Tää alkaa selkeesti muodostumaan tämän vuoden teemaksi, että on MON-merkinnät ja sitten on "pienemmät aiheet". Pienemmät aiheetkaan ei siis oo silleen pienempiä aiheita, mutta mun päässä ne on pieniä aiheita siksi, että en tiedä tosiaan saanko niistä kokopitkää blogimerkintää. En edes kyllä tiedä mikä on kokopitkä blogimerkintäkään, mutta mä tykkään ajatella, että blogimerkintä ei saa olla hirmuisen lyhyt. Se on sopiva sitten kun se sopii mulle.
Mennäänkös sitten niihin asioihin? Mennään vaan, saitte ylipuhuttua.
Ja mikäs olisikaan mukavampi aloitus tähän kun hampaiden pesu. Te ehkä mietitte, että miten kolmekymppinen mies voi tehdä hampaiden pesusta näin ison numeron.. No, sitä mietin minäkin välillä. Tähän ikään mennessä sen olisi pitänyt olla itsestäänselvyys noin 30 vuotta. No, vähintään 24-25 vuotta. En mä tiedä missä kohtaa ihminen alkaa muodostamaan itsestäänselvyyksiä..
Mutta niin, siis ajatelkaa, mä olen tosiaan kolmekymppinen mies ja vasta nyt mä olen saanut tuhlattua ensimmäisen hammastahnatuubin ihan yksin loppuun. Okei, Eira kokeili sitä yhden kerran, ei pitänyt, ja antoi mun nauttia siitä yksin loppuun.
Kyllä, vaikka se kuulostaa tosi.. No kaikelta epämiellyttävältä, että ihminen ei ollut tähän ikään mennessä onnistunut käyttämään ainuttakaan hammastahnatuubia alusta loppuun, niin nyt olette lukeneet senkin tapahtuneen.
Mä oon aina inhonnut hampaiden pesua. Mä en tiedä miksi, mutta musta se vaan tuntuu epämukavalta. On aina tuntunut ja tulee varmaan aina tuntumaan. Nyt kuitenkin olen ymmärtänyt sen, että ehkä se parin minuutin epämukavuus on sitten sen arvoista, että voi pureksia asioita vielä vanhempanakin.
Mä luulen, että nyt oli aikalailla viimeiset hetken opetella tämä homma, koska mun suu oireili todella paljon. Se mut ehkä ajoikin vähän siihen suuntaan, että nyt on pakko tehdä jotain. Mun ikenet siis vuosi kokoaika verta. Aamuisin, päivisin ja iltaisin, aina kun tein jotain mun suulla, niin jostain tuli aina tippa verta. Se alkoi tuntua hyvin epämiellyttävältä, joten päätin tehdä asialle jotain.
Ostin semmosta hammastahnaa kuin Paradontax, koska sitä mainostettiin siten, että "ikenet vetäytyy ja hampaat lähtee, käytä tätä ja selviät"-tyyliin. Se on maultaan hyvin jännä, mutta mun suuhun juuri oikea. Se on vähän kun.. Hmm, salmiakki? Ei se kyllä ihan salmiakki enää ole, mutta alkuun se oli musta vähän siihen suuntaan viittaava. Se on kuitenkin semmonen suolanen hammastahna ja mä tykkään sen mausta. Käytän sitä nykyään aamuin ja illoin ja musta tuntuu, että verentulo ikenist on vähentynyt huomattavasti. Oikeestaan enää aamuisin vuotaa vähän, kun suu kerkee kuivua yöllä kuorsaamisesta.
Sillon kun alottelin tätä opettelua, niin se hammastahnakin oli verenpunaista aina ulos tullessaan. Nykyään se tulee ulos lähes saman värisenä kun menee sisäänkin, eli jotain kehitystä on tapahtunut silläkin rintamalla.
Sanoiko tai kirjoittiko joku, että näistä ei saisi kokopitkiä blogimerkintöjä? Ei, te olette lukeneet väärin. Kyllä tää hampaiden pesu ainakin inspiroi mua kirjottamaan aika pitkästikin. Hups. Tosin en usko, että se haittaa.
Seuraavaksi mä haluaisin kirjottaa muutaman sanasen tosta koronaviruksesta. Mä olen yrittänyt vältellä aihetta, koska mä nyt vaan olen semmonen, että yritän vältellä kaikkea epämukavaa. Tämä tämänhetkinen tilanne on hyvin epämukava, joten olen vain yrittänyt elää omaa elämääni ja jättää uutisten seuraamisenkin vähemmälle.
Mä kai tavallaan olen karanteenissa, koska mä en itse halua pahemmin poistua kotoota. En halua ottaa sitä riskiä, että mä saisin sen taudin jostain ja kuljettaisin sen edes oireettomana johonkin, josta joku saa sen sitten itselleen ja mahdollisesti käy se pahin. Mä haluan antaa tän tilanteen nyt rauhottua täysin.
Mulle tää tosin on silleen aika helppo tilanne, että mä olen tottunut tämmöseen elämään. Oon aika usein neljän seinän sisällä viikkoja ja ainut kontakti ulkomaailmaan on kaupassakäynti. Eihän tää siis silleen mun normeja ole mitenkään muuttanut, mutta on lisännyt pelkoja. Oikeestaan mitä enemmän uutisia lukee, niin sitä enemmän alkaa pelottamaan. Siksi olen jättänyt nettilehtien lukemisen hyvin vähäiselle. Välillä tulee katottua jotain uutisia telkkarista, jos telkkari sattuu kääntymään oikeeseen aikaan oikeelle kanavalle. Telkkarissa uutiset yleensä on suhteellisen neutraalissa valossa esitettyjä kun taas iltapäivälehdet esittelee vaan mustia uutisia.
Ja siis just tämä kaikki ylimääräinen tässä ympärillä on se mikä mua eniten häiritsee. Ihmisiä ihan tahallaan pelotellaan, vaikka siis ymmärrän kyllä kyseessä olevan vakavan asian. Parantuneista uutisoidaan tyyliin suhteessa 1/100 = eli 1 parantumisuutinen ja 100 nyt kuollaan kaikki-uutista. Onko joku ihme, että ihmisillä on joku massahysteria päällä?
Ja sit siis se, että ihmiset ei usko. Jos ei kuuluta siihen hysteriaporukkaan, niin sitten ollaan niitä joita mikään ei koske. "Ei tässä ole mitään hätää, voin mennä ja tehdä kaikkea kuten ennenkin". Tyhmä ajatusmaailma. Mä haluaisin ymmärtää, että miten se on niin vaikeeta ajatella omaa napaansa pidemmälle? Jos juuri sinä et ole riskiryhmää ja pelkää tautia, niin pelkäisit nyt ainakin sitä, että viet sen taudin jollekin joka sitä ei välttämättä kestä. Ajattelisit muitakin.
Itsekkyys ja väliinpitämättömyys pitäisi olla poikkeuslailla tuomittavia asioita. Mun mielestä ihan hyvin voisi kirjottaa sakkolapun kaverille, joka ei välitä kun omasta navastaan ja on valmis viemään tautia eteenpäin. Ja jos sakkolappu ei auta, niin ehdottomasti pakkokaranteeniin.
Ne rajotukset on meiän kaikkien hyväksi. Miten se on niin vaikeeta? Mä huomaan, että mä kiihdyn tässä, mutta ehkä mulla on siihen aihetta.
Ja.. Mulla hävis kaikki ajatukset. Menin kesken tän blogimerkinnän tutkimaan noita koronakuolemia, koska olisin halunnut jatkaa tota juttua vielä jotenkin, mutta se sekotti mun pään täysin. Toi yks Youtube-livevideo mitä katson paristi päivässä, on monta päivää näyttänyt Suomen kuolleiksi 10 henkilöä, mutta nyt se oli vaihdettu ysiin. Menin siitä jotenkin ihan hämilleni, yritin etsiä aiheesta lisää tietoa ja ajatus koko blogimerkinnästä katkesi täysin. En osannut jatkaa enää mitenkään, joten.. Kai tää oli tässä?
Jatkossa pitää koittaa olla keskeyttämättä hyvää tajunnanvirtaa. Nähtävästi siitä on hyvin vaikeeta saada kiinni uudestaan. Mä olen aivan tyhjä, vaikka äsken mulla oli vaikka ja mitä mielessä. Harmittaa.
Ehkä seuraavalla kerralla sitten taas jotain.. Tätä mulle ei ole koskaan aikasemmin vissiin käynyt. Jäi jotenkin ihan kesken kaikki.. Vaikka no, onhan tossa nyt jotain. Tai aika paljonkin. Mulla vaan.. Oli vielä jotain, mutta ei ole enää. Kiitos, anteeks, näkemiin.. Älkää katkaisko tajunnanvirtaa.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)