Pizzaperjantai

Nyt kun me ollaan oltu Eiran kanssa kotona molemmat 24/7, niin isoin ns. ongelma mikä tässä on ilmennyt on ruoat. Joka päivä pitää yrittää keksiä jotain syötävää.. Mä toki tykkään ruoanlaitosta, mutta aikaisemmin tätä ei pitänyt ihan joka päivä miettiä.. Aikasemmin Eira söi töissä eväitä ja mä söin kotona jotain pakastimesta tai kehitin jotain muuta nopeeta, ja näin saatettiin ohittaa muutamia ruoanlaittopäiviä viikossa. Nyt niitä ei pahemmin ohitella; joka päivälle on pakko kehittää jotain.

Helpottaaksemme tätä taakkaa, me ollaankin lanseerattu tämmönen ihan uus juttu, mitä varmaan kukaan ei ole koskaan aikaisemmin keksinyt.. Siis ihan todella uusi keksintö, nimittäin pizzaperjantai. Se vie viikosta sen yhden päivän pohdinnat sikäli, että meillä on perusidea perjantaille valmiina. Se onkin tässä nyt toteutunut parin-kolmen viikon ajan, ja mä olen yrittänyt kehittää tosta pizzapohjasta mahdollisimman hyvää. Oon kokeillut tehdä sitä vähän eri tavalla joka viikko, jotta siihenkin saataisiin jonkinlaista vaihtuvuutta.

Pizzapohja me tehtiin aluksi Mariannen pizzapohjareseptiä mukaillen, mutta kuten sanottu, se on tässä aina kokenut jonkinlaisia muutoksia. Sinne on lisätty välillä siemeniä, juustoa ja joskus jopa kaikenlaisia erilaisia mausteita. Tänään, uutena pizzaperjantaina, mä valmistin pohjan korvaamalla veden maidolla ja öljyn ihan oikealla voilla. En tiedä mitä tästä seuraa, mutta mä haluan uskoa, että tämä on paras pohja mitä olen ikinä tehnyt – toki voin olla aivan väärässäkin.

Tärkein päivitys mikä ollaan tohon Mariannen reseptiin itse tehty on se, että me ei todellakaan tehdä enää yhtä pellillistä. Me kohotetaan taikina, jaetaan se yleensä neljään samankokoiseen palloon ja tehdään niistä sitten neljä erillistä pizzaa. Ai miksikö? No, me saadaan samalla taikinamäärällä tehtyä neljä pizzaa eri täytteillä! Ja se on itseasiassa paljon parempi kun se on kaulittu mahdollisimman ohueksi, koska pizza ei tällöin maistu liikaa taikinalta ja pohja on yleensä hyvin rapsakka.

Paistoaikaakin kannattaa tässä meidän tavassa vähän lyhentää, koska jos näitä ohuempia pohjia pitää 225-asteisessa uunissa sen 20 minuuttia, niin se on kyllä sitten jo vähän liian rapeaa, ellei jopa ihan pilalle palanutta. Ollaan pidetty semmosta noin 11 minuuttia aika hyvänä aikana. Ehkä jopa 13 voi olla hyvä, mutta ei siitä hirveen paljoa pidemmälle – vaikka toki se on makuasia, sanoi koira kun.. No, se vaan sanoi niin.. Tai olisi sanonut, jos osaisi puhua..

Meillä on nyt taikina tuolla kohoomassa ja täytteet me ollaan aseteltu semmoseen tarjoiluastiaan, josta ne on helppo vaan lastata pohjan päälle. Tai siis pohjan, pizzakastikkeen ja juuston päälle. Eikä minkä tahansa juuston, vaan tästäkin on tehty tarkkaa tutkimusta; paras valmis juustoraaste pizzoihin on Rainbowin Quattro.

Ja siis vaikka mä olen viimeiseen hengenvetoon asti "juusto tulee kinkun päälle"-ihminen, niin pizzassa mä oon alkanut visuaalisesti tykkäämään enemmän siitä, että täytteet tulee vasta juuston päälle. Juuston päälle laitetut täytteet ikäänkuin uunissa uppoaa siihen juustoon, mutta saa kuitenkin sitä paahteisuutta sieltä.. En tiedä, se vaan toimii paremmin niin. Se on kauniimpi ja maistuu paremmalta, uskokaa mua, tätä on tutkittu.

Tän päivän täytteistä on vielä sanottava se, että meillä on kun onkin se 4 pizzaa; kinkku-metwursti, kinkku-ananas, tonnikala-tomaatti ja sitten on vielä ihan pelkkä juustopizza, johon juustoraasteen lisäksi tulee vielä mozzarellapallosta paloja. Ehkä kolme viikkoa sitten tehtiin ekaa kertaa ihan pelkkä juustopizza ja se oli ihan uskomattoman hyvää! Mä en tiedä mitä me tehtiin seuraavalla viikolla muka väärin, mutta se ei ollut enää sama.. Ollaankin nyt metsästämässä sitä täydellistä juustopizzaa, joten sen takia sitäkin taas kehitetään. 

Ja olikohan se nyt viime viikolla kun kokeiltiin ihan ekaa kertaa tota tonnikala-tomaatti-komboa, ja se voitti makuraadin silloin heittämällä. Tomaatti ihan viipaleina ja tonnikala palasina purkista (vedessä mielellään, öljynmaku on häiritsevä). Tomaatti juuston alle ja tonnikala taas päälle, tarkkana sen kanssa. On meinaan siis oikein mainion makuista!

Sitten meillä on tosiaan noi kaksi aika perussettiä, kinkku-metwursti ja kinkku-ananas.. Kinkku-ananas pitäisi itseasiassa olla kinkku-ananas-aurajuusto, mutta jostain syystä se aurajuusto ei ole siinä.. Hmm. Ananas nimittäin kuuluu pizzaan, mikäli sillä on seurana siellä aurajuusto.. Muuten se on vähän ei mielellään-osastoa.

Mutta hei, me mennään nyt tekemään pizzoja eteenpäin, joten jatketaan sen jälkeen. Teille lukijoille se ei siis näy kyllä mitenkään, mutta jos haluatte, niin voitte pitää tässä välissä tauon lukemisesta.. En tiedä miksi, mutta kai se voi jollekin tuoda jotain autenttisuutta.

Pizzapohja jaettuna samankokoisiin pallukoihin. Kyllä, mä olen sen verran tarkka aina keittiössä, että mulla on lähes aina keittiövaaka käytössä; nämäkin taikinaklöntit on siis hyvin samanpainoisia. Laskimella jaettu ja sitten laitettu kulhoon oikean verran taikinaa ja näin. Teidän ei sitä ihan näin tarkasti tarvitse tehdä.

Yks taikina kaulittu ohuen ohueksi. Mä hoidan meillä yleensä tän taikinan tekemisen ja sen kaulimisen, sitten siirrän sen seuraavalle työpisteelle, jossa Eira rupeaa kaulittua pohjaa täyttämään – yleensä mun tarkkojen ohjeiden mukaan.

Eira se levittää pizzakastikkeen – kyllä, käytetään pizzakastiketta, ja ehdottomasti valmistajana Mutti. Tasasesti reunoja myöten, koska reunatkin pitää olla syömäkelpoisia, joten niiden tulee myös sisältää täytettä.

Siitä sitten valitsemaan täytteitä. Okei, ei meidän enää tarvitse valita, koska nää on jo suunniteltu. Tälleen ku ne on kivasti laitettu omiin pieniin lokeroihinsa, niin siitä on Eiran helppo sitten heittää täytteet oikealle pizzalle.

Ensimmäinen pizza on uunia vaille valmis. Tämähän on siis tämä meidän juustopizza, jos joku ei sitä tästä huomannut. Viimehetken lisänä mä keksin heittää siihen hieman mustapippuria päälle, koska mun mielestä mustapippuri toimii tomaatin ja mozzarellan kanssa, ni miksei se toimis tällein? Varmasti toimii.

Juustopizza poissa uunista ja siihen ripoteltu hieman oreganoa päälle. Vähän ilmeisesti roiskahti yhteen kohtaan runsaammin kun muualle, mutta ei se vakavaa ole.

Sit se rumba jatkuu vaan niin, että kun edellinen pizza tulee uunista, niin seuraava vaan sisään. Odotetaan 11 minuuttia ja sitten toistetaan toimenpide niin kauan, että kaikki pizzat on valmiita. Siellä likaisen uunilasin takana paistuu meidän kinkku-metwurstipizza, ja näyttää taivaalliselta.

Kinkku-ananaspizza ja tonnikala-tomaattipizza odottaa omaa vuoroaan. Nää näyttää jo tässä vaiheessa niin syötäviltä, että jestas.

Tässä kohtaa mulla ei ole enempää lisättäviä kuvia, koska nyt vaan odotellaan, että loputkin pizzat on tulleet uunista ja päässeet leikkauspisteen ohi tässä ne ladotaan lautaselle-pisteelle. Tää on tämmöstä liukuhihnahommaa. Äsken toi meidän ensimmäinen, juustopizza, oli leikkauspisteellä ja jäähtynyt tarpeeksi, joten me otettiin siitä maistiaiset. Oli muuten taas ihan loistavaa! Tekis mieli popsia vaan lisää ja lisää.. Pitää kuitenkin malttaa odottaa sitä hetkeä kun kaikki on valmiina ja voi latoa lautaselle jokaista pizzaa palan ja ahtaa pöydän ääressä ne napaansa.

Pohjasta on pakko sanoa, että ei siitä nyt niin rapeeta tullut kun toivoin, mutta maultaan se on kyllä parasta tähän mennessä. Kyllä se oikea voi aina öljyn voittaa, ja maito veden. Voi olla, että jatkossa tehdään aina tällä uudella kaavalla, koska onhan tää nyt parempaa.

Valmiit pizzat, nam. Kaikkia on nyt maistettu, mutta tällä kertaa mikään ei noussut yli muiden; kaikki oli tasasesti herkkua. Meillä oli vaan väärä syöntijärjestys, koska alotettiin tolla juustopizzalla mikä oli kyllä ihan oikein, mutta sit siirryttiin suoraan tohon kinkku-metwurstiin, joka oli sen verran suolanen, että sen jälkeen tullut kinkku-ananas hävitti makunsa. Otin kuitenkin vielä pienen palan kinkku-ananasta, ja se kun maut maistoi selkeesti niin olihan se nyt hyvää. Tonnikala-tomaattikaan ei pettänyt, mutta ei se tällä kertaa enää keulinut mitenkään paremmaksi kun muut.

Noin 5 palaa pizzaa riitti kyllä hyvin täyttämään tämänkin kokoisen miehen, ja Eirallekin riitti sama, joten ns. ylimääräistä pizzaakin vielä jäi. Ollaankin tehty silleen, että viedään aina jonkun verran jonnekin, jos joku tahtoo; muutkin saa hyvää pizzaa ja meiän ei tarvitse ahtaa itseämme täyteen, eikä mahdollisesti heittää poiskaan. Toimii!

Mulla on vielä yksi asia tähän, koska tääkin on hyvin tärkeetä; nimittäin nää pizzat on melkein jopa parempia seuraavana päivänä. Kyllä, uskokaa vaan taas, älkääkä aina väittäkö vastaan. Mulla on siihenkin kehitelty kikka, ja tää on taas pitkän tekemisen tulos.

Seuraavana päivänä valitsette sopivan kokoisen kannellisen paistinpannun tai semmosen mikä se nyt on, johon mahtuu se joku 4-5 palaa pizzaa. Laitatte pannun kuumenemaan, hella täysille vaan siispä. Sitten kun pannu on kuuma, lisäätte sinne sopivan lorauksen öljyä ja pizzanpalat, nyt äkkiä vaan kansi kiinni ja levy pois päältä, koska ne valmistuu siellä kannen alla itsestään.

Joku viitisen minuuttia ne voi siellä olla ja sitä pannua voi välillä käydä vähän heiluttelemassa jos tahtoo. Sen jälkeen ne vaan nostellaan sieltä lautaselle ja siirrytään pöydän ääreen nauttimaan parhaista eilisistä pizzoista ikinä! Pohjan pitäisi olla tässä kohtaa oikeesti rapea ja pizzan pintakin on muuttunut taas kuin uunituoreeksi, nam. Nykyään melkein odotan enemmän seuraavaa päivää, hassua..

Tämä oli tämmönen hyvin pitkä pizzaperjantai merkintä. Pitäähän sitä nyt kuitenkin jakaa tärkeät tiedot muidenkin kanssa, eikö? Tässä ei nyt suoranaisesti mitään reseptiä ollut, mutta tätä lukemalla kyllä pääsee aika pitkälle pizzan teossa. Varsinkin, jos muistaa avata ton alkuperäsen ohjeen siihen rinnalle.

Noniin, ei muuta.

Terveisin,
Tekko