Kaikesta huolimatta eilinen nukahtaminen venyi tän päivän puolelle.. Olisko kello ollut jotain yks kun viimeisen kerran katoin kelloa, että hupsis vaan.. Mä tiedostan mun ongelman, ja se on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että mä kyllästyn hyvin nopeesti edes yrittämään jos uni ei heti tule. Jonkun aikaa jaksan kyllästymisen jälkeenkin vielä yrittää, mutta sen jälkeen kuvioihin astuu älypuhelin, joka nyt viimeistään sotkee sen yrittämisen täysin. Sen jälkeen mä olen YouTubessa ja katson videoita, eksyen kokoajan syvemmälle ja syvemmälle outoon. YouTube on varsin ihmeellinen paikka ainakin öisin, koska se alkaa ehdottelemaan todella outoja videoita, joista nyt esimerkkinä käytettäköön sitä semmosta kategoriaa, jossa joku ihminen kunnostaa vanhoja leluautoja.. Ja näitä mä katselen sitten öisin..
Pitäis varmaan siispä jättää älypuhelin makuuhuoneen ulkopuolelle tai jotain, mutta ei sekään ole mahdollista.. Ai miksikö, te kysytte? No, me jouduttiin toistaiseksi lopettamaan tv:n katselu makuuhuoneessa, koska Max nukkuu siellä meidän kanssa, eikä haluta ottaa sitä riskiä, että tv:n ääni tai värit aktivoi sen hereille. Joten mä olen joutunut siirtymään pienempään televisioon, joka tuottaa vähemmän ääntä ja värejä, eli älypuhelimeeni. Mä oon nukahtanut tässä joka yö viimeistään kuunnellen kuulokkeilla Pasila-sarjan jotain jaksoa. Kohta kai muistan nekin ulkoa..
Vaikka mä olen siitäkin huolimatta nyt onnistunut nukkumaan jopa melkein kahdeksantuntiset yöunet, niin on mulla ollut energia tänäänkin taas hyvin vähäistä. Oon vaan yrittänyt kuluttaa aikaa, jotta olisi taas ilta ja pääsisi pyörimään sänkyyn. Onpas tämä nyt kovin kamala noidankehä tai jotain.. Yöllä ei saa unta, mutta silti yötä pitää aina odottaa, koska ei jaksa tehdä muutakaan.. Pöh.
Nyt en enää edes jaksa lähteä siihen, että "katsotaan josko huomenna", mä luovun nyt kokonaan sen pakottamisesta. Ehkäpä kaikki tapahtuu paremmin ihan vaan omalla painollaan. Sittenhän se 24. päivä nähdään, että tuliko tästä nyt ihan sutta ja sekundaa, vai oikeesti jopa mielenkiintoisia luukkuja sisältävä kalenteri. Suunnitelmallisuus kun ei ole koskaan muutenkaan ollut mitenkään se mun omin juttu; aina kun jotain suunnittelen, niin silloin se varmasti menee päin mäntyjä. Tän on varmasti oltava osa jotain ajatusvääristymää, mutta kai ne ajatukset alkaakin vääristymään jos asiat tuntuu aina menevän samalla tapaa.
Mä voisin sanoa muutaman sanasen liittyen mun paastoon, koska se on jostain syystä ollut nyt kovalla koetuksella. Annoin nimittäin lauantaina ajatuksilleni periksi ja yösyöpöttelin hieman Pringleseitä. Ajattelin, että "kun kuitenkin on viikonloppu, eikä unikaan tule.." Katselin sitten siinä yhden elokuvan ja popsin puolikkaan purkin sipsejä. Paastosin silti vain kello 12 asti, joten paastoaikakaan ei päässyt täysin toteutumaan. Jos ajatellaan tämä jäänä, niin se oli ensimmäinen halkeama siihen, josta se tietenkin lähtee vain levittymään..
Jo seuraavana yönä meinasin marssia hakemaan sen Pringles-purkin uudelleen, koska ajatukset oli liian voimakkaasti sen kannalla. Jää selkeästi jatkoi repeämistään, mutta mä olin siellä pitämässä onneks palasia vielä yhdessä.
Seuraavakin yö meni haaveillessa yösyöpöttelystä.. Alkoi iskeä jo epätoivokin. Meinasin nimittäin oikeesti taas hakea sen saman saakelin Pringles-purkin, mutta sain vieläkin pidettyä jäälautat yhdessä, onneksi.. Mä en tiedä miksi, mutta mulle siis on alkanut myös iskeä nälkä öiseen aikaan, vaikka sitä ongelmaa ei ole enää aikoihin ollut..
Hetkinen, stuntti seis! Mä nappasin äsken Maxin syliini, koska tänään on taas "huudan, koska huudatuttaa, eikä siihen auta äiti, eikä kyllä ilmeisesti isikään"-päivä, ja yritin sitä hyssytellä samalla miettien, että miten mä jatkan tätä blogia tästä.. Silmäni harhaili ja bongasinkin vesipulloni, josta sen sitten tajusin; mä olen lähes täysin unohtanut juoda vettä!
Tajusin, että mä olen juonut alle 1,5 litraa vettä päivässä, joka ei siis mitenkään ole enää riittävä määrä – tuskin on koskaan ollutkaan. Päivässä on pakko juoda vähintään edes se 1,5 litraa, mutta mielellään jopa 3-4 litraa. Mä en edes muista koska viimeks olisin juonut edes ton yhen pullollisen päivän aikana.. Eli tää mun naposteluhimo ja öisin yllättävä näläntunne johtuu vaan vajeesta nestepuolella.
Mä kerkesin jo miettimään semmostakin vaihtoehtoa, että oon jossain pääkoppani sopukoissa saavuttanut päämäärän mun painoni kanssa, ja voin nyt antaa elämän mennä taas repaleiksi. Mutta ei, luojan kiitos. Sitä päivää mä en edes halua enää nähdä, että antaisin itseni taas repsahtaa vanhoihin elintapoihin.. Tää oli nyt taas tärkeä muistutus itelle, että sitä vettä on erittäin hyvä juoda. Jossain vaiheessa se jano alkaa vaan tuntumaan loppumattomalta nälältä, jota yrittää syödä pois siinä kuitenkaan onnistumatta. Ehkä oikeestaan isoin virhe on unohtaa juoda riittävästi.
Nyt kun tajusin tän juomapuoliongelman, niin tajusin myös, että siinä voi olla syy yleiseen jaksamattomuuteen noin muutenkin. Ehkäpä tää kuulkaas ihmiset taas tästä! Mä ehkä löysin pääsyyn huonoille kalenteriluukuille, koska vikahan ei suoranaisesti mitenkään voi olla minussa itsessäni. Vaikkakin.. No, ei lähetä ajattelemaan sitä sen syvällisemmin, jotta saadaan se syyllisyys edes jotenkin pois omilta harteilta. Kenen ikinä syy se sitten onkin, että en ole muistanut juoda, niin on kyllä nyt vastuussa aika pitkälti tästä kaikesta.
Tää vaikuttaa käsikirjoitetulta jutulta, mutta ei se sitä ollut. Joskus näköjään kannattaa blogia kirjoittaessaan hetki keskittyä johonkin muuhun, että voi mahdollisesti tajuta jotain.
Mutta oikeesti musta tuntuu, että mä jotenkin piristyin heti tajuttuani tän asian. Ainakin mieli on jokseenkin kirkkaamman oloinen. Katsotaan kun vielä saadaan noi nesteet kunnolla kiertämään tonne kehoon, että mitenkäs hyvillä fiiliksillä sitä sitten siitä jatketaan! Annetaan sille nyt kuitenkin aikaa ainakin huomiseen.
Eli, huomiseen! Muistakaa juoda vettä sillä aikaa.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)