Lippuja ja makkaraa

Tänään oli mun käsittääkseni 10. näytös/esitys Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset-näytelmästä. Jokaisessa näistä mä olen ollut grillaamassa makkaraa. No joo, ei se ole mun ainut hommani siellä, koska siis osallistun myös kioskin ja lipunmyyntipisteen kokoamiseen ennen jokaista esitystä.

Meillä on ollut hyvin vaihtelevasti työntekijöitä paikalla tuolla, välillä siellä on apukäsiä ja välillä taas ei. Näiden apukäsien puuttuessa, mä olen joutunut ottamaan vastaan tehtävän, joka on enemmän asiakaspalvelutehtävä kun makkaran paistaminen, eli enemmän mihin olen tottunut.. Ja mä en ole hyvä ihmiskontakteissa, tai en oo koskaan kokenut olevani. Ihmiskontaktit on ollut mulle hyvin hankalia sosiaalisten tilanteiden pelostani (vaikka koen sen olevan jo historiaa, luulen sen olevan silti aina osa mua) johtuen.

Mulle kuitenkin sanottiin, että mä voisin tarkistaa ennakkoon ostettuja lippuja portilla. Mä olin heti sitä mieltä, että ei onnistu, ei niin mitenkään. Vaihtoehtojen vähyydestä johtuen otin tehtävän vastaan, mutta vain siksi, että muuten oltaisiin oltu pulassa.

Ekana päivänä meitä oli siinä onneksi kuitenkin kolme; mun lisäksi toinen työntekijä ja yksi harrastaja. Olin kokoaika taka-alalla, enkä tahtonut olla siinä, mutta yritin silti samalla katsoa vähän, että mitä ne muut siinä tekee.

Toisena päivänä meitä oli siinä enää kaksi; mun lisäksi harrastaja. Mä jouduin ottamaan vähän enemmän vastuuta siitä, koska tämä harrastaja on nuori ihminen vielä. Hyvin pätevä hommassaan, mutta kyllä siinä on hyvä aikuisen olla katsomassa. Ajatelkaa, mulla oli jopa ihan kivaa siinä. Mun ei tarvitse sanoa kun "Hei" ja "Tervetuloa". Välillä sanon myös "kiitos" ja "käsiohjelmaa?"

Mua ei pyydetty missään kohtaa hymyilemään, mutta jotenkin mulle tulee yleensä automaattisesti hymy siitä ihmiskontaktista. Ehkä mä salaa sisimmissäni tykkään olla tekemisissä ihmisten kanssa? Se siis periatteessa on ihan kivaa hommaa, vaikka mä olen vältellyt moisia tilanteita koko aikuisikäni.

En mä usko, että mä olisin valmis mihinkään "isompaan" asiakaspalveluhommaan, mutta on ollut hauska tietää, että kykenen tämmöseen ihan hyvin. Ei se satu, vaikka se aina niin paljon pelottaa.

Tosiaan, kolmantena ja neljäntenä päivänä mä olin siinä yksin. Ja hyvin meni!

Makkaroitakin joo tosiaan olen tuolla paistanut. Vaikka ja kuinka. Ihan minimissäänkin yli 200 kpl. Toi on vaan siitä hyvin jännää hommaa, että melkein koskaan ei voi varautua oikein.

Vaikka oon oppinut nyt sen, että kylmällä ilmalla ihmiselle maistuu lämmin ja kuumalla kylmä, niin silti menekkiä on hyvin mahdotonta laskea. Viileillä ilmoilla varaudun 7-10 paketilla ja lämpimillä 4-6 paketilla. Mutta! Vaikka sitä lämpötilaa osaa lukea kuka vaan, niin kukaan ei osaa lukea ihmisiä.

Mulla on vasta kerran käynyt niin hyvin, että olen onnistunut paistamaan ihan täydellsien määrän makkaroita. Olin aika ylpee siitä suorituksesta, koska sen ennakoiminen on mahdotonta. Silloin mulla oli makkaroita juuri saman verran kun oli makkarannälkäisiäkin. Yleensä niitä kuitenkin jää yli. Yleensä ei hirveesti, mutta sit jos rupean oikeasti pohtimaan ja miettimään asiakasmäärää ja makkarankulutusta, silloin jää ihan liikaa yli.

Esimerkiksi eilinen ja tää päivä; lämpötila hyvin samoissa, kellonaika ihan sama. Eilen katsojia oli vähemmän kun tänään, mutta eilen makkaraa meni enemmän. Miksi? Ilmeisesti syy on vaan ihmisissä. Mun pitää seuraavaksi lokeroida makkaraihmiset jotenkin ulkonäön perusteella. Katsoa ja laskea jo portilla, että kuinka moni näyttää siltä, että on tullut syödäkseen makkaran tai pari..

Ei mua onneksi ole vielä kivitetty ylimääräisten makkaroiden takia. Syöjiä löytyy aina henkilökunnastakin, vaikka siitä ei rahaa tulekaan. Ylimääräset menee sitten tosiaan niitä halajaville työntekijöille. Itsekin olen syönyt välillä.

Mulla on nyt kuitenkin hyvä ote tohon hommaan. Harmittaa jo valmiiksi, että esityksiä on enää jäljellä vain 10.. Niissä on ollut kiva olla ja työnteko on ollut kovin mukavanlaista. Kaikki kiva kuitenkin loppuu aikanaan. 

Huh, tätä tekstiähän näköjään vaan tuli. Ihan kivan pituinen merkintä, vaikka oli tarkoitus kirjottaa vaan pikaisesti kesäteatterikuulumiset. Ei kuitenkaan siitä sen enempää sitten. Tai no: Tulkaa ihmeessä katsomaan toi näytelmä, on meinaan hyvä! Ja väliajalla saa maksaa mun grillaamasta makkarasta, tulkaa edes sen takia! Köh..

Terveisin,

Tekko