Eikä siinä ole mitään pahaa jos on, koska kertaus on opintojen äiti. Mutta mua häiritsee hyvin paljon semmonen asia, että ihmisen mieli voi muuttua; oon joskus kirjottanut täällä jostain asiasta toista ja sitten toisena päivänä saatan kirjottaa taas jotain ihan muuta samasta aiheesta.
Eikä sekään ole oikeesti vakavaa, mutta jotenkin mun pää vaan tekee siitä ongelman.
Ja taas toisaalta se ei edes ole mun päässä ongelma, koska välillä on kiva palata lukemaan jotain tosi vanhoja merkintöjä ja naurahtaa jollekin ajatukselle, josta nykyään on aivan eri mieltä. Niin ne ajat ja ajatukset muuttuu, turha sitä on sen suuremmin miettiä.
Mutta silti; usein monet aiheet jää ns. uudelleenkirjottamatta siksi, että siitä on täällä blogissa jo jotain. Ne aikaisemmat ajatukset voi olla jopa 10 vuotta vanhoja, mutta silti siinä on suuri seinä. Kaiken pitäisi jotenkin olla uutta ja tuoretta, mutta se kun ei ole enää hirveen mahdollista.. Vaikkakaan, ei maailmasta aiheet ole loppu. Ehkä maailmasta on loppunut vaan ne aiheet, joista haluaisin kirjoittaa ja olla jotain mieltä.
Tää kuulostaa ihan siltä kun olisin päättämässä uraani blogaajana, mutta ei, se ei ole kylläkään tarkoitus. Mä aion kylläkin jatkaa blogaamista ihan niin pitkään kun.. Hmm, ihan niin pitkään kun kykenen? En tiedä miksi en joskus kykenisi, mutta siis.. No, te ehkä ymmärrätte, että tarkoituksenani ei ole lopettaa ikinä.
Aikoinaan mä olin aina kommentteja vailla ja saatoinkin päättää merkinnän usein jotenkin, että "laittakaa kommenttia". Teen sitä toisinaan vieläkin, mutta yleensä vaan jos oikeesti toivon muiden mielipiteitä joistain asioista. Mä en tosin edelleenkään niitä kommentteja saa, että se kai on edelleen ihan yhtä tyhjän kanssa.
Mä ajattelin, ja ajattelen kai vieläkin, että jonkinlainen lisäkipinä kirjottamiseen tulee aina kun joku on jotain mieltä jostain mun merkinnästä. Ihan hyvässä tai pahassa, koska nykyään osaan suhtautua suhteellisen aikuismaisesti internetissäkin.
Ja sit taas toisaalta mä ajattelen, että tää on toiminut ihan hyvin ilman kommenttejakin jo pitkään, että miksi vaihtamaan toimivaa mallia? Kai mä silti vähän kaipaan tähän vähän semmosta lukijan ja kirjottajan yhteistä juttua, koska näin hanakasti olen edelleen kommenttien perään, vaikka yritän sen peittää.
Koska vaikka tämä blogi on hyvin pitkälti omaelämänkerrallista.. Aha, ajatus katkesi kun rupesin tarkistamaan googlesta ton sanan oikeinkirjoitusta.. Eli siis, vaikka tämä blogi on hyvin pitkälti omaelämänkerrallista, niin silti mä kaipaan tähän ajatuksia muilta. En toki siinä, että miten mun tulisi elää, mutta siinä minkälaista sisältöä mun tänne olisi hyvä kirjottaa, jotta saan ihmiset viihtymään tän parissa pidempään.
Se semmonen.. Yhteys, tiedättekö? Lukijan ja kirjottajan välillä. Tai sisällöntuottajan ja sen sisällön kuluttajan välillä. Ihan miten tahdotte.
Mä oon usein haaveillut siitä, että tää blogi tulisi yhtäkkiä todella suosituksi. Sitten herään siihen todellisuuteen, että miksi tulisi? Miksi ketään kiinnostaisi random-ihmisen random-elämä. Mun pitäis alkaa pitää jotain aiheblogia, jotta olisi jotain saumaa nousta tähtiblogaajaksi.
Mä väitän kuitenkin, että mun teksti on suhteellisen selkeää ja kelpaisi siltä osin heittämällä "luetuimmat blogit Suomessa nyt"-otsikon alle. Jossain asiassa mulla sentään on jonkinlaista itsevarmuutta, ja se on tämä blogaus. Mä pidän itseäni siinä hyvänä.
Mä olenkin siksi usein miettinyt, että tekisin erillisiä uusia blogeja, joihin kirjottaisin vain jostain tietystä aiheesta. "Terveisin Tekko: Kokkaus", "Terveisin Tekko: TV" ja niin edelleen. Vaan oon aina päätynyt siihen lopputulemaan, että mun on helpompi ympätä vaan kaikki tänne. Mä en halua tehdä tästä sekavaa.. No, niin, sekavaa.
Vaikka toisaalta se voisi myös hyvin paljon selkeyttääkin tätä. Kaikki mun kokkailujutut löytyisi omalta sivultaan ja kaikki tv:n parjaamiset omaltaan.. Ehkä se loppujen lopuksi olisikin ihan fiksua, mene ja tiedä.
Nyt mä rupesin salaa vähän haaveilemaan ruokablogista..
Ja mikä tän merkinnän idea nyt kaikenkaikkiaan oli? Niin.. No, ei ollut. Tykkään viljellä sanaa "tajunnanvirta", jota tämäkin pitkälti oli. Seurasin vain ajatusta toiseen ajatukseen ja siitä tuli tämmönen. Eikö ole ihan kiva? Sieltä löytyy mun sisäistä tuskaa ja muuta.
Ja nyt mulla ei sitten muuta lisättävää.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)