Törmäsin tosiaan tossa, jännästi, noin kolmisen päivää sitten artikkeliin, joka käsitteli ihmisten ajattelua. Linkki kyseiseen artikkeliin tässä.
Tossa artikkelissa siis 25-vuotias mies on havahtunut siihen, että kaikki ihmiset eivät ajattele samalla tavalla. Ton artikkelin jälkeen olisi voinut myös kirjoittaa, että ei myöskään tämä 30-vuotias mies ollut koskaan ajatellut, saatika sen myötä edes tajunnut sitä.
Tuolla puhutaan tosta jatkuvasta monologista pään sisällä, joka on siis mullekin tuttu; mä käyn aina ajatellessani jotain asiaa pitkän monologin päässäni. Ja mun mielestä se on aina ollut niin, tai ainakin niin kauan kun muistan.
En mä oo koskaan edes pysähtynyt miettimään, että tässä asiassa voisi olla eroja. Tottakai olen olettanut, että koska mä käyn monologeja päässäni, niin kaikki tekee niin. Sitä on ajattelu. Yksinkertaista. Se ei vaan ilmeisesti ole oikeesti niin yksinkertaista, koska siis.. Jotkut näkee asioita sen sijaan, että keskustelisi itsensä kanssa.
Ryanin ystävä kertoi vain "näkevänsä sanoja" mielessään; toinen kertoi näkevänsä ikään kuin käsitekarttoja pulisevan äänen sijaan. (Lainaus artikkelista)
Tossa artikkelissa puhutaan "äänestä pään sisällä", joka ei siis kylläkään mun kohalla pidä suoranaisesti paikkaansa; mun monologissa ei ole minkäänlaista ääntä, tai en ainakaan osaa hahmottaa sieltä minkäänlaista ääntä. Mä ikäänkuin vaan tajuan ne keskustelut todella selvästi.
Tää monologi vaan on ilmeisesti se yleisin tapa ajatella, jos siis oikein ymmärsin. En olekaan siis se kaikista kummallisin ihminen, vaan enemmistöä näköjään. Olin varma, että olen aivotoimintani kanssa suhteellisen vähemmistöä, koska mä ajattelen tosi paljon – liikaa toisinaan. Mun tällä sisäisellä äänellä, jonka ääntä en siis kuule, on ilmeisesti välillä vaan ADHD, jota mä en sitten vaan osaa käsitellä. Nää tän ajattelun ADHD-kohtaukset on muulle mulle sitten paniikkikohtauksia, näin ainakin nyt tulkitsen.
Mä osaan sen verran mennä mun omiin paniikkikohtauksiini, että muistan niistä sen, että ajattelen tosi paljon liikaa kaikkea ympärillä tapahtuvaa. Se ensimmäinen kohtaus oli sillon aikanaan tosiaan ammattikoulun pihalla kun ysiluokkalaiset oli tutustumassa ammattikouluun. Jouduin kävelemään semmosen lauman läpi ja mä vaan hävisin ittestäni täysin. Muistan kun kävelin siihen laumaan, pää alkoi käydä ylikierroksilla, ja sit yhtäkkiä mä olin sen lauman ohi ja mun sydän hakkas kovempaa kun koskaan ja olin vähällä pyörtyä. Pätkä siitä hävis, en tiedä missä kävin, mutta kroppa oli toiminut sen verran, että pääsin kävelemään siitä ohi.
En tiedä miksi tämä meni nyt paniikkihäiriön käsittelyyn, mutta jostain syystä oon sitä aihetta pyöritellyt paljon sen jälkeen kun löysin ton artikkelin. Jotenkin oon ihan varma, että ihmiset, jotka näkee ja ajattelee jotenkin muulla tavalla kun monologin avulla, eivät koe paniikkikohtauksia. Voin toki olla väärässäkin, koska en ole niin paljon tutustunut aiheeseen. Koen vaan itse sen niin, että se liittyy niin vahvasti yliajatteluun.
Tuolla artikkelissa on myös maininta siitä, että tää ajattelumalli on kuin elokuvissa/sarjoissa, joissa se ääni on puhuttu siihen päälle. Tämä on aina tukenut sitä, että kaikki ajattelee samalla tavalla kuin minä itse, jonka takia en ole koskaan asiaa osannut epäillä.
Toki oon myös nähnyt elokuvia tai sarjoja, joissa ajatukset on ollut matemaattisia kaavoja, mutta oon ajatellut niiden olevan vaan.. Öö, niin, mitähän oon ajatellut niiden olevan? Ehkä vaan jotain täytettä. Mutta siis joku voi ilmeisesti oikeesti ajatella kaiken kaavoina? Mulle tää on todella paljon päänsärkyä aiheuttava ajatus.
Mä oon kyllä joskus kuullut kun ihmiset puhuu valokuvamuistista, mutta oon aina kokenut sen jotenkin vitsinä. Nyt kun tätä pysähtyy oikeesti miettimään, niin siis sehän voi olla totta.. Ihmiset voi muistaa asioita kuvina? Haluaisin niin paljon kokea tämän.
Tai tavallaan koenkin, koska mä muistan asuntojen pohjapiirustuksia.. Ainut asia minkä osaan ajatella jotenkin erilailla kun monologina. Sitä on vaikea nimittäin keskustella, vaikka sitäkin välillä teen.
Teen siis välillä semmosia ajatusmatkoja esim. meiän vanhoihin asuntoihin. Jos kukaan on koskaan pelannut mitään tekstiseikkailupelejä, niin voi siitä saada vähän ajatusta siihen, että mimmosia nää mun ajatusmatkat on. Mä kun siis saatan tavallaan kokea mielessäni jonkun vanhan asunnon ulko-oven ja mietin, että avaanko mä sen vai en, ja etenen sitten sen päätöksen perusteella seuraavaan kohtaan; joka voi olla vaikka välieteinen, jossa on toinen ovi.
Tää on tosi jännää kyllä. Musta olis niin kiva vaikka kirjottaa joskus joku pätkä jostain aivoissa tapahtuvasta asuntokierroksesta, koska ne on mun mielestä aika mielekkäitä matkoja. Kertokaa toki jos haluatte, että kirjotan jonkun pätkän joskus aiheesta.
Mulla on tapa, että mä käyn lähes kaikki tulevat tapaamiset etukäteen läpi, kaikissa keksimissäni variaatioissa. Jonkinlaista yliajattelua, tiedän. Mutta siis tämä voi olla joillekin ihmisille siis ihan ihmeellistä? Ne ei käy mitään keskusteluita päässään ennen tapaamisia? Tai siis, siellä päässä ei ole koskaan mitään keskustelua? Ne vaan.. Näkee.. Kokee.. Jotain kuvioita ja asioita? Sattuu aivoon.
Musta olisi niin kiva kokea jonkinlainen toinen ajattelutapa. Koska en siis ymmärrä, kuten ei tuolla artikkelissakaan ymmärretty, esimerkiksi sitä miten nää ihmiset esimerkiksi lukee? Mä luen itselleni kokoaika ääneen, ilman ääntä.. Ja.. Pään sisällä.. Toki on niitäkin hetkiä kun otan äänen apuun; yleensä silloin jos joku lause on liian vaikean tuntuinen. Jotkut asiat voi olla vaikea lausua päässään, mikä on myös todella ihmeellistä, koska se on muuten paljon helpompaa kun lukeminen ääneen.
Ja siis kirjojen lukemisesta esimerkiksi vielä se, että jos jossain kirjassa kuvaillaan joku tila, niin sen mä osaan luoda. Mä piirrän päässäni sen pohjapiirustuksen, ja osaan sitten ikäänkuin olla siellä ja saada kirjan kohtauksesta enemmän irti.
Mua kyllä hyvin paljon kiinnostaisi joskus tietää, että mikä on tämä mun pohjapiirustus-juttu.. Miksi mä muistan niitä ja miksi mä osaan luoda niitä? The Sims-pelisarja on aina ollut kiva apu näissä, koska olen voinut rakentaa jotkut piirustukset pois päästäni. Mutta mä en siis osaa luoda uusia pohjapiirustuksia tyhjästä, joka vaikeuttaa kyseisessä pelissä jonkun uuden, ennestään tuntemattoman, rakennuksen luomista.
Mä voisin olla joku, mikä se nyt on joka näitä pohjapiirustuksia piirtää.. Arkkitehti? No, joku semmonen tyyppi. Mä siis voisin tosiaan olla semmonen, mutta mun piirustukset olis mahdottoman samanlaisia keskenään, joten en olisi ehkä kovinkaan hyvä arkkitehti. Ja kaikki piirustuksieni rakennukset on jo luotu kertaalleen, ja olen saattanut jopa itse asua samanlaisessa rakennuksessa.
Miksei mulle ole annettu jotain hyödyllistä kykyä? Tätä kun en voi hirveesti tosiaan missään hyödyntää.
Ja ja.. No, eikai aiheesta muuta. Nyt jos koskaan musta olisi tosi kiva saada kommentteja, koska tämä aihe kiinnostaa mua. Ehkä oikeestaan enemmän kun itse aihe, mua kiinnostaa se, että miten juuri sinä ajattelet? Jos joku ajattelee ilman sisäistä monologia, niin haluan ehdottomasti sinulta kommentin, että miten se sun ajattelu sitten ilmenee – jos sen selittäminen on jotenkin mahdollista. Tai jos jollain on sisäinen monologi, mutta se ilmenee jotenkin erilailla kun omani, niin anna palaa! Olen kiinnostunut kuulemaan.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)