan.. Tai oikeestaan eniten odotan sitä, että pääsen pelaamaan The Sims 4:sta vähän tehokkaammalla koneella. Nyt toi pelaaminen on ollut sitä, että jos siihen lävähtää latausruutu, niin siinä menee noin 5-10 minuuttia.. Se on tosi nihkeetä. Ja välillä kun on pelannut pidempään ja muisti huutaa apua, niin mun simit saattaa seistä paikallaan, mutta kello ja tarpeet juoksee. Se on huono.

Ja siis kyllä, nyt on aika vahvasti The Sims-kausi. Kaikki tyhjät välit kun en ole töissä tai lepäile, täytän Simssillä. Voitte sanoa mitä haluatte, mutta minä pelaan minun nukketalopeliä niin kauan kun se mua huvittaa. Ja sehän huvittaa!

Hmm, eikai lisättävää.

Terveisin,
Tekko

Uusi tietokone?

Mun tietokone alkaa tulemaan jo oman tiensä päähän. Tai se on oikeestaan kyllä osottanut niitä merkkejä jo hyvin pitkään..

Koska mun muisti ei toimi niin pitkälle, niin mä jouduin vähän kaivella koneen tietoja, jotta mulle selvisi se, että tää on ostettu joskus 2013. Tai no, 2013 tähän on luotu semmonen kansio kun "Program Files".

Mä oon ite tosi huono tietokoneiden kanssa. Mä uskon kyllä, että kaikki koneen tiedot löytyy jostain, mutta en osaa niitä etsiä. Toisaalta ei niitä tähän hätään enää tarvita. Ja jos tietäisin tietokoneista jotain, niin olisin ehkä osannut huoltaa tätä jotenkin oikein ja tän käyttöikä olisi pidentynyt sen myötä. n. 6 vuotta on kumminkin aika hyvä elinkaari suhteellisen halvalle pakettikoneelle. (Tykkään nykyään laskea näitä prosentteina, ja tää kone on ollut 20% mun elämästä mun mukana.)

Nyt kuitenkin tein sen päätöksen, että tarvitsen uuden koneen.

Uudelta koneelta mulla ei ole muita vaatimuksia kuin nämä; sillä on kiva tehdä grafiikkaa, sillä on kiva kirjoittaa ja sillä on kiva pelata erinäisiä pelejä (mm. Sims 4, koska mä en varmaan koskaan kasva siitä yli).

Onneksi on kavereita, jotka asioista tietää jotain. Käytin siis ainakin kahta ihmistä häikäilemättä hyväksi ja pakotin ne etsimään mulle parhaan edullisen tietokoneen. Kahta siksi, että kaksi päätä on parempi kun yksi.

Eilen sitten sain WhatsAppiini viestin, että Gigantissa olisi joku hyvä ja halpa. Tai siis, että sillä hinnalla se on tosi hyvä. Menin heti tutkimaan asiaa ja yritin vielä tarkistella faktoja eri suunnilta. Aloin tutkimaan myös vaihtoehtoja sen maksamisen suhteen ja sitten tapahtui se mitä ei pitänyt vielä tapahtua; mä tilasin sen puolivahingossa. Täytin mun tietoja siihen ja katselin niitä maksuvaihtoehtoja, mutta se kokoajan tarjos mulle, että "Maksa koko hinta nyt".. Painoin siitä, koska aattelin, että se ohjaa mut vielä jollekin sivulle, mutta ei.. Tilausvahvistukset ja kaikki tuli sähköpostiin.

No, olin asettanut siihen 6 kuukauden osamaksun ja sieltä se nyt sitten ilmeisesti ensi viikolla tulee lähimpään postitoimipisteeseen. Varmistelin vielä kovasti, että eikai minua nyt vaan vedetty nenästä ja tilasin jotain roskaa, mutta kuulema ei. Se on ilmeisesti parasta mitä sillä hinnalla saa. Siis pakettikoneiden osalta.

Tiedän, tiedän, että ostamalla osat erikseen ja kokoamalla itse olisi voinut saada paljon paremman, mutta.. Niin.. Mä oon mä. Mä ehkä pärjään tolla.

Konehan kantaa semmosta nimeä kuin; HP Pavilion Gaming 690-0808no. Ja jos tossa nimessä on jotain liikaa tai jotain liian vähän, niin se johtuu tosiaan tietämättömyydestäni. Nyt joku ammattilainen osaisi poimia tuolta ne tärkeimmät "speksit" ja laittaa ne tähän kaikkien ihailtavaksi. Mä ymmärrän toistaiseksi vaan sen, että 8. sukupolven teho on mulle se tärkein. En tiedä miksi, mutta näin mulle sanottiin.

Ja kuulostaa toi SSD-juttukin tärkeeltä, koska sen avustuksella kaikki käynnistyy silmänräpäyksessä. Ja se on kärsimättömälle ihmiselle, niinkuin minä, todella tärkeää.

Ja jos ajatellaan Sims 4:sen pelaamista, niin tärkeintä melkein on muisti. Tästä mun nykysestä en tiedä, mutta tässä on ilmeisesti tosi vähän muistia ja Sims pyörii hyvin takkuillen. Tossa tulevassa on 8gb keskusmuistia ja sen pitäis olla vähintään tuplat (ellei enemmänkin) tähän mun nykyseen.

Ainut mikä tossa kuulema huolettaa on toi 180 W virtalähde. Virtalähde kuulostaa siltä, kun se huoli tulisi jossain kohtaa siitä, että se ei jaksa antaa virtaa tolle koneelle tarpeeksi? Miksi siihen sitten olisi laitettu tuommoinen, jos se ei ole hyvä? No, tietäjät tietää, minä en.

Oon kuitenkin aika innoissani. Olin määrittänyt itelleni n. 600 euron katon tohon hommaan, ja nyt löytyi vähän alle 500€. Ja että se on kuulema hyvä. Pitkäikäisyydestä en tiedä, mutta toivotaan parasta. Mä haluaisin vaan semmosen masiinan, mihin voisi luottaa mahdollisimman pitkään.

No, eipä siitä nyt sen enempiä. Kertoilen sit kun se kone on saapunut ja olen päässyt sitä kokeilemaan, että onko se mistään kotoisin.

Ja tosiaan, älkää suuttuko mun tietämättömyydestä. Ottakaa se käsi pois sieltä naamalta, koska tietokoneet, eikä autotkaan, kuulu tän miehen osaamisalueeseen. Osaan paremmin asioita kuten The Sims 4, ruoanlaitto ja blogit.. Kyllä, mun kiinnostuksenkohteita on haukuttu ennenkin naisellisiksi.. Minkäs teet?

Terveisin,

Tekko